The Dream of Darrette

Junya Tanaka

Junyan kotiinpaluusta oli tovi, ja hän oli asunut jo jonkin aikaa lapsuudenkodissaan. Palattuaan hän oli kysynyt uutta mahdollisuutta Kazulta, mutta tämä ei ollut ollut lämmennyt hänelle. Eikä mikään ihme, hän oli aikoinaan pettänyt tämän luottamuksen ja vain lähtenyt lätkimään, vaikka hänen velvollisuudekseen olisi kuulunut huolehtia pikkuveljestään. Isä ei siihen kykenyt, tämä oli pahanlaatuinen työnarkomaani ja varmaan hengitti tässä maailmassa pelkän työn voimalla.

Junya oli päättänyt antaa Kazun miettiä asioita ja sulatella sitä, että hän oli jälleen kotona. Hän tiesi Kazun ajattelevan hänestä kyynisesti, kun hän teki kotiaskareita ja laittoi ruokaa aina kun ehti. Eihän hänen tekonsa voineet pyyhkiä menneitä pois tai muuttaa niitä. Junya oli kuitenkin itsepäisesti päättänyt yrittää. Hän ainakin halusi saada hänen ja Kazun välit lämpimimmiksi, jos ei muuta. Hän halusi olla kunnon puheväleissä pikkuveljensä kanssa ilman, että nuorempi piikittelisi häntä terävällä kielellään. Ehkä vielä jonain päivänä.

Hän oli päässyt tänään aikaisemmin töistä, joten oli palannut nopeasti kotiin laittaakseen ruokaa. Hän oli vähän vakoillut tänä aikana, mitä ruokaa Kazu laittoi usein, joten oli päättänyt itsekin opetella. Pikkuveli söi paljon kasviksia ja lihana melkeinpä pelkkää kanaa. Tänään hän oli päättänyt laittaa nuudeli-kana-kasviswokkia. Hän ei tiennyt Kazun reseptiä, mutta ajatteli soveltaa ja tehdä siitä oman makuisen.

Hän oli laittanut nuudelit pehmiämään kuumaan veteen siksi aikaa, kun pilkkoi kasviksia ja laittoi kanan lämmitellylle pannulle paistumaan. Kyllä tästä hyvää tulisi, oli hän sentään ennenkin laittanut ruokaa eikä ollut mitenkään huono. Toivon mukaan Kazu tulisi pitämään tästä. Aikaisempiin ruokiinkaan pikkuveli ei ollut sanonut mitään, mutta ainakin oli syönyt.

Kazuhiro Tanaka

Kun Kazuhiro astui kotiovesta sisään, hän kuuli keittiöstä kolinaa. Ilmeisesti Junya oli taas laittamassa ruokaa. Kazu ei oikein tiennyt, mitä olisi siitä ajatellut. Toisaalta isoveljen käytös tuntui mielistelyltä, toisaalta oli mukavaa, ettei tarvinnut aina itse laittaa ruokaa. Hän oli huolehtinut ruoanlaitosta niin kauan yksin, että oli tervetullutta vaihtelua mennä valmiiseen pöytään, varsinkin kun Junya ei ollut lainkaan hullumpi kokki. Sitä Kazuhiro ei tosin ollut kertonut veljelleen, koska ei halunnut rohkaista tätä.

Riisuttuaan ulkovaatteensa Kazuhiro kiipesi portaita yläkertaan ja vei koululaukkunsa huoneeseensa. Tervehdittyään frettejään hän aikoi ruveta tekemään läksyjään, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin. Hän oli viime päivinä miettinyt sitä, mitä Aki oli sanonut, kun he olivat treffiensä lopussa istuneet puistonpenkillä ja jutelleet hänen perheestään. Aki oli ollut sitä mieltä, että hänen pitäisi antaa Junyalle tilaisuus, koska tämä oli kaikista tekemistään virheistä huolimatta hänen veljensä. Aluksi Kazuhiro oli tuntenut olonsa hyvin vastahankaiseksi, mutta mitä enemmän hän oli asiaa pohtinut, sitä enemmän poikaystävän sanoissa oli alkanut tuntua olevan perää.

Totta puhuen Kazuhiro ei ollut alun perinkään aikonut kohdella Junyaa koko heidän loppuikäänsä kylmästi. Kuten Aki oli sanonut, Junya oli kuin olikin hänen perheenjäsenensä, eikä Kazu ollut kohtuuton ihminen. Hän oli vain halunnut varmistaa, että Junya oli tosissaan sekä tajusi, kuinka paljon oli häntä käytöksellään loukannut. Hän ei ollut tahtonut päästää isoveljeään liian helpolla.

Nyt Junyan kotiinpaluusta oli kuitenkin kulunut jo osapuilleen kaksi kuukautta, joten ehkä oli vihdoin aika antaa tälle armoa. Ei kaikki Kazuhiron katkeruus ollut vieläkään poissa, mutta oli se sentään tuntuvasti laimentunut. Junyan käytös oli myös saanut hänen melko vakuuttuneeksi siitä, että isoveli todella katui sitä, että oli hylännyt hänet vuosia sitten. Kenties hän voisi kuin voisikin tällä kertaa luottaa Junyaan.

Nuo mietteet mielessään Kazuhiro laskeutui takaisin alakertaan ja suuntasi keittiöön. Hän pysähtyi oven suuhun katselemaan Junyan touhuja. Isoveli näytti täysin syventyneen ruoanlaittoon. Aineksista päätellen tämä laittoi kana-nuudeli-kasviswokkia.

"Tuoksuu hyvältä", Kazuhiro kommentoi astuessaan sisään keittiöön. "Tarvitsetko apua?" Hänen sävynsä oli hyvin arkinen, ikään kuin hän ei olisi vihoitellut isoveljelleen kahta kuukautta putkeen.

Junya Tanaka

Junya kuuli ulko-oven käyvän. Ilmeisesti Kazu oli tullut koulusta kotiin, koska se ei olisi voinut olla isäkään. Tämä oli taas varmasti ylitöissä, kuten aina. Kuului kuinka pikkuveli riisui takkinsa ja suuntasi sitten askelista päätellen yläkertaan. Junya oli huomannut Kazuhiron olevan tunnollinen opiskelija, tämä teki läksynsä heti koulusta päästyään. Se oli ihailtavaa, koska hän ei itse koskaan ollut mikään unelmaoppilas.

Kana alkoi rätisemään kunnolla pannulla, joten Junya pienensi lämpöä ja hämmensi kanapaloja puuhaarukalla. Kohta puoliin liha alkoi olla sen verran kypsää, että saattoi heittää pilkotut kasvikset sekaan. Hän jatkoi puuhaarukalla hämmentämistä. Kana ja kasvikset alkoivat mukavasti sekoittua keskenään.

Mies oli niin keskittynyt ruuanlaittoon, ettei ollut huomannut Kazun tuloa. Vasta kun Kazu ilmoitti ääneen läsnäolostaan, Junya kääntyi katsomaan tätä. "Tuoksuu hyvältä", pikkuveli totesi. Junya hymyili pienesti toisen kehulle. Hän oli silti hieman yllättynyt, miten nopeasti toinen oli alakertaan tullut.

"Tarvitsetko apua?" Kazu kysyi seuraavaksi. "Pöydän voisi kattaa", Junya ehdotti, sillä sitä hän ei ollut vielä kerennyt tekemään. Hän kääntyi takaisin wokkipannun puoleen hyvillä mielin Kazun avuntarjonnasta. Pikkuveljen ele oli yllättynyt positiivisesti. Hänen ei kannattanut kuitenkaan ilakoida näkyvästi.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Kazu oli tullut keittiöön vielä silloin kun ruoka oli kesken. Tosiaan hän oli antanut pikkuveljen olla rauhassa aikansa ja toivonut tämän ottavan kontaktia, ja nyt se oli tapahtunut. Junyakin päätti olla kuin mitään sen kummempaa olisi tapahtunutkaan.

Kazuhiro Tanaka

Hänen sanansa kuullessaan Junya kääntyi hymyillen katsomaan häntä. "Pöydän voisi kattaa", isoveli ilmoitti vastaukseksi hänen kysymykseensä. Kazuhiro nyökkäsi. "Hoituu." Sen enempää aikaa tuhlaamatta hän asteli astiakaapille ja alkoi ottaa sieltä esiin laseja ja lautasia. Vaikka hän oli selin Junyaan, hän kykeni aistimaan isoveljensä yllätyksen sekaisen tyytyväisyyden. Tämä oli ilmeisesti odottanut jo hyvän aikaa, että pikkuveli viimein leppyisi, ja nyt kun se oli tapahtunut, toinen kykeni hädin tuskin hillitsemään iloaan.

Kazuhiro kantoi lautaset ja lasit pöytään ja asetteli ne paikoilleen. Sen tehtyään hän kääntyi takaisin Junyaan päin ja tokaisi: "Olen päättänyt antaa sinulle uuden tilaisuuden. Olet veljeni, joten en halua kantaa sinulle ikuisesti kaunaa. Älä silti kuvittele, että olen unohtanut tekosi. Älä myöskään kuvittele, että selviät ensi kerralla näin vähällä. Jos vielä petät luottamukseni, voit olla varma, ettet saa ikinä anteeksi."

Junya Tanaka

Kazu rupesi tuumasta toimeen ja kaiveli kaapeista laseja ja lautasia. Junya oli pitkään haaveillut siitä, että saisi hääriä keittiössä veljensä kanssa. Siinä oli jotain nostalgian tuntua. Astioiden kolina ja kilinä hänen takanaan tuntui niin kotoisalta. Sen pienen hetken ajan Junyan mielessä vilahti kuva äidistä. Hän kuvitteli tämän heidän kanssaan keittiöön, asiat olivat kuin joskus ennenkin.

Astioiden kolina loppui. Junya palasi takaisin todellisuuteen. Kazulle ei mennyt kauan kattaessaan astioita vain muutamalle henkilölle. Junya vaistosi pikkuveljen katseen itsessään, joten kääntyi katsomaan tätä. "Olen päättänyt antaa sinulle uuden tilaisuuden. Olet veljeni, joten en halua kantaa sinulle ikuisesti kaunaa. Älä silti kuvittele, että olen unohtanut tekosi. Älä myöskään kuvittele, että selviät ensi kerralla näin vähällä. Jos vielä petät luottamukseni, voit olla varma, ettet saa ikinä anteeksi", Kazu sanoi.

Junya ei unohtaisi itsekään ikipäivänä sitä mitä oli silloin tehnyt ja jättänyt tekemättä. Lämmin liikutuksen tunne valtasi Junyan. Hän ei voinut pyytää pikkuveljeltään mitään enempää. Noiden sanojen pitkävihaisen veljen suusta kuuleminen oli enemmän kuin mitä hän saattoi pyytää.

Junya nyökkäsi. Kiitos. En aio pettää luottamustasi enää ikinä. En halua menettää sinuakin. "Kiitos", oli ainut, mitä mies älysi suustaan päästää.

Kazuhiro Tanaka

Jostain Kazuhirolle täysin käsittämättömästä syystä hänen uhkauksensa näytti saavan Junyan liikuttumaan. Tämä ei tunneryöpyltään saanut suustaan muuta kuin vilpittömän kuuloisen kiitoksen. Onneksi Kazu ei ollut kaivannut mitään sen enempää. Lupaukset ja vakuuttelut olivat yhtä tyhjän kanssa. Hän kaipasi tekoja, ei sanoja.

Kazuhiro hymähti. "Saat kiittää poikaystävääni Akia. Hän se oli sitä mieltä, että minun pitäisi olla sinun kanssasi edes jonkinlaisissa väleissä, kun kerran kuulumme samaan perheeseen." Sen sanottuaan hän meni hakemaan ruokailuvälineitä laatikosta ja kantoi ne pöytään. Asetellessaan niitä lautasten viereen hän kysäisi: "Ottaako ero Kimistä yhä yhtä koville kuin silloin, kun viimeksi puhuimme?" Hän yritti kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä ja myötätuntoiselta, vaikka se ei ollutkaan hänelle luonteenomaista, koska hän tiesi omasta kokemuksesta, kuinka kipeältä ero saattoi tuntua vielä pitkän ajan kuluttuakin.

Kun hän ja Alexander olivat eronneet, Kazuhirosta oli aluksi tuntunut, ettei hän tulisi ikinä toipumaan erosta ja ettei hän kykenisi enää koskaan seurustelemaan kenenkään kanssa. Toisin oli kuitenkin käynyt. Vaikka se olikin vienyt monta kuukautta, lopulta eron aiheuttama tuska oli alkanut lieventyä. Ja nyt hän sitten oli kuin olikin uudessa suhteessa. Elämä jatkui väistämättä, vaikka ihminen välillä muuta kuvittelikin. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että haavat olisivat kadonneet jäljettömiin; ne vain arpeutuivat niin, ettei niihin enää koskenut koko ajan vaan vain satunnaisesti.

Junya Tanaka

"Saat kiittää poikaystävääni Akia. Hän se oli sitä mieltä, että minun pitäisi olla sinun kanssasi edes jonkinlaisissa väleissä, kun kerran kuulumme samaan perheeseen", Kazu totesi hymähdettyään ja jatkoi sitten pöydän kattamista. Junya kohotti kulmiaan yllättyneenä. Hän ei ollut tiennyt Kazulla olevan poikaystävä. Olihan hän epäillyt jo paljon aikaisemmin, ettei Kazu mikään täysin hetero ollut, mutta poikaystävästä kuuleminen pisti silti yllättämään.

Tämä Aki vaikutti olevan ihan mukava tyyppi, kun oli noin mennyt Kazua kehottelemaan tekemään sovintoa Junyan kanssa. Junya ei todennut mitään ääneen, vaan nyökkäsi lopulta. Eikä hän ehtinytkään sanoa mitään, kun pikkuveli alkoi taas puhua: "Ottaako ero Kimistä yhä yhtä koville kuin silloin, kun viimeksi puhuimme?" Tämä kysyi myötätuntoisella äänellä. Junya huomasi veljen kiinnittävän huomiota äänensävyynsä.

"Ei niin pahasti. Päivä päivältä olo tuntuu paljon kevyemmältä. Toki koen vähän herkempiä hetkiä vieläkin, mutta niitä tulee paljon harvemmin nyt, kun..." Junya painoi huulensa viivaksi ja vaikeni. Hänen ajatuksensa oli katkennut kuin seinään, sillä hänen mieleensä ilmestyi kuva Hajimesta. Hänen oli ollut aikomuksena kertoa Hajimen olevan syy siihen, miten oli päässyt pahimman surunsa yli niinkin nopeassa ajassa.

Jokin hänen sisällään esti puhua Hajimesta ääneen jollekin toiselle. Hän oli jokseenkin pettynyt kuullessaan Hajimen olevan naisiin päin. Jossain vaiheessa hän oli kuvitellut tuntevansa jonkinlaisia lämpimiä tunteita tätä kohtaan, mutta hänen oli pidettävä ajatukset ystävyyden tasolla, ettei joutuisi turhan päiten pettymään asioiden suhteen. "...kun aikaa on kulunut enemmän", Junya lopetti tönkösti keskenjääneen lauseensa.

Kazuhiro Tanaka

Kazuhirolta ei ollut jäänyt huomaamatta Junyan yllättynyt kulmien kohotus, kun hän oli maininnut Akista. Hän ei kuitenkaan ollut varma, oliko toinen yllättyneempi siitä, että hänellä oli poikaystävä, vai siitä, että hän kertoi asiasta isoveljelleen. Kazu ei tiennyt, oliko Junya kotona viettämiensä viikkojen aikana tajunnut hänenkin olevan miehiin päin kallellaan vai tuliko hänen paljastuksensa täysin puskista. Oli ihan mahdollista, että tämä oli kuvitellut hänen olevan hetero, koska silloin, kun isoveli oli viimeksi asunut kotona, hän oli seurustellut Emilyn kanssa. Alexanderin aikaan tämä oli jo muuttanut Kimin kanssa yhteen ja ollut autuaan tietämätön hänen asioistaan.

Mikäli Junyan yllätys kuitenkin johtui enemmän siitä, että hän oli avautunut tälle asioistaan edes hiukan, niin veljen sieti olla kiitollinen. Suoraan sanottuna tämä ei olisi ansainnut kuulla mitään kaiken tekemänsä jälkeen. Kazuhiro yritti kuitenkin antaa toiselle uuden tilaisuuden, koska eipä hän oikein muutakaan voinut. Sitä paitsi Junya olisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin saanut kuulla Akista, joten sama toiselle oli kertoa heti kättelyssä.

"Ei niin pahasti. Päivä päivältä olo tuntuu paljon kevyemmältä. Toki koen vähän herkempiä hetkiä vieläkin, mutta niitä tulee paljon harvemmin nyt, kun..." Junya alkoi vastaamaan hänen kysymykseensä mutta jätti sitten äkisti lauseensa kesken. Kazuhiro kohotti hienoisesti huolella nypittyjä kulmiaan. Toisen kiristyneestä ilmeestä hän päätteli, että tälle oli tullut mieleen jotain epämiellyttävää, jota tämä ei halunnut jakaa hänen kanssaan.

"...kun aikaa on kulunut enemmän", Junya lopulta päätti lauseensa tökerösti. Oli selvää, että tämä oli aikonut alun perin sanoa jotain aivan muuta. Kazuhiro pohti itsekseen, mitä se olisi voinut olla, mutta ei päässyt mihinkään varmaan lopputulokseen. Jos hänen olisi pitänyt veikata, hän olisi kuitenkin sanonut, että Junya oli ollut aikeissa mainita jostakusta, joka oli saanut tämän ajatukset pois Kimistä. Kazu muisti, että kun he viimeksi olivat puhuneet tästä asiasta, Junya oli vaikuttanut siltä kuin olisi ollut hiukan ihastunut johonkuhun uuteen tuttuunsa. Ilmeisesti juttu ei kuitenkaan ollut aivan mutkaton, kun kerran Junya vaikutti nyt noin penseältä.

Jos Kazuhiro olisi ollut uteliaampi ihminen, hän olisi varmaankin kysynyt suoraan, oliko Junya ihastunut johonkuhun. Hän kuitenkin kunnioitti isoveljensä halua pitää asia ainakin toistaiseksi itsellään. Eiköhän tämä kertoisi, kunhan olisi valmis.

"Sellaista se on. Aika turruttaa enimmän osan kivusta", Kazuhiro totesi vastaukseksi. Vaikka hänestä oli hyvä, että Junyasta tuntui paremmalta, hän ei ollut mikään yliempaattinen lässyttäjä. Hän ei myöskään halunnut valehdella isoveljelleen ja väittää, että kaikki tuska katoaisi aika myöten, koska ei se kadonnut. Kipu jätti aina omat, eliniän kestävät jälkensä ihmissydämeen.

Junya Tanaka

Junya tiesi Kazun tajunneen hänen välttelevän puhuvan jostain, tämä oli sen verran hyvä ihmistuntija, ettei jättänyt mitään huomiotta. Pikkuveli kuitenkaan ei kommentoinut mitään hänen tökeröön korjaukseen, vaan antoi asian olla. Tämä kunnioitti hänen tahtoa pitää asia hänen omana tietonaan. "Sellaista se on. Aika turruttaa enimmän osan kivusta", Kazu totesi pelkästään asiaan, mille Junya vain nyökkäsi.

Nuudelit olivat pehmenneet sen verran, että Junya saattoi kaataa niistä veden pois. Hän kallisti kattilan sisällön lavuaarissa siivilään. Sen jälkeen hän kippasi nuudelit kanojen ja kasvisten sekaan. Enää piti vain maustaa wokki, ja antaa sen hautua hetken. Sittenhän ruoka olisi valmista. Junyalla alkoikin olla jo kova nälkä.

"Mahtaa isällä olla rankkaa, kun molemmat nuoremmat pojat ovat homoja. Hän taitaakin olla eniten ylpeä Harukista, jolla on jo hyvä ura ja perhe", Junya rupesi höpöttämään. Sinällään asia oli aika surkuhupaisa, kun ajatteli asiaa isän näkökulmasta. Junyaa ei kuitenkaan todellisuudessa kiinnostanut isän mielipiteet enää ollenkaan.

Junya ei kuitenkaan tiennyt, tiesikö isä Kazun suuntautumisesta. Eipä se olisi kyllä mikään ihmekään jos ei tiennyt, koska pikkuveli ei kertonut kenellekään mitään itsestään. "Oletko seurustellut jo kauankin sen Akin kanssa?" Junya kysyi ohimennen.

Kazuhiro Tanaka

Junya vain nyökkäsi vastaukseksi ja keskittyi jälleen ruoanlaittoon. Koska Kazuhiro oli saanut kattauksen jo valmiiksi, hän istuutui pöydän ääreen katsomaan isoveljen puuhia. Tämä valutti nuudelit siivilässä ja kaatoi ne sitten kanojen ja vihannesten sekaan pannulle. Maustamisen ja hauduttamisen jälkeen ruoka olisi valmista.

"Mahtaa isällä olla rankkaa, kun molemmat nuoremmat pojat ovat homoja. Hän taitaakin olla eniten ylpeä Harukista, jolla on jo hyvä ura ja perhe", Junya puhkesi äkisti puhumaan. Kazuhiro kohotti kulmiaan veljensä sanoille. "Ikään kuin olisin kertonut hänelle. Ei minun seksuaalinen suuntautumiseni kuulu millään muotoa hänelle. Sitä paitsi minä olen ainakin periaatteessa biseksuaali, vaikken näekään itseäni enää ikinä seurustelemassa tytön kanssa", hän oikaisi Junyaa.

"Oletko seurustellut jo kauankin sen Akin kanssa?" Junya kysyi seuraavaksi. "En", Kazuhiro vastasi lyhyesti. "Mutta jos en olisi tosissani hänen kanssaan, en olisi maininnut asiasta."

Junya Tanaka

"Ikään kuin olisin kertonut hänelle. Ei minun seksuaalinen suuntautumiseni kuulu millään muotoa hänelle. Sitä paitsi minä olen ainakin periaatteessa biseksuaali, vaikken näekään itseäni enää ikinä seurustelemassa tytön kanssa", Kazu vastasi. No, se oli arvattavissa, että pikkuveli ei ollut kertonut asiasta isälle. Ja tuskin tätä edes oikeasti enää kiinnosti mikään. Isä vaikutti jo liian zombilta, voisi luulla, että tämä oli vain kävelevä tyhjä kuori.

Jostain syystä Junyan oli vaikea kuvitella veljeään seurustelemaan naisen kanssa. Johtuikohan se veljen persoonasta vai tämän metroseksuaalisesta ulkonäöstä, sitä hän ei tiennyt. "En. Mutta jos en olisi tosissani hänen kanssaan, en olisi maininnut asiasta", Kazu vastasi hänen Akia koskevaan kysymykseen.

Junya nyökkäsi. Kazu kuului niihin ihmisiin, jotka rupesivat seurustelemaan vasta sitten kun olivat tosissaan. Junya olisi halunnut tietää lisää veljensä menneistä seurustelusuhteista, mutta ajatteli, ettei ollut vielä sen aika. Pikkuveli tuskin arvostaisi, jos hän alkaisi udella liikaa. Sehän kuulostaisi aivan ristikuulustelulta.

Junya kurkotti ylähyllylle ottamaan maustepurkkeja alas. Hän lisäsi wokkiin pippuria, currya, yrttisuolaa ja paprikajauhetta. Ne kuuluivat hänen perusmausteisiin, kun hän valmisti ruokaa. Toki hän kokeili aina jotain uutta, mutta yleensä vain silloin, kun teki ruokaa itselleen.

Kazuhiro Tanaka

Junya nyökkäsi eikä kysellyt enempää. Ilmeisesti tämä vaistosi, ettei hän halunnut puhua enempää yksityisasioistaan. Se hyvä puoli Junyassa oli aina ollut, ettei tämä painostanut häntä puhumaan asioistaan vaan odotti, kunnes hän oli valmis keskustelemaan niistä. Kazuhiro arvosti sitä.

Kazu katseli, kun Junya otti ylähyllyltä mausteita ja lisäsi niitä tottunein ottein ruokaan. Milloinkohan isoveli oli oppinut kokkaamaan noin hyvin? Hänen muistaakseen toinen ei ollut ollut kummoinen kokki ennen kotoa lähtöään vaan oli osannut tehdä vain hyvin yksinkertaisia ruokia. Ilmeisesti omillaan asuminen oli pakottanut Junyan petraamaan taitojaan. Oli myös mahdollista, että Kim oli opastanut tätä.

Hetken asiaa itsekseen tuumailtuaan Kazuhiro päätti kysyä asiasta silläkin uhalla, että Kimin mainitseminen vetäisi Junyan mielen matalaksi. "Opettelitko ihan omin avuin paremmaksi kokiksi yksin asuessasi vai saitko Kimiltä neuvoja?" "Viimeksi, kun asuit kotona, et ollut kaksinen kokki. Et sinä tosin kovin usein edes yrittänyt kokata", hän lisäsi selitykseksi äkilliselle kysymykselleen.

Junya Tanaka

Oli hetken hiljaista, ainoastaan wokkiruuan sihinä pannulla täytti keittiön. Kazu kuitenkin rikkoi hiljaisuuden. "Opettelitko ihan omin avuin paremmaksi kokiksi yksin asuessasi vai saitko Kimiltä neuvoja? Viimeksi, kun asuit kotona, et ollut kaksinen kokki. Et sinä tosin kovin usein edes yrittänyt kokata", tämä kysyi.

Junya muisti liiankin hyvin kuinka oli laiminlyönyt kokkausvuorojaan ennen kuin oli muuttanut pois kotoa. "Emme kumpikaan oikein osanneet kokata kunnolla, kun muutimme yhteen", Junya tunnusti. "Joten opettelimme yhdessä ja kokeilimme kaikenlaisia ruokia, jotain tosi epämääräistäkin", Junya hymähti sekoittaessaan ruokaa. Hän muisti selvästi miten hän ja Kim olivat tehneet kaikenlaisia epämääräisiä ruokayhdistelmiä. Usein he olivat joutuneet heittämään ruuat roskiin, kun olivat olleet liian suolaisia ja mausteisia. Pikku hiljaa he olivat oppineet sitten lukemaan ruokaohjeita ja annostelemaan mausteita oikein.

Junya yllättyi siitä, ettei hänen mielensä laskenut maahan puhuessaan hänen ja Kimin ajoista. Ikävimmät tunteet olivat jo pääasiassa haihtuneet, joten hän saattoi lämmöllä muistella niitä hyviä hetkiä, joita heillä oli ollut. Enää niiden muisteleminen ei tuntunut ikävältä tai niin kaihoisalta. Hän oli siitä iloinen, ettei hänen tarvinnut enää masentua aina silloin, kun Kimin nimi mainittiin.

Kazuhiro Tanaka

"Emme kumpikaan oikein osanneet kokata kunnolla, kun muutimme yhteen", Junya kertoi ja jatkoi: "Joten opettelimme yhdessä ja kokeilimme kaikenlaisia ruokia, jotain tosi epämääräistäkin." Kazuhiro saattoi helposti kuvitella, millaista tuhoa kaksi keittotaidotonta ihmistä aiheutti yhdessä keittiössä. Onneksi hän ei ollut joutunut todistamaan Junyan ja Kimin sekoilua. Hänen mielenterveytensä ei olisi kestänyt moisen toilailun näkemistä.

Kazuhiro tarkkaili Junyan ilmettä siltä varalta, että tämä uhkaisi vaipua synkkiin mietteisiin. Isoveli näytti kuitenkin muistelevan epäonnisia kokkauskokeiluja vain lämmöllä. Kazu ei oikein ymmärtänyt, miten toinen pystyi siihen. Hänen kaikki muistonsa, joihin liittyi Alexander tavalla tai toisella, olivat iäksi leimautuneet negatiivisesti sen vuoksi, miten heidän suhteensa päättyi. Toisaalta Junyan ja Kimin suhde oli päättynyt yhteiseen päätökseen pettämisen sijaan. Kenties jos hän ja Alex olisivat olleet yhtä onnekkaita, hänkin voisi nyt muistella heidän hyviä hetkiään lämpimästi.

"Luonto kiittää teitä ruoan haaskaamisesta", Kazuhiro totesi. Hänen äänensävynsä ei kuitenkaan ollut tuomitseva. Vaikka hän inhosi tuhlaamista, hän ymmärsi, etteivät Junya ja Kim olleet tehneet tahallaan syömäkelvotonta ruokaa. Tai eihän hän periaatteessa voinut olla varma, että näiden ruoka edes oli ollut syömäkelvotonta. Hän vain epäili sitä vahvasti Junyan sanojen perusteella.