Early Return

[Nightingale]

Hajime Aizawa

Junya nyökkäsi sen merkiksi, että oli hyväksynyt hänen ehdotuksensa. Hajime todella toivoi, ettei ollut loukannut ystäväänsä ehdottaessaan, että tämä lähtisi pois. Se vaikutti kuitenkin olevan ainoa keino lopettaa ikävä tilanne, jonka jatkuminen tuskin olisi Junyankaan toiveiden mukaista. Toivottavasti tämä siis ymmärsi, ettei Hajime tarkoittanut pahaa.

Äidin kommentin jälkeen Junya marssi sanaakaan sanomatta mutta hänen äitiään vihaisesti mulkaisten eteiseen pukemaan päälleen. Hajime ei muistanut koskaan ennen nähneensä Junyaa kiukkuisena. Toivon mukaan toisen viha ei kuitenkaan yltäisi häneen asti. Toisaalta jos niin kävisi, hän olisi kyllä varmaan ansainnut sen. Hänen olisi pitänyt pystyä puolustamaan Junyaa ponnekkaammin ja nousemaan kunnolla vanhempiaan ja näiden ahdasmielisiä näkemyksiä vastaan.

Junya sai Hajimea nopeammin vedettyä ulkovaatteet ylleen ja laitettua kengät jalkaansa. Vanhempi ei jäänyt odottamaan, että nuorempikin saisi itsensä valmiiksi vaan avasi ulko-oven ja paineli siitä pihalle. Hajime solmi hätäisesti kengännauhansa ja kietaisi kaulahuivin kaulaansa, ennen kuin ryntäsi Junyan perään. Ennen kuin ovi läimähti hänen perässään kiinni, hän kuuli äitinsä sanovan hänen isälleen: "Ja huonot tavatkin vielä! Ei edes odottanut, että Hajimekin olisi valmis tai hyvästellyt meitä. Tuollaisia ne alaluokkaiset ihmiset ovat, ei minkäänlaista sivistynyttä kasvatusta."

Hajime pelkäsi, että joutuisi juoksemaan pidempäänkin Junyan perässä. Onneksi toinen kuitenkin hidasta heti pihasta pois päästyään. Hajime kipaisi tämän rinnalle ja katsahti tätä vaivihkaa arvioidakseen, kuinka vihainen tämä oli. Vastaus oli, että melkoisen vihainen. Hajime tunsi mielialansa laskevan entisestään. Se tästä päivästä nyt vielä puuttuisi, että Junya puhkeaisi raivoamaan hänelle, vaikka kuten sanottu, hän oli kyllä ansainnut sen.

"Olen hirveän pahoilleni vanhempieni käytöksestä", Hajime aloitti varovasti solmeiltuaan hetken kaulahuivinsa päitä. "Pyydän myös anteeksi sitä, etten osannut pitää kunnolla sinun puoliasi ja että pakotin sinut tällä tavalla lähtemään. En vain tiennyt, mitä muutakaan enää tehdä, vaikka eihän se ole mikään oikea puolustus. Ymmärrän, jos ajattelet nyt, että olen aivan surkea ystävä", hän lopetti vaisusti, katse maassa.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Junya kuuli Hajimen äidin paheksuvat sanat, mutta loppua kohden ne vaimenivat hänen korvissaan, mitä kauemmas hän pääsi pihasta. Hajime oli saanut hänet kiinni ja kipitti hetken hiljaa hänen vierellään. Junya oli työntänyt kätensä takkiensa taskuun suojaan kylmältä viimalta. "Olen hirveän pahoilleni vanhempieni käytöksestä", Hajime aloitti. Junya vilkaisi nuorempaansa, joka näytti aivan surkealta ja häpeävältä.

"Pyydän myös anteeksi sitä, etten osannut pitää kunnolla sinun puoliasi ja että pakotin sinut tällä tavalla lähtemään. En vain tiennyt, mitä muutakaan enää tehdä, vaikka eihän se ole mikään oikea puolustus. Ymmärrän, jos ajattelet nyt, että olen aivan surkea ystävä", toinen jatkoi. Junyan vihainen katse ja olo lientyi hieman. Hänellä ei todellakaan ollut tarkoitus purkaa kiukkuaan Hajimeen.

"Ei se sinun syysi ole. En minä ole vihainen sinulle, yritit parhaasi ja se riittää. Vaikkei sinun olisi tarvinnut ruveta puolustelemaan minua, koska tiesin jo itsekin sen olevan turhaa", Junya lohdutti. "Olen törmännyt heidänlaisiin ihmisiin ennenkin. Sitä paitsi perhettään ei voi valitettavasti valita. Et ole kuitenkaan ollenkaan kuten he", mies jatkoi.

Junya oli hetken hiljaa ja mietteliäs, ja antoi suuttumuksen laantua hiljalleen viileässä pakkasilmassa. "Toivon vain, ettei heidän mielipiteensä minusta vaikuta ystävyyteemme. Tai siis toivon, ettet kuuntele heitä ja alistu heidän alhaisiin mielipiteisiinsä. Sekin on ymmärrettävää, jos sinun täytyy tehdä niin."

[Nightingale]

Hajime Aizawa

"Ei se sinun syysi ole. En minä ole vihainen sinulle, yritit parhaasi ja se riittää. Vaikkei sinun olisi tarvinnut ruveta puolustelemaan minua, koska tiesin jo itsekin sen olevan turhaa", Junya vastasi Hajimen helpotukseksi. "Olen törmännyt heidänlaisiin ihmisiin ennenkin. Sitä paitsi perhettään ei voi valitettavasti valita. Et ole kuitenkaan ollenkaan kuten he."

"Kiitos, että olet noin ymmärtäväinen", Hajime vastasi ja kohdisti kiitollisuutta huokuvan katseen ystäväänsä. "Ja toivon todella, ettei minusta koskaan tule heidän kaltaistaan." Olisi kamalaa, jos hänkin puhuisi jonakin päivänä jollekulle ventovieraalle samalla tavalla kuin hänen äitinsä oli äsken puhunut Junyalle. Hajime ei tahtonut tulla ihmiseksi, joka kohteli toista ihmistä kuin kuraa vain siksi, ettei tämä ollut korkeasti koulutettu tai jotain vastaavaa.

Hetken he olivat kumpikin hiljaa ja vain kävelivät kohti metroasemaa. Sitten Junya kuitenkin puhkesi uudestaan puhumaan. "Toivon vain, ettei heidän mielipiteensä minusta vaikuta ystävyyteemme. Tai siis toivon, ettet kuuntele heitä ja alistu heidän alhaisiin mielipiteisiinsä. Sekin on ymmärrettävää, jos sinun täytyy tehdä niin", tämä totesi vaikuttaen selvästi tyynemmältä kuin hetki sitten.

Hajime kääntyi katsomaan Junyaa perin juurin järkyttyneenä. Kuvitteliko Junya todella, että hän laittaisi heidän välinsä poikki vain siksi, etteivät hänen vanhempansa katsoneet tämän olevan hyvää seuraa hänelle? Kuinka kurjana ystävänä toinen häntä oikein piti? "Ei se olisi ymmärrettävää. En todellakaan aio tehdä niin. Aion jatkaa ystävyyttämme niin kuin äskeistä välikohtausta ei olisi ikinä tapahtunutkaan", Hajime julisti.

Vedettyään henkeä hän kuitenkin jatkoi huomattavasti vähemmän uhmakkaaseen sävyyn: "On tosin varmaan parempi, ettet tule käymään meillä toistamiseen. Ja luulen, etten kerro heille tapaamisistamme. Olen ennenkin jättänyt kertomatta heille sellaisista asioista ja ihmisistä elämässäni, joita he eivät arvostaisi. On vain helpompaa niin." Lopussa Hajime ääni vaimeni ja sen sävy muuttui jälleen anteeksipyytäväksi ja hänen katseensa hakeutui pois Junyasta. Häntä hävetti, että hän oli niin heikko ja pelkuri, ettei kyennyt sanomaan kunnolla vastaan vanhemmilleen, mutta niin se vain oli. Takahiro oli aina ollut se, joka oli sanonut heidän vanhemmilleen asiat päin naamaa ja ottanut rohkeasti yhteen näiden kanssa, ei Hajime.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Hajimen katse huokui kiitollisuutta siitä, ettei Junya tuominnut tätä tämän vanhempien käytöksen takia. "Kiitos, että olet noin ymmärtäväinen. Ja toivon todella, ettei minusta koskaan tule heidän kaltaistaan," nuorempi sanoi. "En uskokaan että tulee. Sinusta on tullut kunnon ihminen, vaikka oletkin joutunut kasvamaan heidän ahdasmielisten mielipiteiden alla", Junya hymyili kannustavasti. Hän ei nähnyt Hajimessa ja tämän vanhemmissa mitään samaa. Vanhempien kasvatustyyli oli pikemmin tehnyt Hajimesta enemmän aran ja huono itsetuntoisen.

"Ei se olisi ymmärrettävää. En todellakaan aio tehdä niin. Aion jatkaa ystävyyttämme niin kuin äskeistä välikohtausta ei olisi ikinä tapahtunutkaan", Hajime sanoi järkyttyneenä hänen luuloistaan toisen hylkäävän heidän ystävyytensä äskeisen välikohtauksen takia. Vedettyään henkeä hän kuitenkin jatkoi huomattavasti vähemmän uhmakkaaseen sävyyn: "On tosin varmaan parempi, ettet tule käymään meillä toistamiseen. Ja luulen, etten kerro heille tapaamisistamme. Olen ennenkin jättänyt kertomatta heille sellaisista asioista ja ihmisistä elämässäni, joita he eivät arvostaisi. On vain helpompaa niin", Hajime sanoi kääntäen lopussa katseensa toisaalle.

"Ymmärrän nyt hyvin, mikset olet pahemmin aiemmin kutsunut minua kotiisi kylään tai puhunut vanhemmistasi mitään. Paikoitellen olet käyttäytynyt seurassani välillä oudosti, mutta vanhempasi ovat aikalailla vastaus kaikkeen. Esimerkiksi silloin kun tarjosin sinulle prätkäkyytiä peurapuisto reissun jälkeen ja sinä kieltäydyit, vaikka olisit ehkä halunnutkin kyytiin."

"Uskon, että jonain päivänä osaat vastustaa vanhempiasi. En itsekään kertonut isälleni seksuaalisesta suuntautumisestani ennen kuin vasta silloin, kun muutin takaisin lapsuudenkotiini. Olin kotoani muuttamisen jälkeen kasvanut henkisesti niin paljon, että oli vuosien jälkeen helppo sanoa mikä oikeasti olin. Enkä välitä yhtään siitä, vaikka isä paheksuisikin minua tälläkin hetkellä. Tämä on minun elämäni eikä hänen."

Junya uskoi, että jos Hajime saisi kokeilla omia siipiään omillaan, tämä osaisi muodostaa pikku hiljaa vahvemman tahdon vanhempiaan vastaan. Oli varmaan tyhmää verrata Junyan omaa isää Hajimen vanhempiin, joiden käytös oli paljon terrorisoivampaa, mutta se oli ainakin esimerkki. "Nyt kun vanhempasi ottivat asian puheeksi, mitä mieltä sinä olet meidän ikiemme välisestä ikäerosta? Välillä mietin itsekin, onko minunlaisellani soveliasta olla sinulle ystävä."

[Nightingale]

Hajime Aizawa

Vuosien varrella Hajime oli onnistunut pitämään päänsä vanhempiaan vastaan vain hyvin harvassa asiassa, ja kaikki noistakin asioista olivat kohtalaisen vähäarvoisia. Vanhemmat eivät erityisemmin pitäneet siitä, miltä hän näytti: näiden mielestä hänen olisi pitänyt pukeutua virallisemmin ja jättää hiuksensa luonnollisen värisiksi. Sopivan tilaisuuden tullen nämä valittivat hänen ulkonäöstään, mutta siitä ollut ikinä syntynyt oikein kunnon riitaa. Ilmeisesti vanhemmat ajattelivat, ettei asia ollut kaiken kaikkiaan niin kovin merkittävä ja että hänen piti saada edes jossain asiassa tehdä oman mielensä mukaan.

Toinen asia, jossa Hajime oli saanut tehdä mielensä mukaan, olivat harrastukset. Kissanäyttelyissä käyminen kyllä sopi, saattoihan sieltä voittaa palkintoja ja saada mainetta, ja kokkaaminenkin meni, koska vanhemmat ajattelivat sen auttavan häntä saamaan itselleen kauniin ja edustavan tyttöystävän. Sen sijaan bänditoiminta tai valokuvaus eivät olleet näiden mieleen, koska nämä katsoivat kummankin olevan hyödytöntä ja vievän aikaa tärkeämmiltä asioilta. Jostain syystä vanhemmat olivat kuitenkin tässäkin asiassa tyytyneet vain tekemään mielipiteensä säännöllisesti tiettäväksi sen sijaan, että olisivat pakottaneet hänet luopumaan kyseisistä vapaa-ajan aktiviteeteista. Ehkä kyse oli jälleen prioriteeteista ja halusta suoda hänelle edes hiukan vapautta, jotta hän sitten muissa asioissa taipuisi helpommin vanhempiensa tahtoon.

Ja niin oli käynytkin. Hän oli hankkinut itselleen tyttöystäviä, joiden arveli täyttävän vanhempien kriteerit - toisin sanoen korkeampaan koulutukseen tähtääviä hyvien perheiden tyttöjä. Hän oli antanut vanhempiensa päättää, mihin lukioon hän haki sekä pitkälti myös mitä hän siellä opiskeli. Hän oli luopunut joistakin kavereistaan, koska hänen vanhempansa eivät olleet katsoneet näiden olevan hänelle sopivaa seuraa. Hän oli mukisematta suostunut esittämään vanhempien hänelle määräämää roolia kaikkien näiden ystävien ja perhetuttujen edessä sekä viettämään aikaa mainittujen ystävien ja perhetuttujen lasten kanssa, vaikka nämä olivat toinen toistaan itserakkaampia, ylimielisempiä ja pinnallisempia. Hän oli jopa antanut äitinsä sisustaa osittain huoneensa sellaiseksi, että sitä kelpasi esitellä vieraille.

Kaikkein merkittävin asia, jossa hän oli mukautunut vanhempiensa tahtoon, liittyi kuitenkin isoveljeen. Sen sijaan, että hän olisi asettunut Takahiron rinnalle puolustamaan Nadjaa, hän oli pysytellyt vaiti. Ja kun Takahiro oli sitten muiden vaihtoehtojen puutteessa muuttanut pois kotoa, hän oli luvannut vanhemmilleen olla pitämättä tähän enää mitään yhteyttä sen jälkeen, kun nämä olivat todenneet järjen puhumisen vanhemmalle pojalleen turhaksi. Ei hän sentään oikeasti ollut katkaissut välejään isoveljeensä, mutta pelkkä lupaus kuvasti sitä, kuinka pitkälle hän oli valmis menemään pitääkseen vanhempansa tyytyväisinä. Hän ei myöskään ollut ikinä uskaltanut kritisoida vanhempiensa täysin kohtuutonta päätöstä sulkea Takahiro perheen ulkopuolelle vain siksi, että tämä oli rakastunut tummaihoiseen tyttöön. Sen sijaan hän oli kyllä yrittänyt sekä vanhempiensa pyynnöstä että omasta aloitteestaan suostutella isoveljeään alistumaan vanhempien tahtoon ja luopumaan Nadjasta, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna ollut aika kauheaa. Ei ollutkaan ihme, että Takahiro oli kokenut olonsa petetyksi ja ollut hyvän aikaa todella vihainen hänelle.

"Ymmärrän nyt hyvin, mikset olet pahemmin aiemmin kutsunut minua kotiisi kylään tai puhunut vanhemmistasi mitään. Paikoitellen olet käyttäytynyt seurassani välillä oudosti, mutta vanhempasi ovat aikalailla vastaus kaikkeen. Esimerkiksi silloin kun tarjosin sinulle prätkäkyytiä peurapuisto reissun jälkeen ja sinä kieltäydyit, vaikka olisit ehkä halunnutkin kyytiin", Junya totesi ja katkaisi sanoillaan Hajimen masentavat mietteet.

Vai oli Junya sittenkin pannut merkille hänen ajoittain oudon käytöksensä. Hän oli toivonut, ettei toinen ollut tehnyt niin, mutta näköjään tämä oli huomannut enemmän kuin oli tuonut ilmi. Ennen kuin Hajime kuitenkaan ehti päättää, miten vastaisi ystävälleen, tämä jatkoi puhumista. "Uskon, että jonain päivänä osaat vastustaa vanhempiasi. En itsekään kertonut isälleni seksuaalisesta suuntautumisestani ennen kuin vasta silloin, kun muutin takaisin lapsuudenkotiini. Olin kotoani muuttamisen jälkeen kasvanut henkisesti niin paljon, että oli vuosien jälkeen helppo sanoa mikä oikeasti olin. Enkä välitä yhtään siitä, vaikka isä paheksuisikin minua tälläkin hetkellä. Tämä on minun elämäni eikä hänen."

Hajime tunsi sydämensä jättävän lyönnin välistä. Oliko Junya tajunnut, että hänkin oli kiinnostunut pelkästään miehistä? Hetken asiaa sydän kurkussa pohdittuaan hän kuitenkin päätyi siihen lopputulokseen, että Junya oli vain käyttänyt omaa seksuaalista suuntautumistaan omakohtaisena esimerkkinä asiasta, johon vanhemmat eivät suhtautuneet suopeasti. Hajime huokaisi sisäisesti helpotuksesta. Hänen salaisuutensa oli yhä turvassa.

Mitä Junyan sanoihin muutoin tuli, oli kilttiä, että tämä yritti rohkaista häntä kertomalla oman tarinansa. Valitettavasti heidän tilanteensa oli kuitenkin erilainen. Hajimella ei ollut epäilyksen häivääkään siitä, etteivät hänen vanhempansa suhtautuisi inholla hänen homoseksuaalisuuteensa. Kyse ei ollut pelkästä paheksunnasta vaan siitä, että tuollaisen paljastuksen jälkeen hän ei olisi enää tervetullut kotiinsa, ei ainakaan ilman, että hän suostuisi lähetettäväksi eheytysleirille. Ja vaikka hän oli joskus aiemmin haaveillut parantuvansa homoudestaan eheytysleirin avulla, hän tunsi nykyään sen verran psykologisia tosiasioita, että hän tiesi seksuaalisen suuntautumisen muuttamisen olevan mahdotonta. Lisäksi kaikki se, mitä hän oli ikinä eheytysleireistä lukenut, oli tehnyt hänelle selväksi, kuinka hirveitä paikkoja tuollaiset leirit olivat. Hän ei siis todellakaan halunnut joutua lähetetyksi eheytymään.

Seksuaalisesta suuntautumisesta kertominen oli tietenkin täysin poissa laskuissa, mutta ehkä Junya olisi ymmärtänyt hänen tilanteensa paremmin, jos hän olisi kertonut, mitä Takahirolle oli käynyt. Puolittain hän olisi halunnut tehdä sen. Olisi ollut ihanaa päästä vihdoin ja viimein kertomaan jollekulle asiasta, joka oli painanut hänen mieltään niin kauan ja niin raskaasti. Valitettavasti kertomisen halun voitti kuitenkin tälläkin kertaa pelko siitä, mitä toinen hänestä ajattelisi kertomuksen kuultuaan. Hajime tiesi, ettei tarina todellakaan esittänyt häntä hyvässä valossa. Hän oli ollut pelkurimainen petturi ja hiljainen hyväksyjä, eikä tuo ollut kuva, jonka hän halusi itsestään Junyalle antaa, niin totta kuin se olikin.

"Nyt kun vanhempasi ottivat asian puheeksi, mitä mieltä sinä olet meidän ikiemme välisestä ikäerosta? Välillä mietin itsekin, onko minunlaisellani soveliasta olla sinulle ystävä", Junya kysyi seuraavaksi. Hajime oli kiitollinen kysymyksestä, sillä se antoi hänelle mahdollisuuden olla kommentoimatta mitenkään toisen aiempia sanoja sillä varjolla, että uusi kysymys oli syrjäyttänyt ne hänen mielestään. Totuus oli, ettei hän halunnut alkaa selittää tilannettaan auki vaan antoi mieluummin Junyan uskoa, että Hajimenkin olisi jonain päivänä mahdollista vastustaa vanhempiaan ja päättää itse omasta elämästään. Hän ei kuitenkaan tahtonut valehdella enää yhtään enempää tänään, joten hän ei myöskään halunnut vakuuttaa uskovansa Junyan sanoihin. Toisen kysymys olikin tullut kreivin aikaan.

"En ole ikinä ajatellut, että sinun ikäsi on ongelma", Hajime vastasi rehellisesti. Sen sijaan olen kyllä ajatellut, että minun ikäni on, hän lisäsi mielessään. Hän pelkäsi toistuvasti olevansa liian naiivi ja lapsellinen, niin että toinen kyllästyisi viettämään aikaa hänen kanssaan tai alkaisi ajatella hänestä huonoa. Tuon pelon tuominen julki oli kuitenkin turhaa, sillä aina yhtä kultainen Junya oli huolestunut vain siitä, että hän ajattelisi pahaa tämän iästä. Ikään kuin hänelle muka olisi voinut olla tärkeää, että hän oli ystäviensä kanssa samanikäinen. "Luonne ja yhteiset kiinnostuksenkohteet ratkaisevat, ei ikä. Niin kauan kuin viihdymme toistemme seurassa, en koe ikäeroamme ongelmaksi", hän lisäsi.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Hajime ei näyttänyt olevan halukas vastaamaan Junyan sanoihin. Ilmeisesti hän oli oman versionsa kanssa niin hakoteillä, ettei toinen kehdannut tai voinut sanoa mitään. Junya kyllä tajusi, ettei hänen isänsä ollut kovinkaan hyvä vertailunkohde Hajimen vanhemmille. Hänen isänsä oli omalla tavallaan inhottava, mutta ei millään tasolla nuoremman vanhempien kaltainen. Hajimen vanhemmat olivat häpeilettömiä ja aivan liian kontrollifriikkejä vanhempia. Ehkä Hajime olisi joskus kertomoaan perhe-elämästään lisää, mutta näillä näkymin tämä ei ollut valmis siihen ihan heti.

"En ole ikinä ajatellut, että sinun ikäsi on ongelma", Hajime vastasi sitävastoin hänen iästä koskevaan kysymykseen. Nuorempi oli varmasti helpottunut hänen aiheenvaihdoksestaan. "Luonne ja yhteiset kiinnostuksenkohteet ratkaisevat, ei ikä. Niin kauan kuin viihdymme toistemme seurassa, en koe ikäeroamme ongelmaksi", toinen jatkoi.

Junya nyökkäsi. Hän oli helpottunut. Hän ei ollut aiemmin kehdannut kysyä asiasta, mutta oli saanut tämän päivän myötä siihen tilaisuuden. Aluksi oli hänenkin mielestä hassua ruveta kaveeraamaan nuoremman kanssa, mutta ennakkoluulot olivat kaikonneet, kun hän oli huomannut miten mukava ja fiksu Hajime oli ikäisekseen. Toisen ulkoinen olemus oli kuitenkin varmasti osa tämän tiukkojen vanhempien ansiota.

"Hyvä kuulla, sillä sitä mieltä minäkin olen. Olisi harmillista menettää kaltaisesi ystävä, koska minä todella pidän seurastasi", Junya vastasi hymyillen. Hän todella piti Hajimesta ystävänä ja tämän ansiosta hän oli päässyt paremmin yli Kimistä. Toivon mukaan sitä ei kuitenkaan laskettu hämäräksi motiiviksi olla ystävä. Hän ei halunnut olla mikään hyväksikäyttäjä, niin kuin toisen vanhemmat olivat sanoneet.

[Nightingale]

Hajime Aizawa

Junya nyökkäsi helpottuneen näköisenä. Vaikutti siltä, että heidän ikäeronsa oli mietityttänyt tätä jo pidemmän aikaa. Hajime olisi toivonut, että Junya olisi kysynyt asiasta aikaisemmin sen sijaan, että murehti sitä turhaan. Hän kuitenkin ymmärsi sen, ettei asian ottaminen puheeksi ollut ollut toiselle helppoa ja ettei siihen ollut tarjoutunut sopivaa tilaisuutta ennen kuin nyt.

"Hyvä kuulla, sillä sitä mieltä minäkin olen. Olisi harmillista menettää kaltaisesi ystävä, koska minä todella pidän seurastasi", Junya totesi hymyillen. Hajime vastasi hymyyn. "Minäkin pidän kovasti sinun seurastasi. Odotan Facebook-keskustelujamme sekä tapaamisiamme. Minulla on aina niin ihanaa kanssasi."

Vasta päästettyään sanat ilmoille Hajime tajusi, että ne kuulostivat ihan siltä joltain sellaiselta, mitä korvannipukoitaan myöten ihastunut teinityttö sanoisi. Hänen poskipäänsä punehtuivat. Hänen pitäisi olla varovaisempi sanoissaan, jos hän ei halunnut Junyan alkavan kyseenalaistaa hänen seksuaalista suuntautumistaan. Jostain syystä hän tuntui kuitenkin aina Junyan seurassa unohtavan harkita sanojaan, ennen kuin puhkesi puhumaan. Toinen sai hänet tuntemaan olonsa liiankin turvalliseksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin oli.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Hajime vastasi Junyan hymyyn. Mies oli iloinen nähdessään Hajimen hiukan piristyneen äskeisestä tapahtuneesta. "Minäkin pidän kovasti sinun seurastasi. Odotan Facebook-keskustelujamme sekä tapaamisiamme. Minulla on aina niin ihanaa kanssasi", nuorempi sanoi vastaukseksi ja lehahti sen jälkeen punaiseksi.

Sekä toisen sanat että tämän jälkireaktio niihin sai Junyan sykkeen lyömään pari lyöntiä hitaammin ja nopeammin yhtä aikaa. Sitten hän tunsi lämmön kohoamaan kasvojen kautta hänen korviinsa, mikä aiheutti niiden pienoisen punehtumisen. Junya katsahti muualle, koska ei kehdannut katsoa toista enää silmiin. Se, että hän nolostui toisen sanomista sanoista, oli ymmärrettävää, mutta miksiköhän sitten Hajime koki tarvetta siihen? Ehkä hän vain kuvitteli...

Hajime oli sanonut olleensa kiinnostunut vain tytöistä, joten Junya varmasti ylireagoi toisen kiltteihin sanoihin. Paikoitellen Junya joutui välillä kokemaan näitä hetkiä Hajimen seurassa, sinällään ikävää, koska he olivat ja tulisivat olemaan vain kavereita keskenään.

Junya havahtui omista ajatuksistaan, kun tajusi heidän jo saapuneen metroasemalle. Hän katsoi aseman suurta seinäkelloa ja huomasi olevansa ihan ajallaan ennen kuin seuraava metro saapuisi paikalle ja nappaisi hänet kyytiin. "En joudu odottamaan kovin kauaa, vain kymmenen minuuttia, joten voit palata kotiin ennen kuin vanhempasi suuttuvat lisää. En halua sinulle koituvan enempää harmia takiani."

[Nightingale]

Hajime Aizawa

Hajimelta jäi Junyan reaktio hänen sanoihinsa näkemättä, sillä hän oli nolouksissaan kääntänyt katseensa pois. Hetken heidän välillään vallitsi latautuneen tuntuinen hiljaisuus. Hajime ei uskaltanut sanoa mitään, koska pelkäsi tekevänsä tilanteesta entistä kiusallisemman. Junya taas ei ilmeisesti tiennyt, miten olisi reagoinut hänen tunnukseensa. Tai ehkä toinen ei yksinkertaisesti kokenut tarvetta reagoida siihen mitenkään, koska koko tilanteen omituisuus oli pelkkää Hajimen kuvitelmaa eikä puuseppä ollutkaan huomannut hänen sanoissaan mitään kummallista. Sekin oli mahdollista, sillä välillä asiat kasvoivat Hajimen päässä ja hän kuvitteli olevansa läpinäkyvämpi kuin oikeasti oli.

Hajimen helpotukseksi hiljaisuus sai luonnollisen päätöksen, kun he saapuivat metroasemalle. "En joudu odottamaan kovin kauaa, vain kymmenen minuuttia, joten voit palata kotiin ennen kuin vanhempasi suuttuvat lisää. En halua sinulle koituvan enempää harmia takiani", Junya virkkoi. Hajime nyökkäsi. "Ehkä minun on parasta tehdä niin. Olen todella pahoillani, että vierailusi sai näin kurjan päätöksen. Mutta jutellaan taas pian Facebookissa. Hei hei!"

Hajimen olisi kovasti tehnyt mieli halata Junyaa, mutta hän oli melko varma, ettei hänen kannattaisi tehdä niin. Hän ei nimittäin ollut varma, miten reagoisi, jos pääsisi koskemaan Junyaan, haistamaan lähietäisyydeltä tämän tuoksun ja tuntemaan tämän vartalon lämmön itseään vasten. Niinpä hän vain heilautti pienen hymyn kera kättään, kääntyi ympäri ja lähti takaisin kotiaan kohti, jossa vanhemmat epäilemättä odottivat häntä päästäkseen jatkamaan ripitystään. Hajime huokaisi itsekseen. Hän olisi tahtonut kääntyä ympäri ja katsahtaa vielä kerran Junyan perään saadakseen ystävänsä näkemisestä voimaa, mutta hän vastusti halua tehdä niin. Hänen pitäisi lakata ruokkimasta ihastustaan, jotta se menisi joskus ohi tai ei ainakaan syvenisi enää yhtään. Tuossa suunnitelmassa oli kuitenkin se ongelma, ettei hän uskonut itsellään olevan tarpeeksi itsekuria sen toteuttamiseen. Lisäksi osa hänestä ei edes tahtonut lopettaa ihastuneena olemista, koska ihastus oli aiheuttamistaan ongelmista huolimatta suloinen tunne.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Ehkä minun on parasta tehdä niin. Olen todella pahoillani, että vierailusi sai näin kurjan päätöksen. Mutta jutellaan taas pian Facebookissa. Hei hei!" Hajime vastasi ja kääntyessään heilautti kättään hyvästiksi, johon Junya puolestaan vastasi kohottamaan oikean kätensä heipatukseksi. Hän katseli pienen tovin ystävänsä menoa ennen kuin kääntyi metroaseman raiteita kohden tähyilemään metron tulosuuntaan päin.

Vaikka heidän illanviettonsa oli saanut ikävän käänteen, Junya ei ollut enää niin vihainen kuin talosta lähtiessään. Hajime oli onnistunut pienellä teoillaan ja läsnäolollaan rauhoittamaan hänen raivostuneisuuden. Tietysti hän tunsi olonsa edelleen loukatuksi ja kaltoinkohdelluksi, mutta se ei ollut ollenkaan nuoremman ystävän syytä.

Hajime tuntui muutenkin aina kääntävän kaiken negatiivisen energian hänessä positiiviseksi. Ensin hän oli ollut kovin murheissaan ja ikävissään Kimin takia, mutta tavattuaan Hajimen tämä oli onnistunut ystävyydellään ja pelkällä läsnäolollaan muuttamaan kaikki ajatukset Kimistä mukaviksi muistoiksi. Eikä hän ajatellut enää niitä huonoja aikoja, vaan niitä hyviä ja hauskoja hetkiä. Sitten äsken hän oli ollut niin vihoissaan ja raivoissaan toisen vanhempien takia, tämä oli onnistunut piristämään häntä taas kerran. Junya toivoi, että voisi joskus sanoa Hajimelle, kuinka kiitollinen oli tälle ja mitä toinen oli saanut hänessä aikaan.