The Dream of Darrette

Rishou Makito


Shou odotti Minhoa Experience Archery-nimisen jousiammunta-rakennuksen edustalla. Kaksi viikkoa sitten hän oli ehdottanut Minholle, että tämä tulisi hänen kanssaan yhdelle kerta-jousiammuntakurssille, mihin tämä oli mielellään suostunut. Kitaristi oli iloinen saadessaan viimein kuluttaa bänditovereilta saamansa ilmaislipukkeet jonkun kanssa. Onneksi hän oli tavannut Minhon, ilman tätä hän ei olisi ollut varma, kenen kanssa olisi sitten mennyt. Ehkä veljensä? Veli oli kuitenkin kiireinen omassa elämässään, joten tämän kanssa olisi ollut vaikea sopia aikoja.

Kurssilla olisi muutama muukin ihminen, ja jousiammunta tapahtuisi sisätiloissa, mikä ei haitannut. Ilma oli sen verran viileä, ettei ulkona pystynyt hengaamaan sitä puolitoista tuntia, jonka verran kurssi kestäisi. Tunti oli tarkoitettu enimmäkseen aloittelijoille, joita he Minhon kanssa todellakin olivat. Shou oli vuosia sitten kokeillut jousiammuntaa, mutta muisti olleensa harvinaisen surkea siinä ja melkein jokainen nuoli oli lentänyt maalitaulun yli.

Shou oli vaatekerrakseen valinnut joustavan valkoisen pitkähihaisen t-paidan, kun tavallisesti hänen pukemissaan kauluspaidoissa ei olisi pystynyt kunnolla nostamaan käsiään ilmaan ilman, että kangas kiristäisi olkapäistä. Housuina hänellä oli tummansiniset puuvillahousut mustalla piikkivyöllä koristeltuna. Päällystakki, jonka hän oli laittanut ylleen kylmän suojaksi, oli harmaa villa-mix takki.

Kitaristi oli saapunut viisitoista minuuttia etuajassa ja uskoi Minhonkin tulevan ajoissa. Opiskelutoveri kun oli täsmällistä tyyppiä.

Minho Park


Kun Minho saapui Experience Archery -nimisen jousiammuntakeskukselle, hän huomasi Shoun jo odottavan häntä. Tämä oli selvästi saapunut erittäin hyvissä ajoin paikalle, sillä Minhokin oli melkein kymmenen minuuttia etuajassa. Ilmeisesti Shou odotti jousiammuntaa innolla. Minhokin oli kyllä mielissään tilaisuudesta harjoitella jousiammuntaa, sillä hänellä ei ollut jalkapallo- ja viulunsoittoharrastustensa vuoksi ollut tarpeeksi vapaata aikaa liittyä jousiammuntakerhoon. Olikin ollut todella mukavaa Shoulta kutsua hänet kaveriksi käyttämään lahjaliput.

"Moi, kiva nähdä taas! Sinä oletkin tullut ajoissa", Minho sanoi hymyillen päästyään Shoun luokse. Hän antoi katseensa käydä toisen pikaisesti läpi. Kurssitoveri oli jälleen pukeutunut persoonallisen tyylikkäästi: tällä oli harmaa villakangastakki, tummansiniset puuvillahousut ja musta niittivyö. Minho itse oli laittanut ylleen mustat pillifarkut, beigen trenssitakin ja harmaan kaulahuivin. Ulkotakin alla hänellä oli yksinkertainen mutta hyvin istuva musta t-paita.

"Menemmekö heti sisään?" Minho kysyi seuraavaksi hieroen ohuisiin harmaisiin sormikkaisiin puettuja käsiään yhteen. Ilma oli tänään kylmä, vaikka oli jo maaliskuu. Se johtui siitä, että tuuli kovaa ja aurinko oli ollut koko päivän pilvessä. Jossain vaiheessa alkaisi varmaankin sataa.

Rishou Makito


Niin kuin Shou oli uumoillutkin, hänen ei tarvinnut odottaa kuin muutama minuutti, kun Minho jo saapuikin paikalle. "Moi, kiva nähdä taas! Sinä oletkin tullut ajoissa", kurssitoveri tervehti hymyillen. "Hei! Kiva nähdä. Sinäkin olet ajoissa", Shou tervehti omasta puolestaan hymyillen. Oli mukavaa nähdä toinen noin innoissaan tästä kurssista. Minho oli pukeutunut yhtä tyylikkäästi kuten aina, tällä oli yllään beige trenssitakki ja mustat pillifarkut.

"Menemmekö heti sisään?" Minho kysyi hieroen sormikkaisiin käärittyjä käsiään yhteen. "Mennään vain", Shou vastasi. Ei olisi hyvä, jos Minho pääsisi paleltumaan ennen kurssia, joten oli parasta mennä ajoissa sisään.

He tulivat isohkoon aulaan, jossa oli tiski, ja jonka takana tervehti nainen iloisesti. "Hei, oletteko tulossa kertakurssille?"
"Kyllä. Minulla on vapaaliput kahdelle hengelle", Shou vastasi ja ojensi lipukkeensa naiselle, joka otti ne vastaan kuittaakseen ne käytetyiksi. "Olkaa hyvä ja menkää tuota käytävää pitkin, kääntykää vasemmalle, sitten löydätte pukuhuone numerolla 5, jonne voitte jättää takkinne ja tavaranne. Pukuhuoneen läpi menee toinen ovi, jonka takana kurssinne pidetään, voitte odottaa siellä, kunnes kaikki kurssilaiset ja ohjaaja saapuvat", nainen neuvoi.

"Kiitoksia", Shou kiitti ja lähti kävelemään naisen neuvomaan suuntaan. Kaksikko saapui pukuhuoneeseen, jossa oli lukittavia kaappeja. Pukuhuoneessa oli pari muutakin ihmistä riisumassa takkejaan. "Mukavaa, että saa tavarat turvaan", Shou totesi riisuessaan takkiaan. Hän asetti sen pukukaappiin ja lukitsi avainlukossa olleella avaimella. Avaimen sai kätevästi säilöön taskuun kurssin ajaksi.

Heitä ennen pukuhuoneessa ollut kaksikko meni ampumaradan puolelle. "Mennään mekin odottamaan tuolle puolen", Shou ehdotti, kun Minhokin oli saanut ulkovaatteet pois yltään.

Minho Park


"Hei! Kiva nähdä. Sinäkin olet ajoissa", Shou oli vastannut iloisesti hänen tervehdykseensä. Nyt tämä myöntyi menemään sisään, joten he astuivat jousiammuntakeskukseen ja jättivät hyisen ulkoilman taakseen. Oli onni, että kurssi järjestettiin sisätiloissa eikä ulkokentällä, koska puolessatoista tunnissa olisi ehtinyt jäätyä täysin.

"Hei, oletteko tulossa kertakurssille?" tiskin takana aulassa oleva naispuolinen työntekijä tiedusteli. "Kyllä. Minulla on vapaaliput kahdelle hengelle", Shou virkkoi ja ojensi lahjalipukkeensa työntekijälle, joka kuittasi ne käytetyiksi. Sitten tämä ohjeisti heitä: "Olkaa hyvä ja menkää tuota käytävää pitkin, kääntykää vasemmalle, sitten löydätte pukuhuone numerolla 5, jonne voitte jättää takkinne ja tavaranne. Pukuhuoneen läpi menee toinen ovi, jonka takana kurssinne pidetään, voitte odottaa siellä, kunnes kaikki kurssilaiset ja ohjaaja saapuvat." Shou ja Minho kiittivät ohjeista ja lähtivät sitten käytävää pitkin pukuhuoneeseen.

Pukuhuoneessa oli pari muutakin ihmistä paikalla, mutta se oli tilava, joten heille oli hyvin vapaita kaappeja ja tilaa riisua ulkovaatteensa. "Mukavaa, että saa tavarat turvaan", Shou totesi ottaessaan takkiaan yltään. Sen alta paljastui valkoinen t-paita. "Niin on", Minho vastasi. Saatuaan oman takkinsa riisuttua hän laittoi sen olkalaukkunsa kera pukukaappiin, lukitsi kaapin ja talletti avaimen farkkujensa taskuun.

Heitä ennen pukuhuoneeseen tulleet ihmiset siirtyivät ampuradalle. "Mennään mekin odottamaan tuolle puolen", Shou ehdotti. Minho nyökkäsi, ja niin hekin siirtyivät eteenpäin. Hallissa, johon he tulivat, oli jousiammuntavälineitä ja maalitauluja. Minho katseli kiinnostuneena ympärilleen hetken mutta kääntyi sitten Shoun puoleen. "En ole muistaakseni kysynyt, harrastatko tai oletko harrastanut muuta kitaransoiton ja bänditouhujen lisäksi", hän sanoi kysyvään sävyyn.

Rishou Makito


"Niin on", Minho totesi vastaukseksi riisuessaan omaa takkiaan, jonka alta paljastui musta hyvin istuva t-paita. Minho nyökkäsi, kun Shou ehdotti ampumaradan puolelle menemistä. Shoukin katseli ympärilleen. Maalitaulut oli aseteltu toiselle päätyseinälle, jotta sai osaamisen mukaan mitata matkan, jolta halusi ampua. Shou ei itse ainakaan pystyisi kauhean kaukaa ampumaan.

"En ole muistaakseni kysynyt, harrastatko tai oletko harrastanut muuta kitaransoiton ja bänditouhujen lisäksi", Minho sanoi kysyvästi. "Hmm, en varsinaisesti. Olen kokeillut kaikenlaista, mutta musiikki on ollut aina minun pääjuttuni. Tosin, olen kiinnostunut antiikkisista esineistä ja niiden keräilystä, mutta en tiedä voiko sitä kutsua harrastukseksi, kun sekin on satunnaista", Shou vastasi.

He odottivat vielä muutaman minuutin, minkä jälkeen vielä pari ihmistä liittyi heidän ryhmäänsä. Sitten kurssi saattoi alkaa. Heidän jousiammunta-opettajanaan oli Keviniksi esittäytynyt keski-ikäinen mies, joka alkoi selittää lyhyesti lajin historiasta, erilaisista jousista ja muista. Tämä esitteli myös hyvin yksityiskohtaisesti jousta, jota he tulisivat tällä tunnilla käyttämään.

Minho Park


"Hmm, en varsinaisesti. Olen kokeillut kaikenlaista, mutta musiikki on ollut aina minun pääjuttuni. Tosin, olen kiinnostunut antiikkisista esineistä ja niiden keräilystä, mutta en tiedä voiko sitä kutsua harrastukseksi, kun sekin on satunnaista", Shou vastasi. "Kiinnostavaa", Minho vastasi vilpittömästi. Millaisiakohan esineitä toisella mahtoi olla asunnossaan?

Hetken päästä paikalle saapuivat opettaja, Kevin-niminen keski-ikäinen mies, sekä pari nuorta miestä, jotka olivat myös osallistumassa kurssille. Kevin alkoi kertoa jousiammunnan historiasta ja erilaisista jousista, mutta Minho löysi itsensä tuijottamasti opettajan sijaan toista nuorista miehistä. Tämä näytti puoliksi korealaiselta ja puoliksi eurooppalaiselta. Se ei kuitenkaan ollut Minhon mielenkiinnon syy, vaan se, että miehessä oli jotain tutun oloista. Hän ei kuitenkaan saanut tarkemmin kiinni siitä.

Mies vilkaisi kysyvästi hänen suuntaansa, ilmeisesti vaistottuaan hänen tuijotuksensa, ja Minho käänsi nopeasti katseensa opettajaan. Häntä hävetti, että hän oli jäänyt sillä tavalla epäkohteliaasti tarkkailemaan vierasta ihmistä. Se ei ollut hänen tapaistaan. Hän ei kuitenkaan tiennyt, mikä häneen oli mennyt. Miehessä vain oli jotain sellaista, mikä veti hänen huomiotaan puoleensa.

Opettaja Kevin siirtyi esittelemään osa kerrallaan jousta, ja Minho pakottautui keskittymään esittelyyn. Hän oli tullut tälle kurssille pitämään Shoulle seuraa ja oppimaan jousiammunnasta eikä tuijottelemaan vieraita miehiä, ja hänen oli paras pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Ei ollut Shouta kohtaan reilua olla vain osittain läsnä.

Rishou Makito


"Kiinnostavaa", Minho kommentoi vilpittömän oloisesti Shoun harrastuksiin. Moni oli aina pitänyt Shoun kiinnostusta antiikkisiin asioihin ja esineisiin omituisena ja kutsunut häntä vanhanaikaiseksi sen vuoksi. Shou ei piitannut sellaisista kommenteista. Hänestä oli vain mielenkiintoista, että vanhoilla esineillä oli oma arvonsa ja historiansa. Oli parasta, jos sai kuulla jonkin vanhan esineen tarinan ja kuinka se oli päätynyt siihen missä oli sillä hetkellä.

Shou kuunteli tarkkaavaisena Kevinin selitystä jousiammunnasta ja jousesta, jolla heidän oli tarkoitus tällä kurssilla ampua. Kitaristi kuitenkin huomasi jossain vaiheessa Minhoa vilkaistessaan, että tämä katseli samassa kurssissa olevaa nuorukaista, jolla oli aasialaisia piirteitä kasvoilla. Nuorukainen oli varsin komea, joten ei ollut ihme, että Minho oli enemmän kiinnostunut tästä kuin Kevinin selityksistä.

Kun Kevin oli saanut esiteltyä jousen, oli aika ryhtyä käytännön pariin. Jokaiselle kurssilaiselle oli jousi. Rata oli niin leveä, että jokainen pääsi ampumaan yhtä aikaa, ei tarvinnut odottaa vuoroaan. Shou asettui reunimmiaselle paikalle. Kevin kävi korjaamassa virheellisesti jousen pitämiset jokaiselta, joilta tarvitsi. Shoulla itsellään ote oli liian ylhäällä, joten hän Kevinin kehotuksesta korjasi sitä.

Shou ensimmäinen nuoli meni täysin ohi maalista. Shouta huvitti miten pahasti nuoli meni ohi, ainakin puoli metriä maalitaulun yläpuolelta. Seuraava nuoli osui kyllä tauluun, mutta silti kaukana pisteistä. Kolmas kerta jo osui paremmin. Tähtäämisen opettelussa meni oma aikansa, mutta kyllä siihen pääsi jyvälle pian.

Minho Park


Melko pian Kevin sai teoriaosuuden päätökseen ja päästiin käytännön harjoittelun pariin. Shou valitsi reunimmaisen paikan, ja Minho asettui tämän viereiselle paikalle. Kevin kierteli korjaamassa jousiotteita, ennen kuin aloitettiin ampuminen. Sekä Minhon että Shoun otteessa oli hieman korjattavaa, mutta se oli odotettavissa. Jos he olisivat olleet taitavia jousiampujia, he eivät olisi tarvinneet opetusta.

Ensimmäiset kaksi nuolta menivät kirkkaasti ohi maalitaulusta, mutta kolmas nuoli osui jo tauluun, vaikkakin reunaan. Hiljalleen nuolet kuitenkin alkoivat osua lähemmäs keskustaa, varsinkin kun Kevin kävi antamassa lisävinkkejä. Minho huomasi, että Shoun taulussa törrötti jo monta nuolta, yksi jopa lähes keskellä. Toiselle sivulle vilkaistessaan korealaisnuorukainen kuitenkin huomasi, että Shoun suoritus kalpeni hänen aiemmin katselemansa puoliksi korealaisen miehen suorituksen rinnalla. Lähes kaikki tämän nuolet olivat nimittäin lähellä taulun keskiosaa. Kevinkin oli huomannut miehen taidokkaan suorituksen ja kehui tätä parhaillaan.

Minho katseli Kevinin ja miehen sananvaihtoa sivusta ja yritti miettiä, miksi mies näytti tutulta. Hän oli varma, ettei tuntenut ketään puoliveristä. Ja silti jokin kello hänen päässään soi.

Vasta kun mies virnisti Kevinille, Minho yhtäkkiä tajusi, ketä mies muistutti. Varsinkin tuo ilme kasvoillaan tämä näytti huomattavan paljon Cheolilta, hänen toiselta poikaystävältään. Minho ei ollut ajatellut Cheolia aikoihin, joten ei ihme, ettei hän ollut heti tajunnut yhteyttä. Nyt kun hän oli hoksannut sen, yhdennäköisyyttä oli kuitenkin mahdotonta sivuuttaa.

Minho kääntyi takaisin omaan maalitauluunsa päin ja viritti jälleen jousensa. Oli parasta yrittää vain keskittyä jousiammuntaan eikä muistella menneitä. Pian hän kuitenkin huomasi, ettei hänen keskittymisensä ollut kunnossa. Nuolet lensivätkin vähän minne sattui, osa jopa kokonaan ohi maalista, kuten aivan alussa. Se ei kyllä ollut ihme, sillä maalitaulun sijaan hänen ajatuksensa pyörivät Cheoliin liittyvissä muistoissa.

Rishou Makito


Shou oli melko ylpeä suorituksestaan, kun nuoli osui melko lähelle keskustaa. Hän vilkaisi Minhon taulua, tämä oli myös muutaman epäonnistuneen tähtäyksen jälkeen parantanut suoritustaan. Muutkin olivat onnistuneet saamaan tauluihinsa osumia, etenkin aasialaistataustainen nuorukainen, jota Minho tälläkin hetkellä tuijotti varsin kiinteästi.

Minhon ilme ei kuitenkaan vaikuttanut kovin intiimin kiinnostuneelta, kun tämä katsoi nuorukaista, pikemminkin uteliaalta. Hetkeä myöhemmin Minhon ilme kuitenkin muuttui huolestuneeksi eikä tämän jousiammunta suorituksetkaan olleet kovin keskittyneitä enää. Jokin oli alkanut vaivata Minhon mieltä. Shou ei kuitenkaan halunnut vielä kysyä asiasta, ei kesken tunnin, kun kuulolla oli muitakin. Ehkä sitten kurssin jälkeen.

Shou huomasi käsiensä alkavan väsyä jousen kiristämisestä. Se kyllä vaati enemmän käsivoimia, kun ulkopuolelta näytti. Ammattilaiset saivat ampumisen näyttävän niin helpolta mitä se todellisuudessa oli. Shoun oli pakko miettiä, mitä aasialaistaustainen nuorukainen teki aloittelijoiden kurssilla, jos oli niin hyvä. Tai sitten tämä oli vain luonnonlahjakkuus.

Minho Park


Suhde Cheoliin ei ollut mitenkään mukava asia muistella. Minho oli ollut silloin huonossa elämäntilanteessa ja tehnyt typeriä ratkaisuja. Jos hänen ensimmäinen enemmän tai vähemmän poikaystävänsä Taewon ei olisi särkenyt hänen sydäntään tai hänellä ei olisi ollut niin vaikeaa vanhempiensa kanssa, hän ei ehkä olisi sortunut Cheolin pauloihin. Niin oli kuitenkin tapahtunut, eikä jälkiviisaudesta ollut mitään apua. Onneksi hän oli sentään Jihyen avustuksella tajunnut päättää heidän suhteensa ja palata muutenkin kunnolliselle polulle, ennen kuin oli ehtinyt tapahtua peruuttamatonta vahinkoa.

Minho vilkaisi puoliksi korealaista nuorukaista, joka yhä jutteli Kevinin kanssa. Tämä kuului kertovan, että oli aiemmin harrastanut jousiammuntaa. Se selitti, miten tämä oli niin paljon parempi jousiammunnassa kuin kurssitoverinsa. Kuulemma tämä oli tullut kurssille verestämään taitojaan. Näytti kyllä siltä, ettei tämä erityisemmin kaivannut kertaamista, kun kerran ampui noin hyvin.

Minho kääntyi äänettömästi huokaisten takaisin omaan maalitauluunsa päin. Cheolista eroamisesta oli kulunut jo kuusi vuotta ja hänellä oli sittemmin ollut kolme muuta poikaystävää, joten ei ihme, että tuntui niin kummalliselta ajatella eksää nyt. Hänen oli myös myönnettävä, että hän oli tietoisesti työntänyt Cheolin mielestään, samoin kuin koko silloisen ajanjakson, koska mikään siinä ei ollut mieltä ylentävää muisteltavaa. Muista poikaystävistään hänellä oli myös hyviä muistoja, mutta kaikki Cheoliin liittyvät muistot olivat enemmän tai vähemmän negatiivisia.

Minho ampui puolivillaisesti vielä muutamia nuolia. Onneksi sitten oli jo aika lopettaa. Kevin kiitti kaikkia kurssille osallistumisesta ja mainosti jatkokurssia, ennen kuin päästi heidät pukuhuoneeseen. Minho asteli kaapilleen, avasi sen ja rupesi pukemaan ulkovaatteita ylleen. Sitten hän päätti tsempata ja kysyi Shoun puoleen kääntyen: "Oliko sinulla kivaa? Ainakin näyit osuvan maaliin huomattavasti paremmin kuin minä."

Rishou Makito


Shou myös kuuli sivukorvallaan aasialaistaustaisen miehen tulleen verestävään vain taitojaan, vaikkei siihen ollut näemmä edes tarvetta. Nuorukainen vaikutti Kevinin kanssa jutellessaan hieman ylimieliseltä ja turhan mahtailevalta, ihan kuin olisi nauttinut siitä, että oli monta kertaa muita parempi.

Aika alkoi loppua. Shoun kaksi viimeisintä nuolta osuivat lähelle taulun keskiosaa. Hän oli tyytyväinen suoritukseensa ja oli yllättynyt, että loppua kohden oli parantanut niinkin paljon huonon alun jälkeen. Minho taas vaikutti jo kyllästyneen ammuntaan, kun tämän viimeiset nuolet olivat jotenkin ponnettomia. Shou alkoi huolestua. Mikähän oli saanut Minhon niin poissaolevaksi?

Kevin päästi heidät kiitoksien kera pukuhuoneeseen. Shoun täytyisi kyllä vielä käydä parilla alkeiskurssilla, ennen kuin saattoi ajatella edes jatkokurssia. Jos siis tästä tulisi tapa. Shou kuitenkin epäili että tulisi. Bändissä ja omassa elämässä oli muutenkin niin kiireistä, ettei hän ehtisi käydä useammilla jousiammuntakursseilla. Tämä oli oikein mukava kertakokemus.

"Oliko sinulla kivaa? Ainakin näyit osuvan maaliin huomattavasti paremmin kuin minä", Minho sanoi heidän pukiessaan ulkovaatteita ylleen. "Oli kivaa. Oli mukava huomata pientä kehitystä", Shou vastasi. Minho näytti siltä kuin pakottaisi itsensä olemaan positiivinen, oli kuitenkin selvää, että opiskelutoverin mieltä painoi jokin. "Entä sinulla?"

Minho Park


"Oli kivaa. Oli mukava huomata pientä kehitystä", Shou vastasi. Minhosta oli mukava kuulla, että tämä oli nauttinut jousiammuntakokemuksesta. Vaikka Shoun bänditoverit olivat tämän kertoman perusteella välillä ajattelemattomia, tämä lahja oli ollut onnistunut ostos näiltä. Harmi, että Minhon ajatukset olivat karanneet jousiammunnasta Cheoliin, muuten hänkin olisi varmasti nauttinut iltapäivästä enemmän. Pääasia kuitenkin oli, että itse lahjan saaja oli pitänyt siitä.

"Entä sinulla?" Shou kysyi vastakysymyksen. "Tarvitsen vielä paljon harjoitusta. En muutenkaan ollut tänään parhaassa vireessä, sillä ajatukseni harhailivat", Minho vastasi pahoittelevasti hymyillen. "Oli kuitenkin mukavaa, että kutsuit minut mukaan. Yksi kokemus lisää", hän lisäsi tehdäkseen selväksi, että arvosti sitä, että opiskelutoveri oli tahtonut hänet seurakseen.

Rishou Makito


"Tarvitsen vielä paljon harjoitusta. En muutenkaan ollut tänään parhaassa vireessä, sillä ajatukseni harhailivat. Oli kuitenkin mukavaa, että kutsuit minut mukaan. Yksi kokemus lisää," Minho vastasi pahoittelevasti hymyillen.

Shou nyökkäsi, oli mukavaa, että Minhokin oli joltakin osalta viihtynyt, vaikka tämän innostunut olikin puolessa välissä lopahtanut. Shou toivoi, ettei se johtunut hänestä jollain tapaa. "Oli mukava käydä kanssasi", Shou sanoi hymyillen.

He poistuivat jousiammuntakeskuksesta puettuaan takit ylleen. Shou epäröi hetken, kun he kävelivät kadulla, ennen kuin kysyi: "Painaako mieltäsi jokin?"

Minho Park


Shou nyökkäsi ja sanoi hymyillen: "Oli mukava käydä kanssasi." He pukivat takit ylleen ja ottivat laukkunsa säilytyslokerosta, minkä jälkeen he olivat valmiita lähtemään. He kävelivät vastaanottotiskin ohi ja jatkoivat yhtä matkaa katua pitkin.

Äkisti Shou kääntyi hänen puoleensa ja kysyi: "Painaako mieltäsi jokin?" Opiskelutoveri oli siis huomannut hänen negatiiviseksi kääntyneen mielialansa. Ehkä Minhon olisi pitänyt osata odottaakin sitä, sillä Shou oli tarkkaavainen. Hän oli kuitenkin ajatellut, ettei ollut ollut kovin läpinäkyvä.

Minho epäröi hetken mutta päätti sitten kertoa totuuden, sillä hän oli mielellään rehellinen ja oli tottunut siihen, että saattoi puhua Shoulle avoimesti ikävistäkin asioista. "Se minun toisella puolellani ampunut taitava nuorukainen toi mieleen erään eksäni. En ole ajatellut häntä aikoihin, sillä erostamme on jo kuusi vuotta. Meidän suhteemme ei myöskään ollut sellainen, jota olisi mukava muistella."

Pienen tauon pidettyään Minho jatkoi. "Olin 15-vuotias, kun tapasin Cheolin. Elämäni ensimmäinen suhde oli juuri päättynyt, jos sitä nyt edes suhteeksi saattoi sanoa. Tunteeni olivat nimittäin yksipuoliset, Taewonille se oli pelkkää seksiä. Joka tapauksessa olin hyvin allapäin. Lisäksi kotona oli vaikeaa. Olin väsynyt vanhempieni odotuksiin, joita en kyennyt täyttämään, joten kapinoin, mikä vain pahensi asioita."

"Cheol oli minua neljä vuotta vanhempi ja muutenkin juuri sellaista seuraa, mitä vanhempani paheksuivat, mikä teki hänestä minun silmissäni kiinnostavan. Lisäksi hän oli hyvännäköinen ja charmikas sekä omisti moottoripyörän. Olin otettu, kun hän iski silmänsä minuun, ja rakastuin häneen melkein suoraa päätä. Teimme yhdessä kaikenlaista tyhmää, kuten poltimme kannabista, kännäsimme ja töhrimme bussipysäkkejä spray-maaleilla. Kadun sitä nyt, samoin kuin koulusta lintsaamista. Myöskään suhteestamme vanhemmilleni kertominen ei ollut jälkikäteen ajateltuna järkevää, sillä se pahensi tilannetta kotona entisestään. Silloin halusin kuitenkin osoittaa, kuinka vähän heidän mielipiteensä minua kiinnostaa."

"Mitä Cheoliin tulee, hän ei ollut mikään unelmapoikaystävä. Hän meni aina omat halut edellä, ja koska halusin miellyttää häntä, en yleensä sanonut mihinkään ei, vaikka olisin tahtonut. Ylipäätään minun hyvinvointini tai onnellisuuteni ei merkinnyt hänelle paljoakaan. Aloin kuitenkin ymmärtää totuuden hänestä vasta, kun sain hänet kiinni pettämisestä eikä hän ollut aidosti pahoillaan siitä. Näin jälkikäteen ajateltuna olen melko varma, ettei se ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli uskoton, vaikka hän väittikin niin."

"Kaikesta tuosta huolimatta olisin varmaan jatkanut hänen kanssaan seurustelua, ellei Jihye olisi puuttunut asiaan. Hän oli saanut tarpeekseen toilailujeni katsomisesta sivusta ja päätti puhua suunsa puhtaaksi. Hän sai minut tajuamaan, ettei seuraisi mitään hyvää, jos jatkaisin samaa rataa. Ymmärsin myös, että tulevaisuuden hukkaan heittäminen vanhempia vastaan kapinoimisen vuoksi oli turhan kova hinta. Niinpä jätin sekä päihteet että Cheolin ja aloin taas keskittymään opiskeluun ja harrastuksiin", Minho päätti kertomuksensa.