Minho Park
Shou nyökkäsi hänelle sen merkiksi, ettei ollut ottanut hänen sanojaan minkäänlaisena syytöksenä. Hyvä niin. Vaikka Minhoa ei haitannut sanoa mielipidettään silloinkaan, kun se oli epätoivottua laatua, hän ei pitänyt väärinkäsityksistä. Siksi hän oli nytkin ihan vain varmuuden vuoksi tehnyt selväksi, ettei ollut ajatellut japanilaistaustaisen olevan laastarisuhteisiin sortuvaa tyyppiä.
Mitäköhän Shou mahtaisi ajatella, jos kuulisi hänen olleen peräti kahdesti laastarisuhteessa? Laskisiko toinen sen hänelle viaksi vai säälisikö tämä häntä? Vai kenties pyrkisi vain ymmärtämään, miksi hän oli tehnyt niin typeriä ratkaisuja? Sen perusteella, millaisen kuvan Minho oli Shousta tähän mennessä muodostanut, hän piti viimeistä vaihtoehtoa todennäköisimpänä. Shou ei vaikuttanut tuomitsevalta ihmiseltä, joskin laastarisuhteita tuskin saattoi laskea kenellekään plussaksi edes hyvällä tahdolla. Ne ovat heikon ihmisen ratkaisu, mutta minun on vain pakko elää sen tiedon kanssa, että olen ollut välillä kovin heikko. Aina ihminen ei pysty parhaimpaansa, ja se on vain hyväksyttävä ja toivottava, että on oppinut jotain virheistään eikä toista niitä tulevaisuudessa.
Parisuhteita koskevan keskustelun aikana matka kirjastolle oli taittunut kuin huomaamatta. Tömisteltyään kengänpohjistaan enimmät lumet kirjaston ulko-oven edessä olevalle lumesta puhtaaksi harjatulle kivetykselle Minho tarttui ovenkahvaan ja veti sen auki. Hän piteli ovea auki, kunnes Shou oli päässyt sisään, ennen kuin siirtyi itsekin sisätilojen puolelle ja antoi oven painua perässään kiinni. Hän oli puolen vuoden aikana ehtinyt käydä kirjastossa monen monta kertaa, joten sen tilat olivat jo tulleet tutuiksi. "Taidehistorian kirjat ovat viidennessä kerroksessa", hän totesi ääneen siltä varalta, ettei Shou ollut aiemmin lainannut mitään kyseistä oppiainetta käsittelevää, samalla kun suuntasi yläkertaan johtavaa portaikkoa kohti.
Noustuaan portaita pitkin aina viidenteen kerrokseen saakka, mikä kävi häneltä ilman hengästymistä, harrastihan hän säännöllisesti liikuntaa, Minho otti suunnan kohti taidehistorian hyllyjä. Kun hän oli ehtinyt niiden luokse, hän laski laukkunsa lattialle edessään olevan hyllyn juureen ja ehdotti: "Jos sinä vilkaiset kokoomateoksia, joissa esitellään useita taiteilijoita, ja minä katson, löytyykö uusimmista nykytaidetta käsittelevistä kirjoista mitään käyttökelpoista."
