The Dream of Darrette

Akiyoshi Higa

Aki katseli silmät puoliummessa kyllästyneenä sairaalahuoneen ikkunasta pihalle. Hänen sänkynsä selkänoja oli nostettu niin, ettei hän joutunut makaamaan täysin selällään. Hänen haavaansa särki leikkauksen takia, vaikka hänelle olikin annettu lääkettä kivun lievitykseen. Ehkä hänen pitäisi pyytää jossain välissä uusi annos. Hänelle oli myös laitettu tiputus nestetasapainon säilytykseen.

Edellisillan tapahtumat olivat hänen herätessään olleet pelkkää sumua, mutta yksin huoneessa maatessaan muistikuvat olivat pikkuhiljaa alkaneet palata. Hän oli ollut jonkinlaisessa shokissa puukotuksen jälkeen, joten hänen mielensäkään ei ollut toiminut kunnolla. Nyt jälkeenpäin hän jopa muisti jotain.

Puukotuksen jälkeen hänet oli viety ambulanssilla sairaalaan, jossa hänen oli leikattu välittömästi. Mitään vakavaa ei ollut mennyt rikki mahalaukussa, mikä oli ollut helpotus. Se myös tarkoitti sitä, ettei hän joutuisi makoilemaan ikuisesti sairaalavuoteessa. Kunhan hänen kiinni tikattu haavansa umpeutuisi kunnolla, hän pääsisi kotiin. Toivon mukaan pian. Aki ei erityisemmin pitänyt sairaaloista. Siellä haisi liian pahalta.

Basisti vilkaisi seinäkelloa. Oli seuraavan päivän iltapäivä. Hän ei ollut saanut vielä kännykkäänsä ilmoittaakseen Kazulle missä oli. Tätä ei ollut näkynyt hänen herättyään, ja hän pohti mahtoiko tämä edes tietää missä sairaallassa hän oli. Sairaanhoitaja oli luvannut, että hän saisi sen vielä tämän päivän aikana, mutta hoitsusta ei ollut kuulunut mitään.

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro astui sisään Whittingtonin sairaalan ovista sisään ja suuntasi suoraa päätä vastaanottotiskille. Koska ensihoitajat eivät olleet vaivautuneet kertomaan hänelle, mihin sairaalaan olivat Akia viemässä, Kazu oli joutunut soittamaan neljään eri sairaalaan, ennen kuin oli löytänyt sen, johon hänen poikaystävänsä oli toimitettu hoitoon. Hänelle oli kerrottu puhelimessa, että Aki oli paraikaa leikkauksessa ja että hän voisi tulla katsomaan toista seuraavana päivänä vierailuaikaan, mikäli leikkaus menisi hyvin. Niinpä Kazun ei ollut auttanut muu kuin mennä kotiin sen jälkeen, kun hän oli kertonut kaikki tietonsa keikkapaikalle soitetuille poliiseille.

Oli varmaan sanomattakin selvää, ettei Kazuhiro ollut juuri nukkunut yön aikana. Kotiin päästyään hän oli vain istunut pitkän aikaa paikoillaan sänkynsä reunalla, kykenemättä tekemään mitään. Itsen pitäminen koossa poliiseille puhumisen sekä kotimatkan aikana oli vienyt hänen henkisen kapasiteettinsa rippeetkin ja jättänyt hänet lamaantuneemmaksi kuin koskaan sitten äidin kuoleman vuosia sitten.

Kun lamaannus oli vihdoin hellittänyt hieman, Kazuhiro oli suorittanut mekaanisesti iltatoimet ja mennyt makaamaan peiton alle sänkyynsä. Huoli Akista oli kuitenkin ollut niin suuri, ettei uni ollut suostunut tulemaan pitkään aikaan. Mitä jos toinen ei selviäisi leikkauksesta hengissä? Leikkauksissa oli aina omat riskinsä, minkä lisäksi Aki oli ehtinyt menettää paljon verta, ennen kuin ambulanssi oli ehättänyt paikalle. Tai mitä jos veitsi - sillä sen aiheuttama haava oli selvästi ollut - oli osunut johonkin kriittiseen paikkaan? Niillä main, minne isku oli osunut, sijaitsi paljon elintärkeitä sisäelimiä. Mitä jos Aki joutuisi viettämään seuraavat vuodet elinluovutusta epätoivoisesti odotellen, sairaalavuoteen vankina?

Kun Kazu oli sitten lopulta nukahtanut silkkaa uupumustaan, hänen unensa oli ollut katkonaista ja pelottavien, epämääräisten näkyjen täyttämää. Vaikka hän ei unesta havahduttuaan ollutkaan muistanut, mitä unet olivat tarkkaan ottaen sisältäneet, hän muisti kyllä sen alkukantaisen kauhun, jota ne olivat hänessä aiheuttaneet. Havahduttuaan kolmannen kerran tuollaisesta ytimiä kylmäävästä unesta Kazuhiro oli luovuttanut nukkumisen suhteen ja vain maannut silmät auki vuoteensa pohjalla odottamassa, että päivä vihdoin valkenisi.

Kun kello oli tullut säällisen paljon, Kazuhiro oli soittanut uudemman kerran Whittingtonin sairaalaan ja kysynyt Akin vointia. Vastaanottovirkailija ei ollut voinut yksityisyydensuojasyistä kertoa hänelle paljoakaan, joten Kazu oli saanut selville vain sen, että Aki oli selvinnyt leikkauksesta. Virkailija oli uudemman kerran kehottanut häntä tulemaan vierailuaikaan sairaalaan katsomaan, kykenisikö Aki jo ottamaan vieraita vastaan. Vietettyään levottomuuden ja väsymyksen täyttämän aamupäivän, jonka aikana hän ei ollut saanut tehtyä yhtään mitään järkevää, Kazuhiro olikin lähtenyt metrolla kohti Whittingtonia siinä toivossa, että pääsisi näkemään poikaystävänsä ja toteamaan omin silmin tämän olevan niin kunnossa kuin puukotuksen jälkeen ylipäätään oli mahdollista olla.

"Hei. Tulin katsomaan Akiyoshi Higaa. Pystyykö hän ottamaan vastaan vieraita?" Kazuhiro kysyi vastaanoton naiselta. "Hetki pieni, soitan osastolle ja kysyn", nainen vastasi ja tarttui pöytäpuhelimensa luuriin. Lyhyen puhelun jälkeen nainen laski luurin takaisin alas ja käänsi katseensa takaisin häneen. "Kuulemma pystyy. Kolmas kerros, huone 355."

Kazuhiro tunsi olonsa kevenevän välittömästi. Jos Aki kykeni ottamaan vieraita vastaan, tämä ei voinut olla aivan kuoleman kielissä. Ripein askelin rumpali suuntasi kohti läheistä portaikkoa. Hän olisi hyvin voinut mennä hissilläkin, mutta oli niin tottunut suosimaan portaita hissin sijaan, ettei koko ajatus edes käynyt hänen mielessään.

Löydettyään pienen haeskelun jälkeen tiensä Akin huoneen ovelle Kazuhiro koputti, avasi oven ja astui sisään. "Hei. Minä täällä vain", hän sanoi, koska ei sillä hetkellä kyennyt sanomaan mitään fiksumpaa. Akin näkeminen makaamassa kalpeana sairaalavuoteen pohjalla, tippa kämmenselkään kiinnitettynä, sai niin hänen mielensä kuin jalkansakin lamaantumaan siinä määrin, että hän jäi ovensuuhun seisomaan sen sijaan, että olisi ottanut tuolin ja istuutunut poikaystävänsä sängyn viereen täysjärkisen ihmisen tavoin.

Akiyoshi Higa

Aki oli aamulla kerennyt olla vasta pari tuntia hereillä, kun ovelta oli kuulunut koputus ja pari poliisia oli astunut sisään. Vielä lievässä lääketokkurassa hän oli miettinyt, mitä ihmettä poliisit häneltä halusivat, eihän hän ollut tehnyt mitään rikollista, mutta tajusi sitten, ettei häntä oltu syytetty mistään rikoksesta. Nämä halusivat tietää jotain häntä puukottaneesta henkilöstä.

Miehet tivasivat monta kertaa siitä, että kuka oli syyllinen, mutta Aki osasi sanoa vain, miltä puukottaja oli näyttänyt. Hän oli nähnyt tyypin kasvoista vain puolet eikä kadulla ollut kunnon valaistusta, jotta hän olisi tunnistanut tätä. Ei hänellä mielestään ollut mitään vihamiestä, jolla olisi ollut jotain syytä käydä hänen kimppuunsa.

Ennen kuin poliisit olivat poistuneet muistiinpanojensa kanssa huoneesta, nämä olivat pyytäneet ottamaan uudelleen yhteyttä, jos hän muistaisi jotain lisää. Kaikki vihje ja tieto oli tärkeää. Aki oli suostunut tekemään niin. Hän ei ollut jaksanut muistella liikaa heti herättyään ja oli halunnut vain levätä sekä virota kunnolla.

Päivä oli kulunut todella hitaasti. Hänelle oli tuotu lounaaksi jotain mummovelliä, koska ei saanut syödä mitään kiinteää. Se ei ollut täyttänyt paljoakaan, mutta ei hänen ollutkaan tehnyt mieli juuri mitään nälästä huolimatta. Yksin huoneessa istuskellessaan hänellä oli aikaa muistella edellisillan tapahtumia ja mitä edemmälle päivä meni, sitä enemmän hän muisti. Hän muisti myös nyt mitä tyyppi oli hänelle ärissyt hampaiden välistä. Hän ei ollut kuitenkaan ollut voinut ottaa poliiseihin yhteyttä, mutta se saisi odottaa. Hän halusi ensin keskustella asiasta Kazun kanssa.

Yhtäkkiä ovelta kuului koputus ja Akin yllätykseksi Kazu astui sisään sulkien oven perässään. "Hei. Minä täällä vain", toinen totesi jäädessään ovensuuhun seisomaan. "Moi", Aki hymyili positiivisesti yllättyneenä. "Mä oisin kyllä ilmottanut mun sijainnista sulle itse, mutta ne on vieneet mun kännykän." Vasta nyt Aki tajusi katsella tarkemmin poikaystäväänsä. Kazulla oli väsyneet silmät, joiden aluset olivat tummat. Tämä lienee ollut valvonut koko yön. Kazu taisi olla todella huolissaan hänestä, kun oli oma-aloitteisesti ottanut hänen sijainnista selvää.

Toisen huolenpito oli jollain tapaa liikuttavaa, vaikka ikävänpuoleista Kazun kannalta. Rumpali ei ollut vieläkään liikahtanut ovelta mihinkään suuntaan, tämä oli varmaan järkyttynyt siitä, miltä hän näytti. Aki kohottautui varovasti parempaan istuma-asentoon. "Mä oon ihan kunnossa, vaikka näytänkin tältä", hän vakuutti Kazua.

Kazuhiro Tanaka

"Moi", Aki vastasi hymyillen, ikään kuin he olisivat tavanneet aivan tavanomaisissa olosuhteissa sairaalahuoneen sijaan. "Mä oisin kyllä ilmottanut mun sijainnista sulle itse, mutta ne on vieneet mun kännykän", basisti jatkoi kevyeen sävyyn. Kazuhiro ei osannut muuta kuin tuijottaa poikaystäväänsä. Miten tämä saattoi olla noin huoleton, vaikka tätä oli puukotettu alle 24 tuntia sitten? Tajusiko toinen lainkaan, että oli ollut hengenvaarassa?

Kun Kazu ei sanonut mitään tai siirtynyt lähemmäs, Aki kohottautui hitaasti hieman pystympään asentoon ja ilmoitti: "Mä oon ihan kunnossa, vaikka näytänkin tältä." Kazuhiro joutui puremaan alahuultaan, jotta ei olisi antanut periksi äkilliselle halulle ravistella poikaystäväänsä ja huutaa hysteerisesti tälle, kunnes tämä lakkaisi olemasta noin rento kaiken kanssa. Lopulta hän onnistui kuitenkin kasaamaan itsensä siinä määrin, että tyytyi vain pudistamaan hienoisesti päätään. Nyt ei ollut oikea hetki romahtaa.

Mitään sanomatta Kazuhiro asteli vihdoin sisemmälle huoneeseen, siirsi ikkunan viereen asetetun tuolin Akin sängyn viereen ja istuutui alas. Hän oli hyvän tovin hiljaa, ennen kuin sai vihdoin kysyttyä: "Mitä lääkärit sanoivat? Jääkö sinulle tästä pysyviä vaurioita vai toivutko täysin ajan kanssa?"

Akiyoshi Higa

Kazu ei vastannut mitään hänelle, tuijotti vain. Toinen seisoi oven luona pitkään hiljaa, ja Aki alkoi pohtia päänsä sisällä, oliko sanonut jotain väärin. Vai oliko kyse jostain muusta kuin hänen sanoistaan? Aki ei enää sanonut mitään, päätti vain odottaa kunnes Kazu tekisi jotain. Hetken kuluttua rumpali astelikin hänen sänkynsä viereen ja otti tuolin itselleen.

Tämä myös istui tovin hiljaa ennen kuin lopulta sanoi jotain. "Mitä lääkärit sanoivat? Jääkö sinulle tästä pysyviä vaurioita vai toivutko täysin ajan kanssa?" rumpali kysyi sitten. Ai niin, Kazua oli tuskin pystytty informoimaan hänen tilastaan, siksi kai tämä oli yhä huolissaan ja tiedottomana. Aki oli pahoillaan siitä, että oli aiheuttanut poikaystävälle huolta.

"Veitsi ei ollu osunut mihinkään elintärkeeseen. Mut vain paikattiin", Aki vastasi. "Tosin arpihan siitä jää, mut se ei haittaa niin paljon. Se on pieni hinta siitä, mitä ois voinut käydä. Säilyin hengissä ja se riittää", hän jatkoi.

Kazuhiro Tanaka

"Veitsi ei ollu osunut mihinkään elintärkeeseen. Mut vain paikattiin", Aki kertoi. "Tosin arpihan siitä jää, mut se ei haittaa niin paljon. Se on pieni hinta siitä, mitä ois voinut käydä. Säilyin hengissä ja se riittää", toinen jatkoi.

Kazuhiro huokaisi sisäisesti helpotuksesta kuullessaan, että toinen tulisi kuntoon. Samaan aikaan hän oli kuitenkin yhä irrationaalisen vihainen Akin huolettomasta asenteesta. Ikään kuin puukotetuksi tuleminen ei olisi ollut pyörällä kaatumista kummempaa. Miten Aki saattoi vähätellä koko asiaa tuolla tavalla? Pitikö tämä todella omaa henkeään noin vähäarvoisena asiana?

Kazuhiro pelkäsi puhkeavansa syytöksiin, mikäli avaisi suunsa, joten hän tyytyi vain nyökkäämään. Hetken hiljaisuuden ja itsen kokoamisen jälkeen hän kysyi poikaystävältään toisesta asiasta, joka oli vaivannut häntä edellisillasta lähtien: "Onko sinulle mitään käsitystä siitä, kuka sen teki tai miksi?" Vaikka maailma oli täynnä kaiken maailman narkomaaneja, skitsofreenikkoja ja muita hulluja, Kazun oli vaikea uskoa, että joku oli vain tullut ja puukottanut Akia hyvämaineisella alueella ilman mitään syytä. Kenties basisti oli joskus menettänyt malttinsa väärässä paikassa ja joutunut nyt maksamaan siitä. Kazuhiro muisti Niyan kertoneen, että Aki oli ainakin joskus ollut haka hankkiutumaan tappeluihin ja muihin vaikeuksiin lyhyen pinnansa takia.

Akiyoshi Higa

Kazu nyökkäsi jokeenkin niukasti hänen selitykselleen. Toisen kasvoilla ei pahemmin näkynyt mitään helpotusta kuultuaan hänen selvästä selviämisestä. Kazu muutenkin tuntui vaisulta, olihan tämä aina, mutta tavallista vaisummalta, ihan kuin tämä olisi halunnut sanoa jotain, muttei halunnut. Aki pudisti mielessään päätään. Olisi nyt sanonut suoraan ajatuksistaan, ihan kuin hän menisi rikki, jos hänelle sanottaisiin jotain ikävää.

"Onko sinulle mitään käsitystä siitä, kuka sen teki tai miksi?" rumpali kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Niin..." Aki aloitti vakavoituen enemmän. Hänen kevyt ilmeensäkin poistui hänen silmistään. "Siitä mä halusinkin puhua sun kans ennen kuin sanon siitä poliiseille." "Ne kävi aamulla, mut en mä osannut silloin heti herättyäni mitään ajatella. Päivän mittaan mun mieleen on muistunut enemmän asiasta." Akilla oli omat epäilyksensä asiasta eikä olisi halunnut sanoa asiasta, koska toinen kantaisi jutusta varmasti jonkinmoista syyllisyyttä. Kazulla oli kuitenkin oikeus tietää, kun tyyppi saattoi viitata tähän.

"Se tyyppi sanoi: Jos minä en saa Kazuhiroa, et saa myöskään sinä." Sen sanottuaan Aki katsoi merkitsevästi poikaystäväänsä, mahtoiko tämä ajatella samaa kuin hän.

Kazuhiro Tanaka

"Niin... Siitä mä halusinkin puhua sun kans ennen kuin sanon siitä poliiseille", Aki kertoi äkisti vakavoituneena. "Ne kävi aamulla, mut en mä osannut silloin heti herättyäni mitään ajatella. Päivän mittaan mun mieleen on muistunut enemmän asiasta." Kazuhiro ei sanonut mitään, tuijotti vain kysyvästi poikaystäväänsä. Tämä vaikutti jostain syystä epäröivän puhua asiasta, mikä ei ollut tämän tapaista. Yleensä basisti oli suorastaan liian suorapuheinen.

"Se tyyppi sanoi: Jos minä en saa Kazuhiroa, et saa myöskään sinä", Aki myönsi lopulta ja katsoi merkitsevästi häntä. Kazu katsoi takaisin perinpohjin hämmentyneenä. Kuka hänet tunteva muka saattoi olla niin mustasukkainen hänestä, että puukottaisi Akia? Ensimmäisenä mieleen tuli vaistomaisesti Alexander, mutta hän hylkäsi ajatuksen melkein saman tien. Alex saattoi olla pettäjä, mutta väkivaltainen hullu tämä ei ollut. Sitä paitsi heidän erostaan oli kulunut jo yli puolitoista vuotta. Olisi ollut hyvin outoa, jos vanhempi olisi nyt saanut yhtäkkiä päähänsä, että Kazuhiro oli sittenkin tämän elämän rakkaus.

Oivallus tuli äkillisesti kuin salamanisku, ja vaikka Kazuhiro yritti ensin torjua sen järjettömänä, se alkoi tuntua sitä todennäköisemmältä, mitä enemmän hän sitä punnitsi. Satoru. Sen oli ollut pakko olla Satoru. Tummatukkainen nuorukainen oli ainoa, jonka kanssa hänellä oli ollut muuta kuin puhdas yhdenillanjuttu sitten Alexanderin. Sitä paitsi Satorussa oli alusta asti ollut jotain sellaista, mistä Kazuhiro ei ollut saanut selvää. Hän oli jättänyt asian tietoisesti omaan arvoonsa, koska se ei ollut vaikuttanut uhkaavalta, mutta siinä hän oli mitä ilmeisimmin tehnyt pahan virheen.

"Se oli Satoru", Kazuhiro totesi ääneen ja sulki hetkeksi silmänsä. Pienen tauon jälkeen hän avasi ne jälleen ja jatkoi: "Minun olisi pitänyt tietää. Huomasin kyllä, että hänessä oli jotain outoa, mutta en paneutunut siihen sen enempää. Halusin niin kovasti päästä sinusta yli, että suljin silmäni asialta. Ja nyt sinä olet sen takia sairaalassa." Miten saatoin olla niin helvetin typerä? Enkö oppinut yhtään mitään Nerosta?

Akiyoshi Higa

Kazu tuijotti häntä hetken kulmat kurtussa, tämä taisi hetken mielessään pohtia, kuka mahtoi olla niin hullu puukottaakseen ketään. Lopulta ymmärrys valtasi rumpalin. "Se oli Satoru", Kazu sanoi ja sulki silmänsä. Nyt Aki oli saanut omille epäilyksilleen vahvistuksen, Kazu oli päätynyt täysin samaan epäiltyyn kuin hänkin.

Vaikka Aki oli ollut Satorun nähdessään mustasukkainen, silti hän oli jossain sisimmässään vaistonnut Satorussa olevan hämärää. Etenkin silloin kun tämä oli tullut hakemaan Kazua ulos treenikämpältä, tämä oli katsonut häntä erittäin vihaisesti omistushaluisuutensa vuoksi. Ilmankos hänelle oli mustasukkaisuuden lisäksi tullut valtava suojelunhalu Kazua kohtaan.

Kazu avasi hetkeksi sulkemat silmänsä. "Minun olisi pitänyt tietää. Huomasin kyllä, että hänessä oli jotain outoa, mutta en paneutunut siihen sen enempää. Halusin niin kovasti päästä sinusta yli, että suljin silmäni asialta. Ja nyt sinä olet sen takia sairaalassa", rumpali sanoi syyllisenä. Niin kuin Aki oli epäillytkin, toinen syytti itseään hänen tilastaan.

Senkö takia Kazu oli ruvennut tapailemaan Satorua? Hänen takiaan? Aki tunsi pienen syyllisyydenpistoksen rinnassaan, koska ei ollut ollut tietoinen rumpalin pitkäaikaisista tunteista häntä kohtaan. Oliko Neronkin kanssa tapahtunut tapaus samasta syystä?

"Hei, se ei todellakaan ole sun vikas!" Aavistuksenomainen kiihtymys aiheutti vihlauksen paikattuun haavaan, minkä vuoksi Aki irvisti pienesti kivusta. "Et sä voi aina tietää ihmisistä. Mistä sä olisit voinut muka tietää sen olevan noin hullun mustasukkanen? Ja hei, olisihan mun pitänyt varautua sen hyypiön tekevän, jotain kun näytti niin epäilyttävältä siinä väkijoukossa." Aki oli nähnyt puukon vilaukselta ennen kun se oli iskeytynyt häneen. Hän oli sen verran ollut tappeluissa, että osasi yleensä varautua äkkipikaisiin liikkeisiin. Sinä iltana hän oli vain laskenut suojustaan.

Kazuhiro Tanaka

"Hei, se ei todellakaan ole sun vikas!" Aki väitti ja irvisti perään, ilmeisesti kivusta. Tämän ei pitäisi antaa itsensä kiihtyä nyt, kun vatsan haava oli vastikään tikattu umpeen. "Et sä voi aina tietää ihmisistä. Mistä sä olisit voinut muka tietää sen olevan noin hullun mustasukkanen? Ja hei, olisihan mun pitänyt varautua sen hyypiön tekevän jotain, kun se näytti niin epäilyttävältä siinä väkijoukossa."

Kazuhiro naurahti ilottomasti poikaystävänsä sanoille. "Minä olen käyttänyt huomattavan paljon aikaa ja vaivaa oppiakseni lukemaan ihmisiä, joten minun jos kenen olisi todellakin pitänyt tietää. Sorruin kuitenkin helpoimmalta vaikuttavaan ratkaisuun. Olin lyhytnäköinen ja heikko, ja sinä maksoit siitä kovan hinnan."

Vasta nyt Kazuhiro ymmärsi kunnolla, kuinka keskenkasvuisesti ja ajattelemattomasti oli toiminut sitten Alexanderista eroamisen. Hän oli hakeutunut irtosuhteisiin vain vakuuttaakseen itselleen, että vika oli ollut Alexanderissa eikä hänessä, kun tämä oli päätynyt pettämään häntä. Hän oli kaivannut pönkitystä itsetuntoonsa niin kovasti, että oli työntänyt sivuun vastenmielisyytensä yhdenillanjuttuja kohtaan. Ja sitten kun Alexin petos oli lakkanut sattumasta aivan niin paljon ja hän oli tajunnut ihastuneensa jossain välissä bänditoveriinsa, hän oli jälleen turvautunut merkityksettömään seksiin vain todistaakseen itselleen olevansa haluttava siitä huolimatta, ettei Aki halunnut häntä vaan tyhjäpäisiä naikkosia. Hän oli toiminut kuin epävarma teinityttö, jonka ainoa keino hakea hyväksyntää oli levittää jalkansa.

Tuon asian tajuaminen sai Kazun tuntemaan syvää halveksuntaa itseään kohtaan. Hänen olisi pitänyt olla tuota parempi - itse asiassa paljon parempi. Hän oli jo vuosia asettanut itsensä mielessään useimpien ihmisten yläpuolelle ja pitänyt itseään poikkeuksellisen älykkäänä. Äskeisen oivalluksen jälkeen hänen oli kuitenkin pakko kyseenalaistaa ylemmyydentunteensa perusta. Jos hän toimi kuin idiootti, eikö se tehnyt hänestä idiootin?

Mikä vielä pahempaa, se teki hänestä heikon. Hän oli aina halveksinut heikkoja ihmisiä, niin kuin Hikaa, joka sortui ensimmäiseen tielleen osuneeseen houkutukseen. Nyt hänen oli kuitenkin pakko todeta, että hänen käytöksensä viimeisen puolentoista vuoden aikana ei ollut ollut mitään muuta kuin heikkoa. Hän oli antanut epävarmuutensa ja sydänsärkyjensä ottaa vallan, mikä oli johtanut katastrofiin ensin Neron ja nyt Satorun kanssa. Mikäli hän olisi toiminut järjen eikä tunteiden ohjauksessa, hän olisi taatusti tajunnut pysytellä kaukana kummastakin ihmisestä ja säästänyt siten niin itsensä kuin Akin paljolta pahalta.

Akiyoshi Higa

Kazu naurahti kuivasti hänen sanoilleen. "Minä olen käyttänyt huomattavan paljon aikaa ja vaivaa oppiakseni lukemaan ihmisiä, joten minun jos kenen olisi todellakin pitänyt tietää. Sorruin kuitenkin helpoimmalta vaikuttavaan ratkaisuun. Olin lyhytnäköinen ja heikko, ja sinä maksoit siitä kovan hinnan", tämä sanoi sitten.

Akin kasvot muodostivat tyytymättömän ilmeen. Aki ei voinut tajuta, miksi toinen halusi aina tietää kaikesta kaiken, tai edes kuvitteli olevansa kaikkien yläpuolella. Sanojensa jälkeen Darretten rumpalin ilme synkistyi, kun tämä vaipui ajatuksiinsa. Mitä ilmeisimmin tämä sätti itseään. Ainakin Aki oletti niin, koska äskeisessä lauseessa Kazu syytti itseään tästä kaikesta.

Basisti ei oikein tiennyt miten olisi lohduttanut poikaystäväänsä. Sanoisi hän vaikka mitä, tämä ei uskoisi kuitenkaan mitään. "Eiks meidän kannattaisi ittemme syyttelyn sijaan saada se kusipää kiinni? Mä ainakin haluun ilmiantaa sen paskiaisen niin pian kuin mahdollista" Aki päätyi lopulta sanomaan ja kurotti kättään ottaakseen Kazun käden omaansa.

Kazuhiro Tanaka

Aki näytti kaikkea muuta kuin ilahtuneelta hänen sanojensa johdosta. Mitä ilmeisimmin basisti oli sitä mieltä, että hänen pitäisi lakata syyttämästä itseään. Kazuhiro tiesi kuitenkin, että itsesyytöksiin oli todellakin syytä. Hän ei ollut ihminen, joka vain kohautti olkiaan omille mokilleen ja jatkoi elämäänsä. Hänestä sellainen oli totaalisen typerää, koska virheistään ei voinut oppia, ellei niihin suhtautunut vakavasti. Sitä paitsi jos vaati muilta paljon, oli pakko vaatia itseltään vielä enemmän.

"Eiks meidän kannattaisi ittemme syyttelyn sijaan saada se kusipää kiinni? Mä ainakin haluun ilmiantaa sen paskiaisen niin pian kuin mahdollista", Aki päätyi pitkäksi venyneen hiljaisuuden jälkeen lopulta ehdottamaan. Toisella kädellään tämä kurkotti kohti hänen kättään. Kazuhiro antoi Akin ottaa häntä kädestä kiinni, vaikka ei kokenutkaan ansaitsevansa moista hellyydenosoitusta. Ilman hänen typeryyttään ja heikkouttaan Aki ei olisi ikinä päätynyt makaamaan sairaalaan henkitoreissaan.

"Pakkohan meidän on niin tehdä. Muuten saamme kohta itse syytteet tietojen piilottamisesta poliisilta", Kazuhiro tyytyi vastaamaan penseästi. Kyse ei ollut siitä, ettei hän olisi halunnut Satorun jäävän kiinni ja saavan rangaistusta teostaan, koska totta kai hän halusi. Hän ei vain pitänyt siitä, että Aki yritti saada hänet lakkaamaan syyttämästä itseään. Hänellä oli täysi oikeus tehdä niin, jos hän koki sen tarpeelliseksi, ja tässä tapauksessa hän todellakin koki.

Akiyoshi Higa

"Pakkohan meidän on niin tehdä. Muuten saamme kohta itse syytteet tietojen piilottamisesta poliisilta", Kazu vastasi. Aki ei pitänyt toisen äänensävystä, muttei sanonut mitään. Jos hän lähtisi nyt mukaan Kazun kärttyisyyteen, heille syntyisi vain ilmiriita, ja sehän ei tehnyt hyvää kenellekään. Sitä paitsi hän ei jaksanut ruveta räyhäämään vatsa vasta tikattuna.

Basisti äkkäsi sitten, että oli saanut häntä haastatellulta poliisilta puhelinnumeron, johon soittaa, jos hän muistaisi lisää jotain tapahtuneeseen liittyvää. Hän oli laittanut käyntikortin sängyn viereiseen piironginlaatikkoon, josta sen kurkotti. "Soitetaan tähän, niille voi antaa lisätietoa", Aki tokaisi ja näytti korttia myös Kazulle. "Saisinks mä lainaa sun puhelinta, en oo vieläkää saanu omaani takas hoitsujen hallusta?" Aki ei tajunnut, miksi näiden piti ottaa se talteen ylipäätään. No, ei voinut tietää.

Kazuhiro Tanaka

Ilmeestä päätellen Aki ei ollut mielissään hänen asenteestaan, mutta ihme kyllä tämä ei kommentoinut sitä ääneen. Ajan viettäminen hänen kanssaan oli selvästikin opettanut basistille itsehillintää, johon Kazuhiro ei olisi aiemmin uskonut toisen edes kykenevän. Ainakin heidän suhteestaan jäisi Akille jotain hyödyllistä käteen.

Aki näytti äkisti muistavan jotain, sillä tämä kurottautui ottamaan yöpöydän laatikosta käyntikortin. "Soitetaan tähän, niille voi antaa lisätietoa", basisti ehdotti ja vilautti poliiseille kuuluvaa korttia hänelle. "Saisinks mä lainaa sun puhelinta, en oo vieläkää saanu omaani takas hoitsujen hallusta?"

Kazuhiro kohotti kulmiaan. Miksi ihmeessä Akin puhelin oli otettu tältä? Ei sairaanhoitajilla yleensä ollut tapana takavarikoida kännyköitä. Kun hän oli joutunut epäonnisen uimareissun seurauksena sairaalaan alkusyksystä, hän oli saanut pitää kaiken omaisuutensa. Toisaalta ehkäpä hoitajat olivat hänen tapauksessaan vaistonneet, että puhelimen takavarikoiminen olisi hänen tapauksessaan hyvin huono idea, sen verran tarkka hän oli yksityisyydensuojastaan.

Ääneen Kazuhiro ei kuitenkaan kysynyt, miksi Akin puhelin oli päätynyt hoitajien haltuun, vaan nyökkäsi vain ja ojensi oman kännykkänsä poikaystävälleen. Olisi järkevää hoitaa keskustelu poliisien kanssa mahdollisimman pian pois alta. Sen jälkeen virkavalta voisi mennä pidättämään Satorun eikä heidän tarvitsisi enää olla huolissaan siitä, että tämä saisi joitain muita pähkähulluja ideoita katkeruudessaan Akia kohtaan. Luultavimmin Satoru päätyisi vankilan sijaan mielisairaalaan, sillä tämän teko oli aivan liian äärimmäinen terveelle ihmisille. Kazuhiro ja Satoruhan eivät olleet edes seurustelleet, vain tapailleet kevyesti ja harrastaneet muutaman kerran seksiä.