The Dream of Darrette

Minho Park


Minho jäi pois Camden Townin metroasemalla, nousi pois metrotunnelista ja otti suunnan kohti Lontoon eläintarhaa. Hänellä oli toisessa kädessään kännykkä, jossa oli auki Google maps, jotta hän löytäisi perille. Onneksi hän oli lähtenyt matkaan hyvissä ajoin, joten hänen pitäisi ehtiä ajoissa perille, vaikka hän kävelisikin hieman harhaan. Pitkiin eksymisiin ei kuitenkaan ollut varaa. Hän ei halunnut odotuttaa Shouta, joka oli aina tullut täsmällisesti hänen luokseen ryhmätyötä tekemään.

Ryhmätyöstä puheen ollen he olivat esitelleet sen tämän viikon maanantaina. Esittely oli mennyt oikein hyvin, ja he olivatkin saaneet työstään toiseksi parhaan arvosanan. Siihen saattoi olla tyytyväinen, sillä melkein kaikilla muilla kurssin opiskelijoilla oli taidehistoria pääaineenaan ja siten etulyöntiasema heihin nähden. Vähän kuin juhlistaakseen hyvää arvosanaa he olivat sopineet menevänsä saman viikon lauantaina käymään Lontoon eläintarhassa, josta oli ollut puhetta melkein kaksi viikkoa sitten Jihyen ollessa hänen luonaan kylässä.

Pikkusisko oli palannut jo hyvän aikaa sitten Souliin omien opintojensa pariin. Jihyen hyvästeleminen lentokentällä oli ollut haikeaa, mutta Minho ei onneksi ollut vajonnut samanlaiseen masennukseen kuin heti eron jälkeen, vaikka olikin jäänyt yksin. Hän oli pyrkinyt pysymään kiireisenä, jotteivät ajatukset pyörisi liikaa erossa. Osa päivistä oli parempia, osa huonompia, mutta hän uskoi, että ennen pitkää hän toipuisi. Se veisi kuitenkin oman aikansa, kuten aina.

Suunnilleen vartin kävelyn jälkeen Minho oli perillä. Hän oli löytänyt ongelmitta perille, joten hän joutuisi todennäköisesti odottamaan tovin Shouta. Korealaisnuorukainen asettui sisäänkäynnin lähettyville, jotta toisen olisi helppoa löytää hänet. Odotellessaan hän kuunteli eläintarhasta satunnaisesti ulos asti kantautuvia ääniä ja katseli lippuluukuille jonottavia ihmisiä. Koska oli lauantai, liikkeellä oli paljon perheitä. Minhon huulille nousi hieman haikea hymy, kun hän muisti, kuinka oli lapsena jonottanut oman perheensä kanssa Soulin eläintarhan sisäänkäynnillä. Elämä oli ollut silloin niin huoletonta.

Rishou Makito


Lontoon eläintarhaan pääsi Shoun asunnolta puolessa tunnissa metrolla. Shou lähti ajoissa, kuten aina, jos vain oli mahdollista. Kitaristi katseli ulos ikkunasta ja oli hyvillä mielin siitä, että ilma oli kaunis eikä satanut tai muutenkaan ropissut mitään epämääräistä taivaalta. Oli jo helmikuun loppu, se tarkoitti että kevät oli kohta jo ovella.

Minhon ja hänen esitelmänsä oli mennyt hyvin. Shou oli erittäin tyytyväinen heidän saamaansa arvosanaan eikä hänellä ollut mitään valittamista, vaikkei numerona ollutkaan kuin toiseksi suurin arvosana. Minho oli parina asettanut riman korkealle seuraavaa ryhmätyötä varten, jota tuskin tulisi vähään aikaan. Itsenäinen työskentely oli kaikkein mukavinta kitaristille.

Shou vilkaisi metrosta ulos astellessaan ja totesi olevansa ajoissa, jopa kymmenen minuuttia. Hänellä oli helpottunut olo, että saattoi sovittuihin tapaamisiin tulla ajoissa. Hikan kanssa se oli ollut mahdotonta, tämä oli syystä tai toisesta joka ikinen kerta myöhässä, oli tämä Shoun seurassa tai ei. Vaikkei hän ollut silloin sitä miettinyt, jälkeenpäin ajateltuna itse niin täsmällisenä ihmisenä ainainen myöhästely oli tressaavaa.

Minho oli saapunut myös ajoissa. Toivottavasti ei liian. Onneksi kitaristi oli myös ajoissa, muuten toinen olisi joutunut odottamaan turhan kauan sisään virtaavan ihmismassan vieressä. Shou heilautti hymyillen kättään tervehdykseksi. "Hei!" hän huikkasi.

Kaksikko liittyi portista sisään virtaavaan ihmismassaan ja siten jonottamaan. Oli lauantaipäivä, joten odotettavissa oli, että paikalla olisi paljon perheitä, kaveriporukoita ja pariskuntia. "Mitä kuuluu sinun viikkoosi?" Shou kyseli Minholta. Esitelmä oli ollut maanantaina eikä hän sen jälkeen ollut kuullut mitään kurssitoveristaan, muuta kuin eläintarhareissun ajankohdan sopimisen tiimoilta.

Minho Park


Minho ei joutunut odottamaan niin kauaa kuin oli luullut, sillä Shoukin saapui etuajassa paikalle. Tämä heilautti jo kauempaa kättään ja huikkasi lähemmäksi päästyään: "Hei!" Minho vastasi hymyillen tervehdykseen. Tästä tulisi varmasti hauska reissu, joka auttaisi pitämään ajatukset poissa Junista ja Siwonista.

Minho ja Shou liittyivät jonon jatkoksi. Jono oli kohtalaisen pitkä, joten menisi hetki, ennen kuin olis heidän vuoronsa maksaa lipuista. "Mitä kuuluu sinun viikkoosi?" Shou kysyi keskustelunavaukseksi. "Ihan hyvää. Opiskelun lisäksi olen käynyt juoksulenkeillä, soittanut viulua ja rakentanut Big Benin pienoismallia. Se alkaa jo olla loppusuoralla. Entä sinä?" Minho tiedusteli vuorostaan.

Rishou Makito


"Ihan hyvää. Opiskelun lisäksi olen käynyt juoksulenkeillä, soittanut viulua ja rakentanut Big Benin pienoismallia. Se alkaa jo olla loppusuoralla. Entä sinä?" Minho vastasi, mille Shou nyökkäsi. Hän oli iloinen, että toinen oli kehittänyt paljon tekemistä ajankuluksi, jotta oli saanut muuta ajateltavaa.

"Laita vaikka kuva sitten, kun olet saanut sen valmiiksi", Shou sanoi. Oli hienoa, että jollakin oli niin näppärät ja vakaat sormet rakentamaan pienoismalleja. Shou ei osannut edes rakentaa korttitaloa. "Kävin keskiviikkona bänditreeneissä, muuten olen opintojen ohella käynyt töissä ja säveltänyt keskeneräistä biisiä", kitaristi vastasi.

Noin puolitoista kuukautta eronsa jälkeen Shou oli saanut inspiraation uuteen säveleen, joka näillä näkymin tulisi olemaan laulu särkyneestä sydämestä. Se oli kulutettu aihe ja nähty juttu, mutta näin hän pääsi purkamaan sydäntään, jos ei muuten osannut. Vaikkei biisi kelpaisikaan Darretten tyyliin, se oli ainakin hänen omaksi ilokseen.

Vaikka jonoa oli paljon, se liikkui eteenpäin varsin verkkaisesti. Onneksi lipunmyyntiluukkuja oli useampi, joten ei mennyt kuin korkeintaan viisitoista minuuttia, kunnes hekin pääsivät maksamaan omat lippunsa. Shou maksoi oman lippunsa ensin ja jäi sivuun odottamaan, jotta Minhokin saisi oman maksunsa hoidettua.

Minho Park


Shou nyökkäsi ja sanoi: "Laita vaikka kuva sitten, kun olet saanut sen valmiiksi." "Voin laittaa", Minho lupasi. Hänestä oli mukavaa, että hänen pienoismallinsa kiinnostivat Shouta. Monen mielestä pienoismallien kokoaminen oli äärimmäisen tylsä harrastus. Todellisuudessa se vaati kuitenkin paljon kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, ja oli hienoa nähdä valmis rakennelma.

"Kävin keskiviikkona bänditreeneissä, muuten olen opintojen ohella käynyt töissä ja säveltänyt keskeneräistä biisiä", Shou kertoi omasta puolestaan viikostaan. "Kuulostaa kiinnostavalta. Millainen biisi se on? Saitko jostain tietystä asiasta inspiraation siihen?" Minho tiedusteli. Hänestä oli mielenkiintoista kuulla toisen bänditouhuista, sillä hän ei ikinä ollut itse ollut bändissä. Ehkä hän voisi joskus myös mennä katsomaan jotakin Darretten keikkaa.

Jono lipui hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Onneksi lippuluukkuja oli auki useita, muuten jonottamisessa olisi kestänyt todella kauan sillä ihmismäärällä. Vajaan vartin kuluttua oli heidän vuoronsa maksaa lippunsa. Shou maksoi ensin ja siirtyi sivuun odottamaan, että hänkin ehtisi hoitaa maksun. Sitten he pääsivät astumaan sisään eläintarhan porteista ja oli aika päättää, mitä eläintä he lähtisivät katsomaan ensimmäiseksi.

Minho oli ostanut eläintarhan kartan lipun lisäksi ja katseli nyt sitä. "Mistä haluaisit aloittaa? Lähimpänä olisivat apinat, matelijatalo sekä Afrikan eläimet. Apinat ja matelijatalo ovat suoraan edessä, Afrikan eläinten luokse taas pääsee tuon alikulkutunnelin läpi menemällä", Minho sanoi ja osoitti tunnelin suuaukkoa.

Rishou Makito


Minho oli luvannut lähettää kuvan Big Benin pienoismallista Shoulle, kun saisi sen valmiiksi. Shou ei ollut koskaan törmännyt ihmiseen, joka harrasti sellaista kuin Minho, joten totta kai häntä kiinnosti nähdä ja tietää lisää. Utelias ihminen kun oli.

"Kuulostaa kiinnostavalta. Millainen biisi se on? Saitko jostain tietystä asiasta inspiraation siihen?" kurssitoveri oli kysynyt Shoun mainitsemaan biisiin liittyen. "Se on surumielinen biisi, mutta siinä on myös toivoa tulevaisuuteen liittyen. Eroni antoi inspiraation siihen. Halusin päästä purkamaan ajatuksia ja tunteita jotenkin ja biisin säveltäminen ja kirjoittaminen tuntui loogisimmalta", Shou vastasi. Hän huomasi, ettei erosta puhuminen tuottanut enää vaikeuksia. Hän oli luultavasti surrut tarpeeksi jo omastakin mielestään ja halusi päästä vain eteenpäin.

Kun Minhokin oli saanut maksettua lippunsa, tämä siirtyi hänen luokseen avaten kartan, jonka oli myös ostanut. "Mistä haluaisit aloittaa? Lähimpänä olisivat apinat, matelijatalo sekä Afrikan eläimet. Apinat ja matelijatalo ovat suoraan edessä, Afrikan eläinten luokse taas pääsee tuon alikulkutunnelin läpi menemällä."

Shou nojautui katsomaan karttaa lähempää. Viime kerrasta oli monta vuotta aikaa, joten hän ei muistanut reittejä tarkkaan. "Hmm, mennään vaikka katsomaan apinoita ensin. Saat sitten päättää minne mennään seuraavaksi", Shou vastasi ja lähti kävelemään kohti apina-aluetta. Hän oli todella innoissaan tästä päivästä. Oli ihana päästä vaihtamaan maisemaa ja vieläpä ihan uuden tuttavuuden kanssa. Shou vilkaisi Minhoa hymyillen. Hän kyllä halusi päästä tutustumaan kurssitoveriinsa paremmin. Siitä oli aikaa kun hän oli viimeksi tutustunut uusiin ihmisiin, saatikka hankkinut bändin ulkopuolelta kavereita. Tällä hetkellä hänellä ei pahemmin ollut enää ulkopuolisia kavereita. Ne olivat jääneet pois bändin perustamisen ja seurusteluiden myötä.

Minho Park


"Se on surumielinen biisi, mutta siinä on myös toivoa tulevaisuuteen liittyen. Eroni antoi inspiraation siihen. Halusin päästä purkamaan ajatuksia ja tunteita jotenkin ja biisin säveltäminen ja kirjoittaminen tuntui loogisimmalta", Shou oli kertonut säveltämästään biisista. Minhosta oli kuulostanut hyvältä, että toinen purki tunteitaan musiikin kautta. Joskus kun hän oli surullinen, hän soitti surumielisiä viulukappaleita, vaikka se ei tietysti ollutkaan sama asia kuin biisin tekeminen. Mahtaisikohan Shou antaa hänen kuulla tuon biisin joskus?

Nyt Shou nojautui lähemmäs katsomaan hänen pitelemäänsä karttaa. Minho käänsi sitä niin, että toisen oli helpompi nähdä se. "Hmm, mennään vaikka katsomaan apinoita ensin. Saat sitten päättää minne mennään seuraavaksi", Shou ehdotti. Niinpä he lähtivät astelemaan kohti apinahäkkejä. Kävellessä Shou katsahti häntä hymyillen. Minho vastasi hymyyn. Oli mukava nähdä Shou noin hyväntuulisena, ja hän oli itsekin iloisella mielellä liikkeellä.

Gorilla Kindomiksi -nimetyllä apina-alueella oli monenlaisia apinoita. Isoimpia olivat tietenkin majesteettiset gorillat, jotka sillä hetkellä olivat syömässä. Minho ja Shou katselivat niitä tovin, ennen kuin jatkoivat eteenpäin. Oli todella kiinnostavaa nähdä apinoita ympäri maailmaa. Osa pienemmistä lajeista oli hyvin vilkkaita verrattuna verkkaisiin gorilloihin.

Kun kaikki apinat oli katsottu, Minho otti eläintarhan kartan uudestaan esiin ja tarkasteli sitä. "Voisimme kiertää myötäpäivään. Silloin meidän pitäisi nähdä kaikki eläimet varsin kätevästi. Seuraavaksi olisivat siinä tapauksessa haukat ja sitten ravintolarakennuksen ja matkamuistomyymälän jälkeen pingviinit", hän ehdotti.

Rishou Makito


Gorilla Kingdomissa oli paljon apinan eri lajeja. Pienimmät olivat suloisia, kun ne hyppivät oksalta toiselle ja tarkkailivat ympäristöään. Isoimman vaikutuksen tekivät tietysti gorillat, jotka olivat parhaillaan syömässä suurta hedelmäateriaa. He kiersivät katsomassa kaikki apinat ja poistuivat sitten Gorilla Kingdomista.

Kun he olivat apina-alueen ulkopuolella, Minho kaivoi kartan uudestaan esiin. "Voisimme kiertää myötäpäivään. Silloin meidän pitäisi nähdä kaikki eläimet varsin kätevästi. Seuraavaksi olisivat siinä tapauksessa haukat ja sitten ravintolarakennuksen ja matkamuistomyymälän jälkeen pingviinit", korealaisnuorukainen selitti.

"Kuulostaa hyvältä", Shou kommentoi, ja he jatkoivat sitten matkaa. Haukat olivat hyvin kiehtovia otuksia, jotka kallistelivat päätään eri suuntiin tarkkaillen ohi kulkevia ihmisiä. Shousta oli sinällään sääli, kun ne joutuivat olemaan kaltereiden takana eivätkä kunnolla päässeet lentämään sinne minne olisivat halunneet.

Haukkojen jälkeen tuli ravintolapaikka ja matkamuistomyymälä, joihin ei ainakaan tässä vaiheessa ollut varmaan järkevää jäädä. He tulisivat luultavasti takaisin, kunhan olisivat kiertäneet tunnelissa Afrikka-osuudessa. He siis siirtyivät pingviinien luo.

Minho Park


"Kuulostaa hyvältä", Shou vastasi. Niinpä he lähtivät seuraavaksi haukkojen luo. Niitäkin oli yllättävän monenlaisia. Minho oli jo pistänyt merkille, että tässä eläintarhassa eläimillä oli isommat tilat kuin Soulin eläintarhassa. Vaikka haukat olisivat varmasti kaikkein mieluiten lennelleet vapaasti, minne tahtoivat, niillä oli kuitenkin täällä reilusti tilaa verrytellä siipiään.

Heillä ei ollut mitään asiaa ravintolaan tai matkamuistomyymälään, joten he kävelivät niiden ohi pingviinien luokse. Siellä oli varsin paljon muitakin ihmisiä, mikä ei ollut ihme, sillä pingviinit olivat suloisia ja touhukkaita otuksia. Minho ja Shou asettuivat väljempään kohtaan altaan ääreen katsomaan vesilintujen puuhia. Minho hymyili itsekseen katsellessaan pingviinien taidokasta uintia. Pingviineistä tuli jotenkin iloinen olo.

Seuraavaksi oli vuorossa perhostalo. Perhoset olivat pienessä talossa valtoimenaan, ja ihmiset saivat kulkea talon läpi menevää käytävää pitkin perhosia katsellen. "Tämä on jotain sellaista, mitä Soulin eläintarhassa ei todellakaan ole", Minho sanoi haltioineena astuessaan Shoun kanssa sisään taloon. Osa perhosista lepatteli ilmassa, ja osa oli asettunut talossa kasvavien trooppisten kasvien lehdille tai kukkiin. Minho pysähtyi ihailemaan kirkkaanoranssia perhosta, joka lepäili siivet levällään peikonlehden näköisen kasvin lehdellä. "Täältä saa paljon inspiraatiota piirtämiseen", hän totesi ja nappasi varovaisesti kännykällään kuvan perhosesta, jotta voisi tarkistaa sen yksityiskohdat myöhemmin.

Rishou Makito


Pingviinitalossa oli väkeä, mutta onneksi Shou ja Minho löysivät väljemmän kohdan, josta katsella pingviinejä. Nekin olivat veikeitä otuksia, ja hyvin touhukkaita. Shou huomasi Minhon hymyilevän itsekseen vesilintujen puuhille. Oli hienoa, että korealaisnuorukainen nautti ajastaan täällä.

Vaikka Shou oli pienenä käynyt perhostalossa, oli tämänkertainen vierailu kuin hän olisi astellut pieneen taloon ensimmäistä kertaa. Oli taianomaista, kun perhoset lentelivät vapaina. Oli niin pieniä kuin suuriakin lajikkeita. "Tämä on jotain sellaista, mitä Soulin eläintarhassa ei todellakaan ole", Minho sanoi haltioituneena ja otti kännykällään valokuvaa oranssista perhosesta. "Täältä saa paljon inspiraatiota piirtämiseen", Minho totesi.

"Mukava kuulla", Shou totesi ja päätyi itse ottamaan lyhyen videopätkän kännykällään lentävistä perhosista. Talossa tuli jokseenkin rauhallinen olo, ja Shou nautti siitä.

Perhostalo oli pieni, joten se oli suht nopeasti kävelty läpi, vaikka he hidastivatkin tahtiaan nauttiakseen perhosten katselusta mahdollisimman pitkään. Seuraavaksi he menivät katsomaan papukaijoja. "Papukaijat ovat niin värikkäitä", Shou totesi mielissään. Oli ilo katsella eksoottisia lintuja monissa eri väreissä. Linnut päästelivät komeita rääkäisyjä aika ajoin.

Minho Park


"Mukava kuulla", Shou kommentoi. Tämä otti puhelimellaan lyhyen videopätkän sillä välin, kun Minho otti toisen valokuvan, tällä kertaa mustan ja pinkin kirjavasta perhosesta. Trooppiset perhoset olivat todella kauniita.

He kävelivät perhostalon läpi mahdollisimman hitaasti, koska halusivat nauttia sen rauhallisesta tunnelmasta ja näteistä perhosista mahdollisimman kauan. Talo oli kuitenkin pieni, joten hitaallakin vauhdilla se oli pian käyty läpi. Minho lohduttautui kuitenkin sillä, että eläintarhassa oli paljon muitakin näyttäviä eläimiä. Niitä olivat muun muassa heidän seuraavana kohteenaan olevat papukaijat, jotka sädehtivät kirkkaissa väreissä perhosten tavoin.

"Papukaijat ovat niin värikkäitä", Shou totesi. Tämä piti selvästi papukaijojen katselusta, eikä se ollut ihme, sillä myös Minho viipyi mielellään papukaijojen häkkien luona, vaikka trooppiset linnut pitivätkin melkoista meteliä. "Niin ovat", Minho myötäili. Hän otti parista mielestään kaikkein hienoimmasta papukaijasta kuvan. Eläintarhasta sai erittäin hyvää materiaalia eläinpiirtämisen harjoitteluun.

Minho otti kuvan myös flamingoista, joiden lammelle he pistäytyivät papukaijojen jälkeen. Sitten olikin aika jättää linnut taakse ja astua isojen kissaeläinten alueelle, Leijonien Maahan. "Mistä eläimistä pidät kaikkein eniten? Ja onko sinulla ollut lemmikkejä?" Minho tiedusteli, kun he pysähtyivät leijonahäkin luokse ihailemaan savannin valtiaita.

Rishou Makito


Minho oli samaa mieltä hänen kanssaan papukaijoista. Shou odotti, kun kurssitoveri otti parista hienosta ja uljaasta papukaijasta pari valokuvaa. Sitten he koukkasivat flamingojen luo. Ne vasta olivatkin hauskoja lintuja.

Seuraavaksi he siirtyivät katsomaan isoja kissaeläimiä, ensimmäisenä he pysähtyivät katsomaan leijonia. Muhkeaharjainen urosleijona lepäsi kiven päällä ja pesi tassuaan tyytyväisen näköisenä. Olikohan se saanut juuri äsken aterian? "Mistä eläimistä pidät kaikkein eniten? Ja onko sinulla ollut lemmikkejä?" Minho kysyi.

"Perheelläni on aina ollut kaloja siitä asti, kun olin pieni, joten olen tykästynyt vedenalaiseen elämään ja eläimiin eniten. Jos niistä täytyy valita, sanoisin, että pidän merihevosista", Shou vastasi pohtien. "Entä sinä?" kitaristi kysyi vastakysymyksen.

Minho Park


"Perheelläni on aina ollut kaloja siitä asti, kun olin pieni, joten olen tykästynyt vedenalaiseen elämään ja eläimiin eniten. Jos niistä täytyy valita, sanoisin, että pidän merihevosista", Shou vastasi. Minho yllättyi hieman vastauksesta, koska hyvin harva ihminen nimesi merihevosta lempieläimekseen. Yleensä ihmiset vastasivat kissa, koira tai vaikka hevonen. Hänestä oli kuitenkin hauskaa, että Shoulla oli noin persoonallinen ja harvinainen suosikkieläin. Kurssitoveri oli kiinnostavampi kuin miltä tämä ensinäkemältä vaikutti.

"Entä sinä?" Shou kysyi vastakysymyksen. "Meillä ei ole koskaan ollut lemmikkejä. Tykkään kyllä sekä kissoista että koirista ja oikeastaan kaikista muistakin eläimistä. En ole oikeastaan miettinyt, mikä suosikkieläimeni on. Villieläimistä pidän kuitenkin kovasti muun muassa pingviineistä, mangusteista ja saukoista, koska ne ovat niin vilkkaita. Niiden puuhien katselemisesta tulee hyvä mieli", Minho vastasi.

Seuraavaksi vuorossa olivat trooppinen talo, jossa oli mm. hienoja kolibreja, sekä ötökkätalo, jotka olivat vieri vieressä. Ötökät eivät inhottaneet Minhoa, mutta ei hän myöskään ollut erityisen kiinnostunut niistä. Hän katseli yhdessä terraariossa mököttävää isoa mustaa tarantellaa ja pohti ääneen: "Miksiköhän jotkut haluavat pitää hämähäkkejä lemmikkinä? Ne eivät nauti ihmisen seurasta eivätkä tee paljon mitään, joten en oikein ymmärrä, mitä iloa niistä saa."

Rishou Makito


Moni oli sanonut Shoulle, että hänen lempieläinvalintansa oli tylsä ja ihmetellyt mitä kiinnostavaa muka merihevosissa oli. Shousta kalat ja merihevoset olivat oikeinkin mielenkiintoisia. Merihevonenkin joutui liikkuttamaan pikku eviään hullun lailla päästääkseen eteenpäin niinkin hitaasti kuin se pääsi.

"Meillä ei ole koskaan ollut lemmikkejä. Tykkään kyllä sekä kissoista että koirista ja oikeastaan kaikista muistakin eläimistä. En ole oikeastaan miettinyt, mikä suosikkieläimeni on. Villieläimistä pidän kuitenkin kovasti muun muassa pingviineistä, mangusteista ja saukoista, koska ne ovat niin vilkkaita. Niiden puuhien katselemisesta tulee hyvä mieli", Minho vastasi.

"Saukot ovat kyllä söpöjä", Shou hymyili. Ne olivat hyvin touhukkaita eläimiä.

Minho ja Shou suuntautuivat leijonien jälkeen trooppiseen taloon, jossa oli pienempiä trooppisia lintuja. Kolibrit olivat myös mielenkiintoisia, kun ne pystyivät liikuttamaan siipiään monen monta kertaa lyhyessä ajassa. Niiden jälkeen oli ötökkätalo, jonne Shou olisi jättänyt menemättä, jos olisi ollut yksin liikkeellä. Hän ei niin perustanut ötököistä.

Minho jäi tuijottamaan tarantellaa, joka kökötti paikallaan terraariossaan ja kysyi: "Miksiköhän jotkut haluavat pitää hämähäkkejä lemmikkinä? Ne eivät nauti ihmisen seurasta eivätkä tee paljon mitään, joten en oikein ymmärrä, mitä iloa niistä saa."

Shou tuijotti otusta hiukan kauempaa, häntä vähän karmi sen mustat kiiltävät silmät, jotka tuntuivat tuijottavan suoraan sieluun. Hän meni kananlihalle. "En ymmärrä myöskään", Shou totesi ja pohti, että saman kysymyksen voisi todeta myös kaloista, jotka eivät myöskään erityisemmin ilmaisseet viihtyvänsä ihmisen seurassa. Shou mielestä ne olivat kuitenkin tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin tarantella tai koppakuoriainen.