The Dream of Darrette

Junya Tanaka

Tanaka-perheen alakerran olohuoneessa vallitsi pimeä hiljaisuus. Kaksikerroksinen omakotitalo oli täysin pimeänä, missään ei palanut valoja. Junya istui olohuoneessa yksinään surullisin mielin. Hän nojasi pehmeän sohvan selkänojaan ja piti kyynärpäätään käsinojalla. Hän oli tullut joku aika sitten töistä eikä ketään ollut kotona. Hän oli syönyt ja kiivennyt yläkertaan huoneeseensa. Siellä hän ei kuitenkaan ollut viihtynyt vaan oli kavunnut alakertaan.

Hänen omassa huoneessaan oli liikaa ikäviä muistoja, hän jopa toivoi, että voisi muuttaa johonkin toiseen huoneeseen jossain vaiheessa. Käyttämättömiä makuuhuoneita oli pari kappaletta vapaana, hän voisi varmaankin ehdottaa muuttoa isälleen sitten kun tämä tulisi työmatkaltaan kotiin. Junyaa lukuunottamatta ketään ei ollut kotona, joten hän saattoi rauhassa potea sydänsurujaan olohuoneessa. Kazukin viipyi myöhään jossain ulkona.

Kotiin tultuaan Jun oli päätynyt ajattelemaan Kimiä, hänen ex-poikaystäväänsä. Heidän viimeiset seurustelukuukaudet olivat olleet niin raastavan riitaisia, että molemmat olivat olleet yhtämielisesti eron kannalla. Poikaystävän lisäksi Jun oli menettänyt samalla parhaan ystävänsä. Se satutti häntä vieläkin kaikkein eniten, vaikka erosta oli jo kulunut pari kuukautta.

Kim oli aina ollut hänen lohtunaan ja turvanaan, mutta nyt tämä ei voisi olla täällä häntä lohduttamassa. Junya tunsi olevansa yksin ajatustensa kanssa. Hän oli tottunut siihen, että oli saanut puhua murheistaan jollekulle muulle, koska se auttoi aina paremmin pääsemään asioiden yli. Hänen oli kaiketi totuteltava tähän yksinpärjäämiseen.

Kazuhiro Tanaka


Kazuhiro astui tusinan muun ihmisen vanavedessä ulos kotinsa lähettyvillä sijaitsevan metroaseman ovista. Tavallisesti tämä asema oli vilkkaampi, mutta nyt kello oli jo sen verran paljon, että useimmat matkustavaiset olivat jo palanneet kotiinsa. Kazukaan ei yleensä ollut ulkona näin myöhään, mutta tällä kertaa elokuvailta oli venähtänyt tavallista myöhempään. Ei siitä onneksi mitään todellista haittaa ollut, sillä huomenna oli sunnuntai, mutta Kazu ei mielellään nukkunut kovin myöhään edes viikonloppuna. Sellainen sekoitti unirytmin, ja sitten oli vaikeampi jaksaa herätä maanantaina kouluun.

Kazuhiro suuntasi ripein askelin kotiaan kohti. Tähän aikaan ei hänen mielestään kannattanut hengata tarpeettomasti metroaseman seutuvilla, ellei halunnut ottaa sitä riskiä, että joku tulisi tarjoamaan huumeita tai antamaan turpaan. Ei sillä, että Kazun koti olisi sijainnut erityisen vaarallisella alueella; itse asiassa hänen kotikulmansa olivat varsin hyvämaineista seutua. Liika varovaisuus ei kuitenkaan koskaan ollut pahasta, varsinkaan jos oli hänen kaltaisensa hento, japanilaissyntyinen nuorukainen, joka pukeutui valtavirrasta poikkeavasti ja meikkasi.

Metroasemalta oli Kazuhiron kotiin vain kymmenen minuutin kävelymatka, jos käveli ripeästi, joten Kazu oli pian perillä. Kotitietä astellessaan hän kaivoi kotiavaimensa jo valmiiksi esiin, joten kun hän pääsi ulko-ovelle, hänellä ei kestänyt kauaa avata se ja siirtyä sisätiloihin. Ripustettuaan takkinsa naulaan ja asetettuaan kenkänsä siististi kenkätelineen ylähyllylle hän oli aikeissa nousta portaat yläkertaan omaan huoneeseensa, kun olohuoneesta kajastava heikko valo kiinnitti hänen huomionsa. Joku oli ilmeisesti unohtanut pöytälampun päälle. Kazuhiro muutti suuntaa ja asteli olohuoneeseen sammuttaakseen lampun, jotta se ei palaisi koko yötä ja kuluttaisi turhaan sähköä.

Olohuoneen ovensuuhun päästyään Kazu havaitsi kuitenkin yllätyksekseen, ettei ollut ainoa valveillaolija. Vain himmeästi palava pöytälamppu seuranaan olohuoneessa istui nimittäin surumielisen näköinen Junya. Kazuhiro pysähtyi epätietoisena miettimään, mitä tekisi. Toisaalta hänen teki mieli vain käskeä isoveljeä sammuttamaan lamppu ja painumaan pehkuihin, mutta toisaalta hänestä tuntui, ettei hän voinut tehdä niin. Junya oli kuin olikin hänen veljensä, vaikkei tämä aina kovin hyvin ollutkaan isoveljen velvollisuuksistaan huolehtinut.

Hetken tilannetta punnittuaan Kazuhiro huokaisi äänettömästi ja asteli sitten sisälle olohuoneeseen. Hän asettui istumaan samalle sohvalle, jonka nurkassa Junya kyhjötti surkeana. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen hän kysyi: "Onko kaikki hyvin?"

Junya Tanaka

Kimin lisäksi Junyalla ei ollut ollut kovinkaan läheisiä ystäviä, lähinnä vain hyvän päivän tuttuja. Kumma miten hänen elämänsä oli ollut pyörinyt vain yhden ihmisen ympärillä. Mitenhän Kim pärjäili? Ikävöiköhän tämä yhtä paljon menneitä aikoja niin kuin hänkin?

Junyan ajatukset keskeytyivät äkisti, kun eteisestä alkoi kuulua sisäänkäymisen ääniä. Kazu oli ilmeisesti saapunut kotiin, missä sitten oli iltansa viettänytkin, tämä kun ei pahemmin ollut vielä lämmennyt hänen kotiin muuttamiselleen. Isoveli arveli pikkuveljensä painelevan yläkertaan nukkumaan, kun kuuli hiljaisten askelten lähestyvän olohuonetta kohti.

Vasta sitten Jun muisti laittaneensa olohuoneen nurkan himmeän pöytävalon päälle, jonka palaminen oli pistänyt Kazuhiron uteliaaksi. Sivusilmällään hän näki toisen seisahtavan sohvan vierellä. Junya oli odottanut pikkuveljen kääntyvän ja lähtevän yläkertaan, mutta sen sijaan tämä istahti samalle sohvalle kuin hän. Hetken hiljaisuuden jälkeen tämä kysyi, oliko hänellä kaikki hyvin.

Toisen huolenpito ja kysymys yllätti Junin. Kazu oli viimeisen kuukauden aikana tavallisesti vain ollut välinpitämätön häntä kohtaan. Toki hän ymmärsi miksi toinen käyttäytyi niin kuin käyttäytyi, hän ei ollut ollut teininä kovin arvostettava isoveli.

"Mm... Kaihertaa vain välirikko Kimin ja minun välillä", Jun vastasi hiljaa.

Kazuhiro Tanaka

Junya vaikutti yllättyvän hänen kysymyksestään. No, ihmekös tuo, kun hän ei ollut osoittanut mitään mielenkiintoa isoveljeään tai tämän asioita kohtaan niiden muutaman viime viikon aikana, jotka toinen oli ehtinyt kotona asua. Junya oli kyllä yrittänyt useampaankin otteeseen virittää keskustelua hänen kanssaan, mutta hän oli aina torpannut tämän yritykset. Hän oli yhä niin katkera siitä, miten Junya oli hylännyt hänet hänen ollessaan teini-ikäinen, ettei hän ollut hevillä valmis antamaan tälle uutta mahdollisuutta. Ei, siihen tarvittaisiin enemmän kuin yksi anteeksipyyntö ja katuva koiranpentuilme.

"Mm... Kaihertaa vain välirikko Kimin ja minun välillä", Junya vastasi vaimealla äänellä. Kazuhiro nyökkäsi. Oli täysin ymmärrettävää, että monta vuotta kestäneen suhteen päättymisestä toipuminen vaati aikaa. Vaikka hän itse oli ehtinyt seurustella Alexanderin kanssa vain reilut puoli vuotta, häneltä oli silti kestänyt vuoden päivät päästä kunnolla yli toisen petturuudesta. Tosin Junyan ja Kimin suhde ei Kazun käsityksen mukaan ollut päättynyt pettämisen takia. Ihan varma asiasta hän ei kuitenkaan voinut olla, koska ei ollut missään vaiheessa tiedustellut eron syystä Junyalta.

"Et ole kertonut, mihin teidän suhteenne kariutui", Kazuhiro totesi. Hän ei halunnut kysyä suoraan, miksi Junya ja Kim olivat eronneet, koska Junya ei välttämättä tahtonut puhua asiasta. Toisaalta hän halusi tarjota toiselle mahdollisuuden avautua erosta, mikäli tämä koki siihen tarvetta. Ainakin ennen Junya oli ollut ihminen, jota puhuminen oli auttanut.

Junya Tanaka

Junya näki sivusilmällään Kazun nyökkäävän ymmärtäväisesti. Kazu ei sentään tuominnut häntä hänen herkästä hetkestään. Pikkuveli tuntui tietävän, miltä ero rakastetun kanssa tuntui. Kazunkin elämässä oli varmasti tapahtunut kaikenlaisia surullisia asioita, joista hän puolestaan ei tiennyt mitään. Että hän oli ollut typerä ihminen.

"Et ole kertonut, mihin teidän suhteenne kariutui", Kazu sanoi. Junya pudisti pienesti päätään vastaukseksi. Hän ei ollut muistaakseen kertonut kuin sen, että he olivat Kimin kanssa tunteneet toisensa kuusi vuotta, joista seurustelleet neljä.

"Suhteemme loppupuolella riitelimme paljon, melkein lakkaamatta. Kaipa emme enää sopineet toisillemme. Ero oli meidän yhteinen päätöksemme", Junya kertoi haikeana ja hiljaa. "Mutta se mikä ottaa koville eniten, on se, että eron mukana menetin myös parhaan ystäväni." Junya oli menettänyt kaksi asiaa yhden ihmisen mukana.

Kazuhiro Tanaka


Junya pudisti päätään hänen sanoilleen. Kazuhiro ehti jo olettaa, ettei toinen tahtonut puhua eron syistä hänen kanssaan, mutta sitten tämä alkoi kertoa hiljaisella äänellä: "Suhteemme loppupuolella riitelimme paljon, melkein lakkaamatta. Kaipa emme enää sopineet toisillemme. Ero oli meidän yhteinen päätöksemme." Pienen tauon jälkeen isoveli jatkoi: "Mutta se mikä ottaa koville eniten, on se, että eron mukana menetin myös parhaan ystäväni."

Vai niin. Junyan ja Kimin suhde oli siis päättynyt parhaalla mahdollisella tavalla, millä suhde saattoi päättyä: yhteiseen päätökseen, joka oli tehty sovussa ja toista kunnioittaen. Kazuhiro tunsi hienoista kateutta, koska hänen suhteensa eivät todellakaan olleet päättyneet yhteiseen päätökseen. Toisaalta hän tajusi, että sopuisa erokin oli ero ja satutti siinä missä muutkin erot.

"Ehkä te voitte olla jälleen ystäviä jonkin ajan kuluttua, kun olette molemmat päässeet erosta yli", Kazuhiro ehdotti. Hän tunsi itsensä hieman kaksinaismoralistiseksi niin sanoessaan, koska hän ei itse voinut kuvitellakaan, että kykenisi koskaan olemaan ystävä entisen seurustelukumppaninsa kanssa. Toisaalta kaikki eivät olleet yhtä kaunaa kantavia luonteita kuin hän, ja kun kerran Junyan ja Kimin ero oli tapahtunut sovussa, niin ehkä ystävyys oli ihan realistinen vaihtoehto näille. "Ja ainahan sinä voit koettaa tutustua uusiin ihmisiin." No tuo ainakin oli varsin kaksinaismoralistista minulta, kun en itse kykene lainkaan muodostamaan uusia ihmissuhteita.

Junya Tanaka

"Ehkä te voitte olla jälleen ystäviä jonkin ajan kuluttua, kun olette molemmat päässeet erosta yli", Kazu ehdotti. Junya nyökkäsi jälleen. Sitä hänkin toivoi. Kun romanttiset tunteet olisivat kuolleet, he voisivat varmaan pysyä ystävinä. Junya ei haluaisi menettää ystäväänsä kokonaan, koska Kim oli ystävänä mitä parhain. Hän kyllä tiesi, että ex-kumppanin kanssa ystävänä pysyminen oli aika harvinaista.

"Ja ainahan sinä voit koettaa tutustua uusiin ihmisiin," Kazu jatkoi ehdotteluaan. "Olen tavannut uusia ihmisiä kyllä", mies hymyili pienesti muistaessaan Hajimen, jonka kanssa oli vaihtanut numeroitakin SnapShot-festareilla. Vaaleatukkainen nuorukainen vaikutti tutustumisenarvoiselta ihmiseltä, joka jollakin kummallisella tavalla kiehtoi häntä. Se oli aika kummallista, koska hehän olivat tavanneet vain pari kertaa, nekin kumpikin olivat olleet sattuman kauppaa.

"Mutta en tiedä kehkeytyykö niistä mitään kaverisuhteitakaan. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että pitäisi käydä enemmän ulkona, vaikka olenhan minä käynytkin."

Vaikka Kazu ei ollut tehnyt paljon mitään kuin kuunnellut hänen surujaan ja antanut pari pientä neuvoa, häntä helpotti kummasti kun sai avautua jollekin. Hän ei kyllä tarvinnut paljoa voidakseen taas paremmin. Kun sydämeltä sai pari surullista lausetta lausuttua, se auttoi jo paljon.

Junya ei ollut varma oliko tämä sopiva paikka udella pikkuveljeltään mitään, mutta päätti kuitenkin kokeilla kepillä jäätä. Eihän sitä ikinä päässyt mihinkään, jos ei yrittänyt. "Seurusteletko sinä tällä hetkellä kenenkään kanssa?" Junya kysyi kääntäen katseensa pikkuveljeensä.

Kazuhiro Tanaka


Junya nyökkäsi hänen ehdotukselleen. Isoveli vaikutti itsekin ajatelleen, että voisi olla Kimin kanssa ystävä vähän myöhemmin. Hyvä niin. Olisi varmaan ollut hieman kiusallista, mikäli hän olisi ehdottanut ystävinä jatkamista Kimin kanssa ja Junya olisi todennut, ettei halunnut enää ikinä nähdäkään exäänsä. Toisaalta Kazuhiro ei ollut koskaan erityisemmin välittänyt siitä, jos oli eri mieltä muiden ihmisten kanssa. Hän ei muuttanut mielipiteitään vain siksi, etteivät ne olleet samoja kuin kanssaihmisten.

"Olen tavannut uusia ihmisiä kyllä", Junya jatkoi ja hymyili. Kazuhiro kohotti hieman kulmiaan toisen sisäänpäin kääntyneelle hymylle. Jos hän ei olisi paremmin tiennyt, hän olisi luullut, että Junya oli hieman ihastunut. Mutta siitä tuskin oli oikeasti kyse, kun kerran Junya murehti yhä eroa Kimistä. Ilmeisesti isoveli oli vain todella ilahtunut siitä, että oli onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin.

"Mutta en tiedä kehkeytyykö niistä mitään kaverisuhteitakaan. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että pitäisi käydä enemmän ulkona, vaikka olenhan minä käynytkin", Junya jatkoi. Kazuhiro vain nyökkäsi, koska hänellä ei ollut mitään sanottavaa asiaan. Se, paljonko Junya kävi ulkona, oli tämän ikioma asia. Sitä paitsi Kazu itse kävi niin vähän ulkona muiden kuin yläasteaikaisten ystäviensä kanssa, että hänen oli ihan turha suositella enempää ulkona käymistä kenellekään.

"Seurusteletko sinä tällä hetkellä kenenkään kanssa?" Junya kysyi yhtäkkiä. Kazuhiro katsahti isoveljeään terävästi. Ilmeisesti tämä tunsi olonsa jo pirteämmäksi, kun rupesi kyselemään häneltä hänen yksityisasioistaan. Kazun teki mieli tiuskaista, ettei asia kuulunut toiselle tippaakaan. Hän pelkäsi kuitenkin, että Junyan mieliala vajoaisi jälleen, jos hän tekisi niin. Siksi hän päätyi vain vastaamaan lyhyesti: "En."

Junya Tanaka

Kazuhiro loi isoveljeensä terävän katseen. Kazun tuntien tämä meinasi, ettei ollut iloinen hänen uteluistaan. Pikkuveli ei kuitenkaan tiuskinut mitään vaan vastasi yksinkertaisesti kieltävästi. Junya pohti, oliko Kazu jokaisen ihmisen kanssa niin omanarvon tuntoinen, vai oliko tämä vain hänelle ilkeä katkeruutensa johdosta.

Junyaa harmitti, että oli nuoruusvuosinaan paennut vastuuta. Sen takia hän oli menettänyt suhteensa pikkuveljeensä. Lienekö tämä uskaltaa enää luottaa häneen ja kertoa asioistaan. Millaisetkohan välit heillä olisivat nykyään, jos Junya olisi pysynyt kunnolla isoveljen pestissään? Mutta tämähän oli pelkkää jossittelua. Hän aikoisi korvata virheensä, vaikka Kazun lepyttäminen vaatisi rutkasti aikaa.

Isoveli oli myös pohtinut tämän kuukauden aikana, mikä Kazuhiron seksuaalinen suuntautuminen saattoi olla. Nuorempana Kazu oli seurustellut jonkun tytön kanssa, mutta sen jälkeen hän ei tiennyt tämän ihmissuhteista mitään. Kazu ei vaikuttanut täysin heterolta, vaikka tytön kanssa joskus on ollutkin. Saattoi olla, että pikkuveljen hintelä ulkomuoto hämäsi häntä. Mutta Junya saattoi melkein olla varma, ettei Kazu pelkistä tytöistä välittänyt. Hän ei kuitenkaan kysyisi siitä nyt. Ehkä tuo vielä joskus kertoisi, kun tietäisi ettei isoveli tuomitsisi.

Kazuhiro Tanaka


Junya näytti hiukan pahastuvan hänen töksähtävästä vastauksestaan. Ilmeisesti tämä olisi toivonut hänen avautuvan enemmän entisistä seurustelusuhteistaan. Se oli kuitenkin turha toivo tällä hetkellä, kun heidän välinsä olivat niin etäiset kuin olivat. Monen vuoden erillään asumisen jälkeen Kazuhiro ei ollut niin vain valmis palaamaan siihen pisteeseen, missä he olivat olleet lapsuudessaan. Ei, jos Junya halusi heidän väliensä korjaantuvan, tämä saisi nähdä enemmän kuin hieman vaivaa.

"Olen pahoillani teidän eronne takia", Kazuhiro sanoi puoliksi vaihtaakseen aihetta ja puoliksi ottaakseen aidosti osaa isoveljensä onnettomuuteen. "Toivottavasti ystävinä pysyminen
onnistuu teiltä. Minä en siihen pystyisi."

Kazu oli hetken hiljaa ja mietti. Sitten hän kuitenkin jatkoi: "Sitten kun joskus pääset Kimistä yli ja löydät itsellesi uuden poikaystävän, aiotko taas kadota omille teillesi? Ihan vain, jotta tiedän varautua etukäteen, jos asia on niin." Kazuhiro ei todellakaan aikonut opetella luottamaan Junyaan uudelleen, jos tällä oli suunnitelmissa toistaa vuosien takainen hylkäämistemppunsa heti sopivan tilaisuuden tullen.

Junya Tanaka


"Olen pahoillani teidän eronne takia", Kazu sanoi osanottavasti. Tämän sanominen auttoi vaihtamaan puheenaihetta, mutta se ei isoveljeä haitannut. Hän ei halunnut pakottaa pikkuveljeään puhumaan asioista, joista tämä ei halunnut keskustella. "Toivottavasti ystävinä pysyminen onnistuu teiltä. Minä en siihen pystyisi."

Junya nyökkäsi toiveikkaana. "Sitä minäkin toivoisin." Hän myös uskoi sen, ettei Kazu pitänyt enää välejään kunnossa ex-kumppaneihinsa. Tämä pisti kerrasta poikki. Junyan ja Kimin välillä oli aina ollut jokin syvä side, mikä ei toivon mukaan koskaan katkeaisi koskaan.

Junyan kasvoilla toiveikas pieni hymy vakavoitui, kun Kazu hetken hiljaisuuden jälkeen avasi taas suunsa. "Sitten kun joskus pääset Kimistä yli ja löydät itsellesi uuden poikaystävän, aiotko taas kadota omille teillesi? Ihan vain, jotta tiedän varautua etukäteen, jos asia on niin."

Junya kääntyi katsomaan veljeään vakavana. "Ei, en aio mennä mihinkään. En halua toistaa tekemiäni virheitä, joita nytkin kadun niin syvästi." Junya halusi niin kovasti vakuuttaa pikkuveljelleen, ettei pettäisi tätä toistamiseen, mutta Kazua tuskin pelkät sanat riittivät vakuuttamaan, siihen vaadittiin myös niitä tekoja. "Olin silloin nuori ja pelokas idiootti. Olen ottanut opikseni."

Kazuhiro Tanaka


Hänen kysymyksensä sai Junyan kääntymään katsomaan häntä vakava ilme kasvoillaan. "Ei, en aio mennä mihinkään. En halua toistaa tekemiäni virheitä, joita nytkin kadun niin syvästi", isoveli vakuutti. Tämä vaikutti olevan tosissaan, mutta Kazuhiro ei ollut valmis luottamaan pelkkiin sanoihin. Hänelle oli ennenkin annettu tyhjiä lupauksia. Oli niin paljon helpompaa luvata kuin pitää lupaus.

"Olin silloin nuori ja pelokas idiootti. Olen ottanut opikseni", Junya jatkoi. Kazuhiro kohotti skeptisesti kulmiaan mutta ei kommentoinut jälkimmäistä lausetta mitenkään, vaikka mieli olisikin vähän tehnyt. Sen sijaan hän kysyi: "Miksi oikeastaan päätit hankkiutua perheestäsi eroon? En ole koskaan kuullut sinulta selitystä, olen vain tehnyt omia päätelmiä ja arvailuja. Oliko kyse teini-iän kapinasta tai ensirakkauden huumasta? Vai kyllästyitkö vain pitämään yksin pikkuveljestäsi huolta, kun äiti oli kuollut, Haruki keskittynyt omaan elämäänsä ja isä aina töissä aamusta iltaan?"

Junya Tanaka

"Miksi oikeastaan päätit hankkiutua perheestäsi eroon? En ole koskaan kuullut sinulta selitystä, olen vain tehnyt omia päätelmiä ja arvailuja. Oliko kyse teini-iän kapinasta tai ensirakkauden huumasta? Vai kyllästyitkö vain pitämään yksin pikkuveljestäsi huolta, kun äiti oli kuollut, Haruki keskittynyt omaan elämäänsä ja isä aina töissä aamusta iltaan?"

Junya ei ollut koskaan kuullut mitä Kazu oli hänen lähdöstään ajatellut. Toisella oli aihetta katkeruuteen ja viileyteen, mutta tämä oli ajatellut asiaa oikeasti monelta eri kantilta ja yrittänyt miettiä syytä isoveljen katoamiseen. Junya tiesi vastauksen Kazun kysymyksiin, mutta uskoi sen vain lisäävään pikkuveljen vihaa entisestään. Toisella oli kuitenkin oikeus tietää eikä hän aikonut kaunistella tekojaan millään tavalla.

"Äidin kuoleman jälkeen perheemme ei ollut enää entisensä. Olin shokissa, masentunut ja käperryin liikaa itseeni. Olin tosi ahdistunut eikä sitä helpottanut Harukin ja isän välinpitämättömyys perhettä kohtaan. Oikeasti isän olisi pitänyt tehdä jotain lapsiensa eteen, mutta hän vain lisäsi töitään entisestään. Taisi syynä olla osaksi se ensirakkauden huuma, koska Kim tarjosi jotain mitä minulla ei ollut, joten käytin empimättä tilaisuutta hyväkseni ja lähdin. Olin itsekäs, enkä ajatellut mitään muuta kuin omaa hyvinvointia. Pelkäsin liikaa vastuuta."

Kazuhiro Tanaka


"Äidin kuoleman jälkeen perheemme ei ollut enää entisensä. Olin shokissa, masentunut ja käperryin liikaa itseeni. Olin tosi ahdistunut eikä sitä helpottanut Harukin ja isän välinpitämättömyys perhettä kohtaan. Oikeasti isän olisi pitänyt tehdä jotain lapsiensa eteen, mutta hän vain lisäsi töitään entisestään. Taisi syynä olla osaksi se ensirakkauden huuma, koska Kim tarjosi jotain mitä minulla ei ollut, joten käytin empimättä tilaisuutta hyväkseni ja lähdin. Olin itsekäs, enkä ajatellut mitään muuta kuin omaa hyvinvointia. Pelkäsin liikaa vastuuta", Junya kertoi vilpittömän kuuloisesti.

Kazuhiro oli pitkän hetken hiljaa. Junyan selitys oli varsin kattava ja uskottava. Hän ei myöskään oikein voinut syyttää Junyaa siitä, että tämä oli ottanut äidin kuoleman ja isän ja Harukin poissaolon raskaasti eikä ollut yksin jaksanut kantaa vastuuta pikkuveljestään. Vaikka Kazu ei olisikaan missään tapauksessa toiminut samoin kuin Junya, jos heidän osansa olisivat olleet toisinpäin, heikkous ei ollut synti. Hän ja Junya olivat erilaisia ihmisiä. Lisäksi Junya oli omien sanojensa mukaan ollut masentunut niihin aikoihin, eikä masentuneiden ihmisten voinut odottaa tekevän kovinkaan hyviä tai epäitsekkäitä päätöksiä.

Siitä huolimatta Kazu oli edelleen katkera Junyalle siitä, että tämä oli valinnut itselleen helpoimman tien ja jättänyt pikkuveljensä selviytymään itsekseen. Hän oli joutunut maksamaan kalliin hinnan siitä, että Junya oli pakoillut vastuutaan. Se, että Junya oli tehnyt niin täysin ymmärrettävistä syistä, ei paljon Kazuhiroa lohduttanut. Hänen nuoruutensa olisi nimittäin luultavasti ollut melkoisen paljon parempi, mikäli isoveli olisi pysytellyt hänen rinnallaan ja tukenut häntä vaikeina aikoina, kuten silloin kun puolet ystävistä hylkäsi hänet biseksuaalisuuden takia, kun Emily jätti hänet ivanaurun säestyksellä tai kun Alexander petti häntä. Puhumattakaan siitä, ettei Kazun olisi tarvinnut aikuistua ennen aikojaan ja kyynistyä.

"En tiedä, mitä pitäisi sanoa. En oikein voi vaatia, että sinun olisi pitänyt olla vahvempi kuin olit. Mutta ei minua kamalasti myöskään lohduta, että sinulla oli täysin ymmärrettävät syyt jättää minut oman onneni nojaan. Olisin tarvinnut sinua", Kazuhiro totesi.