Course Work (Minhon opiskelija-asunto)

[Nightingale]

Minho Park

Minho huuhteli viimeiset tiskaamansa astiat vesihanan alla, laittoi ne kuivauskaappiin ja kaatoi sitten tiskiveden pois. Tiskipöytää rätillä kuivaksi luututessaan hän vilkaisi seinällä olevaa kelloa. Se näytti varttia vaille viittä. Minho oli sopinut tapaavansa kurssitoverinsa Shoun viideltä. Heidän oli tarkoitus aloittaa taidehistorian pariesseetään tänään, jotta se ei pääsisi jäämään viime tippaan.

Saatuaan tiskipöydän kuivattua Minho suuntasi vaatekaapilleen ja vaihtoi vain kotona käyttämänsä kulahtaneen t-paidan tyylikkääseen mustaan kauluspaitaan. Housujaan hän ei vaihtanut, sillä mustat pillifarkut kelpasivat muidenkin kuin hänen silmilleen. Paidan vaihtamisen jälkeen Minho kävi eteisen peilin ääressä varmistamassa, että hänen hiuksensa olivat yhä ojennuksessa. Vaikka hän oli yleisesti ottaen varsin rento ihminen, hän otti pukeutumisen vakavasti. Hänelle oli pienestä pojasta asti opetettu, että mikäli hän halusi antaa itsestään säällisen kuvan muille ihmisille, hänen tuli huolehtia ulkonäöstään, erityisesti vaatetuksestaan. Ei käynyt päinsä näyttäytyä kotivaatteissa ventovieraiden edessä.

Vielä lapsuudenkodissaan asuessaan Minho ei itse asiassa ollut hengannut parhaat päivänsä nähneissä vaatteissa edes silloin, kun oli ollut yksin kotona. Hänen vanhempansa olivat aina paheksuneet rähjäistä pukeutumista sen verran paljon, että hän oli tottunut laittautumaan aamulla, olipa hän menossa ihmisten ilmoille tai ei. Omaan asuntoon muutettuaan Minho oli kuitenkin löysännyt tapojaan sen verran, että saattoi nykyään kotonaan käyttää vähän huonompiakin vaatteita, sillä hän oli havainnut, että kulahtaneet t-paidat olivat usein huomattavasti mukavampia päällä kuin kalliit kauluspaidat.

Varmistuttuaan siitä, että näytti huolitellulta, Minho avasi kannettavalta tietokoneeltaan tiedoston, johon oli tehnyt alustavia muistiinpanoja itseään kiinnostavista nykytaiteilijoista. Hän oli valinnut omiksi ehdotuksikseen Nam June Paikin, Audrey Flackin ja Roy Lichtensteinin. Kukaan kyseisistä taiteilijoista ei ollut kovin tunnettu, mutta Minhon alustavan tutkimuksen mukaan heidän tuotantonsa vaikutti kiinnostavalta. Sitä paitsi olisi luultavasti vain plussaa, jos he tekisivät esseensä jostakusta vähemmän tunnetusta taiteilijasta. Suurin osa kurssitovereista valitsisi kuitenkin Picasson, Warholin tai jonkun vastaavan suuren nimen, koska heistä oli niin vaivatonta löytää tietoa.

Minho kävi vielä hakemassa keittiöstä kaksi lasia ja tölkin persikkajääteetä, jotta ei vaikuttaisi huonolta isännältä, ennen kuin istuutui keittiönpöytänsä ääreen odottamaan Shoun saapumista. Toivon mukaan tämä olisi jokseenkin täsmällinen. Vaikka Minho ei ollutkaan tarpeettoman niuho, myöhästely ärsytti häntä jossain määrin. Se johtui varmaan kasvatuksesta, hänen vanhempansa kun olivat aina painottaneet sitä, kuinka tärkeää hyvän ensivaikutelman kannalta oli saapua paikalle sovittuun aikaan.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Shou astui ulos metrosta ja suunnisti ylös johtaviin rullaportaisiin. Hän yritti olla mahdollisimman ripeä, jottei jäisi kamalan ihmismassan alle. Sitä paitsi kello oli jo varttia vaille viisi, joten hänen pitäisi kävellä nopeasti jos aikoi ehtiä ajoissa Minhon luokse. Hän ei halunnut olla myöhässä ensimmäisestä tapaamisesta, koska se antaisi huonon ensivaikutelman.

Minho oli antanut opiskelia-asuntonsa osoitteen, jonka kitaristi oli laittanut puhelimensa navigaattoriin. Metrosta olisi vain kymmenen minuutin matka perille, joten hänen pitäisi sen mukaan olla tarpeeksi ajoissa Minhon ulko-ovella. Hikan kanssa hän oli niin sanotusti tottunut myöhästelyyn, vaikka oli joka kerralla inhonnut sitä.

Shou oli pukenut tänään päälleen polvista kuluneet tummanharmaat pillifarkut, joissa taskussa roikkui avainketju ja lantiota koristi niittivyö. Paidaksi hän oli vetänyt ihoa myötäilevän pastellisävyisen t-paidan, jonka päällä oli lyhythihainen musta avoin kauluspaita. Ilma oli tammikuisen kylmä, mutta hänelle ei tullut vilu, kiitos paksun talvitakin.

Hän odotti mielenkiinnolla Minhon kanssa työskentelyä. Luentosalissa tämä ei ollut vaikuttanut kovin yhteistyökykyiseltä, mutta ehkä tänään toisella olisi parempi päivä. Shou oli ottanut etukäteen selvää itseään miellyttävistä nykytaitelijoista, kuten oli sovittu. Sekin oli kuitenkin meinannut jäädä unohduksiin, kiitos hänen hajamielisyytensä, mutta onneksi hän oli päivää ennen kerennyt perehtyä eri taitelijoihin.

Shoulla oli aika laaja taidemaku, joten muutaman taitelijan valitseminen oli vaikeaa, ja varsinkin kun piti valita vain yksi, josta tehdä esitelmä. Toivottavasti Minholla olisi suurin piirtein samanlainen maku kuin hänellä, koska Shouta ei innostaisi joutua kiistoihin esitelmäparinsa kanssa. Silloin yhteistyöstä voisi tulla kiusallista ja hankalaa.

Kymmenen minuutin kuluttua kitaristi seisoi Minhon asunnon oven ulkopuolella ja painoi ovikelloa. Hän paransi olallaan roikkuvan laukkunsa asentoa ja jäi odottamaan oven avautumista.

[Nightingale]

Minho Park

Nyt, kun Minho vain istui odottamassa vailla mitään tekemistä, hänen ajatuksensa lipuivat vääjäämättömän tuntuisesti poikaystävä Juniin ja heidän suhteensa ongelmiin. Viime aikoina niin oli käynyt melkein aina silloin, kun hän ei keskittynyt täysillä johonkin muuhun asiaan, kuten läksyihin, kotitöihin tai viuluharjoituksiin. Vaikka he olivat saaneet sovittua viimeisimmän riitansa, joka oli tapahtunut aiemmin samana päivänä kuin minä Modern Art I oli alkanut, heidän suhteensa voi kaikkea muuta kuin hyvin. Tätä nykyä heidän skype-keskustelunsa olivat pinnallisia ja väkinäisen tuntuisia. Tuntui, että kumpikin yritti välttää jälleen uutta riitaa olemalla ottamasta puheeksi mieltä painavia asioita. Tuo strategia ei kuitenkaan ollut hyväksi eikä edes kestäisi loputtomiin.

Kituvaa parisuhdettaan pohtiessaan Minho tunsi alati kasvavaa turhautuneisuuden sekaista avuttomuutta. Hän ei tiennyt, mitä olisi voinut tehdä korjatakseen asiat heidän välillään. Hän yritti kyllä parhaansa mukaan välttää mustasukkaisuuskohtauksia ja syytöksiä, mutta Jun teki siitä hyvin hankalaa omalla käytöksellään. Mitä Minhon olisi muka pitänyt ajatella toisen etäisestä asenteesta, jos ei sitä, ettei toista enää kiinnostanut ja että tällä oli joku muu ainakin kiikarissaan ellei peräti vuoteessaan?

Toki ajatus Junin jättämisestä oli käynyt Minhon mielessä. Se tuntui kuitenkin liian radikaalilta ratkaisulta, kun hänellä ei ollut mitään konkreettisia todisteita toisen uskottomuudesta. Osa hänestä halusi yhä uskoa hyvää Junista ja luottaa tämän sanaan, kun tämä vannoi pysyneensä hänelle uskollisena. Jos hän olisikin väärässä epäilyksissään, hän luopuisi turhaan poikaystävästään, johon oli ehtinyt rakastua ennen Etelä-Koreasta lähtöä. Hän tahtoi yhä uskoa, että saattoi tulla onnelliseksi Junin kanssa ja että tämä oli Se Oikea hänelle.

Totuuden nimissä oli kuitenkin myönnettävä, että yhä isompi osa hänestä alkoi tajuta totuuden: hänestä ja Junista ei tulisi mitään. He eivät sopineet toisilleen, eivät oikeasti. Kumpi tahansa eroa ehdottaisikin ja mistä se sitten johtuisikin, tosiasiaksi jäi, että ero tulisi pikemmin ennemmin kuin myöhemmin. Olisi suoranainen ihme, jos he olisivat vielä kevätlukukauden lopussa yhdessä.

Totuuden tajuamisesta oli valitettavasti kuitenkin pitkä matka sen hyväksymiseen. Minho oli laittanut niin paljon toiveita suhteeseensa Junin kanssa, että niistä luopuminen tuntui hyvin vaikealta. Hän oli niin halunnut uskoa, että kaikkien epäonnistuneiden suhteidensa jälkeen hän saisi viimein kokea onnistumisen rakkaudessa. Nyt näytti kuitenkin siltä, että hänen kohtalonaan oli epäonnistua aina vain uudelleen ja uudelleen ja särkeä sydämensä, kunnes se olisi niin palasina, ettei hänestä enää olisi lainkaan parisuhteeseen.

Minho olisi voinut rypeä parisuhdehuolissaan vielä hyvän tovin pidempään, mutta ovikellon pirahdus pakotti hänet työntämään huolensa taka-alalle ja keskittymään nykyhetkeen. Korealaisnuorukainen nousi ripeästi ylös tuolilta ja meni avaamaan ovensa, jonka takaa paljastui odotetusti Shou. Tällä oli hänen laillaan yllään pillifarkut, joskin tummanharmaat ja niittivyöllä varustetut. Toisen yläosavalintaa Minho ei toistaiseksi nähnyt, sillä tällä oli yllään paksu talvitakki, joka olikin näin tammikuussa tarpeen. Lisäksi Shoulla oli mukanaan olkalaukku.

"Hei. Odottelinkin jo sinua. Löysitkö vaivatta perille?" Minho kysyi. Hänen äänensävynsä oli aavistuksen vaisu, vaikka hän pyrkikin parhaansa mukaan kuulostamaan hyväntuuliselta. Hän oli sitä mieltä, ettei Shoun kuulunut joutua kärsimään hänen henkilökohtaisista huolistaan. Sitä paitsi niistä keskusteleminen ventovieraan kanssa olisi vain tehnyt heidän molempien olosta epämukavan.

"Tule vain peremmällä", Minho kehotti ja astui sivummaksi, jotta Shou pääsi sisään. "Minulla ei ole muita pöytiä kuin keittiönpöytä, joten ajattelin, että työskentelisimme sen ääressä. Avasin jo läppärini ja otin muistiinpanoni esiin", hän jatkoi ja asteli sisemmälle asuntoonsa. Hänen eteisensä oli sen verran ahdas, ettei Shou mahtuisi kunnolla riisumaan ulkovaatteitaan, jos hänkin seisoskelisi siellä.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Ovi avautuikin nopeasti. Korealaisnuorukainen oli selvästi valmistautunut hyvin hänen tuloonsa eikä ollut unohtanut. Ei Shou sitä olisi missään vaiheessa epäillytkään, jo ensisilmäyksellä Minho oli vaikuttanut olevan asiallinen ihminen, joka piti sovituista jutuista kiinni. "Hei. Odottelinkin jo sinua. Löysitkö vaivatta perille?" Minho kysyi jokseenkin vaisulla äänellä. Shou ei antanut sen kuitenkaan vaivata ja hymyili toiselle ystävällisesti. "Hei. Oli tänne helppo löytää, varsinkin kun on navigaattori puhelimessa."

"Tule vain peremmälle", esitelmäpartneri sanoi ja väistyi kapeasta eteisestä tehdäkseen hänelle tilaa ulkovaatteiden riisumiseen. Shou teki työtä käskettyä, astui kynnyksen yli ja riisui takkinsa eteisen naulakkoon. Tavallisesti hän kotona olisi laiskasti vain heittänyt takin tuolille ja sen suuntaan, mutta vieraassa paikassa hän yritti olla edes jotenkin asiallinen.

"Minulla ei ole muita pöytiä kuin keittiönpöytä, joten ajattelin, että työskentelisimme sen ääressä. Avasin jo läppärini ja otin muistiinpanoni esiin", Minho sanoi. "Keittiönpöytä käy hyvin. Lattialla töiden tekeminen kävisi vain selkään", Shou totesi vastaukseksi ja asteli korealaisnuorukaisen perässä pikkuruiseen asuntoon. Huoneisto oli paljon pienempi kuin hänen kaksionsa, mutta eiköhän se vaihto-oppilaalle käynyt. Koululla tuskin oli varaa antaa isompia asuntoloita.

Keittiöpöydällä tosiaan oli kaikenlaisia työvälineitä valmiina esitelmän tekoa varten. Heillä ei ainakaan kuluisi turhaa aikaa esivalmisteluihin vaan pääsisivät suoraan asiaan. Pitemmittä puheitta Shou istuutui toiselle keittiöntuoleista ja laittoi laukkunsa roikkumaan sen selkänojasta. Sitten hän kaivoi oman muistilehtiönsä esille ja asetti pöydälle. "Minkälaisia nykytaitelijoita olet näin alustavasti tutkinut?" Shou kysyi.

[Nightingale]

Minho Park

"Hei. Oli tänne helppo löytää, varsinkin kun on navigaattori puhelimessa", Shou vastasi hymyillen. Tämä ei vaikuttanut huomanneen hänen vaisuuttaan - tai jos olikin, niin oli tarpeeksi huomaavainen jättääkseen sen omaan arvoonsa. Vaikkei Minho toistaiseksi tuntenut työpariaan oikeastaan ollenkaan, hän oli saanut tästä kohteliaan ja miellyttävän ensivaikutelman. Rokahtavaa pukeutumistyyliä lukuun ottamatta toinen oli itse asiassa aika hajuttoman ja mauttoman oloinen. Minho toivoi vähän, että toisesta paljastuisi parityöskentelyn kuluessa hieman enemmän luonnetta. Toisaalta ei olisi katastrofi, vaikkei niin kävisikään, sillä hehän olivat vain kurssitovereita, eivät sen enempää.

"Keittiönpöytä käy hyvin. Lattialla töiden tekeminen kävisi vain selkään", Shou totesi jätettyään kenkänsä ja takkinsa siististi eteiseen ja asteltuaan peremmälle Minhon pieneen yksiöön. Korealaisnuorukainen näki toisen silmäilevän hänen asuntoaan uteliaasti. Minho itse puolestaan tarkasteli vaivihkaa kurssityöparinsa vaatetusta. Takin alta oli paljastunut tiukka, pastellisävyinen t-paita sekä sen päälle olettavastikin lämmikkeeksi pistetty lyhythihainen ja avokaulainen musta kauluspaita. Vaatevalintojen perusteella Minho oli melkein valmis lyömään vetoa siitä, että Shou oli hänen laillaan homoseksuaali. Kaikeksi onneksi Minho osasi olla kehittämättä mielessään turhia seksuaalisia jännitteitä. Sitä paitsi Shou ei edes ollut hänen tyyppiään, ei ainakaan luonteen puolesta.

Shou istuutui sen enempää viivyttelemättä toiselle keittiöntuoleista ja kaivoi olkalaukustaan muistiinpanovälineet. "Minkälaisia nykytaitelijoita olet näin alustavasti tutkinut?" tämä tiedusteli. "Nam June Paikia, Audrey Flackia ja Roy Lichtensteinia. En tiedä, tunnetko ketään heistä. He eivät ole mitään isoja nimiä", Minho vastasi ja istuutui hänkin alas.

"Ota vain juotavaa, jos maistuu", Minho kehotti heti perään ja viittasi kohti kahta lasia ja jääteetölkkiä. Hänen päässään ääni, joka kuulosti kovasti hänen äidiltään, torui häntä huonoista tarjoiluista. Hän kieltäytyi kuitenkin mielessään lujasti pahoittelemasta tarjoilun laatua, vaikka ääni jatkoi itsepintaisesti: Noinko huonosti sinut on kasvatettu? Olisit sinä nyt voinut edes keksejä tai voileipiä tarjota, ei siitä olisi niin paljon vaivaa ollut. Jääteekin on suoraan kaupasta! Ihan kuin sitä ei olisi voinut itse tehdä. Millaisen kuvan sinä oikein haluat itsestäsi antaa?

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"Nam June Paikia, Audrey Flackia ja Roy Lichtensteinia. En tiedä, tunnetko ketään heistä. He eivät ole mitään isoja nimiä", Minho vastasi istuuduttuaan hänkin pöydän ääreen. "Nam June Paikista olen kuullut, mutten noista muista. Itse valitsin Colette Crutcherin, Jodi Harvey-Brownin ja Jacek Yerkan. En itsekään valinnut kuuluisimpia taitelijoita, koska ajattelin, että Picassot sun muut on jo käytetty, ja kaikki tietävät ne", Shou sanoi omasta puolestaan. Heillä molemmilla oli eri nimiä listassaan, joten heidän pitäisi tutkia toistensa valintoja, jotta voisivat neivotella lopputuloksesta.

"Ota vain juotavaa, jos maistuu", Minho osoitti pöydällä olevia laseja ja persikkajääteetölkkiä. "Kiitos. Jäätee onkin lempijuomaani", Shou sanoi hymyillen. Hauska sattuma, että Minhokin taisi tykätä jääteestä. Hän ei tuntenut kovinkaan montaa, jotka olivat siitä pitäneet. Ainakin muut Darrettelaiset paheksuivat jääteetä. No, Shoun mielestä se oli hyvää, ja se riitti. Shou otti toisen laseista eteensä ja kaatoi täyden lasin itselleen.

Hän hörppäsi ensimmäisen kulauksen. Hänelle olikin tullut matkan aikana vähän jano. "Meidän kannattaa varmaan ensin tutkia netistä toistemme valinnat, ennen kuin ruvetaan neuvottelemaan", Shou ehdotti juotuaan pari kulausta.

[Nightingale]

Minho Park

"Nam June Paikista olen kuullut, mutten noista muista. Itse valitsin Colette Crutcherin, Jodi Harvey-Brownin ja Jacek Yerkan. En itsekään valinnut kuuluisimpia taitelijoita, koska ajattelin, että Picassot sun muut on jo käytetty, ja kaikki tietävät ne", Shou kertoi omasta puolestaan. Minhosta oli mukava huomata, että he olivat samaa mieltä siitä, että tekisivät esseensä jostakusta vähemmän tunnetusta taiteilijasta. Tähän mennessä heidän yhteistyönsä vaikutti lupaavalta.

"Kiitos. Jäätee onkin lempijuomaani", Shou ilmoitti ilahtuneen kuuloisena, otti toisen laseista ja kaatoi sen täyteen. Oli helpotus kuulla, ettei toinen pitänyt hänen tarjoilujaan surkeina. Tosin ei Minho sitä oikeastaan ollut odottanutkaan, sillä Shou ei vaikuttanut ihmiseltä, joka valittaisi huonoista tarjoiluista. Toisinaan äidin ja isän opit kuitenkin ponnahtivat hänen mielensä pintaan ja saivat hänet epäilemään omia ratkaisujaan, mikäli ne poikkesivat vanhempien suosimista. Tiukka kotikasvatus oli jättänyt yllättävän syvät jäljet.

Minho kaatoi itselleenkin lasillisen ja siemaisi siitä. "Meidän kannattaa varmaan ensin tutkia netistä toistemme valinnat, ennen kuin ruvetaan neuvottelemaan", Shou ehdotti seuraavaksi, kun he molemmat olivat ehtineet maistaa juomiaan. Minho nyökkäsi. "Kuulostaa hyvältä. Voit käyttää läppäriäni. Minä voin selata nettiä puhelimellakin."

Sen sanottuaan Minho laski lasinsa takaisin pöydälle ja otti sen tilalle käteensä tutun ja turvallisen Samsungin kännykkänsä. Hänen vanhempansa olivat halunneet ostaa hänelle uusimman iPhonen syntymäpäivälahjaksi, mutta hän oli vakuuttanut pärjäävänsä hyvin pari vuotta vanhalla Samsungillaan. Hän inhosi turhaa rahan haaskaamista, minkä lisäksi hän tiesi, että vanhemmat halusivat ostaa kalliin uuden puhelimen hänelle vain sen statusarvon takia. Näille ulkoiset varallisuussymbolit olivat hyvin tärkeitä, kun taas Minhosta oli noloa pröystäillä kalliilla elektroniikalla, merkkivaatteilla ja muilla luksustavaroilla.

Aikansa Shoun mainitsemia kolmea taiteilijaa ja näiden tuotantoa tutkittuaan Minho totesi: "Pidän Colette Crutcherin ja Jodi Harvey-Brownin töistä. Erityisesti jälkimmäisen tuotanto on jotain sellaista, mihin en ole koskaan aiemmin törmännyt. Hänen kirjaveistoksensa ovat todella viehättäviä ja epäilemättä teknisesti melkoisen haastavia. Jacek Yerkan työt sen sijaan tuovat hieman liikaa mieleeni Salvador Dalin."

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Minho kaatoi hänen jälkeensä itselleenkin lasillisen jääteetä ja joi sitä. "Kuulostaa hyvältä. Voit käyttää läppäriäni. Minä voin selata nettiä puhelimellakin", korealaisnuorukainen vastasi hänen ehdotukseensa. Shou nyökkäsi ja kurottautui kääntämään Minhon kannettavan näytön itseensä päin. Sitä vastoin taas vaihto-oppilas kaivoi kännykkänsä esiin ja alkoi selata sitä.

Shou kirjoitti googlen kuvahakuun vuoron perään Minhon ehdottamat nimet. Vaikka hän tiesi Nam June Paikin entuudestaan, hän kävi silti muistuttamassa itseään, millaista taidetta tämä tekikään. Tämä käytti paljon televisioita taiteessaan ja osasi tehdä paljon erilaisia muodostelmia niistä. Kaksi muuta nimeä eivät olleet tuttuja, joten hän tutki ne mielenkiinnolla.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Minho oli valmis. "Pidän Colette Crutcherin ja Jodi Harvey-Brownin töistä. Erityisesti jälkimmäisen tuotanto on jotain sellaista, mihin en ole koskaan aiemmin törmännyt. Hänen kirjaveistoksensa ovat todella viehättäviä ja epäilemättä teknisesti melkoisen haastavia. Jacek Yerkan työt sen sijaan tuovat hieman liikaa mieleeni Salvador Dalin", Minho sanoi mielipiteensä.

Shou nyökkäsi ja oli mielissään, että toinen löysi parikin mielenkiintoa herättävää taiteilijaa luettelostaan. "Itsekin olen hurmaantunut Jodi Harvey-Brownin töihin, koska en ole nähnyt kellään muulla moista idaa. Pidän uniikeista taitelijoista", Shou vastasi ja päätti kertoa toisen luettelosta oman mielipiteensä. "Kaksi ensimmäistä mainitsemaasi taitelijaa vaikuttavat mielenkiintoisilta. Itse jättäisin pois vaihtoehdoista Roy Lichtensteinin, koska en hirveästi välitä sarjakuvataiteesta." Shou päätti olla rehellinen, koska Minhokin oli ollut.

Tavallisesti hän olisi varmasti kelpuuttanut mitä vain, mutta oli kerrankin päättänyt ottaa tämän parityön tosissaan. Vaikkei hän kauheasti välittänyt yliopiston paritöistä, koska ne veivät vapaa-aikaa ja jaksamusta, oli hän päättänyt ryhditäytyä opiskelujen suhteen. Hikan kanssa seurustellessaan hän oli laiminlyönyt luennoilla käynti paljonkin, koska oli halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa poikaystävänsä kanssa.

Shou oli tajunnut kuinka paljon olikaan antanut ajastaan Hikalle. Hän oli vaatinut Hikalta itseltään liian vähän. Sokeana rakkaudesta hän oli antanut kaikki toisen virheet anteeksi. Shou toivoi, ettei enää antaisi ihastumisen sokaista itseään niin, että antaisi periksi missä vain. Hän tiesi, että se tulisi olemaan vaikeaa, koska periksiantaminen oli pinttynyt hänen persoonaansa. Hänen täytyi tutkia itseään paljon syvemmin, jotta löytäisi oman minänsä uudestaan.

[Nightingale]

Minho Park

Shou nyökkäsi vastaukseksi ja kertoi olevansa itsekin hurmaantunut Jodi Harvey-Brownin töistä, koska ei ollut koskaan ennen nähnyt moista taidetta. Sen jälkeen tämä kommentoi omasta puolestaan hänen taiteilijaehdotuksiaan: "Kaksi ensimmäistä mainitsemaasi taitelijaa vaikuttavat mielenkiintoisilta. Itse jättäisin pois vaihtoehdoista Roy Lichtensteinin, koska en hirveästi välitä sarjakuvataiteesta."

Minho nyökkäsi tyytyväisenä siihen, että toinen oli kertonut rehellisesti oman mielipiteensä. Heidän ensitapaamisellaan Shou oli vaikuttanut vähän siltä, että tälle kävi kaikki. Ilmeisesti toinen oli kuitenkin vain tahtonut olla joustava tapaamisajan suhteen. "Otinkin Roy Lichtensteinin lähinnä variaation vuoksi mukaan ehdotuksiini, kun en yhtään tiennyt, minkätyyppinen taide on sinun mieleesi. Sarjakuvataide ei ole minunkaan juttuni."

Hetken tilannetta punnittuaan Minho ehdotti: "Minusta meidän kannattaisi valita Jodi Harvey-Brown. Tunnumme molemmat olevan kaikkein eniten innoissamme hänen taiteestaan. En usko, että kukaan muu valitsee häntä esseensä kohteeksi, ja lisäksi hänen teoksensa vaikuttavat antoisilta analysoinnin kohteilta. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan tarkemmin siihen, miten kirjaveistoksia tehdään. Hänen kotisivuiltaan varmaan löytyy ainakin jotain tietoa valmistusprosessista."

Minho toivoi, että Shou kelpuuttaisi hänen ehdotuksensa. Vaikka hän oli valmis tekemään heidän esseensä jostakusta toisestakin taiteilijasta, hän oli ihastunut Jodi Harvey-Brownin töihin ensisilmäyksellä. Tämän tuotannon rinnalla hänen ehdottamiensa taiteilijoiden työt vaikuttivat melkein tylsiltä. Sitä paitsi videotaide ja fotorealismi olivat jo vanhoja juttuja nykytaiteen kentällä, kun taas kirjaveistokset olivat jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Minho nyökkäsi hänen mielipiteelleen. Tämä vaikutti arvostavan hänen rehellistä mielipidettään. "Otinkin Roy Lichtensteinin lähinnä variaation vuoksi mukaan ehdotuksiini, kun en yhtään tiennyt, minkätyyppinen taide on sinun mieleesi. Sarjakuvataide ei ole minunkaan juttuni", korealaisnuorukainen selitti. Shou pisti nyt tarkemmin merkille sen, että vaikka englanninaksentin kuuli toisen äänestä, tämä puhui hyvin sujuvaa englantia.

"Minusta meidän kannattaisi valita Jodi Harvey-Brown. Tunnumme molemmat olevan kaikkein eniten innoissamme hänen taiteestaan. En usko, että kukaan muu valitsee häntä esseensä kohteeksi, ja lisäksi hänen teoksensa vaikuttavat antoisilta analysoinnin kohteilta. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan tarkemmin siihen, miten kirjaveistoksia tehdään. Hänen kotisivuiltaan varmaan löytyy ainakin jotain tietoa valmistusprosessista", Minho sanoi seuraavaksi.

Shou nyökkäsi. "Olen samaa mieltä, valitaan hänet. Olinkin pitänyt hänestä eniten valitessani taiteilijoita vaihtoehdoiksi." Vaikkei Shou ollut mikään opettajien mielistelijä, hän ei malttanut nyt odottaa tämän arviointia. He toisivat esille erilaisempaa taidetta. Taidetta oli niin monenlaista, moni tuntui pinttyneen vain pelkkiin maalauksiin ja tauluihin. Shou itse ei välittänyt hirveästi maalaustaiteesta, vaikka olihan se toki hienoa, häntä itseään houkutti kuitenkin enemmän erilaiset mielikuvituksen tuotokset.

Sitä paitsi Minho vaikutti hyvältä ja vastuulliselta partnerilta. Yleensä se, mikä paritehtävissä vei Shoun motivaation, oli juuri toisen osapuolen kiinnostuksenpuute. Tähän asti Minho vaikutti parhaalta mahdollisesta työparilta. Olisi ollut ikävää olla ainut, joka oli innoissaan tästä taitelijasta.

[Nightingale]

Minho Park

"Olen samaa mieltä, valitaan hänet. Olinkin pitänyt hänestä eniten valitessani taiteilijoita vaihtoehdoiksi", Shou ilmoitti. Minho hymyili. "Hienoa, se on sitten sovittu. Mukava, että onnistuimme päättämään työmme kohteen näin nopeasti ja helposti."

Vaikka Minho oli tottunut työskentelemään monenlaisten ihmisten kanssa, eikä häntä haitannut olla toisinaan erimielinen työparinsa kanssa ja joutua neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja, hän osasi myös arvostaa sitä, kun asiat sujuivat konflikteitta. Ja Shou kanssa ne luultavasti sujuisivat koko esseen teon ajan. Japanilaistaustaisella ei vaikuttanut olevan kovin voimakkaita mielipiteitä suuntaan taikka toiseen. Minho oli itse asiassa aika varma, että mikäli hän olisi ehdottomasti halunnut valita esimerkiksi Roy Lichtensteinin, toinen olisi taipunut hänen tahtoonsa. Shou vaikutti ihmiseltä, joka halusi vältellä kiistelyä viimeiseen asti.

Tavallisesti Minho ei laskenut tuota piirrettä eduksi, mutta tällä haavaa se oli melkein tervetullut. Hän sai tätä nykyä riidellä poikaystävänsä kanssa niin paljon, ettei kaivannut lisäksi jatkuvan kinastelun sävyttämää ryhmätyötä. Oli helpottavaa, että edes opintoihin liittyvät asiat sujuivat. Olisi ollut uuvuttavaa, jos rakkauselämän lisäksi solmussa olisi samaan aikaan ollut kaikki muukin. Tosin kylläkin siitä tilanteesta selvisi, jos pakko oli. Koska hänellä oli ollut niin paljon rakkaushuolia, myös muille elämän osa-alueille oli toisinaan väistämättä ilmaantunut samaan aikaan ongelmia.

"Jos sinä vilkaiset hänen kotisivujaan sillä aikaa, kun minä etsin mahdollisia lähteitä kirjaston tietokannan kautta", Minho ehdotti. "Jos ehdit, voit myös vilkaista, mitä tietoa netti muuten tarjoaa hänestä, sekä valita, mitä hänen teostaan haluat omassa osuudessasi analysoida." Minho ei varsinaisesti ollut ryhmänjohtajatyyppiä, mutta koska Shou vaikutti haluttomalta ottamaan vetovastuuta heidän projektistaan, hän tarttui ainakin toistaiseksi ohjaksiin.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"Hienoa, se on sitten sovittu. Mukava, että onnistuimme päättämään työmme kohteen näin nopeasti ja helposti", Minho sanoi hymyillen, mille Shou nyökkäsi hyvillään. "Jos sinä vilkaiset hänen kotisivujaan sillä aikaa, kun minä etsin mahdollisia lähteitä kirjaston tietokannan kautta. Jos ehdit, voit myös vilkaista, mitä tietoa netti muuten tarjoaa hänestä, sekä valita, mitä hänen teostaan haluat omassa osuudessasi analysoida.", Minho ehdotti.

Korealaisnuorukainen oli ottanut heti johtajan roolin. Shoulla ei ollut mitään sitä vastaan, jos toinen halusi päättää asioista. Häntä ei kiinnostanut ruveta kiistelemään 'johtajuudesta', sitä paitsi toisen ehdotus ei ollut huonompi, joten hän tyytyi siihen. Jos Minho olisi ollut ujompi ihminen, olisi Shou siinä tapauksessa ottanut ohjat käsiinsä. Hän inhosi konflikteja ja turhan energian kuluttamista.

"Kuulostaa hyvältä", Shou totesi suostumuksen merkiksi. "Tarvitset varmaan omaan osuuteesi kannettavaasi, joten voin vuorostani katsella hänen kotisivujaan kännykkäni kautta", Shou sanoi ja käänsi tietokoneen Minhoa kohden. Hän huomasi olevansa vähän ruosteessa tällaisten töiden suhteen. Luennoilta pinnaaminen ja tehtävien tekemättä jättäminen eivät olleet olleet hyvä ajatus. Mutta eiköhän hän tästä pääsisi taas esitelmän teosta selville.

Shou näpytti googleen hakuun Jodi Harvey-Brownin nimen ja löysi pian tämän kotisivut. Ensimmäiseksi kitaristi huomasi, ettei taitelija kertonut paljon mitään itsestään missään linkissä eikä pahemmin valmiiden teosten valmistusvaiheistakaan. Niinpä hän meni suoraan katselemaan kuvia. Hän sai selville, ettei Jodi tehnyt pelkästään kirjaveistoksia, vaan tämä myös teki taidetta myös pelkistä kirjojen sivuista, osasi tämä piirtääkin hienoja kuvia.

"Taitelijan kotisivuilla ei ole paljoakaan tietoa hänestä itsestään tai mitään teosten valmistuksesta. Jos ei muualtakaan löydy mitään kunnollista tietoa, täällä on myös kontakti-linkki. Voisimme myös halutessamme lähettää hänelle sähköpostia ja kysyä kysymyksiä suoraan häneltä itseltään", Shou kertoi. Hän ei omasta mielestään pitänyt ehdotustaan huonompana. Häntä ei pelottanut ottaa yhteyttä ihmisiin, koska oli tehnyt sitä vuosia toimiessaan Darretten bandleaderina.

[Nightingale]

Minho Park

"Kuulostaa hyvältä", Shou vastasi. Tämä vaikutti olevan tyytyväinen siihen, että hän vei työtä eteenpäin. "Tarvitset varmaan omaan osuuteesi kannettavaasi, joten voin vuorostani katsella hänen kotisivujaan kännykkäni kautta", japanilaistaustainen jatkoi ja käänsi läppärin hänen suuntaansa. Minho kiitti, suuntasi viivyttelemättä yliopiston kirjaston sivuilla ja alkoi tehdä hakuja sanoilla, joiden arveli tuottavan haluttuja tuloksia.

"Taitelijan kotisivuilla ei ole paljoakaan tietoa hänestä itsestään tai mitään teosten valmistuksesta. Jos ei muualtakaan löydy mitään kunnollista tietoa, täällä on myös kontakti-linkki. Voisimme myös halutessamme lähettää hänelle sähköpostia ja kysyä kysymyksiä suoraan häneltä itseltään", Shou tiedotti jonkin ajan kuluttua. Minho nosti katseensa läppärinsä näytöstä ja nyökkäsi. "Se voisi olla hyvä idea. Teetkö sinä sen vai haluatko, että minä teen?"

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Minho nosti katseensa tietokoneen näytöstä häneen. "Se voisi olla hyvä idea. Teetkö sinä sen vai haluatko, että minä teen?" Tämä kysyi. "Minä voin tehdä sen", Shou vastasi. Hän halusi ottaa vastuun tästä asiasta, kun oli sitä kerta ehdottanutkin. Sitä paitsi hän teki sen vain mielellään. "Laitan hänelle viestiä nyt heti", Shou ilmoitti ja ryhtyi toimeen. Ei sitä koskaan tiennyt, kauanko taitelijalta kestäisi vastata. Toivon mukaan tämä katselisi sähköpostiaan usein, muuten heidän pariesseen teko jäisi edistymättä ja heidän pitäisi vaihtaa taiteilijaa. Sitähän Shou ei mielellään sallisi, koska oli jo innostunut tästä niin paljon.

Shou kirjoitti nimensä vaadittaviin kohtiin sekä sähköpostiosoitteensa. Viestiosuuteen hän tervehti Jodia asiallisesti ja kertoi olevansa hyvin kiinnostunut tämän teoksista. Sitten hän selitti tarkkaan minkälaista esseetä hän oli parinsa kanssa tekemässä ja tarvitsisivat mahdollisimman paljon tietoa itse taitelijasta ja tämän tekoprosesseista.

Kirjoitettuaan viestin Shou painoi lähetä-nappia ja saattoi toivoa pikaista vastausta. "Nyt viesti on lähetetty, toivottavasti hän vastaisi mahdollisimman pian", Shou ilmoitti. Tuskinpa se tapahtuisi heti samana päivänä ja hetkenä.