The Dream of Darrette

Junya Tanaka


Oli Kazun syntymäpäivän jälkeinen viikonloppu. Junya ja Hajime olivat yhdessä päättäneet ja ehdottaneet, että Kazulle järjestettäisiin pienet juhlat, johon totta kai heidän kolmen lisäksi kutsuttiin Kazun poikaystävä Aki. Aki ja Hajime olivat saapuneet hetki sitten. Junya ja Hajime olivat luvanneet hoitaa kokkaamisen ja leipomisen, jotta Kazu saisi viettää hetken kahdenkeskistä aikaa Akin kanssa yläkerrassa. Yhteisen ruokailun jälkeen olisi tarkoitus katsoa myös jokin elokuva.

Menussa olisi tekeillä kanaa uunikasvisten kanssa ja jälkiruuaksi sitruuna-limekakkua. Junya oli ottanut kontolleen ruuan valmistamisen, koska hän ei ollut kauhean itsevarma leipomisessa. Se vaati tarkkuutta ja oikeita mittasuhteita. Junya muisti viimeisimmän yrityksensä leipoa kuivakakkua. Hän ei ollut ollut varma mitä siinä oli tapahtunut, mutta uunista tultua kakkua ei ollut saanut irti vuuasta. Se oli ollut niin kova, ettei olisi saanut halki edes moottorisahalla. Lopulta kakku oli mennyt vuokineen päivineen roskikseen.

Junya katseli sivusilmällä ystävänsä puuhastelua keittiössä. Hänestä oli mukava tehdä tämän kanssa yhdessä jotain heidän torstaisen vakavamman keskustelun jälkeen. Molemmat halusivat jatkaa ystävyyttä Hajimen rakkaudentunnustuksesta huolimatta. He olivat toistaiseksi päättäneet unohtaa asian ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se ei ollut täysin oikein Hajimea kohtaan, mutta kumpikaan ei ollut tiennyt miten muutenkaan asia olisi ratkennut.

Junya itse halusi toipua kunnolla erostaan ottamatta sitä riskiä, että kenestäkään tulisi laastarisuhteen toinen osapuoli. Sellainen kohtalo ei ollut kenellekään mukavaa, joten oli parasta antaa itselle aikaa ennen kuin mietti uudelleen rakkauselämää.

Mies kaivoi pannun alakaapista valmiiksi liedelle, jossa kana paistettaisiin. Nyt hän oli siirtynyt pilkkomaan kasviksia, joita oli muunmuassa; porkkana, kesäkurpitsa, sieni ja munakoisoa.

Hajime Aizawa


Junya ja Hajime olivat perjantaina keksineet, että he järjestäisivät sunnuntaina Kazuhirolle pienimuotoiset syntymäpäiväjuhlat. Niin Junya saisi korvattua varsinaisen syntymäpäiväjuhlan unohtamisen. Hajime ja Junya olisivat vastuussa kokkaamisesta, kun taas Aki saisi viettää yläkerrassa rauhassa laatuaikaa syntymäpäiväsankarin kanssa. Ruokailun jälkeen he voisivat vielä katsoa koko porukalla jonkin elokuvan. Junyan ja Hajimen iloksi sekä Kazuhiro että Aki olivat hyväksyneet heidän ehdotuksensa, vaikka Kazuhiro olikin vaikuttanut hämmentyneeltä ja vaivaantuneelta siitä, että tämän vuoksi nähtiin sillä tavalla vaivaa. Hajimesta oli kuitenkin mukava ilahduttaa ystäväänsä.

Hajime oli saapunut Junyan ja Kazuhiron luokse hetki sitten, ja nyt hän aloitteli suunnitelman mukaisesti Junyan kanssa ruoanlaittoa keittiössä, kun taas hänen kanssaan samoihin aikoihin saapunut Aki oli suunnannut yläkertaan poikaystävänsä seuraksi. Junya oli halunnut ottaa vastuulleen kanaruoan tekemisen. Tämä oli kuulemma epävarma leipomistaidoistaan eikä halunnut ottaa sitä riskiä, että mokaisi veljensä syntymäpäiväkakun. Järjestely sopi Hajimelle, sillä hän piti leipomisesta. Hän oli myös varsin itsevarma leipomistaidoistaan.

Hajime aloitti sitruuna-limekakun teon laittamalla uunin lämpenemään. Sitten hän voiteli ja jauhotti kakkuvuoan, ennen kuin alkoi sekoittaa kulhossa jauhoja, leivinjauhetta, ruokasoodaa, suolaa ja sitruunankuorta. Hän huomasi Junyan katselevan itseään sivusilmällä. Toinen ei kuitenkaan sanonut mitään. Heidän välillään oli yhä hieman kiusaantuneisuutta hänen tunnustuksensa jäljiltä, vaikka he olivatkin saaneet asiat puhuttua halki torstaina. Menisi aikaa, että heidän välinsä palautuisivat täysin ennalleen.

Junyakin rupesi laittamaan ruokaa. Tämä aloitti pilkkomalla kasviksia. He olivat päätyneet kanaan uunivihannesten kanssa, koska tiesivät Kazuhiron pitävän terveellisestä ruoasta. Sitruuna-limekakku oli toki makea herkku, mutta toivon mukaan se kuitenkin kelpaisi. Hajimella oli pyrkimys tehdä siitä mahdollisimman kirpeää, koska Kazuhiro piti kirpeistä mauista.

Akiyoshi Higa


Kazu oli kutsunut Akin synttärijuhliinsa. Aki oli yllättynyt siitä, että Kazu järkkäsi edes mitään juhlia. Oli kuitenkin ilmennyt, että tämän isoveli, Junya ja Japanese Beastin kitaristi Hajime, (jotka olivat hyviäkin kavereita keskenään jostain kumman syystä), olivat halunneet järjestää Kazulle pienimuotoiset juhlat, joihin kutsuttiin kaikkein lähimmät ihmiset.

Aki ei ollut edes tiennyt, milloin Kazun synttärit olivat. Ei ollut ollut koskaan puhetta bändissä, jos oli niin oli mennyt aikoinaan ohi eikä Akikaan ollut pahemmin kysynyt. Nytpä hän tiesi ja oli laittanut kalenteriin ylös ensi vuodelle. Hän ei ollut myöskään mikään lahjojen ostelija, mutta halusi antaa poikaystävälleen edes jotain, joten oli käynyt ostamassa tälle uudet rumpukapulat. Pitkän mietinnän jälkeen hän oli muistanut, että oli nähnyt viime treeneissä Kazun käyttäneen melko kuluneita kapuloita.

Aki oli tullut samoihin aikoihin kuin Hajime ja oli mennyt Kazun perässä yläkertaan siksi aikaa kunnes kaksikko saisi alakerrassa ruuan valmiiksi. Tarkoituksensa olisi myös katsoa joku elokuva syönnin päätteeksi. Basisti oli pistänyt merkille, ettei Kazun isä ollut taaskaan paikalla. Hän oli varmaan nähnyt tämän vain kerran. Kazulla ja tämän isällä ei tainnut olla kovinkaan läheiset välit, mikä oli aika harmi. Aki oli oman isänsä kanssa melko läheinen, ainakin oli silloin kun asui vielä kotona. Nyttemmin hän kävi kotipuolessa pari-kolme kertaa vuodessa. Olisi kai pitänyt käydä useammin, vanhemmat kun alkoivat käydä aika vanhoiksi.

Aki ojensi yläkertaan päästyään Kazulle tämän lahjapaketin. "Hyvää synttäriä", Aki toivotti.

Kazuhiro Tanaka


Junya ja Hajime olivat saaneet päähänsä järjestää hänelle syntymäpäiväjuhlat. Se johtui selvästi siitä, että isoveljellä oli huono omatunto hänen syntymäpäivänsä unohtamisesta. Hajime taas ilmeisesti halusi sekä auttaa Junyaa että ilahduttaa häntä. Henkilökohtaisesti Kazuhiro ei nähnyt juhlille tarvetta eikä ollut sen kummemmin välittänyt veljensä unohduksesta. Tällä oli ollut Hajimen tunnustuksen jälkeen muuta mielessä, eikä Kazu edes ollut vuosiin juhlinut syntymäpäiväänsä mitenkään. Tänäkin vuonna hän oli ilmoittanut kahdelle vanhalle kaverilleen, ettei halunnut lahjoja saati juhlia. Kun Junya ja Hajime olivat sanoneet tahtovansa järjestää hänelle pippalot, hän oli kuitenkin myöntynyt, koska nämä olivat olleet niin innoissaan ideastaan. Toivon mukaan juhlien järjestäminen myös saisi Junyan lakkaamaan näyttämästä siltä kuin tämä olisi vahingossa pistänyt hänen frettinsä pesukoneeseen.

Junyan ja Hajimen suunnitelma oli, että nämä hoitaisivat kahdestaan kokkaamisen ja leipomisen sillä välin, kun Kazuhiro viettäisi poikaystävänsä kanssa aikaa yläkerrassa. Syömisen jälkeen he kaikki katsoisivat jonkin elokuvan. Rumpali oli myöntynyt suunnitelmaan, vaikka hänestä tuntuikin omituiselta olla muiden passattavana. Aki oli myös suostunut, vaikka olikin vaikuttanut hämmentyneeltä koko kuviosta, eikä ihme, sillä eihän tämä edes ollut tiennyt, että hänellä oli nyt syntymäpäivä. Onneksi sentään isä oli jälleen kerran työmatkalla eikä katsomassa tätä operaatiota.

Sekä Hajime että Aki olivat saapuneet juuri äsken. Hajime oli suunnannut Junyan kanssa keittiöön, kun taas Aki oli tullut hänen perässään yläkertaan. Kazuhiro sulki huoneensa oven, jotta he saisivat olla rauhassa, ennen kuin kääntyi poikaystävänsä puoleen huomatakseen, että tämä tyrkytti hänelle lahjapakettia. "Hyvää synttäriä", Aki toivotti. "Ei olisi tarvinnut hankkia mitään", Kazu vastasi kulmat kurtussa mutta otti kuitenkin paketin vastaan.

Paketista paljastui rumpukapulat. Onneksi lahja oli sentään hyödyllinen. "Kiitos", Kazu sanoi. "Suoraan sanottuna en ole juhlinut syntymäpäivääni moneen vuoteen. Tuntuukin kummalliselta juhlia sitä nyt. Kuten sanoin, koko idea oli Junyan ja Hajimen. Isoveljelläni on huono omatunto siitä, että hän unohti syntymäpäiväni, ja hän haluaa hyvittää sen jotenkin, vaikka sanoin hänelle, etten ole loukkaantunut hänen unohduksestaan."

Junya Tanaka


Vaikka ruokana olisi uunikasviksia, Junya päätti paistaa juuri sopiviksi suupaloiksi pilkkomansa kasvikset kasarissa, koska uuni oli varattu Hajimen valmistamalle jälkiruualle. Junyasta oli mukava kokata yhdessä ystävänsä kanssa, kumpikin omalla osaamialueella liikkuen. Se oli hyvä tasapaino.

Mies laittoi levyn päälle, lorautti öljyä kasariin ja kun sen oli lämmennyt, hän heitti kasvikset sinne. Hän sekoitti puulastalla niitä, jotteivät palaisi pohjaan. Kasvikset lämmitettyään hän pisti ne sivuun hautumaan kannen alle ja otti projektiksi seuraavaksi kanan paistamisen. Kun paistinpannu oli lämmennyt, hän asetti kanan rintapalat sinne. Kummaltakin puolelta piti paistaa ainakin neljä minuuttia. Piti kuitenkin välttää, ettei paistanut liian pitkään, jottei kanasta tulisi liian kuivaa.

"Millä mallilla kakku on? Ruoka on kohta valmis, mutta ei haittaa vaikkei kakku ennätäkään samaan aikaan, sillä se on jälkiruoka", Junya sanoi.

Hajime Aizawa


Seuraavaksi Hajime sekoitti voin ja sokerin sähkövatkaimella. Vähennettyään vatkaimen nopeutta hän lisäsi yksi kerrallaan munat. Taikinaan lisättiin myös sitruunamehua, aiemmin tehty jauhoseos sekä piimää. Oli oltava tarkkana, ettei vatkannut taikinaa liikaa mutta ei myöskään liian vähän, koska ainekset oli saatava sekoittumaan hyvin.

Kun taikina oli valmis, Hajime kaatoi sen kakkuvuokaan ja laittoi uuniin. Sillä aikaa, kun kakku paistui, hän valmisti limekreemin. Se oli melko yksinkertainen, vaikkakin sekoittamisessa oli oltava tarkkana, jotta koostumuksesta tulisi oikeanlainen. Hajime oli kuitenkin ennenkin tehnyt kreemejä, joten se ei tuottanut hänelle vaikeuksia. Koska hän piti niin paljon ruoanlaitosta ja leipomisesta, hän oli joskus jopa vähän haaveillut ruoanvalmistusalalle lähtemisestä. Hän kuitenkin tiesi, etteivät hänen vanhempansa ikinä hyväksyisi sellaista ammattivalintaa. Luultavasti keittiössä häärimisen ilo myös säilyisi paremmin, jos kokkaaminen ja leipominen olisivat vain hänen harrastuksensa eivätkä työnsä.

"Millä mallilla kakku on?" Junya kysyi. "Ruoka on kohta valmis, mutta ei haittaa vaikkei kakku ennätäkään samaan aikaan, sillä se on jälkiruoka", toinen lisäsi. "Otan sen kohta pois uunista. Sen jälkeen sen täytyy kuitenkin jäähtyä kunnolla, ennen kuin voin levittää kreemin, koska muuten kreemi sulaa ja rupeaa valumaan", Hajime vastasi. "Voin kuitenkin koristella kakun vasta pääruoan syömisen jälkeen samalla, kun te muut valitsette meille katsottavaa. Laitan kreemin siksi aikaa jääkaappiin, ettei se pääse lämpenemään liikaa." Kazuhiron ja Junyan perheen jääkaappi oli onneksi tilava eikä läheskään täynnä, joten kreemikulho mahtui sinne oikein mainiosti.

"Katan pöydän sillä aikaa, kun viimeistelet ruokaa", Hajime ilmoitti ja rupesi tuumasta toimeen. Vaikka hänen ja Junyan välit eivät olleetkaan aivan normaalit, hän oli hyvällä tuulella. Oli ollut mukavaa leipoa samalla, kun toinen kokkasi vieressä. Se oli ollut kodikasta. Sitä ei kuitenkaan kannattanut ajatella liikaa, sillä he eivät koskaan tulisi asumaan saman katon alla. Piti pitää mielessä, että tämä oli ollut kertaluontoinen juttu.

Akiyoshi Higa


Kazu ei näyttänyt olleen yhtään mielissään nähdessään lahjapaketin Akin kädessä. Poikaystävä otti sen kuitenkin kulmat kurtussa vastaan. "Ei olisi tarvinnut hankkia mitään", tämä tokaisi ja avasi paketin, kiitti kuitenkin nähdessään sen sisällä olevan jotain hyödyllistä. Jos Aki hommasi jotain, se olisi käytännöllistä eikä mitään rojua, joka joutuisi pari päivän päästä johonkin rojunurkkaukseen.

"Suoraan sanottuna en ole juhlinut syntymäpäivääni moneen vuoteen. Tuntuukin kummalliselta juhlia sitä nyt. Kuten sanoin, koko idea oli Junyan ja Hajimen. Isoveljelläni on huono omatunto siitä, että hän unohti syntymäpäiväni, ja hän haluaa hyvittää sen jotenkin, vaikka sanoin hänelle, etten ole loukkaantunut hänen unohduksestaan", Kazu kertoi sitten.

Aki kohautti kevyesti harteitaan. "Toisille synttärit on tärkeäkin juttu. Ehkä niille voi sillon tällön antaa sen viettämisen ilon", basisti totesi ja pussasi rumpali otsalle. Olikohan Kazulla vaivaantunut olo, kun oli huomion keskipisteenä? Aki istuutui sängynreunalle ja suuntasi katseensa Kazun lemmikkihäkkiin, jossa kaksi uteliasta nappisilmäparia tuijottivat. "Mä vietin nuorempana synttäreitä kaveriporukalla, tosin se oli kaikille vaan hyvä tekosyy lähtee ryyppäämään", basisti totesi. Synttärisankarilla itsellään ei koskaan ollut paljoakaan väliä, vain sillä päivällä.

Kazuhiro Tanaka


Aki kohautti olkapäitään ja tokaisi: "Toisille synttärit on tärkeäkin juttu. Ehkä niille voi sillon tällön antaa sen viettämisen ilon." Sen sanottuaan tämä antoi hänelle yllättäen pusun otsalle, ennen kuin istuutui hänen sänkynsä reunalle ja katsahti frettihäkin suuntaan. Hämmentyneenä pususta Kazuhiro jäi toistaiseksi seisomaan. "Mä vietin nuorempana synttäreitä kaveriporukalla, tosin se oli kaikille vaan hyvä tekosyy lähtee ryyppäämään", Aki kertoi.

"Voin kuvitella", Kazuhiro vastasi ja meni sitten avaamaan frettihäkin oven, jotta Louis ja Lestat pääsisivät jaloittelemaan ja moikkaamaan Akia. Ne vilistivätkin oitis basistin jalkojen juureen Lestat tuttuun tapaan etunenässä ja nousivat takajaloilleen tämän sääriä vasten, jotta näkisivät paremmin ylhäällä keikkuvat kasvot. Hetken kuluttua Lestat kyllästyi ja lähti tutkailemaan huonetta muuten. Louis sen sijaan jäi Akin luokse tuijottamaan tätä pää söpösti kallellaan. Se oli aina ollut hellyydenkipeämpi kuin Lestat ja oli nyt selvästi tykästynyt hänen poikaystäväänsä.

"Saa nähdä, mitä Junya ja Hajime ovat keksineet kokata. Toivon mukaan Junya sentään muistaa, etten syö punaista lihaa", Kazuhiro totesi. "Hajime osaa kyllä laittaa ruokaa, mutta Junyan keittotaidot ovat vähän niin ja näin. Hän poltti aiemmin tällä viikolla risoton niin pahasti pohjaan, että palohälytin alkoi huutaa."

Junya Tanaka


"Otan sen kohta pois uunista. Sen jälkeen sen täytyy kuitenkin jäähtyä kunnolla, ennen kuin voin levittää kreemin, koska muuten kreemi sulaa ja rupeaa valumaan. Voin kuitenkin koristella kakun vasta pääruoan syömisen jälkeen samalla, kun te muut valitsette meille katsottavaa. Laitan kreemin siksi aikaa jääkaappiin, ettei se pääse lämpenemään liikaa," Hajime vastasi ja tarjoutui sitten kattamaan pöydän.

Junya nyökkäsi ja keskittyi jälleen ruokaan. Tällä kertaa hän ei halunnut polttaa mitään, se olisi ollut noloa jälleen kerran saada palohälytin huutamaan. Kanat kypsyivät nopeasti eivätkä ehtineet kuivahtaakaan. Kasviksetkin olivat kypsiä, joten sekä kanan ja kasvikset mies laittoi tarjoiluvateihin, jotka kantoi pöytään. Hajime oli saanut katettua pöydän kolmelle.

"Hyvällä mallilla ollaan. Yay!" Junya nosti kättään, jos vaikka Hajime haluaisi vastata hänen high-fiveen. "Ruoka on valmis, joten pitäisi kai kutsua ne kaksi syömään", mies totesi ja katsahti yläkertaan kohden. Hän tallusteli portaiden alapuolelle ja huhuili pikkuveljelle ja tämän poikaystävälle, että saisivat tulla jo syömään.

Hajime Aizawa


Pöytä oli pian katettu. Junya oli saanut sillä välin ruoan valmiiksi. "Hyvällä mallilla ollaan. Yay!" tämä iloitsi ja nosti kätensä ylävitoseen. Hajime vastasi hymyillen siihen. He olivat olleet hyvä tiimi.

"Ruoka on valmis, joten pitäisi kai kutsua ne kaksi syömään", Junya totesi ja asteli portaiden alapäähän huhuilemaan yläkertaan veljelleen ja tämän poikaystävälle. Hajime kantoi sillä välin kanan ja vihannekset pöytään, jotta niitä olisi helppoa ottaa. Toivottavasti ruoka olisi sekä Kazuhiron että Akin mieleen. Paremman tekemisen puutteessa Hajime istuutui jo pöydän ääreen odottamaan muita.

Akiyoshi Higa


"Voin kuvitella", Kazu vastasi ja meni häkin luokse. Rumpali avasi sen oven ja kaksi pientä näätämäistä otusta luikerteli ulos häkistä. Aki seurasi katseellaan kun molemmat feretit kipittivät hänen luokseen ja nousivat jalkaa vasten katsomaan häntä. Toinen kyllästyi tarkkailemaan häntä aika nopeasti, mutta toinen jäi tuijottamaan pää uteliaasti kallellaan. Aki ei voinut olla hymyilemättä lämpimästi tuolle olennolle. Hän kumartui ja ojensi sormeaan haistateltavaksi sille ja hellästi rapsutti tämän poskikarvoja.

"Saa nähdä, mitä Junya ja Hajime ovat keksineet kokata. Toivon mukaan Junya sentään muistaa, etten syö punaista lihaa. Hajime osaa kyllä laittaa ruokaa, mutta Junyan keittotaidot ovat vähän niin ja näin. Hän poltti aiemmin tällä viikolla risoton niin pahasti pohjaan, että palohälytin alkoi huutaa", rumpali kertoi.

"Pfft", Aki tyrskähti pienesti. "Aikamoinen kokki", hän totesi. Aki ei voinut kuitenkaan kehua omia kokkaamistaitojaan, koska hänellä ei ollut niitä. Vaikka ne olivat kalliimpia, hän osti valmisruokia tai nuudelia.

Alakerrasta kuului huudahdus, että ruoka oli valmista. Aki nousi ylös, käveli ovelle ja koitti olla astumatta Kazun lemmikkien päälle samalla. Sen sijaan että oven avattuaan basisti olisi haistanut palaneen käryä, ilmassa leijui hyvä ruuan tuoksu.

Ruokana oli kanaa ja kasviksia. Ei paha. Ei ollut ainakaan punaista lihaa, jota Kazu oli puoliksi pelännyt saavansa. Hajime istui jo pöydän ääressä, joten Akikin otti tuolin alleen odottamaan, että kaikki olisivat pöydän ääressä.

Kazuhiro Tanaka


"Pfft. Aikamoinen kokki", Aki tokaisi. Kazuhiro kohotti toista kulmakarvaansa. Sen perusteella, mitä hän poikaystävänsä keittotaidoista tiesi, tällä ei ollut varaa naureskella muiden keittotaidottomuudelle. Aki eli kuulemma valmisruoalla ja nuudeleilla.

Ennen kuin Kazu ehti kuitenkaan sanoa mitään piikikästä asiasta, Junya huhuili heitä alakerrasta käsin syömään. Aki totteli kutsua oitis ja paineli ovesta ulos. Onneksi tämä ei sentään karkuuttanut Louisia ja Lestatia. Kazuhiro houkutteli frettinsä takaisin häkkiin ja lupasi niille, että ne pääsisivät myöhemmin jaloittelemaan pidempään. Sitten hänkin suuntasi alakertaan.

Kazun kohtasi herkullinen tuoksu. Ilmeisesti Junya oli tällä kertaa keskittynyt kunnolla siihen, mitä teki, tai sitten Hajime oli ollut vastuussa ruoasta, joka osoittautui kanaksi ja kasviksiksi. Muut istuivatkin jo pöydän ääressä odottamassa häntä. Kazuhiro istuutui alas ja otti sitten ensimmäisenä ruokaa, koska muut olisivat kuitenkin sitä mieltä, että se oli hänen velvollisuutensa syntymäpäiväsankarina. Rumpali pyöräytti mielessään silmiään typerille traditioille.

Kazuhiro maistoi ruokaa. Se osoittautui ihan hyväksi. Hän arvosti myös sitä, että ruoka oli terveellistä. Vielä vähärasvaisempaa siitä olisi saanut valmistamalla uunissa pannun sijaan, mutta kyllä tämäkin kelpasi. "Kumpi laittoi ruoan, vai teittekö sen yhdessä?" hän kysyi Hajimelta ja Junyalta.

Junya Tanaka


Hajime istuutui ensimmäisenä pöytään, mutta jäi odottamaan muiden tuloa. Oli sanomattakin selvää, että odotettiin syntymäpäiväsankarin tulevan pöydän ääreen ja aloittavan ensimmäisenä. Kazu ei pitänyt siitä, että oli huomion keskipisteenä, tämä oli ollut juhlien ehdotuksestakin vastahakoinen, mutta myöhemmin tämä voisi hyvinä päivinään muistella, että oli kiva kun häntä oli kerrankin muistettu.

Aki tuli ensimmäisenä alakertaan Kazu jäljessään. Loputkin istuutuivat pöydän ääreen, ja Kazu otti ensimmäisenä ruokaa ilman, että tätä täytyi siihen kehottaa. Sitten muutkin seuralaiset saattoivat kaapia ruokaa lautaselleen. "Kumpi laittoi ruoan, vai teittekö sen yhdessä?" pikkuveli kysyi maistettuaan ruokaa. Veljen ilme ei ollut hapan tai kovin nyrpeä, joten ilmeisesti ruoka maittoi.

"Minä valmistin sen ja Hajime huolehtii jälkiruoasta", Junya vastasi. "Kakku on vielä uunissa", hän lisäsi ja söi omaa annostaan hyvällä ruokahalulla. Se oli hyvää jopa hänen omastakin mielestään. Paljon parempaa kuin aiemmin viikolla hänen pohjaan palanut risottonsa. Silloin hän ei ollut ollut pahemmin keskittynyt nykyhetkeen vaan ollut omissa ajatuksissaan. Hieman jännityksellä mies pohti, että toivottavasti Hajimekin pitäisi hänen valmistamastaan ruuasta. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun Hajime söi hänen valmistamaansa ruokaa, joten miestä pisti vähän jännittämään.

Hajime Aizawa


Aki ilmaantui melkein heti Junyan huhuilun jälkeen yläkerrasta, ja hetken kuluttua myös Kazuhiro asteli portaita alas ja liittyi heidän seuraansa. Kun kaikki olivat istuutuneet pöydän ääreen, Kazuhiro otti päivänsankarina ensimmäiseksi ruokaa. Muut seurasivat tämän esimerkkiä. Ruoka näytti ja tuoksui herkulliselta. Toivottavasti se olisi myös Kazuhiron mieleen.

Hajime katseli ystäväänsä, kun tämä maistoi ruokaa. Kazuhiron ilme oli neutraali, mitä hän piti hyvänä merkkinä. "Kumpi laittoi ruoan, vai teittekö sen yhdessä?" tämä kysyi. "Minä valmistin sen ja Hajime huolehtii jälkiruoasta", Junya vastasi ja lisäsi: "Kakku on vielä uunissa."

Apua, kakku! Hajime pomppasi ylös ja juoksi keittiöön pelastamaan kakkupohjan uunista. Miten hän oli saattanutkaan unohtaa ottaa sen pois uunista, ennen kuin oli istunut alas? Se ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan. Tavallisesti hän oli hyvin tarkka, kun laittoi ruokaa tai leipoi.

Hajimen helpotukseksi kakku ei ollut vielä paistunut liikaa. Kakkupohja oli onneksi ollut sen verran paksu, että sen paistuminen kypsäksi oli näköjään vienyt pidempään kuin ohjeessa oli lukenut. Jos hän olisi kuitenkin unohtanut sen vielä hetkeksikin pidempään uuniin, se olisi kuitenkin mennyt jo ylikypsäksi. Hajime huokaisi syvään nostaessaan kakun jäähtymään kylmälle liesilevylle. Olisi ollut kamalaa, jos hän olisi pilannut Kazuhiron syntymäpäiväkakun, jonka Junya oli uskonut hänen vastuulleen.

Hajime palasi nolona takaisin muiden luokse. "Anteeksi, en tajua, miten saatoin unohtaa kakun tällä tavalla. Se ei onneksi ollut ehtinyt vielä paistua liikaa. Otin sen viime hetkellä uunista", hän sanoi istuutuessaan alas. Toivottavasti kaikki eivät nyt ajattelisi, että hän oli täysi tunari.