The Dream of Darrette

Akiyoshi Higa

Roseberry Avenuella sijaitsevan idylliasunnon sisällä oli kaikki pimeänä, verhot oli vedetty ikkunoiden eteen estämään auringonvaloa tulemasta sisään. Lattia oli sotkuinen: pizzalaatikoita, tyhjiä kahvipusseja, vaatekappaleita, maitopurkkeja ja pikaruoka-astioita sekä villakoiria. Asuntoa ei ollut siivottu neljään päivään ja se oli jo nyt sellaisessa kunnossa kuin siellä ei olisi mopattu kahteen kuukauteen.

Aki retkotti harmaalla sohvalla raajat joka suuntaan sojottaen, televisio oli hiljaisena päällä parin metrin päässä, sekä nuoren miehen kasvoilla lepäsi aukinainen uusin eilen ilmestynyt musiikkilehti. Nuori mies kärsi krapulasta, koska oli eilen hillunut vanhojen koulukavereidensa kanssa pitkästä aikaan suositussa pubissa. Ilta oli venynyt pitkälle eikä Aki voinut ikinä lopettaa juomista ajoissa, ennen kuin hänestä tuli toimintakyvytön juoppo. Joku oli käynyt taluttamassa hänet kotiin ja heittänyt sohvalle nukkumaan. Hän ei muistanut missä vaiheessa oli herännyt lukemaan lehteä ja katsomaan telkkaria, pian hän oli kuitenkin nukahtanut uudelleen ja oli nyt sikeässä unessa.

Japanilaisnuorukaisella ei ollut aavistustakaan siitä, että nyt oli sunnuntai, jolloin Nero yleensä palaisi työmatkaltaan, jos tuo oli lähtenyt keskiviikkona matkaan. Hänellä oli aina ollut tapana siivota viimetipassa ennen kuin isoveli astuisi kynnyksen yli sisään mäkättämään sotkuisesta huushollista, mutta tällä kertaa se ei onnistuisi. Hän oli toimintakyvytön.

Nero Higa

Työmatka oli sijoittunut Ranskaan, jossa Nero oli viettänyt neljä kiireistä työpäiväänsä, mutta astui nyt ulos tyylikkäässä smokkiasussaan lentokoneesta muutaman kollegansa seurassa. Kaksi heistä oli nelissäkymmenissä eleleviä miehiä, mutta yksi oli jotakuinkin alle kolmekymppinen. Mies ei huomioinut tätä ollenkaan, jos huomioi, onnistui tallomaan muiden huomaamatta tämän itsetunnon syvimpään maanrakoon.

Vaikka Nero piti työstään, oli hyvä päästä välillä kotiin lepäämään. Se oli kuitenkin hänen kotinsa eikä kenenkään muun, lukuun ottamatta, että siellä oleili tälläkin hetkellä eräs tietty lusmu, joka ei vieläkään ollut onnistunut hankkimaan itselleen omaa asuinpaikkaa. Miksi sitten Nero pikkuveljeään sieti kotonaan? Ihan vain sen takia, koska isä oli pyytänyt häntä antamaan pojalleen katon päälle siksi aikaa, kunnes tuo saisi koulut käytyä loppuun ja niin edelleen. Edellytys Nerolle kuitenkin oli, että Aki maksaisi hänelle asumisestaan vuokraa, joka nousisi aina sitä mukaa kuin nuorempi sotkisi hänen asuntoaan.

Lähes tyhjä parkkihalli kopisi Neron astellessa kohti lumenvalkoista Porscheaan, jonka oli ostanut muutama kuukausi sitten itselleen Hondan tilalle. Hänellä jos kenellä oli varaa sellaiseen, hänhän tienasi yhtiöllään melkein kaikkein eniten. Mies havitteli jo johtajanasemaa, kunhan entinen jäisi eläkkeelle. Nero painoi avainten kaukosäädinnappulasta, ja auto vingahti naksahtaen päälle. Mies istuutui autoonsa, jonka oli myös ennen tänne tuloaan käynyt pesettämässä, ja kaahasi parkkihallista aurinkoiseen ulkoilmaan.

Vielä hänen päätään ei vaivannut eräs idiootti, vaan mies ajeli kaikessa rauhassa liikennevaloista toiseen, mutta mitä lähemmäksi hän saapui, sitä kireämmäksi hänen ilmeensä muuttui. Pihaan saavuttua hänen ilmeensä oli niin hapan, että olisi voinut luulla hänen juoneen litran sitruunamehua. Nero lukitsi autonsa, kierrätti avainta oven lukossa ja avasi oven. Kauhea ummehtunut haju iski hänen kasvoihinsa ja oli saada hänet oksentamaan. Hammasta purren Nero antoi katseensa kiertää järkyttyneen viileästi huoneistossa, jota ei ollut tunnistaa omakseen. Hän tiesi Akin sotkevan paljon, mutta sitä hän ei sallinut, että paikka näyttäisi aivan kaatopaikalta.

Nero avasi keittiön ikkunan selälleen, jottei aivan tukehtuisi omaan asuntoonsa ja ryhtyi seuraamaan tuoreimpia likajälkiä, jotka johtivat olohuoneeseen. Neron ilme muuttui murhanhimoiseksi kun hän löysi inhottavan pikkuveljensä kuorsaamasta sohvalta, ihan kuin tuo kuvittelisi omistavan koko paikan.

Mies kipaisi takaisin keittiöön, otti alalaatikosta sangon ja laski raanasta sen täyteen jääkylmää vettä. Hän palasi olohuoneeseen, otti sormenpäillään lehden Akin kasvoilta kuin se olisi ollut banaaninkuori, ja kaatoi täyssangollisen vettä tämän kasvoille.

Akiyoshi Higa

Akin kauneusunet jäivät kesken, ja hän oli juuri saanut unenpäästä kunnolla kiinni eikä hänellä ollut niin paha olokaan, kun hän tunsi jotain kylmää ja märkää valahtavan kasvoilleen sellaisella voimalla, että sitä tunki nenään, silmiin ja aukinaisesta suusta keuhkoihin sisään hengittäessä. Yskien nuorukainen käännähti sohvalta lattialle kontalleen saadakseen henkeä. Nuori mies oli vielä niin yllättynyt, ettei ollut osannut edes vielä suuttua.

Saatuaan hengityksensä kulkemaan ja kasvot kuivattua paidan hihaan, Aki käänsi päätään ja nosti katseensa ylös. Hän kohtasi isoveljensä murhanhimoisen ja inhoavan katseen. Nero oli tullut kotiin. Mies ei ollut vielä sanonut mitään, tuijotti vain häntä pahaenteisesti. Aki oli kuitenkin tottunut siihen, ettei osannut aina enää välittää tuosta katseesta. ”Yritätkö sä tappaa mut!?” hän rääkäisi suuttuneena ja nieleskeli vesipisaroita suustaan.

Basisti antoi katseensa hetkellisesti käydä sohvalla, häntä ympäröivillä tavaroilla ja roskilla sekä pöydällä lepääviä roinia. Hän ei ollut siivonnut… Pikkuveli nosti katseensa vanhempaansa tietäen, mitä häntä odottaisi seuraavaksi.

Nero Higa

Kumma juttu miten joku saattoi nukkua niin, ettei kuullut mitä ympärillä tapahtui ennen kuin sattuisi heräämään siihen pahimpaan mahdolliseen tapaan. Se oli täysin Akin tapaista nukkua kuin sata vuotta nukkunut Prinsessa Ruusunen, tämä oli niin idiootti, ettei tajunnut kunnioittaa toisten tahtoa ennen kuin saisi kirjaimellisesti paskaa kasvoilleen, tällä kertaa tuo kyllä sai jäistä vettä likaiselle pärställeen, mutta vei saman asian.

Vasta nyt nuorempi kierähti pois likaamasta hänen kallista sohvaansa tyrskimään itseään lattialla. Ihan kuin tämä olisi ollut hukkuvana merellä ja maihin saavuttuaan yritti saada henkensä kulkemaan. ”Yritätkö sä tappaa mut!?” typerys rääkäisi kuin ei tajuaisi kenelle oikein puhui. Nero kallisti päätään taaksepäin ja tuijotti pikkuveljeään nenänvarttaan pitkin suurentaen silmiään uhkaavasti. ”Sinun ei tarvitse edes kysyä mitään tuollaista. Johan on päivänselvää, että yritän miettiä keinoja, jolla saisin sinut hengiltä”, Nero sanoi kylmän viileästi, välinpitämättömästi. Häntä ei liikuttaisi pätkääkään, jos tuo yhtäkkiä päättäisikin hukkua esimerkiksi vessanpönttöön, kunhan vain pysyisi poissa hänen jaloistaan.

Nero antoi katseensa kiertää olohuoneessa inhoavasti uudemman kerran. ”Ala siivota, saasta, tai heitän sinut pihalle eikä takaisin ole tulemista. Ylös sieltä ja pese tuo sohvakin samalla, kun kerta olet siinä märehtinyt”, hän sanoi seuraavaksi jäätävään sävyyn, heitti sangon Akin suuntaan välittämättä vaikka se olisi osunutkin tähän, kääntyi ja haki työsalkkunsa ennen kuin nousi yläkertaan huoneeseensa. Hän lukitsi aina sen oven, Akilla ei ollut koskaan mitään asiaa sinne, ei edes siivoamismielessä. Se oli alue, jonka hän itse mieluiten siivosi. Hän ei tarvinnut ketään rähmäkäpälää tänne säheltämään, tämä sotkisi vain kaikki tärkeysjärjestyksessä olevat paperit ja arvoesineet.

Mies istuutui vuoteelleen ja heitti heti ensimmäiseksi solmion kaulastaan ja sukat jaloistaan. Hän laskeutui selälleen makuulle ja tuijotti väsyneesti kattoa huokaisten. Hän sulki silmänsä ja kuunteli hiljaisen huoneensa lisäksi muita ääniä. Autot kulkivat asunnon ohi nopeasti, alakerrasta kuului roskasäkin rapinaa ja huonekalujen kolinaa. Hyvä, se idiootti alkoi siivota. Jos Aki ei tottelisi mitään, mitä hän sanoisi, hän oli tosissaan siinä, että heittäisi tämän kylmästi pihalle joku päivä. Pikkuveli oli tarpeeksi vanha huolehtimaan jo itsestään eikä hänen tarvitsisi enää vaivata päätään moisella aivottomalla tollolla.

Akiyoshi Higa

”Sinun ei tarvitse edes kysyä mitään tuollaista. Johan on päivänselvää, että yritän miettiä keinoja, jolla saisin sinut hengiltä”, Nero vastasi kylmään ja välinpitämättömään tapaansa hänelle. Aki kurtisti vastaukselle syvästi kulmiaan, koska ei pitänyt koskaan saamastaan vastauksesta. Ei, jos se tuli Nerolta. Isobroidin suunnalta ei tullut koskaan mitään hyvää tai miellyttävää. Nuori mies nielaisi myös tukahtuneeksi, koska hänen teki mieli sanoa jotain erittäin ilkeää takaisin, mutta pelkkä Neron ympärillä leijaileva ylänarvoinen ja painostava aura piti hänet vaiti. Nero oli ainoa ihminen, joka onnistui pelastamaan itsensä hänen nyrkeiltään. Nyt kun hän mietti, hän ei ollut koskaan lyönyt Neroa. Nero oli kyllä joskus pentuna lyönyt häntä rangaistukseksi jostain.

”Ala siivota, saasta, tai heitän sinut pihalle eikä takaisin ole tulemista. Ylös sieltä ja pese tuo sohvakin samalla, kun kerta olet siinä märehtinyt”, isoveli sanoi seuraavaksi sävyyn kuin hän olisi ollut jonkin sortin kotipiika. Akia inhotti kuinka hän tunsi itsensä Tuhkimoksi, kun Nero käski häntä siivoamaan. Se ei ollut mitenkään miellyttävää, koska hän ei ollut luonne, joka siivoaisi jonkun pyynnöstä. Nero ei pyytänyt, tämä käski.

Akin nieleskellessä vittuuntuneisuuttaan Nero painui salkkunsa kera yläkertaan ja sulkeutui huoneeseensa. Nuori mies tuijotti yläkertaan kulmiensa alta vihasta palavilla silmillään. Täällä asuminen oli yhtä helvettiä, hän vihasi Neroa ja olisi halunnut lyödä tätä oikein olan takaa, mutta tuo oli silti hänen veljensä eikä kukaan muu. Kunpa vain Ryuu olisi ollut täällä, tämä olisi varmasti sanonut äsken jotain vastaan, olisi myös kuitenkin saanut Nerolta ansionsa mukaan sen jälkeen.

Aki vapautti nyrkkiin puristetut kätensä ja kävi keittiön alalaatikosta hakemassa mustan roskasäkin alkaen sitten kerätä pahvikuppeja ja purkiloita siihen. Olohuoneenpöydällä olevat roinat saivat kyytiä pelkällä isolla kädenpyyhkäisyllä. Kuinka ihmeessä niitä roskia oikein ehti kertyä niin paljon? Ei hän mielestään niin paljon syönyt roskaruokaa tai sitten söi. Hän ei osannut kokata. Hän ei melkein koskaan syönyt mitään terveellistä, okei osasi hän keittää nuudelia, jotka olivat kuitenkin pahoja, menivät kuitenkin pahimmassa tapauksessa alas.

Nero Higa

Nero vaihtoi työvaatteet arkisiin kotivaatteisiinsa, jotka koostuivat puuvillaisista mustista verkkareista ja valkoisesta vartaloa myötäilevästä t-paidasta. Mies kulki paljain jaloin, ilman sukkia, koska ei vain tykännyt vaatekappaleesta, joka pistettiin jalkaan. Sukkien käyttö tuli kotona vähälle varmaankin sen vuoksi, että hän oli kasvanut maalla, jossa oli tallustellut melkein aina ilman sukkia taikka kenkiä.

Mies hoiti vielä pari tärkeää paperia työasioihin liittyen työpöytänsä ääressä ennen kuin astui huoneestaan ulos ja laskeutui alakertaan keittiöön. Siivous oli tapahtunut varsin nopeasti, ainakin pahimmat oksettavimmat jäljet olivat viety ulos. Puhdistamisen varaa vielä oli, mutta se tomppeli oli hoitanut hommansa sen verran hyvin, että hänen kärsi kävellä omassa asunnossaan.

Nero avasi jääkaapin oven ja oli aikomassa etsiä käteensä kananmunakennon, mutta löysikin sen sijaan pelkän valon. Silmät siristyivät tympääntyneesti, sen tiesi, kuka oli syönyt hänen kananmunansa. Mies kääntyi edelleen siivoavan laiskan pikkuveljensä puoleen ja mulkaisi tätä erittäin pahanenteisesti.
"Mene kauppaan", hän ennemminkin käski kuin vaati, mutta silti molempia. "Sinulla ei ole mitään oikeutta käydä jääkaapilla, jos jätät jälkeesi pelkän valon."
Nero oli kotiin tullessa aina nälkäinen, joten ruokaa oli oltava, jotta hän pysyisi edes huonolla päällä. Mutta Akipa itse tässä kaivoi omaa hautaansa, jos teki hänen päivästään erittäin paskamaisen.
"Viisi minuuttia aikaa. Ala laputtaa tai heitän sinut ulos."

Akiyoshi Higa

Roskaa ja turhaa roinaa oli vaikka kuinka paljon, mutta Aki sai siivottua melko nopeasti kaiken irtotavaran, enää tarvitsi vain pyyhkiä lattialta kaikki paskatahrat pois. Hän sulki mustien roskasäkkien suut solmulla ja vei ne eteiseen odottamaan ulkoroskikselle menoa.
Juuri silloin Nero asteli alakertaan bisnesvaatteet vaihtaneena kotiasuunsa, joka oli melkein aina yksi ja sama: tiukka yläosa ja jotkut löysähköt puuvillahousut. Isobroidi tuli keittiöön ja avasi jääkaapin oven, ei kuitenkaan ollut mitenkään tyytyväinen näkemäänsä.

"Mene kauppaan", toinen komensi ankaralla äänensävyllä ja sai Akin kulmat kurtistumaan. "Sinulla ei ole mitään oikeutta käydä jääkaapilla, jos jätät jälkeesi pelkän valon." Ai joo, hänen työnsä oli myös kaupassa, voi paska. Hän oli syönyt jääkaapin kirjaimellisesti tyhjäksi ja sen jälkeen elänyt pelkällä tilausruualla. ”Saatana, mulla on homma kesken! Käy ite hakemassa.” Saatanan diktaattori… Sen hän kuitenkin jätti sanomatta suosiolla. "Viisi minuuttia aikaa. Ala laputtaa tai heitän sinut ulos." Tietenkään hänen vastalauseillaan ei ollut mitään mahdollista vaikutusta. Sama kuin puhui automatisoidulle koneelle, joka ei osannut muuta kuin käskeä siivoamaan ja käymään kaupassa.

Hampaitaan kiristellen ja kiukkuaan nieleskellen nuorempi kääntyi eteiseen ja pujotti lenkkarit jalkaansa. Hän otti matkaansa roskasäkit ja heitti ne ulkoroskikseen samalla reissulla kun lähti laahustamaan lähikauppaan. Aina Nero kiristi häntä ulosheitolla. Tämä tiesi, että se oli varma asia, joka tehosi häneen. Nero kyllä löysi ihmisistä heikot kohdat ja iski niihin aina oikealla hetkellä.

Matkan varrella Akia alkoi sapettaa niin pahasti, että potkaisi metallisen katuroskakorin kumoon. Se kolisi kovaäänisesti ja sisältä levisi pitkin poikin jalkakäytävää. Toisella puolella kävelevät ihmiset käänsivät päätään ihmettelemään, mitä tämä japanilaistaustainen nuori mies oikein riehui. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään jälkiensiivoamisesta kun kohtasivat Akin raivosta palavan katseen.

Kaupan ovi kilahti, kun Aki ryntäsi pitkin harppauksin sisään. Hän oli käynyt ostamassa Nerolle niin paljon kananmunia, että tiesi missä niitä kaupassa pidettiin. Kassalla ei ollut jonoakaan, joten ei mennyt kauaa maksaa ostoksia. Hän ei viitsinyt edes ottaa pussia, koska hänelle tuli niin kiire lähteä takaisin. Hän suorastaan juoksi takaisin ja sisälle päästyään laski kanamunakennon keittiönpöydälle. ”Siinä, perkele.”

Nero Higa

Yhtä äkäisenä kuten aina Aki kääntyi häntä mulkoilemasta ulko-oven suuntaan toteuttamaan hänen käskyään. Nero hymyili pilkallisesti mielessään sille, miten helppoa oli ohjailla Akia. Tälle oli niin kovin tärkeää, että sai asua hänen kanssaan saman katon alla, joten häätöä tämä ei halunnut. Missähän raukka työskenteli kun ei ollut varaa ostaa omaa asuntoa. Säälittävää!

Pikkuveljen mentyä Nero keittiön radion päälle, mutta käänsi volumea sen verran pienelle, ettei se häirinnyt hänen ajatuksiaan. Viimeinkin oli rauhallista, vaikkakaan se ei kestäisi kovinkaan pitkään, koska lähin kauppa oli niin lähellä, että ostosten tekemiseen ei menisi kovinkaan montaa minuuttia, jos ei kassalla ollut ruuhkaa. Siinä mielessä Aki kyllä voisi kiirehtiä, sillä hänellä oli hyvin nälkä eikä hän pysyisi näinkään huonolla tuulella kovin pitkään. Se muuttuisi vielä huonommaksi, jos hän ei nyt saisi jotain suuhun laitettavaa.

Miehen ajatukset keskeytti kännykän soiminen. Tuttu, eräälle tärkeälle henkilölle kohdistettu soittoääni soi tyhjässä huoneistossa. Jason soitti hänelle, hänen oma kultansa, joka oli häntä kuusi vuotta vanhempi ja naimisissa. Tämä kuitenkin oli jo suunnittelemassa aivoeroa hänen vuokseen, mikä oli erittäin mukavaa ja mainiota.

Nero kiirehti eteisessä soivan kännykän luokse ja vastasi rakkaalleen pirteämmällä tervehdyksellä. Langan päässä kuitenkin oli hetken hiljaista, mikä sai miehen kulmat kurtistumaan jokseenkin huolestuneesti. ”Jason?” hän kuiskasi toisen nimeä samalla kun käveli kevyin askelin takaisin keittiön puolelle.

”Nero, olen pahoillani. Tästä meidän jutusta ei voi tulla enää mitään…”
Neron kulmat kurtistuivat entisestään, nyt ei pelkästään huolesta vaan äkillisestä ärtymyksestä. ”Miksi?” hän kysyi tyynellä äänellä, peittäen pienen hämmennyksensä koko asiasta.
”Jotenkin tajusin, että rakastan sittenkin vaimoani. Tai siis kun ojensin eropaperit hänelle, hän kysyi siihen syytä. En tietenkään kertonut sitä, että petin häntä sinun kanssasi, mutta hän sai asiasta selvää jollain ihmeen keinolla. Hän sai minut vakuuttumaan---”

Hän oli melkein huomaamattaan lopettanut puhelun ennen aikojaan ja puristi nyt vihastuneena kännykkää, kuin olisi voinut hajottaa sen palasikin kovalla puristusvoimalla. Ah, minä sitten vihaan heteroita. Tämä oli yksi todiste siitä, ettei kannattanut hankkia poikaystävää, joka oli jo naimisissa ja omisti jo muutaman lapsenkin.

Ulko-ovi kävi uudemman kerran. Aki oli palannut pikaiselta kauppareissultaan harmaanvärisen munakennon kera. Nuorempi asetti sen pöydälle ja sanoi jotain, jota Nero ei kuullut. Hän vain tuijotti lasermaisella katseellaan kananmunakennoa. Hän tarttui siihen, avasi alakaapin oven ja pudotti kennon roskikseen. ”Minä en syö luomumunia, senkin idiootti. Käy ostamassa häkkikananmunia ja tuo samalla jotain erittäin rasvaista, jotta voin siivota lattian sinun naamallasi!” Sen sanottuaan hän katsoi erittäin pitkään ja vihaisesti pikkuveljeään. Sitten hän painui huoneeseensa hitain askelin sillä aikaa kun se lusmu häipyi asunnosta.

Akiyoshi Higa

Nero katsoi omituisen lasittuneella katseellaan kananmunia eikä vastannut mitään Akin kiroiluun. Normaalisti broidi olisi käskenyt pistämään suuta soikeammalle, mutta nyt tuo oli vaiti. Sen sijaan tämä tarttui kennoon, avasi alakaapin ja pudotti kylmän viileästi munat kädestään roskikseen. ”Minä en syö luomumunia, senkin idiootti. Käy ostamassa häkkikananmunia ja tuo samalla jotain erittäin rasvaista, jotta voin siivota lattian sinun naamallasi!”

Aki purisiti huleensa viivaksi ja molemmat kätensä tiukkaan nyrkkiin. Minä Nero kuvitteli häntä pitävänsä?? Hän ei ollut mikään saatanan orja. Käyköön kusipää itse ostamassa häkkikanamunansa ja siivotkoon itse lattian vaikka nuolemalla, mutta jättäisi vain hänet viimeinkin rauhaan! Siristellen silmiään ja paheksuvasti isoveljeään mulkoillen hän sanoi: En varmana mene, jos noi ei kelpaa, oo nälissäsi sitten saatana!"

Sen sanottuaan nuori mies otti ja lähti. Hän aina tällaisten riitojen jälkeen tulisi viimeistään yöllä takaisin, kun Nero oli jo vetämässä jo sikeitä. Aki ei muutenkaan Neron viipyessä kotona viihtynyt asunnossa. Sitten hän vietti aikaa vanhojen koulukavereidensa kanssa tai sitten etsi jostain baarista lämpimää seuraa työvuoronsa jälkeen.

Nero Higa

Ei ollut mitenkään yllättävää, että Aki kimpaantui hänen sanoistaan. "En varmana mene, jos noi ei kelpaa, oo nälissäsi sitten saatana!" tämä rääkäisi ja lähti sen sileän tien omille teilleen.
Nero ei menettänyt paljon mitään tuosta Akin käytöksestä, joten hän antoi toisen mennä ja jätti tällä kertaa huomioimatta miten tuo kohteli häntä. Nerolla oli muutakin murehdittavaa kuin se, ettei hän saanut häkkikanamunia ja rasvaista ruokaa.

Jason oli pettänyt hänet ja jätti hänet kuin knallin kalliolle. Se ei käynyt päinsä, kukaan ei saanut jättää Neroa vaan hänen täytyi jättää kaikki. Mutta olisihan hänen pitänyt älytä jo toisen käyttäytymisestä että jokin ei ollut kohdillaan. Viime aikoina Jason oli käynyt vähän etäämmäksi ja vaiteliaammaksi. Yleensä hän huomasi helposti kaikki muutokset, mutta ilmeisesti tällä hetkellä kiireinen työ oli estänyt sen ja vienyt hänen huomionsa muualle.

Asia sapetti miestä erittäin paljon ja kestäisi hetken aikaa ennen kuin hän jaksaisi ryhtyä uuteen suhteeseen kenenkään kanssa. Ensin täytyi hoidella omat tunteet ja asiat oikeaan järjestykseen.