The Dream of Darrette

Kazuhiro Tanaka


Kazuhiro alkoi hiljalleen ärtyä. Treenien olisi pitänyt alkaa jo vartti sitten, mutta ketään ei näkynyt. Missä ihmeessä kaikki olivat? Miksei kukaan ollut ilmoittanut hänelle mitään? Sen hän olisi vielä ymmärtänyt, että Hika skippasi treenit, tämä kun ei varmaan viimekertaisen Hajimen iskemisen jälkeen uskaltaisi vähään aikaan näyttää naamaansa bänditovereidensa edessä. Mutta entä Shou ja Aki? Nämä olivat aina tulleet tunnollisesti treeneihin tai ainakin ilmoittaneet etukäteen, jos joutuivat jostain pakottavasta syystä jäämään treeneistä pois.

Turhautuneen huokauksen saattelemana Kazuhiro tarttui rumpukapuloihinsa ja alkoi hakata heidän uusimman kappaleensa rumpukomppia. Olisi parempi käyttää aika hyväkseen ja harjoitella kuin kiristellä hampaita ja manata muiden myöhästymistä. Tosin Kazuhiro oli viime aikoina tuntenut pientä vastahankaisuutta rumpujen soittoa kohtaan. Hän oli alun perinkin suostunut Darretten rumpaliksi enimmäkseen siitä syystä, ettei kukaan muu ollut suostunut. Nyt hän oli alkanut vähitellen yhä selvemmin käsittää, etteivät rummut olleet todella hänen juttunsa.

Kaikkein mieluiten Kazuhiro olisi soittanut jotain kosketinsoitinta. Hän oli soittanut pianoa vuosikausia ja kokenut alusta asti aivan eritasoista yhteyttä tuon soittimen kanssa kuin rumpujen. Rummut olivat raisut, meluisat ja paljon voimaa vaativat, kun taas piano oli hienostunut ja herkkä eikä vaatinut niinkään voimaa kuin taitoa. Sitä paitsi kosketinsoittimissa oli yleisesti huomattavasti enemmän haastetta kuin lyömäsoittimissa, ja haasteista Kazu piti. Jos Darrettessa siis olisi ollut kosketinsoittajan paikka auki, Kazuhiro olisi mieluusti vaihtanut rumpalin osan siihen.

Benjiro Nomishi

Benjiro oli ollut kotonaan tekemässä lähtöä Darretten treenikämpille, kun oli saanut Shoulta soiton, ettei tämä olisi tulossa tämän päivän treeneihin. Syytä ykköskitaristi ei ollut kertonut sen tarkemmin, Ben oli ainoastaan huomannut tämän kuulostavan vaisulta. Se mikä oli yllättänyt pahiten, oli sen kuuleminen, ettei Hika enää jatkanut bändissä.

On se mukava kun minullekin ilmoitetaan näistä asioista! Hän oli sentään bändin manageri ja hänen olisi kuulunut tietää ensimmäisenä, jos joku olisi aikeissa lähteä. Mutta tehty mikä tehty, vaikka mies oli edelleenkin näreissään siitä, ettei hänelle ilmoitettu mistään. Pojat vain sekoilivat keskenään päättöminä, ei ihme, jos näiden bändin asiat eivät olleet edenneen suuntaan tai toiseen ennen hänen ilmestymistään.

Jos totta puhuttiin, Ben ei jäisi kaipaamaan Hikaa sen kummemmin, tämä olikin ollut vain kakkoskitarsti eikä mitenkään suuressa roolissa bändissä. Sitä paitsi Ben oli huomannut, ettei toiset bändin jäsenet pitäneet kovin paljon Hikasta. Ilmapiiri oli ollut vähän viileä.

Se mistä mies saattoi olla aavistuksen huolissaan oli, että Hikan eroamisen jälkeen kaikki muutkin saisivat päähänpiston lähteä kävelemään. No, toivon mukaan eivät, koska muuten tästä managerin hommasta ei tulisi yhtään mitään ja hänen täytyisi hakea muita hommia.

Joka tapauksessa, Shoun ilmoituksen jälkeen Ben oli lähtenyt ajamaan kohti treenikämppää. Ehkäpä sentään rumpali ja basisti olivat paikalla. Hänellä oli muutenkin ilmoitettavan puoleista asiaa pojilleen. Niya ei ollut tulossakaan, sehän oli selvä, laulaja pääsi treeneihin ainoastaan viikonloppuisin.

Benjiro parkkeerasi treenikämpän pihaan ja sammutti moottorin. Noustuaan autosta hän astui asuntoon omalla avaimellaan. Pihalta oli kuulunut rumpujen soittoa, joten oli selvää ainakin Kazuhiron saapuneen paikalle. Mutta sisällä ei näkynyt muita jäseniä kuin pelkkä rumpali. Ben puristi huulensa yhteen tyytymättömänä ja siristi rumpalille silmiään.

"Missäs muut ovat? Tai siis Aki. Shou ilmoitti, ettei pääse ja kertoi samalla Hikan eronneen bändistä", Ben totesi huokaisten. Tämä oli turhauttavaa, ihan kuin olisi paimentanut jotain lammaslaumaa. "Mitä ihmettä te oikein sekoilette keskenänne, voisitte olla kerrankin kunnolla kun olen saanut keikankin järjestettyä teille", Ben totesi puoliksi itsekseen kiertäen huoneessa kädet ristittynä rintakehälleen.

Kazuhiro Tanaka


Kazuhiro oli niin keskittynyt rumpujen hakkaamiseen, ettei kuullut pihalle pysähtyvän auton ääntä. Niinpä Benjiron astuminen treenikämpän ovesta sisään tuli täytenä yllätyksenä hänelle. Managerin huomattuaan Kazu lopetti heti soittamisen ja laski rumpukapulat kädestään. Mitäköhän asiaa Benjirolla oikein oli? Ilmeisesti jotain verrattain tärkeää, sillä tämä näytti tyytymättömältä huomatessaan, että vain Kazuhiro oli paikalla. No, ei ollut Kazun vika, että muut pinnasivat treeneistä kuin pahankuriset koululaiset.

"Missäs muut ovat? Tai siis Aki. Shou ilmoitti, ettei pääse ja kertoi samalla Hikan eronneen bändistä", Benjiro tokaisi suorasukaiseen tyyliinsä. Kazuhiro kohotti yllättyneenä kulmiaan. Vai olivat Shou ja Hika eronneet? Epäilemättä parempi niin, Hajimelle flirttailu kun oli todistanut Hikan olevan juuri niin epäluotettava kuin Kazu oli alusta asti epäillyt tämän olevan. Rumpali oli kuitenkin yllättynyt siitä, että Shou oli kyennyt jättämään Hikan. Hän oli ollut melkein varma, että Shou päätyisi hellämielisenä ihmisenä antamaan Hikalle uuden mahdollisuuden, vaikka tämä ei sellaista ansainnut.

Ero oli kuitenkin nähtävästi ottanut koville, kun Shou oli kerran päättänyt jättää treenit väliin. Ei se kylläkään ollut mikään yllätys, sillä oli ollut selvää, että ykköskitaristi oli ollut perinpohjin rakastunut petolliseen kakkoskitaristiin ja haaveillut yhteisestä vanhuudesta tämän kanssa. Shou-parka. Toivottavasti tämä oppisi Hikan tuottamasta pettymyksestä jotain ja valitsisi ensi kerralla paremmin seurustelukumppaninsa. Toivon mukaan tämä ei myöskään rypisi loputtomiin sydänsurussaan vaan kykenisi jälleen pian osallistumaan bänditreeneihin. Muuten harjoittelusta ei tulisi mitään.

"Mitä ihmettä te oikein sekoilette keskenänne, voisitte olla kerrankin kunnolla kun olen saanut keikankin järjestettyä teille", Benjiro jatkoi moittivasti. Kazuhiro seurasi silmillään managerin levotonta kiertelyä treenihuoneessa. Benjiro oli epäilyttävä tapaus. Jos hän olisi saanut päättää, Benjirosta ei olisi ikipäivänä tullut heidän manageriaan. Keikka oli kuitenkin hyvä uutinen - ainakin jos muut bändiläiset kokoaisivat itsensä ja pystyisivät keskittymään vaihteeksi Darretteen omien asioidensa sijaan.

"Tiedän yhtä vähän Akin olinpaikasta kuin sinä, että turha kysyä. Ja sekoilustakin kannattaa kysyä joltakulta muulta kuin minulta, minä kun tulin tänne sovittuun aikaan, toisin kuin kaikki muut tämän bändin jäsenet", Kazuhiro vastasi tylysti. "Milloin se keikka on ja missä? Saako siitä palkkaa vai lupasitko meidät taas ilmaiseksi työvoimaksi?" Kazu ei ollut vieläkään unohtanut sitä, kun Benjiro oli kuskannut heidät maalle tekemään maatilatöitä ruokapalkalla.

Benjiro Nomishi

"Tiedän yhtä vähän Akin olinpaikasta kuin sinä, että turha kysyä. Ja sekoilustakin kannattaa kysyä joltakulta muulta kuin minulta, minä kun tulin tänne sovittuun aikaan, toisin kuin kaikki muut tämän bändin jäsenet", Kazuhiro sanoi. Niinpä niin, sinä olet niin täydellinen, juupa juu...

"Vai niin. Akiakaan ei taida myöskään paljoa kiinnostaa", Ben totesi happamana. Tosin basisti oli hänen muistin mukaan ollut suurimmissa osissa hänen järjestämissään bänditreeneissä. "Milloin se keikka on ja missä? Saako siitä palkkaa vai lupasitko meidät taas ilmaiseksi työvoimaksi?" rumpali kysyi seuraavaksi. Hyvä, ainakin jotakuta kiinnostaa.

"Keikka on uutena vuotena New Years Event:issä ja se järjestetään joka vuosi Lontoossa, ellet jo tiennyt. Sain järjestettyä teidät esiintymään sinne. Sinne on pääsymaksu, joten niistä jaetaan pieni palkkio kaikille esiintyjille." Luulisi, että tämä motivoisi rumpalia edes vähän, koska tämä keikka toisi jotain tuottoakin. Ja uusivuosi-tapahtumat olivat suosittuja ja Darrette voisi saada tuoretta fanikuntaa.

"Ei taida tulla näistä treeneistä mitään, lähde sinäkin kotiisi, voisin kyllä yrittää vielä saada sen Akin kiinni", Benjiro puheli, kaivoi kännykän ja valitsi basistin numeron. Puhelu hälytti jokusen kerran ja meni sitten vastaajaan. Ben sulki puhelimen tympääntyneesti huokaisten. "Käyppä katsomassa sitä pojua, varmasti on taas krapulassa kotonaan. Saat luvan ilmoittaa hänelle keikasta ja tästä Hikan tapauksesta", Benjiro sanoi. Kazuhirolla tuskin oli muutakaan tekemistä, kun treenitkin olivat menneet päin kankkulankaivoa.

"Minä hoidan Shoulle infoamisen ja pitää hoitaa pari keikkaan liittyvää asiaa, joten en kerkeä joka paikkaan", mies totesi vielä ennen kuin ja jos Kazuhiro olisi vänkännyt yhtään vastaan. Luulisi tämänkin olevan kiinnostuneempi bänditovereidensa asioista kuin vain rumpujen soittamisesta ja ainaisesta nenän nyrpistelemisestä.

Sen pitemmittä puheitta Ben kääntyi ja lampsi takaisin autolleen ja käynnisti sen. Hän ei ollut antanut rumpalin saada tilaisuutta kieltäytyä. Tällä varmasti oli vastuuntuntoisuutta tehtävistä, joita tälle annettiin.

Kazuhiro Tanaka


"Vai niin. Akiakaan ei taida myöskään paljoa kiinnostaa", Benjiro totesi nyrpeään sävyyn. "Keikka on uutena vuotena New Years Event:issä ja se järjestetään joka vuosi Lontoossa, ellet jo tiennyt. Sain järjestettyä teidät esiintymään sinne. Sinne on pääsymaksu, joten niistä jaetaan pieni palkkio kaikille esiintyjille", manageri jatkoi. Kazuhiro kohotti kulmiaan. Tuo kuulosti sentään joltain. Ilmeisesti Benjiro oli päättänyt vaihteeksi tehdä jotain heidän eteensä - tai ainakin oman palkkapussinsa eteen, tämä kun sai osan heidän esiintymispalkkiostaan.

"Ei taida tulla näistä treeneistä mitään, lähde sinäkin kotiisi, voisin kyllä yrittää vielä saada sen Akin kiinni", Benjiro tokaisi seuraavaksi, kaivoi kännykkänsä esiin ja näppäili Akin numeron. Hetken kuluttua manageri laski puhelimen korvaltaan tympääntyneen huokauksen saattelemana. Näemmä tämä ei ollut onnistunut tavoittamaan Akia. Missäköhän tämä oikein luurasi? Ja miksei tämä vaivautunut vastaamaan puhelimeensa?

"Käyppä katsomassa sitä pojua, varmasti on taas krapulassa kotonaan. Saat luvan ilmoittaa hänelle keikasta ja tästä Hikan tapauksesta", Benjiro käski. Ennen kuin Kazuhiro ehti ilmoittaa kylmästi, ettei ollut managerin juoksupoika, tämä jatkoi: "Minä hoidan Shoulle infoamisen ja pitää hoitaa pari keikkaan liittyvää asiaa, joten en kerkeä joka paikkaan." Kazuhiro loi Benjiroon katseen, joka kertoi, etteivät managerin selitykset tehneet häneen vaikutusta. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään. Tämän kerran hän voisi tehdä, kuten manageri tahtoi, sillä häntä itseäänkin kiinnosti saada tietää, minne Aki oli joutunut ja mitä tälle kuului.

Käskynjaon jälkeen Benjiro lähti hyvästejä lausumatta takaisin ulkona odottavalle autolleen. Tavaroitaan kerätessään hän kuuli käynnistyvän ja sitten kaukaisuuteen kiihdyttävän auton ääneen. Benjiro oli häipynyt, ja hyvä niin. Kazuhiro ei tämän seuraa kaivannut.

Saatuaan tavaransa kasaan ja takin päälleen Kazuhiro poistui treenikämpästä, lukitsi sen oven huolellisesti perässään ja suunnisti sitten kohti lähintä bussipysäkkiä. Akin uuteen kämppään oli vajaan puolen tunnin matka. Tosin ei olisi mitään takeita siitä, että Aki olisi siellä, mutta ainahan hänellä saattoi käydä tuuri. Koti olisi joka tapauksessa ainoa paikka, josta Kazu osaisi Akia etsiä, eihän hän tiennyt mitään tämän tavanomaisista hengailupaikoista treenikämppää lukuun ottamatta.

Kazuhiro saapui pysäkille vain pari minuuttia ennen bussin saapumista. Täydellinen ajoitus. Tyytyväisenä Kazuhiro nousi bussiin, maksoi bussikortillaan matkansa ja istuutui lähimmälle vapaalle paikalle. Matkan aikana hän luki kännykällään netistä uutisia, jotka olivat tavalliseen tapaan pikemmin masentavia kuin piristäviä. Oli kuitenkin hyvä pysyä perillä maailman tapahtumista, ettei vaikuttaisi ihan idiootilta muiden ihmisten silmissä.

Kun Akin uuden asunnon läheinen bussipysäkki ilmestyi näköpiiriin, Kazuhiro pisti puhelimen takaisin mustien farkkujensa taskuun, otti laukkunsa ja nousi seisomaan. Bussin pysähdyttyä hän poistui siitä ja suuntasi kulkunsa Akin pari viikkoa sitten bänditreeneissä ilmoittamaan osoitteeseen. Saavuttuaan jo paremmat päivänsä nähneen kerrostalon luokse Kazuhiro painoi ulko-oven viereisessä taulussa olevaa summerinappulaa Higa-sukunimen kohdalta. "Hei. Täällä on Kazuhiro. Benjiro käski tulla tarkistamaan, makaatko krapulassa kotona vai lintsaatko muuten vain bänditreeneistä."

Akiyoshi Higa

Syy siihen miksi Aki ei ollut vastannut puheluihin taikka saanut aikaiseksi soittaa kenellekään, oli se että hän oli muutama päivä sitten tuntenut kauheaa kurkkukipua ja sitten sairastunut kovaan kuumeeseen ja yskään. Sen takia hän oli maannut sängyssään puolikuolleena kykenemättä mihinkään. Hän oli todella huono saamaan mitään aikaiseksi, kun oli sairaana.

Koska kämppä oli niin uusi, hän ei ollut ehtinyt käymään apteekista ostamassa särkylääkkeitä ja mitään muutakaan mitä ikinä kipeänä tarvittiin. Ei hän ollut kuvitellut joutuvansa lähitulevaisuudessa vuoteenomaksi. Toisin kuitenkin kävi. Ja lihassärkyjen kanssa hän ei todellakaan jaksanut lähteä mihinkään. Hänen olisi pitänyt mennä bussilla. Ei hän ollut syönytkään paljon mitään, tosin ei hänellä suurta nälkää ollutkaan. Kipeänä ei tehnyt mieli ruokaa.

Tälläkin hetkellä basisti makasi vuoteessaan peitto sotkeutuneena hänen vartalonsa ympärille. Hän nukkui katkonaisesti, päänsärky esti kunnolla nukkumasta. Aki raotti silmiään ja katsoi silmät utuisena kattoon. Menispä tää huono olo jo pois...plaah... Hän valitti mielessään ja huokaisi, mikä sitten aiheutti yskänpuuskan.

Paljonkohan kello oli? Ja mikä päivä? Kaikki meni sekaisin näinä päivinä. Hän kurkotti yöpöydälleen ja nappasi käteensä kännykkänsä. Jaaha, hänelle oli tullut pari puhelua, toinen oli Beniltä. Mitä se haluaa nyt? Aki pohti, kunnes muisti, että heillä olisi pitänyt olla treenit tänään. Hups...

Hän oli juuri aikeissa soittaa takaisin, kun kuuli summerinsa soivan. Hämmentyneenä basisti käänsi päätään sinne suuntaan missä ovi oli. "Hei. Täällä on Kazuhiro. Benjiro käski tulla tarkistamaan, makaatko krapulassa kotona vai lintsaatko muuten vain bänditreeneistä."

Särkevistä lihaksista huolimatta Aki pomppasi pystyyn ja hoiperteli eteiseen. Kazu? Miten se tänne osas tulla? Hän pohti hämillään. Meni pieni hetki meni hänellä tajuta, että pitäisi kai avata ovi. "Tuu vaan sisään", hän sanoi ja huomasi kuulostavansa erittäin käheältä. Hän kuulosti varmasti joltain vanhalta ukolta.

Aki oli varmasti räjähtäneen näköinen, tukka sekaisin, ja hänellä oli yllään pelkästään sininen t-paita ja viininpunaiset yöshortsit. Edustavaa... Ottaen huomioon senkin, missä mielessä he olivat viime kertana eronneet kahvilasta. Vasta sitten Aki sisäisti vieraan olevan Kazu, hänen yllättävä ihastuksensa. Yhtäkkiä hän oli samaan aikaan sekä innostunut että jännittynyt.

Kun Kazu oli noussut portaat toiseen kerrokseen Aki avasi tälle huonestonsa oven. "Moi", basisti tervehti käheästi hetken toista tapitettuaan kipeillä silmillään.

Kazuhiro Tanaka


Hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta sitten kaiuttimesta kuului hiukan käheän kuuloinen kehotus tulla sisään ja ovi surisi sen merkiksi, että se oli auki. Kazuhiro tarttui ovenkahvaan, vetäisi oven auki ja asteli sisään kerrostaloon. Asukastaulun mukaan Aki asui toisessa kerroksessa, joten Darretten rumpali suuntasi portaisiin. Kun hän pääsi toiseen kerrokseen, Aki avasi ovensa hänelle ja tervehti häntä ovenraosta.

"Moi", Kazuhiro vastasi tervehdykseen samalla, kun silmäili bänditoverinsa räjähtänyttä ulkomuotoa. Akilla oli yllään vain hikeentynyt sininen t-paita ja viininpunaiset yöshortsit, ja tämän mustavalkoiset hiukset sojottivat joka suuntaan. Mitä ilmeisimmin tämä oli noussut juuri vuoteesta, vaikka iltapäivä oli jo pitkällä. Syy oli tosin ymmärrettävä. Akin silmissä oleva kuumeinen kiilto yhdistettynä käheään ääneen kertoi selvin sanoin, että basisti oli parhaillaan pahan flunssan kourissa.

"Kuinka kauan olet ollut sairas? Mitä lääkkeitä olet ottanut?" Kazuhiro kysyi. Vaikka Aki oli häntä vanhempi, hän ei luottanut tämän kykyyn pitää itsestään huolta. Hän muisti yhä sen kerran, kun basisti oli maannut treenikämpän sohvalla aivan mustelmilla Neron antaman selkäsaunan jäljiltä.

Akiyoshi Higa


Kazu tervehti häntä takaisin, ja Aki huomasi tämän silmäilevän häntä päästä varpaisiin. Heh, hän ei ollut mitenkään edustuskuntoinen tänään. Kazun silmissä hän olisi kyllä halunnut näyttää vähän paremmalta. "Kuinka kauan olet ollut sairas? Mitä lääkkeitä olet ottanut?" Kazu kysyi, oli hyvin päätellyt hänen olevan kipeä.

"Ööh..." Aki pohti pää pöpperössä samalla kun avasi ovenrakoa isommaksi, jotta Kazu pääsisi tulemaan peremmälle. "Muutaman päivän kai, enkä oo ottanut mitään. Lääkevarasto on aika tyhjä..." hän sitten selitti, jotta toinen saisi kysymykseensä selvemmän vastauksen.

Aki pohti hetken, kuinka Kazu tiesi hänen asuinpaikkansa, mutta muisti juuri antaneensa joskus uuden osoitteensa bändikavereilleen. "Sori, en päässy treeneihin. Unohin ilmottaa." Sitä paitsi hän oli nukkunut kaiken ohi. Olisi luullut, että treenit olisivat vielä käynnissä, eivät ne mitään puoli tuntia vain kestäneet.

"Loppuko treenit aikasemmin ku yleensä vai?" Aki kysyi kävellessään vuoteensa vierelle ja istuutui siihen.

Kazuhiro Tanaka


"Ööh..." Aki mutisi epäselvästi samalla, kun avasi oveaan enemmän, jotta Kazuhiro pääsisi sisään. "Muutaman päivän kai, enkä oo ottanut mitään. Lääkevarasto on aika tyhjä..." basisti jatkoi hetken päätään selviteltyään. Kazuhiro rypisti kulmiaan. "Sinä et sitten osaa pitää itsestäsi huolta. Oli onnesi, että Benjiro lähetti minut tänne katsomaan, mitä sinulle kuuluu."

Sisään astuttuaan Kazuhiro avasi laukkunsa ja otti sieltä esiin kipulääkepakkauksen. "Ota nyt aluksi tämä", hän tokaisi ja ojensi Akille valkoisen pillerin. "Minulla ei ole mukana mitään varsinaisesti flunssaan tarkoitettua, mutta voin käydä kohta ostamassa. Milloin sinä olet viimeksi syönyt? Onko sinulla edes jääkaapissasi mitään, mikä ei kävele vastaan?" Kazu kysäisi hivenen pisteliäästi. Lääkkeiden puute ei ollut ainakaan lisännyt hänen uskoaan Akin kykyyn huolehtia itsestään. Kuka oli niin tyhmä, ettei varautunut etukäteen yllätysflunssaan?

"Sori, en päässy treeneihin. Unohin ilmottaa", Aki totesi, ilmeisesti muistettuaan juuri, että heidän oli ollut tarkoitus treenata tänään. "Selvästi", Kazuhiro tyytyi vastaamaan. "Loppuko treenit aikasemmin ku yleensä vai?" Aki kysyi seuraavaksi ja istuutui uupuneen oloisena vuoteelleen. "Kyllä. Olin ainoa, joka vaivautui paikalle, joten Benjiro lähetti minut kotiin. Hika ja Shou erosivat, joten Shou potee kotona särkynyttä sydäntään. Hika taas päätti lähteä bändistä. Ilmeisesti hän tajusi, ettei tulisi saamaan meiltä kovinkaan miellyttävää kohtelua sen jälkeen, mitä teki Shoulle", Kazuhiro kertoi kykenemättä pitämään Hikaa kohtaan tuntemaansa vihamielisyyttä pois äänestään.

Akiyoshi Higa

"Sinä et sitten osaa pitää itsestäsi huolta. Oli onnesi, että Benjiro lähetti minut tänne katsomaan, mitä sinulle kuuluu", rumpali totesi ja kaivoi laukustaan kipukääkkeen ja ojensi sen Akille. "Ota nyt aluksi tämä." Aki otti sen vastaan hieman nyrpein naamoin.

Hän oli hieman pettynyt siihen, että Kazu oli tullut vain, koska Ben oli tämän pakottanut tekemään niin. "Oon tähänkin asti pärjännyt", Aki murisi käheästi hiljaa itsekseen, nakkasi pillerin suuhunsa ja nielaisi syljen mukana.

"Minulla ei ole mukana mitään varsinaisesti flunssaan tarkoitettua, mutta voin käydä kohta ostamassa. Milloin sinä olet viimeksi syönyt? Onko sinulla edes jääkaapissasi mitään, mikä ei kävele vastaan?" Kazu kysyi hieman pisteliäästi. Akin oli edelleen vaikea kuvitella, että Kazu oli tunnustanut hänelle viikko sitten olevan ihastunut häneen. Jos tämä kerran oikeasti oli, niin ei kovin hyvin osoittanut sitä.

"Eipä taida olla mitään", Aki totesi kuivasti. Hän oli syönyt pahimpaan nälkään vain jotain kuivaruokaa, kuten hapankorppuja, tai mitä ikinä kaapista sattui silloin löytymään. Hänellä ei ollut kovin suurta ruokahalua sairaana ollessaan.

Akin istuuduttua vuoteelleen Kazu vastasi hänen treeni-kysymykseensä. "Kyllä. Olin ainoa, joka vaivautui paikalle, joten Benjiro lähetti minut kotiin. Hika ja Shou erosivat, joten Shou potee kotona särkynyttä sydäntään. Hika taas päätti lähteä bändistä. Ilmeisesti hän tajusi, ettei tulisi saamaan meiltä kovinkaan miellyttävää kohtelua sen jälkeen, mitä teki Shoulle."

Aki nosti kuumeisen katseensa bändikaveriinsa. Shou ei ollut ilmoittanut mitään erostaan Hikan kanssa, ilmeisesti siitä ei ollut kovin pitkä aika kun se oli tapahtunut. Se, että Hika oli eronnut bändistä, ei ollut harmittavaa ollenkaan. Hika olisi tuskin säästynyt Akin vihalta bändissä, jos olisi jäänyt sinne.

"Hikan kannalta aika Fiksu idea, eikä sitä tyyppiä muutenkaan tule ikävä. Shouta kyllä käy sääliks, se ei ois ansainnut tollasta kohtelua."

Kazuhiro Tanaka


Aki vaikutti loukkaantuvan Kazuhiron holhoamisesta. "Oon tähänkin asti pärjännyt", basisti mutisi nyrpeästi, ennen kuin nakkasi rumpalin antaman pillerin suuhunsa ja nielaisi sen kuiviltaan. "Eipä taida olla mitään", Aki vastasi hänen ruokaa koskevaan kysymykseensä. Kazuhiro pudisteli paheksuvasti päätään vastaukselle. Mitenköhän toinen oli tähän asti pysynyt hengissä sairauksien aikana, kun tämä ei kerran ollut varannut sen paremmin ruokaa kuin lääkkeitäkään kotiinsa? Ja tämä vielä väitti pärjäävänsä hyvin yksinkin.

Aki näytti yllättyvän kuullessaan, että Hika ja Shou olivat eronneet. Olikohan toinen luullut Kazun itsensä lailla, että Shou antaisi Hikalle vielä toisen mahdollisuuden tämän teosta huolimatta? "Hikan kannalta aika fiksu idea, eikä sitä tyyppiä muutenkaan tule ikävä. Shouta kyllä käy sääliks, se ei ois ansainnut tollasta kohtelua", basisti kommentoi. "Toivottavasti hän oppii tästä jotain ja valitsee seuraavalla kerralla paremmin poikaystävänsä", Kazu vastasi. "Tiesin heti alusta lähtien, ettei Hikasta seuraisi mitään hyvää."

"Jos sinulla ei kerran ole sen paremmin ruokaa kuin lääkkeitäkään, niin minun lienee parasta käydä sinun puolestasi sekä apteekissa että kaupassa", Kazuhiro totesi. "Onko toiveita ruoan suhteen vai noudatanko omaa makuani?"

Akiyoshi Higa

"Toivottavasti hän oppii tästä jotain ja valitsee seuraavalla kerralla paremmin poikaystävänsä. Tiesin heti alusta lähtien, ettei Hikasta seuraisi mitään hyvää", Kazu vastasi. Aki väläytti sekunninomaisen, aavistuksen tuiman katseen Kazulle. Hän ei pitänyt siitä, miten tämä puhui Shousta. Ei kukaan voinut tietää, että Hikasta paljastuisi yllättävä petollinen puoli. Paitsi tietysti Kazu, joka tuntui aina tietävän kaikesta kaiken.

"Se on hyvä, että sä tiedät kaiken. Osaat varmasti poikaystäväsikin valita niin täydellisesti", basisti tiuskaisi haastavasti. Hän rupesi pohtimaan, miksi Kazu oli tänään niin kylmällä päällä. Tämä oli varmasti unohtanut heidän viime kertaisen keskustelunsa.

"Äläkä vaivaudu siellä kaupassa käymään. En tarvii mitään", Aki tokaisi edelleen pahastuneena siitä, mitä Kazu oli sanonut.

Kazuhiro Tanaka


Aki loi äkisti häneen epätavallisen tuiman katseen. Kazuhiro ei ensin tajunnut, miksi, mutta sitten basisti puhkesi puhumaan: "Se on hyvä, että sä tiedät kaiken. Osaat varmasti poikaystäväsikin valita niin täydellisesti." Akin äänensävy oli jokseenkin pistävä, mikä ei ollut basistille ollenkaan tyypillistä. "Äläkä vaivaudu siellä kaupassa käymään. En tarvii mitään", bänditoveri vielä tiuskaisi.

Kazuhiron suupielet kiristyivät. Hänen ensimmäinen reaktionsa oli vastata Akille samalla mitalla, mutta sen sijaan hän hillitsi itsensä ja punnitsi tilannetta. Basisti oli harvoin aiheetta noin töykeä häntä kohtaan. Akin asenteen oli pakko johtua siitä, mitä hän oli sanonut Shousta ja tämän kyvystä valita poikaystävänsä. Kieltämättä hän oli saattanut mennä hieman liian pitkälle kommenttinsa kanssa. Sitä paitsi oli varsin tekopyhää häneltä arvostella Shoun poikaystävävalintaa, kun hän oli itsekin aikoinaan seurustellut pettäjän kanssa.

"Olen pahoillani. En olisi saanut sanoa niin", Kazuhiro myönsi hiljaa. Ei ollut helppoa pyytää anteeksi, mutta toinen oli ansainnut anteeksipyynnön. Hän oli puhunut ajattelemattomasti vain siksi, että oli niin epävarma siitä, mitä Aki tunsi häntä kohtaan. Basisti ei ollut ottanut häneen mitään yhteyttä sen jälkeen, kun he olivat kahvilareissun päätteeksi sopineet pohtivansa kumpikin, tahtoivatko yrittää seurustelusuhdetta. Kazuhiro olikin melkein varma, että Aki oli muuttanut mielensä.

Akiyoshi Higa

Aki ei sietänyt sitä, että hänen kavereitaan arvosteltiin tai puhuttiin muuten vain paheksuvasti. Ei kukaan ollut täydellinen. Vaikka puhuja oli ollut Kazu, hänen ihastuksensa, hän ei halunnut tämänkään suusta kuulla mitään paskapuhetta. Olisi ollut eri asia, jos rumpali olisi ollut sanoissaan vähän hienotunteisempi tai jotenkin huolissaan Shoun hyvinvoinnista, mutta tämä oli sanonut sanat niin kuin olisi muiden yläpuolella.

"Olen pahoillani. En olisi saanut sanoa niin", Kazu pyysi anteeksi hiljaa. Akin mieli laantui hieman. Kazulle ei varmasti ollut helppoa pyytää anteeksi, hän tiesi miten ylpeä tämä saattoi olla joskus. "Saat anteeks", Aki sanoi. Hänelle oli tullut aavistuksen kylmä, joten hän tarttui peittoonsa ja kääri sen ympärilleen lämmikkeeksi.

"Oliko sulla muuta asiaa kuin olla Benin juoksupoikana? Vai tulitko muuten vaan pilkkaa sairasta ihmistä," Aki kysyi hiljaa. Hän olisi toivonut Kazun olevan edes vähän huolissaan, mutta tämä ei pahemmin näyttänyt mitään merkkejä siitä.