The Dream of Darrette

Rishou Makito

Shou oli yllättynyt siitä, että oli eilen saanut puhelun Akilta, joka kysyi väliaikaista nukkumapaikkaa itselleen. Tämä sanoi yöpyneensä muutaman yön treenikämpällä, mutta halusi tulla hänen luokseen. Puhelimessa basisti oli kuulostanut jokseenkin vaivautuneelta, ilmeisesti tälle oli vaikeaa pyytää häneltä apua. Tietysti sitten hän oli suostunut bänditoverinsa pyyntöön ja antanut luvan tulla luokseen asumaan. Asuihan hänen luonaan jo yksi henkilö hänen lisäkseen, mitäpä se yksi lisä haittaa tekisi.

Thomasista puheenollen, tämä oli jo muutaman viikon aikana tottunut sisällä olemiseen, tämä oli saanut väriä takaisin elämäänsä ja oli suurimmaksi osaksi toipunut kaikesta kokemastaan, (mitä kaikkea se sitten olikaan ollut). Tuo oli jopa uskaltautunut ulos, ei ollut kuitenkaan viipynyt kauaa, jos oli, niin oli palannut yöksi takaisin asunnolle. Shou oli myös tilannut kiireiseltä äidiltään Tomille uusia vaatteita, jotka olivat sopineet tälle loistavasti, puhtaana ja paremmissa vaatteissa Thomas oli kuin kuka tahansa normaalisti elänyt ihminen. Tällaisen näköisenä tuskin poliisit ihan heti tunnistaisivat uudenlaista Tomia. Virkavalta olikin jo luovuttanut etsinnöissä ja löysännyt otettaan, näillä oli paljon muitakin aiheita käsiteltävinä kuin jonkun näpistelijän etsiminen. Tästä Shou oli ihan mielissään, ja hän oli salaa kiintynyt saman katon alla asuvaan seuralaiseensa. Tämä ei tarkoittanut, että hän olisi kiinnostunut tai mitään, se tunne oli enemmänkin verrattavissa kulkukoiraan, joka oli asunut hänen luonaan pitkän aikaan ja parantunut haavoistaan. Hän ei kuitenkaan koskaan sanonut ääneen sitä, että piti Thomasia koirana. Nuorempi olisi tuskin ollut mielissään siitä uutisesta.

Hikaa hän ei ollut tietenkään unohtanut! Hän oli käynyt tämän kanssa ulkona säännöllisesti ja majaillut tämän luona vuorostaan, jottei Thomas häiriintyisi heidän puuhistaan. Ja kun Hika oli hänen asunnollaan, Tom oli yleensä lähtenyt ulos siksi aikaa antaakseen aikaa heille kahdelle kyyhkyläiselle.

Shou soitti akustista kitaraansa sohvallaan ja mietti jo uuden kappaleen sanoja ja sointuja. Hän oli päättänyt luoda jonkinlaisen laulun, koska Akikin oli vastikään sellaisen tehnyt, vaikkakaan he eivät olleet päässeet vielä kunnolla harjoittelemaan kyseistä kappaletta. Toivonmukaan se olisi kuitenkin settilistassa seuraavalla keikalla, kunhan Benjiro saisi aikaiseksi hommata sellaisen. Nyt Shoukin oli alkanut pikku hiljaa epäillä Benin kykyä hoitaa hommiaan, tästä ei ollut vähään aikaan kuulunut mitään, joten epäilynaihetta olikin. Oli kuitenkin tyhmää ajatella, että bändi joutui huhuilemaan managerinsa perään.

Thomas

Tom oli jo lusminut Shoun kämpillä hyvin pitkään. Hän ei edes osannut laskea päiviä enää niin pitkälle. Joka tapauksessa hän tunsi itsensä taas hyväksi ja oli täysissä voimissaan. Hän oli saanut uusia vaatteita ja peseytyä joka päivä. Eihän hänen olisi tarvinnut joka päivä peseytyä, mutta Shoulla oli kylpyhuoneessa amme, jossa hän viihtyi liiankin hyvin, hän saattoi viipyä kylppärissä montakin tuntia lillumassa. Hän oli alkupäivinä päättänyt lähteä heti, kun parantuisi, sitä ei kuitenkaan valitettavasti ollut tapahtunut vaan hän oli jumiutunut yhteiskunnalliseen elämään. Kun hän oli itse sen sisällä (ainakin melkein), hän koki, ettei se niin kamalaa ollut. Hän koki koko ajan uusia asioita ja oli utelias tietämään, mitä saisi oppia seuraavaksi. Hän oli tutustunut Shoun laajakuvatelevisioon ja rämplännyt kaukosäätimellä ohjelmalta toiselle.

Shou soitti olohuoneessa kitaraansa. Tuon vempaimen ääni rauhoitti hänen mieltään kummasti, ja hän oli myös saanut kokeilla rämpyttää sitä soitinta. Mutta Shou oli paljon parempi, joten hän jätti sen homman tämän kontolle ja kuunteli mieluusti vieressä. Tom kallisti päätään ja hörppäsi vettä vessan vesinorosta. Sen jälkeen hän tuijotti itseään peilistä ja tarkkaili kasvojenpiirteitään, joita oli ennen joutunut tuijotelemaan lähinnä kauppjen ikkunoiden kautta. Nyt hän pystyi näkemään itsensä selkeästi, jokaista ääriviivaa myöten. Se oli tosi mielenkiintoista!

Se mikä häiritsi nyt hieman häntä, oli että Shou oli ilmoittanut ottavansa vielä jonkun toisen tyypin joksikin aikaa luokseen asumaan. Se oli joku Aki-niminen hemmo ja vielä samasta bändistä kuin Shoukin. Aki soitti bassoa ja oli kuulemma varoituksen mukaan temperamentinen ja saattoi hermostua helposti. Thomas oli silti utelias näkemään, millainen tyyppi astuisi näillä minuuteilla ovesta sisään.
Siinä samassa ovikello pirahti pariin otteeseen, mitä Tom aluksi hiukan säpsähti. Toi ääni tulee aina liian äkisti... "Mä meen avaa", hän huikkasi Shoulle ennen kuin tämä ehti edes nostaa takamustaan sohvasta. Hänellä oli pieniä teknisiä ongelmia oven avaamisen kanssa, mutta saikin kuin saikin oven auki ja isonsi oviaukkoa suuremmaksi nähdäkseen vieraan pärstän.

Akiyoshi Higa

Ensin Aki ei meinannut soittaa Shoulle, vaikka Kazu oli niin kehottanutkin tehdä, mutta kun hän oli parin päivän treenikämpällä oleskelun jälkeen käydä hakemassa puhtaita vaihtovaatteita ja muita kamoja Neron luota, oli hän saanut tietää, että isobroidi oli tarpeeksi saaneena vienyt aivan kaikki kaatopaikalle. Basisti oli suunnattoman vihainen, koska nyt hänellä ei ollut vaihtovaatteita eikä muita tavaroitaan, joihin oli kiintynyt. Sitä paitsi kaatopaikalle joutuneiden kamojen joukossa oli ollut kaikkea tärkeääkin, mutta minkäs sille enää mahtoi, kusipää kun Nero oli. Hän oli meinannut käydä veljensä kimppuun uudemman kerran, mutta Nero oli ilmeisesti osannut lukea hänen äkkipikaisia ajatuksiaan ja oli maininnut ilmoittavansa poliisille, jos hän tekisi jotain typerää. Hampaitaan kiristellen ja nyrkkiä punoen hän oli lähtenyt ja soittanut alistuneena Shoulle ja kysynyt loppujen lopuksi tältä kattoa pään päälle. Hänen viipymisensä olisi väliaikaista ja hän lähtisi heti kunhan saisi kerättyä tarpeeksi rahaa. Alan vaihtokin kiinnosti paljon, baarimikon palkalla kun ei niin paljon tienannut.

Jotta saisi vaihtovaatteita, oli Aki käynyt vaatekaupassa ennen Shoulle tuloa. Hänellä ei ollut paljon matkatavaraa mukana, joten ei ollut vaaraa sille, että hän valtaisisi kamoillaan bändikaverinsa kämpän. Hän muisti hämärästi ykköskitaristin asuinsijan, joten hänen ei tarvinnut sen kummemmin kysellä reittiä. Hän löysi tiensä perille, kiipesi rappuset oikeaan kerrokseen ja pirautti pari kertaa ovikelloa. Oven avasi joku vaalearuskeahiuksinen poika, joka ei läheskään näyttänyt Shoulta. Se oli joku brittiläinen naama. Silloin Aki väliaikaisesti unohtaneena muisti, että Shou oli majoittanut Niyan kaverin luokseen toipumaan. Kazu oli ohimennen maininut tuota Niyan sekikaveriksi tai joksikin sellaiseksi. Akin oli siis aika ristikuulustella tuo hyypiö, oliko se varmasti hänen kaverinsa arvoinen. Sitä paitsi Niya oli kuin pikkuveli hänelle, joten oli syytäkin tutkia tuo tyyppi tarkkaan läpi (ei tietenkään kirjaimellisesti).

"Shou on varmaan himassa, ettet vaan sä täällä valtaa koko kämppää", Aki totesi ja astui nuoremman pojan ohitse heittämään kenkiä. Shoun hän löysi olohuoneesta soittamasta akustista. Matalan pöydän päällä oli kynää ja paperia, johon oli merkattu jotain nuotteja. "Sävelläksä jotain biisii?" Aki kysyi uteliaana. "Missä mä nukun?" Hän kysyi hetken kuluttua seuraavan kysymyksen ja vilkuili asuntoa ympäriinsä. Shoun asunnossa oli paljon pahempaa jälkeä kuin mitä häneltä jäi silloin kun Nero oli työmatkoillaan. Nero olisi räjähtänyt aivoistaan, jos tämä olisi nähnyt roinan määrän, joka ykköskitaristin kämppää hallitsi. Eipä ollut hänen asiansa, mutta jalansijaa oli melko vaikea löytää ja tavaroita joutui potkimaan sivuun tuon tuostakin. "Eksä siivoo koskaan? Tää näyttää aika läävältä..." Enempää ei basisti lausettaan jatkanut koska huomasi kuulostavansa aivan Nerolta. Siksi hän koitti korjata sanojaan paremmiksi. "Tosin ihan sama se mulle on, sotku on paljon kivempi juttu..." Nyt hän kuulosti vielä typerämmältä. Häntä tosiaan häiritsi, että hän joutui yöpymään bändikaverinsa luona.

Rishou Makito

Ovikello pirahti pariin otteeseen. Shou nosti katseensa ja kiinnitti huomionsa eteisen suuntaan. Se oli varmaankin Aki, parasta oli mennä avaamaan, mutta ennen kuin hän ehti ajatella ylösnousemista, Thomas ilmestyi käytävän vessasta ja ilmoitti menevänsä avaamaan oven. "Selvä", Shou huikkasi kiitokseksi, ei kuitenkaan jatkanut kitaran soittoaan vaan odotti basistin tulevan ensin sisään. "Shou on varmaan himassa, ettet vaan sä täällä valtaa koko kämppää", Aki kuului sanovan Tomille.

Ei mennyt kauaakaan kun Aki oli ilmestynyt olohuoneeseen pieni kassi olallaan. Shou nosti katseensa tähän ja hymyili tervehdykseksi. "Sävelläksä jotain biisii?" toinen kysyi ensimmäisenä.
"Jotain tässä yritän luonnostella", Shou vastasi tyynesti, jokseenkin hajamielisenä. Äsken hän oli ollut niin keskittynyt puuhaansa, että oli unohtanut hetkeksi Akin olevan tulossa.
"Missä mä nukun?" basisti kysyi seuraavaksi. Shou silmäili huonettaan ja mietti itsekin, minne voisi sijoittaa bänditoverinsa. Vierashuoneen hän oli antanut Thomasin käyttöön, joten sinne hän ei uskaltaisi majoittaa noita kahti ihan heti. "Sohva on näillä näkymin ainoa nukkumakelpoinen paikka. Pahoittelen ettei ole luksumpaa."
"Eksä siivoo koskaan? Tää näyttää aika läävältä...Tosin ihan sama se mulle on, sotku on paljon kivempi juttu..." toinen totesi silmäillen hänen asuntoaan.

Shou naurahti matalasti hiukan huvittuneena. "Älä huoli, en pistä sinua siivoamaan. Ei mikään pysyisi edes siistinä kovinkaan kauaa." Shou vilkaisi olohuoneen ovelle ja näki Tomin, kutsui tämän luokseen. Hän halusi esitellä nuo kaksi toisilleen kunnolla. "Aki, tässä on Thomas, hän asuu luonani vielä jonkin aikaa, joten koittakaa tulla toimeen. Thomas tässä on Aki."

Thomas

Tom tutki vieraan katseellaan päästä varpaisiin. Aika normaalin näköinen japsimaalainen, tosin tällä oli aika määrätietoinen katse ja kaksiväriset hiukset. Näytti heti ensinäkemältä Shoun vastakohdalta. "Shou on varmaan himassa, ettet vaan sä täällä valtaa koko kämppää", tyyppi totesi ja änkesi hänen ohitseen sisään lupaa kysymättä. Tosin eihän tämä hänen kämppä ollut, mutta kuitenkin. Sitä paitsi Shoun kaveri oli melko töykeä häntä kohtaan, ihan kuin muka hän olisi tehnyt jotain tälle kun ei ollut koskaan tavannutkaan. Ainakin niin hän toivoi, ettei hän vaan olisi joskus pöllinyt tuolta ohimennen jotain.

Thomas seurasi Akin perässä olohuoneeseen, mutta jäi vain olohuoneen ovensuun kohdalle kädet rinnuksillaan ristissä seuraamaan noiden kahden keskustelua. Aki kysyi nukkumapaikkaansa ja sai paikkansa sohvalta, totesi kämpän olevan läävä ja sai kuulla, ettei joutuisi siivoamaan. Tom kohotti kulmiaan, kun Shou kiinnitti huomionsa häneen. "Aki, tässä on Thomas, hän asuu luonani vielä jonkin aikaa, joten koittakaa tulla toimeen. Thomas tässä on Aki." Hän kohdisti katseensa nyt Akiin ja nyökäytti päätään tervehdykseksi. "Tomiksi voi vaan sanoa..." Tom mainitsi. Häntä voisi kuka vain kutsua lempinimeltä, se kuulostikin paljon paremmalta kuin hänen oikea nimensä. Sitä paitsi se oli helpompi lausua.

Akiyoshi Higa

"Jotain tässä yritän luonnostella", Shou vastasi tyynesti. "Sohva on näillä näkymin ainoa nukkumakelpoinen paikka. Pahoittelen ettei ole luksumpaa." Basisti kohautti harteitaan ykköskitaristin vastaukselle. "Kyllä se kelpaa", hän hymyili hiukan kiitollisena, ja hän olikin. Hyvä että oli jonkinlainen nukkuma-alusta sekä katto pään päällä. Muuta nuori mies ei tällä hetkellä kaivannutkaan. "Älä huoli, en pistä sinua siivoamaan. Ei mikään pysyisi edes siistinä kovinkaan kauaa." Aki ei todennut mitään enää tuohon vastaukseen. Sen sijaan hän seurasi Shoun katsetta olohuoneen ovelle, jossa Niyan 'kaveri' seisoi. Hän ei ollut kuullut tuosta tyypistä kauheasti mitään hyvää, tarinan hän oli kuullut ennemminkin Kazulta, joka oli antanut sellaisen mielikuvan kuin tuo tyyppi olisi jonkinlainen koditon massamurhaaja.

"Aki, tässä on Thomas, hän asuu luonani vielä jonkin aikaa, joten koittakaa tulla toimeen. Thomas tässä on Aki", Shou esitteli heidät toisilleen. "Tomiksi voi vaan sanoa..." nuorempi mainitsi. "Hm... moro vaan", Aki totesi neutraalisti ja tarkasteli pojan päästä varpaisiin. Melko harmittomalta tuo ainakin hänestä vaikutti. Tämä oli näköjään saanut täyshoitoa ulkonäköönsä, kun ei kulkenut enää rääsyissä. Tällä näyttikin olevan jotain Shoun oloisia vaatteita yllään. "Kauan toi aikoo vielä viipyy täällä? Näyttäs jos parantuneen siitä mitä ikinä kokikin..." Aki sanoi Shoulle ignooraten siten oviaukolla seisovan nuorukaisen. Hän kuitenkin aikoi vielä jossain vaiheessa tarkastaa, oliko tämä varmasti turvallista seuraa Niyalle.

Rishou Makito

Sohva kelpasi Akille mainiosti. Tuskinpa basisti olisi ruvennut valittanut vaikka olisi joutunut nukkumaan lattialla, tämä kun vaikutti ihmiseltä, joka nukkui sikeästi missä vain. Shou huomasi Akin katsovan Thomasia kovin arvioivasti, ilmeisesti tämä mietti sopisiko Tomin kaltainen ihminen Niyalle kaveriksi. Basisti tuntui kovin vahtivan pikkuisen laulajan selustaa. Olihan se ihan hyvä että joku piti vahtia, Niya kun ei vahtinyt ympäristöään kovin vilkkaasti. Hän toivoi, ettei basisti nostaisi mitään äläkkää Thomasin läsnäolosta, olihan toinen koditon ja vielä toipilaana.

"Kauan toi aikoo vielä viipyy täällä? Näyttäs jo parantuneen siitä mitä ikinä kokikin..." Aki tokaisi. Kysymys oli ilmeisesti esitetty ykköskitaristille, vaikka vanhin katsoikin edelleen ovensuulle. "Niin kauan kun on tarpeen. Parempi hänen on olla täällä kuin taivasalla." Shou ei tiennyt paljonko Aki tiesi Tomin tilanteesta, muttei viitsinyt vielä kertoa kaikkea, jos vaikka Tom itse haluaisi kertoa.

"Tule vain tänne olohuoneen puolelle, voin hiukan myöhemmin keittää kahvia teille." Shou viittoi nuorimmaista liittymään heidän seuraansa. Hän voisi kohta muutenkin vetäytyä hiukan takavasemmalle ja antaisi noiden kahden tutustua toisiinsa. Kuitenkin pitäisi vahtia, etteivät kuristaisi toisiaan, molemmat tuntuivat olevan hiukan arvaamattomia.

Thomas

"Hm... moro vaan", Aki totesi kuin tätä ei olisi kiinnostanut ollenkaan. Thomas tunsi olonsa hiukan vaivaantuneeksi kun toinen silmäili hänet päästä varpaisiin. Toisen katseesta näki, että tätä epäili häntä jostakin, syytä hän ei siihen tiennyt. Kuitenkin, Thomas oli aina vihannut arvioivia katseita, nytkin tämä hetki teki hänet hiukan vihaiseksi. "Kauan toi aikoo vielä viipyy täällä? Näyttäs jo parantuneen siitä mitä ikinä kokikin..." Tomin suu puristui viivaksi. Ei kuulostanut kovin kivalta kuulla tuota noin, ihan kuin hän olisi joku loinen! Tom puristi kätensä nyrkkiin. Hän yritti hillitä hermojaan. Ei hän voisi tapella toisten asunnossa.

"Niin kauan kun on tarpeen. Parempi hänen on olla täällä kuin taivasalla", Shou puolusti, mikä kuulosti Thomasin korviin kovin lohduttavalta. Se rauhoitti häntä. Onneksi sentään Shou oli ymmärtäväinen häntä kohtaan. "Tule vain tänne olohuoneen puolelle, voin hiukan myöhemmin keittää kahvia teille." Vastahakoisesti nuorukainen totteli Shoun pyyntöä ja istuutui matalan pöydän ääreen istumaan. Hän mulkoili Akia, hän ei osannut vielä päättää kuinka suhtautuisi tuohon tyyppiin.

Akiyoshi Higa

"Niin kauan kun on tarpeen. Parempi hänen on olla täällä kuin taivasalla", Shou kuittasi hänen sanomisiaan. Aki kohotti toista kulmaansa. "Taivasalla? Ootko sä koditon? No huhhuh, mä luulin et sulla ois omakin hima jossain", Aki kummasteli ääneen. Shou viittoi Tomia tulemaan olohuoneen puolelle, ja tämä teki niin, istuutui matalan pöydän ääreen. "Sulla ei ole sitten vanhempiakaan, vai?" Hän kysyi Tomilta, joka mulkoili häntä vihamielisen näköisenä.

Ei Aki olisi voinut tietää toisen tilanteen olleen niin paha. Hän oli kuvitellut tuon olevan jonkinlainen pussikaljaa juova huumehörhö, joka hengasi Niyan ympärillä vain seksin takia. Sellaisen kuvan hän oli Kazulta saanut, no tietysti Kazulta tuli jotain sellaista, tämä ei pitänyt melkein kenestäkään. Hän olisi ehkä pyytänyt anteeksi, mutta hän ei ollut mitään anteeksipyytäväistä sakkia. Hän ei ollut kuullut kauheasti vielä Niyan osuutta tästä Tom-tyypistäm hänen täytyi ottaa selvää itse alusta saakka. Ennakkoluulottomasti.

Rishou Makito

Shou vilkaisi Thomasia, joka ei ollut yhtään mielissään Akin kommenteista kuinka kauan tämä aikoi viipyä talossa. Kuitenkin nuorimmainen onnistui hillitsemään itsensä eikä ruvennut siltä seisomalta tappelemaan. Toisen katseesta näki, että tämä oli useasti joutunut kuulemaan kaikenlaista solvauksia eikä olisi halunnut kuulla enää mitään senkaltaista. Tämä näytti helpottuneen hänen vastauksestaan Akille, joten Shoukin rauhoitti mielensä.

Nuorukainen astui olohuoneeseen ja istuutui pöydän ääreen pitäen kuitenkin katseensa basistissa. "Taivasalla? Ootko sä koditon? No huhhuh, mä luulin et sulla ois omakin hima jossain", Aki totesi. Kuten ykköskitaristi oli uumoillutkin, Aki ei tiennyt Tomin tilanteesta mitään. "Sulla ei ole sitten vanhempiakaan, vai?" Shou tiesi aiheen olevan Tomille hyvin arka.

Shou nousi ylös ja jätti kitaransa nojaamaan sohvan reunaa vasten. Hän suuntasi matkansa keittiöön antaakseen noiden kahden tutustua rauhassa. Hmm... muistaakseni Aki piti täysin mustasta kahvista, joten hän ei tarvitse maitoa. Tomille en ole vielä tarjonnut kahvia, hän varmaan haluaa maistaa...

Thomas

"Taivasalla? Ootko sä koditon? No huhhuh, mä luulin et sulla ois omakin hima jossain." No niin! tyyppi ei tiennyt hänestä mitään ja oli heti arvostelemassa!! Sille aatokselle Tom kurtisti kulmiaan. "Sulla ei ole sitten vanhempiakaan, vai?" Toisen ivailu oli kuitenkin muuttunut enemmän kiinnostuneen uteliaaksi. Tällä välin Shou oli noussut, laskenut kitaran sylistään ja suuntanut keittiöön, ilmeisesti sitä lupaamaansa kahvia keittämään. Tällä ei näköjään ollut aikomustakaan puuttua Akin uteluihin.

Tom ei mielellään puhunut tuntemattomille tilanteestaan, mutta näköjään hänen täytyi, koska muuten hän ei pääsisi eroon Akin uteluista. Ties kuinka kauan he joutuisivat viettämään aikaa toistensa kanssa. "Joo, ei oo mitään vanhempia, oon yksinkertasesti pelkkä kadunkasvatti..." Sen sanoessaan Tom katseli sivummalle. Hän ei kehdannut vieläkään katsoa ihmisiä suoraan silmiin puhuessaan itsestään. Mieluiten hän olisi pitänyt kovan kuorensa alla piilossa kaiken.

Akiyoshi Higa

Kysymysten aikana Shou lähti jonnekin. Aki ei kuitenkaan laskenut kysyvää katsettaan Tomista vaan odotti jonkinlaista vastausta. "Joo, ei oo mitään vanhempia, oon yksinkertasesti pelkkä kadunkasvatti..." puhuessaan toinen katsoi muualle. Tiedon määrästä basisti kohotti toista kulmaansa yllättyneenä. Oikeasti? Oliko oikeasti vielä ihmisiä, jotka elivät kadulla ilman vanhempia? Kaikkea nuorempi oli joutunut kestämään, ei ihme jos se oli katkera kaikille ja mulkoili epäluuloisesti. Tuossa iltanteessa ei luottanut kehenkään.

"Aika rankkaa. Ihme että oot pärjännyt tähän asti." Respektiä pojalle. Mahtoikohan Kazu tietää mitään Tomin tilanteesta? Tämän naama kun oli muuttunut happamaksi puhessaan tästä. No jaa samapa kai tuo. Mitä hän muka mietti siitä mitä Kazu tiesi? Ihan samahan se oli. Ei sen pitäisi liikuuttaa häntä ollenkaan. "Miten sä tapasit sitten Niyan?" Aki kysyi. Ihan olennainen kysymys, ne kaksi kun oli ihan toisista maailmoista kotoisin.

Rishou Makito

Shou kaatoi veden kahvinkeittimeen ja laski kahvijauhojen määrän. Shou itse ei juonut kauheasti kahvia, mutta piti kahvinkeitintä ja kahvinpuruja keittiössään vieraiden varalta. Ainakin hänen äitinsä silloin tällöinen hänen luonaan käydessään halusi juoda kupposen kahvia. Viime aikoina äidillä oli ollut kiire, joten tämä ei ollut pitkään aikaan käynyt kylässä. Ehkä Shou itse voisi käydä joku päivä vanhempiensa luona. Rikuakin olisi mukava nähdä taas pitkästä aikaa.

Kahvi porisi aikansa, kunnes se valui loppuun. Ykköskitaristi kaivoi yläkaapista kolme kuppia ja asetti ne tarjottimelle. Hän jätti omaan ja Thomasin kupposeen maitovaran. Ainakin luulisi, että Tomin olisi hyvä aloittaa laimeasta maitokahvista.

"Tässä oli nyt tätä kahvia. Tom voi maistaa jos haluaa, tuo on sinun kuppisi", Shou ilmoitti tultuaan takaisin toisten seuraan. Näytti siltä, etteivät pojat olleet saaneet riitaa aikaiseksi, se oli ihan hyvä merkki. Hän ojensi kaikille omat kupit ja nautti omasta kahvistaan. Maku oli kitkerä. Silloin Shou muisti, miksei oikein juonut kahvia.

Thomas

"Aika rankkaa. Ihme että oot pärjännyt tähän asti", Aki kommentoi hänen lyhyeen elämäntarinaan. Tom vilkaisi vanhempaa kulmien alta. Sanojen takana kuului pientä kunnioitusta häntä kohtaan, se sai hänet paremmalle mielelle eikä häntä kiukuttanut enää. Hän tosiaan oli kokenut paljon, enemmän kuin Aki ja Shou yhteensä. Nyt kun hän istui tässä olohuoneessa toisten seurassa, lämpimässä, hänestä tuntui, ettei hän niin haluaisi enää lähteä tuohon koleaan maailmaan enää. Sitä paitsi... talvi oli tulossa. Hän kyllä kesät pärjäsi, talvet olivat kaikista inhottavimpia.

Keittiöstä oli kuulunut tasaista porinaa. Hetken kuluttua Shou ilmaantui takaisin kolme kuppia mukanaan. Tältä siis kahvi haisi. Aika mielenkiintoinen aromi, ei kauhean miellyttävä ensivaikutelma. "Tässä oli nyt tätä kahvia. Tom voi maistaa jos haluaa, tuo on sinun kuppisi", Shou kertoi ja ojensi hänelle valkoisen kupin. "Kiitti." Thomas otti sen vastaan, haistoi ja hörppäsi sitten. Maistui ihan älyttömän pahalta!! Tom ei edes nielaissut kahvia vaan sylki takaisin kuppiin. Yöks mitä myrkkyä... Ainakin hän tietäisi seuraavan kerran kieltäytyä kun joku tarjoaisi kahvia. Se Niyan tarjoama kaakao oli hyvää silloin kerran. Siitäkin tuntui olevan jo ikuisuus... Niyasta puheen ollen... Milloinkahan tämä tulisi katsomaan häntä?

"Miten sä tapasit sitten Niyan?" Aki kysyi jossain vaiheessa. Tarina oli näin jälkeenpäin ajateltuna aika huvittava, hänellä kun ei ollut tapana tutustua ihmisiin, joiden tavaroita oli vienyt. Siksi kysymyksen myötä Tomin kasvoille nousi ilkikurinen virnistys. "Varastin sen laukun. Se jotenkin onnistui mut sitten saamaan kiinni vaikka mulla oli etumatkaa tosi paljon." Tom ihmetteli vieläkin, miten pienempi oli oikein onnistunut pysymään hänen ja Rockin vauhdissa.