Thomas
Kazun lähtö talosta taisi olla helpotus kaikille, koska Shoukin huokaisi syvään helpottuneen oloisena. "Sori Kazusta. En tajuu, mikä sen ongelma sun kaa oli. Ei se normistikaan tykkää uusista tyypeistä, mutta ei se oo ollu tollanen pitkään aikaan. Viimeks varmaan sillon, kun se tapas Akin kaverin Atsumin, mutta silloin se oli yleisesti kaikille aika perseestä koko ajan. Anyway, musta oli kyllä tosi kiva, että olit kattomassa meiän treenejä. Ja on ihan parasta, että tuut uuden vuoden keikallekin!" Niya pahoitteli ja sitten intoili, siitä että hänkin tulisi keikalle.
Nyt kun Darretten rumpali oli poistunut, saattoi Thomaskin hengähtää eikä hänen tarvinnut olla varuillaan ja henkisesti varpaillaan. Hän nousi sohvalta seisomaan. Takamus oli puutunut sohvalla istumisesta. "Minustakin oli kiva kun olit katsomassa. Pahoittelen omasta puolestani Kazuhiron käytöstä. En ymmärrä, mistä hänen vihansa kumpuaa", Shou sanoi, ennen kuin Tom ehti vastata mitään Niyalle. "Minäkin teen lähtöä, täytyy ruveta miettimään ensi vuoden kurssivalintoja. Aion palata takaisin yliopistoon", kitaristi totesi vielä ennen kuin alkoi pukea takkia ylleen. "Nähdään huomenna", Shou sanoi sitten hymyillen ja poistui paikalta. Tämän jälkeen Akikin päätti lähteä, kiukkuisena kylläkin.
Tom ja Niya jäivät kahden. Ainakin toistaiseksi. Heidänkin varmaankin täytyi lähteä piakkoin. Niya varmaan haluisi päästä treenaamaan kotiin tai jotain muuta. Ja Thomas lähtisi jännittämään kotiin, mitä muutaman päivän kuluttua oikein tapahtuisi.
"Musta on kiva, että pääsen näkee teidät niin pian", Tom totesi sitten ja tajusi nyt vasta että oli ollut pitkän aikaa hiljaa. Hän ei ollut uskaltanut puhua mitään, ilmapiiri oli ollut niin ahdistava ja painostava. Yleensä hän ei koskaan jäänyt sanattomaksi ja osasi puolustaa itseään. "Kiitti kun pidit mun puolia", Tom hymyili kiitollisesti ja tökkäsi kevyesti nuorempaa olkapäälle rystysillään. "Vaikkei sun ois ehkä tarvinnu. Mun pitäis olla tottunut siihen, että ihmiset pitää mua likasena viemärirottana. Olin luullu, et se muuttuis, kun sain uuden mahdollisuuden elämään, mut eipä kai sitten", Tom jatkoi hartioitaan kohauttaen.