Kirjoittaja Nightingale » 08.04.2018 00:16
Hajime Aizawa
Kazuhiro vaikutti oivaltavan, että tällä oli vetovastuu keskustelusta. Kenties tämä oli osannut odottaakin niin olevan. Rumpali ei tuhlannutkaan aikaa tyhjänpäiväiseen jutusteluun vaan meni suoraan asiaan. "Olen pahoillani siitä, mitä sanoin ja miten toimin viimeksi. Ymmärrän nyt, että ylitin rajan. Olit oikeassa sanoessasi, että kohtelin sinua tavalla, jolla ystävää ei tule kohdella", tämä tunnusti.
Hajime oli hieman yllättynyt mutta mielissään siitä, että Kazuhiro hoiti anteeksipyynnön noin vaivattomasti pois alta. Tämä myös kuulosti siltä, että todella tarkoitti sanojaan eikä vain lausunut niitä hänen mielikseen. Toisaalta nyt kyse oli Kazuhirosta, joten olisi itse asiassa ollut hyvin outoa, että tämä olisi tehnyt jotain vain jotakuta toista miellyttääkseen.
Ennen kuin Hajime ehti ilmoittaa hyväksyvänsä ystävänsä anteeksipyynnön, Kazuhiro jatkoi: "En yritä oikeuttaa käytöstäni, mutta ajattelin, että sinua saattaa kiinnostaa, miksi päädyin toimimaan niin kuin toimin, joten yritän parhaani mukaan selittää sen. Olen puhunut sinulle sellaisista asioista, joista puhuminen ei ole ollut minun kaltaiselleni sulkeutuneelle ihmiselle helppoa. Ennen muuta tarkoitan Akin puukotusta ja siitä kokemaani syyllisyyttä. Sinä olet Akin itsensä lisäksi ainoa, jolle olen kertonut ajatuksistani ja tunteistani sitä asiaa koskien. Kun sinä et sitten halunnut tunnustaa minulle tunteitasi Junyaa kohtaan, vaikka tiedät minunkin olevan kiinnostunut toisista miehistä, tunsin oloni loukatuksi, ikään kuin en olisi luottamuksesi arvoinen."
"Ylipäätään minusta on jo jonkin aikaa tuntunut, että meidän välillämme vallitsee epäsuhta. Vaikka minä avaudun sinulle, sinä et avaudu minulle. Se on saanut minut jopa miettimään, arvostatko ystävyyttämme yhtä paljon kuin minä vai onko ystävyytemme sinulle yhdentekevä", Kazuhiro lopetti. Tämä oli selvästi puhunut nyt suunsa puhtaaksi ja pallo oli siirtynyt Hajimelle.
Hajime ei kuitenkaan saanut heti vastattua mitään. Hän oli suoraan sanottuna ällikällä lyöty siitä, kuinka avoimesti Kazuhiro oli kertonut omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Hän ei ollut osannut odottaa sellaista pidättyväiseltä ja luottamuspulasta kärsivältä ystävältään. Selvästi Kazuhirossa oli vielä puolia, joita hän ei tuntenut.
Rumpalin puheen sisältö vahvisti tuota ajatusta. Hajime ei ollut tajunnut heidän ystävyytensä merkitsevän Kazuhirolle niin paljon kuin se tämän sanojen mukaan merkitsi. Ei hän liioin ollut ymmärtänyt toisen loukkaantuneen siitä, että hän oli yrittänyt peitellä tunteitaan Junyaa kohtaan, tai käsittänyt, että hänen vähäinen avautumisensa omista asioistaan vaivasi vakavasti toista ja oli saanut tämän kyseenalaistamaan heidän ystävyytensä syvyyden hänen puoleltaan. Kazuhiron sanat sisälsivätkin paljon hänelle uutta tietoa, joka asetti asiat eri valoon ja joka vaati sulattelua.
"Olen omasta puolestani pahoillani, että salailuni on loukannut sinua ja saanut sinut miettimään, arvostanko ystävyyttämme vai en. Se ei ollut tarkoitukseni. Ystävyytemme ei missään nimessä ole minulle yhdentekevä", Hajime vakuutti. Hänen sanoissaan oli aimo annos anteeksipyytävyyttä. Nyt kun hän tiesi Kazuhiron ilkeään käytökseen johtaneet syyt, hän ei enää kyennyt olemaan tälle katkera, vaikka hän toki olisikin toivonut toisen purkaneen loukkaantumisensa jotenkin toisin kuin yrittämällä satuttaa häntä.
"Olen tietoinen välillämme vallitsevasta epäsuhdasta", Hajime jatkoi katuvasti. "Minun olisi pitänyt estää sitä kehittymästä ja varsinkin suurenemasta, mutta en ole uskonut kykeneväni siihen. Kyse ei ole siitä, etten luottaisi sinuun. En vain ole pystynyt ottamaan joitakin asioita puheeksi. Kun salailee jotain kaikilta tarpeeksi pitkään, alkaa tuntua siltä, että maailma romahtaa, jos avaa suunsa." Viimeisten sanojen kohdalla Hajime ei enää kyennyt pitämään katsettaan ystävänsä silmissä, niin haavoittuvaiseksi hän tunsi itsensä, vaan siirtyi tuijottamaan pöytää edessään.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.