The Dream of Darrette

Minho Park

Minho päätti vilkaista itseään vielä kerran peilistä, ennen kuin alkaisi pukemaan ulkovaatteita ylleen. Koska hän oli lähdössä Shoun kanssa baariin, hän oli valinnut ylleen tiukimmat mustat pillifarkkunsa ja korealaisen rock-bändin paidan, jonka oli joskus saanut kaveriltaan lahjaksi. Toivon mukaan tuo asu olisi sopiva myös homobaariin, sillä hän oli aiemmin pukeutunut vastaavasti vain tavalliseen baariin. Hän suosi kauluspaitoja t-paitojen sijaan, mutta hän tiesi kokemuksesta, että baareissa tuli yleensä kuuma, varsinkin jos meni tanssimaan. Siksi hän oli valinnut lyhythihaisen paidan, ja rock-bändin paita olisi toivottavasti tarpeeksi coolin näköinen. Ehkä se myös miellyttäisi Shoun silmää, tämä kun soitti itse rock-bändissä ja piti rock-musiikista.

Asusteiksi Minho oli valinnut pari hopeista rannekorua, jotka oli saanut Jihyeltä mutta joita hän oli harvoin käyttänyt, koska ne olivat turhan juhlavia arkikäyttöön ja myös liian naisellisen näköisiä vanhempien pitämiin juhliin, joissa kävi konservatiivista keski-ikäistä väkeä. Hiuksiaan hän oli nostanut kevyesti, jotta kampaus näyttäisi tavallista laitetummalta. Lisäksi hän oli hetken mielijohteesta laittanut kajaalia tummanruskeiden silmiensä ympärille. He olivat joskus kokeilleet huvikseen Jihyen meikeillä, miltä ne näyttäisivät hänen kasvoillaan, ja kajaali oli näyttänyt hyvältä heidän molempien mielestä. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun hän lähti ihmisten ilmoille meikkiä kasvoillaan, koska Koreassa hän ei ollut siskonsa rohkaisusta huolimatta uskaltanut tehdä niin radikaalia vetoa. Kyllä häntä nytkin hieman jännitti, keräisikö kajaali katseita, mutta hän ajatteli, että aika kokeilla sitä oli nyt tai ei koskaan. Shou tuskin ainakaan kommentoisi mitään negatiivista, sillä rock-piireissä liikkuvana tämä oli varmasti tottunut näkemään enemmänkin meikkiä miesten kasvoilla kuin pelkät silmärajaukset.

Todettuaan olevansa tyytyväinen ulkonäköönsä Minho vetäisi mustan ulkotakin päälleen ja kengät jalkaansa, ennen kuin lähti kohti metroa. Maanalaisen kyydissä istuessaan hän pohti, mitä ilta toisi tullessaan. Olisikohan homobaari kovinkin erilainen kuin tavallinen? Varmasti suurin osa asiakkaista olisi miehiä, mikä olisi ero tavalliseen baariin, mutta varmaan homobaarissakin juotiin alkoholia ja tanssittiin, mikä oli hänelle tuttua. Vaikka Minho ei ollutkaan mikään baarikärpänen, hän oli täysi-ikäiseksi tultuaan käynyt sen verran monta kertaa kavereidensa kanssa baarissa, että tiesi hyvin, miten niissä toimittiin. Hän ei ollut koskaan ollut kova juomaan lukuun ottamatta sitä aikaa, kun oli seurustellut Cheolin kanssa, joten hän tyytyi tavallisesti pariin kolmeen juomaan illan aikana. Tanssimisesta hän sen sijaan piti, ja baarireissuilla hän olikin tanssinut niin kavereidensa, siskonsa (kun tämäkin oli ollut tarpeeksi vanha päästäkseen baariin) kuin ventovieraiden tyttöjen kanssa. Välillä hän oli huomannut, että nämä olisivat toivoneet saavansa hänestä irti muutakin kuin tanssiseuraa, mutta hän oli aina ollut hyvä irtautumaan kunnialla sellaisista tilanteista. Korealaiset tytöt olivat onneksi yleensä aika kainoja ja luovuttivat helposti, toisin kuin hän oli toisinaan nähnyt ainejärjestön tapahtumissa englantilaisten tyttöjen käyttäytyvän. Siksi hän ei ollutkaan uskaltautunut niissä tanssilattialle, koska ei halunnut joutua ikävään tilanteeseen, jossa hänen koettiin luvanneen enemmän kuin hän oli valmis itsestään antamaan.

Parinkymmenen minuutin kuluttua metromatka oli ohi. Metrotunnelista katutasolle noustuaan Minho joutui vilkaisemaan puhelimesta reittiohjeita, jotta tiesi, mihin suuntaan lähteä. Hän ei ollut koskaan aiemmin käynyt viihdealueena tunnetussa Sohossa. Hän katselikin uteliaana ympärilleen kävellessään kohti määränpäätä. Molemmin puolin katuja oli paljon kirkkaita valoja ja värikkäitä ravintoloiden sekä baarien kylttejä. Alueella näkyi todella olevan monenlaisia baareja peribritannialaisista pubeista aina strippiklubeihin asti. Liikkeellä oli myös paljon etenkin nuorempaa väkeä, vaikka kello oli vielä verrattain vähän, sillä he olivat Shoun kanssa päättäneet mennä baariin ajoissa, jotta eivät joutuisi jonottamaan sisäänpääsyä, mikä oli myöhemmin illalla tulevien todennäköisenä kohtalona.

Jo hiukan kauempaa Minho bongasi Shoun, joka odotteli häntä baarin oven edessä. Tämän yläpuolella liehui sateenkaarilippu osoittamassa, että kyse oli nimenomaan seksuaalivähemmistöjen edustajille tarkoitetusta paikasta. Minho heilautti kättään ja kipaisi loppumatkan. Ystävänsä luokse saavuttuaan hän tervehti tätä hymyillen: "Moi! Sinä ehditkin tällä kertaa ensimmäisenä paikalle. Mennäänkö saman tien sisään?"

Rishou Makito

Shou suhutti hiuslakkaa takahiuksiinsa, joita oli kohottanut tavallista enemmän "piikkimäisiksi". Hän oli käyttänyt enemmän aikaa asusteen miettimiseen kuin tavallisena arkipäivänä, ja oli lopulta päätynyt tummanharmaisiin pillifarkkuihin mustalla niittivyöllä ja valkoiseen t-paitaan, päällä oli ohut vaaleansininen farkkutakin näköinen päällystakki, jonka hihat hän oli käärinyt kyynärpäihin. Vaikka t-paidan päällä oli ohut takki, sen kanssa ei tulisi liian kuuma, niin ohut se oli. Toivottavasti Minho piti tanssimisesta, koska Shoun mieli mennä tanssimaan pitkästä aikaa. Hän oli kyllä hyvillä mielin tänään ja ei malttanut odottaa illanviettoa Minhon kanssa. Erityistä tästä illasta teki se, että korealainen nuorukainen ei ollut ollut koskaan käynyt seksuaalivähemmistöille tarkoitetuissa viihdepaikoissa. Shou halusi toisen viihtyvän ja saada tälle positiivisen kokemuksen paikasta.

Shou nappasi välikausitakin naulakosta, laittoi sen ylleen ja lähti kohti baaria. Hänen matka kesti parin pysäkin verran metrolla, joten matka ei ollut pitkä. He olivat sopineet Minhon kanssa tapaamassa baarin edessä sateenkaarilipun alla. Saapuessaan paikalle kitaristi pälyili ympärilleen tarkistaakseen, oliko Minho vielä tullut paikalle. Yleensä korealaisnuorukainen oli ennen häntä, mutta tällä kertaa Shou oli ennättänyt ensin. Shou ei kerennyt kauaa selailla sosiaalista mediaa kännykällä, kun Minho tulikin jo paikalle. Shou tuntui yllättyvän joka kerta siitä, kuinka hän ei joutunut odottamaan muutamaa minuuttia, tai edes sitäkään, kun hän sopi tapaavansa Minhon jossain.

"Moi! Sinä ehditkin tällä kertaa ensimmäisenä paikalle. Mennäänkö saman tien sisään?" Minho sanoi, näyttäen innostuneelta. Kitaristi huomasi toisen käyttäneen hieman kajaalia silmäkulmiinsa. "Mennään vain", Shou sanoi ja meni edellä sisään. Heti eteisessä oli kassapöytä, johon maksettiin sisäänpääsymaksu, joka ei maksanut tässä baarissa paljoa, vain muutaman punnan. Shou maksoi ensin ja odotti sitten, että Minhokin sai maksun suoritettua. Maksun yhteydessä sai kämmenselkään leiman, joka esitti sateenkaarilippua. "Haluat varmaan takista eroon, niin kuin minäkin. Narikat on täällä päin", Shou kertoi ja suunnisti sitten kohti narikoita, joissa ei ollut vielä jonoa siihen aikaan. Hyvä, että he olivat tulleet ajoissa ennen suosituinta baariin tuloaikaa. He laittoivat takit samalle numerolle, se oli paljon kätevämpää kuin olisi laittanut ne erikseen. He tulivat tänne yhdessä, niin Shoulla oli oletuksena, että he myöskin lähtisivät yhdessä. Mutta tosiaan, tämä oli baari, mitä tahansa saattaisi tapahtua.

Shou nyt näki Minhon laittautuneen eri tavalla tälle illalle. Hän oli tottunut näkemään tämän virallisissa kauluspaidoissa, joten toinen näytti oikein freesiltä mustassa bändipaidassa. "Näytät hyvältä. Ja tuo kajaali sopii sinulle", Shou kommentoi kohteliaasti ja hymyili. Hän viittoi kädellään eteenpäin, jossa oli varsinainen baariosuus baaritiskeineen, pöytineen ja tanssilattioineen. "Haetaanko heti juotavat?"

Minho Park

"Mennään vain", Shou vastasi ja johdatti heidät sisään. Minho ehti jo panna merkille, että Shoukin näytti panostaneen tavallista enemmän ulkonäköönsä, sillä tämän hiukset oli laitettu normaalia näyttävämmin. Koko toisen asun hän näkisi vasta, kun takit olisi riisuttu. Ensimmäiseksi oli kuitenkin vuorossa sisäänpääsymaksun maksaminen, joka suoritettiin eteisessä. Muutaman punnan maksua vastaan käteen sai sateenkaarilippua esittävän leiman. "Haluat varmaan takista eroon, niin kuin minäkin. Narikat on täällä päin", Shou totesi seuraavaksi ja vei hänet narikoille. He päättivät laittaa takkinsa samalle numerolle, sillä heidän aikomuksensa oli lähteä yhtä aikaa.

"Näytät hyvältä. Ja tuo kajaali sopii sinulle", Shou sanoi nähtyään hänen koko lookkinsa. "Kiitos. Päätin kokeilla sitä", Minho vastasi tuntien olonsa hieman tavallista kainommaksi, koska ei ollut aiemmin käyttänyt meikkiä kenenkään muun kuin siskonsa nähden. Shoun kehu tuntui kuitenkin mukavalta. "Sinäkin näytät tyylikkäältä", hän antoi vilpittömän vastakehun toiselle. Shoulla oli yllään hänen tapaansa pillifarkut, joskin tummanharmaat sellaiset, sekä musta niittivyö, valkoinen t-paita ja ohut vaaleansininen farkkutakki, jonka hihat tämä oli kääräissyt kyynärpäihin. Asu oli shoumainen mutta kuitenkin hieman toisen tavanomaisesta ulkonäöstä poikkeava baari-illan kunniaksi. Minhosta oli kiva, että Shoulla oli omintakeinen tyyli, sillä Etelä-Koreassa useimmat pukeutuivat hyvin samantyylisesti ja massaan sopivasti.

"Haetaanko heti juotavat?" Shou ehdotti viittoen sisemmäs baariin. "Haetaan vain", Minho myöntyi oitis. Niinpä he suuntasivat yhdessä baaritiskille. "Cosmopolitan, kiitos", Minho tilasi ensimmäisenä. Hän oletti, että tämä drinkki oli niin yleinen koko maailmassa, ettei se tuottaisi tämänkään paikan baarimikolle ongelmia. Mies nyökkäsikin ymmärtämisen merkiksi ja otti myös Shoun tilauksen, ennen kuin ryhtyi tekemään juomia. "Maksan molemmat", Minho ilmoitti juomien valmistuttua ja teki sanojensa mukaisesti. "Tuolla näyttäisi olevan vapaa loosi", Minho sanoi ja lähti kävelemään kohti loosia. Olisi mukava aluksi istua alas, siemailla juomaa ja katsella vähän ympäröivää menoa - sekä tietysti jutella Shoun kanssa. Onneksi musiikki ei ollut vielä tähän aikaan illasta niin kovalla, että se olisi tehnyt juttelun mahdottomaksi, vaikka toki joutuikin puhumaan hieman tavallista kovemmalla äänellä tai nojautumaan lähemmäs toista tullakseen kunnolla kuulluksi.

Rishou Makito

Minho myöntyi drinksujen haku-ehdotukseen, joten he suuntasivat baaritiskille. Minho tilasi Cosmopolitanin ja Shou Pina Coladan, joita baarimikko ryhtyi valmistamaan. "Maksan molemmat", Minho sanoi Shoun yllätykseksi, kun juomat oli valmiit. "Kiitos. Tarjoan sinulle vaikka seuraavan", Shou vastasi. "Tuolla näyttäisi olevan vapaa loosi", Minho totesi ja johdatti heidät vapaaseen seinänviereiseen loosiin. Molemmat istuutuivat ja siemailivat juomiaan. Shou yleensäkin aloitti Pina Coladalla baari-illan eikä pettynyt nytkään sen makuun.

Shou tarkkaili baarissa olevia ihmisiä. Osa oli tullut selkeästi pariskuntana ja osa, joihin hekin kuuluivat, kaverin kanssa. Yksin tulvat ne, jotka odottivat löytävänsä illalta jatkoseuraa. Musiikki ei ollut vielä niin kovalla kuin se oli aina suosituimpaan kellon aikaan, joten juttelukin oli helpompaa, kun ei tarvinnut niin paljon korottaa ääntään. Shou siemaisi toisen kerran drinkistään ja kääntyi sitten katsomaan Minhoa. "Millaiselta vaikuttaa tämä? Ilta on toki vielä nuori ja vähemmän väkeä, mutta mitkä on fiiliksesi?" Shou uteli.

Minho Park

He istuutuivat loosiin vastapäätä toisiaan ja maistoivat molemmat juomiaan. Cosmopolitan maistui samalta kuin ennenkin, se oli varma valinta uudessa paikassa. Shou oli luvannut maksaa hänen seuraavan juomansa, joten hän voisi antaa tälle vapaat kädet sen suhteen. Olisi kiva kokeilla jotain uutta, ja kenties Shou tiesi, mitä drinkkejä tässä baarissa osattiin valmistaa erityisen hyvin tai mitkä juomat olivat Englannissa suosittuja. Oli myös hauskaa tulla yllätetyksi. Minho ei olisi varsinaisesti kuvaillut itseään kokeilunhaluiseksi, mutta ei hän myöskään ollut ihminen, joka valitsi aina tutun ja turvallisen vaihtoehdon. Tänä iltana oli jo koettu kaksi uutta asiaa, kajaali ja homobaari, joten tuntui luontevalta jatkaa samalla linjalla.

Juomiaan siemaillessaan Minho ja Shou katselivat yksissä tuumin ympärilleen. Väkeä oli jo kohtalaisesti paikalla, joten myöhemmin paikka olisikin varmaan aika täysi. Suurin osa asiakkaista oli miehiä, koska tämä oli nimenomaan miespuolisille pääosin suunnattu paikka, mutta joissakin isommissa porukoissa oli myös naispuolisia jäseniä. Näkyi niin pariskuntia, kavereita kuin selvästi seuraa vailla yksin paikalle saapuneitakin. Minho oli kuullut, että miehillä oli tapana lähestyä baarissa toisia miehiä naisia suorasukaisemmin, ja hän mietti nyt, oliko se totta. Ehkäpä ilta näyttäisi, miten asian laita oli. Ainejärjestön illanvietossa Jonas oli jutellut hänen kanssaan varsin pitkään, ennen kuin oli pyytänyt häntä ulos, mutta baarissa saattoi olla eri pelisäännöt. Jonas oli myös vaikuttanut olevan enemmän kuin seksin perässä, vaikka mistä sitä varmasti tiesi. Baarista taas tyypillisesti haettiin nimenomaan petiseuraa eikä seurustelukumppania.

Asiakaskunta oli myös tyyliltään varsin vaihtelevaa. Oli arkisesti pukeutuneita ja muutenkin tavanomaisen näköisiä miehiä, niin sanottuja neitihomoja, hyvin miehekkäitä ja lihaksikkaita miehiä sekä joitakin rokahtavasti pukeutuneita. Näkyi myös jonkin verran glitteriä ja meikkiä, ja joidenkin muiden asiakkaiden rinnalla hän ja Shou näyttivät varsin harmailta varpusilta, eli he eivät selvästi olleet laittautuneet mitenkään liikaa. Olipa paikalla pari drag queeniakin, joihin Minho huomio kiinnittyi toviksi, koska hän ei ollut ikinä ennen nähnyt niin sanotusti livenä drag queenia. Toki Etelä-Koreassakin oli drag-kulttuuria, mutta se oli sen verran salattua, ettei Minho ollut ikinä törmännyt siihen, varsinkaan kun ei ollut koskaan käynyt homobaarissa Soulissa. Täällä näkyi kuitenkin olevan sallittua olla oma itsensä, olipa millainen seksuaalivähemmistön edustaja tahansa. Se tuntui vapauttavalta.

"Millaiselta vaikuttaa tämä? Ilta on toki vielä nuori ja vähemmän väkeä, mutta mitkä on fiiliksesi?" Shou tiedusteli hänen puoleensa kääntyen. "Viihtyisältä. On mukava nähdä, että ihmiset kokevat voivansa olla oma itsensä täällä. On myös hienoa nähdä, että homoseksuaaleja on oikeasti aika paljon. Koreassa oli usein sellainen olo, että oli joka paikassa ainoa seksuaalivähemmistön edustaja", Minho vastasi ja jatkoi: "Täällä on myös varmaan paljon helpompi löytää seurustelukumppaneita tai halutessaan kevyempääkin seuraa, kun ei tarvitse piilotella itseään. Mitä kautta sinä löysit aikoinaan poikaystäväsi? Oliko sinulle alusta asti selvää, että hekin olivat kiinnostuneita toisista miehistä, vai vaatiko sen selville saaminen aikaa?"

Rishou Makito

"Viihtyisältä. On mukava nähdä, että ihmiset kokevat voivansa olla oma itsensä täällä. On myös hienoa nähdä, että homoseksuaaleja on oikeasti aika paljon. Koreassa oli usein sellainen olo, että oli joka paikassa ainoa seksuaalivähemmistön edustaja", Minho vastasi ja Shou nyökkäsi. Sitten Minho vielä jatkoi: "Täällä on myös varmaan paljon helpompi löytää seurustelukumppaneita tai halutessaan kevyempääkin seuraa, kun ei tarvitse piilotella itseään. Mitä kautta sinä löysit aikoinaan poikaystäväsi? Oliko sinulle alusta asti selvää, että hekin olivat kiinnostuneita toisista miehistä, vai vaatiko sen selville saaminen aikaa?"

"Ensimmäinen suhde oli aika viaton, vain netin välityksellä. Bongasin ensimmäiseni nuorten omalta epäviralliselta deittisivustolta. Toinen exäni itse lähestyi minua koulussa, hän kai huomasi minusta ensin, että olin kiinnostunut miehistä. Hikan tosiaan tapasin, kun hän liittyi bändiimme, ja hän oli aika selvä tapaus. Onhan niitä yksipuolisia ohimeneviä ihastuksia ollut elämän varrella. Joissakin niissä on ollut vaikea tulkita aluksi, ovatko he olleet kiinnostuneita samasta sukupuolen edustajistaan", Shou vastasi toisen kysymykseen. "Mutta joo, jos haluaa kevyempää seuraa nopeasti, niin homobaari on siihen oikein hyvä vaihtoehto. Baarista harvemmin löytää sielunkumppaneita, mutta olen kuullut, että sekin on mahdollista", kitaristi jatkoi.

"Koreassa on varmasti vielä vaikeampaa löytää samasta sukupuolesta pitävistä ihmisistä, miten siellä löytää seurustelukumppaneita?" Shou uteli seuraavaksi.

Minho Park

"Ensimmäinen suhde oli aika viaton, vain netin välityksellä. Bongasin ensimmäiseni nuorten omalta epäviralliselta deittisivustolta. Toinen exäni itse lähestyi minua koulussa, hän kai huomasi minusta ensin, että olin kiinnostunut miehistä. Hikan tosiaan tapasin, kun hän liittyi bändiimme, ja hän oli aika selvä tapaus. Onhan niitä yksipuolisia ohimeneviä ihastuksia ollut elämän varrella. Joissakin niissä on ollut vaikea tulkita aluksi, ovatko he olleet kiinnostuneita saman sukupuolen edustajista. Mutta joo, jos haluaa kevyempää seuraa nopeasti, niin homobaari on siihen oikein hyvä vaihtoehto. Baarista harvemmin löytää sielunkumppaneita, mutta olen kuullut, että sekin on mahdollista", Shou vastasi. Minhosta oli mielenkiintoista kuulla tarkemmin ystävänsä kokemuksista. Englannissa asiat menivät osittain eri tavalla kuin Koreassa mutta osittain myös samalla tavalla.

"Koreassa on varmasti vielä vaikeampaa löytää samasta sukupuolesta pitävistä ihmisistä, miten siellä löytää seurustelukumppaneita?" Shou kysyi puolestaan. "Jotkut löytävät varmaan netistä tai homobaarista, niin kuin täälläkin. Olen myös kuullut puhuttuvan joistakin julkisista paikoista, niin kuin vessoista ja puistoista, joista voi löytää seuraa yhdeksi illaksi tai ehkä pikemmin muutamaksi hekuman hetkeksi. Minä olen kuitenkin tavannut kaikki poikaystäväni ihan arkielämän kautta. Cheolia lukuun ottamatta tapasin itse asiassa kaikki opiskelupaikoissa. Niissä tulee Koreassa vietettyä sen verran paljon aikaa, että aika monet pariutuvat niiden piirissä, joko varsinaisten oppituntien puitteissa tai harrastuskerhoissa", Minho kertoi.

"Kaikkien poikaystävieni kanssa asiat menivät niin, että he tekivät aloitteen", Minho jatkoi pohtivasti. "Osan kanssa minulla oli aavistus, että he saattaisivat olla myös kiinnostuneita samasta sukupuolesta, mutta osan kanssa se tuli yllätyksenä. Etelä-Koreassa ihmiset antavat harvoin kovin selviä merkkejä kiinnostuksestaan. On pakko olla varovainen, koska koko perhe joutuu häpeään, jos pojan homous paljastuu. Osa poikaystävistäni kyllä lähestyi varsin varmasti minua. En tiedä, olenko jotenkin läpinäkyvä. Arvasitko sinä jo ennen kuin mainitsin poikaystävästäni, että olen sinun laillasi homoseksuaali?"

Nyt kun asiaa mietti, Minhon oli pakko ihmetellä sitä, että hän oli niin varhaisessa vaiheessa heidän tuttavuuttaan paljastanut seksuaalisen suuntautumisensa, koska yleensä hän piti sen visusti omana tietonaan, kunnes saattoi olla varma, ettei se olisi toiselle osapuolelle ongelma. Ylipäätään hän oli kertonut siitä perheensä lisäksi vain osalle kavereistaan. Ehkä Englannissa oleminen oli kuitenkin saanut häntä laskemaan suojamuurejaan alas tässä asiassa. Tai ehkä hän oli alitajuisesti vaistonnut Shousta, että tämä oli hänen kaltaisensa eikä siksi reagoisi tietoon huonosti. Mahdollista oli myös se, että hän ei vain siinä tilanteessa ollut kyennyt pitämään asiaa omana tietonaan. Hän oli vältellyt hänen ja Junin ongelmista kertomista, joten asiat olivat päässeet patoutumaan, mikä oli aiheuttanut sen, että oli tullut tarve päästä viimein purkamaan sydäntä jollekulle, ja Shou oli sattunut olemaan sopivasti paikalla. Minhon onneksi toinen oli osoittautunut luottamuksen arvoiseksi ihmiseksi ja tälle avautuminen loppujen lopuksi hyväksi valinnaksi, koska se oli lähentänyt heitä ja toinen oli pystynyt tukemaan häntä eron koitettua.

Rishou Makito

"Jotkut löytävät varmaan netistä tai homobaarista, niin kuin täälläkin. Olen myös kuullut puhuttuvan joistakin julkisista paikoista, niin kuin vessoista ja puistoista, joista voi löytää seuraa yhdeksi illaksi tai ehkä pikemmin muutamaksi hekuman hetkeksi. Minä olen kuitenkin tavannut kaikki poikaystäväni ihan arkielämän kautta. Cheolia lukuun ottamatta tapasin itse asiassa kaikki opiskelupaikoissa. Niissä tulee Koreassa vietettyä sen verran paljon aikaa, että aika monet pariutuvat niiden piirissä, joko varsinaisten oppituntien puitteissa tai harrastuskerhoissa", korealaisnuorukainen vastasi hänen kysymykseensä ja jatkoi: "Kaikkien poikaystävieni kanssa asiat menivät niin, että he tekivät aloitteen. Osan kanssa minulla oli aavistus, että he saattaisivat olla myös kiinnostuneita samasta sukupuolesta, mutta osan kanssa se tuli yllätyksenä. Etelä-Koreassa ihmiset antavat harvoin kovin selviä merkkejä kiinnostuksestaan. On pakko olla varovainen, koska koko perhe joutuu häpeään, jos pojan homous paljastuu. Osa poikaystävistäni kyllä lähestyi varsin varmasti minua. En tiedä, olenko jotenkin läpinäkyvä. Arvasitko sinä jo ennen kuin mainitsin poikaystävästäni, että olen sinun laillasi homoseksuaali?"

Huhhuh, Shou mietti mielessään. Hän tiesi koreassa olevan tiukka kuri homoseksuaalisten suhteen, mutta että noin. Seuran haku kuulosti suoraan seitsenkymmenen luvun toiminnalta ja siitäkin taaksepäin. "Seksuaalisuutesi ei hypännyt minulle mitenkään täysin selvästi, enkä ajatellutkaan sitä, ennen kuin sanoit siitä", Shou vastasi. Joistakin homoista näki selvästi, ilman että tutkiskeli näitä sen tarkemmin, että nämä olivat homoja. Minhon kohdalla se ei ollut erityisesti paistanut, ennen kuin tämä oli avautunut asiasta.

"Joillakin on parempi aavistus homoseksuaalien suhteen, toisilla huonompi. Itse yleensä joudun tarkkailemaan hiukan pidempään, ennen kuin osaan varmasti tulkita toisen seksuaalisuuden, ellei se käy ilmi jotenkin muutoin", Shou sanoi. "Ikävää kuitenkin, että Koreassa on noinkin ahdasmielistä, vaikka eletään jo 2000-lukua", Shou pahoitteli.

Minho Park

"Seksuaalisuutesi ei hypännyt minulle mitenkään täysin selvästi, enkä ajatellutkaan sitä, ennen kuin sanoit siitä", Shou vastasi Minhon helpotukseksi. Jos hän palaisi Koreaan, ei olisi hyvä, jos kaikki näkisivät hänestä ensivilkaisulla, ettei hän ollut hetero. Hän ei olisi halunnut piilotella itseään, mutta ei hän myöskään halunnut joutua kohtaamaan sitä syrjintää, jota seksuaalivähemmistöjen edustajat saivat osakseen Korean kaltaisessa konservatiivisessa maassa. Tosin vaikka Shou olisikin aavistanut heti, mikä hän oli miehiään, niin ei se olisi välttämättä tarkoittanut sitä, että myös heterot olisivat pystyneet siihen. Jos oli itse homo, oli varmasti helpompi huomata toisen homous, kuin jos oli hetero.

"Joillakin on parempi aavistus homoseksuaalien suhteen, toisilla huonompi. Itse yleensä joudun tarkkailemaan hiukan pidempään, ennen kuin osaan varmasti tulkita toisen seksuaalisuuden, ellei se käy ilmi jotenkin muutoin", Shou selvensi. Minho nyökkäsi vastaukseksi. Se oli varmasti totta. Hänen kokemuksensa mukaan harjoitus teki myös mestarin ainakin jossain määrin, kun oppi tarkkailemaan tiettyjä merkkejä. Täytyi kyllä sanoa, ettei hän ollut oivaltanut Shoun homoutta ennen kuin tämä oli tuonut sen ilmi. Siihen oli kuitenkin ehkä osittain vaikuttanut se, että hänellä oli ollut Shoun tavatessaan lähinnä oma suhteensa Juniin mielessään ja ettei hän ollut ollut lainkaan romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä kiinnostunut opiskelukaveristaan.

"Ikävää kuitenkin, että Koreassa on noinkin ahdasmielistä, vaikka eletään jo 2000-lukua", Shou vielä totesi. "Niinhän se on. Kristinusko suosion nousu ei ole ainakaan parantanut asioita", Minho vastasi. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän jatkoi: "Olen itse asiassa alkanut miettiä, pitäisikö minun hakea pysyvää opiskelupaikkaa täältä. Olen nauttinut kaikesta siitä vapaudesta, jota Lontoossa asuminen on minulle suonut. Toisaalta Jihye ja kaikki vanhat kaverini ovat Koreassa. On iso päätös jäädä tänne opiskelujen loppuun saakka ja kenties sen jälkeenkin. Se vaatisi turvaverkkojen rakentamista kokonaan uudelleen. Sellainen ratkaisu ei myöskään todennäköisesti olisi vanhempieni mieleen, mutta toisaalta harvat päätökseni ovat olleet, joten ehkä he osaavat jo vähän odottaa epämieluisaa päätöstä minulta. Ja onhan heillä jo isoveljeni, joka kulkee kuuliaisesti hänelle viitoitettua polkua." Sanojensa lopuksi Minho hymyili hieman itseironisesti, sillä hän tiedosti erittäin hyvin sen, että hän oli vanhempiensa mielestä poikennut oikealta polulta liian monta kertaa ja ollut pettymys vanhemmilleen.

Sen jälkeen, kun Minho oli ruvennut kapinoimaan teini-ikäisenä, hänen vanhempansa olivat lyöneet mielessään häneen perheen mustan lampaan leiman. Vaikka hän oli kapinavaiheensa mentyä ohi päässyt hyvään lukioon, saanut kunnon arvosanoja ja jatkanut opiskelua tasokkaassa yliopistossa, se ei ollut riittänyt pyyhkimään hänen menneitä syntejään pois - eikä myöskään hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvää paheksuttavuutta. Vaikka hänen vanhempansa eivät tunteneet häntä loppujen lopuksi kovinkaan hyvin, koska eivät olleet ikinä olleet aidosti kiinnostuneita hänen asioistaan, sen nämä olivat oivaltaneet, että eivät saisi häntä suostumaan kulissisuhteeseen naisen kanssa. Hänen isänsä ja äitinsä ajattelivatkin todennäköisesti niin, että vaikka hän menestyisi opinnoissaan, saisi hyvän työpaikan ja etenisi urallaan, hänen homoutensa estäisi häntä elämästä soveliasta perhe-elämää ja näin täyttämästä kaikkia yhteiskunnan korealaiselle miehelle asettamia odotuksia. Toisin sanoen kaikista ponnisteluistaan huolimatta hän tulisi aina olemaan ainakin jossain määrin epäonnistuja, ja se ei todellakaan ollut hänen vanhempiensa mieleen. Nämä olivatkin ladanneet suurimman osan toiveistaan vanhimpaan lapseensa ja loput Jihyeen ja jättäneet hänet teini-iän jälkeen pääosin oman onnensa nojaan niin kauan kuin ei ollut syytä epäillä, että hän yritti tuottaa perheelleen lisää häpeää, mitä hän ei ollut tehnyt. Isä ja äiti olivat soittaneetkin hänelle hänen vaihtovuotensa aikana vain joitakin kertoja ja silloinkin ilmiselvästi pelkästään muodon vuoksi mielenkiinnon ja huolehtimisen sijaan.

Rishou Makito

"Niinhän se on. Kristinusko suosion nousu ei ole ainakaan parantanut asioita", Minho vastasi ja oli sitten tovin hiljaa. Shou ehti siemaista juomaansa pienen kulauksen ennen kuin Minho jatkoi: "Olen itse asiassa alkanut miettiä, pitäisikö minun hakea pysyvää opiskelupaikkaa täältä. Olen nauttinut kaikesta siitä vapaudesta, jota Lontoossa asuminen on minulle suonut. Toisaalta Jihye ja kaikki vanhat kaverini ovat Koreassa. On iso päätös jäädä tänne opiskelujen loppuun saakka ja kenties sen jälkeenkin. Se vaatisi turvaverkkojen rakentamista kokonaan uudelleen. Sellainen ratkaisu ei myöskään todennäköisesti olisi vanhempieni mieleen, mutta toisaalta harvat päätökseni ovat olleet, joten ehkä he osaavat jo vähän odottaa epämieluisaa päätöstä minulta. Ja onhan heillä jo isoveljeni, joka kulkee kuuliaisesti hänelle viitoitettua polkua."

Shou hieman yllättyi korealaisnuorukaisen mietteistä opiskella koko tutkintonsa täällä ja mahdollisesti vielä muuttaa kokonaan Englantiin opiskelujen jälkeen. Se ei tulisi olemaan helppo prosessi. Ennen kaikkea juuristaan irtautuminen olisi todella pelottavaa. "Se on todella iso päätös," Shou myötäili. "Saat kuulostamaan siltä, etteivät vanhempasi arvosta sinua, se on ikävää kuulla", Shou sanoi huolissaan. "Olet niin fiksu ja ahkera koulun suhteen, etten ymmärrä, miksei sinun ponnistelusi muka riittäisi heille", jatkoi. Jos kerran Minho oli näinkin hyvä koulussa kuin oli, fiksu ja mukava, niin millainen oli sitten tämän isoveli, jota toisen vanhemmat tuntuivat pitävän parempana? Se ei ollut reilua perheensisäistä hierarkiaa. Se sai tuntemaan itsensä huonommaksi kuin todellisuudessa olikaan. Shou siis ymmärsi nyt, miksi toinen mietti kokonaan länteen siirtymistä.

"Mitä ikinä päätätkään lopulta, minä ainakin aion tukea sinua", Shou lausui. Jos Minho muuttaisikin mielensä Englantiin jäämisen suhteen, Shou tiesi, että hänelle tulisi toista ikävä. Hän oli löytänyt viimein ystävän, joka arvosti häntä sellaisena kuin hän oli, joten olisi sääli toisen lähtevän kokonaan pois.

Minho Park

Hänen mietteensä Englantiin jäämisestä näyttivät tulevan Shoulle yllätyksenä, mikä oli kyllä ymmärrettävää, sillä hän ei ollut aiemmin maininnut harkitsevansa asiaa. "Se on todella iso päätös", Shou totesi hänen ajatuksiaan mukaillen. "Olet niin fiksu ja ahkera koulun suhteen, etten ymmärrä, miksei sinun ponnistelusi muka riittäisi heille", toinen jatkoi. Minho selvensi tilannetta: "Valitettavasti he eivät ole unohtaneet sitä kapinavaihetta, jonka kävin läpi Cheolin kanssa seurustellessani ja jonka aikana päätin epäviisaasti tulla heille kaapista. Sen jälkeen he totesivat, etten tulisi pääsemään kovin pitkälle elämässä vaan parasta, mitä he saattoivat minun suhteeni toivoa, oli se, että en tuottaisi enempää häpeää perheelleni. Tai siltä heidän asenteensa on ainakin vaikuttanut. Toisaalta ei se ole ollut vain huono asia, sillä isäni ja äitini ovat vahdanneet elämääni huomattavasti vähemmän kuin isoveljeni ja pikkusiskoni."

"Mitä ikinä päätätkään lopulta, minä ainakin aion tukea sinua", Shou vielä sanoi. "Kiitos, on ihana kuulla se. Vapauden lisäksi tulisin kaipaamaan eniten sinun ystävyyttäsi, jos palaisin Souliin", Minho totesi. Vaikka vaihtovuosi Lontoossa ei ollut tuonut pelkkää hyvää, Shoun tapaaminen oli ollut onnekas sattuma, joka tasapainotti Junista eroamisen tuomaa murhetta. Shoun tuen ansiosta hän oli myös päässyt Junista yli nopeammin kuin oli uskaltanut toivoa. Shoun seurassa hän harvemmin ajatteli Junia tai muitakaan surun aiheitaan, elleivät ne sattuvat olemaan puheenaiheena. Jos hän oli liian paljon yksin, hän saattoi juuttua negatiivisiin ajatuksiin, minkä vuoksi oli hyvä, että he olivat pitäneet aktiivisesti yhteyttä ryhmätyöstä asti ja nähneet varsin tiheään tahtiin rennon vapaa-ajan viettämisen merkeissä.

Minho siemaisi drinkkinsä loppuun ja huomasi, että Shounkin lasi alkoi olla tyhjä. "Haetaanko toiset juomat, vai haluaisitko mennä tanssimaan?" hän kysyi. Toivottavasti Shou oli niitä ihmisiä, jotka tykkäsivät tanssia baarissa. Toisaalta jos ei olisi, eiköhän toinen toisi sen esiin. Minhosta olisi hauskaa tanssia ainakin pieni hetki, kun hän nyt viimein oli löytänyt tiensä homobaariin, mutta ei häntä liikaa harmittaisi, vaikka he istuisivatkin koko illan kahdestaan juttelemassa. Hän oli aika mukautuvainen ihminen, ja Shou oli aina hyvää seuraa.

Rishou Makito

"Valitettavasti he eivät ole unohtaneet sitä kapinavaihetta, jonka kävin läpi Cheolin kanssa seurustellessani ja jonka aikana päätin epäviisaasti tulla heille kaapista. Sen jälkeen he totesivat, etten tulisi pääsemään kovin pitkälle elämässä vaan parasta, mitä he saattoivat minun suhteeni toivoa, oli se, että en tuottaisi enempää häpeää perheelleni. Tai siltä heidän asenteensa on ainakin vaikuttanut. Toisaalta ei se ole ollut vain huono asia, sillä isäni ja äitini ovat vahdanneet elämääni huomattavasti vähemmän kuin isoveljeni ja pikkusiskoni", korealaisnuorukainen selvensi. Shou katsoi ystäväänsä suruissaan. Kuulosti silti epäreilulta, Minhon puolesta. Vanhempien kuului välittää lapsistaan, ja nuorten kapinavaiheet kuuluivat elämään. Ne olivat kuitenkin sellaisia kulttuurieroja, joita Shou ei ymmärtänyt tai koskaan tulisi sisimmässään hyväksymään.

"Kiitos, on ihana kuulla se. Vapauden lisäksi tulisin kaipaamaan eniten sinun ystävyyttäsi, jos palaisin Souliin", Minho sanoi hänen tuen antamis-tarjoukseen. Kitaristia liikutti toisen sanat, että tämä jäisi kaipaamaan hänen ystävyyttään. Se merkitsi paljon. "Samat sanat", Shou sanoi toiselle. Hänkin jäisi kaipaamaan Minhon ystävyyttä paljon.

Minho joi lasinsa tyhjäksi ja ehdotti: "Haetaanko toiset juomat, vai haluaisitko mennä tanssimaan?" Shou vilkaisi lasiaan ja huomasi siinä olevan vain vähän jäljellä. Hän joi itsekin loput lasistaan. "Mennään vain tanssimaan, voidaan sen jälkeen hakea lisää juotavaa", Shou sanoi. Nyt kun katsoi, baariin oli ilmaantunut lisää ihmisiä, ja tanssilavallakin oli enemmän kuin pari ihmistä. Hän tarjoutui mielellään toisen ehdottamaan tarjoukseen. Tanssiminen varmasti keventäisi juuri käytyä keskustelua.

Kitaristi nousi ylös ja lähti kävelemään tanssilattiaa kohden. Hän pysähtyi tanssilattialla kohtaan, jossa oli sillä hetkellä eniten tilaa. Hän ei tunnistanut sillä hetkellä soivaa popahtavaa musiikkia, mutta sai silti rytmistä kiinni ja alkoi heilua musiikin tahdissa.

Minho Park

"Samat sanat", Shou oli vastannut siihen, kun hän oli sanonut kaipaavansa tätä, jos palaisi Souliin. Se lämmitti Minhon mieltä. Oli hän tietysti tiennyt, ettei heidän ystävyytensä ollut yksipuolinen, mutta oli aina mukavaa saada vahvistusta omasta merkityksestä toiselle. Olisi tosiaan sääli, että hän joutuisi jättämään Shoun taakseen, jos palaisi kotimaahansa. Välimatka oli niin pitkä, että heidän ystävyytensä väljähtyisi vääjäämättä, sillä he eivät pystyisi näkemään kuin kerran tai pari vuodessa, etenkään kun japanilaistaustainen ei pitänyt lentämisestä. Shoun ystävyyden säilyttäminen olikin yksi hyvä syy päättää jäädä Englantiin. Minho täytyisi kuitenkin punnita asiaa tarkkaan ennen päätöksen tekemistä.

Shoukin hörppäsi lasinsa tyhjäksi, ennen kuin vastasi: "Mennään vain tanssimaan, voidaan sen jälkeen hakea lisää juotavaa." "Kuulostaa hyvältä", Minho vastasi hymyillen ja nousi ylös. Hän siirtyi Shoun vanavedessä tanssilattialle, joka oli heidän juomia siemaillessaan täyttynyt aiempaan verrattuna. Parhaillaan soi Lady Gagan Poker Face, joka oli sen verran kansainvälinen hitti, että Minhokin oli kuullut sen lukemattomia kertoja. Korealainen asettui tanssimaan ystävänsä lähelle kaverilliselle etäisyydellä. Gagan kappaleen rytmi oli varsin yksinkertainen, joten oli helppo mukautua siihen.

"Onko tämä sellaista musiikkia, mitä kuuntelet, ja vai millaisesta musiikista sinä pidät rockin lisäksi?" Minho kysyi Shoulta. Hän joutui nojautumaan lähemmäs toista ja korottamaan ääntään, jotta tämä kuulisi hänen kysymyksensä musiikin sykkeen yli. Hän ei kuitenkaan antanut lähemmäs nojautumisen häiritä rytmiään.

Rishou Makito

Minho ja Shou olivat ottaneet kaverillisen etäisyyden toisistaan tanssiessaan poppi-musiikin tahdissa. "Onko tämä sellaista musiikkia, mitä kuuntelet, ja vai millaisesta musiikista sinä pidät rockin lisäksi?" Minho kysyi nojoautuessaan lähemmäs, jotta hän kuuli mitä toinen sanoi ja toisinpäin. "Tykkään kuunnella rockin lisäksi, rock-poppia ja klassista musiikkia. Tällaista on kiva kuunnella tanssimismielessä silloin tällöin", Shou vastasi kallistaen kasvojaan enemmän Minhon korvan vierelle, jottei tarvinnut täysin huutaa. "Entä sinä?" kitaristi teki vastakysymyksen.

Lady Gagan jälkeen alkoi soimaan Rihannan Disturbia, jonka aikana heidän seuraan ujuttautui tanssahdellen nuori mies veikeä ilme kasvoillaan. "Hei pojat", nuorukainen nyökkäsi vino hymy kasvoillaan. Mies oli blondi, hyvin laittautunut ja melko komeakin. "Hei", Shou vastasi kohteliaasti hymyillen. Heidän seuraansa liittynyt nuori mies silmäili heitä molempia nälkäinen ilme kasvoillaan. "Miten menee?" tämä kysyi kohdistaen kysymyksen heille molemmille. "Hyvää, pitkästä aikaa tuulettumassa", Shou vastasi tanssin jatkuessa. Tanssin yhteydessä oli ihmisillä yleensä pienempi kynnys tulla flirttailemaan ventovieraille.