The Dream of Darrette

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro nousi ihmismassan mukana ylös maanalaisen liukuportaita. Päästyään maan tasalle hän etsiytyi ulos metroasemalta ja suuntasi askeleensa kohti klubia, jolla D'espairsRay sinä iltana esiintyisi. He olivat sopineet Akin kanssa tapaavansa toisensa klubin edustalla, koska asuivat eri suunnissa. Oli kätevämpää, että kumpikin heistä hankkiutui keikkapaikalle omia teitään kuin että he olisivat ensin tavanneet jommankumman kotona ja sitten menneet yhtä matkaa klubille.

Ulkona tuuli varsin kylmästi tänä iltana. Kazuhiro nousi mustan, villakankaisen talvitakkinsa kaulukset pystyyn tuulta vastaan ja asetteli harmaan kaulahuivinsa paremmin kaulansa suojaksi. Häntä ei huvittanut saada flunssaa, keuhkokuumeesta nyt puhumattakaan. Koeviikko oli paraikaa meneillään, joten hänellä ei ollut varaa sairastua. Sitä paitsi hän inhosi yleisestikin sairastamista, koska sairaana oleminen sai hänet tuntemaan itsensä heikoksi ja avuttomaksi.

Kävellessään Kazuhiro muisteli heidän edellisiä treffejään. Niiden alku oli ollut varsin okainen, mikä oli varmaankin johtunut siitä, että he olivat molemmat olleet hermostuneita ja epävarmoja. Kumpikaan heistä ei ollut kovin tottunut deittailija, minkä lisäksi he olivat molemmat olleet epätietoisia siitä, mitä toinen todella tunsi. Vähempikin aiheutti ongelmia, ainakin jos oli kyse niin vahvaluonteisista ihmisistä kuin he kaksi.

Elokuvan katsomisen jälkeen treffit olivat kuitenkin saaneet käänteen parempaan ja menneet loppujen lopuksi yllättävän hyvin. He olivat saaneet puhuttua avoimesti tunteistaan ja jopa suudelleet. Akin aloite oli tullut Kazuhirolle täytenä yllätyksenä, mutta hän oli ollut erittäin mielissään basistin rohkaistumisesta. Varsinkin kun tämä oli erinomainen suutelija. Kazu vatsassa alkoi kihelmöidä miellyttävästi, kun hän muisteli sitä, kuinka ihanalta Akin kanssa suuteleminen oli tuntunut. Hän suutelisi poikaystävänsä kanssa oikein mielellään näilläkin treffeillä.

Nuo toiveikkaat ajatukset mielessään Kazuhiro saapui klubin luokse, jonka lähistöllä kiemurteli pitkä jono ihmisiä. Klubi veti netin mukaan 800 ihmistä, ja keikka oli loppuunmyyty, joten väentungosta olisi rumpalin harmiksi luvassa. No, ei mahtanut mitään. Kazu asettui suutaan suipistaen jonon perään. Aki saisi liittyä hänen seuraansa, kunhan ehtisi paikalle.

Akiyoshi Higa

Kylmästä säästä johtuen Aki oli pukenut päähänsä mustan punakuvioisen pipon, jottei korvat aivan jäätyisi. Hänen yllään oli sama karvahupullinen puuvillatakki, joka oli ollut ensimmäisilläkin treffeillä. Jaloissaan hänellä oli mustat farkut ja maiharit. Keikkapaikkoihin jonottaessa piti luonnollisesti odotella tovin ennen kuin pääsi sisään lämmittelemään. Kaulahuivia hän ei ollut koskaan tottunut käyttämään, koska se jotenkin ahdisti tai joko kutitti.

Aki vilkaisi kännykkänsä kelloa siltä varalta, että hän saattaisi olla myöhässä. Metro oli jumittunut jossain välissä tunneliin joksikin aikaa, eikä hän halunnut olla myöhässä toisilla treffeiltäkään. Onneksi aikaa kuitenkin oli jäljellä eikä hänen tarvinnut kuin kävellä ripeämmin, niin hän saapuisi ajoissa sovittuun tapaamiseen.

Basisti odotti innolla tulevaa keikkaa, ja tietysti aikaa, jonka hän saisi viettää Kazun kanssa. Bänditreeneissä ei päässyt koskaan nauttimaan rumpalin seurasta, koska paikalla oli aina muitakin. Aki ei ainakaan mielellään paljastaisi heidän suhdettaan muille bändin jäsenille, ja hän uskoi, että Kazu oli samaa mieltä, vaikkeivät he olleet koskaan asiasta sopineetkaan. Tosin bändin toiminta oli ollut tauolla tovin, koska Hika oli lähtenyt bändistä ja Shou poti sydänsuruja. Niyakin oli edelleen vangittuna siihen ongelmanuorten oppilaitokseen, joten tätäkään ei nähnyt niin usein kuin olisi voinut.

Klubi häämötti jo näkyvissä. Akia alkoi kihelmöimään jännityksestä vatsanpohjassa. Jono oli pitkä kuin nälkävuosi. Kuinkahan hänen kuului löytää Kazu tuista väkijoukosta? Ei oikein tiennyt, mistä kohtaa jonoa kannatti aloittaa, koska rumpali oli aina ajoissa eikä voinut tietää kuinka ajoissa tämä oli tullut jonottamaan. Aki kuitenkin aloitti jonon seuraamisen perältä.

Kazu ei ollut kerennyt olla odottamassa kauaa, koska tämän takana oli vain yksi innokas tulevasta keikasta pälättävä porukka. Basisti liittyi poikaystävänsä seuraan ja tervehti tätä lämpimästi. Hän oli Kazun nähdessään enemmän ilahtunut kuin oli olettanut olevansa. Hänen mieleensä muistui heidän ekojen treffien miellyttävät lopputunnelmat.

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiron taakse ilmestyi neljän teinitytön porukka, joka pälätti innoissaan keskenään tulevasta keikasta. "Siis mä en niin malta odottaa, että nään Zeron livenä! Se twiittasi uudelleen mun viestin viime kuussa. Se on niin ihana ja hauska!" punatukkainen tyttö hehkutti kavereilleen, jotka yhtyivät intoiluun ja kehuivat kilvan omia suosikkijäseniään. Zero oli kahden tytön suosikki, Hizumi yhden ja Karyu yhden.

Niinpä tietenkin. Kukaan ei ikinä fanittanut rumpaleita. Onneksi Kazu sentään osasi itsekin rumpuja soittavana arvostaa Tsukasaa ja tämän taitoja. Sitä paitsi hän piti Tsukasan tyynestä persoonallisuudesta. Zero ja Hizumi olivat aivan liian flirttejä hänen makuunsa, erityisesti Zero, ja Karyu ei vain muuten iskenyt hänen. Tsukasa sen sijaan oli karismaattinen tekemättä itsestään numeroa.

Kazuhiro oli ehtinyt kuunnella sivusta teinityttöjen fanitusta vain viitisen minuuttia, kun Aki liittyi hänen seuraansa iloisen tervehdyksen kera. Rumpali kääntyi poikaystävänsä puoleen ja hymyili tälle poikkeuksellisen lämpimästi. Hän oli odottanut heidän toisia treffejään enemmän kuin olisi ikinä osannut arvata. "Hei. Löysitkö minut helposti?"

Akiyoshi Higa

Kazu kääntyi katsomaan häntä ja hymyili lämpimästi. Tuntui hyvältä, kun toinen otti hänet vastaan lämmöllä. "Hei. Löysitkö minut helposti?" rumpali kysyi. Aki nyökkäsi. "Ei ollu loppuviimeksi kovin vaikeaa, vaikka paljon porukkaa tääl onkin", hän vastasi. Suurin osa ihmisistä oli tullut ryhmän kanssa, joten yksittäinen ihminen oli aika helppo bongata.

"Täällä on jo paljon porukkaa", Aki totesi kulmat kohollaan tähyillessään jonon etupäähän. D'espasRay oli näköjään aika suosittu Englannissa, kun veti näin paljon porukkaa. Jrock-fanejakin oli aika paljon, sillä suurin osa oli pukeutunut tyylin mukaan. "Meinasin myöhästyä, kun metrolle tuli jotain ihmeellisiä ongelmia. Onneks kerkesin ajoissa", Aki virnisti lopuksi. Olisi ollut ikävää aiheuttaa Kazulle huonoa mieltä, tämä kun hermostui niin helposti.

Aki huomasi, että nyt oli paljon rennompaa puhua avoimesti tyhjänpäiväistä kuin ensitreffeillä. Huomasi, että pahin jännite oli rikkoutunut heidän välillään heidän vakavan keskustelun ansiosta. Ja tietysti se suudelma oli tuonut alkusuhteeseen uutta ulottuvuutta. Harmi, ettei sitä voinut harrastaa joka paikassa, niin kuin nytkään. Liikaa ihmisiä ympärillä.

Jostain syystä heidän takanaan jonottava tyttöryhmä vaikeni ja alkoi supista keskenään kiivaasti. Aki vilkaisi taakse ja huomasi tyttöjen kuiskinnan keskellä vilkaisevan heitä kiiltävin silmin. Aki käänsi katseensa takaisin eteenpäin toinen kulma koholla. Ja mikä oli niin ihmeellistä heissä kahdessa, että piti noin kuiskia? Hiukan pelottavaa, mutta no, teinit olivat teinejä.

Kazuhiro Tanaka

Aki nyökkäsi myöntävästi. "Ei ollu loppuviimeksi kovin vaikeaa, vaikka paljon porukkaa tääl onkin." Kazuhiro nyökkäsi vuorostaan. Väkeä oli tosiaan melkoisesti. Kaikkien ihmisten saamisessa sisälle klubiin kestäisi varmaankin tovi, eivätkä ovet olleet vielä edes avautuneet. Kazu vilkaisi kelloaan. Vartin päästä ovien pitäisi avautua, mikäli he olisivat aikataulussa.

"Täällä on jo paljon porukkaa", Aki tokaisi jonon alkupäätä tähyillen. "Meinasin myöhästyä, kun metrolle tuli jotain ihmeellisiä ongelmia. Onneks kerkesin ajoissa", toinen jatkoi ja virnisti lopuksi. Ilmeisesti Aki oli pelännyt hänen hermostuvan, jos tämä ei tulisi ajoissa. Ja no, siinä poikaystävä oli luultavasti oikeassa. Hän ei pitänyt myöhästelystä, ja tässä tapauksessa hän lisäksi luultavasti luulisi Akin tehneen oharit, mikäli tämä ei ilmestyisi sovittuun aikaan tapaamispaikalle.

"Hyvä niin. Mutta jos joskus huomaat, ettet tule ehtimään ajoissa, olisi kiva, jos ilmoittaisit. Muuten en tiedä, oletko ollenkaan tulossa vai et", Kazuhiro kommentoi. Toivon mukaan Aki ottaisi hänen vinkistään vaarin, mikäli tämä myöhästyisi vielä joskus vaikkapa joukkoliikenteen ongelmien takia. Tietysti toinen voisi myös aina lähteä niin aikaisin liikkeelle, että ehtisi joka tapauksessa ajoissa paikalle, mutta se olisi ehkä jo vähän liikaa vaadittu.

Kazuhirolta kesti hetki huomata, että innostunut höpötys heidän takanaan oli tauonnut ja korvautunut kiivaalla supinalla. Ilmeisesti Akikin oli havainnut muutoksen, sillä tämä vilkaisi kummeksuen taakseen. Kun basisti kääntyi takaisin hänen puoleensa, tämän toinen kulma oli koholla. Kazukin katsahti vaivihkaa tyttöjä, jotka vilkuilivat heitä supatuksensa lomassa. Oli selvää, että nämä puhuivat heistä.

Kazuhiro puristi ärtyneenä huulensa viivaksi, mutta päätti sitten yrittää kaikesta huolimatta jättää tytöt omaan arvoonsa ja keskittyä Akiin. "Mitä sinulle kuuluu? Onko töissä sujunut hyvin?" hän kysyi koettaen kuulostaa mahdollisimman luontevalta. Small talk ei todellakaan ollut hänen juttunsa, mutta Akin tähden hän yritti parhaansa.

Akiyoshi Higa

"Hyvä niin. Mutta jos joskus huomaat, ettet tule ehtimään ajoissa, olisi kiva, jos ilmoittaisit. Muuten en tiedä, oletko ollenkaan tulossa vai et", Kazu vastasi hänen sanoihin. "Hyvä idea", Aki totesi. Hän ei ollut tottunut ilmoittamaan menoistaan, mutta aikoisi Kazun tähden yrittää.

Kazukin oli huomannut tyttöjen kiivaan supattelun heidän suhteen. Rumpali ei ollut lainkaan mielissään vaan puristi huulensa viivaksi. Aki mulkaisi ärtyneenä yhtä tytöistä juuri silloin, kun tämä oli nostanut katseensa heihin. Tyttö painoi katseensa nolostuneena alas ja vaikeni. Aki ei todellakaan halunnut, että ulkopuolisetkaan tekijät saisivat Kazu pahalle tuulelle. Hän halusi nauttia kerrankin tämän seurasta ilman sen kummempia ristiriitoja.

"Mitä sinulle kuuluu? Onko töissä sujunut hyvin?" Kazu alkoi puhua, jättäen tytöt omaan arvoonsa. Basisti päätti noudattaa esimerkkiä ja yrittää olla välittämättä liian uteliaista tytöistä. "Hyvää. Töissä menee ihan jees, kuten aina. Mulla ois vielä pari kuukautta harjoittelujaksoa, sit mä pääsisin mahdollisesti tekemään vakituisen sopparin." Olikohan Kazu kysynyt työkuvioista vain luodakseen puheenaihetta? No, hällä väliä.

"Viikko tosin on mennyt tosi hitaasti. Pakko myöntää, että oon odottanut innolla tätä päivää", Aki myönsi hymyillen. Hänestä vähän tuntui kuin olisi vaikuttanut hölmöltä sanoessaan noin, mutta hän puhui avoimesti tunteistaan, kun sillä päällä oli. "Entä mitä sulle kuuluu? Onks ollu kokeita?" hän teki vastakysymyksen, jotta keskustelu pysyisi vireillä eikä tulisi mitään kiusallisen hiljaisia hetkiä. Onneksi kuitenkin kohta pääsisi sisään.

Kazuhiro Tanaka

"Hyvää. Töissä menee ihan jees, kuten aina. Mulla ois vielä pari kuukautta harjoittelujaksoa, sit mä pääsisin mahdollisesti tekemään vakituisen sopparin", Aki vastasi. Kazuhirolta ei ollut jäänyt huomaamatta basistin äskeinen tyttöjen mulkaisu. Ilmeisesti tätä huoletti, että hän antaisi teinityttöjen stalkkerimaisen käytöksen ärsyttää itseään niin, että heidän treffinsä menisivät pieleen. Sitä hän ei kuitenkaan aikonut tehdä, koska se ei olisi reilua Akia kohtaan.

Ennen kuin Kazuhiro ehti mitenkään kommentoida Akin sanoja, toinen jatkoi: "Viikko tosin on mennyt tosi hitaasti. Pakko myöntää, että oon odottanut innolla tätä päivää." Rumpali hymyili iloisesti yllättyneenä toisen avoimesta tunnustuksesta ja myönsi omasta puolestaan: "Niin minäkin." Hänen suustaan tuo oli paljon, hän kun ei yleensä tunnustanut tunteitaan, jottei kukaan voisi käyttää niitä hyväkseen.

"Entä mitä sulle kuuluu? Onks ollu kokeita?" Aki tiedusteli vuorostaan hänen kuulumisiaan. "Ihan hyvää. Päätin antaa Junyalle uuden tilaisuuden. Ehkä pari kuukautta oli tarpeeksi pitkä aika pitää mykkäkoulua", hän vastasi. "Eilen oli koeviikon ensimmäinen koe. Tänään oli myös koe, ja ensi viikolla on vielä neljä lisää."

Akiyoshi Higa

Kazukin myönsi odottaneensa tätä päivää, ja tämä oli hymyillyt hänen tunnustukselleen. Onneksi toinen ei ollut pitänyt höhlänä sanottuaan niin rehellisesti tuntemuksistaan. Tai sitten hänestä itsestään vain tuntui siltä, koska ei ollut nähnyt ikinä itsestään tällaista puolta. Se pisti paikoitellen nolottamaan ja omasta mielestään hän vaikutti jokseenkin liian pehmolta. Jospa hän yrittäisi pysyä vähän omana itsenään jatkossa. Jos hän edes kykeni siihen.

"Ihan hyvää. Päätin antaa Junyalle uuden tilaisuuden. Ehkä pari kuukautta oli tarpeeksi pitkä aika pitää mykkäkoulua", Kazu vastasi ja jatkoi: "Eilen oli koeviikon ensimmäinen koe. Tänään oli myös koe, ja ensi viikolla on vielä neljä lisää." Aki nyökkäsi. Hän muisti, millaisia koeviikot olivat olleet lukiossa. Hän oli vihannut niitä, lukuunottamatta musiikillisen puolen kokeita, niihin hän oli opiskellut yllättävänkin paljon. Reaaliaineet olivat aina saaneet hänet näkemään punaista. Kazu varmasti pärjäsi koulussa paljon paremmin kuin hän. Onneksi opiskelukausi oli hänen osaltaan ohi ja hän saattoi keskittyä uuteen työhönsä.

Akista oli mukavaa, että Kazu oli ottanut hänen ehdotuksestaan vaarin ja antanut isoveljelleen uuden tilaisuuden. Vaikka Kazulla oli ollut pienenä rankkaa, oli ollut varmasti Junyallakin. Hän uskoi, ettei toisen isoveli jättänyt tätä yksin ilman syytä. "Kiva kuulla. Toivottavasti saatte joskus välinne korjattua. Ainakin mua vaivais, jos ois noin nihkeet välit joihinkin mun veljistä." Tosin Nero oli tässä asiassa poikkeus, koska vanhin veli oli todella mätä sisältä. Akia ei voinut vähempää kiinnostaa, mitä tämä teki elämällään, kunhan jätti vain hänelle tärkeät ihmiset rauhaan.

Jonon etupäästä alkoi kuulua innostunutta ääntelyä, minkä jälkeen ihmiset alkoivat pikkuhiljaa liikkua eteenpäin. Aki keinui pienesti jalalta toiselle. Siitä oli tosi pitkä aika, kun hän viimeksi oli ollut millään keikalla itse katsomossa. Hän oli huomaamattaan tosiaan kaivannut tällaista keikkafiilistä.

Kazuhiro Tanaka

"Kiva kuulla. Toivottavasti saatte joskus välinne korjattua. Ainakin mua vaivais, jos ois noin nihkeet välit joihinkin mun veljistä", Aki kommentoi. Toinen oli selvästi hyvillään hänen ja Junyan tekemästä sovinnosta. Oli mukava huomata, että Aki ajatteli hänen parastaan ja todella välitti siitä, mitä hänelle kuului. Hänellä ei ollut liian montaa sellaista ihmistä elämässään.

Kazuhiro oli aikeissa vastata, mutta sitten jonon etupäästä kuuluva mekkala kiinnitti hänen huomionsa. Ihmisten innostuneista äänistä ja levottomasta liikehdinnästä hän päätteli, että ovet oli juuri avattu. Seuraavassa hetkessä ihmiset alkoivatkin tiivistää jonoa ja liikkua hiljalleen lähemmäksi ovia. Menisi tovi, ennen kuin hän ja Aki pääsisivät sisään, sen verran paljon ihmisiä heidän edellään oli jonossa.

"Oletko tehnyt jotain erityistä viime päivinä?" Kazuhiro päätyi kysymään käännyttyään takaisin poikaystävänsä puoleen. Hän ei oikein tiennyt, mistä tavalliset ihmiset puhuivat, kun halusivat vain rupatella ajankuluksi. Hän oli tottunut antamaan toisen osapuolen johtaa puhetta, jos hänellä ei ollut mitään oikeaa asiaa. Akin kanssa hän kuitenkin koki olevansa velvoitettu pitämään keskustelua omasta puolestaan yllä.

Akiyoshi Higa

"Oletko tehnyt jotain erityistä viime päivinä?" Kazu kysäisi heidän edetessään hitaasti kohti sisäänkäyntiä. Heidän takanaankin jono oli pitkittynyt jonkin verran. Aki kohautti harteitaan pohtivasti. Mikä nyt sattui olemaan erityistä? Hän oli suurimman osan ajasta ajatellut vain tulevaa viikonloppua, että olisi tohtinut tekemään mitään erikoista. "En oikeastaan. Oon harjoitellu bassolla uusien biisien sointuja ja soitellut akustista kitaraa ajan kuluksi", basisti totesi. Muutoinhan hän katseli telkkaria aika paljon.

Nythän Aki vasta tajusi, että tavallisesti hän hillui ainakin keskiviikkoisin kavereiden kanssa baarissa. Jostain syystä hän ei ollut jaksanut pitää näihin yhteyttä pitkiin aikoihin. Eivät nämäkään olleet häntä kaipailleet, jos olivat, hänellä oli joko bänditreenit tai muuta tekemistä. Loppujen lopuksi baarikavereilla ei ollut hänen kanssaan muuta yhteistä kuin viina. Senkin käyttö oli vähentynyt roimasti.

Saattoi myös olla, että hän oli saanut Tomista ja Shousta itselleen kunnolliset kaverit. Hän ei kaivannut enää kännikaveriensa seuraa ollenkaan. Jännittävää ajatella, että hänelläkin oli niin sanottuja kunnollisia ystäviä, kun niitä ei oikein koskaan ollut ollut. "Entä sä?" basisti heitti vastakysymyksen. He olivat jo puolessa välissä sisäänkäynnistä.

Kazuhiro Tanaka

Aki kohautti olkapäitään ja oli hetken hiljaa ilmeisesti pohtien, mitä vastata. "En oikeastaan. Oon harjoitellu bassolla uusien biisien sointuja ja soitellut akustista kitaraa ajan kuluksi", tämä lopulta kertoi. Kazuhiro nyökkäsi. Hän oli arvellutkin, että Aki osasi soittaa myös kitaraa. Jos osasi soittaa bassoa, osasi yleensä soittaa myös kitaraa, koska ne olivat niin samantapaisia soittimia.

"Entä sä?" Aki heitti hänelle vastakysymyksen. "Kävin yhden kaverini kanssa kahvilla muutama päivä sitten, ennen koeviikon alkua. Juttelin myös eilen lyhyesti Hajimen kanssa Facebookissa, kun satuimme molemmat osumaan sinne samaan aikaan koeviikosta huolimatta. Hän pähkäilee yhä ensi kevään kurssivalintojaan. Hänen tuntuu jostain syystä olevan todella vaikea päättää, mitä kursseja ottaisin. Minä päätin jo aikoja sitten, mitä opiskelen kevätlukukaudella."

Rehellisesti sanottuna Kazuhiron oli hyvin vaikea ymmärtää, miksi kurssivalintojen tekeminen tuntui olevan Hajimelle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kun hän oli kysynyt asiasta, toinen oli vain sanonut jotain ympäripyöreää siitä, ettei tiennyt, mitä halusi ja mikä olisi tulevaisuuden kannalta järkevintä. Kazu epäili vahvasti, että asiassa oli taustalla jotain muutakin. Hän ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi halunnut ajaa Hajimea nurkkaan, vaikka se olikin luultavasti ainoa keino saada selville totuus asiasta. Pitäköön tämä salaisuutensa vielä vähän aikaa, kun se ei kerran mitenkään uhannut häntä.

Akiyoshi Higa

"Kävin yhden kaverini kanssa kahvilla muutama päivä sitten, ennen koeviikon alkua. Juttelin myös eilen lyhyesti Hajimen kanssa Facebookissa, kun satuimme molemmat osumaan sinne samaan aikaan koeviikosta huolimatta. Hän pähkäilee yhä ensi kevään kurssivalintojaan. Hänen tuntuu jostain syystä olevan todella vaikea päättää, mitä kursseja ottaisin. Minä päätin jo aikoja sitten, mitä opiskelen kevätlukukaudella", rumpali vastasi.

Aki nyökkäsi nuivasti kuullessaan Hajimen nimen mainittavan. Hän ei tietyistä hirveästi piitannut kyseisestä tyypistä. Ensinnäkin Hika oli mennyt ihastumaan tähän ja toisekseen Kazu tuntui puhuvan tästä joka kerta kun he tapasivat. Kaksikolla oli kuulemma aina jotain henkeviä ja viisaita keskusteluja. Toki hän tajusi, ettei Hikan tapaus ollut Hajimen vika, mutta tämän nimi vain heijasi ikävästi ja toi Shoun surun mieleen.

"Hajimella näyttäis olevan aika päätöntä menoa lukiossa", Aki kommentoi. Eihän häntä kiinnostanut paljon paskaakaan tämän tekemiset.

//Sori, Akin kielen käyttö Hajimen suhteen :''D//

Kazuhiro Tanaka

Aki nyökkäsi niukasti hänen sanoilleen. Basistin kasvoille oli noussut nuiva ilme, mikä kertoi Kazuhirolle, ettei toista erityisemmin kiinnostanut kuulla Hajimen asioista. Rumpali yllättyi hieman poikaystävänsä suhtautumisesta, koska hän oli kuvitellut, ettei tällä ollut mitään Japanese Beastin kitaristia vastaan. Ilmeisesti Aki kuitenkin piti Hajimea jossain määrin syyllisenä Hikan ja Shoun eroon, niin typerää kuin se olikin. Minkä Hajime oli muka sille mahtanut, että Hika oli ihastunut tähän ja päättänyt ruveta flirttaamaan tälle poikaystävänsä silmien edessä?

Kazuhiron mielestä Aki oli tässä asiassa kohtuuttoman ankara Hajimelle. Se, että Hika oli ollut tarpeeksi paksukalloinen ihastuakseen heteropoikaan, jolla oli päälle päätteeksi ollut tyttöystävä mukana näiden ensitapaamisessa, tuskin oli mistään näkökulmasta katsottuna Hajimen vika. Hajime ei ollut tehnyt mitään rohkaistakseen Hikaa kuvittelemaan liikoja. Itse asiassa Hajime oli yrittänyt parhaansa mukaan viestittää Hikalle, ettei ollut tippaakaan kiinnostanut tästä, vaikka treenikämpän tilanne oli ollut tälle silminnähden kiusallinen. Ilmeisesti Aki oli kuitenkin sitä mieltä, että Hajimen olisi pitänyt olla yhtä tökerö torjumisessaan kuin basisti itse olisi vastaavassa tilanteessa ollut.

"Hajimella näyttäis olevan aika päätöntä menoa lukiossa", Aki tokaisi äkisti kommentiksi. Kazuhiro mulkaisi poikaystäväänsä. Ei tämän tarvinnut pitää Hajimesta, mutta pitkästä aikaa kaikkein potentiaalisimpiin ystäväehdokkaaseen kohdistuvia loukkauksia hän ei aikonut suvaita. Niin paljon vikoja kuin hänessä saattoikin ihmisenä olla, ystävien jättäminen vaille puolustusta ei kuulunut niihin.

"Hajime pärjää erinomaisesti lukiossa. Hänellä on melkein yhtä hyvät arvosanat kuin minulla, ja lienee sanomattakin selvää, että se on paljon se", Kazuhiro sanoi viileästi. "Ja sinä olet ehkä viimeinen ihminen puhumaan päättämättömyydestä. Käsittääkseni et valinnut baarimikon ammattia tieten tahtoen vaan päädyit siihen, kun et tiennyt, mitä haluaisit työksesi tehdä. Ja tuskinpa sinun arvosanasi olisivat edes riittäneet useimpiin jatko-opintopaikkoihin, toisin kuin Hajimen."

Akiyoshi Higa

Hajime taisi olla merkittävässäkin asemassa Kazun elämässä, kun koki tarvetta ruveta puolustelemaan tätä. "Hajime pärjää erinomaisesti lukiossa. Hänellä on melkein yhtä hyvät arvosanat kuin minulla, ja lienee sanomattakin selvää, että se on paljon se. Ja sinä olet ehkä viimeinen ihminen puhumaan päättämättömyydestä. Käsittääkseni et valinnut baarimikon ammattia tieten tahtoen vaan päädyit siihen, kun et tiennyt, mitä haluaisit työksesi tehdä. Ja tuskinpa sinun arvosanasi olisivat edes riittäneet useimpiin jatko-opintopaikkoihin, toisin kuin Hajimen."

Niinpä tietenkin. Olisihan se pitänyt arvata, että Kazu päätti päätyä vertaamaan Hajimen fiksuutta hänen tyhmyyteensä. Hän oli niin lopenkyllästynyt ainaiseen vertailuun. Hän oli kuullut sitä ihan tarpeeksi Nerolta. Tämä oli halveksinut ja ylenkatsonut häntä aina maanrakoon asti koko sen ajan, kun hän oli asunut saman katon alla.

Aki mulkaisi Kazua vihaisesti tämän lopettettua saarnansa. Hän joutui puremaan hampaitaan lujasti yhteen, ettei olisi alkanut räyhäämään. Sitä paitsi hän olisi varmasti maininnut jossain välissä Neron nimen, ja hän yritti kovasti olla lausumatta veljensä nimeä ääneen Kazun seurassa.

Olisikohan Kazu ruvennut puolustelemaan Akia samalla tavalla jollekin toiselle, jos hänestä olisi sanonuttu jotain tökeröä? Epäilen, mussa tuskin on mitään puolustamisen arvoista. Eikä hän olisikaan tarvinnut muiden puolustelua, sillä hän oli tottunut puolustamaan itse itseään. "Se on hyvä, et te molemmat ootte niin täydellisiä."