The Dream of Darrette

Yuki Hamada

Taivas oli pilvinen ja ilma viileä, mutta eteenpäin tallustelevalla nuorella miehellä oli aurinkoinen mieli. Hän käveli kävelykatua pitkin rennoin askelin kädet tummansinisen syystakin taskuihin tungettuna. Hänellä oli takin alla värikäs, monikuvoinen avokauluksinen paita ja jaloissaan rispaantuneet siniharmaat farkut sekä puoliksi varresta nauhoitetut mustat maiharit. Tietenkään ei pitänyt unohtaa harmaanmustaa olkalaukkua, jota hän kanniskeli aina ulos mennessään.

Yuki oli matkalla ostarille, jonka pääovien edustalla hänen kuuluisi tavata Hajime, hänen hyvä ystävänsä. He kuuluivat samaan bändiin, joka oli ollut pystyssä yli vuoden, mutta vakiintui alle vuosi sitten ja sai vähän aikaa sitten jopa levytyssopimuksen. Hajime soitti bändissä kitaraa ja Yuki hoiti laulamisen. He kaksi olivat myös ainoat japanilaistaustaiset jäsenet. Loput kaksi olivat täysin englantilaisia.

Ihmisvilinän keskeltä pilkotti viimeinkin tutunnäköinen naama. Yuki vilkutti tälle pirteästi kättään ja otti nopeampia askelia kohti ystäväänsä. "Ha-chan~, sinä olitkin täällä jo. Luulin jo että olen ensimmäinen", Yuki totesi ja tottunein ottein otti Hajimen syleilyynsä. Kuin kehräävä kissa hän hieroi poskeaan toisen poskea vasten ja silitti samalla tämän hunajanvaaleita hiuksia. "Ei ollakaan nähnyt pitkään aikaan, tuli jo melkein ikävä."

Ei, he eivät olleet rakastavaisia. Pelkkiä ystäviä, bändikavereita. Tämä oli vain Yukin oma tapa tervehtiä läheisiään. Tavallisesti hän olisi mujauttanut ison suudelman toisen huulille, mutta ajatteli sen olevan liian sopimatonta niin suuren ihmismassan keskellä. Jos paikalla olisi ollut vähemmän ihmisiä, olisi hän toteuttanut ajatuksensa. Sitä paitsi Hajime oli hetero, ja tällä oli tyttöystävä. Totta kai nuorukainen oli iloinen ystävänsä puolesta. Hän toivoi, että näillä kahdella olisi iloinen suhde.

Hajime Aizawa

Bussi numero 25 liukui pysäkille, josta oli vain kivenheiton matka suurehkoon ostoskeskukseen. Tusinan muun matkustajan ohella linja-auton kyydistä jäi pois lyhyehkö, vaaleahiuksinen nuorukainen. Tällä oli yllään valkoiset tennarit, revityt vaaleansiniset pillifarkut ja puolipitkä valkoinen takki, josta oli jätetty muutama ylin nappi auki, niin että kaula-aukosta pilkisti valkoinen t-paita, johon oli printattu harmaalla abstrakteja kuvioita. Nuorukaisen kantama olkalaukku oli muun asukokonaisuuden vaaleudesta poiketen musta, mutta tuo väri sopii tunnetusti minkä tahansa muun värin kanssa yhteen, joten asu pysyi tyylikkäänä laukun tummasta väristä huolimatta.

Hajime asteli ostoskeskuksen pääovien lähistöllä ja rupesi sinne päästyään tähyilemään, näkyisikö bändikaveri Yukia missään. Tarkasteltuaan lähistöllä hengailevien ihmisten kasvoja hetken verran tuloksetta Hajime totesi, ettei Yuki ollut vielä saapunut. Vaaleahiuksinen ei kuitenkaan ollut huolissaan asiasta, sillä toisella ei ollut tapaa myöhästyä merkittävästi sovituista tapaamisista. Sitä paitsi hän oli itse tullut kymmenen minuuttia etuajassa paikalle. Linja-autoja ei mennyt ihan joka viides minuutti, joten hänen oli ollut pakko tulla hieman turhan aikaisin ostoskeskukselle.

Hajime oli odottanut arviolta viitisen minuuttia, kun hän yhtäkkiä bongasi tutut kasvot ihmisvilinästä. Yuki vilkutti hänelle pirteän näköisenä ja rupesi lähestymään kerkein askelin. Hänen luokseen päästyään toinen totesi ensitöikseen: "Ha-chan~, sinä olitkin täällä jo. Luulin jo että olen ensimmäinen." Sen sanottuaan Yuki sulki hänet syliinsä ja alkoi hieroa poskeaan hänen poskeaan vasten samalla, kun silitti hänen hiuksiaan. "Ei ollakaan nähnyt pitkään aikaan, tuli jo melkein ikävä", tummahiuksinen lausahti.

Vaikka Yuki toimi suunnilleen samalla tavalla joka kerta, kun he näkivät toisensa, Hajime ei kyennyt olemaan jäykistymättä hieman toisen syleilyssä. Oli outoa joutua tuollaisen hellyydenosoituksen kohteeksi julkisella paikalla, kun toinen edusti samaa sukupuolta kuin hän itse. Hajime puri kevyesti alahuultaan huolestuneena siitä, mitä muut ihmiset heistä ajattelivat. Yukin hellyys oli helppo käsittää aivan muuksi kuin kaveruuden osoitukseksi. Onneksi toinen ei sentään tällä kertaa ollut suudellut häntä suoraan suulle, kuten tällä oli yleensä tapana.

Hajime ei kuitenkaan yrittänyt irrottautua Yukista tai ilmaissut muutenkaan epämukavuuttaan vaan päinvastoin kietoi vastaukseksi käsivartensa ystävänsä ympärille. Hänellä ei ollut sydäntä torjua toisen hellyydenosoitusta. Halailu ja suutelu olivat yksinkertaisesti Yukin tapa osoittaa, että tämä välitti. Tummahiuksinen toimi samoin kaikkien kavereidensa kanssa, joten olisi ollut Hajimen puolelta typerää reagoida torjuvasti.

"Jouduin tulemaan hyvissä ajoin, kun otin bussin. Tiedäthän, ettei niitä mene ihan joka minuuttia. Mutta ei se mitään, en ehtinyt odottaa kauaa. Sinäkin olet itse asiassa etuajassa paikalla", Hajime vastasi. "Mikäs on tämän päivän suunnitelma? Oletko etsimässä jotakin tiettyä tavaraa vai kiertelemmekö muuten vain kiinnostavissa liikkeissä katsomassa, löytyisikö jotakin ostamisen arvoista?"

Yuki Hamada

Kuten melkein kaikki muutkin, Hajimekin jäykistyi aavistuksen hänen halauksessaan. Heteropojat eivät olleet tottuneet toisen pojan syleilyihin, mutta hänet nämä hyväksyivät, koska hän ei ollut lääpällään. Hän vain osoitti välittämistään ja iloisuuttaan omalla tavallaan. "Jouduin tulemaan hyvissä ajoin, kun otin bussin. Tiedäthän, ettei niitä mene ihan joka minuuttia. Mutta ei se mitään, en ehtinyt odottaa kauaa. Sinäkin olet itse asiassa etuajassa paikalla", Ha-chan vastasi.

Yuki irrottautui toisesta ja nyökkäsi. "Ai niin ne bussit... bussit voisivat kulkea vähän paremmin nykyisin..." Yuki totesi ja hymyili sitten toiselle iloisena. "Tulin itsekin vähän aikaisemmin, kun tiesin, että tulet bussilla." Hän tiesi odottamisen olevan tylsää, joten oli huomioinut hieman Hajimen tilannetta. "Mikäs on tämän päivän suunnitelma? Oletko etsimässä jotakin tiettyä tavaraa vai kiertelemmekö muuten vain kiinnostavissa liikkeissä katsomassa, löytyisikö jotakin ostamisen arvoista?" toinen kysyi sitten.

"En ole suunnitellut mitään erikoista. Ajattelin käydä ainakin katsomassa jos levykauppaan olisi tullut uusia levyjä. Kierrellään kaikkialla, meillä on rutkasti aikaa!" Yuki oli eilisenä päivänä soittanut kaikille bändikavereilleen, jospa huomenna hengattaisiin yhdessä, mutta rumpali ja basisti olivat kertoneet suunnitelleensa jotain muuta tyttöystäviensä kanssa. Onneksi kuitenkin Hajime oli vapaa, joten hänen ei olisi tarvinnut tulla yksin. Olisi ollut mahtavaa olla koko porukalla liikkeellä, mutta näinkin oli hyvä. Hajime oli mahtavaa seuraa!

"Eiköhän mennä!" Yuki totesi pirtsakasti ja astui automaattiovien auetessa sisään. Sisällä ihmisiä vilisi yhtä paljon kuin ulkonakin. Lontoo oli selvästi Englannin pääkaupunki. Minnehän he lähtisivät ensimmäisenä? Alakerrassa oli kaikenlaisia pientarvike-, koru- ja laukkukauppoja. Ostarissa oli monta kerrosta, joten jokaisessa kerroksessa olisi varmasti jotain löydettävää. Tässä touhussa kuluisi varmasti koko päivä eikä se ollenkaan Yukia haitannut. Hän ei jaksanut olla kotona paikoillaan vaan halusi ihmisten ilmoille.

Hajime Aizawa

Yuki irrotti otteensa hänestä ja nyökkäsi vastaukseksi hänen bussiaikatauluja koskeviin sanoihinsa. Vaikka Hajime oli hetki sitten jäykistynyt ystävänsä äkillisen halauksen vuoksi, hän tunsi nyt pienen kaipaavan kirpaisun sisällään, kun toinen päästi hänet irti. Hän olisi melkein halunnut pyytää, ettei toinen päästäisi ihan vielä häntä menemään. Yukin osoittama hellyys oli jotakin sellaista, joka tuntui joka kerran avaavan hänen sisällään ovia, jotka yleensä olivat enemmän tai vähemmän visusti lukittuina. Yuki itse tosin tuskin tiesi, millainen vaikutus hänen viattomilla hellyydenosoituksillaan oli niiden kohteelle.

Hajime vilkaisi jalkoihinsa ja puraisi jälleen alahuulensa sisäpintaa. Hän ei toisaalta halunnut Yukin halailevan tai suutelevan häntä julkisesti, mutta toisaalta taas halusi. Hän ei ollut koskaan täysin tyytyväinen, hän oli niin toivottoman ristiriitainen. Oli oikeastaan ollut jo vuosia, mutta Yuki ja tämän käytös olivat nostaneet vanhan kipupisteen ihan uudella tavalla pinnalle. Ei hän siitä Yukia syyttänyt, mutta tosiasia oli joka tapauksessa se, että laulajan ilmaantuminen hänen elämäänsä ei ollut varsinaisesti helpottanut asioita.

"En ole suunnitellut mitään erikoista. Ajattelin käydä ainakin katsomassa jos levykauppaan olisi tullut uusia levyjä. Kierrellään kaikkialla, meillä on rutkasti aikaa!" Yuki ehdotti. Hajime nosti katseensa jälleen ystäväänsä, hymyili kevyesti ja vastasi: "Kuulostaa hyvältä." Yukin iloisuus sai hänenkin mielialansa kohenemaan jälleen. Yksi syy, minkä vuoksi hän viihtyi vanhemman seurassa niin hyvin, olikin se, että tämä hymyili herkästi ja paljon. Hajime oli ihminen, joka sai iloa, kun näki toisten olevan iloisia.

Hajime astui Yukin rinnalla sisään automaattiovista. Sisällä ostoskeskuksessa vallitsi lauantai-iltapäivälle tyypillinen ihmisvilinä. Hajimea tungos ei kuitenkaan haitannut, sillä hän ei ollut koskaan kammonnut isoja ihmisjoukkoja. Hän tunsi harvoin oloaan ahdistuneeksi edes pahimmissa alennusmyyntiruuhkissa, toisin kuin monet muut miehet. Ehkä siksi hänen entiset tyttöystävänsä olivat niin mielellään raahanneet hänet mukaansa alennusmyynteihin toimittamaan kantajan virkaa.

Yuki Hamada

"Kuulostaa hyvältä", Hajime kommentoi hänen selostukseensa ja astui hänen vierellään ostarin aulaan. Yuki asteli ensimmäisenä suuren valotaulun luokse, jossa oli lista kerroksista ja mitä missäkin tasossa oli. Ensimmäisenä nuorukainen halusi käydä levykaupassa, se oli ehdoton ykkönen. Hän voisi jopa saada yhtäkkisen inspiraatiota uutta biisiä varten. "Levykauppa on näköjään vitosessa, sinne siis."

Ja koska Yuki oli liian laiska käyttääkseen portaita tai menemään edes liukuportailla, hän suunnisti välittömästi hisseille, jossa oli pienehkö jono. "Nehe, ei jaksa kävellä", Yuki virnisti seuralaiselleen huvittuneena ja painoi ylöspäin osoittavaa hissinappia. Kuului 'ding'-ääni ja hissi oli perillä hetken kuluttua. Yuki veti Hajimen käsikynkästä perässään hissiin ennen kuin muut ihmiset änkeytyivät heitä ennen. Valitettavasti he litistyivät perimmäistä seinää vasten. Hah, ei tainnut olla kovin hyvä idea... Hän naureskeli itsekseen huvittuneena.

Ihmisiä jäi matkan varrella pois, joten heidän oli viitoskerroksessa helpompi poistua hissistä. Ei voinut tietää, olisiko portaat sittenkin olleet nopeampi ja parempi vaihtoehto. Levykauppa näkyi käytävän toisella puolella, joten sinne kävi matka seuraavaksi. Kyseinen kauppa kuului hänen suosikkeihinsa, koska siellä oli suuri valikoima kaikenlaista musiikkia, etenkin japanilainen musiikkihylly oli täynnä kaikenlaista mahdollista. Melkein ikinä ei lähtenyt kaupasta tyhjin käsin. Ainakin harvoin niin kävi Yukille. kun hän näki jotain, hänen oli aivan pakko ostaa se.

Hän ei pahemmin käynyt töissä, mutta hän sai äidiltään niin suuren viikkorahan, että se riitti ihan hyvin mihin vain. Olihan hänen äitinsä pankin johtaja ja tienasi enemmän kuin hyvin. Hän ei ollut syntynyt hopealusikka suussaan, niin kuin jotkut saattoivat luulla. Hän jos kuka tiesi parhaiten, kuinka äiti oli nähnyt suuren vaivan päästäkseen niin korkealle. Yuki siis oli päättänyt tähdätä yläilmoihin omalla tavallaan. Hänestä tulisi loistava laulaja ja heidän bändinsä pääsisi vielä joskus maailman musiikin ykköslistalle.

"Tuolla näyttää olevan jrock-puoli. Käydäänpäs vilkaisemassa", Yuki totesi hymyillen ja kipitti nurkkaosastoon, jonne kyseinen musiikkiosasto oli aseteltu. Uutuushyllyssä oli paljon uusia ilmestymisiä. Heti nuorukaisen käteen tarttui Nightmaren uusin levy, jota hän oli odottanut jo jonkin aikaa. Hän kuunteli kaikkea mahdollista, koska hänen musamakunsa oli hyvin laaja. Siksi hän ei ollut melkein koskaan tyytymätön.

Hajime Aizawa

Yuki asteli suoraan ostoskeskuksen rakennetta kuvaavan infotaulun luokse. Hetkisen infotaulua tutkittuaan mustahiuksinen ilmoitti: "Levykauppa on näköjään vitosessa, sinne siis." Hajime nyökkäsi sen merkiksi, että suunnitelma sopi hänelle. Hän ei juuri nyt varsinaisesti tarvinnut mitään, joten hänen puolestaan he voisivat mennä täysin Yukin mielihalujen mukaan. Sitä paitsi levykaupassa käyminen oli hänenkin mielestään hauskaa puuhaa. Vaikka hän ei kovin usein tehnytkään heräteostoksia, joskus levykaupasta kyllä tarttui levy tai pari mukaan. Onneksi niitä ostoksia oli harvoin tarvinnut katua.

Yuki suunnisti seuraavaksi hisseille, ja Hajime seurasi uskollisesti perässä. "Nehe, ei jaksa kävellä", toinen ilmoitti virne huulillaan, mihin Hajime vastasi hymyilemällä. Hänelle olisivat kyllä portaatkin kelvanneet, mutta jos Yuki halusi mieluummin mennä hissillä, niin se kävi toki myös. Hänellä ei ollut tapana ruveta moisissa pikkuasioissa vastarannan kiiskeksi.

Kun hissi saapui, Yuki änkesi ensimmäisenä sisään vetäen hänet käsikynkässä mukanaan. Hissi täyttyi ääriään myöten, niin että he likistyivät aivan peräseinää vasten. Se ei ollut kovin mukavaa, mutta onneksi matka oli lyhyt ja hissi väljeni hieman matkalla viidenteen kerrokseen, kun ihmisiä jäi alemmissa kerroksissa pois enemmän kuin uusia kyytiläisiä tunki sisään. Yuki ei tuntunut tungoksesta juuri piittavan vaan vaikutti lähinnä huvittuneelta ahtauden vuoksi.

Hissin ehätettyä viidenteen kerrokseen Hajime ja Yuki poistuivat sen kyydistä ja suunnistivat muitta mutkitta käytävän toisella puolella olevaan suureen levykauppaan. Hajime oli käynyt liikkeessä aiemminkin ja ostanut sieltä pari Kagrra,:n singleä. Myös Yuki näytti tuntevan kaupan entuudestaan, sen verran määrätietoisesti tämä suunnisti jrock-puolelle. Sinne päästyään Yuki alkoi heti katsella, löytyisikö hyllystä mitään kiintoisaa. Hajime syventyi samaan puuhaan.

"Puhuin eilen Alanin kanssa puhelimessa. Hän sanoi, että olit pyytänyt häntäkin tänään mukaan ostosreissulle, mutta hän oli kuulemma kieltäytynyt, koska halusi viettää aikaa tyttöystävänsä kanssa. Oliko muilla sama syy jättää ostoksilla kiertely väliin?" Hajime tiedusteli samalla, kun käänsi Roach-nimisen bändin levyn ympäri nähdäkseen, mitä biisejä se sisälsi.

Yuki Hamada

Hajime ryhtyi myös tutkimaan tarkemmin levyvalikoimaa ja otti jonkin levyn käteensä tarkastellakseen sitä lähemmin. "Puhuin eilen Alanin kanssa puhelimessa. Hän sanoi, että olit pyytänyt häntäkin tänään mukaan ostosreissulle, mutta hän oli kuulemma kieltäytynyt, koska halusi viettää aikaa tyttöystävänsä kanssa. Oliko muilla sama syy jättää ostoksilla kiertely väliin?" toinen kysyi, jolloin Yuki käänsi katseensa Nightmaren levyn takakannesta ystäväänsä.

"Pyysin kaikkia tulemaan, mutta heillä tosiaan oli jo suunnitelmat tyttöystäviensä varalle", Yuki huokaisi haikeana. "Koko porukan kanssa on mahtavaa hengailla, mutta onneksi sinä sentään pääsit tulemaan. Olisin luultavasti kotona juossut seiniä pitkin", nuorukainen hymyili sitten ja asetti katsomansa levyn takaisin paikalleen siirtyen sitten toiseen.

Oli hiukan hassua ajatella, että hän oli ainut joukon sinkkuna hengaava hölmö. Tyttöystävät tuntuivat vievän paljon enemmän harrastusaikaa kuin poikaystävät. Tämä oli suurin syy, miksi hän ei ollut kiinnostunut tytöistä. Likat halusivat vain, että näitä palvottaisiin ja palveltaisiin kuin prinsessoja. Poikien välinen rakkaus oli paljon syvällisempää. Siihen ei välttämättä tarvittu rahaa tai muuta vastaavaa.

Yksi syy hänen sinkkuna olemiseen oli myös hänen sitoutumiskammoisuus. Se oli muuttunut hiukan pahemmaksi edellisten seurustelukokemuksien myötä. Toisinaan hän halusi vierelleen jonkun, jolle näyttää todelliset tunteet, mutta taas toisaalta se ajatus kammotti häntä. Hän ei halunnut, että seurustelukumppani veisi hänen rakasta bändiaikaansa, joka oli erittäin tärkeä hänelle. "Oh, muuten, miten sinulla ja Caralla menee?"

Hajime Aizawa

"Pyysin kaikkia tulemaan, mutta heillä tosiaan oli jo suunnitelmat tyttöystäviensä varalle", Yuki huokaisi mutta jatkoi sitten iloisempaan sävyyn: "Koko porukan kanssa on mahtavaa hengailla, mutta onneksi sinä sentään pääsit tulemaan. Olisin luultavasti kotona juossut seiniä pitkin." Hajime käänsi katseensa ystäväänsä ja hymyili huvittuneesti. "Tuttu tunne. Lauantai-iltapäivän viettäminen yksin kotona on ehkä turhauttavinta ikinä. Silloin tulee ihan sellainen olo kuin ei omistaisi yhtään kaveria."

"Oh, muuten, miten sinulla ja Caralla menee?" Yuki kysäisi seuraavaksi, kun tälle muistui mieleen, että hänkin seurusteli. Heidän bändinsä ainoa sinkku oli Yuki itse. Asia ei kuitenkaan tuntunut niin kamalasti häiritsevän mustahiuksista. Yuki oli joskus kertonut hänelle, ettei ollut hyvä sitoutumaan pitkiksi ajoiksi. Kuulemma siihenastiset seurustelukokemukset olivat pikemminkin pahentaneet sitoutumiskammoa kuin saaneet sitä hälvenemään. Yuki vaikutti kokevan seurustelun kahleeksi, joka esti elämästä niin kuin huvitti, mikä oli totta kai jossain määrin tottakin. Suhde vaatii väistämättä uhrauksia molemmilta puoliskoilta.

"Hyvin. Hän on itse asiassa tulossa illemmalla käymään luonani. Katsomme varmaankin elokuvan ja sen sellaista, mitä nyt rauhalliseen koti-iltaan kuuluu. Ajattelin laittaa meille tomaattipastaa ruuaksi, kun satuin hiljattain löytämään hyvän ohjeen", Hajime puheli kevyeen sävyyn. Vanhempiensa vuoksi hän kutsui Carolinan, jota kaikki kutsuivat vain Caraksi, usein kotiinsa viettämään aikaa. Kun hän menetteli niin, hän saattoi olla varma siitä, ettei vanhempien mieleen juolahtaisi epäillä häntä homoseksuaalisiksi.

Caran kanssa meni onneksi ainakin toistaiseksi ihan hyvin. Tämä ei ollut liian ärsyttävä eikä ollut ainakaan tähän mennessä juuri valittanut ajasta, jonka hän vietti kavereidensa kanssa. Valitettavasti Cara halusi paljon läheisyyttä, vieläpä usein hyvin intiimiä sellaista. Hajimen aiempien tyttöystävien kohdalla runsas hattararomantiikka oli riittänyt korvaamaan ison osan seksistä, mutta Cara ei valitettavasti edustanut tuota tyttöystävätyyppiä.

Yuki Hamada

"Hyvin. Hän on itse asiassa tulossa illemmalla käymään luonani. Katsomme varmaankin elokuvan ja sen sellaista, mitä nyt rauhalliseen koti-iltaan kuuluu. Ajattelin laittaa meille tomaattipastaa ruuaksi, kun satuin hiljattain löytämään hyvän ohjeen", Ha-chan vastasi. Kuulosti hyvin perusidealta viettää aikaa tyttöystävän kanssa. No, niinhän ne illat yleensä vietettiin: syöden ja katsoen lähekkäin elokuvaa.

"Tomaattipastaa~~" Yuki totesi haaveillen, melkein kuola valuen poskellaan. "Kuulostaa kivalta, harmi, etten pääse maistamaan", hän virnisti. Hän jos kuka rakasti ruokaa. Siellä missä oli hyvää ruokaa, oli hänkin. Huvittavaa oli, ettei hän osannut itse kokata mitään, vaikka piti ruuasta melkein yhtä palavasti kuin laulamisesta. Siksi oli aina mahtavaa mennä valmiiseen ruokapöytään. Toisten ruoka maistui paremmalta kuin omatekemä.

"Jos teet joskus ruokaa ihan muuten vaan, kutsu makutuomariksi", Yuki ehdotti muuten vaan ja hymyili sanojensa perään tapansa mukaisesti. Hän jos kuka hymyili kaiken aikaa. No miksei? Se oli hauskaa, sitä paitsi hänen hymynsä oli aika tarttuvaa sorttia, joten se ei haitannut. "Otan tämän!" Laulaja hihkaisi ja heilutti ilmassa Matenrou Operan uusinta singleä. Se tuntui olevan tänään myös alennuksessa. "Aiotko itse ostaa mitään?"

Hajime Aizawa

"Tomaattipastaa. Kuulostaa kivalta, harmi, etten pääse maistamaan", Yuki kommentoi unelmoivaan sävyyn, mikä sai Hajimen naurahtamaan. Laulaja sitten rakasti hyvää ruokaa. Valitettavasti tämä ei osannut tehdä sellaista itse, toisin kuin Hajime, joka kokkaili paitsi tyttöystävälleen myös vanhemmilleen, joskus myös kavereilleen. Hajime oli pari vuotta sitten käynyt jonkin aikaa jopa kokkauskerhossa, mutta oli sitten lopettanut sen, kun huomasi kalenterinsa olevan hieman liiankin täynnä. Hänellä oli paha tapa kerätä turhankin paljon aktiviteetteja elämäänsä. Hänen äitinsä oli sanonut, että se johtui hänen horoskooppimerkistään. Melkein kaikilla kaksosilla oli kuulemma sama vika, jos sitä nyt viaksi tahtoi kutsua.

"Jos teet joskus ruokaa ihan muuten vaan, kutsu makutuomariksi", Yuki yllättäen pyysi hymy huulillaan. Hajime yllättyi vähän ystävänsä sanoista, vaikka tiesikin toisen ruokarakkauden syvyyden. Vaikka he olivat tunteneet jo hyvän aikaa, Yuki ei ollut koskaan käynyt hänen luonaan. Hajime tapasi miespuolisia kavereitaan mieluummin kotinsa ulkopuolella, jotta vanhemmille ei vahingossakaan paljastuisi totuus hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan. Hän toi kotiinsa yleensä vain senhetkisen tyttöystävänsä.

"Jos tahdot, voin joskus tulla sinun luoksesi kokkaamaan", Hajime tarjosi. Hänestä olisi hauskaa kokata joskus Yukille, kun tämä osasi arvostaa hänen taitojaan keittiön puolella. Hän ei vain halunnut kokata toiselle omassa kodissaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Kenties hän oli liioitellun varovainen, mutta hän ei kestäisi, jos hänelle kävisi kuten isoveljelle. Äiti ja isä eivät olleet viime jouluna lähettäneet vanhemmalle pojalleen edes joulukorttia, lahjasta puhumattakaan.

"Otan tämän!" Yuki hihkaisi. Sanat havahduttivat Hajimen pois isoveljeä koskevista mietteistä, ja hän käänsi katseensa Matenrou Operan singleen, jota vokalisti heilutteli toisessa kädessään. "Aiotko itse ostaa mitään?" Yuki tiedusteli. "Enpä tällä kertaa taida. Minun pitänee vähän säästää, sillä Caralla on ihan kohta syntymäpäivä", Hajime vastasi kevyesti hymyillen. Vaikka hän ei rakastanut tyttöystäväänsä, hän pyrki pitämään tämän tyytyväisenä.

Yuki Hamada

Hajime naurahti hänen ruokahaaveilulleen. Tätä ja muita bändin jäseniä pelkästään huvitti hänen himo ruokaan. Minkäs sille voi, eikä häntä haitannut, mitä ihmiset yleensäkin ajattelivat hänen intohimoistaan ja tekemisistään. Hyvä, että hänellä oli nopea ruuansulatus, koska muuten hän ei olisi ehkä näinkään hyvässä kunnossa. Saamansa energian kuluttaminen ei ollut laulajalle mikään ongelma, koska hän juoksi joka päivä huitelemassa jossakin päin kaupunkia.

"Jos tahdot, voin joskus tulla sinun luoksesi kokkaamaan", Hajime ehdotti. "Oh~Kuulostaa paremmalta!" Yuki hymyili riemastuneena ystävänsä tarjouksesta. Se kelpasi myös paremmin, hänen ei edes tarvitsis lähteä kodista ulos minnekään, kun kokkaaja tulisi hänen taloonsa. Heillä kun ei kotona ollut yleensä äidin kanssa muuta kuin tilattua sapuskaa Yukin huonon kokkauksen ja äidin kiireiden vuoksi. Äitikin voisi riemastua kotitekoisesta ruuasta.

"Enpä tällä kertaa taida. Minun pitänee vähän säästää, sillä Caralla on ihan kohta syntymäpäivä", Ha-chan totesi vastaukseksi, mille laulaja vain nyökkäsi. "Paljonko hän täyttää?" Yuki kysyi kohdistaessaan suuntansa kassoille päin. Yksi kassa näytti olevan vain vapaana, ja hänen edellään oli pari teini-ikäistä tyttöä, joiden jälkeen nuorukainen asettui odottamaan vuoroaan. Nopeasti tytöt saivat tehtyä ostoksensa, joten oli viimeinkin hänen vuoronsa. Parrakas ja tatuoitu lihaksikas mies otti vastaan käteisen, jonka Yuki lätkäsi pöydälle.

Maksettuaan Yuki asteli kaupan ulkopuolelle ja mietti minne haluaisi seuraavaksi. "Käytäisiinkö tuossa kahvilassa? Ruuasta puhuminen herätti näläntunteen vatsanpohjassa..." Yuki ehdotti hymyillen ystävälleen. Hän ei ainakaan itse ollut syönyt aamulla paljon mitään, hänhän nukkui pitkään aamuisin kun oli niin huono heräämään aikaisin. Sen takia myös koulunkäynnistä ei ollut tullut mitään.

Hajime Aizawa

"Oh~Kuulostaa paremmalta!" Yuki vastasi riemuissaan. Hajime hymyili iloisena siitä, että hänen tarjouksensa kelpasi. Oli mukavaa, että hänen lahjansa keittiössä tuottivat iloa muille ihmisille. Sitä paitsi hän ei juuri välittänyt kokata vain itselleen, silloin puuha ei ollut puoliksikaan niin hauskaa.

"Paljonko hän täyttää?" Yuki kysäisi ja vilkaisi samaan aikaan kassoille päin. "19", Hajime vastasi. Hän siirtyi Yukin mukana kassojen luokse, vaikka ei itse aikonutkaan ostaa mitään. Heidän edellään oli pari tyttöä, mutta hevin kuuntelijan näköinen mies tiskin toisella puolella palveli näitä nopeasti. Niinpä ei kestänyt kuin hetki, ennen kuin Yuki oli saanut ostoksensa maksettua ja he saattoivat siirtyä kaupan ulkopuolelle pohtimaan, minne menisivät seuraavaksi. Tai Yukihan se oikeastaan hoiti pohtimisen, sillä Hajimen puolesta he voisivat mennä minne vain toinen tahtoi.

"Käytäisiinkö tuossa kahvilassa? Ruuasta puhuminen herätti näläntunteen vatsanpohjassa..." Yuki ehdotti jälleen kerran leveästi hymyillen. Hajime naurahti huvittuneeseen sävyyn ja vastasi: "Sopii minulle." Sen sanottuaan vaaleahiuksinen lähti suunnistamaan samaisen käytävän varrella olevaa kahvilaa kohti. Sinne päästyään hän pysähtyi katsomaan tiskin yläpuolella olevaa valotaulua, joka esitteli kyseisen kahvilan juomavalikoimaa. Hetken harkittuaan Hajime päätyi vaahtokarkkikaakaoon. Juoma, jossa yhdistyivät suklaa ja vaahtokarkit, oli yksi hänen ehdottomia suosikkejaan.

Hajime asteli tiskille, teki tilauksensa ja maksoi. Hetken odotettuaan hän sai pyytämänsä juoman, minkä jälkeen hän nappasi muovitelineestä pillin ja lähti etsimään sopivaa pöytää itselleen ja Yukille. Kahvila oli melko täynnä ihmisiä siihen aikaan iltapäivästä, ja melutaso oli kohtalaisen korkealla. Kahvilan takaosassa, puoliksi pylvään takana näytti kuitenkin olevan vapaa pöytää. Toivottavasti se kelpaisi Yukille.

Hajime asteli vapaan pöydän luokse ja istuutui alas vaahtokarkkikaakaota täynnä oleva muki kädessään. Sitten hän laittoi pillin juomaansa ja imaisi varovasti kuumaa nestettä suuhunsa. Suklaan ja vaahtokarkkien makeus levisi välittömästi hänen kielelleen niin ihastuttavana, että hän sulki lyhyesti silmänsä. Juoman imeminen pillin läpi lisäsi entisestään hänen nautintoaan.

Yuki Hamada

"Sopii minulle", Ha-chan totesi hänen ehdotukseensa hymyillen. Kaksikko suuntasi Yukin ehdottamaa kahvilaa kohden. Ystävänsä lailla nuorukainen katseli ruokavalikoimaa kassan yläpuolella olevasta valotaulusta. Taulussa oli niin paljon vaihtoehtoja, että Yukilla meni kauan ennen kuin hän osasi päättää. Ja koska hän jäi punnitsemaan monen vaihtoehdon välillä, hän päätti ottaa kaikkia! Hajime oli tyytynyt ostamaan vain vaahtokarkkikaakaon, joka kuulosti hyvältä. Yuki jäi ostamaan omia ruokiaan, kun bändikaveri etsi sillä aikaa heille paikkaa.

Yuki osti ison mehevästi täytetyn patonkin, täyteläisen lihapasteijan ja jälkiruuaksi muffinsi, joka sisälsi paksusti hyvää vaniljatäytettä. Juomaksi hän otti keskikokoisen kokiksen. Maksettuaan ostoksensa nuorukainen otti tarjottimen reunoista kiinni ja lähti etsimään Hajimea. Nopeasti hän löysi toisen paksun pylvään takana olevasta pöydästä.

Yuki istuutui Hajimea vastapäätä ja laski tarjottimen pöydälle. Hän tarttui patonkiin, kääri sen pois suojamuovistaan ja iski hampaansa siihen. Mehevä täyte ja leipä täyttivät maullaan hänen ruualle herkistyneen suunsa. Että ruoka osasi olla hyvää! Mussuttaessaan omaa annostaan laulaja huomasi Ha-chanin juovan omaa vaahtokarkkikaakaotaan pillillä. Yuki hymyili sille näylle, tavallisesti ihmiset eivät juoneet kaakaota pillillä. Hajimen pillillä juonti ei ollut mikään haitta, lähinnä se oli hyväntahtoisesti huvittavaa. Lisäksi se oli Yukin mielestä erittäin söpöä.

Hajime Aizawa

Hajime avasi silmänsä, kun kuuli Yukin istuutuvan häntä vastapäätä olevalle tuolille. Nähdessään mustatukkaisen ostaman ruokamäärän hän hymyili hyväntahtoisen huvittuneesti. Yukilla taisi olla melkoinen nälkä, kun tämä aikoi syödä täytetyn patongin, lihapasteijan ja suuren muffinssin ihan yksin. Hajimelle sen sijaan riittäisi paremmin kuin hyvin yksi suurehko muki kaakaota, sillä hän oli syönyt lounasta vasta pari tuntia sitten.

Hajime imaisi kaakaotaan pieni nautinnosta kertova hymy suupielissään karehtien. Samassa hän huomasi Yukin katsovan häntä huvittuneena hänen toimistaan. Hajime naurahti aavistuksen nolostuneena vastaukseksi, otti pillin pois juomastaan ja siemaisi kaakaota mukin reunalta. Hän tiesi hyvin, että oli outoa juoda kuumaa kaakaota pillillä, mutta ei ollut malttanut vastustaa kiusausta tehdä niin. Syystä tai toisesta pillillä juominen tuotti hänelle mielihyvää, kuten melkein kaikki muukin suuhun liittyvä. Tuo ominaisuus oli hänen oma pieni kummallisuutensa.