The Dream of Darrette

Rishou Makito

Rishou astui tunkkaiseen Lontoolaiseen baariin, jossa leimahti kasvoille heti tupakan ja viinan haju. Hän oli tullut sinne yhdessä bändinsä ja yhden ylimääräisen kanssa sopimaan uudesta keikasta. Vihdoinkin! Shou oli kolunnut Lontoon melkein jokaisen baarin ja klubin läpi keikkapaikan toivossa. Tällä kertaa häntä oli onnistanut, kun oli soittanut Xcity-nimiseen baariin. Baarin omistaja oli kiinnostunut ideasta ja sopinut tapaamisen tälle päivälle, jolloin Darretella oli myös heidän nuorin solistinsa mukana. Tietty oli laitonta tuoda alaikäinen baariin, mutta bändiläiset pitäisivät varmasti huolen siitä, ettei Niya tilaisi tiskillä ryyppyäkään. Kukaan ei tietenkään voinut estää tuota maistamaan toisten juomista vähän, piilossahan se tapahtuisi tietysti. Poissa portsareiden katseiden alta.

Xcityn omistaja tuli heitä vastaan hymyillen, ja koska Shou oli ensimmäisenä astunut sisään, tämä kätteli häntä ensin. Keski-ikäinen, hieman pyöreähkö mukavanoloinen mies esittäytyi Hugoksi. "Ovatko tässä kaikki Darreten jäsenet?" Hugo kysyi käteltyään jokaista heistä ja tiedosteltua nimet. "Ovat", Shou sanoi mainitsematta mitään Atsumista, joka ei ollut bändin jäsen vaan pelkkä ikuinen fani, vai olisiko mitänyt mainita Aki-fani. Omistaja olisi varmasti käskenyt tätä jäämään hieman syrjemmälle, mistä neitimäinen Atsumi ei olisi ollenkaan pitänyt. Siitä olisi syntynyt vain kohtaus. "Hienoa, mennään sitten tuonne takahuoneeseen täyttämään pari paperia", Hugo kertoi hymyillen ja johdatti bändin jäsenet hieman ahtaaseen takahuoneeseen, joka täyttyi aika pahasti ruskeasta väristä. Oli siellä kuitenkin kaikille istumapaikka, ainakin Rishou löysi mukavan paikan istua pehmeältä sohvalta, joka kuitenkin meinasi upottaa hänet sisuksiinsa. Hugo istuutui pelkälle kovalle jakkaralle ja asetti pari paperia ja kynää itsensä ja istujien keksellä olevalle pienelle pöydälle.
"Tässä on sopimuspaperit, jokainen pistää sitten lopuksi siihen nimensä. Teille jää yksi osa ja minulle toinen. Noh, minkälaista musiikkia ajattelitte soittaa? Mitä välineitä tarvitsette? Voimme kohta mennä katsastamaan lavan."

Hirotaka Yoshida

Hika piti Xcity-nimiseen baariin heti ensinäkemältä. Vaikka tupakansavua ja viinanhajua olikin runsaahkosti ilmassa, paikka oli kuitenkin ihan perussiistin näköinen ja mukavan värikkäästi sisustettu. Ihmisiäkin näytti olevan ainakin sinä päivänä paikalla ihan reippaasti, ja nuorukainen toivoi, että heidän keikkapäivänään porukkaa olisi vieläkin runsaammin. Mitä enemmän yleisöä, sen kivempaa olisi esiintyä. Sitä paitsi olisi hienoa saada uusia faneja, heidän nykyinen fanikuntansa kun tuntui koostuvan pelkästään heidän mukaansa liittyneestä Atsumi-nimisestä pojasta, joka tämäkin oli ilmeisesti enemmän Akin kuin koko bändin fani. Ei Hika kuitenkaan pannut pahakseen Atsumin läsnäoloa. Uudet ihmiset olivat aina tervetulleita hänen elämäänsä, ja bänditovereiden kaverit olivat Hikankin kavereita.

Baarin ystävällisen näköinen omistaja tuli hymyillen heitä vastaan, kyseli heidän nimensä ja kätteli jokaista. Itsensä omistaja esitteli Hugoksi, mikä oli Hikasta sen verran hassu nimi, ettei hän voinut olla hymyilemättä hieman tarpeellista leveämmin. Hugo-nimestä tuli nuorukaiselle aina mieleen Playstation-pelien pieni, karvainen peikko.

Hugo johdatti heidät heti esittelyjen jälkeen takahuoneeseen, jossa pitäisi kuulemma täyttää pari paperia. Hika uskoi, että Shou hoitaisi bändinjohtajan ominaisuudessa kaiken muodollisuuksiin liittyvän, sillä ainakaan Hika ei tajunnut mitään paperihommista. Ehkä hänen pitäisi vielä jonain päivänä opetella kaiken maailman lappujen täyttämistä, mutta ainakaan tällä hetkellä hän ei halunnut tuhlata aikaansa moiseen puuhaan. Maailmassa oli niin paljon muuta mielenkiintoisempaa tekemistä, että ummehtuneisiin arkkeihin tutustuminen saisi jäädä hamaan tulevaisuuteen.

Takahuoneessa Hika istui Shoun viereen sohvalle, joka painui heidän painostaan niin paljon alaspäin, että Hika pelkäsi hetken joutuvansa kyseisen huonekalun nielemäksi. Kauaa japanilaispoika ei kuitenkaan ehtinyt huolehtia asiasta, sillä kovalle jakkaralle istahtanut Hugo puhkesi puhumaan. "Tässä on sopimuspaperit, jokainen pistää sitten lopuksi siihen nimensä. Teille jää yksi osa ja minulle toinen. Noh, minkälaista musiikkia ajattelitte soittaa? Mitä välineitä tarvitsette? Voimme kohta mennä katsastamaan lavan", mies selitti.

Hika käänsi toiveikkaasti katseensa poikaystäväänsä, koska hän ei osannut vastata Xcityn omistajan esittämiin kysymyksiin. Tai no ensimmäiseen kyllä jotenkuten, mutta ei toiseen. Hika ei ollut vieläkään oikein perillä kaikenlaisista vahvistimista sun moista, joita keikan pitäminen vaati. Onneksi Shou oli vähän paremmin perillä lavatekniikasta kuin hän.

Akiyoshi Higa

Baariin mentäessä Akilla ei ollut koskaan tapana pukeutua mitenkään eritysesti, sillä kännissä vaatteet ja hiukset menisivät joka tapauksessa huonoon kuntoon. Niinpä japanilaisnuorukainen ei tälläkään kertaa kuluttanut kallista aikaansa peilin edessä hiuksiaan laitellen. Kaksiväriset hiukset oli jätetty rauhaan sitten aamuisen suihkun, minkä takia ne olivat kuivuneet siten miten ne olivat olleet kosteita. Hän oli pukeutunut vain tavallisiin tummiin farkkuihin ja punamustaraidalliseen pitkähihaiseen, jonka hihat oli kääritty kyynärpäihin.
Bändiläiset plus Atsumi astuivat Xcityyn, jonka nimi oli Akin mielestä siisti nuorisobaarille. Se oli baari minne hänkin saattoi vielä änkeytä, olihan kakskymminenkin vielä nuori. Hän astui Hikan perässä ovesta sisään yrittäen samalla hätistellä kimpustaan Atsumia, joka melkein kuristi hänet kietomalla kädet kaulan ympärille.

Tupakan ja viinan haju leimahti heti kasvoille, muttei Aki sitä pistänyt pahakseen, sillä hän oli tottunut siihen. Tanssilattialla oli hieman sumuista ja lemuista, joitakin nuoria näytti olevan tanssimassa ihan hikihatussa. Löytyisiköhän hän seurakseen jonkun likan tänä iltana? Vaiko jättäisikö tällä kertaa väliin? Ihan sama, sai nähdä millä tuulella hän itse oli. Jos olisi vitutus-ilta tiedossa, silloin mikään ei olisi hyvin.
Akiyoshi havahtui ajatuksistaan ja käänsi katseensa ilmeisesti Xcityn omistajaan, joka ojenteli hänelle kättään hymyillen. Aki ei mielellään kätellyt tuntemattomia, mutta salli nyt tämän kerran kun he olivat kerta keikkasopimusta havittelemassa. Kuullessaan miehen nimen hän tyrkähti tahattomastikin. Hugo! Vittu mikä nimi! Aki nauroi mielessään peittäessään suun nopeasti kädellään ja katsellen seiniä. Olihan se melkein kuulostanut melkein kuin aivastukselta, joten ei ollut väliä, miten tuo keski-ikäinen kaduntallaaja sen ottaisi.

Bändi-leader vaihtoi miehen kanssa pari sanaa ennen kuin he menivät takahuoneeseen. Aki varasi ensimmäisenä yksinäisen ruskean nojatuolin ja teki olonsa tarpeeksi mukavaksi siihen. Muutkin ilmeisesti löysivät istumapaikan pienehköstä huoneesta. Hugo oli tuonut keskellä olevalle pöydälle sopimuspapereita tai jotain, Akia ei jaksanu kiinnostaa. Kunhan vain he hoitaisivat tämän homman nopeasti kotiin, jotta hän pääsisi tilaamaan tiskiltä jotain hyvää juotavaa. Ainakaan hän ei lähtisi tämän jälkeen minnekään ennen kuin olisi juonut itsensä vähintään lievään humalaan saakka. "Tässä on sopimuspaperit, jokainen pistää sitten lopuksi siihen nimensä. Teille jää yksi osa ja minulle toinen. Noh, minkälaista musiikkia ajattelitte soittaa? Mitä välineitä tarvitsette? Voimme kohta mennä katsastamaan lavan", Hugo sepusti.

Aki ei aikoisi selittää mitään tässä sopimuksessa, yleensä kun hän avasi suunsa, kaikki meni jostain syystä mönkään. Shou siis saisi hoitaa puhumisen ihan rauhassa. Japanilaisnuorukainen käänsi katseensa bändileaderiin, minkä taisi Hikakin tehdä.

Niya Fujiwara

Astuessaan sisään Xcity-nimiseen baariin Niya loi arvioivan katseen ympärilleen ja totesi paikan ihan kelvolliseksi keikkailuun - ja myös sen illan juomiseen. Nuorukainen tiesi, että hän saisi tavalliseen tapaan maistella bänditovereidensa laseista, kun ei ollut itse vielä tarpeeksi vanha tilaamaan alkoholia tiskiltä. Laitontahan moinen tietenkin oli, mutta yleensä portsarit eivät huomanneet mitään, sillä näillä oli muutakin kytättävää kuin pienikokoinen japanilaispoika.

Baari-iltaa ajatellen Niya oli vetänyt päälleen räiskyvänpunaisen minihameensa ja sen suoraksi mustan topin, joka jätti vatsan paljaaksi. Asun kruunasivat näyttävä niittivyö, siro metallikaulakoru ja pari hopeanväristä sormusta kapeissa, pienissä sormissa. Kieltämättä hänen pukeutumisensa ei ollut sieltä siveimmästä päästä, mutta eipä se tavallisestikaan ollut sitä, joten mistään epätavallisesta ei ollut kyse. Ei nuorukaisella edes tällä kertaa varsinaisesti ollut mielessään seksi. Tai no, ei hänellä mitään pientä panoa vastaankaan olisi, mutta se ei kuitenkaan ollut hänen pukeutumisensa perimmäinen syy. Niya vain halusi herättää huomiota, ja tuolla asulla se onnistuisi takuusti, sen hän tiesi kokemuksesta.

Heidän kuuden hengen seuruettaan vastaan tuli miltei heti baarin omistaja, joka esittäytyi Hugoksi. Niya tirskahti kätensä takana, eikä hän ollut selvästikään ainoa, jota miehen nimi huvitti. Hika hymyili tarpeettoman leveästi, ja Akin ilmeestä näki vaivatta tämän ajatukset: Vittu, mikä nimi! Kaikki bändin jäsenet selviytyivät kuitenkin kättelystä kunnialla, minkä jälkeen Hugo ohjasi heidät takahuoneeseen paperihommia varten.

Niya istahti toiselle pienistä sohvista, joka ei onneksi upottanut yhtä paljon kuin vastapäinen, joka näytti kovasti yrittävän niellä Hikan ja Shoun sisuksiinsa. Lyhyt japanilaispoika kuunteli tarkoin, mitä Hugo halusi tietää, sillä hän halusi olla perillä rakasta bändiään koskevista asioista. Vastaamisen Niya päätti kuitenkin järkevästi jättää Shoulle, sillä yleensä ihmiset eivät pahemmin kunnioittaneet hänen mielipiteitään. Shou oli varteenotettavamman ja kypsemmän näköinen, minkä vuoksi tästä oli tullutkin heidän bändinjohtajansa. Tähän mennessä toinen oli hoitanut homman erinomaisesti, joten Niya luotti siihen, että sama meno jatkuisi tulevaisuudessakin.

Atsushi Tomishi

Atsumi oli innoissaan, ainahan hän oli, mutta tällä kertaa hän oli iloinen myös Akin puolesta, sillä tämä saisi yhdessä ystävien kanssa keikkapaikan tästä Xcity-nimisestä klubista. Atsumi oli niin innoissaan että hyppeli Akin takana pidellen siroja käsiään tämän olkapäillä. Sisään astuessa hän kietoi kätensä ystävänsä kaulan ympärille ja halasi rakastavasti. Aki kuitenkin tapansa mukaan hätisti häntä pois kimpustaan, mutta ei se haitannut. Tämä ei koskaan lyönyt, teki hän mitä tahansa.

Atsumi oli pukeutunut tänään hyvin harkitsevasti, kuten yleensäkin. Hän on oli pujottanut päälleensä naistenmallisen valkoisen t-paidan, jonka etupuolella oli jotain englannin kielistä tekstiä. Sen päälle hän oli laittanut pitkän mustan sisätakin, ja jalkoihin hän oli ujuttanut mustat microshortsit valkoisen vyön kera. Kynnet oli koristeltu mustalla lakalla, kaula muutamalla kaulakorulla ja ranteet parilla rannekoruilla. Hiuksiinsa japanilaisnuorukainen oli käyttänyt myös paljon aikaa. Hän oli nostanut niitä koholle varmaan puoli tuntia ja tupeeranut niitä lukuisia kertoja. Vihdoinkin hän oli tullut loistavaan tulokseen. Atsumi pukeutui aina vain Akia varten, totta kai.

Joukkiota vastaan tuli hieman pyöreähkö keski-ikäinen mies, joka ojenteli kättään esittäytyen Hugoksi. Atsumi huomasi Akin tirskahtavan Niyan kanssa yhdessä nimelle, joten hänkin teki niin. Hänen suustaan pääsi huvittunut kikatus, jonka hän yritti peittää siron kämmenensä taakse. Hän ei olisi mielellään kätellyt isompirakenteista miestä, mutta koska tämä hymyili ystävällisesti, Atsumi päättä ojentaa hennosti kättään pysyen kuitenkin hieman takakenossa. "Hei minä olen Atsumi, hauska tutustua herra Hugo", hän sanoi samettisesti ja niiaten. Kukaan ei kuitenkaan jostaan syystä tuntunut kuulevan häntä, joten hän kohautti vain harteitaan itsekseen ja seurasi muita ruskeaan takahuoneeseen.

Akiyoshi istuutui yksinäiselle nojatuolille, jossa ei ollut kahdelle tilaa. Mutta Atsumi ei aikoisi jäädä seisoskelemaan vaan hän istuutui ystävänsä syliin ristien jalkansa. Naisellisella nuorukaisella meni kaikki ohi, mitä Hugo-niminen mies oikein selitti, mutta mitäpä hänelle sopimusasiat kuuluisi. Sitä paitsi hän inhosi paperijuttuja ja sopimuksia, niistä oli liikaa vaivaa. Niinpä hän tyytyi vain katselemaan rumannäköisiä seiniä.

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiron loistavasti alkanut päivä oli kääntynyt jyrkästi huonompaan suuntaan, kun hän oli yhyttänyt bänditoverinsa Xcity-nimisen baarin edestä, jossa bändiläiset olivat sopineet tapaavansa toisensa. Häntä odottamassa oli nimittäin ollut neljän ihmisen sijaan viisi, joista yhtä hän ei ollut koskaan nähnytkään. Kazuhiro oli luiminut henkisesti jo havaitessaan tuntemattoman ihmisen läsnäolon, mutta kun Akin ystäväkseen Atsumiksi esittelemä tyyppi oli vielä ruvennut liimautumaan basistiin kuin iilimato, Kazun päivä oli ollut peruuttamattomasti pilalla. Nuorukainen ei osannut enää iloita edes tulevasta keikasta, sillä häntä lievästi sanottuna iljetti ajatus siitä, että hän joutuisi katselemaan Akin ja Atsumin yhdessäoloa koko loppuillan. Jos hän olisi halunnut nähdä hattararomantiikkaa, hän olisi mennyt katsomaan jonkin nyyhkyleffan - joita hän sivumennen sanoen inhosi sydämensä pohjasta.

Kazuhiro astui viimeisenä baariin ja sai todistaa, kuinka Atsumi kietoi kätensä Akin kaulan ympärillä kuin paraskin rakastaja, eikä häntä juuri lohduttanut, että basisti hääti toisen lähes heti kimpustaan. Kazun teki kovasti mieli sanoa jotakin pisteliästä, mutta valitettavasti baarin omistajan ilmaantuminen esti hänen aikeensa. Pahantuulisena nuorukainen kätteli Hugo-nimistä miestä, jonka nimelle useampikin bändiläinen - ja tietenkin ah-niin-suloinen Atsumi - virnuili salaa.

Seuraavaksi he siirtyivät takahuoneen puolelle hoitaakseen tarvittavat sopimusasiakirjat kuntoon. Shou ja Hika, heidän bändinsä virallinen pariskunta, valtasivat upottavan sohvan, ja Aki tepasteli nojatuoliin, joten Kazuhiro päätyi istumaan Niyan viereen takahuoneen toiselle sohvalle. Atsumin paikkavalinta sai kuitenkin Kazun silmät salamoimaan: tämä istuutui muitta mutkitta Akin syliin ja risti jalkansa kuin paraskin nainen. Ihan kuin hän olisi Akin poikaystävä, vaikka Akin piti olla umpihetero. Tai no ehkä Aki onkin eikä ole vain vielä tajunnut, että Atsumi on poika eikä tyttö. Basistilla on basistin aivot, ja tuo neiti kyllä kävisi melkein tyttöystävästä. Sen takia Aki varmaan häntä sietääkin...

Rishou Makito

Shou katsahti sopimuspapereita samalla kun Hugo kyseli heidän musiikistaan ja mitä välineitä he tarvitsisivat. Shou nosti katseensa Xcityn omistajaan ja vastasi tämän kysymykseen. He soittivat japanilaista musiikkia, muutama oma biisi oli väsättynä ja toiset olivat lähinnä covereita ulkomaalaisilta artisteilta, joiden laulut he olivat tehneet itselleen sopiviksi. Rishou myös selitti mitä välineitä he tarvitsisivat, mille Hugo nyökkäili kiinnostuneena ja hieroi hieman leukaansa. "Milloin olisitte valmiita aloittamaan? Meillä ei tällä hetkellä ole kovasti tiedossa muita bändejä, joten jos musiikkinne vetää ihmisiä, niin saatte keikkailla useampana päivänäkin ja jos hyvin käy, maksan teille jopa palkkaa."

Shoun suu aukesi vähäsen ja hän katsoi hetken hieman hämmentyneenä Hugoa. Tämähän sujui kuin rasvattu, ja että heille maksettaisiin vielä palkkaa! Tämähän olisi loistava sopimus ja melkein lyöty jo lukkoonkin. Raitahiuksisen kasvoille nousi innostunut hymy väkisinkin ja vartalo siirtyi etukenommaksi kiinnostuksen merkiksi. "Me voimme aloittaa jo ylihuomenna ja mitä enemmän saamme esiintyä sitä parempi", Shou vastasi uskomatta vielä tätä todeksi. Mutta tämä oli vielä vasta alkua. Mitä jos ihmisiä ei tulisikaan heitä katsomaan enemmän? Entä jos he sittenkin häätäisivät ihmisiä musiikillaan pois eikä toisinpäin? Shou sätti itseään mielessään. Heidän musiikkinsa ei ollut huonoa, mitä hän oikein ajatteli?

Mies nyökkäsi ja loi lupaavan hymyn kasvoilleen. "Selvä sitten. Ylihuomenna sitten. Onko 10 illalla paha aika? Ja esiintymisaikaa teille on varattuna tunti. Saatte mahduttaa siihen tuntiin mitä ikinä haluatte. Pistetäänpä sitten nimet papereihin", Hugo selitti asiaan kuuluvasti ja laittoi oman allekirjoituksensa molempiin papereihin. Sen jälkeen tämä liu'utti paperit bändiläisten puoleen allekirjoitettavaksi. Shou otti kynän vastaan ja pisti nimensä molempiin papereihin, minkä jälkeen hän ojensi kynän vieressään istuvalle Hikalle. Tämä sujuikin nopeammin kuin hän oli kuvitellut. "Sitten kun kaikki ovat allekirjoittaneet, menemme katsastamaan lavan", Hugo lupasi vielä.

Hirotaka Yoshida

Sillä aikaa, kun Shou keskusteli Hugon kanssa keikkaa koskevista kysymyksistä, Hika silmäsi bänditoverinsa läpi. Tavallisesti niin levoton ja keskittymiskyvytön Niya näytti kuuntelevan harvinaisen intensiivisesti käytävää keskustelua, mikä olisi yllättynyt hänet, ellei hän olisi jo aiemmin tajunnut, että musiikki oli se ainoa asia, joka sai heistä nuorimman huomion pysymään olennaisessa. Niyan vieressä istuva Kazuhiro näytti puolestaan sulkeutuneelta, jopa vittuuntuneelta, aivan kuin tämä olisi halunnut olla missä tahansa muualla kuin siellä takahuoneessa bänditovereidensa seurassa. Hika ei kuitenkaan pahemmin huolestunut asiasta, koska toinen oli näyttänyt suunnilleen samalta koko sen lyhyen ajan, kun he olivat toisensa tunteneet. Niinpä Hika oli päätynyt olettamaan, että tuo oli Kazuhiron perusmieliala. Viininpunamustahiuksinen olikin päätynyt pitämään turvallista etäisyyttä rumpaliin, kun tämä ei kerran näyttänyt pitävän hänestä lainkaan. Muiden bändikavereidensa kanssa hän tuli onneksi paremmin toimeen, paitsi välillä Akin.

Akista puheen ollen, tämä ei tainnut olla ihan niin hetero kuin väitti. Paraikaa basistin sylissä nimittäin istui Atsumi, joka oli ilmeisesti vähän muutakin kuin pelkkä kaveri. Ei sillä, että asia olisi Hikaa haitannut. Häntä vain vähän kummastutti, että hänen ja Shoun pussailua kritisoivan nuorukaisen sylissä kökötti naisellisessa istuma-asennossa toinen mies. Hika hymyili itsekseen. Tämän jälkeen Akilla ei kyllä olisi enää varaa kuittailla hänen ja Shoun hempeilystä.

Hugon seuraavat sanat saivat Hikan huomion napsahtamaan takaisin asiaan. "Milloin olisitte valmiita aloittamaan? Meillä ei tällä hetkellä ole kovasti tiedossa muita bändejä, joten jos musiikkinne vetää ihmisiä, niin saatte keikkailla useampana päivänäkin ja jos hyvin käy, maksan teille jopa palkkaa", baarin omistaja lupaili, eikä viininpunamustahiuksinen voinut estää kasvojaan leviämästä valtavaan hymyyn. Enemmän kuin yksi keikka? Se olisi unelmien täyttymys! Ja jos saisimme vielä palkkaa, niin se kruunaisi kaiken. Mehän olisimme melkein kuin oikea bändi!

Shou tuntui olevan vähintään yhtä innoissaan kuin Hika, sillä tämä nojautui leveä hymy kasvoillaan eteenpäin ja vastasi: "Me voimme aloittaa jo ylihuomenna ja mitä enemmän saamme esiintyä sitä parempi."

"Selvä sitten. Ylihuomenna sitten. Onko 10 illalla paha aika? Ja esiintymisaikaa teille on varattuna tunti. Saatte mahduttaa siihen tuntiin mitä ikinä haluatte. Pistetäänpä sitten nimet papereihin", Hugo jatkoi ja ojensi paperit pöydän yli heille. Shou pisti luonnollisesti ensimmäisenä puumerkkinsä sopimuspaperiin ja ojensi sitten kynän Hikalle. Viininpunamustahiuksinen ei vaivautunut edes harkitsemaan sopimuksen lukemista vaan vetäisi nimensä ripeästi paperiin ja antoi paperit sitten eteenpäin.

"Sitten kun kaikki ovat allekirjoittaneet, menemme katsastamaan lavan", Hugo kertoi. Hika hymyili entistäkin aurinkoisemmin. Lavalla hengailu oli aina hauskaa, sillä tuohon paikkaan liittyi aina lupaus adrenaliinista, hurraavista katsojista ja soittamisen suomasta nautinnosta, ja kun vielä tiesi pääsevänsä samaiselle lavalle esiintymään jo ylihuomenna, niin se oli suunnilleen parasta, mitä nuorukainen tiesi.

Akiyoshi Higa

Keskustelun seuraaminen keskeytyi pahasti, kun Aki yhtäkkiä havahtui siihen, että joku istuutui muitta mutkitta hänen syliinsä. Basistin silmät levisivät kun hän tajusi päällekäyvän Atsumiksi. Aki puristi hampaansa yhteen ja siristi silmiään tyytymättömänä. Hän ei ollu mikään istuma-alusta kenellekään! Niinpä nuori mies tuuppasi kaverinsa pois päältään sihaisten: "Etsi joku muu istumapaikka... perkele..." Hän ei halunnut pahemmin häiritä Shoun ja Xcityn omistajan välistä keskustelua, joten ei viitsinyt ruveta saarnaamaan Atsumille, ettei hänen päälle missään tapauksessa istuttaisi lupaa kysymättä. Suun suppuun pistäminen oli häiritsevän vaikeaa, ja onnistuttuaan siinä hän painautui syvemmin nojatuoliin ja yritti keskittyä keskusteluun.

"Milloin olisitte valmiita aloittamaan? Meillä ei tällä hetkellä ole kovasti tiedossa muita bändejä, joten jos musiikkinne vetää ihmisiä, niin saatte keikkailla useampana päivänäkin ja jos hyvin käy, maksan teille jopa palkkaa." Jos puheenvuoro olisi ollut Akilla, hän olisi tähän väliin lausunut pari innostunutta sanaa, mutta piti vaivoin turpansa kiinni. Jos he saisivat tehtyä tämän sopimuksen, niin kuin varmasti kävisikin, Aki juhlisi sitä todenteolla. Ja jos vielä palkkaa ja useampi keikka tulisi kyseeseen niin siinä vasta juhlan aihetta olisi.
"Me voimme aloittaa jo ylihuomenna ja mitä enemmän saamme esiintyä sitä parempi", Shou vastasi innostuneeseen sävyyn Hugolle.

"Selvä sitten. Ylihuomenna sitten. Onko 10 illalla paha aika? Ja esiintymisaikaa teille on varattuna tunti. Saatte mahduttaa siihen tuntiin mitä ikinä haluatte. Pistetäänpä sitten nimet papereihin." Baarin omistaja kirjoitti oman nimensä ensin, minkä jälkeen tuli Shoun ja Hikan vuoro. Aki oli Hikan jälkeen tarpeeksi lähellä ja vetäisi paperit itsensä eteen. Basisti ei edes vaivautunut lukemaan tekstiä, eihän hän koskaan tehnyt, mistä ehkä saattoi johtua joskus hänen ongelmiin joutumisensa.

Nimensä pistettyään paperehin, nuori mies antoi kirjoittamisen vuoron Niyalle ja Kazulle. Aki ei edes antanut Atsumille tilaisuutta kirjoittaa omaa nimeään, minkä tuo olisi tehnytkin ja vielä vaaleanpunaisella kynällään.

Niya Fujiwara

Niya kuunteli korvat miltei kirjaimellisesti höröllään, kuinka Shou vastaili Hugon esittämiin kysymyksiin. Bändinjohtaja suoriutui ilmeisen hyvin urakasta, sillä baarin omistajan seuraavat sanat olivat enemmän kuin lupaavat. "Milloin olisitte valmiita aloittamaan? Meillä ei tällä hetkellä ole kovasti tiedossa muita bändejä, joten jos musiikkinne vetää ihmisiä, niin saatte keikkailla useampana päivänäkin ja jos hyvin käy, maksan teille jopa palkkaa", mies selitti. Niya tanssi päässään voitontanssia, ja olisi tanssinut sitä ihan oikeastikin, ellei olisi pelännyt heidän menettävän upeaa tilaisuutta hänen hölmöilynsä vuoksi. Lisää keikkoja ja vielä mahdollisesti palkkaa, täydellistä! Ja tämä olisi varmasti vasta alkusoittoa. Niya tiesi, että hänen bändinsä oli enemmän kuin hyvä, joten levytyssopimuksen saaminen oli hänen mielestään vain ajan kysymys. Kunhan joku kykyjenetsijä bongaisi heidät, niin vain taivas olisi menestyksen rajana!

"Me voimme aloittaa jo ylihuomenna ja mitä enemmän saamme esiintyä sitä parempi", Shou vastasi selvästi aivan yhtä innostuneena kuin Niya. "Selvä sitten. Ylihuomenna sitten. Onko 10 illalla paha aika? Ja esiintymisaikaa teille on varattuna tunti. Saatte mahduttaa siihen tuntiin mitä ikinä haluatte. Pistetäänpä sitten nimet papereihin", Hugo tokaisi ja ojensi sopimuspaperit pöydän yli Shoulle, joka kirjoitti ensimmäisenä nimensä paperiin, ennen kuin antoi kynän ja paperiarkin poikaystävälleen. Aki nappasi sopimuksen seuraavaksi itselleen ja allekirjoitettuaan ojensi sen Niyan ja Kazun suuntaan, ennen kuin yli-innokkaalta näyttävä Atsumi ehtisi laittaa omaa nimeään paperiin, joka ei koskenut transvestiitilta näyttävää poikaa lainkaan.

Niya raapusti nimensä nopeasti paperiin ja työnsi sen sitten ilmeisen pahantuulisen rumpalin eteen. Hän ei ollut sataprosenttisen varma, miksi Kazu näytti poikkeuksellisen vittuuntuneelta, mutta hänellä oli hyvä arvaus. Mitä luultavimmin Kazun sulkeutuneisuus ja ärtyneisyys johtuivat siitä, että Atsumi oli tunkenut heidän mukaansa. Niyan rumpuja soittava ystävä kun tapasi suhtautua kaikkiin ventovieraisiin aluksi vihamielisesti, eikä tämä ollut ilmeisesti päässyt epäluuloistaan yli vielä Hikankaan kanssa, vaikka he olivat kuuluneet samaan bändiin jo reilut kolme kuukautta. Darrette oli kuitenkin ollut tauolla suurimman osan tuosta ajasta, joten se selitti Kazun ja Hikan yhä etäiset välit.

Niya päätti, että hänen pitäisi bändin yhteiselon sujuvuuden nimissä yrittää saada Kazun ja Hikan välit lämpenemään, vaikka se ei kaikella todennäköisyydellä tulisikaan olemaan helppoa. Vokalisti muisti yhä, kuinka luotaantyöntävä rumpali oli ollut, kun he olivat tavanneet ensimmäistä kertaa, eikä Kazu ollut sittemmin muuttunut ainakaan parempaan suuntaan. Niya oli joskus kysynyt - tai ehkä paremminkin tiukannut - toiselta syytä tämän asenneongelmaan, mutta aina yhtä sulkeutunut Kazu ei ollut tarjonnut vastausta. Niinpä Niya oli loppujen lopuksi antanut asian olla. Kazulla oli omat huonot puolensa, mutta toisaalta tämän hyvät puolet olivat omaa luokkaansa, joten vokalisti oli hyväksynyt sen, että rumpalin tutustuttaminen uusiin ihmisiin oli aina yhtä hankalaa.

Atsushi Tomishi

Kuinka odotettavaa oli, että Aki tönäisi hänet äkäisenä pois päältään. "Etsi joku muu istumapaikka... perkele..." vanhempi tiuskaisi hermostuneesti. Atsumi huomasi, että tämän teki mieli selventää asiaa hieman lisää, mutta sai itsensä hillittyä. Atsumikin olisi ruvennut ruinaamaan, mutta koska kyseessä oli tärkeä 'kokous', niin hän pysyi vaiti. Ihme että hän tajusi sentään tilanteen, sillä yleensä hänellä oli tapana käyttäytyä väärin tietyissä tilanteissa. Ehkä hän alitajuisesti ymmärsi, että tässä oli kyse Akin tärkeästä 'tulevaisuudesta'.
Atsumi tyytyi vain istuutumaan pienelle jakkaralle, joka lojui nojatuolin vieressä. Hän ei edes seurannut toisten käyvää keskutelua, koska hän halusi vain olla omissa oloissaan. Olihan hän hieman harmistunut siitä, että Aki oli työntänyt hänet taas pois, mutta minkäs teki kun vanhempi ei huomannut häntä minään muuna kuin pelkkänä ystävänä.

Atsumi tuli ajatuksistaan ulos, kun Hugo mainitsi jotain sopimuspaperin allekirjoittamisesta. Hänkin halusi allekirjoittaa ja oli aikomassa juuri ojentaa kättään Akin nimmarin jälkeen, mutta vanhempi viskasi paperit toisille jättäen hänet väilistä. Yhyyy~olisin halunnut allekirjoittaaaaa~~ Atsumi nyyhkytti mielessään ja katseli Akia harmistuneena.

Kazuhiro Tanaka

Atsumi ei Kazuhiron tyydytykseksi ehtinyt istuskella kauaakaan Akin sylissä, ennen kuin basisti äkkiä tönäisi tämän pois sylistään. "Etsi joku muu istumapaikka... perkele..." Aki sihisi hiljaa mutta ärtyneesti. Kazuhiro hymyili mielessään vahingoniloisesti Atsumin pettyneelle ilmeelle. Ei Aki taida sittenkään tykätä sinusta niin paljoa kuin kuvittelet. Ehkä kannattaisi valita joku vähemmän hetero, jos kerran haluat leikkiä takiaista muiden ihmisten edessä...

Kun baarin omistaja ilmoitti, että he voisivat päästä vetämään useammankin keikan Xcityssä ja jopa saada esiintymisistään palkkaa, ei uutinen jättänyt edes Kazuhiroa kylmäksi. Vaikka hän ei yrittänytkään reväyttää suutaan virnistelemällä, kuten pari bänditoveria, hän oli kuitenkin sisimmässään iloinen. Kazu halusi tosiaan Darretten menestyvän ja saavan lisää faneja. Ei hän olisi liittynyt bändiin, jos ei olisi tosissaan. Kazuhiro oli kuitenkin vähemmän optimistinen kuin esimerkiksi Niya, joka tuntui kuvittelevan heidän saavuttavan jättimenestyksen ihan lähiaikoina. Kazun mielestä Niya oli toiveissaan kaikkea muuta kuin realistinen, mutta toisaalta missäpä nuorempi olisi koskaan ollut realistinen? Niya oli naiivi eikä siitä muuksi muuttuisi.

"Me voimme aloittaa jo ylihuomenna ja mitä enemmän saamme esiintyä sitä parempi", heidän bändinjohtajansa Shou intoili. "Selvä sitten. Ylihuomenna sitten. Onko 10 illalla paha aika? Ja esiintymisaikaa teille on varattuna tunti. Saatte mahduttaa siihen tuntiin mitä ikinä haluatte. Pistetäänpä sitten nimet papereihin", Hugo vastasi ja ojensi pöydän yli sopimuspaperit. Shou ja Hika kirjoittivat ensin nimensä sopimukseen, ja sitten paperin nappasi Aki, joka vetäisi siihen nimensä välittämättä vilkaistakaan, mihin oikein suostui. Kun Atsumi sitten ojensi kättään sen näköisenä, että tahtoi hänkin raapustaa puumerkkinsä heidän bändinsä keikkasopimukseen, basisti heivasi paperit Niyalle, joka allekirjoitti kynä savuten ja ojensi sitten paperit vierustoverilleen. Kazuhiro loi Atsumiin myrkyllisen katseen, ennen kuin syventyi sopimuksen sisältöön. Hänhän ei panisi nimeään mihinkään lukematta ensin tarkkaan, mihin oikein oli suostumassa!

Lukiessaan sopimusta Kazu tunsi Niyan katseen itsessään. Ei ollut vaikea arvata, että toinen oli huomannut hänen huonon tuulensa, sillä hän ei ollut juuri vaivautunut peittelemään sitä. Tuskinpa Niya kuitenkaan tajuaisi, että Kazua vaivasi mustasukkaisuus, sillä vokalisti ei ollut erityisen hyvällä havaintokyvyllä varustettu. Sitä paitsi Kazuhiro oli aina uusien ihmisten seurassa miltei yhtä vittuuntunut kuin nyt, joten eroa olisi vaikea huomata.

Kazu tiesi kyllä hyvin, että hänen sulkeutuneisuutensa uusien ihmisten seurassa ärsytti Niyaa. Miten hän olisikaan voinut olla tietämättä nuoremman mielipidettä, kun tämä oli huutanut sen hänelle päin näköä useammankin kerran? Niyan ei kuitenkaan auttanut muu kuin kestää, sillä Kazuhirolla ei ollut vähäisintäkään aietta muuttaa käytöstään. Ei hän rehellisesti sanottuna uskonut, että olisi kyennyt olemaan paljoakaan avoimempi, vaikka olisi halunnutkin. Sitä paitsi mikä oikeus kenellekään oli valittaa hänen tavastaan kohdella muita? Sehän oli hänen oma asiansa, ja hän oli myös se, joka siitä kärsi, jos kärsi.

Rishou Makito

Hika kirjoitti seuraavaksi paperin lukematta tietenkään sopimuksen tekstiä. Kukaan muu kuin Shou ja Kazuhiro ei lukenut sopimuksen tekstiä, joka oli varsin tärkeä osa koko sopimuksen tekoa. Jotkut ihmiset eivät koskaan lukeneet paperin sisältöä ennen kuin pistivät nimensä siihen. Joskus saattaisi käydä vaikka niin, että sopimuksella lukisi ihan eri asiaa, mistä keskusteltiin.

Toisten allekirjoittaessa sopumusta, Shoulla oli aikaa tarkkailla muiden olotiloja. Hika oli yhtä innoissaan kuin hänkin, sen näki korviin asti ulottuvasta leveästä mutta kauniista hymystä. Aki taas näytti ärtyisältä ja tyytyväiseltä yhtä aikaa. Shou vähän ihmetteli miten basisti pystyi yhdistämään nuo kaksi asiaa niin helposti. Mutta hän kyllä tavallaan ymmärsi, ei hänkään olisi halunnut Atsumin kaltaisen (ei millään pahalla) roikkua itsessään kiinni sillä tavalla. Ei häntä haittaisi jos Hika halaisi häntä, mutta eri asia oli Akin ja Atsumin kanssa. Aki ei selvästi nähnyt nuorempaansa muuna kuin kaverina. Naisellisemmasta japanilaisnuorukaisesta näki selvästi, että tämä oli pihkassa ystäväänsä. Aki hieman tyhmänä basistina ei varmaan ollut edes tajunnut sitä. Kazuhiro näytti selvästi epämieltyneeltä, vaikka he allekirjoittivat parhaillaan sopimusta. Shou kuitenkin uskoi, että jokin muu asia oli saanut rumpalin pahalle mielelle. Niyan olemusta ei ollut vaikea tulkita. Tämän innostus keikkapaikan tiedosta varmasti piristi tätä. Onneksi nuorin heistä oli saanut syyslomalla luvan tulla hengailemaan heidän kanssaan.

Hugo ojensi toisen sopimupaperin Shoulle, joka muisti ettei hän ottanut mukaansa laukkua. Raitahiuksinen käänsi katseensa toiselle puolelleen ja huomasi Hikan ottaneen laukun mukaan. "Laitetaan tämä sinun laukkuusi, kun unohdin omani kotiin", hän sanoi poikaystävälleen ja laittoi paperin vetoketjulliseen taskuun, jotta se ei putoaisi.

Seuraavaksi Hugo johti heidät pois takahuoneesta katsomaan klubin perällä olevaa keskisuurta lavaa, joka näytti mukavalta esiintyä. Xcityn omistaja selitti lavan kestävyyden ja esitteli missä pistorasiat sijaitsivat. Shou nyökkäili miehen selittäessä asioita. Lava kelpasi enemmän kuin hyvin, siinä oli tilaa heille kaikille ja Niyallakin oli vokalistina varaa liikkua.

Lavatarkastuksen jälkeen Shou ehdotti keikkapaikan vahvistumisen juhlimista, mihin kellään tuskin oli mitään vastaan sanomista. Shou otti tyytyväisenä Hikaa kädestä kiinni ja silmäili jotain paikkaa, jonne he kakki mahtuisivat istumaan. Tarkkaavaiset ruskeat silmät tajusivat baarin nurkkapaikan, jossa oli tilaa mainiosti. Pyöreän pöydän ympärillä oli sohvatilaa, jonne Shou johdatti kaikki.

Hirotaka Yoshida

Kun epäluuloisen näköinen Kazuhiro oli viimein saanut luettua sopimuspaperin ja laitettua nimensä sen alle, he olivat viimein valmiita. Hugo ojensi kopion sopimuksesta Shoulle, joka kuitenkin kääntyi Hikan puoleen. "Laitetaan tämä sinun laukkuusi, kun unohdin omani kotiin", toinen ehdotti. Hika nyökkäsi suostumuksensa, ja Shou tunki paperin hänen pirteän olkalaukkunsa vetoketjulliseen taskuun.

Seuraavaksi Hugon johdatti heidät esiintymislavalle ja alkoi selittää kaikkea siihen liittyvää. Kuuntelemisen sijaan Hika lähti kuitenkin kiertelemään mukavan tilavaa lavaa ja katselemaan ympärilleen. Ei hän ymmärtänyt juurin mitään lavatekniikan päälle, joten hänen olisi sama ottaa tuntumaa tulevaan areenaan toisella tavalla. Sitä paitsi eivätköhän ainakin Shou ja Niya kuuntelisi hänenkin edestään. Kazuhirosta ja Akista Hika ei oikein vielä tiennyt, kuinka hyvin nämä olivat perillä tekniikasta, mutta eiköhän asia hiljalleen valkenisi hänelle.

Kun Hika saapasteli innoissaan ympäri lavaa, hän huomasi, että useampikin baarisalissa notkuva nuori tähyili uteliaana heidän suuntaansa. Muutama juuri ja juuri täysi-ikäiseltä näyttävä tyttö jopa vilkutteli ja keimaili heille. Se oli Hikasta vähän vaivaannuttavaa, ehkä siksi, ettei hän ollut kiinnostunut naisista. Aki tuskin kuitenkaan pani huomiota pahakseen, tämä kun vaikutti melkoiselta naistenmieheltä ainakin sen perusteella, minkälaisen kuvan tämä oli siihen mennessä antanut itsestään.

Lavan tarkastamisen jälkeen Shou ehdotti, että he siirtyisivät juhlimaan baarisalin puolelle. Kukaan ei odotetusti vastustanut. Tyytyväisen näköinen Shou otti Hikaa kädestä, ja viininpunamustahiuksinen puristi pienesti toisen kättä osoittaakseen, että arvosti elettä. Hika ei ollut varma, mitä mieltä muut olivat heidän suhteestaan, mitä nyt Aki irvaili heille silloin tällöin. Rytmikitaristi ei kuitenkaan alkaisi pidättäytyä julkisista hellyydenosoituksista, ennen kuin joku ilmaisisi selvästi, että heidän sopisi lopettaa hempeily.

Shou etunenässä joukko suuntasi kohti baarin yhtä nurkkaa, jossa oli huokuttelevan näköinen sohva ja sen edessä pyöreä pöytä. Hika liukui ensimmäisenä istumaan ja veti Shoun perässään. Hän toivoi salaa, ettei Kazuhiro tulisi hänen viereensä istumaan, sillä rumpalin seurassa oli jotenkin vaikeaa olla. Hika ei osannut ottaa Kazuhiroon oikein minkäänlaista kontaktia, mikä tuntui aika häiritsevältä. Ehkä hänen pitäisi kysyä jossain vaiheessa poikaystävältään, miten hänen pitäisi menetellä sulkeutuneen bänditoverinsa suhteen.