The Dream of Darrette

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro odotteli Hajimea sen Hampstead Heathin viheralueen sisäänkäynnin luona, joka oli lähinnä Golders Greenin metroasemaa. Hän oletti toisen saapuvan pian, sillä he olivat sopineet tapaavansa puoli kahdelta ja kello oli nyt 20 yli. Tähän mennessä Hajime oli tullut joka kerta hieman etuajassa, joskin aina Kazun jälkeen. No, hän olikin aina enemmän kuin hyvissä ajoin liikkeellä. Pääasia, ettei Hajime antaisi odotuttaa itseään yli sovitun ajan.

Luomukahvilassa vietetyn iltapäivätuokion jälkeen he olivat reilun viikon kuluttua tavanneet Hajimen aloitteesta Starbucksissa. Starbucksin valikoima oli erikoiskahveineen ollut selvästi enemmän Japanese Beastin kitaristin mieleen kuin luomukahvila, eikä Kazuhirokaan ollut antanut kahvilan vilkkauden häiritä itseään liikaa. Sitä paitsi hän oli ollut tyytyväinen, ettei Hajime ollut sillä kertaa yrittänyt mielistellä häntä vaan oli valinnut heidän tapaamispaikakseen kahvilan, josta aidosti piti. Hän halusi, että Hajime olisi mahdollisimman paljon oma itsensä hänen seurassaan eikä koettaisi koko ajan kalastella irtopisteitä esittämällä jotakuta toista, jonka arveli olevan enemmän uuden ystävänsä mieleen.

Koska kaksi ensimmäistä tapaamista olivat tapahtuneet Hajimen aloitteesta, Kazuhiro oli päättänyt, että kolmannen tapaamisen ehdottaminen olisi hänen vastuulleen. Koska lähipäiville oli luvattu hyvää ulkoilusäätä, hän oli kysynyt Hajimelta, lähtisikö tämä hänen kanssaan juoksulenkille Hampstead Heathiin. Vaikka lähempänäkin keskustaa olisi ollut sopivia ulkoilualueita, hän piti Hampstead Heathin rauhallisuudesta ja väljyydestä verrattuna keskustan ylikansoitettuihin puistoihin.

Hajime oli vastannut myöntävästi, joten he olivat sopineet tapaamisen kahden päivän päähän, jolloin oli sunnuntai. Kazuhiro lähti mielellään sunnuntaina juoksulenkille, koska sunnuntait tuntuivat muuten jotenkin veteliltä. Lauantaipäiville oli aina helppo keksiä menoa, mutta sunnuntaisin hänen molemmilla vanhoilla kavereillaan oli muuta menoa, toisella jokaviikkoinen perhepäivällinen ja toisella judotreenit. Niinpä Kazu vietti useimmat sunnuntait kotona opiskelujuttuja tai taloustöitä tehden, mikä oli pitkän päälle varsin ikävystyttävää. Lenkkeily toikin kovasti kaivattua aktiviteettia päivään, minkä vuoksi hän oli ottanut tavakseen lähteä johonkin Lontoon puistoista kuntoilemaan silloin. Se, että hän sai nyt poikkeuksellisesti seuraa, oli mukavaa vaihtelua, vaikka ei häntä yksin lenkkeilykään haitannut.

Hajimea odotellessaan Kazuhiro verrytteli tottumuksen tuomalla vaivattomuudella. Hän oli liian fiksu lähteäkseen juoksemaan ilman alkulämmittelyä. Häntä ei todellakaan huvittanut venäyttää tai reväyttää mitään, koska silloin hän ei olisi päässyt pitkään aikaan kuntoilemaan, mikä taas olisi tehnyt hänet hulluksi. Hän oli liikunnallinen ihminen, minkä lisäksi juokseminen auttoi häntä selvittämään päätään. Aina silloin, kun hän tunsi itsensä levottomaksi tai ahdistuneeksi, hän lähtikin juoksulenkille. Kun hän palasi kotiin, hänellä oli poikkeuksetta parempi ja hallitumpi olo kuin lähtiessä.

Hajime Aizawa

Hajime jäi pois metrosta Golders Greenin asemalla ja suuntasi ihmisvirran mukana kohti aseman uloskäyntiä. Hän tunsi itsensä huonolla tavalla itsetietoiseksi urheiluvaatteissaan. Hän ei ollut koskaan pitänyt niistä tai kokenut oloaan kotoisaksi niissä. Lisäksi hänestä tuntui, että hän erottui muista ihmisistä häiritsevän paljon, koska kaikki muut olivat tavallisissa vaatteissa juoksutamineiden sijaan. Niinpä hän yrittikin selvitä mahdollisimman nopeasti ulos metroasemalta.

Päästyään kadulle Hajime suuntasi kohti Hampstead Heathin sisäänkäyntiä, jonka luona hän oli sopinut tapaavansa uuden ystävänsä Kazuhiron. Kävellessään hän manasi sitä, että oli mennyt suostumaan toisen ehdotukseen yhteisestä juoksulenkistä. Hän tahtoi kyllä viettää enemmän aikaa Darretten rumpalin seurassa, mutta ei kuntoilun merkeissä. Hän oli aina inhonnut lenkkeilyä. Lisäksi hän pelkäsi nolaavansa itsensä toisen edessä huonokuntoisuudellaan, Kazuhiro kun vaikutti harrastavan liikuntaa huomattavasti säännöllisemmin kuin hän.

Alle vartin kävelyn jälkeen Hajime sai Hampstead Heathin sisäänkäynnin näkyviinsä. Kuten hän oli vähän arvellutkin, Kazuhiro oli jo odottamassa häntä. Tämä näkyi tekevän parhaillaan haarahyppyjä. Hajime huokaisi itsekseen. Tästä iltapäivästä tulisi kaikkea muuta kuin mukava, mikäli ennusmerkit pitäisivät yhtään paikkaansa.

"Hei!" Hajime huikkasi päästyään puhe-etäisyydellä Kazuhirosta. "Lähdemmekö liikkeelle?" Mitä nopeammin aloitamme, sitä pikemmin tämä kidutus on ohi ja pääsen kotiin katsomaan Greyn anatomiaa. Olen taatusti ansainnut useamman jakson putkeen.

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro oli parhaillaan tekemässä haarahyppyjä, kun Hajime ilmaantui hänen näköpiiriinsä. Rumpali vilkaisi vaivihkaa kelloaan. Kolmea vaille puoli. Hyvä, Hajime oli yhä täsmällinen. Tosin vasta aika todella näyttäisi, oliko Hajime luonnostaan tuollainen vai yrittikö tämä vain näin aluksi tehdä hyvän vaikutuksen saapumalla paikalle sovittuun aikaan.

Päästyään sen verran lähelle, ettei joutunut huutamaan, Hajime huikkasi tervehdyksen. Kazuhiro vastasi siihen nyökkäyksellä ja jatkoi haarahyppyjen tekoa. Hänellä oli vielä parikymmentä jäljellä.

"Lähdemmekö liikkeelle?" Hajime kysäisi seuraavaksi. "Kunhan saan verryteltyä loppuun. Teen vielä vähän venytyksiä. Sinunkin ehkä kannattaisi, vaikka lämmittelitkin jo matkalla", Kazuhiro vastasi. Päätettyään haarahyppysarjansa hän alkoi tehdä jalkoihin kohdistuvia venytysliikkeitä. Kuten sanottu, hän verrytteli aina huolella, jotta ei venäyttäisi mitään kuntoillessaan.

Hajime Aizawa

Kazuhiro vastasi hänen tervehdykseensä pelkällä nyökkäyksellä. Toinen ei kuitenkaan vaikuttanut huonotuuliselta, ainoastaan hyppyihinsä keskittyneeltä. Uh, pelkästään Kazuhiron energisen hyppelyn katsominen sai Hajimen väsymään henkisesti. Urheilu ei niin ollut hänen juttunsa. Hän oli aina koulussakin eniten inhonnut juuri liikuntatunteja. Onneksi hän oli jo suorittanut kaikki pakolliset liikunnan kurssit eikä enää ikinä joutuisi ottamaan osaa koululiikuntaan.

"Kunhan saan verryteltyä loppuun. Teen vielä vähän venytyksiä. Sinunkin ehkä kannattaisi, vaikka lämmittelitkin jo matkalla", Kazuhiro vastasi hänen kysymykseensä. Niin, lämmittely oli kaiketi suositeltavaa ennen liikuntasuoritusta, jottei tulisi urheiluvammoja. Mitään haarahyppyjä hän ei tosin suostuisi tekemään, koska näyttäisi takuusti ihan pelleltä, jos niihin ryhtyisi. Ei, metroasemalta kävely yhdistettynä venytyksiin saisi luvan riittää.

"Joo", Hajime tyytyi vastaamaan ääneen ja ryhtyi Kazuhirosta mallia ottaen venyttelemään alaraajojaan. He eivät olleet vielä päässeet edes liikkeelle, ja hänen mielialansa oli jo nyt matalalla. Tästä tulisi tuskainen iltapäivä.

Kazuhiro Tanaka

Hajime kuittasi hänen ehdotuksensa pelkällä joo-sanalla ja ryhtyi sitten tekemään samoja venytyksiä kuin hänkin. Kazuhiro vilkaisi silmäkulmastaan toista, koska tämän ääni oli ollut jokseenkin vaisu, ja huomasi, ettei toinen näyttänyt erityisen innokkaalta. Painoikohan jokin asia Hajimen mieltä vai oliko tällä vain yleisesti vähän huono päivä?

Ääneen Kazuhiro ei kuitenkaan kysynyt asiasta vaan jatkoi vain hiljaisuuden vallitessa venytyksiään. Kun hän oli saanut molemmat jalkansa venyteltyä perusteellisesti, hän suoristautui ja kohdisti katseensa puistoon, jonne he olivat aikeissa mennä juoksemaan. "Eiköhän lähdetä liikkeelle. Tiedän hyvän reitin." Noine sanoineen rumpali lähti liikkeelle. Hän aloitti melko hitaalla vauhdilla, jotta lihakset saisivat lämmetä kunnolla.

Hitaahkosta vauhdista huolimatta puiston portti jäi pian taakse. Noin kilometrin verran hölkättyään Kazuhiro nosti vauhtinsa normaalille tasolle, jolla hän aikoi suorittaa koko lenkin. Kun jalat takoivat tasaisesti asfalttia ja kylmä tuuli pyyhki kasvoja, oli helppo unohtaa kaikki huolet ja ylimääräiset mietteet. Hän hädin tuskin edes huomasi vastaantulijoita, koska oli niin perinpohjin keskittynyt juoksemiseen ja sen tuomaan miellyttävään rasituksen tuntuun lihaksistossaan.

Hajime Aizawa

Kun he olivat venytelleet perusteellisesti, Kazuhiro suoristautui ja tokaisi: "Eiköhän lähdetä liikkeelle. Tiedän hyvän reitin." Sen enempää aikaa tuhlaamatta Darretten rumpali pyrähti liikkeelle ja suuntasi asfalttitietä pitkin sisään puiston portista. Hajimelle tuli kiire seurata toista.

Aluksi Kazuhiron vauhti oli varsin kohtuullinen, ja Hajime ehti jo ajatella, että ehkä hän selviäisi sittenkin kunnialla lenkistä. Suunnilleen kilometrin jälkeen toinen kuitenkin kovensi äkisti tuntuvasti vauhtiaan. Ilmeisesti alku oli ollut vain lämmittelyä, ja nyt alkaisi todellinen kuntoilu. Hajime päästi tuskaisen parahduksen mielessään mutta paransi kuitenkin itsekin vauhtiaan, koska ei muutakaan voinut.

Kun kaksi seuraavaakin kilometriä oli jäänyt taakse, Hajimen toivottomuus alkoi lisääntyä. Kazuhiro ei osoittanut väsymisen merkkejä, toisin kuin hän, joten kuka tiesi, kuinka pitkän lenkin tämä aikoi vetää. Hajimen ehdoton raja oli viisi kilometriä, ja sekin menisi vain hammasta purren, eikä ehkä nykyisellä vauhdilla lainkaan. Jo nyt jalat tuntuivat lyijyltä, ja hän hengitti nopeina, hätäisinä vetoina pitkien, rauhallisten sisään- ja uloshengitysten sijaan.

Kaiken lisäksi Hajimesta tuntui, että kaikki vastaantulijat tuijottivat häntä halveksuen. Oli noloa puuskuttaa ja hikoilla, kun muut etenivät niin vaivattoman näköisesti. Tilannetta pahensi entisestään se, että Kazuhiro kiisi vain pari metriä hänen edellään kuin paraskin gaselli. Toisen kevyen ja sulavan etenemisen rinnalla Hajimen kompurointi näytti entistäkin säälittävämmältä. Japanese Beastin kitaristi muistikin sillä hetkellä erittäin hyvin, miksi inhosi lenkkeilyä niin kovasti.

Hajime harkitsi jo vähän sitä, että pysähtyisi vain ja antaisi Kazuhiron mennä menojaan. Tuskin tämä edes huomaisi, ettei hän enää seurannut, sen verran keskittynyt tämä vaikutti olevan omaan urheilusuoritukseensa. Hajime voisi myöhemmin vaikka laittaa viestiä ja väittää siinä, että kotona oli sattunut jotain ja hän oli joutunut lähtemään suorinta tietä sinne.

Kazuhiro Tanaka

Jossain vaiheessa Kazuhiro muisti, ettei ollut tällä kertaa yksin liikkeellä. Kun hän kääntyi vilkaisemaan taakseen, hän näki Hajimen seuraavan uskollisesti häntä. Valitettavasti Japanese Beastin kitaristi näytti kuitenkin kaikkea muuta kuin nauttivan heidän yhteisestä juoksulenkistään. Tämä hengitti pinnallisin, hätäisin vedoin, kuin ei olisi meinannut millään saada vedettyä tarpeeksi ilmaan keuhkoihinsa, ja tämän kasvoilla oli pingottunut, lähes epätoivoinen ilme. Suoraan sanottuna Hajime näytti siltä kuin olisi ollut hukkumaisillaan.

Yllättyneenä Kazuhiro hidasti vauhtiaan, niin että pikemmin hölkkäsi kuin juoksi, jotta Hajime pääsi nousemaan hänen rinnalleen. "Taisin innostua vähän liikaa. En ole tottunut siihen, että minulla on seuraa", hän totesi lievästi anteeksipyytävään sävyyn. Vaikka hänestä olikin Hajimen kannalta noloa, ettei tämä ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa pitkää juoksulenkkiä varten, hänen kävi myös vähän sääliksi uutta ystäväänsä. Tämän ilme oli äsken ollut kuin teuraaksi vietävällä eläimellä.

Lyhyen mietintätauon jälkeen Kazu ehdotti: "Voisimme kävellä loppulenkin." Sanojensa mukaisesti hän tiputti vauhtinsa pelkäksi kävelyksi. Oli sääli, että hänen lenkkinsä jäi nyt tyngäksi, mutta hän ei uskonut, että Hajime jaksaisi vetää lenkkiä loppuun edes hölkäten, sen verran kuntonsa äärirajoilla tämä vaikutti olevan. "Olisit kyllä voinut sanoa, että etenen liian kovaa", rumpali lisäsi moittivasti. Jos toinen olisi heti aluksi pyytänyt häntä hidastamaan, he olisivat voineet vetää edes hitaasti hölkäten koko lenkin, kun taas nyt heidän oli pakko tyytyä pelkkään kävelyyn.

Hajime Aizawa

Juuri kun Hajime ajatteli, ettei oikeasti jaksaisi enää askeltakaan nykyisellä vauhdilla, Kazuhiro kääntyi yllättäen katsomaan taakseen. Ilmeisesti tämä oli vihdoin ja viimein muistanut, että tällä oli seuraa. Kun Darretten rumpali näki, kuinka hän puuskutti ja hikoili, tämän kasvoille kohosi yllättynyt ilme. Paha sinut ja teräskuntosi periköön! Emme me kaikki voi olla Usain Bolt kakkosia.

Kazuhiro hidasti vauhtiaan, niin että he olivat ensimmäistä kertaa koko lenkin aikana rinnakkain. "Taisin innostua vähän liikaa. En ole tottunut siihen, että minulla on seuraa", toinen totesi etäisesti anteeksipyytävään sävyyn. Hajimen mielestä Kazuhiron olisi kuitenkin pitänyt kuulostaa huomattavasti anteeksipyytävämmältä ottaen huomioon sen, ettei tämä ollut melkein neljään kilometriin katsonut kertaakaan taakseen tarkistaakseen, pysyikö hän vauhdissa mukana vai ei. Sitä paitsi ei kai kaverin kanssa lenkkeilyn idea ylipäätään ollut juosta peräkanaa vaan rinnakkain? Ainakin muiden lenkkeilystä innostuneiden kaveriensa kanssa Hajime oli aina edennyt rinta rinnan.

"Voisimme kävellä loppulenkin", Kazuhiro ehdotti seuraavaksi ja hidasti samantien kävelyvauhtiin. Hallelujaa, Hajime huusi mielessään ja seurasi toisen esimerkkiä. Hän ei uskonut, että olisi jaksanut jatkaa kovin paljon pidemmälle edes hölkäten, sillä hän oli suoraan sanoen aivan poikki. Yksikään hänen lenkkeilyä harrastavista kavereistaan ei ollut ikinä yrittänyt juosta läheskään noin kovaa hänen kanssaan liikkeellä ollessaan.

"Olisit kyllä voinut sanoa, että etenen liian kovaa", Kazuhiro tokaisi avoimen moittivaan sävyyn. "Sinä näytit olevan niin juoksemisen lumoissa, ettet olisi piitannut, vaikka olisin sanonutkin jotain", Hajime vastasi penseästi. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kuitenkin jatkoi sovittelevammin: "Olen pahoillani, että lenkkisi meni pieleen. Minun olisi varmaan alun perin pitänyt kertoa, ettei lenkkeily ole minun juttuni ja etten ole läheskään yhtä hyvässä kunnossa kuin sinä."

Kazuhiro Tanaka

Hajime ei vastannut mitään hänen pahoitteluunsa tai ehdotukseensa taittaa loppulenkki kävellen. Joko toinen oli liian hengästynyt puhuakseen tai sitten tämä oli ärtynyt häneen. Ilmeestä päätellen kyse oli enemmän jälkimmäisestä. Hajime vaikutti kokevan, ettei hän ollut tarpeeksi pahoillaan siitä, että oli täysin uuvuttanut uuden ystävänsä. Kazuhirosta vika ei kuitenkaan ollut täysin hänen, sillä olihan toisella suu, jota käyttää. Päätös pitää kita kiinni oli ollut täysin Hajimen oma, joten tämä oli myös vastuussa sen seurauksista, joskin oli totta, että Kazun olisi välillä pitänyt vilkaista lenkkeilyparinsa suuntaan.

"Sinä näytit olevan niin juoksemisen lumoissa, ettet olisi piitannut, vaikka olisin sanonutkin jotain", Hajime lopulta vastasi penseästi hänen moitteeseensa. Äänensävy teki selväksi, että Japanese Beastin kitaristi oli jokseenkin loukkaantunut aiemmin saamastaan kohtelusta. Tämä ei selvästikään ollut saanut painettua päähänsä, ettei kyse ollut välinpitämättömyydestä vaan yksinkertaisesti tottumattomuudesta lenkkeilyseuraan yhdistettynä liikunnan iloon. Liikunnan ilo oli kuitenkin kaikesta päätellen täysin tuntematon käsite Hajimelle, joten ehkei ollut ihmekään, ettei tämä kyennyt tajuamaan, kuinka mukaansatempaavaa juokseminen saattoi parhaimmillaan olla.

Ennen kuin Kazuhiro ehti päättää, miten suhtautuisi toisen kärttykipeään asenteeseen, tämä kuitenkin vaikutti kuvainnollisesti menettävän tuulen purjeistaan. "Olen pahoillani, että lenkkisi meni pieleen. Minun olisi varmaan alun perin pitänyt kertoa, ettei lenkkeily ole minun juttuni ja etten ole läheskään yhtä hyvässä kunnossa kuin sinä", Hajime sanoi sen kuuloisesti, ettei tahtonut kinastella enempää hänen kanssaan. Tämä ilmeeseen oli kuin huomaamatta hiipinyt myös aimo annos häpeää, kuten viimeksikin, kun tämä oli kilahtanut hänelle.

Kazuhiro kurtisti hienoisesti kulmiaan. Hajime vaikutti olevan ihminen, joka ensin teki ja sitten heti perään häpesi. Kenties tämän olisi kannattanut ensin miettiä hetki, jottei tämän olisi tarvinnut jatkuvasti katua sanomisiaan. Tai sitten tämä olisi vain voinut päättää olla katumatta, kun siihen ei oikeastaan ollut mitään syytä. Kazu oli nimittäin valmis myöntämään, että oli kummallakin kerralla ansainnut saamansa vähemmän ystävällisen kohtelun. Hajime ei kuitenkaan vaikuttanut näkevän asiaa samoin kuin hän, mikä tosin ei varsinaisesti yllättänyt häntä. Hajime oli epäterveellisessä määrin miellyttämishaluinen.

Kazuhiro päätti kuitenkin olla tällä kertaa puuttumatta asiaan. He olivat yhä sen verran tuoreita tuttavuuksia toisilleen, että hän ei kokenut luontevaksi ottaa puheeksi toisen ilmeisiä itsetunto-ongelmia. Siihen tulisi kyllä takuusti tilaisuuksia vielä myöhemminkin. Niinpä Kazu päätyikin vain vastaamaan tyynesti: "En kuole siihen, että kävelen osan lenkistä. Sitä paitsi kävelyvauhdissa on helpompi jutella."

Hajime Aizawa

Kazuhiro kurtisti kulmiaan, ilmeisesti hänen äkillisen asennemuutoksensa vuoksi. Hajime käänsi katseensa poispäin. Häntä hävetti yhä enemmän äskeinen tiuskaisu. Miksi hänen oli taas pitänyt antaa negatiivisten tunteidensa ottaa valta? Aina hän pilasi kaiken sillä, ettei osannut pitää tunteitaan kurissa ja käyttäytyä aikuisen ihmisen tavoin. Kazuhiron kaltainen kypsä ja hallittu ihminen tuskin katsoi yhtään hyvällä lapsellista kiukuttelua sellaisen asian tiimoilta kuin lenkkeily.

Minun pitäisi oikeasti yrittää kohottaa kuntoani. On noloa, että olen niin paljon heikommassa kunnossa kuin hän. Että minun pitääkin olla tällainen laiska surkimus! Ei olisi liikaa vaadittu, että kävisin kerran tai kahdesti viikossa lenkillä. Sen sijaan istun vain kotona harjaamassa kissoja tai katsomassa Greyn anatomiaa.

Hajime olisi luultavasti jatkanut vielä hyvän tovin itsensä sättimistä, ellei Kazuhiro olisi puhjennut puhumaan. "En kuole siihen, että kävelen osan lenkistä. Sitä paitsi kävelyvauhdissa on helpompi jutella", tämä huomautti sen kuuloisesti, että asia oli loppuunkäsitelty. Hajime yllättyi toisen tyynestä ja mukautuvasta asenteesta mutta päätti olla katsomatta lahjahevosta suuhun. Hän ei muutenkaan vielä tuntenut Kazuhiroa niin hyvin, että olisi osannut luotettavasti arvioida, millainen käytös oli tälle luonteenomaista ja millainen puolestaan ei. Jos hänen olisi kuitenkin ollut pakko kommentoida jotenkin toisen valitsemaa lähestymistapaa asiaan, hän olisi sanonut, ettei se ollut ollut odotuksenmukainen.

"Mistä tahtoisit jutella?" Hajime kysyi kokeilevasti. Hänellä ei ollut juuri nyt mielessään mitään puheenaihetta. Sitä paitsi hän koki kohteliaaksi antaa Kazuhiron päättää puheenaiheen sen jälkeen, kun tämä oli jalomielisesti jättänyt hänen tiuskaisunsa omaan arvoonsa.

Kazuhiro Tanaka

Kuullessaan hänen tyynen toteamuksensa Hajime kääntyi katsomaan häntä yllättyneen näköisenä. Ilmeisesti tämä oli olettanut hänen reagoivan jotenkin tämän äskeiseen negatiiviseen asenteeseen. Jonkun muun kohdalla hän olisi saattanutkin tehdä niin, varsinkin jos tuolle asenteelle ei olisi ollut mitään perusteita. Hajimen kohdalla Kazuhiro halusi kuitenkin pikemmin rohkaista kuin lannistaa sitä, että tämä osoitti kielteisiä tunteita ja piti puolensa. Sitä paitsi vaaleahiuksinen kitaristi tuntui osaavan vallan hyvin hävetä käytöstään ilman hänen apuaankin.

"Mistä tahtoisit jutella?" Hajime tiedusteli varovaiseen sävyyn. Kazuhiro kohautti itselleen epätyypillisen välinpitämättömänä hartioitaan. "Ei sillä niin väliä. Vaikka ihan vain kuulumisista. Mitä olet tehnyt viime päivinä?"

Hajime Aizawa

Kazuhiro kohautti olkiaan vastaukseksi. "Ei sillä niin väliä. Vaikka ihan vain kuulumisista. Mitä olet tehnyt viime päivinä?" tämä kysyi.

"En mitään kovin erikoista. Eilen kävin katsomassa yhden elokuvan Yukin kanssa, mutta se oli aika huono. Yukikaan ei tykännyt siitä. Hän oli luullut sen olevan ihan erilainen kuin millainen se oikeasti oli", Hajime vastasi. "Perjantain olin ihan vain kotona. Tein läksyjä, kokkasin italialaista ruokaa ja katsoin televisiota."

Heti perään Japanese Beastin kitaristi kysyi: "Entä mitä sinulle kuuluu? Emme ole ehtineet vähään aikaan puhumaan kunnolla Facebookissa. Minulla on ollut pari pidempää kirjoitelmaa ja yksi laaja ryhmätyö tehtävänä. Onneksi ne kaikki on nyt palautettu. Onko sinullakin ollut paljon työtä koulun puolesta?" Sillä hetkellä hänen elämänsä tuntui niin yhdentekevältä, ettei hän kokenut, että siitä kannatti puhua sen pidempään. Mieluummin hän kuuntelisi, mitä Kazuhiro oli tehnyt.

Kazuhiro Tanaka

"En mitään kovin erikoista. Eilen kävin katsomassa yhden elokuvan Yukin kanssa, mutta se oli aika huono. Yukikaan ei tykännyt siitä. Hän oli luullut sen olevan ihan erilainen kuin millainen se oikeasti oli", Hajime kertoi. Kazuhiro pyöräytti henkisesti silmiään. Yukin arviointivirhe ei yhtään yllättänyt häntä. Japanese Beastin laulaja oli ylihilpeä idiootti.

"Perjantain olin ihan vain kotona. Tein läksyjä, kokkasin italialaista ruokaa ja katsoin televisiota", Hajime selosti vielä. Ennen kuin Kazuhiro ehti kommentoida tämän sanoja mitenkään, tämä käänsi yllättäen keskustelun häneen päin kysymällä: "Entä mitä sinulle kuuluu? Emme ole ehtineet vähään aikaan puhumaan kunnolla Facebookissa. Minulla on ollut pari pidempää kirjoitelmaa ja yksi laaja ryhmätyö tehtävänä. Onneksi ne kaikki on nyt palautettu. Onko sinullakin ollut paljon työtä koulun puolesta?" Jostain syystä Hajime ei vaikuttanut haluavan juuri sillä hetkellä puhua enempää itsestään tai elämästään.

Kazuhiro antoi suosiolla toisen siirtää tällä kertaa huomion pois itsestään ja vastasi: "Melko paljon. Olen kuitenkin tehokas ja hyvä organisoimaan enkä anna koulutöiden kasaantua. Ainoa laajempi projekti, joka minulla on tällä hetkellä työn alla, on vertaileva kirjaessee. Luen tänä iltana jälkimmäisen kirjan loppuun ja alan sitten suunnitella esseeni rakennetta. Tiistai-iltana saan sen viimeisteltyä."

Kazu piti pienen tauon ja ilmoitti sitten: "Minulla on sinulle jotain kerrottavaa. Haluan kuitenkin, että se pysyi vain meidän kahden välillä. En tahdo bänditoverieni tietävän asiasta ainakaan toistaiseksi, eli Yukille kertominen on ehdottomasti kiellettyä." Saatuaan Hajimelta nyökkäyksen sen merkiksi, että tämä oli ymmärtänyt asian, hän jatkoi: "Olen alkanut seurustella Akin kanssa. Olemme käyneet vasta kerran yhdessä ulkona, mutta välitän hänestä todella."

Hajime Aizawa

"Melko paljon. Olen kuitenkin tehokas ja hyvä organisoimaan enkä anna koulutöiden kasaantua. Ainoa laajempi projekti, joka minulla on tällä hetkellä työn alla, on vertaileva kirjaessee. Luen tänäiltana jälkimmäisen kirjan loppuun ja alan sitten suunnitella esseeni rakennetta. Tiistai-iltana saan sen viimeisteltyä", Kazuhiro vastasi. Hajime nyökkäsi. Darretten rumpali oli ihminen, joka teki sen, mitä sanoikin tekevänsä. Tällä tuntui olevan rautainen tahto ja teräksinen itsekuri, toisin kuin hänellä, vaikka hän hyvin koulussa pärjäsikin.

Kazuhiro oli hetken hiljaa ja sanoi sitten yllättäen: "Minulla on sinulle jotain kerrottavaa. Haluan kuitenkin, että se pysyi vain meidän kahden välillä. En tahdo bänditoverieni tietävän asiasta ainakaan toistaiseksi, eli Yukille kertominen on ehdottomasti kiellettyä." Hajimen kulmat kohosivat uteliaisuudesta. Mitäköhän toinen oli aikeissa hänelle kertoa? Sen täytyi olla jotain merkittävää, koska tämä kerran teki noin selväksi, ettei asiaa saanut levitellä eteenpäin.

Hajime nyökkäsi sen merkiksi, että lupasi pitää asian vain omana tietonaan, minkä jälkeen Kazuhiro jatkoi puhumista. "Olen alkanut seurustella Akin kanssa. Olemme käyneet vasta kerran yhdessä ulkona, mutta välitän hänestä todella", tämä paljasti vakavaan sävyyn.

Nyt Hajimen kulmat vasta kohosivatkin. Kazuhiro oli kyllä kertonut hänelle, ettei enää deitannut Satorua, kun hän oli varovasti kysynyt näiden tilanteesta. Rumpali ei kuitenkaan ollut antanut muuta syytä kuin sen, ettei ollut ollut tarpeeksi kiinnostunut mustahiuksisesta nuorukaisesta. Tämä paljastus sai kuitenkin Hajimen miettimään, oliko Aki jotenkin vaikuttanut asiaan. Ja mistä lähtien Kazuhiro oli edes katsonut bänditoveriaan sillä silmällä? Yukin puheiden perusteella Kazuhiro ja Aki eivät tulleet hyvin toimeen.

"En tiennyt, että olet kiinnostunut hänestä", Hajime totesi varovasti. Akin kiinnostuksen Kazuhiroon hän pystyi kyllä uskomaan, sillä hän ei ollut unohtanut, miten mustasukkaisesti tämä oli käyttäytynyt, kun Satoru oli tullut hakemaan Kazuhiroa näiden treffeille Darretten treenikämpältä. Silloin hän ei kylläkään ollut ollut varma, oliko kyse ihan vain kaverillisesta mustasukkaisuudesta, koska hän oli ollut siinä käsityksessä, että Aki oli hetero. Kaiken kaikkiaan Akin ihastus Kazuhiroon ei kuitenkaan tullut hänelle läheskään yhtä isona yllätyksenä kuin Kazuhiron ihastus Akiin. Basisti ei vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä, joka saisi sivistyneen, älykkään ja hillityn Kazuhiron polvet pettämään. Selvästi Darretten rumpali kuitenkin näki Akissa jotain, mitä Hajime ei ollut ainakaan toistaiseksi nähnyt.