Heartbroken

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"En tiedä, mitä pitäisi sanoa. En oikein voi vaatia, että sinun olisi pitänyt olla vahvempi kuin olit. Mutta ei minua kamalasti myöskään lohduta, että sinulla oli täysin ymmärrettävät syyt jättää minut oman onneni nojaan. Olisin tarvinnut sinua", Kazu sanoi hänelle.

"Tiedän", Junya totesi apeana. Hän halusi pyytää miljoona kertaa anteeksi tekojaan, mutta tiesi sen aiheettomaksi, koska mennyttä ei voinut muuttaa eikä anteeksipyyntö veisi heitä ajassa taaksepäin. "Olen tajunnut sen vasta nyt", isoveli jatkoi. Hänellä ei ollut mitään sanoja, millä olisi voinut parantaa Kazun oloa, joten hän ei oikein tiennyt mitä pitäisi sanoa. Hän oli silloin tehnyt valintansa miettimättä seurauksia ja muiden mielipiteitä.

Kumpa hän olisi voinut vain kääntää aikaa ja korjata virheensä. Hän toivoi sydämensä pohjasta, että hän saisi korjattua välinsä Kazuun, koska tämä oli heidän perheestään hänelle kaikkein tärkein. Toivottavasti ei ollut liian myöhäistä.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka


"Tiedän", Junya vastasi katuvan kuuloisena, "olen tajunnut sen vasta nyt." Vaikutti siltä, että isoveli olisi halunnut pyydellä toistuvasti anteeksi ja luvata hänelle maat ja taivaat, jotta saisi heidän välinsä korjattua. Onneksi tämä oli kuitenkin tarpeeksi fiksu tajutakseen, etteivät anteeksipyynnöt tai lupaukset olleet sitä, mitä pikkuveli kaipasi. Niiden sijaan Kazuhiro halusi nähdä omin silmin, että Junya tarkoitti, mitä sanoi, eikä vain puhunut läpiä päähänsä päästäkseen kalvavasta syyllisyyden tunteesta eroon.

"Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikka en olekaan varma, tarvitsenko sinua tai tukeasi enää kovinkaan paljon. Olen oppinut selviämään yksin", Kazuhiro tokaisi. Tylyjä sanojaan lievittääkseen hän kuitenkin jatkoi: "Mutta kunnioitan sitä, että tajusit lopulta virheesi ja edes yrität korjata sen aiheuttamat vahingot. Harukilta samaa lienee turha odottaa. Toisaalta en koskaan ollut yhtä kiintynyt häneen kuin sinuun, joten hän ei aiheuttanut minulle yhtä suurta pettymystä kuin sinä."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikka en olekaan varma, tarvitsenko sinua tai tukeasi enää kovinkaan paljon. Olen oppinut selviämään yksin", Kazuhiro tokaisi tylysti. Vaikka Kazun äänensävy oli mitä oli, tämä oli kuitenkin oikeassa. Junya tuskin saattoi auttaa tätä pärjäämään ulkomaailmassa, mutta varmasti oli jotain mitä hän saattoi tehdä. Hän tiesi sen, vaikkei tiennyt mitä se oli.

"Mutta kunnioitan sitä, että tajusit lopulta virheesi ja edes yrität korjata sen aiheuttamat vahingot. Harukilta samaa lienee turha odottaa. Toisaalta en koskaan ollut yhtä kiintynyt häneen kuin sinuun, joten hän ei aiheuttanut minulle yhtä suurta pettymystä kuin sinä", Kazu jatkoi sanojaan. Jos pikkuveljen tarkoitus oli lieventää edellisen lauseen sanoja, tämä ei oikein onnistunut siinä. Viimeisellä lauseella tämä kumosi sen mitä oli ensimmäisissä sanoissaan oli sanonut.

Kazun sanat olivat aikalailla veitsen kääntämistä haavassa, mutta hän aikoi kestää sen kuin mies. Hän tuntisi itsensä naurettavaksi, jos jotenkin alentuisi puolustuskannalle. Sitä paitsi Kazu puhui nyt asiat omasta näkökulmastaan, olisi väärin olla kuuntelematta sitä.

Junya nyökkäsi. Hän ei oikein tiennyt miten olisi pitänyt vastata pikkuveljelle suututtamatta tätä. Hän ei ollut täysin oppinut vielä lukemaan pikkuveljeään. Sen hän tiesi, ettei tarvittu paljoa saada tätä huonolle tuulelle.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka


Junya näytti siltä, etteivät Kazuhiron jälkimmäiset sanat olleet juuri lohduttaneet. Nyt kun Kazu tarkemmin ajatteli, hän oli tainnut pikemmin kääntää veistä haavassa kuin lieventää sanomisiaan viimeisellä lauseellaan. Hän ei kuitenkaan tuntenut liiemmin katumusta. Junya oli ansainnut kuulla karun totuuden ilman kaunisteluja tai lieventelyä. Ja jos tämä ei kyennyt sitä kuulemaan, niin tuskin Kazuhiron kannatti edes yrittää antaa tälle anteeksi.

Loppuviimeksi Junya päätyi vain nyökkäämään. Näköjään tämä tajusi, ettei oikein voinut puolustella tekojaan tai vaatia pikkuveljeään lieventämään sanomisiaan. Hyvä. Kuten sanottu, Kazu tahtoi Junyan kohtaavan tekonsa ja niiden seuraukset eikä puolustelevan valintojaan.

"Nyt kun tämä valaiseva keskustelu alkaa olla lopussa, voisimme varmaan molemmat mennä nukkumaan. Kello on jo paljon, enkä minä ainakaan aio nukkua huomenna puoleen päivään univelan tasoittamiseksi. Sinusta en tiedä", Kazuhiro tokaisi, nousi sohvalta ja suuntasi ulos olohuoneen ovesta. Ovensuussa hän kuitenkin pysähtyi vielä ja käänsi kasvonsa isoveljeään kohti. "Ja muista sammuttaa se pöytälamppu, ettei lamppu pala koko yötä ja kuluta tarpeettomasti sähköä. Tähän maahan ei tarvita enää yhtään uutta ydinvoimalaa." Sen sanottuaan Kazu otti suunnan kohti portaita ja yläkerrassa sijaitsevaa huonettaan, jossa sänky jo odotti nukkujaa.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Nyt kun tämä valaiseva keskustelu alkaa olla lopussa, voisimme varmaan molemmat mennä nukkumaan. Kello on jo paljon, enkä minä ainakaan aio nukkua huomenna puoleen päivään univelan tasoittamiseksi. Sinusta en tiedä", Kazu tokaisi ja nousi seisomaan poistuakseen huoneesta. Oven suussa tämä kuitenkin pysähtyi.

"Ja muista sammuttaa se pöytälamppu, ettei lamppu pala koko yötä ja kuluta tarpeettomasti sähköä. Tähän maahan ei tarvita enää yhtään uutta ydinvoimalaa", pikkuveli totesi käännyttyään isoveljeään kohti.

"Muistan. Hyvää yötä ja kiitos, kun kuuntelit", Junya vastasi sisäisesti huvittuneena siitä kuinka tarkka Kazu oli sähkönkäytöstä. Pikkuveli oli varsin ekologinen ihminen. Ihan mukavaa, sellaisia ihmisiä ei ollut kovin montaa, ei ainakaan hänen lähipiirissään.