Guest

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Niya kirjaimellisesti hyppäsi ulos bussista, kun se pysähtyi oikealle pysäkille, ja lähti kipittämään kohti Darretten treenikämppää. Hiusten laitossa oli mennyt pidempään kuin hän oli suunnitellut, ja hän saisi kiirehtiä, ettei myöhästyisi sovitusta tapaamisajasta Tomin kanssa. Hän oli nimittäin kutsunut entisen katulapsen vieraaksi bändinsä treeneihin.

Tomin ajattelu sai hymyn nousemaan Niyan huulille. Hänestä oli ollut hauskaa käydä hylätyssä mielisairaalassa aavejahdissa tämän kanssa, ja vielä hauskempaa oli ollut paneskella yhdessä potilashuoneista. Laulaja ei todellakaan panisi pahakseen, jos he ottaisivat sen pian uusiksi - kenties jo tänään! Hän oli sitä mieltä, että seksiä ei voinut harrastaa liian usein, ja olihan haamujen etsinnästä kulunut jo viikon päivät.

Kun Niya sai hengästyneenä treenikämpän oven näköpiiriinsä, hän huomasi, ettei Tom ollut sittenkään vielä ehtinyt paikalle. No, eiköhän tämä ilmaantuisi pian. Niya hidasti kävelytahtiaan, koska nyt ei ollut enää kiire. Treenikämpän ovelle päästyään hän asettui nojaamaan sitä vasten ja kaivoi kännykkänsä esiin katsoakseen, kuka oli laittanut hänelle viestiä. Hän oli nimittäin kuullut taskustaan Whatsapp-viestin saapumisesta kertovan kilahduksen kiirehtiessään bussipysäkiltä kohti treenikämppää.

[OtakuCroco]

Thomas

Thomas puoliksi käveli ja puoliksi juoksi kohti Niyan kanssa sovittua tapaamispaikkaa, koska pelkäsi olevansa myöhässä. Tosin ehkä myöhästymisen pelko oli vain tekosyy, koska hän oli tahattoman innoissaan siitä, että Niya oli kutsunut hänet Darretten bänditreeneihin. Hän näkisi samalla myös Akia ja Shouta, mikä sopi täydellisesti! Sitä paitsi häntä oli aina kiinnostanut nähdä, millaisia Niyan bändin treenit olivat. Hän ei ollut koskaan kuullut musiikkia livenä, joten hän odotti tulevaa erittäin mielenkiinnolla!

Thomas hiljensi vauhtiaan sitä mukaa mitä lähemmäs saapui tapaamispaikkaa. Hän ei halunnut vaikuttaa liiaan innokkaalta eikä varsinkaan halunnut näyttää hikoilevalta. Hän ei tahtonut Niyan kuvittelevan, että hän olisi liian innoissaan tämän näkemisestä, mitä hän ei edes ollut.

Pian nuorukainen sai näkyviinsä vaahtosammuttimen kokoisen jäppisen, joka näpläsi parhaillaan puhelintaan. "Moi", Tom huikkasi kädenheilautuksella hiukan kauempaa saadakseen nuoremman huomion. "Ootitko kauankin?"

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Viesti oli Shoulta, joka muistutteli kaikkia bändiläisiä siitä, että tunnin kuluttua alkaisivat bänditreenit. Niya pyöräytti itsekseen silmiään. Nyt kun Hika ei enää kuulunut Darretteen, tuollaiset kimppaviestit olivat ihan turhia. Bändi oli sen verran tärkeä Niyalle ja Akille, että nämä kyllä muistivat tulla treeneihin ilman erillisiä muistutusviestejä, ja Kazu taas ei ollut varmaan eläessään unohtanut mitään, niin perfektionisti tämä oli. Oli siis ajanhukkaa Shoulta lähettää tuollainen viesti, mutta Niya vastasi kuitenkin "ok", jotta kitaristi ei turhaan miettisi, oliko hän tulossa treeneihin vai ei.

Nyt kun Niya oli vihdoin ja viimein päässyt pois yksityiskoulusta, hän oli päättänyt, että Darrette lähtisi viimein lentoon. Tästä lähtien he treenaisivat joka viikko ainakin kerran, ja Ben saisi luvan alkaa löytää heille keikkoja. Niya tiesi, että he olivat hyviä, joten ei ollut mitään syytä, ettei Darrette menestyisi. Heidän täytyisi vain tehdä vähän töitä sen eteen, eikä hippunen hyvää onnea tietysti olisi sekään pahitteeksi.

Niya mietteet keskeytti kauempaa kuulunut, tutulla äänellä huikattu "moi". Pienikokoinen laulaja kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja näki Tomin lähestyvän. "Ootitko kauankin?" tämä kysyi.

"En mä kauaa. Luulin, että sä oisit ehättänyt tänne ennen mua, kun mulla meni vähän myöhään lähteminen, kun piti laittaa tukkaa, mutta sä tuutkin vasta nyt. Mut ei sillä välii, meil on kuitenkin about tunti aikaa ennen kuin muut tulee. Tai Kazu varmaan tulee tyyliin puolen tunnin kuluttua, kun se haluu aina olla ajoissa. Mut pointti oli, että ehin hyvin esitellä sulle meidän treenikämpän ennen ku aletaan treenata."

Päästyään puhetulvansa loppuun Niya etsi laukustaan avaimen ja avasi oven itselleen ja Tomille. "Sisään vain!" hän kehotti ja viittasi Tomia menemään peremmälle edellään. "Ei kantsi ottaa kenkiä pois, lattia on vähän likanen", hän lisäsi samalla, kun etsi oven vieressä olevan valokatkaisijan ja laittoi valot päälle. "Kukaan muu ei oikein jaksa siivota kuin Kazu, ja sekään ei enää nykyään siivoa, kun se on kyllästynyt siihen, ettei kukaan muu auta. Mut kyl se varmaan tarttuu taas imuriin, kunhan tääl on niin likasta, että sitä rupeaa kunnolla häiritsee."

[OtakuCroco]

Thomas

Niya oli nostanut häneen katseensa, kun hän oli moikannut. "En mä kauaa. Luulin, että sä oisit ehättänyt tänne ennen mua, kun mulla meni vähän myöhään lähteminen, kun piti laittaa tukkaa, mutta sä tuutkin vasta nyt. Mut ei sillä välii, meil on kuitenkin about tunti aikaa ennen kuin muut tulee. Tai Kazu varmaan tulee tyyliin puolen tunnin kuluttua, kun se haluu aina olla ajoissa. Mut pointti oli, että ehin hyvin esitellä sulle meidän treenikämpän ennen ku aletaan treenata", Darretten laulaja sanoi.

"Cool", Thomas totesi vastaukseksi. Kuvitteliko Niya tosiaan, että hän kiirehtisi paikalle ennen tätä? Ei hänellä niin kiire ollut nähdä japanilaistaustaista laulajaa, että kiirehtisi tapaamispaikalle liian ajoissa. Miksi edes olisi pitänyt? Hän olisi saanut vain odottaa, kun toinen laittoi kotonansa neitimäisesti hiuskiaan.

Niya kaivoi olkalaukustaan avaimen ja avasi kämpän oven. "Sisään vain!" Nuorempi kehotti ja Tom astui peremmälle hämärään asuntoon. "Ei kantsi ottaa kenkiä pois, lattia on vähän likanen", Niya neuvoi samalla kun laittoi valot yksiöltä näyttävään asuntoon. Tom antoi uteliaan katseensa vaeltaa ympäri huoneen. Asunnon sisustus oli sisutettu juuri niin kuin hän oli kuvitellut bänditreenipaikan olevan. Avarin tila oli varattu soittimille, jotka nytkin odottivat paikoillaan oikeita omistajiaan. Johtoja meni pitkin poikin laittioilla ja kohtasivat jossain vaiheessa isot möykyt, jotka Tomin muistaakseen olivat kaiuttimia tai vahvistimia. Seinät oli vuorattu patjoilla ja muilla jutuilla, jotka pitivät äänieristyksen kunnossa.

"Kukaan muu ei oikein jaksa siivota kuin Kazu, ja sekään ei enää nykyään siivoa, kun se on kyllästynyt siihen, ettei kukaan muu auta. Mut kyl se varmaan tarttuu taas imuriin, kunhan tääl on niin likasta, että sitä rupeaa kunnolla häiritsee", Niya selitteli Tomin astuessa syvemmälle pieneen asuntoon. Nuorukainen huomasi syvennyksen, joka muistutti keittiön tapaista. Siellä näkyi tiskipöytä ja pieni keittiönpöytä pareine tuoleineen. "Siisti mesta", Tom totesi silmät innosta kiiltäen. Varmasti oli kivaa kun oli oma tällainen pieni paikka, jonne paeta ulkomaailmaa. Hänelle tuli heti kotoisa olo.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Tom katseli uteliaan näköisenä ympärilleen ja asteli peremmälle. Niya riisui ulkovaatteensa ja ripusti ne sekä rakkaan Luna Sea -laukkunsa naulakkoon, ennen kuin hipsi itsekin kunnolla treenikämpän puolelle. Olisikohan keittiössä mitään herkkuja? Niya päätti mennä tarkistamaan asian ja marssi piskuiseen keittiöön, jonne ei mahtunut jääkaapin lisäksi kuin pieni pöytä ja pari tuolia. Onneksi he eivät tarvinneet sen kummempaa keittiötä, kämppähän oli treenaamista eikä ruoanlaittoa varten.

"Siisti mesta", Tom virkkoi treenihuoneen puolelta. "Kiitti, kyl tää meille kelpaa. Tääl on kaikki, mitä tarvitaan", Niya vastasi samalla, kun veti jääkaapin oven auki. Hänen pettymyksekseen jääkaappi tarjosi ei-oota. Hetken kaappeja tongittuaan Niya joutui toteamaan, ettei niistäkään löytynyt mitään hänen mieleistään. Yhdessä kaapissa oli kahvipaketti, teepusseja ja kaakaojauhetta, mutta Niya inhosi kahvia ja teetä eikä ollut maitoa, johon sekoittaa kaakaojauhe. Pienikokoinen laulaja päättikin, että treenikämpän ruokavarantoja oli syytä täydentää pikimmiten.

"Tääl ei oo oikein mitään tarjottavaa. Kahvii on ja teetä, jos haluut. Saat kyl ite laittaa, mä en oo mikään palvelustyttö", Niya tokaisi Tomille ja siirtyi keittiöstä takaisin treenihuoneeseen. "Jos hei haluut kokeilla mikkiä tai jotain soittimii, niin siitä vain", hän lisäsi. Aki ja Shou eivät takuusti pahastuisi, että Tom testaisi näiden soittimia, ja Kazu taas ei ollut paikalla näkemässä, että joku koski tämän kallisarvoisiin rumpuihin.

[OtakuCroco]

Thomas

"Kiitti, kyl tää meille kelpaa. Tääl on kaikki, mitä tarvitaan" Niya vastasi. Nuorempi oli mennyt keittiöön ja tutki kaikki kaapit läpi, minkä jälkeen näytti todella tyytymättömältä. Syy siihen selvisi pian. "Tääl ei oo oikein mitään tarjottavaa. Kahvii on ja teetä, jos haluut. Saat kyl ite laittaa, mä en oo mikään palvelustyttö", nuorempi selitti. "En mä tarvii mitään", Tom sanoi. Ei hän tullut tänne syömään tai juomaan. Sitä paitsi hän oli vasta syönyt kotona.

Tom piti katseensa bändin soittimissa ja katseli mielenkiinnolla jokaista. Kunpa saisi kokeilla... "Jos hei haluut kokeilla mikkiä tai jotain soittimii, niin siitä vain", Niya sanoi. Tämä oli tullut takaisin treenihuoneen puolelle keittiöstä. Tom käänsi katseensa sädehtien kaveriinsa. Ihan totta? Jooooo!! Ensimmäisenä Thomas asteli kohti kitaraa ja oletti sen olevan Shoun kitara. Hika ei ollut bändissä enää, joten ei ollut enää muita kitaroita kuin Shoun. Hän oli Shoun luona asuessaan kuunnellut Shoun akustisen kitaran soittoa ja rentoutunut siitä. Hän oli pari kertaa pidellyt soitinta kädessään, muttei ollut osannut soittaa kuin pari Shoun opettamaa sointua. Nuottejakaan hän ei ollut osannut. Vaikka hän tiesi, ettei osaisi soittaa kitaraa, hän halusi silti kokeilla miltä sähkökitaraa tuntui pidellä.

Tom sukelsi sähkökitaran remmin alle ja kokeili varovasti räplätä sormillaan kitaran kieliä. "Tää tuntuu erilaisemmalta ku akustinen", Tom totesi ja soitti ne pari sointua, jotka Shou oli opettanut. Soitin oli painavempi kuin tavallinen kitara ja sen ääni oli hennompi, kun se ei ollut kiinni vahvistimessa.

Aikansa räpläiltyään Tom pisti kitaran paikoilleen ja siirtyi Akin basson luokse. Hän ei kuitenkaan nostanut sitä telineeltä, koska se oli liian samankaltainen muodoltaan ja tyyliltään kuin kitara. Hän halusi vain kokeilla miltä basso kuulosti. Siinä oli matala sointu ja kuulosti hauskalta. Jännä miten kaikki nämä erilaiset soittimet saivat yhtä aikaa soidessaan musiikkia ja paljon erilaista musiikkia.

Mikkiä nuorukainen ei aikonut koittaa, koska ei osannut laulaa. Eikä hän sitä paitsi uskaltaisi. Niya kuitenkin kuittailisi miten epävireiseltä hän kuulostaa. Häntä kiinnosti seuraavaksi eniten rummut. Hän meni niiden luokse ja istuutui rumpalin paikalle. "Miten tätä soitetaan?"

[Nightingale]

Niya Fujiwara

"En mä tarvii mitään", Tom oli torjunut hänen tarjouksensa. Tilaisuudesta kokeilla soittimia toinen sen sijaan innostui silminnähden. Silmät ihan sädehtivät, kun tämä katsahti häneen kuin varmistaakseen, että hän oli ollut tosissaan. Niya nyökkäsi kykenemättä estämään hymyä kohoamasta huulilleen. Tomin innostus oli tarttuvaa ja sai hänet muistelemaan sitä, kun hän oli päässyt sisään musiikkiopistoon ja saanut kokeilla kaikkia erilaisia soittimia, jotta löytäisi itselleen mieluisen.

Niya oli aloittanut musiikkiopiston 8-vuotiaana ja opiskellut siellä viisi vuotta. Vaikka opistossa oli ollut tiukka kuri ja siellä opiskellessa oli pitänyt harjoitella ihan hulluna, Niyaa vähän kadutti nyt, että hän oli teini-iän myllerryksessä päättänyt jättäytyä sieltä pois. Yläasteelle siirryttäessä oli tuntunut hauskemmalta hengata kavereiden kanssa kuin käydä laulutunneilla kolme kertaa viikossa ja harjoitella joka ikinen päivä. Musiikkiopistossa oli kuitenkin ollut vertaansa vailla oleva opetus, ja hän oli kehittynyt kovasti siellä opiskellessaan. Mutta minkäpä asialle enää voi, nyt hän oli jo liian vanha päästäkseen opistoon enää kirjoille. Ehkä hän kuitenkin voisi hakea musiikkiyliopistoon opiskelemaan lukion jälkeen - jos siis onnistuisi ensin jollain ilveellä luovimaan tiensä lukion läpi.

Niya pohtiessa musiikillista koulutustaan Tom oli ehtinyt käydä käsiksi Shoun sähkökitaraan. "Tää tuntuu erilaisemmalta ku akustinen", tämä totesi rämpyttäessään kokeilevasta kitaran kieliä. Sitten toinen soitti pari ihan oikeaa sointua, jotka Shou oli mitä ilmeisimmin opettanut tälle sinä aikana, kun Tom oli majaillut kitaristin katon alla.

Saatuaan tarpeekseen sähkökitarasta Tom siirtyi Akin basson kimppuun. Bassoa toinen ei vaivautunut nostamaan pois telineeltä, kuten oli tehnyt Shoun kitaran kanssa, vaan testasi vain kieliä näppäilemällä, miten basson ääni erosi kitaran äänestä. Ilmeisesti basso ei kuitenkaan erityisemmin herättänyt Tomin mielenkiintoa, sillä tämä siirtyi pian Kazun rumpujen ääreen. Istuuduttuaan rumpalin penkille Tom kysyi: "Miten tätä soitetaan?"

"Kazu ois parempi neuvomaan kuin mä. Kitaraa mä osaan soittaa jonkun verran ja tietty bassoa kans, sehän on melkein samanlaine ku kitara, mut rumpuja en oo ikinä ku vähän testannu. Mut perusidis on se, et paukutat jalalla ja hakkaat käsillä. Mä voin näyttää peruskompin, sen mäkin osaan", Niya sanoi. Tomin tehtyä hänelle tilaa hän näytti, miten peruskomppia soitettiin. "Sä voit nyt kokeilla", hän tokaisi ja nousi pois rumpalin penkiltä, jotta Tom pääsi takaisin sille.

[OtakuCroco]

Thomas

"Kazu ois parempi neuvomaan kuin mä. Kitaraa mä osaan soittaa jonkun verran ja tietty bassoa kans, sehän on melkein samanlaine ku kitara, mut rumpuja en oo ikinä ku vähän testannu. Mut perusidis on se, et paukutat jalalla ja hakkaat käsillä. Mä voin näyttää peruskompin, sen mäkin osaan", Niya vastasi ja tallusti parilla askeleella rumpusetin luokse. Tom teki tilaa Niyalle, joka istuutui tuoliin, otti kapulat käteensä, laittoi jalan lattialla olevan vivun päälle ja alkoi rummuttaa.

Tom katsoi tarkkaan toisen liikkeet eikä mennyt kauaakaan, kun hän sai luvan kokeilla. "Sä voit nyt kokeilla", Niya sanoi ja nousi pois rumpalin penkistä. Tom istuutui siihen takaisin, otti kapulat käteensä ja muisteli mikä raaja kuului mihinkin. Hän asetti Niyan esimerkkiä matkien toisen jalkansa lattialla olevalle vivulle ja kapulat siten miten Niya näytti.

Nuorukainen rupesi rummuttamaan, tosin vähän hakien sitä rytmiä ja hänellä kesti pieni tovi saada jalka ja toinen käsi lyömään eri akoihin. Oli jännä miten rummuissa piti tehdä monta eri asiaa yhtä aikaa. Kuulosti ja tuntui vaikealta, mutta kivan haasteelliselta! Hetken harjoiteltuaan Tom pääsi jujun jyvälle ja oli tyytyväinen saadessaan rytmin pysymään kassassa.

Tom oli hyvin innoissaan rummuista. Jos hän ikimaailmassa soittaisi bändissä, hän haluaisi olla rumpali. Rummut pitivät niin siistiä ääntä ja niiden soittaminen oli tosi coolia. Sitä paitsi rummut olivat bändin selkäranka, niin Shou oli kertonut kun hän oli kysynyt eri soittimien rooleista.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro jäi pois bussista ja lähti kävelemään kohti treenikämppää. Hän oli hyvissä ajoin liikkeellä, koska oli suunnitellut harjoittelevansa vähän aikaa itsekseen ennen muiden tuloa. Niyan poissaolon ja Shoun ja Hikan eron vuoksi he eivät olleet pitäneet hyvään aikaan yksiäkään treenejä, ja Kazua huoletti se, että taidot olivat päässeet ruostumaan, vaikka hän olikin käynyt muutaman kerran harjoittelemassa yksinään treenitauon aikana.

Bussipysäkiltä meni vain kymmenen minuuttia treenikämpälle, jos käveli ripeästi, kuten Kazuhiro teki. Pian hän olikin jo perillä. Kaivettuaan laukustaan oman avaimensa rumpali avasi oven ja astui sisään. Suureksi yllätyksekseen hän ei kuitenkaan ollut ensimmäinen tulija: treenihuoneessa olivat jo Niya ja tämän kaveri katupoika Thomas. Ja Thomas soitti hänen rumpujaan.

Kazuhiro näki punaista. Rummut olivat hänen, eikä kenelläkään muulla ollut oikeutta koskea niihin. Mitä Thomas edes teki heidän treenikämpällään? Kazu oli varma, ettei ollut antanut lupaa kutsua ketään ylimääräistä paikalle, kaikkein vähiten Thomasia, josta hän ei pitänyt. Niya ja Thomas saisivatkin kuulla kunniansa!

Kazuhiro viskasi laukkunsa lattialle poikkeuksellisesti välittämättä siitä, kuinka likainen lattia oli, ja marssi ulkovaatteet päällä Niyan ja Thomasin luo. "Mitä sinä kuvittelet tekeväsi minun rumpujeni takana? Kukaan ei ole antanut sinulle lupaa koskea minun omaisuuteeni! Vaikka oletkin kasvanut kadulla, luulisi sinun ymmärtävän, mikä kuuluu sinulle ja mikä ei", rumpali sähisi Thomasille. Niyaan päin kääntyen hän jatkoi: "Sinä haluat varmaan selittää, mitä hän edes tekee täällä. Et voi kutsua väkeä treeneihimme kysymättä ensin meiltä muilta. Ja minä en todellakaan halua häntä tänne!"

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Tom istuutui rumpalin penkille, otti rumpukapulat käsiinsä ja asetti jalkansa polkimelle. Sitten tämä rupesi harjoittelemaan peruskomppia ja saikin yllättävän nopeasti kiinni sitä. Tom taisi olla tietämättään musiikillisesti lahjakas, kun oppi peruskompin noin äkkiä. Tämä näytti itsekin tyytyväiseltä edistymiseensä. Ylipäätään Tom näytti pitävän rummuista vielä enemmän kuin kitarasta.

Iloinen soittotuokio sai kuitenkin karun lopun, kun Niya kuuli avaimen kääntyvän ulko-oven lukossa. Ennen kuin hän ehti käskeä Tomia nousemaan pois rumpujen äärestä, ovi avautui ja Kazu astui sisään. Tämä näytti ensin yllättyneeltä nähdessään heidät treenihuoneessa, mutta yllätys vaihtui pian kiukkuun. Niya nielaisi. Nyt ei hyvä heiluisi sen paremmin Tomille kuin hänellekään. Kazu oli aina ollut neuroottisen tarkka omasta omaisuudestaan ja oli hyvin vastahakoisesti antanut edes Niyan koskea rumpuihinsa, ja he kaksi olivat sentään ystäviä.

Kazu heitti laukkunsa lattialle, harppoi heidän luokseen edes takkiaan riisumatta ja antoi palaa. "Mitä sinä kuvittelet tekeväsi minun rumpujeni takana? Kukaan ei ole antanut sinulle lupaa koskea minun omaisuuteeni! Vaikka oletkin kasvanut kadulla, luulisi sinun ymmärtävän, mikä kuuluu sinulle ja mikä ei", rumpali raivosi Tomille. Sitten tämä otti kohteekseen Niyan, jolla tämä tiuski: "Sinä haluat varmaan selittää, mitä hän edes tekee täällä. Et voi kutsua väkeä treeneihimme kysymättä ensin meiltä muilta. Ja minä en todellakaan halua häntä tänne!"

"Älä oo tollanen kusipää, Kazu! Kyl mä saan kutsuu mun kavereita, jos haluun, ja Tom on mun kaveri. Eikä tartte karjuu tollei sille, se vain halus vähän kokeilla, miltä tuntuu soittaa eri soittimii, kun ei sillä oo koskaan ennen ollu tilaisuutta moiseen. Mä sitä paitti annoin sille luvan, et ei se ilman lupaa toiminu. Jos sun on pakko vihotella, niin vihottele sit ees mulle äläkä sille, kun ei se oo syypää", Niya tiuskaisi. Häntä suututti, että Kazu puhui Tomille niin kuin tämä olisi ollut alempiarvoinen.

[OtakuCroco]

Thomas

Thomas ei kuullut oven avautumista rummutukseltaan. Hän oli niin keskittynyt raajojensa toimintaan, ettei huomannut Kazua vasta sitten kun tämä oli pölähtänyt aivan rumpujen eteen. Tom lopetti soittamisen kuin seinään havahtaessaan rumpusetin omistajan, jonka ilme oli kaikkea muuta kuin ilahtunut. "Mitä sinä kuvittelet tekeväsi minun rumpujeni takana? Kukaan ei ole antanut sinulle lupaa koskea minun omaisuuteeni! Vaikka oletkin kasvanut kadulla, luulisi sinun ymmärtävän, mikä kuuluu sinulle ja mikä ei", rumpali kiukkusi yhteen puristettujen hampaiden välistä.

Hänelle saarnan pidettyään Darretten rumpali kääntyi Niyan puoleen. "Sinä haluat varmaan selittää, mitä hän edes tekee täällä. Et voi kutsua väkeä treeneihimme kysymättä ensin meiltä muilta. Ja minä en todellakaan halua häntä tänne!"

Thomasin mieli synkkeni ja hän laski rumpukapulat käsistään. Kazu sai hänet tuntemaan itsensä likaiseksi viemärirotaksi, mitä hän ei omasta mielestään ollut. Ennen kuin hän ehti puolustaa itseään, hänen yllätyksekseen Niya avasi pikkuisen suunsa. "Älä oo tollanen kusipää, Kazu! Kyl mä saan kutsuu mun kavereita, jos haluun, ja Tom on mun kaveri. Eikä tartte karjuu tollei sille, se vain halus vähän kokeilla, miltä tuntuu soittaa eri soittimii, kun ei sillä oo koskaan ennen ollu tilaisuutta moiseen. Mä sitä paitti annoin sille luvan, et ei se ilman lupaa toiminu. Jos sun on pakko vihotella, niin vihottele sit ees mulle äläkä sille, kun ei se oo syypää."

Niyan puolustus teki vaikutuksen Tomiin, vaikkei se pelastanut hänen latistunutta mieltään. Hän nousi tuolista seisomaan ja tuijotti Kazua nyrpeästi. "Mä en lähde mihinkään. Aion oottaa Akia ja Shouta, haluun nähdä niitäkin, halusit tai et", Tom totesi happamasti. Hän ei todellakaan ollut mikään alhainen katulapsi enää, joten rumpali saisi luvan muuttaa asennettaan.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

"Älä oo tollanen kusipää, Kazu! Kyl mä saan kutsuu mun kavereita, jos haluun, ja Tom on mun kaveri. Eikä tartte karjuu tollei sille, se vain halus vähän kokeilla, miltä tuntuu soittaa eri soittimii, kun ei sillä oo koskaan ennen ollu tilaisuutta moiseen. Mä sitä paitti annoin sille luvan, et ei se ilman lupaa toiminu. Jos sun on pakko vihotella, niin vihottele sit ees mulle äläkä sille, kun ei se oo syypää", Niya tiuskaisi. Jostain syystä tämä näytti tuntevan tarvetta puolustaa katupoikaa, vaikka Kazuhiro oli varma, että Tom osasi itsekin pitää puolensa. Tuskinpa kukaan oli tämän puolia pitänyt tämän puolesta kadullakaan.

Ennen kuin Kazuhiro ehti vastata mitään Niyalle, Thomas nousi pois rumpalin penkiltä ja tokaisi pahantuulisesti: "Mä en lähde mihinkään. Aion oottaa Akia ja Shouta, haluun nähdä niitäkin, halusit tai et." Katupojan katse oli uhmakas ja kulmat synkästi kurtussa. Kazuun moinen ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta.

"Tiedoksesi, että tämä ei ole mikään katu, jolla saa viettää aikaansa kuka tahansa. Tämä on meidän treenikämppä, jonne muilla kuin bändiin kuuluvilla ei ole asiaa, ei ainakaan ilman kaikkien bändiläisten suostumusta. Sinä et ole tervetullut", Kazu vastasi hyytävästi.

Niyan puoleen kääntyen hän jatkoi: "Ja mitä sinuun tulee, et todellakaan voi kutsua yhteiseen tilaamme ketä haluat vaan sinun on huomioitava myös meidän muiden mielipiteet. Ja minä en halua häntä tänne. Sinulla ei myöskään todellakaan ole oikeutta antaa hänelle lupaa käyttää minun rumpujani ilman minun suostumustani. Minä olen hankkinut ne omilla rahoillani enkä tahdo, että joku nuorisorikollinen hajottaa ne. Ylipäätään en halua, että minun tavaroihini kosketaan ilman lupaani. Eikä minua kiinnosta tipan vertaa, onko hänellä ollut tilaisuutta kokeilla rumpujen soittamista ennen vai ei, vaan hän saa luvan pitää likaiset näppinsä irti minun tavaroistani."

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Ennen kuin Kazu ehti vastata mitään hänelle, Tom tokaisi: "Mä en lähde mihinkään. Aion oottaa Akia ja Shouta, haluun nähdä niitäkin, halusit tai et." Tomin ilme oli nyrpeä ja äänensävy hapan. Kazun halveksiva asenne ei selvästikään ollut mennyt tältä ohi.

Kazu ei tietenkään ilostunut Tomin uhmasta. "Tiedoksesi, että tämä ei ole mikään katu, jolla saa viettää aikaansa kuka tahansa. Tämä on meidän treenikämppä, jonne muilla kuin bändiin kuuluvilla ei ole asiaa, ei ainakaan ilman kaikkien bändiläisten suostumusta. Sinä et ole tervetullut", tämä ilmoitti niin jäätävästi kuin vain suinkin osasi.

"Ja mitä sinuun tulee", Kazu jatkoi suunnaten seuraavat sanansa Niyalle, "et todellakaan voi kutsua yhteiseen tilaamme ketä haluat vaan sinun on huomioitava myös meidän muiden mielipiteet. Ja minä en halua häntä tänne. Sinulla ei myöskään todellakaan ole oikeutta antaa hänelle lupaa käyttää minun rumpujani ilman minun suostumustani. Minä olen hankkinut ne omilla rahoillani enkä tahdo, että joku nuorisorikollinen hajottaa ne. Ylipäätään en halua, että minun tavaroihini kosketaan ilman lupaani. Eikä minua kiinnosta tipan vertaa, onko hänellä ollut tilaisuutta kokeilla rumpujen soittamista ennen vai ei, vaan hän saa luvan pitää likaiset näppinsä irti minun tavaroistani."

"Sä oot nyt ihan perseestä! Tom ei oo mikää nuorisorikollinen tai likanen, ei se enää asu kadulla vaan ihan omakotitalossa niin kuin säkin. Eikä sun rummut hajoo siitä, että joku vähän testaa niitä. Sä oot oikeesti ihan kohtuuton!" Niya vastasi kiivaasti takaisin. "Tom jää, ja sillä selvä, sanoit sä mitä vaan. Aki ja Shou haluu nähä sen, vaik sä et haluiskaan, joten sä saat nyt vaan luvan kestää." Niya otti hyvin harvoin yhteen Kazun kanssa, saati pani tälle kovan kovaa vastaan, mutta nyt oli kyse hänen ystävästään, joka oli varmasti saanut kokea ihan tarpeeksi kurjaa kohtelua elämänsä aikana ilman Kazun ilkeilyäkin.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Shou käveli yhtä matkaa Akin kanssa kohti treenikämppää. He olivat törmänneet toisiinsa äskettäin ja päättivät mennä samaa matkaa. Tämä oli Shoun ensimmäinen kerta eron jälkeen, kun hän koskisi kitaraan, viimeksi hän oli soittanut kuukausi sitten. Häntä vähän hirvitti, osasiko enää soittaa yhtään nuottia, hänestä tuntui jokseenkin kankealta. Toivottavasti hän ei olisi aivan täysin ruosteessa soittamisen suhteen.

Hän ei ollut aiemmin kyennyt soittamaan tai käymään treenikämpällä sydänsuruiltaan, koska hänelle olisi tullut vain Hika mieleen ja Hikan ajatteleminen aiheutti hänelle masennuskohtauksen. Hän olisi varmasti kyennyt aikaisemmin ehkä treenaamaan muiden kanssa, mutta sitten oli tapahtunut järkyttävä Akin puukotus. Akin oli täytynyt toipua voidakseen soittaa bassoa. Sekin oli viivästyttänyt treenien pitämistä.

Shou oli ollut erittäin järkyttynyt kuullessaan Akin puukotuksesta. Onneksi veitsi ei ollut osunut elintärkeisiin paikkoihin, muuten Akille olisi käynyt erittäin huonosti. Tapaus oli ollut pieni sysäys Shoun mielentilaan. Hän oli vain märehtinyt kotona eroaan ja rypinyt itsesäälissä sillä aikaa kun hänen ystävänsä joutuivat puukotuksen uhriksi. Silloin hän oli päättänyt, että Hikasta murhetimen sai jo riittää. Oli aika mennä eteenpäin ja huolehtia tärkeimmistä asioista, kuten ystävistä.

"Miten haavasi jaksaa?" Shou kysyi. Vaikka Aki oli jo ollut jalkeilla useita päiviä, oli mahdollista että haava olisi yhä jokseenkin kipeä.

He saapuivat treenikämpän eteen. Shoulla oli avaimet hollilla, joten avasi oven. Jo ovenrakosestakin Shou saattoi kuulla Niyan kiukkuisen äänen. Mitä ihmettä? "Sä oot nyt ihan perseestä! Tom ei oo mikää nuorisorikollinen tai likanen, ei se enää asu kadulla vaan ihan omakotitalossa niin kuin säkin. Eikä sun rummut hajoo siitä, että joku vähän testaa niitä. Sä oot oikeesti ihan kohtuuton! Tom jää, ja sillä selvä, sanoit sä mitä vaan. Aki ja Shou haluu nähä sen, vaik sä et haluiskaan, joten sä saat nyt vaan luvan kestää", Niya kiivas ääni sanoi.

Shou astui kulmiaan kurtistaen peremmälle asuntoon Aki vanavedessään varmaan yhtä kummissaan kuin hänkin. Näky oli mielenkiintoinen; Tom rumpusetin takana, Niya tämän vieressä katse kohdistettuna Kazuhiroon, joka oli selin ovelle päin. Kitaristi huomasi rumpalin likaiselle lattialle viskatun olkalaukun. Yleensä Kazuhiro nosti laukkunsa jonnekin, missä se ei likaantuisi.

"Mitä täällä tapahtuu?" Shou kysyi ihmetellen.