The Dream of Darrette

Kazuhiro Tanaka


Kazuhiro astui ulos Baker Streetin metroasemalta ja suuntasi kulkunsa ohi Sherlock Holmesin patsaan ja sen luona parveilevien turistien kohti parin korttelin päähän hiljattain avattua luomukahvilaa, jossa oli sopinut tapaavansa Hajimen. Kazuhiro ei yleisesti ottaen ollut mikään kahvilaihminen, koska hän söi niin niukasti makeaa ja inhosi väenpaljoutta ja melua. Siitä syystä hän kävi esimerkiksi Starbucksissa vain muutaman kerran vuodessa ja silloinkin vain siksi, että hänen erikoiskahveihin addiktoituneet vanhat ystävänsä halusivat sinne. Kun Hajime oli kysynyt, kiinnostaisiko häntä käydä vilkaisemassa Baker Streetin aseman lähelle avautunutta luomukahvilaa nimeltä Organic+, hän oli kuitenkin päättänyt vastata myöntävästi. Luomukahvila ei luultavasti olisi yhtä ruuhkainen kuin Starbucks. Sitä paitsi häntä kiinnosti päästä juttelemaan Hajimen kanssa kasvokkain.

Kazuhiron oli pakko myöntää, että hän oli ollut myönteisesti yllättynyt, kun oli muutama päivä Yukin ja Hajimen treenikämppävierailun jälkeen saanut Facebookissa kaveripyynnön Hajimelta. Aivan yhtä yllättynyt hän oli ollut ollut, kun Hajime oli aloittanut keskustelun hänen kanssaan heti kaveripyynnön hyväksymistä seuraavana päivänä. Hänen Facebook-kavereidensa määrä oli laskettavissa yhden käden sormilla, ja hänellä oli Facebook-tili lähinnä muodon vuoksi, joten hän ei ollut kovin tottunut juttelemaan netin välityksellä kenenkään kanssa. Hän kuitenkin havaitsi, että Hajimen kanssa oli varsin helppoa ja miellyttävää jutella. Hajimella oli huomaavainen ja kohtelias keskustelutyyli myös netissä, minkä vuoksi he olivat siirtyneet alun kirjallisuusaiheisista keskusteluista hiljalleen opintoihin, musiikkiin, bänditouhuihin, harrastuksiin ja muihin harmittomiin aiheisiin liittyviin keskusteluihin.

Kazuhiro oli oppinut keskustelujen myötä Hajimesta yhtä sun toista, kuten sen että toisella oli lemmikkinä peräti viisi kissaa, että tämä harrasti kitaransoiton lisäksi valokuvausta, kissanäyttelyitä sekä ruoanlaittoa ja että tämä tykkäsi kovasti psykologiasta ja matematiikasta mutta inhosi koulun liikuntatunteja. Hän oli saanut huomata, että heillä oli muutakin yhteistä kuin hyvä kirjamaku, muun muassa kiitettävä opintomenestys, eläinrakkaus, kiinnostus japanilaista kulttuuria kohtaan sekä tietysti älykkyys ja sivistyneisyys. Toisaalta heitä myös erottivat monet seikat, mutta Hajimen tapauksessa erot eivät kuitenkaan häirinneet Kazua, niin kuin ne olisivat jonkun muun tapauksessa saattaneet tehdä. Heillä oli riittävästi yhteistä että heillä saattoi olla eroavaisuuksia. Kazuhiro ei ollut niin itserakas, että olisi tahtonut viettää aikaa klooninsa seurassa.

Vilkaistuaan molempiin suuntiin, jotta ei jäisi auton alle, Kazuhiro ylitti kadun suojatien kohdalta. Sen jälkeen hänen täytyi vielä kulkea parikymmentä metriä, ennen kuin hän oli oven edessä, jonka yläpuolella luki kuparinvärisin kirjaimin Organic+. Toivoen ettei kahvila osoittautuisi aivan järkyttäväksi hippimestaksi Kazu avasi oven ja astui kellonkilahduksen saattelemana peremmälle pienehköön liiketilaan. Vilkaisu ympärille osoitti, että kahvila oli siihen aikaan päivästä melkein tyhjä, mikä sopi hänelle mainiosti. Tilattuaan tiskiltä itselleen kupin Sri Lankasta tuotua vihreää luomuteetä Kazuhiro valitsi kahvilan peränurkassa olevan kahden hengen pöydän, riisui ylimääräiset vaatteensa ja asettui istumaan seinän puolelle, jotta näkisi kääntymättä ulko-ovelle. Hajime saapuisi varmaan seuraavan kymmenen minuutin sisään.

Hajime Aizawa


Hajime käveli ripeästi kohti luomukahvilaa, jonne oli sopinut tapaamisen Kazuhiron kanssa. Hän halusi olla mieluiten vähän etuajassa paikalla, koska arveli toisen arvostavan sitä. Kazuhiro vaikutti ihmiseltä, jolle täsmällisyys oli tärkeää ja myöhästyminen ilman erittäin hyvää syytä paheksuttava asia, ja Hajime tahtoi kovasti tehdä suotuisan vaikutuksen ikätoveriinsa heidän ensimmäisellä kahdenkeskisellä tapaamiskerrallaan. Vaikka hänellä oli runsaasti kavereita, hänestä tuntui siltä, että ystävyyden solmiminen Kazuhiron kanssa oli erityisen merkittävää. Kazuhiro oli useammalla kuin yhdellä tavalla täysin erilainen kuin hänen muut kaverinsa, ja Hajime tunsi jostain itselleenkin salatusta syystä tarvitsevansa kipeästi Kazuhiron kaltaisen ihmisen ystäväkseen.

Kun Hajime oli laittanut Kazuhirolle kaveripyynnön Facebookissa, hän oli puoliksi odottanut toisen jättävän sen huomiotta. Hän olikin ollut hyvin ilahtunut huomatessaan, että Kazuhiro oli hyväksynyt hänet kaverikseen, ja aloittanut heti seuraavana päivänä keskustelun Facebookin välityksellä. Seuraavien parin viikon aikana he olivat jutelleet melko aktiivisesti ensin kirjallisuudesta, joka oli tuntunut Hajimesta turvalliselta lähtöaiheelta, ja sitten kaikenlaisista arkisista ja harmittomista aiheista, kuten koulunkäynnistä, harrastuksista ja lemmikeistä. Hajime oli kertonut yhtä sun toista itsestään, ei kuitenkaan mitään arkaluontoista tai kipeää. Hänen ja Kazuhiron välinen ystävystymisyritys oli vielä sen verran alkutekijöissään, ettei hän kokenut järkeväksi alkaa kertoa mitään liian henkilökohtaista - ei sillä, että hän olisi aikonut kertoa esimerkiksi homoseksuaalisuudestaan toiselle missään vaiheessa.

Kazuhiro oli kertonut vähemmän itsestään kuin Hajime, mutta Hajime ei ollut pannut sitä pahakseen. Hän oli osannut odottaa, ettei Darretten rumpali avautuisi omista asioistaan hänelle kovin nopeasti, sillä tämä oli alusta asti vaikuttanut hyvin yksityiseltä, jopa sulkeutuneelta ihmiseltä. Hajime oli tyytyväinen, että oli saanut selville niinkin paljon kuin oli. Hän epäili, etteivät kaikki Kazuhiron bänditoveritkaan tienneet enempää rumpalista kuin hän, vaikka olivat tunteneet tämän paljon pidempään kuin hän. Kazuhiro oli selvästi ihminen, jonka luottamus oli ansaittava, ja Hajime oli valmis tekemään kovastikin töitä onnistuakseen siinä.

Vajaan vartin ripeän kävelyn jälkeen Hajime saapui määränpäähänsä. Sen enempää epäröimättä hän tarttui ovenkahvaan, veti ulko-oven auki ja astui sisään lämpimään, miellyttävästi teeltä tuoksuvaan kahvilaan. Melkein heti hän kohtasi kahvilan peränurkassa olevaan pöytään teekupin kanssa asettuneen Kazuhiron katseen. Hajime hymyili ja nyökäytti hienoisesti päätään myyntitiskiä kohden sen merkiksi, että tilaisi itselleen juotavaa, ennen kuin liittyisi toisen seuraan.

Lyhyen miettimisen jälkeen Hajime päätyi tilaamaan kupin appelsiinin makuista mustaa teetä. Hän ei ollut varsinaisesti teeihminen mutta ajatteli, että olisi sopivampaa tilata Kazuhiron tapaan teetä kuin kaakaota tai jotain erikoiskahvia. Sitä paitsi luomukahvilan erikoiskahvit tuskin olivat yhtä hyvänmakuisia kuin Starbucksin vastaavat, joita Hajime rakasti. Onneksi hän oli sopinut Yukin kanssa treffit Starbucksiin vain parin päivän päähän.

Saatuaan teensä Hajime pujotteli melko ahtaasti aseteltujen mutta enimmäkseen tyhjien pöytien välistä Kazuhiron luo kahvilan perälle. Hän riisui karvareunuksisen valkoisen talvitakkinsa, harmaan kaulahuivinsa ja mustat käsineensä, ennen kuin istui alas seuralaistaan vastapäätä. "Hei. Toivottavasti et ehtinyt odottaa minua kovin pitkään", Hajime lausahti avaukseksi, vaikka tiesi varsin hyvin saapuneensa muutaman minuutin etuajassa. Hienoisesti teekuppiaan toiseen päin kallistaen hän jatkoi: "Otin appelsiinilla maustettua mustaa teetä. Entä sinä?"

Kazuhiro Tanaka


Kazuhiro oli ehtinyt juoda noin kolmanneksen kuppinsa sisällöstä, kun Hajime astui pirteän kellonhelähdyksen säestyksellä sisään luomukahvilaan. Hänet huomattuaan Japanese Beastin kitaristi hymyili iloisesti ja nyökäytti päätään tiskiin päin. Kazu nyökkäsi sen merkiksi, että oli tajunnut toisen tilaavan ensin ja liittyvän vasta sitten hänen seuraansa, ja palasi teensä pariin, joka oli itse asiassa varsin hyvää, ainakin vihreäksi teeksi.

Parin minuutin kuluttua Hajime saapui teekuppeineen hänen valitsemansa pöydän luokse, laski kuppinsa alas, riisui ulkovaatteensa ja istuutui sitten häntä vastapäätä. "Hei. Toivottavasti et ehtinyt odottaa minua kovin pitkään", toinen sanoi muodollisesti alkajaisiksi. "En. Et ole myöhässä", Kazuhiro totesi samalla, kun silmäili toisen olemusta. Hajimella oli mieheksi poikkeuksellisen hyvä, joskin hieman geneerinen pukeutumistyyli. Rumpali pisti myös merkille, että Hajime oli laittanut hiuksensa huolella, vaikka talvinen tuuli olikin jossain määrin sekoittanut toisen suortuvia.

"Otin appelsiinilla maustettua mustaa teetä. Entä sinä?" Hajime kysäisi seuraavaksi ja kallisti omaa kuppiaan hieman häneen päin ikään kuin esitelläkseen sen sisällön hänelle. "Srilankalaista vihreää teetä", Kazuhiro vastasi. Ennen kuin toinen ehtisi tiedustella sen mausta, hän lisäsi: "Tämä on ihan tyydyttävää, joskaan en suosittelisi muille kuin niille, jotka muutenkin pitävät vihreästä teestä." Kazu oli aika varma, ettei toinen kuulunut siihen joukkoon.

Hajime Aizawa


"En. Et ole myöhässä", Kazuhiro kuittasi hänen avaussanansa. Hajime ei ollut aivan varma, oliko kyseessä neutraali toteamus vai yrittikö toinen ilmaista, että tarpeettomat muodollisuudet sopi jättää pois. Yleensä hän oli melko hyvä tulkitsemaan ihmisiä ja näiden mielialoja, mutta Kazuhiro oli hankala tapaus. Rumpali oli varsin ilmeetön eikä osoittanut tunteitaan kovin vahvasti, ellei kyseessä ollut inho. Menisi varmaan kotvanen, ennen kuin Hajime oppisi lukemaan Kazuhiroa. Siihen asti hänen oli paras edetä varovasti ja pysyä jatkuvasti tarkkaavaisena, ettei vain menisi mokaamaan millään tavalla.

Kazuhiro kertoi ottaneensa srilankalaista vihreää teetä. Hajime aikoi kysyä, pitikö toinen siitä. Ennen kuin hän ehti sen tehdä, Kazuhiro kuitenkin kertoi oma-aloitteisesti: "Tämä on ihan tyydyttävää, joskaan en suosittelisi muille kuin niille, jotka muutenkin pitävät vihreästä teestä." Hajime tunsi saaneensa jonkinasteisen näpäytyksen seuralaiseltaan, ilmeisesti sen vuoksi, että hänellä oli tapana harrastaa tyhjänpäiväistä dialogia. Hänen kysymyksensä ennakoimalla Kazuhiro oli myös tehokkaasti osoittanut, että hän oli melko ennalta-arvattava. Se ei tuntunut kovinkaan imartelevalta, mutta Hajimen ei auttanut muu kuin niellä mielipahansa ja jatkaa niin kuin ei olisi tajunnut toisen tarkoitusperiä.

"Siinä tapauksessa en kokeile sitä. Mustassa teessä on ihan tarpeeksi haastetta minulle. Juon yleensä kahvilassa kaakaota tai jotain erikoiskahvia, jossa on kahvia vain nimeksi. Minulla on huono maku", Hajime totesi. Kazuhiro ei vaikuttanut arvostavan teeskentelyä, joten Hajimen oli sama myöntää heti kättelyssä, ettei hän ollut mikään teenystävä. Äskeisistä sanoista päätellen toinen oli sitä paitsi jo ainakin jossain määrin tajunnut asioiden oikean laidan.

Hajime tunsi olevansa Kazuhirolle kuin avoin kirja, mikä ei tuntunut kovinkaan mukavalta. Hän oli tottunut olemaan se, joka luki muita ihmisiä, eikä toisinpäin. Miten hän pystyisi tekemään Kazuhiroon hyvän vaikutuksen, kun hän ei tiennyt, mitä tämä tahtoi hänestä? Lisäksi Hajimea huolestutti, että rumpali onnistuisi saamaan hänestä selville muitakin kuin melko yhdentekeviä ja harmittomia asioita, joita hän oli siihen mennessä toiselle tarjoillut. Se taas olisi katastrofaalista. Hän ei ollut valmis puhumaan kenenkään kanssa sen paremmin homoseksuaalisuudestaan kuin isoveljensä ja vanhempiensa välirikostakaan.

"Mainitsin muistaakseni tästä sinulle Facebookissa, mutta olin viime viikonloppuna kissanäyttelyssä. Toiseksi nuorin kissamme Coco tuli toiseksi omassa sarjassaan. Se oli aika yllättävää, koska se ei ole aiemmin pärjännyt näyttelyissä. Toisaalta näyttelymenestys on aina kiinni tuomareista, joten ehkei se sittenkään ollut ihan niin yllättävää", Hajime rupesi selittämään ensimmäisestä mieleensä tulleesta soveliaasta aiheesta. "Miten Louis ja Lestat voivat?"

Kazuhiro Tanaka


Hänen sanansa saivat Hajimen hymyn hiipumaan useamman asteen verran. Toinen vaikutti yhtä aikaa häkeltyneeltä ja harmistuneelta siitä, että tämän kysymys oli ennakoitu. Kazuhiro seurasi mielenkiinnolla, kun Hajime teki parhaansa päästäkseen yli hänen hienovaraisesta näpäytyksestään. Oli selvää, että kitaristi oli tajunnut hänen tarkoituksensa. Kazu oli siitä hyvillään, sillä hän inhosi sitä, että hänen täytyi vääntää asiat rautalangasta.

"Siinä tapauksessa en kokeile sitä. Mustassa teessä on ihan tarpeeksi haastetta minulle. Juon yleensä kahvilassa kaakaota tai jotain erikoiskahvia, jossa on kahvia vain nimeksi. Minulla on huono maku", Hajime päätyi vastaamaan. Kazuhiro huomasi toisen tavoittelevan kepeää, jopa leikillistä sävyä. Pyrkimys ei kuitenkaan täysin onnistunut, sillä Hajimen äänestä kuulsi juuri ja juuri havaittava mielipaha. Rumpali tiesi, että hänen olisi pitänyt kokea huonoa omaatuntoa siitä, että oli aiheuttanut toiselle ikävän olon. Hän oli kuitenkin varma, että Hajime pääsisi yli harmistuksestaan. Sitä paitsi hän tahtoi saada esiin Hajimen toisen puolen, josta hän oli siihen mennessä nähnyt vain hyvin ohikiitäviä ja epämääräisiä vilahduksia.

Jo silloin, kun Hajime oli tullut noutamaan Yukin pois hänen sairaalahuoneestaan, Kazuhiro oli tajunnut, ettei Hajime ollut pelkkää hymyä ja hyvää tahtoa, kuten tämä tuntui koettavan kaikille uskotella. Tuo käsitys oli vahvistunut Hajimen ja Yukin treenikämppävierailun aikana, kun imbesilli Hika oli keksinyt ruveta flirttaamaan Hajimelle. Kummallakin kerralla Kazuhiro oli nähnyt häivähdyksiä ärtyneisyydestä, joka oli kuitenkin niin hyvin peitettyä, ettei kukaan muu ollut kaikilla todennäköisyydellä havainnut sitä. Juuri tuon ärtyneisyyden ja sen sisartunteet hän halusi nyt kaivaa esiin. Häntä kiinnosti kovasti Hajimen toinen, synkempi puoli, jonka tämä pyrki niin tarmokkaasti pitämään piilossa. Sitä paitsi hän halusi olla varma, minkä kanssa oli tekemisissä, ennen kuin ystävystyisi syvemmin Hajimen kanssa.

Kazuhiro jätti Hajimen sanat vaille vastausta, mikä ei varmaankaan erityisemmin rauhoittanut toisen mieltä. Mitä pidempään hän oli hiljaa ja vain tarkkaili toista, sitä levottomammaksi Japanese Beastin kitaristi vaikutti tulevan. Ilmeisesti Hajime ymmärsi, kuinka helppoa tämän ajatusten ja tunteiden lukeminen oli Kazuhirolle. Se taas oli epäilemättä jotain sellaista, mihin toinen ei ollut tottunut. Harva ihminen oli yhtä hyvä lukemaan muita ihmisiä kuin Kazu, vaikka hän sen itse sanoikin. Hänellä oli ollut vuosikausia aikaa ja kiinnostusta kehittää taitojaan, toisin kuin ihmisten enemmistöllä.

"Mainitsin muistaakseni tästä sinulle Facebookissa, mutta olin viime viikonloppuna kissanäyttelyssä. Toiseksi nuorin kissamme Coco tuli toiseksi omassa sarjassaan. Se oli aika yllättävää, koska se ei ole aiemmin pärjännyt näyttelyissä. Toisaalta näyttelymenestys on aina kiinni tuomareista, joten ehkei se sittenkään ollut ihan niin yllättävää", Hajime rupesi yhtäkkiä höpöttämään. Perään tämä lisäsi mahdollisimman luontevasti hänen frettiensä hyvinvointia koskevan kysymyksen.

Kazuhiro kohotti hienoisesti toista kulmaansa. Hän muisti kyllä Hajimen maininneen, että tämä oli menossa kissanäyttelyyn. Hän oli jopa toivottanut uudelle tuttavuudelleen ja tämän kissoille näyttelymenestystä. Se, että Hajime otti asian näin yhtäkkiä uudelleen esiin, kieli kuitenkin siitä, että toinen tunsi olonsa hermostuneeksi. Kazuhiro oli tavannut ennenkin ihmisiä, joiden suojamekanismi oli ruveta puhumaan tyhjänpäiväisistä asioista, joten hänen ei ollut vaikea tajuta, mistä oli kyse. Valitettavasti hän ei kuitenkaan ollut aikeissa tarttua toisen tarjoamaan syöttiin. Sen sijaan hän päätti ryhtyä itse kalastamaan hieman.

"Hyvin", Kazuhiro vastasi lyhyesti, jottei vahingossakaan tarjoaisi Hajimelle mitään sellaista, minkä avulla tämä voisi jatkaa turhanpäiväisestä aiheesta. "Mitä tyttöystävällesi kuuluu? En muista, että olisit sanonut mitään hänestä Facebook-keskustelujemme aikana." Kazu oli melko varma, että Hajime ja Cara olivat eronneet, koska muuten kitaristi olisi varmaan maininnut Caran edes ohimennen jossain vaiheessa. Hän tahtoi kuitenkin kuulla asiasta Hajimelta itseltään - sekä tietysti päästä havainnoimaan, millaisia tunteita erosta puhuminen toisessa aiheutti.


//Hajime on Kazun koe-eläin. -.-//

Hajime Aizawa


Kazuhiro kohotti toista huolella muotoiltua kulmaansa hänen puhetulvalleen. Hajimen teki mieli hakata päätään edessään olevaan pöytään. Oli päivänselvää, että toinen oli tajunnut, mistä hänen äkillinen puheliaisuutensa johtui. Hajime oli toivonut onnistuvansa ohjaamaan keskustelun takaisin itselleen mieluisalle ja tutulle väylälle, mutta hänen olisi kyllä pitänyt tajuta, ettei Kazuhiroa hämätty niin vain. Rumpali oli aivan liian hyvä lukemaan ihmisiä, että Hajimella olisi ollut todellisia mahdollisuuksia onnistua yrityksessään.

Tilanne alkoi hiljalleen hermostuttaa Hajimea yhä enemmän. Hänen tavalliset käytösmallinsa osoittautuivat yksi toisensa jälkeen toimimattomiksi, mikä sai hänet tuntemaan olonsa neuvottomaksi ja eksyneeksi. Yrittipä hän mitä tahansa, tilanne pysyi samana. Kazuhiro vain tarkkaili häntä vaiti ja antoi hänen kärvistellä katseensa alla. Hajime tunsi itsensä ötökäksi, jota hyönteistutkija paloitteli vähän kerrallaan kirurginveitsellä saadakseen selville, millaisista osista se koostui.

"Hyvin", Kazuhiro vastasi frettien vointia koskevaan kysymykseen. Vaikka toisen äänensävy ei ollut millään tapaa epäystävällinen, Hajime tajusi vaivatta, ettei hänen kannattaisi yrittää jatkaa aiheesta. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti valita uutta aihetta tai keskustelustrategiaa, rumpali päätti napata pallon itselleen. "Mitä tyttöystävällesi kuuluu? En muista, että olisit sanonut mitään hänestä Facebook-keskustelujemme aikana", Kazuhiro totesi näennäisen viattomasti. Hajime tiesi kuitenkin, että toisen aie oli kaikkea muuta kuin viaton. Kazuhiro oli sen verran älykäs, että tämä oli takuulla päätellyt jo aikoja sitten, että hän ja Cara olivat eronneet. Jostain syystä tämä kuitenkin tahtoi kuulla sen suoraan Hajimen suusta.

Pienen hetken Hajimen teki mieli tiuskaista, ettei asia kuulunut Kazuhirolle tippaakaan ja ettei häntä huvittanut pelata toisen kieroutuneita pelejä. Sitten hän kuitenkin nieli ärtymyksensä ja turhautumisensa ja vastasi kohteliaasti: "Itse asiassa me erosimme pari kuukautta sitten. Cara jätti minut, koska en ollut hänen mielestään sellainen kuin hän oli luullut minun olevan." Toivottavasti olet nyt tyytyväinen, kun olet saanut minut myöntämään sen ääneen.

Kazuhiro Tanaka


Kazuhiron tyydytykseksi Hajime tajusi oitis, mistä hänen päällisin puolin viattomassa kysymyksessään oli oikeasti kyse. Tyhmä kitaristi ei missään nimessä ollut, ja tämä luki häntä ja hänen tarkoitusperiään kiitettävän taitavasti - tosin ei niin taitavasti kuin hän itse luki kitaristia. Mutta kuten sanottu, hänellä oli ollut paljon aikaa ja motivaatiota opetella ymmärtämään ihmisiä melkein paremmin kuin nämä ymmärsivät itse itseään. Se, ettei hän ollut sosiaalinen, ei tarkoittanut, etteikö hän olisi ollut kiinnostunut ihmismielen toiminnasta ja halukas oppimaan tulkitsemaan ympärillään parveilevia ihmislajin edustajia.

Kazuhiro katseli tyynesti, kuinka hänen aikeidensa tajuamisen synnyttämä kiukku ja turhautuminen meinasivat ottaa vallan. Oli selvää, että Hajimea turhautti altavastaajan asemassa oleminen. Tämä oli myös ilmeisen loukkaantunut saamastaan kohtelusta, jota ei kokenut ansainneensa. Luultavasti toinen oli myös jossain määrin hämmentynyt siitä, ettei kevyt rupattelu kelvannut Kazulle tosielämässä, vaikka se oli kelvannut Facebookissa. Kenties Hajime kuitenkin tajuaisi jossain vaiheessa, ettei Kazuhiro ollut ihminen, joka salli ystäviensä peittää puolet itsestään.

Loppujen lopuksi Hajime sai kuitenkin negatiiviset tunteensa kuriin ja vastasi hänelle täysin sivistyneesti: "Itse asiassa me erosimme pari kuukautta sitten. Cara jätti minut, koska en ollut hänen mielestään sellainen kuin hän oli luullut minun olevan." Kazuhiro vaistosi kuitenkin, ettei toinen ollut mielellään paljastanut eronsa syytä. Ilmeisesti tämä oli kuitenkin tajunnut, että hän kysyisi siitä seuraavaksi eikä kelpuuttaisi vastaukseksi muuta kuin totuuden.

Kazuhiro sulatteli hetken kuulemaansa samalla, kun tarkkaili Hajimen kasvonilmeitä. Hänestä oli jossain määrin yllättävää, että Cara oli ollut se, joka päätti suhteen. Vielä sairaalassa tyttö oli vaikuttanut hyvinkin kiintyneeltä Hajimeen. Hajimesta oli selvästikin paljastunut jotain epämiellyttävää sittemmin. Kazu ei kuitenkaan ollut varma, mihin toteamus "en ollut hänen mielestään sellainen kuin hän oli luullut minun olevan" tarkalleen ottaen viittasi. Kaikella todennäköisyydellä sillä oli jotain tekemistä Hajimen synkemmän, useimmiten piilossa olevan puolen kanssa.

Yllättäen Kazuhiro tajusi kuitenkin jotain muuta. "Sinä et ole pahoillasi teidän erostanne", hän tokaisi ääneen. Pienen miettimistauon jälkeen hän kysyi suoraan: "Miksi et? Ennen tätä keskustelua olisin ollut valmis lyömään vetoa siitä, että sinä olet ihminen, joka ottaa suhteen päättymisen raskaasti."

Hajime Aizawa


Kazuhiro ei vastannut heti mitään vaan vaikutti pohtivan kuulemaansa tarkkaan. Samaan aikaan tämä jatkoi hänen tarkkailuaan viileän analyyttiseen tapaansa. Ötökän lisäksi Hajime tunsi nyt itsensä erityisen kinkkiseksi arvoitukseksi tai vaativaksi matemaattiseksi yhtälöksi. Oli selvää, että Kazuhiro halusi kovasti ratkaista hänet. Epäselvää sen sijaan oli, minkä vuoksi. Tahtoiko toinen vain todistaa itselleen, että pystyi purkamaan jopa Hajimen kaltaisen monimutkaisen ihmisen osiin, vai halusiko tämä ihan aidosti oppia ymmärtämään häntä paremmin? Vai oliko rumpalilla jokin aivan muu syy käytökseensä?

Oli miten oli, Kazuhiron tarkkailu oli epämiellyttävää. Hajimea suututti se, että toinen suhtautui häneen kuin kahdella jalalla kävelevään epäyhtälöön. Eikö Kazuhiro tajunnut, että tämän käytös oli hyvin alentavaa? Oliko rumpalin mielessä edes käynyt, ettei Hajime ehkä halunnut olla tämän leikittelyn kohteena vaan tahtoi tulla kohdelluksi tasavertaisena ihmisolentona? Ja jos oli, niin eikö toinen yksinkertaisesti välittänyt hänen tunteistaan?

Hajimea alkoi hiljalleen kaduttaa, että hän oli tahtonut tutustua Kazuhiroon. Hän oli heti heidän ensikohtaamisessaan tajunnut, että Kazuhiro oli anteeksipyytelemättä ja ehdoitta oma itsensä, mutta hän ei ollut tajunnut, että se voisi olla ongelma. Hän oli ajatellut, että Kazuhiro piti hänestä sen verran, ettei tämä kohtelisi häntä samalla tavalla kuin esimerkiksi Yukia ja omaa bänditoveriaan Hikaa. Nyt Hajime ei kuitenkaan enää ollut niin varma, että toinen rajoitti välinpitämättömyytensä ja muut epäsosiaaliset piirteensä vain niihin tilanteisiin, kun tämä oli tekemisissä ihmisten kanssa, joista ei pitänyt. Kenties Kazuhiro koki, että saattoi kohdella myös ystäviään niin epämiellyttävästi kuin suinkin halutti.

"Sinä et ole pahoillasi teidän erostanne", Kazuhiro yhtäkkiä totesi. Hajime tunsi pohjan putoavan vatsastaan. Miten ihmeessä toinen oli tajunnut tuon? Hän ei ollut mielestään antanut mitään vihjeitä siihen suuntaan. Kazuhiron täytyi olla jopa parempi ihmistuntija kuin hän oli luullut, että tämä oli kyennyt päätymään tuohon johtopäätökseen. Se taas ei luvannut hyvää Hajimen salaisuuksien kannalta, ei ollenkaan.

"Miksi et? Ennen tätä keskustelua olisin ollut valmis lyömään vetoa siitä, että sinä olet ihminen, joka ottaa suhteen päättymisen raskaasti", rumpali jatkoi yllättävän suorasukaisesti. Hajime ei osannut kuin kohauttaa olkiaan ja vastata vaisusti: "Me seurustelimme vain kolme kuukautta, enkä missään vaiheessa ollut rakastunut häneen. Sitä paitsi hän oli ärsyttävä ja takertuva. Olin vain tyytyväinen, kun minun ei tarvinnut enää haaskata aikaani tapaamalla häntä monta kertaa viikossa."

Nöyryyttävän tunnustuksen tehtyään Hajime tuijotti hetken vaiti yhä koskemattomaan teekuppiinsa. Sitten hän kuitenkin omaksikin yllätyksekseen tunsi kiukun nousevan sisällään vastustamattomasti kuin avomereltä saapuva hyökyaalto. Hän nosti katseensa teekupistaan, suuntasi sen suoraan Kazuhiroon ja sanoi itselleen epätyypilliseen kylmään ja katkeraan sävyyn: "Nyt sinä olet varmaan tyytyväinen. En olekaan niin miellyttävä ja ystävällinen ihminen kuin yritän uskotella itselleni ja muille vaan itsekäs, ilkeä ja välinpitämätön. Mutta senhän sinä tiesit jo ennen tätä keskustelua. Halusit vain saada minut myöntämään sen ääneen."


//Mission accomplished, Kazu. >.<//

Kazuhiro Tanaka


Hänen toteamuksensa näytti pelästyttävän Hajimen. Mitä ilmeisimmin toinen ei ollut odottanut hänen tajuavan asioiden oikeaa laitaa. Luultavasti kukaan muu, jolle Hajime oli erosta puhunut, ei ollut tajunnutkaan. Kazuhiro ei kuitenkaan ollut niin kuin muut. Hajime oli hyvä piilottamaan tunteensa ja verhoutumaan puolitotuuksiin, mutta ei niin hyvä, ettei Kazu olisi ennen pitkää onnistunut saamaan totuutta kaivettua esiin.

Kazuhiro odotti puoliksi, että Hajime jättäisi vastaamatta hänen suoraan kysymykseensä. Sen sijaan toinen kohautti jokseenkin alistuneesti olkapäitään ja sanoi: "Me seurustelimme vain kolme kuukautta, enkä missään vaiheessa ollut rakastunut häneen. Sitä paitsi hän oli ärsyttävä ja takertuva. Olin vain tyytyväinen, kun minun ei tarvinnut enää haaskata aikaani tapaamalla häntä monta kertaa viikossa."

Kazuhiron kumpikin kulma kohosi. Tuota hän ei ollut osannut odottaa. Hän oli kyllä käsittänyt, että Hajimen ja Caran eroon liittyi jotakin hämärää, mutta Hajimen perinpohjin negatiivinen mielipide Carasta oli hyvin yllättävä. Minkä takia Japanese Beastin kitaristi oli edes alkanut seurustella Caran kanssa, jos piti tätä ärsyttävänä ja takertuvana? Vai oliko Caran todellinen luonne paljastunut Hajimelle vasta suhteen edetessä? Kazuhiro kurtisti hienoisesti kulmiaan. Palapelistä puuttui selvästi jokin olennainen palanen.

Kazuhiron pohdinnat keskeytyivät kuitenkin äkisti, kun siihen asti teekuppiinsa tuijotellut Hajime nosti katseensa ja naulitsi sen häneen. Hetken verran rumpali oli melkein varma, että istui aivan jotakuta muuta kuin Hajimea vastapäätä, sen verran vierailta toisen silmät näyttivät nyt, kun katkeruuden sekainen viha oli korvannut miellyttämisenhaluisen ystävällisyyden. Myös kitaristin ääni tuntui kuuluvan jollekulle muulle kuin tälle, kun tämä totesi hyisesti: "Nyt sinä olet varmaan tyytyväinen. En olekaan niin miellyttävä ja ystävällinen ihminen kuin yritän uskotella itselleni ja muille vaan itsekäs, ilkeä ja välinpitämätön. Mutta senhän sinä tiesit jo ennen tätä keskustelua. Halusit vain saada minut myöntämään sen ääneen."

Kazuhiro oli tovin aivan liikkumatta. Hänen oli pakko myöntää, ettei hän ollut osannut odottaa tällaista lopputulosta. Kyllä, hän oli manipuloinut Hajimea ja heidän välistään keskustelua aivan tarkoituksella saadakseen kitaristista esiin tämän toisen puolen. Hän ei ollut kuitenkaan tajunnut miettiä etukäteen, mitä tekisi sitten, kun saisi sen esiin. Hän ei ollut myöskään ymmärtänyt varautua siihen, että se saattaisi olla niin radikaalisti erilainen kuin Hajimen tavallinen, harmiton puoli.

Kazuhiro katseli hetken hyvin tarkkaan Hajimea. Hän ei halunnut tehdä mitään, ennen kuin ymmärtäisi paremmin, mikä oli saanut toisen niin pois raiteiltaan. Kun hän havaitsi häpeän, pelon ja pettymyksen vihan ja katkeruuden takana, kaikki kävi yhtäkkiä järkeen. Saman tien hän myös tajusi, että oli mennyt liian pitkälle. Pakkomielteessään saada Hajimen toinen puoli esiin hän oli nöyryyttänyt seuralaistaan ja pakottanut tämän käymään läpi arkoja asioita melkein ventovieraan ihmisen edessä. Ei ihme, että Hajime oli ahdistunut.

Anteeksipyynnöt eivät olleet Kazuhirolle aina helppoja, mutta hän pystyi kyllä pyytämään anteeksi, jos se oli tarpeen. Ja nyt se oli. "Olen pahoillani. En olisi saanut ajaa sinua nurkkaan tuolla tavalla ja udella häpeämättömästi yksityisasioistasi, vaikka annoit selvästi ymmärtää, että halusit minun jättävän ne rauhaan. Minua kiinnosti nähdä, millainen sinä olet ystävällisten hymyjesi ja kohteliaiden sanojesi takana, eikä vähiten siksi, että minun on vaikea luottaa uusiin ihmisiin. Se ei kuitenkaan ole riittävä syy kohdella sinua niin kuin minä olen sinua kohdellut."

Pienen miettimistauon jälkeen rumpali jatkoi: "Haluaisin sinun kuitenkin tietävän, etten minä tahdo olla sinun ystäväsi siksi, että olet niin miellyttävä ja ystävällinen. Tahdon olla ystäväsi siksi, että olet älykäs ja kiinnostava ja kunnioitat minun henkilökohtaista tilaani. Sinun ei tarvitse esittää minun kanssani parempaa kuin olet. Minäkään en aio tehdä niin. Joko me hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme tai sitten emme ole ystäviä."

Hajime Aizawa


Hänen sanansa saivat Kazuhiron jähmettymään. Darretten rumpali ei selvästikään ollut osannut odottaa sellaista reaktiota häneltä, vaikka tämä oli itse aiheuttanut sen. Puolet Hajimesta oli synkällä tavalla tyytyväinen siihen, että hän oli onnistunut yllättämään Kazuhiron, vaikkapa sitten vain negatiivisesti. Toinen puoli hänestä taas oli syvästi häpeissään sen vuoksi, että ihminen, jonka kanssa hän oli halunnut ystävystyä, oli joutunut todistamaan hänen rumaa puoltaan. Hajime oli lähes varma, ettei Kazuhiro haluaisi olla tämän jälkeen missään tekemisissä hänen kanssaan.

Pitkän ja painostavan tuntuisen hiljaisuuden jälkeen, jonka aikana Kazuhiro oli vain katsellut häntä mitään sanomatta, rumpali avasi viimein suunsa. "Olen pahoillani. En olisi saanut ajaa sinua nurkkaan tuolla tavalla ja udella häpeämättömästi yksityisasioistasi, vaikka annoit selvästi ymmärtää, että halusit minun jättävän ne rauhaan. Minua kiinnosti nähdä, millainen sinä olet ystävällisten hymyjesi ja kohteliaiden sanojesi takana, eikä vähiten siksi, että minun on vaikea luottaa uusiin ihmisiin. Se ei kuitenkaan ole riittävä syy kohdella sinua niin kuin minä olen sinua kohdellut", toinen totesi vakavasti.

Hajime ei osannut kuin tuijottaa toista epäuskoisin silmin. Mitä tahansa hän oli arvellutkin toisen aikovan sanoa, niin ei ainakaan tuota. Oliko Kazuhiro todella pyytänyt häneltä anteeksi? Hetken Hajime ajatteli, että kyseessä oli jälleen jokin peli, jonka avulla toinen saisi hänet paljastamaan lisää kipeitä yksityisasioita. Sitten hän kuitenkin rekisteröi vilpittömyyden Kazuhiron katseessa ja tajusi rumpalin katuvan aidosti käytöstään.

Hajime tunsi suuttumuksensa hälvenevän kuin öinen usva auringon kohotessa taivaalle. Saman tien hän alkoi myös todenteolla hävetä äskeisiä sanojaan sekä ennen kaikkea tapaa, jolla oli ne tuonut julki. Miksi hänen oli pitänyt antaa valta sille puolelle itsestään, jonka hän yleensä piti niin tiukasti kontrolloituna? Miksi hänen oli pitänyt todistaa Kazuhiron epäilykset hänen pimeästä puolestaan oikeaksi - tai jopa panna pahemmaksi kuin toinen oli aavistanut? Hän oli niin kovasti tahtonut olla Kazuhiron ystävä, ja nyt hänen oli korkeimman omakätisesti pilannut mahdollisuutensa siihen. Miksen voi oikeasti olla yhtä hyvä ihminen kuin yritän kaikille uskotella olevani? Miksi minussa täytyy olla tämä alhainen ja vastenmielinen puoli?

Ennen kuin Hajime ehti vajota syvemmälle häpeäänsä ja itsesääliinsä, Kazuhiro yllättäen jatkoi: "Haluaisin sinun kuitenkin tietävän, etten minä tahdo olla sinun ystäväsi siksi, että olet niin miellyttävä ja ystävällinen. Tahdon olla ystäväsi siksi, että olet älykäs ja kiinnostava ja kunnioitat minun henkilökohtaista tilaani. Sinun ei tarvitse esittää minun kanssani parempaa kuin olet. Minäkään en aio tehdä niin. Joko me hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme tai sitten emme ole ystäviä."

Toisen kerran viiden minuutin sisään Hajime oli hämmästyksestä sanaton. Hänen oli hyvin vaikea uskoa, että Kazuhiro oli sanonut tuon ja myös tarkoittanut sitä. Hän oli ollut niin varma, että heidän ystävyydenalkunsa oli juuri kuollut käsiin hänen takiaan, ja nyt toinen väitti, etteivät Hajimen kielteiset luonteenpiirteet haitanneet yhtään. Normaalisti kitaristi olisi ollut valmis pistämään sanat hyväksymisestä kaikkine vikoineen liioittelun tai tekopyhyyden piikkiin, mutta Kazuhiron kanssa tuo vaihtoehto oli poissa pelistä, sillä Kazuhiro ei piitannut tarpeeksi normaaleista sosiaalisista konventioista turvautuakseen liioitteluun tai tekopyhyyteen. Ei, rumpali ei valehtelisi hänelle vain saadakseen hänet tuntemaan olonsa paremmaksi.

Hajime tajusi, että hänen pitäisi varmaankin vastata jotenkin toisen sanomisiin eikä vain tuijottaa tätä silmät selällään. Hän päätti aloittaa helpommasta päästä. "Saat anteeksi. Ymmärrän, ettet sinä ole ihminen, joka luottaa sokeasti uusiin ihmisiin ja heidän näennäisen ystävälliseen käytökseensä." Pienen tauon jälkeen kitaristi jatkoi epävarmemmin: "Minun täytyy sanoa, etten ymmärrä, miksi haluat yhä olla ystäväni. En ole niin miellyttävä ihminen kuin yritän teeskennellä olevani. Osaan olla todella inhottava, kun sille päälle satun."

Kazuhiro Tanaka


Hänen anteeksipyyntönsä näytti tulleen Hajimelle täytenä yllätyksenä. Toinen vain tuijotti häntä silmät suurina. Kazuhiro ei ollut varma, olisiko hänen pitänyt olla loukkaantunut siitä, ettei toinen ollut odottanut hänen osaavan pyytää anteeksi. Hän ei kuitenkaan ollut, sillä hän ymmärsi Hajimea. Hän oli äsken kohdellut toista niin tunteettomasti, että oli vain luonnollista, ettei toinen käsitys hänestä ollut kovinkaan korkea juuri nyt. Toivon mukaan hän onnistuisi kuitenkin korjaamaan tekemänsä vahingot ja palauttamaan kitaristin luottamuksen häneen.

Pahimmasta epäuskosta selvittyään Hajime alkoi näyttää häpeävältä, vaikka Kazuhiro ei nähnyt siihen mitään syytä. Toki toinen oli ollut melko tyly äsken, mutta se oli täysin ymmärrettävää. Sitä paitsi Hajime ei ollut haukkunut häntä, uhannut katkaista välejä, huutanut naama punaisena tai mitään vastaavaa. Itse asiassa toinen oli käyttäytynyt olosuhteisiin nähden ihan oikeutetusti ja kohtuullisesti. Sen vuoksi Kazuhiro ei kunnolla käsittänyt, miksi Hajime näytti nyt siltä kuin olisi juuri tappanut koiranpennun.

Onneksi hänen jälkimmäiset sanansa saivat Hajime palaamaan katumuksesta takaisin epäuskoon. Ei sillä, että Kazuhiro olisi kovin hyvin ymmärtänyt sitäkään, miksi toisen oli niin vaikea uskoa, että hän oli valmis hyväksymään tämän omana itsenään. Kai Hajime tajusi, ettei Kazuhiro itse ollut mikään pyhimys? Olisi ollut melko tekopyhää häneltä nostaa kamala mekkala kitaristin huonoista luonteenpiirteistä, kun hänellä itsellään ei melkein muuta ollutkaan kuin kielteisiä luonteenpiirteitä. Sitä paitsi Kazuhiro ei ihan oikeasti ollut kiinnostunut kaveeraamaan täydellisten ihmisten kanssa. Jos olisi, hän olisi varmaankin etsinyt itselleen ystäviä seurakunnan nuorisokerhosta tai jostain hyväntekeväisyysjärjestöstä eikä aloittelevien rock-muusikkojen joukosta.

Pitkähkön hiljaisuuden jälkeen Hajime näytti vihdoin saavan ajatuksensa jokseenkin kasaan. "Saat anteeksi. Ymmärrän, ettet sinä ole ihminen, joka luottaa sokeasti uusiin ihmisiin ja heidän näennäisen ystävälliseen käytökseensä", toinen totesi alkajaisiksi. Selvästi epävarmempaan sävyyn tämä jatkoi: "Minun täytyy sanoa, etten ymmärrä, miksi haluat yhä olla ystäväni. En ole niin miellyttävä ihminen kuin yritän teeskennellä olevani. Osaan olla todella inhottava, kun sille päälle satun."

Kazuhiron teki mieli nauraa silkasta epäuskosta. Miten koko tilanne oli kääntynyt niin, että Hajime oli nyt se, joka oli huolissaan omasta kelpaavuudestaan ystäväksi? Kazuhirohan oli ollut se, joka oli kohdellut kitaristia epäreilusti itsekkäistä syistä. Hajime tuntui kuitenkin unohtaneen koko asian ja jumittuneen omaan epävarmuuteensa. Jostain syystä toisella tuntui olevan kovin huono ja epärealistinen kuva itsestään.

Totta puhuen Kazuhiro ei kunnolla ymmärtänyt Hajimen anteeksipyytelevää asennetta, sillä hän oli itse ollut aina sitä mieltä, että jos hän ei kelvannut omana itsenään, niin ongelma ei ollut hänen. Hän ei ollut koskaan ollut halukas pahoittelemaan sitä, millainen oli tai miten elämänsä eli, tai myötäilemään toisten odotuksia. Hän alkoi kuitenkin hiljalleen tajuta, että Hajime oli aivan toista maata kuin hän. Näennäisestä huolettomuudesta huolimatta toinen vaikutti kärsivän poikkeuksellisen heikosta itsetunnosta, joka sai tämän nöyristelemään muiden edessä. Se oli asia, johon Kazuhiro halusi vaikuttaa, mikäli heidän ystävyytensä joskus etenisi sille tasolle, että se olisi mahdollista.

Tällä hetkellä riitti kuitenkin, että hän saisi vakuutettua Hajimen edes tyydyttävästi siitä, ettei tämän tarvitsisi olla huolissaan kelpaavuudestaan hänen kanssaan. "Niin osaan minäkin. Ja olen aika varma, että jos rupeamme kilpailemaan ilkeydessä, välinpitämättömyydessä, tylyydessä tai missään vastaavassa kategoriassa, minä voitan ylivoimaisesti. Toisin kuin sinä, minä en edes yritä olla mukava ihminen. Muiden mielipiteet eivät kiinnosta minua riittävästi, että viitsisin yrittää. Joten jos jonkun tässä kannattaa olla huolissaan soveltuvuudestaan toisen ystäväksi, niin minun."

Ennen kuin Hajime ehtisi alkaa vakuutella hänelle, että hän oli miellyttävä persoona tai jotain muuta vastaavaa kohteliasta hölynpölyä, Kazuhiro jatkoi: "Samalla kun juot teetäsi, voisit kertoa minulle, mitä Japanese Beastin ensimmäiselle minialbumille kuuluu. Joko kaikki sinun osuutesi on äänitetty?"

Hajime Aizawa


Jostain syystä Kazuhiro näytti suhtautuvan hänen sanoihinsa lähinnä huvittuneen epäuskoisesti. Hajime ei kuitenkaan lainkaan ymmärtänyt, miksi niin oli, sillä hän oli ollut ihan tosissaan. Totta puhuen häntä myös loukkasi hivenen toisen suhtautuminen, sillä ei ollut ollut sen paremmin kivaa kuin helppoakaan myöntää totuutta. Suurimman osan ajasta Hajime pyrki uskottelemaan sekä itselleen että kaikille muille olevansa hyvä ihminen, joten todellisen minän kanssa kosketuksiin joutuminen ja sen olemassaolon tiedostaminen oli joka kerta yhtä inhottavaa. Kazuhirolla ei ollut aavistustakaan, kuinka kovasti Hajime toivoi, että kykenisi hävittämään kaiken sisällään asuvan häijyyden, välinpitämättömyyden ja itsekkyyden ja todella olemaan niin kiltti, välittävä ja ystävällinen kuin minä suurin osa hänet tuntevista ihmisistä häntä piti.

"Niin osaan minäkin. Ja olen aika varma, että jos rupeamme kilpailemaan ilkeydessä, välinpitämättömyydessä, tylyydessä tai missään vastaavassa kategoriassa, minä voitan ylivoimaisesti. Toisin kuin sinä, minä en edes yritä olla mukava ihminen. Muiden mielipiteet eivät kiinnosta minua riittävästi, että viitsisin yrittää. Joten jos jonkun tässä kannattaa olla huolissaan soveltuvuudestaan toisen ystäväksi, niin minun", Kazuhiro tokaisi vastineeksi.

Nyt oli Hajimen vuoro katsoa toista epäuskoisesti. Vaikka oli totta, että Kazuhiro osasi olla kylmäkiskoinen ja jopa hiukan ilkeä niitä ihmisiä kohtaan, joista tämä ei välittänyt, toisen sanat olivat kuitenkin selvää liioittelua. Jos ei otettu lukuun äskeistä ahdistavaa keskustelua, niin rumpali oli käyttäytynyt häntä kohtaan niin kuin ystävän kuului. Kazuhiro oli kysellyt hänen kuulumisiaan, kuunnellut häntä tarkkaavaisesti sekä kunnioittanut hänen mielipiteitään. Toisin sanoen Kazuhiron käytös oli täyttänyt "mukavan ihmisen" tuntomerkit. Sillä, ettei toinen kohdellut kaikkia yhtä hyvin kuin häntä, ei Hajimen mielestä ollut mitään väliä.

Ennen kuin Hajime kuitenkaan ehti pukea ajatuksiaan sanoiksi, Kazuhiro puhkesi jälleen puhumaan. "Samalla kun juot teetäsi, voisit kertoa minulle, mitä Japanese Beastin ensimmäiselle minialbumille kuuluu. Joko kaikki sinun osuutesi on äänitetty?" rumpali kysyi.

Hajime tajusi, että asia oli tältä erää loppuun käsitelty ja ettei toinen tahtonut kuulla hänen suustaan minkäänlaista eriävää mielipidettä. Sen vuoksi hän ei sellaista esittänytkään vaan vastasi sen sijaan Kazuhiron kysymykseen: "Ihan hyvää. Kaikkien soitinten osuudet saatiin äänitettyä loppuun tämän viikon alussa, ja nyt on enää jäljellä vain laulu ja tietysti miksaus. Managerimme on myös onnistunut järjestämään meille kasan keikkoja loppuvuodelle. Esiinnymme muun muassa yhdessä uuden vuoden tapahtumassa muutamien muiden aloittelevien bändien kera."

Selityksensä päätettyään Hajime nosti teekuppinsa huulilleen ja siemaisi nyt jo haaleaksi ehtinyttä teetään Kazuhiron neuvon mukaisesti. Hän ei kuitenkaan aikonut unohtaa heidän äskeistä sananvaihtoaan vaan kertoa toiselle heti sopivan tilaisuuden tullen, että tämä oli hänen mielestään mukava ihminen. Vaikka rumpalin sanat olivatkin olleet lohdulliset siinä mielessä, että Hajime oli tiedostanut, ettei Kazuhiro ollut vailla huonoja puolia vaan että he olivat aika lailla samalla viivalla, hän halusi kiistää toisen itsestään maalaamaan tarpeettoman negatiivisen kuvan. Hänestä oli inhottavaa kuulla uuden ystävänsä puhuvan itsestään noin kielteiseen sävyyn, varsinkaan kun toisen sanat eivät pitäneet yhtä todellisuuden kanssa.

Kazuhiro Tanaka


Hajime vaikutti siltä, että olisi vielä tahtonut jatkaa aiheesta, luultavasti kiistääkseen hänen kielteisen mielipiteensä. Toinen kunnioitti kuitenkin hänen tahtoaan sen verran, että antoi periksi ja vaihtoi aiheen bändiuutisiin. "Ihan hyvää. Kaikkien soitinten osuudet saatiin äänitettyä loppuun tämän viikon alussa, ja nyt on enää jäljellä vain laulu ja tietysti miksaus. Managerimme on myös onnistunut järjestämään meille kasan keikkoja loppuvuodelle. Esiinnymme muun muassa yhdessä uuden vuoden tapahtumassa muutamien muiden aloittelevien bändien kera", vaaleahiuksinen kitaristi kertoi.

Kazuhiro kohotti tuskin havaittavasti kulmiaan uuden vuoden keikkaa koskevalle osuudelle. Ääneen hän totesi: "Meidänkin puolivirallinen managerimme Benjiro on hankkinut meille esiintymisen jossain uuden vuoden tapahtumassa, jossa on useampia pikkubändejä. Onkohan kyseessä sama tapahtuma?"

Aavistuksenomaisen tauon jälkeen hän jatkoi: "Minua kiinnostaa kovasti kuulla teidän minialbuminne. Kuuntelin muutama päivä sitten teidän molemmat singlenne ja pidin pääosin kuulemastani. Yukin ääni ei ole ihan täysosuma minun kohdallani, mutta kappaleet olivat varsin tarttuvia ja melodiat hyvin rakennettuja. Pidin erityisesti uudemman singlenne B-puolelta löytyvästä If-kappaleesta, jonka tekijäksi sinut on merkitty Yukin ohella. Siinä oli raikas tuntu ja hyvä rakenne."

Julkaisuista puhuminen johdatti Kazuhiron melkein väkisinkin pohtimaan, saisiko Darrettekin vielä joskus levytyssopimuksen. Tällä hetkellä heillä oli valmiina vain muutama oma kappale, eikä oman tuotannon säveltäminen ollut edennyt merkittävästi viime kuukausien aikana. Lisäksi heiltä puuttui yhteinen linja ja näkemys siitä, millaista musiikkia he oikeastaan halusivat tehdä ja soittaa. Niin heidän sävellyksensä kuin settilistansakin olivat omituinen sekoitus eri genrejä, kukin kun sai säveltää ja ehdottaa keikoilla esitettäväksi mitä tahtoi. Jos he kuitenkin tahtoisivat vielä jonain päivänä menestyä, he eivät voisi jatkaa ikuisesti sillä tavalla vaan heidän pitäisi päättää, millainen bändi he tahtoivat Darretten olevan musiikillisesti.

Hajime Aizawa


Kazuhiro vaikutti kiinnostuvan hänen uutisistaan, sillä tämän kulmat kohosivat hienoisesti. Ennen kuin Hajime ehti alkaa pohtia, mikä hänen sanoissaan oli herättänyt toisen mielenkiinnon tuolla tavalla, rumpali paljasti ääneen: "Meidänkin puolivirallinen managerimme Benjiro on hankkinut meille esiintymisen jossain uuden vuoden tapahtumassa, jossa on useampia pikkubändejä. Onkohan kyseessä sama tapahtuma?"

"Se on täysin mahdollista. En usko, että Lontoossa järjestetään kovin montaa konserttia, joissa esiintyy vain aloittelevia bändejä", Hajime vastasi. Silminnähden ilahtuneena hän jatkoi: "Olisi todella kivaa esiintyä samassa tapahtumassa. Minua kiinnostaa kovasti nähdä sinut ja bändisi lavalla ja kuulla teidän kappaleitanne."

Hajimen yllätykset eivät kuitenkaan päättyneet yhteisesiintymisen mahdollisuuteen, sillä seuraavaksi Kazuhiro kertoi kuunnelleensa heidän molemmat sinkkunsa ja pitäneensä erityisesti If-kappaleesta, joka oli pääosin hänen käsialaansa. Kitaristi ei voinut olla tuntematta mielihyvää kuunnellessaan toisen kehuja. Kazuhiro ei ollut ihminen, joka ylisti tyhjänpäiten, joten tämän kehut merkitsivät erittäin paljon. Sitä paitsi Hajime oli vakuuttanut siitä, että Kazuhiron kaltaisella älykkäällä, sivistyneellä ja musikaalisesti lahjakkaalla ihmisellä oli hyvä maku.

"Kiitos. Olen itsekin aika tyytyväinen siihen", Hajime myönsi vaatimattomasti hymyillen. "Olen tehnyt yhden kappaleen myös minialbumillemme. Sen nimi on Eerie. Se on aika erilainen kuin If, sellainen maalailevampi ja melankolisempi. Lisäksi se on kokonaan minun käsialaani."