The Dream of Darrette

Hajime Aizawa

Hajime pilkkoi tottumuksen tuomalla ripeydellä punaista paprikaa. Hän oli tekemässä chow mein nuudeleita, jotka olivat melko helppo mutta silti maistuva kiinalainen nuudeliruoka. Hän oli aloittanut ruoanlaiton kymmenisen minuuttia sitten ja oli jo ehtinyt sekoittaa kastikkeen maustumaan, paahtaa seesamin siemenet sekä suikaloida kanan. Nyt kanasuikaleet ruskistuivat valkosipulin, chilin ja soijan kanssa pannulla samalla, kun hän hoiti työläintä vaihetta eli porkkanoiden, sipulin ja paprikan pilkkomista. Kunhan hän saisi vihannekset pilkottua, hän voisi alkaa wokata niitä.

Hajimen isä ja äiti olivat päättäneet lähteä viikonlopuksi ystäväpariskuntansa luokse Lontoon ulkopuolelle. Nämä olivat lähteneet matkaan jo eilen perjantai-iltana ja aikoivat palata vasta huomenna eli sunnuntaina iltapäivällä. Siksi Hajime olikin keksinyt, että voisi kutsua Junyan luokseen lounastamaan lauantaina. Hän ei ollut unohtanut puheitaan toiselle kokkaamisesta, ja toista näin hyvää tilaisuutta tuskin tulisi ihan heti uudestaan.

Sitten Richmond Parkiin suuntautuneen kuvausretkensä he olivat tavanneet kahdesti. Toisella kerralla he olivat käyneet kahvilla ja toisella puolestaan menneet kuvaamaan katutaidetta. Kahvilareissu oli ollut Hajimen ehdotus ja katutaiteen kuvausreissu puolestaan Junyan. Nyt oli siis ollut vähän niin kuin Hajimen vuoro ideoida tapaaminen. Koska Junya oli vaikuttanut aidosti halukkaalta maistamaan hänen kokkauksiaan, Japanese Beastin kitaristi oli ajatellut, että yhdessä syöminen hänen luonaan voisi olla mukava ajatus. Toivon mukaan puuseppä vain pitäisi hänen laittamastaan ruoasta. Ei Junya onneksi kyllä ollut ikinä vaikuttanut mitenkään nirsolta tai turhantarkalta. Pikemminkin tämä oli aina ystävällinen, rento ja kannustava.

Junyan ajatteleminen sai tuttuun tapaan lämpimän tunteen läikähtämään Hajimen rintakehässä. Ihastus ei ollut kadonnut minnekään, pikemminkin päinvastoin. Mitä paremmin hän Junyaan tutustui, sitä enemmän hän toisesta piti. Tämä oli niin kiltti, lämminhenkinen ja aito, komeudesta ja seksikkyydestä nyt puhumattakaan. Lisäksi puusepällä oli luontaista karismaa, jota oli vaikea vastustaa.

Junyasta olikin tullut paitsi hänen romanttisten päiväuniensa myös hänen masturbointifantasioidensa vakiotähti. Kahden käden sormet eivät enää riittäneet pitämään lukua niistä kerroista, jolloin hän oli tullut Junyan kasvot ja vartalo mielessään ja tämän nimi huulillaan. Toisinaan häntä hävetti, että hän käytti niin hävyttömästi ystäväänsä itsetyydytysmateriaalina. Junya olisi varmasti ollut pöyristynyt, jos olisi jotenkin saanut tietää asiasta. Jos häpeä meinasi ottaa vallan, Hajime kuitenkin muistutti itselleen, ettei toista vahingoittanut se, mitä tämä ei tiennyt. Sitä paitsi hän ei ikinä pääsisi fantasioita lähemmäs seksiä Junyan kanssa, joten oli vähän liikaa vaadittu, että hänen pitäisi luopua haavekuvistaankin.

Junya Tanaka

Koska nyt oli joulukuu ja maassa lunta, ei Junya päässyt kulkemaa kevytmoottoripyörällään. Hänen oli talven ajaksi erottava rakkaasta pyörästämään ja laittamaan se peitettynä varastoon siksi aikaa, kunnes taas kelit sallisivat sillä ajon. Siispä mies tyytyi kevarinsa sijaan käyttämään julkisia kulkuvälineitä, kuten tällä kertaa esimerkiksi metroa. Se oli kätevä ja moderni matkustustapa Lontoossa.

Hajime oli kutsunut Junyan luokseen syömään ja oli luvannut kokata hänelle nuudeleista jotain. Puolitoista kuukautta sitten nuorempi oli alustavasti sanononut tarjoavan hänelle omatekoista päivällistä ja nyt he olivat päättäneet toteuttaa sen. Hajime oli myös sanonut sen olevan hyvä sauma tulla vierailemaan ensi kertaa tämän luokse, koska tämän vanhemmat olivat lähteneet viikonlopuksi ystäväpariskunnan luokse, jolloin asunnossa ei ollut muita kuin Hajime itse.

Hajime oli antanut facebookin välityksellä osoitteensa edellisellä keskustelukerralla. Junyalla kun ei ollut tietoa, missä päin Lontoota toisen asuinpaikka sijaitsi, hän oli joutunut syöttämään sen älypuhelimensa navigaattoriin. Metroasemalta ei ollut pitkä matka Hajimen luokse, vain viidentoista minuutin kävelymatkan päässä. Viimeinkin Junyan pysäkki tuli kohdille, ja hän hyppäsi pois metrosta ja sen jälkeen kohdisti suuntansa kohti Hajimen taloa.

Junya oli pukeutunut siksi päiväksi harmaisiin farkkuihin, valkoiseen o-kauluksiseen pitkähihaiseen, jota päällysti hihaton tummanharmaa, lähes musta huppari. Ja tietenkään hän ei ollut unohtanut tähtikaulakoruaan, joka hänellä oli aina roikkumassa kaulassaan. Hän otti sitä harvoin pois, edes suihkun ajaksi. Ulkovaatteena miehellä oli perus musta villapipo, kaulahuivi ja tumma talvitakki. Sinä päivänä oli lauhempaa kuin aikaisemmin eikä ollut niin paljon pakkasta.

Junya halusi aina Hajimen tapaamiskerralla pukeutua mahdollisimman tyylitajuisesti, koska oli huomannut nuoremman pitävän huolen ulkonäöstään. Ja olihan se muutenkin ihan kiva pukeutua siististi, kun lähti jonnekin kylään. Kotona sitten Junya saattoi pukeutua lököhousuihin ja nuhjuisiin monta vuotta vanhoihin t-paitoihin eikä hänen koskaan vapaapäivinään tarvinnut sängystä noustuaan korjata yöllä sotkeutunutta tukkaansa, jos ei tarvinnut mennä sinä päivänä ollenkaan ulos.

Puolen ajan matkasta mies joutui olemaan nokka kiinni navigaattorissa, jottei varmasti eksyisi eikä myöhästyi sovitusta tapaamisajasta. Vaikka hän oli rento ihminen, ei hän halunnut myöhästellä, vaikka joskus se ajautuikin siihen, että hän oli viisikin minuuttia myöhässä. Kazuhiro moitti häntä monesti myöhästelystä, jos he olivat sopineet jonkun ajan. Pikkuveli ei suvainnut oikein edes parin minuutin myöhästelyä.

Kun navigaattorissa oli jäljellä enää parin minuutin kävelymatka, Jun laittoi kartta-sovelluksen pois ja kännykän taskuunsa. Hän kyllä muistaisi ulkoa lopun matkan, näin hän saattoi katsella matkan varrella olevia omakotitaloja ja niiden numeroita. Nyt kun mies katseli ympärilleen tarkemmin, hän huomasi tämän seudun olevan aika hyvätuloisten ihmisten asuinaluetta. Hajimenkin vanhemmat taisivat siis olla aika hyvätuloisia ihmisiä.

Viimeinkin hän löysi oikean osoitteen ja asteli modernin näköisen omakotitalon pihaan, jonka poikki hän käveli kevyin askelin aina kuistille asti. Pienesti huokaisten ja ajatuksiaan koottuaan Junya painoi Hajimen talon ovikelloa ja jäi odottamaan ovenavausta.

Hajime Aizawa

Kana oli nyt ruskistunut pannulla, joten Hajime siirsi sen pois hellalta ja aloitti vihannesten wokkaamisen. Ensin pannulle meni porkkana, sitten sipuli, sitten paprika ja lopuksi ananaspalat. Hajime vilkaisi keittiön seinäkelloa. Kymmentä vaille yksi. Junya tulisi varmaan pian, sillä he olivat puhuneet, että yhden aikaan voisi olla hyvä aika saapua.

Koska vihannekset pärjäsivät hetken aikaa yksinäänkin pannulla, Hajime kipaisi eteisen peilin eteen. Hän halusi varmistaa, etteivät hiukset olleet menneet huonosti ruoanlaiton tuoksinassa ja ettei hänen vaatteilleen ollut roiskunut mitään. Hänellä oli kyllä essu yllään suojaamassa isointa osaa vaatteista, mutta esimerkiksi hihat jäivät jossain määrin alttiiksi tahroille, vaikka hän olikin käärinyt ne ylös kyynärpäihinsä asti.

Tänään Hajime oli päätynyt pukeutumaan vitivalkoisiin farkkuihin ja vanhan roosan väriseen t-paitaan, jossa oli mustia, abstrakteja kuvioita. T-paidan päälle hän oli vetänyt ohuen valkoisen neuleen lämmittämään käsivarsiaan, sillä paljain käsivarsin ei oikein tarjennut näin talviaikaan. Lisäksi hänellä oli siivekkään sydämen muotoinen hopeanvärinen koru. Siitä näkyi kuitenkin tällä hetkellä vain ketju, sillä se oli essun alla poissa tieltä.

Hajimen helpotukseksi valkoisille hihoille tai minnekään muuallekaan ei ollut ilmaantunut tahroja, jotka olisivat pakottaneet hänet säntäämään huoneeseensa vaihtamaan pikavauhtia vaatteita ennen Junyan saapumista. Niinpä hän saattoi palata keittiöön jatkamaan vihannesten wokkaamista. Hän pisti myös nuudeleiden keitinveden kiehumaan, sillä vihannekset alkoivat olla jo sen verran kypsiä, että ne voisi kohta yhdistää keitettyihin nuudeleihin sekä kanaan. Sitten ei tarvisisikaan enää kuin kuumentaa seos, lisätä aiemmin tehty kastike, kiehauttaa sekä pistää seesamin siemenet ja öljy lopuksi joukkoon.

Odotellessaan, että keitinvesi alkaisi kiehua, Hajime kattoi pikaisesti pöydän. Sitten hän pudotti nuudelit kiehuvaan veteen ja alkoi katsoa kellosta aikaa, etteivät nuudelit menisi ylikypsiksi. Wokkivihannekset olivat jo valmiita, joten hän yhdisti ne ja kanan. Pian nuudelitkin olivat kypsiä ja saattoivat liittyä muiden ainesten joukkoon. Nyt vuorossa oli pikainen kuumennus.

Hajime oli juuri lisännyt kastikkeen, kun ovikello soi. Junya oli ajallaan. Hajime lähti kiireen vilkkaa avaamaan ovea, jottei toinen joutuisi odottelemaan. Onneksi hän oli saanut ruoan melkein valmiiksi, muuten häntä olisi hävettänyt se, että toinen joutui odottamaan ja katsomaan vierestä, kun hän kokkasi.

"Moi, tule sisään. Ruoka on viittä vaille valmista", Hajime ilmoitti hymyillen saatuaan oven auki. Hän väistyi hiukan sivummalle, jotta toinen mahtuisi astumaan eteiseen, ja sulki sitten ulko-oven tämän perässä. "Tein chow mein nuudeleita, kun kerroit pitäväsi kiinalaisesta ruoasta. Toivottavasti ne maistuvat sinulle, ettei tarvitse soittaa lähimpään kiinalaiseen ravintolaan ja tilata sieltä take-awaytä."

Junya Tanaka

Junyan ei tarvinnut odottaa kovinkaan kauaa oven takana, sillä sisäpuolelta kuului jo kevyitä lähestyviä askeleita. "Moi, tule sisään. Ruoka on viittä vaille valmista", Hajime tervehti hymyssä suin avattuaan ulko-oven. Junya pisti heti merkille essun, joka nuoremmalla oli sillä hetkellä yllään. Se sopi toiselle jollain söpöllä tavalla.

"Terve", Junya tervehti takaisin ja pudisti päänsisäisesti päätään äskeisille ajatuksilleen. Hän astui sisään Hajimen väistäessä suuaukosta hiukan sivummalle. Mies avasi jo ulkotakkinsa vetoketjua samalla kun Hajime sulki oven hänen perässään kiinni. "Tein chow mein nuudeleita, kun kerroit pitäväsi kiinalaisesta ruoasta. Toivottavasti ne maistuvat sinulle, ettei tarvitse soittaa lähimpään kiinalaiseen ravintolaan ja tilata sieltä take-awaytä," Hajime sanoi.

"Luotan kokkaustaitoihisi, joten en usko meidän joutuvan tilaamaan mitään kiinalaisesta ravintolasta. Sitä paitsi täällä tuoksuu sen verran hyvältä, että vesi herahtaa kielelle", Junya vastasi hymyillen ja nyt sai heitettyä kaikki ulkovaatteensa eteisen naulakkoon henkariin roikkumaan. Eteisessä oli myös vapaita nauloja takille, mutta Junya ajatteli tällä kertaa käyttää henkaria. Sitä paitsi eteisen muutkin takit olivat siististi hengareissa roikkumassa, joten hän otti niistä esimerkkiä.

Hajimen perässä kävellessään mies pisti merkille, miten siisti ja puhdas nuoremman perheen koti oli. Näytti siltä kuin täällä olisi siivottu vasta eilen kaikki paikat lattiasta kattoon. Vaikka talo ulkopuolelta oli samaa laatuluokkaa kuin Junyankin perheellä, sisustus oli aivan eri luokkaa. Siinä missä Tanakoiden sisustus koostui hyvin yksinkertaisista nuhjuisista ja vanhoista huonekaluista, Hajimen perhe oli nähnyt sisustukseen enemmän vaivaa. Seinillä roikkui monen sadan, ellei tonnin arvoisia tauluja kauniine koristeisine kehyksineen ja huonekalut olivat moderneja ja kalliin näköisiä.

"Mitä vanhempasi tekevät työkseen? He ilmeisesti tienaavat ihan hyvin, kun teillä on näin korea sisustus", Junya kysyi. Hän ei ollut mielestään kysynyt aikaisemmin mitään Hajimen vanhemmista. Jotenkin jos joskus keskustelu saattoi kääntyä Hajimen perheeseen, tämä vaihtoi heti puheenaihetta. Siksi Junya oli enemmän kuin yllättynyt, kun toinen oli päättänyt kutsua hänet kotiinsa.

Hajime Aizawa

"Luotan kokkaustaitoihisi, joten en usko meidän joutuvan tilaamaan mitään kiinalaisesta ravintolasta. Sitä paitsi täällä tuoksuu sen verran hyvältä, että vesi herahtaa kielelle", Junya vastasi yhtä kannustavana ja hyväntuulisena kuin aina. Hajime tunsi osan hermostuksesta sulavan pois hänen vatsastaan, kun hän kuuli toisen sanat. Täysin jännitys ei kuitenkaan jättänyt häntä. Aina kun hän oli Junyan kanssa, hänellä oli perhosia vatsassaan, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Mutta se oli kai ihan normaalia, kun oli ihastunut, ja niin kauan kuin perhoset pysyivät jokseenkin aisoissa, Hajime ei antanut niiden häiritä liikaa.

Sillä aikaa, kun Junya ripusti tummaa talvitakkiaan henkariin, Hajime katseli tämän olemusta vaivihkaa. Puusepällä oli yllään harmaat farkut, valkoinen pitkähihainen paita ja hihaton tummanharmaa huppari. Toinen näytti rennolta mutta tyylikkäältä, kuten aina. Tuttu oli myös tämän kaulassa roikkuva tähtikaulakoru, jota ilman Hajime ei ollut koskaan Junyaa nähnyt. Hän olisi tahtonut kysyä, mitä koru merkitsi toiselle ja keneltä tämä oli sen saanut, mutta hän pelkäsi sen olevan liian tungettelevaa. Sitä paitsi jos koru oli peräisin Junyan exältä, niin asian ottaminen puheeksi voisi vetää toisen mielen matalaksi. Tosin olisi kyllä aika outoa, jos koru olisi peräisin aiemmalta seurustelukumppanilta. Hajimen oli vaikea keksiä, miksi kukaan haluaisi eron jälkeen käyttää mitään pieleen menneestä parisuhteesta muistuttavaa.

Hajime ei kuitenkaan ehtinyt pohtia asiaa kovin kauaa, sillä Junya kääntyi takaisin hänen puoleensa. Nuorempi hymyili ja lähti johdattamaan ystäväänsä kohti keittiötä. Toivottavasti Junya tosiaan pitäisi hänen valmistamastaan ruoasta.

"Mitä vanhempasi tekevät työkseen? He ilmeisesti tienaavat ihan hyvin, kun teillä on näin korea sisustus", Junya tokaisi äkisti. Hajime vilkaisi ympärilleen kuin olisi vasta nyt huomannut arvokkaat taulut koristeellisissa kehyksissään, tyylikkäät ja isoksi osaksi käsityönä valmistetut huonekalut ja muut hintavat sisustuselementit, jotka hänen äitinsä oli hankkinut heidän kotiinsa. Hajime ei ollut ikinä saanut varmuutta siihen, rakastiko hänen äitinsä todella sisustamista, vai halusiko tämä vain varmistaa, ettei kenellekään heidän kotiinsa tulevalle jäisi epäselväksi, että he olivat keskimääräistä parempituloisia. Hänen vanhempansa tuntien jälkimmäinen vaihtoehto oli ainakin yhtä mahdollinen kuin ensimmäinen.

Toisin kuin vanhempansa, Hajime ei välittänyt esitellä heidän perheensä tulotasoa. Toki hänestä oli mukavaa, että hän saattoi ostaa muodikkaita vaatteita ja olla huolehtimatta juurikaan menojensa aiheuttamista kustannuksista, mutta hänestä varakkuudella elvistely oli vähän epäkohteliasta. Hän tiesi, ettei suurimmalla osalla ihmisistä mennyt taloudellisesti läheskään yhtä hyvin kuin heillä, ei varsinkaan nykyisen talouskriisin aikaan, minkä vuoksi hänestä ei ollut reilua hangata näiden naamaa vasten sitä faktaa, että joillakin rahaa oli enemmän kuin tarpeeksi.

Hajime vastasikin Junyan kysymykseen jokseenkin nolostuneen kuuloisena: "Joo, kyllä he tienaavat hyvin. Isäni on Hondan Lontoon haarakonttorin talouspäällikkö ja äitini on diplomi-insinööri Fujitsulla." Kääntääkseen huomion pois omista vanhemmistaan ja näiden hyvistä työpaikoista runsaine tuloineen Hajime kysäisi heti perään: "Entä sinun isäsi? Onko hänkin jonkin japanilaisen yrityksen palveluksessa?" Junyan äidistä Hajime ei luonnollisestikaan kysynyt, sillä Junya oli kertonut tämän kuolleen rintasyöpään Junyan ollessa teini-ikäinen.

He olivat nyt ehtineet jo keittiöön, joten Hajime suuntasi lieden luokse. Hän pyöräytti nuudeliwokkia muutaman kerran kauhalla, minkä jälkeen hän lisäsi vielä seesamin siemenet ja öljyn. Kun hän oli saanut ne sekoitettua joukkoon, ruoka olikin valmista. Hajime kantoi täyden wokkipannun keittiönpöydän luokse ja laski sen aiemmin kattamansa pannunalusen päälle. "Nyt tämä on valmista. Ole hyvä ja ota niin paljon kuin vain maistuu", hän kehotti Junyaa istuutuessaan pöydän ääreen tätä vastapäätä.

Junya Tanaka

"Joo, kyllä he tienaavat hyvin. Isäni on Hondan Lontoon haarakonttorin talouspäällikkö ja äitini on diplomi-insinööri Fujitsulla", Hajime vastasi hänen kysymykseensä jokseenkin nolostuneena. Tämä kuulosti kovin vaatimattomalta eikä pahemmin halunnut ilmeisesti pröystäillä hyvävaraisella perheellään. Junya piti siitä, ettei nuorempi ollut ylimielinen.

"Entä sinun isäsi? Onko hänkin jonkin japanilaisen yrityksen palveluksessa?" Hajime kysyi heti perään ohjatakseen keskustelun perheestään muualle. "Isäni on töissä Japanin suurlähetystössä. Hän käy paljon työmatkoilla, joten hän on useinkin poissa kotoa", Junya vastasi. Työ, jota Kazun ja Junyan isä teki, oli toki arvokasta ja tärkeää, mutta Junya ei ollut ikinä arvostanut sitä, miten isä toimi perheensä sisällä. Tämä ei koskaan ollut vaivautunut panostamaan perheen sisäiseen dynamiikkaan vaan oli naimisissa työnsä kanssa.

Kaksikko tuli keittiöön, jossa ruuantuoksu vain voimistui. Junya tunsi nälän tunteen voimistuvan vatsassaan. Hajime siirtyi lieden ääreen ja hämmensi vokkia tottunein ottein. Junya istuutui katetun pöydän ääreen ja seurasi sivusta Hajimen toimia. Hämmennettyään vielä muutaman kerran ruokaa nuorempi lisäsi sinne jotain ennen kuin toi wokkipannun patalappujen kanssa keittiönpöydälle. "Nyt tämä on valmista. Ole hyvä ja ota niin paljon kuin vain maistuu", Hajime sanoi ja istuutui häntä vastapäätä.

"Mm, näyttää tosi hyvältä", Junya kehui, otti kauhan käteensä ja lappasi ruokaa laitaselleen muutaman kauhallisen. Mies tarttui haarukkaan ja nosti ensimmäisen haarukallisen huulilleen, puhaltaen kuitenkin ensin kuumaa ruokaa, jottei polttaisi suutaan. "Maistuukin loistavalle! Olet hyvä kokki. Et turhaan kehunut ruokataitojasi", Junya totesi lapatessaan lisää ruokaa suuhunsa.

Hajime Aizawa

"Isäni on töissä Japanin suurlähetystössä. Hän käy paljon työmatkoilla, joten hän on useinkin poissa kotoa", Junya vastasi. Tämä ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä isänsä työhön, vaikka suurlähetystössä työskentely oli Hajimen käsityksen mukaan melkoisen arvostettua. Junyan negatiivissävytteinen asenne johtui varmaankin tämän isän työmatkoista. Oli kyllä ihan ymmärrettävää, ettei ollut mukavaa, jos isä oli aina poissa kotoa. Ei Hajimekaan olisi sellaista tilannetta toivonut lapsena, vaikka tätä nykyä hän iloitsikin aina, kun hän vanhempansa päättivät lähteä edes päiväksi tai pariksi pois kotoa. Pelkkä näiden läsnäolo nosti hänen stressitasoaan. Sitä paitsi silloin kun vanhemmat olivat poissa, hän saattoi kutsua kavereita kylään.

"Mm, näyttää tosi hyvältä", Junya kehui ja alkoi kauhoa ruokaa lautaselleen. Kun toinen oli ottanut kyllikseen, Hajime rupesi vuorostaan siirtämään ruokaa wokkipannusta lautaselleen. "Maistuukin loistavalle! Olet hyvä kokki. Et turhaan kehunut ruokataitojasi", Junya kehui heti ruokaa maistettuaan. Kehu sai Hajimen posket punehtumaan. "Kiitos. Ei tämä kyllä mitenkään vaikea ruokalaji ollut valmistaa. Ei edes mennyt kauaa", hän vähätteli. Tavallisesti hän osasi kyllä ottaa ihan kohtalaisen hyvin kehuja vastaan, mutta kun kehuja oli Junya, hän meni hämilleen.

Junya Tanaka

"Kiitos. Ei tämä kyllä mitenkään vaikea ruokalaji ollut valmistaa. Ei edes mennyt kauaa", Hajime sanoi taitojaan vähätellen. Jotenkin näytti siltä, että nuorempi kainosteli hänen kehujaan enemmän kuin tavallisesti. Saikohan toinen tarpeeksi kehuja elämänsä aikana, kun noin nolostui hänen sanoistaan? "Älä nyt turhaan vähättele itseäsi. Olipa miten helppotekoinen ruoka tahansa, maustaminen ei aina olekaan yhtä helppoa. Itselläni on vielä paljon oppimista ruuan suhteen, vaikka olenkin muutaman vuoden itselleni kokkaillutkin. Olisitpa nähnyt ensimmäiset kerrat, kun ruokaa laitoin. Se oli oikea katastrofi", Junya selitti huvittuneena.

Sanojensa päätteeksi hän kauhoi lisää ruokaa suuhunsa piti syödessään pienen hiljaisen hetken, koska ruoka oli niin hyvää. "Mitä sinulle kuuluu noin yleisesti ottaen?" Emme olekaan päässeet keskustelemaan toistemme kanssa pieneen hetkeen. Minulla ainakin on ollut pientä stressiä töiden kanssa", Junya kysyi.

Hajime Aizawa

"Älä nyt turhaan vähättele itseäsi. Olipa miten helppotekoinen ruoka tahansa, maustaminen ei aina olekaan yhtä helppoa. Itselläni on vielä paljon oppimista ruuan suhteen, vaikka olenkin muutaman vuoden itselleni kokkaillutkin. Olisitpa nähnyt ensimmäiset kerrat, kun ruokaa laitoin. Se oli oikea katastrofi", Junya kertoi huvittuneen kuuloisena. Toisen huvittuneisuus tarttui Hajimeen ja sai leveän hymyn kohoamaan hänen kasvoilleen. Kuulosti siltä, että Junyan ensimmäiset ruoanlaittokerrat olivat tosiaan olleet jotain näkemisen arvoista.

Hetken he söivät hiljaisuuden vallitessa, sitten Junya puhkesi uudelleen puhumaan. "Mitä sinulle kuuluu noin yleisesti ottaen? Emme olekaan päässeet keskustelemaan toistemme kanssa pieneen hetkeen. Minulla ainakin on ollut pientä stressiä töiden kanssa", puuseppä kertoi.

"Ihan hyvää. Koeviikko meni hyvin, ja pianhan alkaa jo joululoma. On mukava saada pientä taukoa opiskelusta", Hajime vastasi. "Mikä töissä on aiheuttanut stressiä?" hän tiedusteli vuorostaan kulmiaan huolestuneesti kurtistaen. Hänestä oli ikävä kuulla, että Junya kärsi stressistä, se kun ei tehnyt kenellekään hyvää.

Junya Tanaka

"Ihan hyvää. Koeviikko meni hyvin, ja pianhan alkaa jo joululoma. On mukava saada pientä taukoa opiskelusta", Hajime vastasi. Junya nyökkäsi. Hän muisti miten hänkin aina odotti lukioaikoinaan kaikkia lomia kuin kuuta nousevaa. Se oli sitä opiskelijan elämää. "Mikä töissä on aiheuttanut stressiä?" nuorempi kysyi.

"No kaikkihan ei aina suju suunnitelmien mukaan. Eräs asiakkaani ei pitänyt tilaustyöstään, jonka tein hänelle valmiiksi viime viikolla, vaikka olin tehnyt sen täysin hänen toiveidensa mukaisesti. Hänellä oli ollut tarkka mielikuva tuolista, mutta olikin päättänyt muuttaa mielipidettään viime hetkellä eikä ollut valmistusvaiheessa voinut kertoa suunnitelmien muutoksista. Nyt joudun suunnittelemaan hänelle hatusta heitetyn mikä hänelle sopisi. Olen piireskellyt erilaisia variaatioita, jotka näytän hänelle ensi viikolla. Jos vaikka jokin tällä kertaa kävisi hänelle. Onneksi minullakin on pian joululoma, niin saan hengähdystaukoa töistä. Kaikki asiakkaat eivät ole yhtään kivoja."

Junya piti pienen syömistauon ennen kuin jatkoi puhumista. "Pakko kyllä sanoa että sinä olet paras asiakkaani tähän mennessä, sainhan sinusta hyvän ystävän", Junya hymyili katsellessaan nuorempaansa pöydän yli.

Hajime Aizawa

"No kaikkihan ei aina suju suunnitelmien mukaan. Eräs asiakkaani ei pitänyt tilaustyöstään, jonka tein hänelle valmiiksi viime viikolla, vaikka olin tehnyt sen täysin hänen toiveidensa mukaisesti. Hänellä oli ollut tarkka mielikuva tuolista, mutta olikin päättänyt muuttaa mielipidettään viime hetkellä eikä ollut valmistusvaiheessa voinut kertoa suunnitelmien muutoksista. Nyt joudun suunnittelemaan hänelle hatusta heitetyn mikä hänelle sopisi. Olen piireskellyt erilaisia variaatioita, jotka näytän hänelle ensi viikolla. Jos vaikka jokin tällä kertaa kävisi hänelle. Onneksi minullakin on pian joululoma, niin saan hengähdystaukoa töistä. Kaikki asiakkaat eivät ole yhtään kivoja", Junya kertoi.

"Tuo kuulostaa kyllä todella kurjalta", Hajime kommentoi vilpittömästi. Hän ei voinut tajuta, miksi joku ihminen toimi noin. Todella ajattelematonta. "Toivottavasti jokin ehdotuksistasi tosiaan kelpaa hänelle, jotta pääset hänestä eroon."

"Pakko kyllä sanoa että sinä olet paras asiakkaani tähän mennessä, sainhan sinusta hyvän ystävän", Junya sanoi seuraavaksi hymyillen. Toisen sanat yllättivät Hajimen ja saivat punan kohoamaan toistamiseen hänen poskileen. "Se on ilo kuulla", hän sai sanotuksi hetken hämillään olon jälkeen. "Minäkin olen iloinen siitä, että vanhempani sattuivat lähettämään minut juuri sille puusepänverstaalle, jossa sinä olet töissä. Jos niin ei olisi käynyt, emme olisi ehkä ikinä tavanneet."

"Onko sinulle muuten suunnitelmia joululomaksi?" Hajime tiedusteli seuraavaksi. Odotellessaan toisen vastausta hän maistoi itsekin vihdoin tekemäänsä ruokaa. Ehkä Junya ei ollut kehunut häntä ihan turhaan, sillä nuudeliwokki todella maistui hyvältä.

Junya Tanaka

"Tuo kuulostaa kyllä todella kurjalta. Toivottavasti jokin ehdotuksistasi tosiaan kelpaa hänelle, jotta pääset hänestä eroon," Hajime kommentoi. Junya nyökkäsi. Hän todellakin toivoi pääsevänsä siitä ikävästä naisesta eroon. Tällaiset asiakkaat aiheuttivat aina suorituspaineita eikä lopputulos ollut aina niin kuin hän olisi itse toivonut.

Hajime taisi hieman hämmentyä Junyan mukavista sanoista, koska ei heti osannut sanoa mitään vastaukseksi. "Se on ilo kuulla", nuorempi lopulta vastasi. "Minäkin olen iloinen siitä, että vanhempani sattuivat lähettämään minut juuri sille puusepänverstaalle, jossa sinä olet töissä. Jos niin ei olisi käynyt, emme olisi ehkä ikinä tavanneet." Hajime oli oikeassa. Onneksi kohtalo oli ollut pelissä heidän suhteensa. "Totta", Junya totesi.

"Onko sinulle muuten suunnitelmia joululomaksi?" nuorempi kysyi seuraavaksi ja maistoi nyt valmistamaansa ruokaa ensimmäisen kerran. "Aion lähinnä levätä ja viettää perheen kanssa aikaa. Tämä on ensimmäinen joulu pitkästä aikaa, kun vietän sen lapsuuden kodissa perheenjäsenten kesken." Ei sillä, että Junya odottamalla odottaisi sitä. He tulisivat luultavasti viettämään joulun kolmistaan kotona. Ehkä Haruki saattaisi käydä kylässä jouluaattona, mutta yöksi tämä tuskin jäisi. Junya viettäisi kyllä enemmän aikaa pikku veljensä kanssa. Ehkä he voisivat tehdä jotain yhdessä joululoman aikana, ellei Kazulla sitten ollut mitään suunnitelmia.

"Miten sinä aiot viettää joulusi? Vietättekö sen perheen kesken, vai tuleeko sinulla kenties tyttöystävä käymään?" Junya kysyi.

Hajime Aizawa

"Aion lähinnä levätä ja viettää perheen kanssa aikaa. Tämä on ensimmäinen joulu pitkästä aikaa, kun vietän sen lapsuudenkodissa perheenjäsenten kesken", Junya vastasi. Hajime nyökkäsi. Junya oli kertonut muuttaneensa takaisin lapsuudenkotiinsa erottuaan poikaystävästään. Tällä ei kuulemma ollut ollut muuta paikkaa mennä, asunto kun oli ollut poikaystävän kanssa yhteinen. Erot olivat siinäkin mielessä ikäviä tapahtumia. Toivon mukaan Junyalla kuitenkin olisi mukava joulu kahden veljensä ja isänsä kanssa.

"Miten sinä aiot viettää joulusi? Vietättekö sen perheen kesken, vai tuleeko sinulla kenties tyttöystävä käymään?" Junya tiedusteli vuorostaan häneltä. Hajimella jäi haarukka puolitiehen matkalla suuhun, sillä hän kummastui niin paljon toisen kysymystä. "Tyttöystävä?" hän kysyi ihmeissään ääneen. Sitten hän kuitenkin äkisti tajusi, ettei Junya tiennyt, ettei hän seurustellut sillä hetkellä. Siitä, mitä hän oli sanonut heidän ollessaan Richmond Parkissa, ei ollut käynyt selväksi, oliko hän sillä hetkellä suhteessa vai ei, eikä Junya ollut ikinä kysynyt selventävää kysymystä asiasta.

"Ei, ei ole tulossa. Minulla ei ole nyt tyttöystävää. Olen ollut sinkku reilut pari kuukautta", Hajime selitti. Hän tunsi olonsa kiusaantuneeksi. Oli vaikeaa olla muistamatta, että hän oli eronnut Sarahista Junyan tapaamisen innoittamana. Lisäksi häntä hävetti, että hän oli valehdellut Junyalle seksuaalisesta suuntautumisestaan. Vaikka hän olikin kokenut sen perustelluksi, valehtelu ei varsinaisesti ollut mikään hyvän ystävän tunnusmerkki.

"Minäkin olen varmaan enimmäkseen kotona jouluna. Käymme ehkä vanhempieni kanssa perhetuttujeni luona tapaninpäivänä, mutta siinä se. Uutena vuotena Japanese Beastilla on sitten keikka", Hajime kertoi. Hän toivoi, ettei Junya kysyisi mitään hänen edellisestä tyttöystävästään tai muusta seurusteluasioihin liittyvästä. Hän ei halunnut joutua valehtelemaan tälle enää yhtään enempää.

Junya Tanaka

Hajimella jäi haarukka puolitiehen matkalla suuhun Junyan esittämän kysymyksen jälkeen. "Tyttöystävä?" nuorempi kysyi ihmeissään. Junyan toinen kulma kohosi kysyvästi. Toinen näytti ihan tosissaan kummastelevan hänen kysymystään tyttöystävästä. Ihan kuin hän olisi repäissyt sen hatusta noin vain. "Ei, ei ole tulossa. Minulla ei ole nyt tyttöystävää. Olen ollut sinkku reilut pari kuukautta", Hajime sitten vastasi jokseenkin kiusaantuneen oloisena. Miksiköhän nuorempi nyt noin käyttäytyi, kun silloin Richmond Parkissa oli maininnut tyttöystävistään. Totta kai Junya oli olettanut, että toisella oli sellainen tälläkin hetkellä.

"Minäkin olen varmaan enimmäkseen kotona jouluna. Käymme ehkä vanhempieni kanssa perhetuttujeni luona tapaninpäivänä, mutta siinä se. Uutena vuotena Japanese Beastilla on sitten keikka", Hajime sitten vastasi hänen perimmäiseen kysymykseensä. Junya nyökkäsi. Kuulosti hyvin perinteiseltä joululoman vietolta. Junyan perhe ei ollut pitkään aikaan sukuloimassa, koska yli puolet sukulaisista kun asuivat Japanissa.

"Mitä muuten tahtoisit joululahjaksi?" Junya kysyi. Hajime oli ollut jo hyvän aikaa hänen ystävänsä, joten tämä ansaitsisi jotain joululahjaksi. Ehkä se oli Hajimen mielestä liian homoa, jos mies hankki toiselle miehelle joululahjan, mutta hän ei välittänyt. Hän halusi muistaa ystäväänsä. Hajime kun oli osasyynä siihen, että hän oli päässyt nopeammin Kimin ja hänen erosta yli.