Live music (D'espairsRayn keikkapaikka)

[OtakuCroco]

Satoru Wilson

Satorun mielessä oli pyörinyt viikko tolkulla se hetki, jolloin Kazuhiro oli päättänyt lopettaa tapailun hänen kanssaan. Hän oli olettanut toisen pitävän hänestä, tämä vaikutti aina viihtyvän hänen kanssaan eikä heidän keskusteluissakaan ollut koskaan mitään vikaa. Hänhän oli suunnitellun kaiken aina etukäteen, ei mikään silloin voinut mennä pieleen!

Pian jätetyksi tulemisen jälkeen Satoru oli tajunnut, minkä takia Kazuhiro oli päättänyt jättää hänet. Hän oli tovin seurannut Darretten basistin ja Kazuhiron välejä ja todennut, ettei näiden välillä ollut pelkkää bänditoveruutta. Akista näki selvästi, että tämä oli lääpällään bändin rumpaliin eikä Kazuhirollakaan ollut mitään viattomia tunteita!

Eron syy oli saanut Satorun raivon partaalle. Hän ei voinut sietää sitä, että hänet jätettiin jonkun toisen henkilön takia! Hänen mielensä oli sumentunut vihasta eikä hän voinut olla ajattelematta mitään muuta kuin kostoa. Hän ei tiennyt kyllä miten olisi kostanut, mutta jotain hänen olisi tehtävä, jotta saisi mielenrauhan.

Satoru oli seuraillut vuoroin Kazuhiroa ja vuoroin Akia. Näin hän oli saanut selvää näiden menemisistä ja muista asioista. Hän olisi halunnut kostaa Akille jo aikaisemmin, mutta tämä oli joko kotona tai sitten muutoin vain sellaisissa paikoissa jossa oli paljon silminnäkijöitä. Hän oli aikonut jo turhautua ja seota entisestään, mutta tällä kertaa Akia seuratessaan hän oli tajunnut tämän olevan menossa bändin keikalle Kauhiron kanssa.

Nuorukainen vähät välitti kylmästä säästä, hän oli päättänyt odottaa kaksikon ulostuloa vaikka viimeiseen hamaan asti eikä hän välittänyt, vaikka sormet olivat jo aivan kohmeessa. Akin oli tultava ulos rakennuksesta ennemmin tai myöhemmin!

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Akikin vahvisti pitäneensä keikasta, minkä Kazuhiro oli kyllä jo tiennyt. Toista ei varsinaisesti ollut vaikea lukea. Oli silti kiva, että basisti osallistui keskusteluun eikä jättänyt Kazua yrittämään yksinään pitää juttutuokiota yllä. Hän ei olisi kauaa jaksanut sellaista, varsinkaan kun small talk ei ollut hänen vahvoja puoliaan.

He lähtivät yhtä matkaa kohti alakertaa ja narikkaa. Portaat alas päästyään he saivat huomata, että alhaalla oli juuri niin pitkä jono kuin Kazuhiro oli arvellutkin. Alakerrassa olleet teinitytöt olivat ehtineet heitä ennen narikan luokse, lähempänä kun olivat, ja parveilivat nyt keskenään sirkuttaen kuin varpusparvi narikkatyöntekijöiden ympärillä, kukin tyrkyttäen omaa narikkakorttiaan. Kazu huokaisi. Ei auttanut muu kuin asettua odottamaan omaa vuoroa. Toivon mukaan he selviäisivät sentään alle puolessa tunnissa ulos keikkapaikalta.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Kazu ja Aki laskeutuivat alakertaan johtavat portaat. Heitä oli odottamassa varsinainen ryysis, paljon pahempi kuin heidän tullessa sisään rakennukseen. Aki huokaisi kärsimättömästi. Häntä ei olisi kyllä huvittanut jonottaa, hän halusi vain päästä nopeasti Kazun kanssa ulos. Aki vilkaisi alakerran seinäkelloa, se näytti kymmentä. Aika oli kulunut todella nopeasti keikan lumoissa.

Aki ryhtyi jonottamaan Kazun seurassa. Oli jotenkin ärsyttävä näky, kun pikku pennut vain ojentelivat hätäisinä narikkanumeroitaan narikan työntekijöille. Tuollainen vain aiheutti lisää sekasortoa, joka taas viivytti heidän vuoroaan. Heidän takaansa änkesi lisää porukkaa, jotka rupesivat tuuppimaan heitä edellä olevia ihmisiä päin. Aki mulkaisi taakseen pahasti ja huomasi samalla joutuneensa edemmälle siitä, missä Kazu oli. Hienoa, nyt he olivat joutuneet erilleen toisistaan.

Tosin ehkei se haitannut. He saattoivat sitten löytää toisensa narikkajupakon jälkeenkin. Aki siis keskittyi jonottamiseen. Vajaa kymmenen minuuttia meni ennen kuin Aki pääsi tiskille ojentamaan oman narikkanumeronsa työntekijälle. Naispuolinen työntekijä otti sen vastaan ja haki hetkessä hänen takkinsa. Aki otti sen vastaan ja änkesi itsensä väenpaljouden läpi Kazun luokse.

"Mä meen ulos röökille, tuu sit sinne", hän ilmoitti seuralaiselleen. Hänen oli pakko päästä haukkaamaan raittiiseen ilmaan tästä tungoksesta. Sitä paitsi tällaisen ärsyttävän ryysiksen jälkeen hän tarvitsi hermosauhut rauhoittumiseen. Hän suuntasi kohti ulko-ovia ja astui pihalle. Hän hengitti illan viileää ilmaa keuhkoihinsa ja käveli vähän sivummalle oville jääneestä teinityttölaumasta.

[OtakuCroco]

Satoru Wilson

Satoru vilkaisi kylmettynein käsin kännykkänsä kelloa, se oli jotain vaille kymmenen. Hän oli odottanut ulkosalla jo muutaman tunnin. Hän oli ehtinyt jäätyä korvista varpaisiin saakka. Hän ei ollut tajunnut ottaa lämpimämpää takkia ylleen. Hänellä oli päällään pelkkiä mustia vaatteita. Hänellä oli yllään musta huppari, jonka huppu oli vedetty silmille, jottei kukaan vahingossakaan tunnistaisi häntä. Hupparin päälle hän oli vetänyt mustan nahkatakkinsa, joka ei paljoa kylmää pitänyt.

Viimeinkin ulko-ovien suunnalta kuului ääniä ja ensimmäiset ihmiset vyöryivät ulos. Tyttölauma puhui niin nopeasti ja innokkaasti, ettei näiden sanoista saanut selvää. Eikä Satorua kiinnostanutkaan näiden puheensorina alkuunkaan, hän vain tuijotti herkeämättä ovea, jottei missaisi Kazuhiroa tai Akia. Hän ei aikonut antaa näiden livistää nenänsä alta!

Noin viidentoista minuutin kuluttua Satoru äkkäsi Akin tulleen ovista ulos. Tämä vilkaisi oville jäänyttä tyttölaumaa ja siirtyi jonkin verran kauemmaksi näistä. Satoru vilkaisi ulko-ovia. Kazuhiroa ei näkynyt missään, olikohan tuo jäänyt narikoille vai mennyt vessaan, sitä hän ei tiennyt. Satorua ei Kazuhiro juuri sillä hetkellä kiinnostanut. Hän piti vihaisen katseensa Darretten basistissa.

Toinen näytti niin huolettomalta, että se pisti vihaksi! Tässä oli hänen tilaisuutensa eikä hän aikonut heittää sitä hukkaan. Aki oli sytyttänyt tupakan huulilleen ja vetesi sauhuja tietämättä mitään tulevasta. Ihan oikein sinulle. Sinä pilasit kaiken!

Satoru ei antanut katseensa herpaantua Akista, vaan piti palavan vihaisen katseensa tässä koko sen ajan, kun käveli tätä kohti. Hän pysähtyi mitään sanomatta aivan Akin eteen ja veti takkinsa sisältä keittiöveitsen, jota oli kantanut joka kerralla mukanaan. Hänen korvissaan humisi ja tuntui kuin hän ei olisi missään tässä todellisuudessa, kun iski kaikin voimin veitsen Akin vatsaan.

"Jos minä en saa Kazuhiroa, et saa myöskään sinä!" hän murisi yhteenpuristettujen hampaidensa välistä tumma katse silmissään. Satoru virnisti voitonriumusta nähdessään kivusta vääristyneen ilmeen basistin kasvoilla. Hän koitti työntää veistä vieläkin syvemmälle, muttei pystynyt. Lopulta hän veti sen ulos toisen vatsasta, mutta juuri silloin kuului viiltävä kirkaisu syrjemmältä. Joku nuorista tytöistä oli nähnyt hänet!

Hän ei voinut tehdä Akista loppua, vaan joutui perääntymään. Eihän hän halunnut jäädä kiinni! Huudosta pelästyneenä Satoru piilotti veitsen takaisin takkinsa sisään ja juoksi pois paikalta.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Ihmiset tungeksivat malttamattomina kohti narikkaa ja tönivät toisiaan, vaikka se ei tietenkään auttanut mitään. Kazuhiro tunsi jonkun tökkäävän häntä kyynärpäällään kipeästi selkään. Hän kääntyi mulkaisemaan vihaisesti takanaan seisovaa teinityttöä, joka otti hätäisesti pari askelta taaksepäin nähdessään hänen kärttyisen ilmeensä. Sietikin pelätä, mokomakin! Ikään kuin tytöllä muka olisi ollut niin kiire, ettei tämä olisi muistanut käytöstapoja.

Kääntyessään takaisin narikoita kohti Kazuhiro huomasi, että oli joutunut ihmisten tuuppimisen ansiosta eroon Akista. Heidän välissään oli nyt sen verran monta ihmistä, ettei rumpali viitsinyt yrittää hakeutua uudestaan poikaystävänsä vierelle. Sitä paitsi hän inhosi ryysimistä, se ei todellakaan ollut häntä varten. Eiköhän Aki odottaisi häntä jossakin sivummalla sitten, kun olisi saanut takkinsa narikasta.

Kymmenisen minuutin jonotettuaan Aki pääsi narikan luokse ja ojensi narikkalappunsa naispuoliselle työntekijälle. Saatuaan takkinsa basisti puski tiensä hänen luokseen. Tällä oli tyytymätön ilme kasvoillaan, oletettavasti tungoksen takia. "Mä meen ulos röökille, tuu sit sinne", Aki tokaisi hänelle ennen kuin jatkoi matkaansa kohti ulko-ovia. Kazuhiro nyökkäsi ja käänsi jälleen katseensa narikkaan. Toivottavasti työntekijät pistäisivät vauhtia, muuten hän olisi vielä huomennakin tässä kaikkien näiden ärsyttävien teinien ympäröimänä ja Aki jäätyisi kuoliaaksi ulkona häntä odotellessaan.

Kului vielä viisi minuuttia, ennen kuin oli vihdoin Kazuhiron vuoro. Hän ojensi mitään sanomatta narikkalappunsa työntekijälle, joka palasi ripeästi hänen takkinsa kanssa ja antoi sen hänelle. Rumpali nyökkäsi niukasti kiitokseksi ja siirtyi sivummalle pukemaan päälleen. Kun hän oli valmis, hän otti suunnan kohti keikkapaikan ulko-ovia. Jokohan Aki oli ehtinyt polttaa tupakkansa loppuun?

Astuessaan ulos Kazuhiro kuuli äkisti hätääntyneen kuuloisen kirkaisun hieman ulko-ovista vasemmalle. Kun hän kääntyi katsomaan ääntä kohti, hän näki nuoren tytön tuijottavan silmät selällään jonnekin pidemmälle kadun varteen. Rumpali otti muutaman askeleen eteenpäin nähdäkseen, mikä oli saanut tytön noin pois tolaltaan. Vaikka hän ei yleensä ollut kovinkaan utelias, hän arveli, että tämä asia saattaisi kiinnostaa häntäkin.

Ja kiinnostihan se. Kazuhiro tunsi sydämensä pysähtyvän kauhusta, kun hän näki saman, minkä tyttö. Keikkapaikan ulkoseinän vieressä oli Aki polvillaan, kasvot kivusta vääristyneinä ja kädet vatsaa pidellen, ja kauempana kadun varressa mustapukuinen hahmo juoksi pakoon minkä jaloistaan pääsi. Ei tarvinnut olla mikään älykkö ymmärtääkseen, että pakoon juokseva henkilö oli tehnyt jotain Akille.

Hetkellisen lamaannuksen jälkeen Kazu ryntäsi katua pitkin poikaystävänsä luokse. Hänen hätänsä kasvoi entisestään, kun hän näki, että Akin sormien välistä valui verta. "Helvetti! Soittakaa joku ambulanssi!" hän huusi vilkaisten käskevästi taakseen kohti teinityttöä ja tämän kavereita, jotka vain tuijottivat edessään aukeavaa näkyä. Sitten hän kääntyi takaisin Akin puoleen. "Mitä tapahtui? Miksi hän kävi sinun kimppuusi?" hän tivasi samalla, kun yritti epätoivoisesti keksiä keinon vähentää verenvuotoa.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Aki puki takkinsa päälleen, kun ei ollut jaksanut sitä vielä sisätiloissa tehdä. Hän jätti vetoketjun toistaiseksi auki. Hänellä oli vähän kuuma sen väenpaljouden jälkeen, joten pieni viileä viima teki kutaa. Hän kaivoi oikeasta takin taskusta tupakka-askin ja sytyttimen. Hän nosti tupakan huuliensa väliin ja sytyttäessään sitä hän suojasi sitä kämmenen avulla tuulelta.

Tupakan sytytettyään hän laittoi askin ja sytkärin takaisin takin taskuun. Hän veti syvään sauhuja ja puhalsi sitten hitaasti ulos. Siinä tupakoidessaan hän katseli sivusilmällään kuinka ihmisiä tulvi ulos ovista, ja osa ihmisistä jäi kadulle höpöttelemään innoissaan. Osa saattoi odottaa kyytiä, joten jäi siksi tienvarteen varttomaan.

Sitten jokin musta hahmo kiinnitti Akin huomion. Tämä erottui fanien joukosta liiankin hyvin täysmustan asusteensa vuoksi. Sitä paitsi tuo näytti todella epäilyttävältä silmille vedetyn hupun takia. Varsinainen hämäräheikki. Mutta kaikkein epäilyttävintä tilanteessa oli se, että tuo hahmo kohdisti suunta häntä kohden. Aki saattoi nähdä toisen palavan tuijotuksen ja kurtisti sille kulmiaan. Olikohan tuolla jäppisellä jotain asiaakin?

Tyypillä oli kuin olikin asiaa hänelle, koska tämä pysähtyi aivan hänen nenänsä eteen murhanhimoinen katse silmissään. Aki ei kerennyt kysyä mitään, kun hahmo kaivoi takkinsa sisältä puukon. Basisti ei kerennyt reagoida mitenkään, kun yhtäkkiä tunsi vatsassaan viiltävää kipua. Hän ähkäisi kivusta ja tarttui tyyppiä puukkokäden ranteesta kiinni. Kipu oli niin suuri, ettei hänellä ollut voimia vetää toisen kättä pois.

Akista tuntui kuin hänen sydämen sykkeensä soisi korvissa. "Jos minä en saa Kazuhiroa, et saa myöskään sinä!" Hän kuuli hahmon murisevan todella aggressiivisesti. Sanojensa jälkeen tuo yritti vielä kääntää veistä haavassa, mutta Akin käsi toisen ranteella esti sentään sen. Sitten kuului kova kirkaisu, minkä johdosta hahmo veti veitsen hänen mahastaan ja juoksi pois.

Hän lyyhistyi kivusta huohottaen polvilleen kylmälle asvaltille ja piteli käsiään haavan päällä. Tuntui kuin hänen sisuskalunsa olisi revitty irti. Hän näki vatsasta vuotavan veren. Häntä alkoi huipata, ja hän yritti pitää itsensä tajuissaan päätään pudistelemalla. Hän yritti myös pitää hengityksensä tasaisena, mutta ei oikein onnistunut siinäkään.

"Helvetti! Soittakaa joku ambulanssi!" kuului huuto hänen vierestään. Aki kohdisti sekavan katseensa poikaystäväänsä, joka kääntyi hänen puoleensa järkyttynyt ilme kasvoillaan. "Mitä tapahtui? Miksi hän kävi sinun kimppuusi?" tämä tivasi hädissään ja koitti tehdä jotain hänen haavalleen. Aki olisi vastannut, jos hänestä olisi lähtenyt ääntä. Hän tyytyi vain pudistelemaan päätään. Hän ei tosiaan tiennyt kuka oli käynyt hänen kimppuunsa. Sillä hetkellä hän ei tohtinut muistaa, mitä mustiinpukeutunut tyyppi oli murissut hänelle.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki ei vastannut mitään, pudisteli vain sanattomana päätään. Tämä oli varmaan kivusta sekopäinen eikä kyennyt ajattelemaan selvästi, järkevien sanojen muodostamisesta puhumattakaan. Kazuhiro ei ollut varma, millä haava oli tehty, mutta arveli veistä. Olipa ase ollut mikä tahansa, se oli tehnyt pahaa jälkeä. Hän rukoili mielessään, ettei se ollut osunut mihinkään sisäelimeen, koska silloin Aki olisi pulassa. Uusia maksoja tai pernoja ei niin vain hankittukaan.

Kazuhiro väänsi väkisin Akin kädet pois edestä ja nosti tämän verestä märkää t-paidan helmaa, kunnes pääsi käsiksi toisen vatsassa olevaan vuolaasti vuotavaan haavaan. Jos haava olisi ollut raajassa, hän olisi voinut tehdä siihen kiristyssiteen, mutta keskivartalossa oleva haava ei sitä mahdollistanut. Ainoa, mitä Kazuhiro saattoi tehdä, oli repäistä oman t-paidan helmasta pala jokseenkin puhdasta kangasta ja painaa se käsiensä alla haavaa parhaansa mukaan. Paine haavassa sattui epäilemättä aivan järkyttävästi, mutta sille ei nyt voinut mitään. Parempi kipu kuin vuotaa kuiviin.

"Sinä tulet kyllä kuntoon. Ambulanssi on jo matkalla. Hengität vain mahdollisimman tasaisesti ja pysyttelet tajuissasi", Kazuhiro neuvoi poikaystäväänsä. Hän yritti pysytellä tyynenä, kuten ensiapukurssilla oli opastettu, mutta ei kyennyt täysin estämään ääntään tärisemästä. Akin haava vuoti niin runsaasti, että hänen kätensä olivat jo aivan veressä, vaikka hän oli painanut haavaa vasta minuutin tai pari. Toivottavasti joku oli tosiaan jo soittanut ambulanssin ja sanonut, että nyt oli kiire.

Jostain ilmaantui heidän luokseen pari aikuista miestä, ilmeisesti keikkapaikan työntekijöitä. Nämä puhuivat jotain hänelle, mutta Kazuhiro ei kyennyt keskittymään sanoihin, koska hänen kaikki huomionsa oli kohdistunut Akiin. Hän vastailisi kysymyksiin myöhemmin, sitten kun poikaystävä olisi ambulanssissa matkalla sairaalaan eikä vuotaisi kuiviin kadulla. Hänen prioriteettinsa tässä asiassa olivat selvät.

Lopulta kauempaa alkoi kuulua ambulanssin sireenin ääntä, ja ennen kuin Kazuhiro huomasikaan, ensihoitajat olivat jo piirittäneet hänet ja Akin. Näiden kehotuksesta hän vetäytyi kauemmas ja antoi ammattilaisten ottaa basistin vastuulleen. Parissa minuutissa Aki oli siirretty paareille ja tälle oli laitettu tippa ja hengitysmaski. Kazuhiro ei tiennyt, oliko toinen enää tajuissaan vai ei, mutta lohduttautui sillä, että tämä oli nyt sairaanhoidon ammattilaisten käsissä.

Meni vielä muutama hetki, sitten Aki oli siirretty sisään ambulanssiin. Toinen ensihoitajista kiipesi myös ambulanssin takaosaan pitämään basistista huolta matkalla sairaalaan. Tämän jälkeen ambulanssin takaovet löytiin kiinni ja auto lähti pillit ulvoen matkaan. Kazuhiro jäi turtana seisomaan keikkapaikan eteen kädet verisinä. Kukaan ei ollut vaivautunut kertomaan hänelle, mihin sairaalaan Aki vietäisiin, saati sitten kysymään, tahtoisiko hän mukaan ambulanssiin.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Aki painoi tiukasti haavaa kämmenellään. Ei se kyllä auttanut veren tyrehtymiseen, koska punainen rautaneste pulppusi hänen sormien läpi. Kazu tarttui hänen kädestään ja väänsi sen pois haavan päältä. Rumpali nosti hänen veren tahrimaa t-paidan helmaa nähdäkseen haavan tarkemmin. Sitten tämä repi omasta paidastaan riekaleen ja painoi sitä hänen haavaansa. Toinen painoi niin kovaa, että hänen oli pakko irvistää kivusta.

Painaessaan haavaa Kazu puheli hänelle jotain, mutta Akin korvissa humisi niin paljon saadakseen siitä selvää. Hän vain arveli toisen yrittävän vakuuttaa häntä selviämisestä. Ja todellakin hän aikoisi selvitä tästä! Hän ei antaisi sen kusipäisen jätkän juoksennella vapaalla jalalla kovinkaan kauaa. Ensin pitäisi kyllä selvittää, että kuka se oikein oli ollut ja mitkä tämän motiivit olivat, mutta se taisi ollakin enemmänkin poliisin asia.

Heidän ympärillään pyöri ihmisiä, mutta Aki ei tajunnut mistään mitään. Hän kuuli puheen vaimeana soperruksena omissa korvissaan. Hän kyllä erotti äänien seasta ambulanssin sireenin äänen. Hyvä, joku oli sentään älynnyt soittaa apua.

Hän oli tainnut menettää aika paljon verta, kun silmissä alkoi sumeta. Ei mennyt kauaa, kun Kazu siirtyi hänen luotaan sivummalle ja toiset ihmiset ottivat ohjat käsiinsä. Jotenkin Aki tiesi avun saapuneen, joten uskalsi sulkea silmänsä ja vaipua mustaan tiedottomuuteen. Hän ei jaksanut enää pysyä tajuisena, hän halusi eroon kivusta.