The Dream of Darrette

Satoru Wilson


Koska viimekertaiset treffit olivat menneet mönkään, kiitos Kazuhiron bändikaverin olemassaolon, Satoru oli halunnut pyytää ihastuksensa uudemman kerran ulos, tällä kertaa elokuviin. Kaikki oli mennyt Satorun mielestä oikein hyvin, ainakin treffit olivat olleet kovasti hänen mieleensä. Hän ei ollut löytänyt mitään valittamisen aihetta, eikä Kazuhirokaan näyttänyt niin vihaiselta kuin viime kerralla. Tämä oli käyttäytynyt viimeksi niin epäkohteliaasti ja vihamielisesti, että Satorulle oli jäänyt paha mieli.

Elokuva oli kuulunut genreltään draamaan ja oli kovasti kriitikkojen suosima taideteos. Elokuvassa oli ollut viihdyttävä juoni eikä se ollut ollenkaan kulunut pitkäveteisesti. Satoru ei löytänyt ollenkaan moitittavaa. Hän oli antanut Kazuhiron päättää tällä kertaa elokuvan, vähän kuin korvaukseksi viime kerrasta, että se oli mennyt vähän mönkään. Oli hän itsekin osaksi syyllinen siihen, koska oli toisen tahtomatta ilmaantunut tämän treenikokoontumiseen.

Toisaalta, jos hän ei olisi ilmaantunut sinne, ei hän olisi saanut vihiä Akista, joka oli myös ihastunut Kazuhiroon. Satorua olisi kovasti kiinnostanut rumpalin tunteet basistia kohtaan, muttei kehannut kysyä sitä, koska pelkäisi, että paljastaisi jotain todellisesta itsestään.

Nyt treffit olivat loppuvaiheilla ja oli aika jättää jäähyväiset. He olivat kävelleet elokuvateatterista ulos ja saapuneet hetkeksi ostarin aulaan. "Tänään oli mukavaa kanssasi ja leffavalintakin oli loistava. Se oli viihdyttävä ja mielenkiintoinen", Satoru sanoi ihastukselleen pehmeästi hymyillen. "Näyttää kuitenkin siltä, että minun on aika palata kotiin läksyjen tekoon, nähdään sitten koulussa." Satoru kertoi ystävällisesti.

Vaikka hän olisi halunnutkin viettää enemmän aikaa Kazuhiron kanssa, hän tiesi, että toinen tarvitsi enemmän yksinoloaikaa kuin hän. Hän siis jätti toisen omatahtoisesti ajoissa, jotta ihastukselle ei jäisi paha maku suuhun. Eihän hän halunnut tuottaa tälle samanlaista pettymystä toista kertaa.

Heipatuksensa sanottuaan ja kättään heilautettuaan hyvästiksi Satoru liittyi mukaan ihmismassaan, joka sillä hetkellä virtasi ulos ostoskeskuksesta. Sitten hänen täytyisi pohtia seuraavaa treffikertaa, joka voisi olla jotain erilaista ja kiehtovaa.

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro käveli Satorun rinnalla ulos ostoskeskuksessa sijaitsevasta elokuvateatterista, jossa he olivat viettäneet viimeiset pari tuntia Lars von Trierin Melancholia-nimisen filmin parissa. Kyseistä elokuvaa oli ylistetty useammassakin lehdessä, ja se oli myös voittanut arvostettuja palkintoja, joten Kazuhiro oli ollut kiinnostunut näkemään sen. Kun Satoru oli laittanut hänelle eilen viestiä ja kysynyt, haluaisiko hän lähteä seuraavana päivänä elokuviin, Kazuhiro oli suostunut. Ja koska toinen oli antanut hänen valita heille elokuvan, Kazu oli valinnut Melancholian, vaikkei se ollut mikään perinteinen treffielokuva. Toisaalta hän inhosi perinteisiä treffielokuvia, koska romanttisten komedioiden imelyys ja epärealistisuus ällöttivät häntä.

Elokuvateatterista ulos päästyään he pysähtyivät ostoskeskuksen aulaan hyvästelemään toisensa. "Tänään oli mukavaa kanssasi ja leffavalintakin oli loistava. Se oli viihdyttävä ja mielenkiintoinen", Satoru totesi. Kazuhiro nyökkäsi. "Scifin ja draaman yhdistäminen oli kiinnostava valinta. Jotkin ratkaisut eivät ehkä olleet ihan minun makuuni, mutta ainakin Melancholia oli jotain erilaista kuin viimeksi näkemäni elokuvat. Oli mukavaa päästä katsomaan se." Sen suoremmin Kazuhiro ei suostunut tunnustamaan, että hänellä oli ollut miellyttävä iltapäivä Satorun seurassa. Hän ei halunnut, että Satoru alkaisi kuvitella liikoja.

"Näyttää kuitenkin siltä, että minun on aika palata kotiin läksyjen tekoon, nähdään sitten koulussa", Satoru ilmoitti seuraavaksi. "Nähdään", Kazuhiro vastasi. Hän oli tyytyväinen siihen, ettei Satoru yrittänyt pitkittää treffejä ehdottamalla kahville menemistä tai jotain vastaavaa. Vaikka hänellä olikin ollut mukavaa, muutama tunti Satorun seurassa riitti hyvin hänelle. Sitä paitsi häntä odotti kotona mielenkiintoinen romaani, jonka hän toivoi ehtivänsä lukea tämän viikonlopun aikana loppuun.

Kättään heilauttaen Satoru liittyi osaksi kauppakeskuksesta ulos tungeksivaa ihmismassaa. Kazuhiro vilkaisi ympärilleen ja otti sitten suunnan kohti samassa kerroksessa sijaitsevaa eläinkauppaa. Ennen kotiin menemistä hän voisi käydä vilkaisemassa, löytyisikö kaupasta jotain pientä kivaa Louisille ja Lestatille. Hän ei ostanut kovin usein uusia leluja lemmikeilleen, mutta muutaman kerran vuodessa oli mukava hankkia näille jotain, varsinkin kun fretit suhtautuivat joka kerran yhtä haltioituneesti hänen tuliaisiinsa.

Akiyoshi Higa


Eilen illalla, kun Aki oli hionut soittotaitoja bassollaan, pari kieltä oli katkennut hänen kovassa käytössään. Niinpä hän oli päättänyt tänään käydä ostamassa uusia. Hän oli suuntanut matkansa kohti ostoskeskusta. Ja koska oli lauantai, totta kai ostoskeskuksen piti olla täpösen täynnä ihmisiä. Aki oli huokaissut kärsimättömänä nähdessään ihmisimassojen vilinän nenänsä edessä. Jos musakaupassa olisi väkeä, hän tulisi vihamaan odottamassa, kärsimätön ihminen kun oli.

Muita vaihtoehtoja ei ollut, jos hän halusi vielä tänään keretä treenaamaan uusia sointuja Darretten uusimpaan biisiin. Koskaan ei tiennyt milloin Ben löytäisi heille keikkapaikan, jossa sen voisi esittää. Aki kyllä vieläkin epäili Beniä ja tämän motivaatiota ryhtyä heidän managerikseen. Mies oli ilmestynyt kuin tyhjästä ja tarjoutunut vapaaehtoisesti. Ei sillä, että hän olisi moittinut tätä, tähän asti ukko oli tehnyt ihan kiitettävää työtä heidän hyväkseen.

Musiikkikauppa ei onneksi ollut niin täynnä, kun basisti oli odottanut. Hän siis saattoi kaikessa rauhassa tutkia hyllyjen valikoimaa. Löytäessään mieleisen ja hyvänlaatuisen kielipaketin bassoonsa, hän poimi sen ja vei kassalle. Maksettuaan ostoksensa Aki häippäsi kaupasta kädet taskuissa ja jäi ihmettelemään ostarin meininkiä kakkoskerroksen kaiteelle. Hän nojasi sitä vasten ja katseli kuinka ihmisiet vilisivät sinne tänne määrätietoisina hänen silmiensä alla.

Akin ei tarvinnut kauhean kauaa siinä katsella maailman menoa, kun näki tutun hahmon ostarin aulassa. Basistin katse kirkastui huomattavasti, kun sattumalta näki bändikaverinsa. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, kun hän tajusi, ettei Kazu suinkaan ollut yksin, vaan tämän seurassa oli Satoru. Akin kasvot vääntyivät pettymyksestä alaspäin ja tuijotti happamasta noiden kahden kommunikaatiota, mistä nämä ikinä sitten keskustelivatkaan. Olivat varmasti taas vaihteeksi treffeillä.

Kuinkahan kauan nuo olivat kerenneet jo tapailla? Akia vaivasi tämä asia erittäin paljon, eikä hän voinut olla tuntematta mustasukkaisuuden tunteita. Satoru, joka oli ilmaantunut kuin tyhjästä, vei Kazun vapaa-aikaa, vaikka yhtä hyvin Akikin olisi voinut viettää vapaa-aikaa rumpalin kanssa, jossain muuallakin kuin pelkästään treenikämpällä.

Kazun ja Satorun tapaaminen näytti olevan lopuillaan, koska Satoru heilautti kättään ja katosi ulos virtaavaan ihmismassaan. Se jos mikä lohdutti hieman Akin sisällä vellomaan tunnemyrskyyn. Nyt Kazu olisi yksin, ja hänellä olisi oiva tilaisuus käydä moikkaamassa bändikaveriaan. Sitä ei kuitenkaan voinut tietää, miten rumpali tulisi asiaan suhtautumaan, mutta väliäkö sillä. Ikinä ei pystynyt ennustamaan milloin Kazu sattuisi olemaan pahalla päällä. Tämän mielialat aaltoilivat niin paljon.

Kazu ei näyttänyt tekevän ostarista lähtöä, vaan suuntasi itsensä eläinkauppaan. Hetken sadasosan Aki pohti, mitä ihmettä rumpali eläinkaupassa teki, mutta muistikin tällä olevan kaksi rottaa lemmikkinä. Tilaisuuttaan hyväksi käyttäen Aki painui rullaportaille ja liukui alakertaan. Aki odotti eläinkaupan ulkopuolella, kunnes Kazu tulisi ulos ja näkisi hänet.

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro asteli lemmikkikaupan ovesta sisään ja suuntasi suoraan koirille ja kissoille tarkoitettujen lelujen luokse. Lemmikkikaupassa oli kymmenkunta muutakin asiakasta hänen lisäkseen, mikä vähän häiritsi Kazua. Hän ei pitänyt tungoksesta. Toisaalta mitäpä muuta kuin ihmisvilinää saattoi odottaa, jos lähti lauantaipäivänä ostoskeskukseen. Kazuhiro huokaisi raskaasti ja ujuttautui tukevan naisen ohi, jotta pääsisi katsomaan lähempää vinkuleluja.

Darretten rumpali vertaili hetken aikaa myynnissä olevien lelujen laatua ja hintaa keskenään, kunnes hän päätyi ottamaan näädän näköisen pehmeäturkkisen vinkulelun. Maksamisessa kesti melkein viisi minuuttia, koska hänen edellään jonossa oli nainen, joka ei tuntunut itsekään tietävän, mitä halusi. Kazuhiro pyöräytti itsekseen silmiään. Tuollaisten ihmisten pitäisi jäädä kotiin eikä tulla ruuhkaisena päivänä kauppakeskukseen tuhlaamaan kaikkien muidenkin aikaa.

Kun päättämätön nainen oli vihdoin saanut päätöksensä tehtyä ja Kazu oli päässyt maksamaan vinkulelun, hän laittoi ostoksensa olkalaukkuunsa ja poistui lemmikkikaupasta. Rumpali oli aikeissa suunnata ulos koko ostoskeskuksesta ja lähteä bussilla kotiin, kun hän suureksi yllätyksekseen bongasi bänditoverinsa Akin. Tämä nojaili seinään muutaman metrin päässä eläinkaupan ovesta, ja mikä vielä kummallisempaa, vaikutti odottaneen häntä. Ainakin Akin ilme kirkastui heti, kun tämä näki hänet.

Kazuhiron silmät siristyivät epäluuloisesti. Miksi Aki väijyi häntä eläinkaupan kulmalla? Oliko tämä ollut lähettyvillä ja nähnyt, kun hän poistui elokuvateatterista yhdessä Satorun kanssa? "Hei. Onko sinulla hyväkin syy vaania minua ostoskeskuksessa? Vai oletko vain tylsistynyt?"

Akiyoshi Higa


Aki jäi nojailemaan eläinkaupan ulko-oven läheistä seinää vasten, kun odotti Kazun hoitavan asiansa kaupassa. Liikkeessä näytti olevan sillä hetkellä porukkaa ja kassalla jahkailevia asiakkaita. Siksi rumpalin asiointi kaupassa kestikin hieman pidempään. Aki tuijotti jalkoihinsa aavistuksen kärsimättömänä. Hän ei pitänyt odottamisesta, mutta nyt siinä sivussa oli niin kutkuttava odotuksen tunne vatsanpohjassa.

Ja mitähän ihmettä hänen pitäisi sitten sanoa Kazulle? Tätä asiaa hän ei ollut ajatellut yhtään loppuun asti. Olikohan tämä sittenkään yhtään hyvä idea? Ehkä hänen pitäisi vain häippästä ennen kuin rumpali kerkeäisi maksaa ostoksiaan. Aki ei kuitenkaan kerennyt tekemään elettäkään nostettuaan katseensa lattiasta, kun näki bändikaverinsa astuvan ulos kaupasta. Ja Kazu oli jo nähnyt hänet.

Rumpali oli pysähtynyt niille sijoilleen ja siristi epäluuloisesti silmiään. Akin tunsi sydämensä sykkivän vähän nopeammin kuin tavallisesti kohdatessaan Kazun katseen. Nyt hän oli vielä enemmän varma siitä, ettei tämä ollut ehkä järkevä ajatus. Mutta taas toisaalta hän ilahtui suuresti siitä, että toinen oli huomannut hänet. "Moi", Aki tervehti. "Hei. Onko sinulla hyväkin syy vaania minua ostoskeskuksessa? Vai oletko vain tylsistynyt?" rumpali kysyi epäluuloisesti.

"Heh, en mä sentään vaani ketään. Satuin vaan näkemään, kun menit eläinkauppaan ja aattelin tulla moikkaamaan, ellei sekin oo kiellettyä." Aki jätti kertomatta, että oli nähnyt Satorunkin, koska arvelisi sen vain ärsyttävän Kazua, ja muutenkin se olisi aiheuttanut epämukavan ilmapiirin, ainakin Akin puolelta. Hän ei halunnut ajatella noita kahta yhdessä. "Kävin ostamassa äsken lisää bassonkieliä", kuin todistaakseen asiansa basistin heilautti pientä pussukkaa kädessään, jonka myyjä oli antanut.

Kazuhiro Tanaka

"Heh, en mä sentään vaani ketään. Satuin vaan näkemään, kun menit eläinkauppaan ja aattelin tulla moikkaamaan, ellei sekin oo kiellettyä", Aki vastasi. Kazuhirosta tuntui, että basisti jätti jotain sanomatta, mutta hän ei ollut varma, mitä. Joka tapauksessa Aki vaikutti vähän liian viattomalta, että hän olisi ollut valmis uskomaan tämän selitystä.

"Kävin ostamassa äsken lisää bassonkieliä", Aki jatkoi seuraavaksi ja heilautti pientä pussukkaa sanojensa vakuudeksi. Kazuhiro vilkaisi pussukkaa mutta palautti sitten yhä epäilevän katseensa Akiin. "Niinpä näyt käyneen. En silti oikein ymmärrä, mitä sinä tahdot minusta. Moikkaamisen olet jo tehnyt", Kazu totesi. Hän ei tarkoittanut olla epäystävällinen, mutta Akin käytös hämmensi häntä.

Akiyoshi Higa


Kazu vilkaisi Aki näyttämää pussukkaa ja nosti vieläkin epäluuloisemman katseen Akiin. "Niinpä näyt käyneen. En silti oikein ymmärrä, mitä sinä tahdot minusta. Moikkaamisen olet jo tehnyt", rumpali tokaisi tökerösti. Aki puristi huulensa kevyesti mietteliäänä yhteen. Miksiköhän, aina kun hän halusi olla jotenkin tuttavallinen bändikaverilleen, tämän piti käyttäytyä epäkohteliaasti. Ei sillä, etteikö hän osannut olla ilkeä silloin tällöin, mutta aina kun hän yritti jotain, se tuntui menevän pieleen.

Kazu kuulosti ihan siltä kuin halusi hänen lähtevän tai sitten tämä halusi paremman selityksen Akin käytökselle. He eivät olleet pitkään aikaan keskestelleet kahden kesken ilman kenenkään muun läsnäoloa, joten Akia tuppasi vähän jännittämään. Siinä oli myös se paine, että hän taas mokaisi taas yrityksensä olla vähänkin ystävällinen.

"No, ehkä mulla tosiaan oli vähän tylsää ja aattelin, et jos seura kelpais... tai jotain", basisti sopersi vastaukseksi. Miksiköhän Kazu tuntui viihtyvän kaikkien muiden seurassa, paitsi hänen? Aki rapsutti takaraivoaan hiukan vaivaantuneena, hän ei ollut mikään sulava keskustelija. Ei hän ennen ollut joutunut näin awkwardiin tilanteeseen. "Ellet sä oo jo syöny tai mitään, haluisitko käydä kahvilla jossain. Mä voin tarjota jos se siitä riippuu..." Hienoa, nyt hän vaikutti niin epätoivoiselta ja raukkamaiselta. Ei me kuitenkaan olla nähty kunnolla pitkään aikaan.

Kazuhiro Tanaka

Aki vaikutti tulkitsevan hänen sanansa epäystävällisiksi, sillä tämä puristi huulensa hiukan tyytymättömän näköisenä yhteen. Kazuhiro ei kuitenkaan ollut valmis tuntemaan huonoa omaatuntoa Akin reaktion vuoksi, sillä itsehän tämä käyttäytyi niin omituisesti, ettei Kazu voinut olla tulematta epäluuloiseksi. Sitä paitsi hän ei mielestään ollut varsinaisesti ollut epäystävällinen, ainoastaan hiukan epäileväinen. Siinä oli vissi ero, vaikkei Aki tainnutkaan sitä tajuta.

"No, ehkä mulla tosiaan oli vähän tylsää ja aattelin, et jos seura kelpais... tai jotain", Aki myönsi. Kazuhiro kohotti toistamiseen kulmiaan. Tämähän oli uutta. "Ellet sä oo jo syöny tai mitään, haluisitko käydä kahvilla jossain. Mä voin tarjota jos se siitä riippuu..." basisti ehdotti sitten. Tämä vaikutti tuntevan olonsa varsin kiusaantuneeksi, jos elekielestä nyt mitään saattoi päätellä, mutta tarjous kuulosti vilpittömältä.

Kazuhiro ei tiennyt, mitä Akin käytöksestä olisi pitänyt ajatella. Mistä lähtien Aki oli halunnut käydä hänen kanssaan kahvilla? Samassa Kazun mieleen palasi parin viikon takainen sunnuntai, jona Aki oli tullut yllättäen käymään hänen luonaan. Silloinkaan basistilla ei ollut ollut mitään oikeaa asiaa, vaan tämä oli vain halunnut viettää aikaa Kazun kanssa. Nyt kun asiaa ajatteli, se oli varsin omituista.

"Kyllä se sopii. Ei minulla ole niin kiire", Kazuhiro myöntyi Akin tarjoukseen. Hän ei tiennyt, mitä tästä kahvilareissusta tulisi, mutta ei kai siitä olisi mitään haittaakaan, että hän viihdyttäisi basistia aurinkoisella olemuksellaan puolisen tuntia. Sitä paitsi Kazun oli pakko myöntää, että häntä kiinnosti yrittää saada selville, mistä Akin muuttunut käytös johtui. Siihen, että bänditoveri halusi äkisti hengata toistuvasti hänen kanssaan, oli pakko olla olemassa jokin selitys.

Akiyoshi Higa


Kazu näytti pohtivan jotain hetken ennen kuin vastasi. Aki jo arveli pahinta, että rumpali kieltäytyisi. "Kyllä se sopii. Ei minulla ole niin kiire", toinen lopulta vastasi ja Aki huokaisi mielessään helpotuksesta. "Kiva", Aki virnisti eikä itse tajunnut, miten ilahtuneelta näyttikään. "Kakkoskerroksessa on joku kahvila. Siellä ei näyttänyt olevan paljon porukkaa, kun kävelin äsken ohi", Aki ehdotti ja ajatteli asian käyvän Kazulle. Ehdotushan oli ollut hänen, joten hän varmasti myös päätti paikan.

Basisti lähti kävelemään kohti yläkertaa johtavia portaita. Varmistuttuaan siitä, että rumpali seurasi, hän käveli eteenpäin varmemmin askelin. Ei hän epäillyt Kazun olen sellaista tyyppiä, joka karkasi kun selkänsä käänsi. Toinen tuntui aina pitävän lupauksensa, oli se sitten mitä vain.

Saavuttaan kahvilan ovista sisään Aki rupesi tutkimaan mitä kaikkea oli tarjolla. Hän itse ei ollut kovinkaan nälkäinen, joten kertoi kahvilan naismyyjälle ottavansa pelkästään ison kupin mustaa kahvia. Hän olikin mennyt plöräyttämään kahville menon vahingossa, kun muutakaan ei ollut keksinyt. Ei se nyt enää niin pahalta ajatukselta tuntunut. "Mitä sä haluut ottaa?" Aki kääntyi bändikaverinsa puoleen kysyvästi. Hän kyllä maksaisi heidän molempiensa ostokset, kun oli niin luvannut.

Kazuhiro Tanaka

"Kiva", Aki vastasi leveästi virnistäen. Basisti näytti kohtuuttoman ilahtuneelta siitä, että hän suostui tämän kanssa kahville. Joko Akilla oli ollut yksin aivan uskomattoman pitkästyttävää tai sitten tässä koko kahville menemisessä oli kyse jostakin huomattavasti tärkeämmästä kuin päällepäin näytti.

"Kakkoskerroksessa on joku kahvila. Siellä ei näyttänyt olevan paljon porukkaa, kun kävelin äsken ohi", Aki ehdotti seuraavaksi ja lähti kohti yläkertaan johtavia rullaportaita. Kazuhiro seurasi kuuliaisesti Akin perässä. Hänelle oli jokseenkin samantekevää, mihin ostoskeskuksen kolmesta kahvilasta he menisivät kahville. Häntä kiinnosti sillä hetkellä huomattavasti kahvipaikkaa enemmän saada selville, mitä Akin päässä liikkui.

Kahvilaan päästyään sekä Aki että Kazu rupesivat tarkastelemaan kahvilan ruoka- ja juomalistaa, joka oli ripustettu palvelutiskin yläpuolelle. Kazuhiro ei juuri harrastanut makeita herkkuja, eikä hänen sillä hetkellä ollut nälkä, joten hän päätti ottaa vain vihreää teetä. Vihreä tee oli vähäkalorista ja terveellistä.

"Mitä sä haluut ottaa?" Aki kysyi häneltä. Kazuhiro kääntyi katsomaan bänditoveriaan yllättyneenä. Aikoiko tämä tosiaan tarjota hänelle? "Vihreää teetä, mutta voin hyvin maksaa itse oman juomani. En suostunut kanssasi kahville siksi, että lupasit tarjota", Kazu vastasi varovaisesti.

Akiyoshi Higa


"Vihreää teetä, mutta voin hyvin maksaa itse oman juomani. En suostunut kanssasi kahville siksi, että lupasit tarjota", Kazu vastasi. Aki tutki toisen kasvoja hetkisen ja nyökkäsi sitten. "Okei", hän totesi ja maksoi myyjälle oman juomansa. Jos Kazu halusi maksaa ostoksensa itse, Aki sallisi sen. Ei Akilla oikeasti olisikaan ollut hirveästi varaa tarjota ihmisille kahvilajuomia. Vastahan hän oli aloittanut oppipoika sijansa autokorjaamolla.

Aki bongasi kahvilasta hiljaisen nurkan, jonne suunnisti. Kazu varmasti seuraisi maksettuaan juomansa. Basisti istuutui selkä seinän puolelle käännettynä ja hörppäsi pikaisesti kahviaan. Se oli hyvää.

"No, onks menny hyvin, tai siis, kuuluuks hyvää... sitten sen viime kertasen jälkeen?" Aki ei ollut yhtään varma mistä pitäisi aloittaa keskustelu. Hänen olisi tehnyt mieli hakata päätään seinää vasten, koska tunsi itsensä niin noloksi. Olisihan hän voinut ottaa puheeksi sen, mitä viimeksi tapahtui Hikan ja Shoun välillä. Olisihan se ollut kiva saada tietää, mitä Kazu ajatteli siitä.

Kazuhiro Tanaka

Aki katsoi häntä hetken tutkivasti mutta nyökkäsi sitten. "Okei", tämä kuittasi ja maksoi vain oman juomansa. Kazuhiro odotti, että Aki oli saanut maksun hoidettua, ja siirtyi sitten tiskille. Kun hän oli saanut teensä, hän vilkaisi ympäriinsä nähdäkseen, minne Aki oli mennyt istumaan. Tämä näkyi valinneen nurkkapöydän. Hyvä. Kazuhiro ei tykännyt istua keskellä kahvilaa kaikkien katseiden alla vaan mieluummin vähän sivummalla.

Kazuhiro istuutui alas Akia vastapäätä, laski laukkunsa maahan ja siemaisi teetään. Hetken hiljaisuuden jälkeen Aki kysyi: "No, onks menny hyvin, tai siis, kuuluuks hyvää... sitten sen viime kertasen jälkeen?" Basisti kuulosti jälleen hiukan vaivaantuneelta. Ilmeisesti small talk ei ollut tämän heiniä yhtään enempää kuin Kazun.

"Ihan hyvää", Kazuhiro vastasi lyhyesti. Siemaistuaan toistamiseen teetään hän päätti, että kiusaantunut niiden näiden juttelu sai jo riittää ja tiedusteli: "Mistä tässä oikein on kyse? Tiedän, ettet pyytänyt minua kahville siksi, että sinulla on tylsää."

Akiyoshi Higa

"Ihan hyvää", Kazu tokaisi lyhyesti vastaukseksi. Kazua ei ilmeisesti kiinnostanut puhella mitään small-talkia vaan kysyi suoraan: "Mistä tässä oikein on kyse? Tiedän, ettet pyytänyt minua kahville siksi, että sinulla on tylsää." Rumpali oli koko ajan nähnyt hänen lävitseen. Kazu ei tietenkään tiennyt Akin syvimpiä ajatuksia, mutta epäili jotain. Kazua ei selvästikään voinut höynäyttää mitenkään.

Aki taas hiljeni hetkeksi ja kohtasi bändikaverinsa kysyvän katseen. Hän tuskin pystyisi kiertämään toisen suoraa kysymystä. Rumpali tulisi tuskin pitämään niistä. "Onks se Satoru-tyyppi tosiaan hyvä kaveri? Mun mielestä se vaikuttaa tosi luihulta tyypiltä. Tykkäätsä ees siitä?" Aki tokaisi suoraan mieltään askarruttavat kysymykset. Hän ei tosiaankaan ollut tyyppi, joka kierteli asioita tai osannut myöskään vihjailla mitään.

Ja olihan hän huolissaan Kazusta, vaikka suurimmaksi osaksi hän oli mustasukkainen. Mutta viimeksi Satoru oli käyttäytynyt erittäin omistushaluisesti Kazusta ja tuntunut pitävän häntä vihollisenaan. Ja se tyyppi vaikutti muutenkin niin epäilyttävältä hyypiöltä, että Aki pelkäsi Kazun puolesta.

Kazuhiro Tanaka

Aki oli hetken vaiti. Basisti vaikutti pohtivan, miten etenisi nyt, kun Kazuhiro oli selvästi ilmaissut tietävänsä, että tässä kahvilareissussa oli kyse jostain ihan muusta kuin tylsistymisestä. Kazu toivoi, ettei toinen yrittäisi tarjoilla hänelle enempää tekosyitä. Hän halusi jo kuulla, mitä Akilla oli oikeasti mielessään. Sitä paitsi kiertely ja kaartelu ei sopinut bändikaverille yhtään vaan sai tämän vain vaikuttamaan typerältä.

Ilmeisesti Aki tajusi itsekin, ettei tällä ollut muita järkeviä vaihtoehtoja kuin puhua suunsa puhtaaksi. Pian basisti oli nimittäin valmis katsomaan häntä jälleen suoraan silmiin. Tämän ilme oli päättäväinen ja katse kiinteä. Syteen tai saveen. "Onks se Satoru-tyyppi tosiaan hyvä kaveri? Mun mielestä se vaikuttaa tosi luihulta tyypiltä. Tykkäätsä ees siitä?"

Kazuhiro yllättyi. Hän oli pyöritellyt päässään useita mahdollisia selityksiä tälle kahvilareissulle, mutta Satorusta uteleminen ei todellakaan ollut ollut niiden joukossa. Rumpalin ilme alkoi nopeasti muuttua yllättyneestä sulkeutuneeksi. Hän olisi ollut valmis juttelemaan Akin kanssa Shoun ja Hikan tilanteesta, mutta hänen suhteensa Satoruun kuului vain ja ainoastaan hänelle. Ei ollut Akin asia, oliko hänellä syvempiä tunteita Satorua kohtaan vai deittasiko hän mustahiuksista poikaa vain ajankuluksi.

Sitten Kazuhiro kuitenkin rekisteröi Akin ilmeen. Jos kysymyksessä olisi ollut joku muu, hän olisi ehdottomasti sanonut, että toinen oli mustasukkainen. Se ei kuitenkaan voinut olla tässä tapauksessa totta, koska eihän Aki... Kazuhiron ajatus jäi puolitiehen, kun hän alkoi muistella basistin viimeaikaista käytöstä. Hän näki kirkkaasti mielessään, kuinka happamalta Aki oli näyttänyt nähdessään Satorun ensimmäistä kertaa, kuinka Akin ilme oli kirkastunut Kazun astuessa ulos eläinkaupasta, kuinka kiusaantuneesti mutta kuitenkin vilpittömästi Aki oli pyytänyt häntä kanssaan kahville. Hän muisti, kuinka pehmeästi Aki oli hymyillyt hänen sairaalavuoteensa ääressä ja kuinka kovasti sunnuntaiselle yllätysvierailulle saapunut Aki oli koettanut keksiä puhuttavaa, jotta ei joutuisi vielä lähtemään. Hän muisti nyt jopa sen, kuinka usein oli viime viikkoina yllättänyt Akin tuijottamasta itseään bänditreeneissä.

Kazuhiroa huimasi henkisesti. Miten hän ei ollut tajunnut aiemmin? Miten hän saattoi olla varma, ettei heijastellut omia tunteitaan Akiin? Ajatus siitä, että hän paljastaisi omat tunteensa basistille vain huomatakseen tulkinneensa tämän käytöksen aivan väärin, oli kestämätön. Hän ei missään nimessä halunnut kokea sellaista nöyryytystä. Sitä paitsi yksipuolinen tunnustus pilaisi hänen ja Akin välit sekä pakottaisi hänet lähtemään Darrettesta.

Miettimisaikaa saadakseen Kazuhiro kohotti teekuppinsa huulilleen ja siemaisi siitä. Samaan aikaan hän yritti varmistaa, etteivät hänen kätensä tärisseet, jotta Aki ei tajuaisi, millainen tunnemyrsky hänen sisällään oli paraikaa menossa. Hitaasti Kazu laski kupin takaisin asetille ja käänsi sen kahvan viivasuoraan oikealle, ennen kuin nosti katseensa bänditoveriinsa. "Miten sen nyt ottaa. Hän on ihan mukava ja älykäs, mutta en minä hänen kanssaan vakavasti seurustelisi. Olen vain kyllästynyt olemaan aina yksin."

Kazuhiro ei aiemmin ollut juuri miettinyt, miksi vaivautui käymään Satorun kanssa treffeillä, vaikka ei oikeasti ollut tästä kovin kiinnostunut. Hän oli kyllä tiedostanut, että yksi motiivi Satorun deittaamiseen oli ollut toivo päästä tämän avulla vihdoin ja viimein yli yksipuolisesti ihastuksesta Akiin. Sen sijaan suhdekaipuutaan hän ei ollut tiedostanut ennen kuin nyt. Totta se kuitenkin oli. Hänen ja Alexanderin erosta oli kulunut jo melkein puolitoista vuotta, eivätkä pelkät satunnaiset seksikumppanit enää riittäneet hänelle.