Working with passion

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Maatilalle saavuttuaan Darretten jäsenet olivat saaneet vajaan puoli tuntia aikaa majoittua huoneisiinsa ja vaihtaa vaatteita, jos mieli teki. Tilan omistaja oli varoittanut, että vaatteet saattaisivat sottaantua työnteossa, joten parhaita vaatteita ei ehkä kannattanut pitää yllään. Kazuhiro oli ottanut miehen neuvosta vaarin ja vaihtanut ylleen polvista kuluneet vanhat farkkunsa ja yksinkertaisen mustan pitkähihaisen paidan. Koska hän oli osannut ennakoida, että maatilalla olisi tiedossa likaisia hommia, hän oli varannut mukaan huonokuntoisimpia vaatteitaan. Hänellä ei ollut mitään halua sotkea kauluspaitojaan tai upouusia pillifarkkujaan lannalla tai millään vastaavalla luonnontuotteella.

Huonejärjestely oli ollut kaikkea muuta kuin Kazun mieleinen. Hän oli nimittäin joutunut samaan huoneeseen Akin kanssa, vaikka oli ilmaissut varsin selkeästi mielipiteensä asiasta. Benjiro oli kuitenkin pitänyt kiinni päätöksestään majoittaa Hika ja Shou samaan huoneeseen ja ottaa itse huonekaverikseen Niya. Kazuhiro oli varma, että manageri oli tehnyt sen pelkkää ilkeyttään. Tai sitten tämä kuvitteli pääsevänsä Niya kanssa intiimimpään kanssakäymiseen, jos asuisi samassa huoneessa. Jos Benjiro nyt ylipäätään oli kiinnostunut miehistä, sitähän Kazu ei tiennyt. Hän ei kuitenkaan olisi erityisen yllättänyt, jos Benjiro todella paljastuisi homo- tai biseksuaaliksi, sillä jokin miehessä tuntui vihjaavan siihen suuntaan.

Majoittumisen ja vaatteiden vaihdon jälkeen oli ollut vuorossa myöhäinen lounas. Kazuhiro oli joutunut syömään pelkkiä perunoita, sillä niiden kanssa oli tarjolla possun filettä, eikä hän syönyt punaista lihaa. Rumpali toivoi kovasti, että jokainen ateria ei koostuisi liharuuasta, koska muutoin hänen ruokailuistaan tulisi kovin yksipuolisia. Ei hän sitä paitsi edes pitänyt perunoista. Mieluummin hän olisi syönyt riisiä tai vaikka pastaa.

Nyt Kazuhiro seisoi yhä pahantuulisena yhdessä bänditovereidensa kanssa pihalla saamassa ohjeistusta työhön. Heidän oli tarkoitus työskennellä illalliseen asti. Sen jälkeen he saisivat osallistua kylässä illalla pidettävään juhlaan, jos vain haluaisivat. Kazu ei ollut kovinkaan varma, että haluaisi. Kun iltapäivä olisi ohi, hän haluaisi luultavasti vain ottaa virkistävän suihkun ja painua huoneeseensa lukemaan, kunnes olisi tarpeeksi myöhä nukkumista varten. Kokopäiväinen bänditoverien seura kiristi hänen hermojaan.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Aki oli varustautunut jo muutenkin huonokuntoisempiin vaatteisiinsa, jotka koostuivat harmaista rispaantuneista farkuista ja punaiseen t-paitaan, jossa oli valkoinen kuvio edessä ja takaa, joten ei joutunut sen kummemmin vaihtamaan vaatteitaan, muuta kuin riisumaan pikkutakkinsa, joka hänellä oli ollut yllään autossa. Kazu oli vastustanut samaan huoneeseen joutumista hänen kanssaan, varmaankin pelkäsi, että hän tulisi halimaan tätä yölläkin. Tuolla ei ollut mitään pelättävää, nimittäin hänellä ei ollut tapana kävellä unissaan, varsinkaan toisten sänkyihin nukkumaan. Toki rumpali vastusti muistakin syistä, joita tuskin tarvitsi edes mainita.

Bändi oli kokoontunut pihalle maajussin eteen ottamaan vastaan työtehtävät. Ben oli taas hävinnyt jonnekin, aina se lähti jonnekin ja jätti heidät oman onnensa nojaan. Ei sillä, että he olisivat erityisemmin tarvinnut tätä, mutta Benin toimet eivät oikein vastanneet Akin käsitystä managerin hommista. "Teillä olisi hommana maalata tuo maja tuolta pellolta, korjata uudistaa lehmäaitaus ja perunoiden kuoriminen illalla pidettäviin juhliin. Ne menevät ruokaa tarjoaviin kojuihin raaka-aineiksi..." Mies piti tauon ja antoi katseensa kiertää kaikissa, arvioiden sitä mihin kukakin kykenisi. "Te kaksi menette maalaamaan vajan", mies sanoi osoittaen basistia ja rumpalia. Vissiin ukko katsoi heidän vaatetustaan, joka sopisi ihan hyvin sotkettavaksi maalilla, Hikalla ja Shoulla kun sattui olemaan kaupunkikledjut päällään.

Aki naurahti ironisesti itsekseen katsomatta kuitenkaan Kazua. Tuon päivä pahentuisi entisestään joutumalla vielä samaan ryhmään hänen kanssaan. Häntä itseään se ei varsinaisesti haitannut, hän kun oli tavallaan tottunut jo toisen ilveilyihin, ainaiseen kiukkuisuuteen ja vihan purkuun häntä kohtaan. "Te kaksi korjaatte aidan ja sinä pikkuinen kuorit perunoita tuolla perunavitriinissä", mies jatkoi osoittaen sitten ensin bändin kyyhkyläisiä ja sitten vasta Niyaa. Aki purskahti lyhyeen nauruun ja läimäytti nuorinta selälle. "Hienoo Niya, pääset kuorii perunoita!" Onneksi Aki ei joutunut moiseen hommaan, hän kun vihasi perunoiden kuorimista. Hänelle sattui käymään aina niin, että hän kuori enemmän sitä sisusta kuin kuoria itsessään. Siispä jäljelle ei olisi jäänyt kuin pieni läntti keltaista juuresta.

Basisti vilkaisi sitten vajan suuntaan, jonne heidän kuuluisi mennä puuhaamaan. Vaja oli joku varasto kaikenlaisille roinille, muun muuassa traktorin ja peltokorjuun osille. Ulkomaali oli kulunut aikaa sitten, ei ihme että tarvitsi vähän väriä. Tilanomistaja neuvoi Akia hakemaan talon seinämältä pari vaaleanruskeaa väriä sisältävää maalipurkkia ja pensselit. Hän teki työtä käskettyä, kävi hakemassa ja palasi takaisin ja tyrkkäsi pensselit Kazun käteen, jotta tämäkin tekisi jotain. Hän kantaisi maalipurkit kun tuskin Kazu edes jaksaisi. Heidän ei tarvitsisi enää kuunnella miehen latelemia ohjeita Niyalle ja muille, joten Aki lähti jo tallustelemaan kohti pellon vieressä olevaa vajaa.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Niya ei ollut tähän mennessä nauttinut olostaan maatilalla. Paikka vaikutti umpitylsältä, ruoka oli pahaa ja hän joutui bändikaveriensa sijaan jakamaan huoneensa Benin kanssa. Ei hänellä tietenkään mitään erityistä manageria vastaan ollut, mutta tästä ei yleensä ollut mitään viihdykettä hänelle. Aikuiset olivat aina yhtä tylsän asiallisia eivätkä innostuneet tekemään mitään arvaamatonta. Jos hän olisi majoittunut samaan huoneeseen vaikkapa Akin kanssa, hän olisi saattanut kyetä houkuttelemaan basistin vaikka lehmiä härnäämään tai ajamaan kanssaan kanoja takaa, kun taas Benin kanssa moisesta ei ollut pienintäkään toivoa.

Tällä hetkellä Niya seisoi bändikavereidensa kanssa maatalon pihamaalla kuuntelemassa maajussin ohjeita päivän töistä. Vokalisti haukotteli avoimesti miehen jorinoille. Miksi tämän piti kertoilla heille illalla pidettävän sadonkorjuujuhlan taustoista? Menisi jo asiaan ja kertoisi, mitä heidän piti tehdä palkkansa eteen, eivät he mitään historialuentoa olleet tulleet tänne asti kuuntelemaan. Ja missä Ben oli? Eikö tämänkin olisi managerina pitänyt osallistua rahan hankkimiseen?

Vihdoin ja viimein maajussi pääsi asiaan. "Teillä olisi hommana maalata tuo maja tuolta pellolta, korjata uudistaa lehmäaitaus ja perunoiden kuoriminen illalla pidettäviin juhliin. Ne menevät ruokaa tarjoaviin kojuihin raaka-aineiksi..." mies selosti. Niya piristyi hiukan ja aikoi jo hihkaista haluavansa maalaamaan latoa, kun maalainen rupesi jakamaan töitä heidän puolestaan. Maalausurakka meni Kazulle ja Akille, Hika ja Shou saivat lehmiaitauksen huolekseen ja Niyalle jäi... perunoiden kuoriminen?

"Hienoo Niya, pääset kuorii perunoita!" Aki naureskeli ja läimäytti häntä reippaasti selkään. Niya mulkaisi basistia pahasti ja risti käsivartensa puuskaan. "Miksi mä muka joudun kuorimaan jotain pottuja? Mä haluun kanssa mennä maalaamaan latoo", hän protestoi.

"Olet pienikokoisin ja nuorin, joten sinulle pitää antaa kevyimmät työt", maajussi vastasi rauhallisesti ja osoitti sitten perunavitriinin suuntaan. "Alapas nyt vain mennä, että saadaan potut ajoissa juhliin." Niya näytti hapanta naamaa mutta lähti kuitenkin marssimaan työpisteensä suuntaan. Jollei tämä urakka olisi ollut Darretten hyväksi, hän olisi kyllä kieltäytynyt tyystin. Perunoiden kuoriminen oli maailman tylsintä puuhaa. Sitä paitsi potut maistuivatkin pahalta, joten oli ihan typerää kuoria niitä juhlia varten. Mikseivät maalaiset voineet tarjoilla vaikka riisiä kemuissaan?

[OtakuCroco]

Kyousuke Nomishi

Kyousuke Nomishi, lempinimeltään Kyo ja tunnetusti Benjiron pikkuveli käveli kohti nuhjuisen näköistä perunavitriiniä. Hän oli tullut tänne tapaamaan isoveljeään, jolle oli erittäin katkera siitä, miten tämä oli kohdellut häntä ja vanhaa isää lähtemällä omille teilleen. Jiron etsiminen oli ollut vaikeaa, mutta hän oli kuin olikin onnistunut pääsemään isoveljensä kannoille ja seurannut tätä tälle isolle maatilalle. Hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä isoveli oikein aikoi tehdä tällaisessa paikassa japanilaismiesten kanssa, mutta sillä ei ollut väliä. Hän oli tullut tänne antamaan Jirolle tupenrapinat.

Se mistä Kyo oli erittäin loukkaantunut, oli se, ettei mies ollut tunnistanut häntä ollenkaan pikkuveljekseen. Ja kun tämä viimeinkin kuuli hänen henkilöllisyytensä, tämä oli yllättynyt ja kysynyt sitten vain välinpitämättömästi, mitä hän teki täällä. Jiron kanssa oli kuin olikin turha vääntää syvällistä veljellistä keskustelua, niin hän oli arvellutkin, mutta olisi hän toivonut jotain enemmänkin. Kyon mielessä pyöri monta kysymystä menneisyydestä ja virheistä, joita he molemmat olivat tehneet. Mies oli pitänyt naamansa kiinni ja käskenyt häntä rauhoittumaan ja menemään kuorimaan vaikka perunoita.

Perunoita? Miksi samperissa hänen pitäisi kuoria perunoita maatilalla, jonne hän oli tullut vain veljensä perässä? Mitä hän hyötyisi siitä? Jiro oli sanonut olevansa kiireinen ja lupasi keskustella hänen kanssaan kun työt olisi tehty. Siispä Kyo oli alistunut isoveljensä tahtoon ja lähtenyt kävelemään perunakellaria kohden. Asia ei kuitenkaan innostanut häntä ollenkaan, sillä perunat olivat pölyisiä ja pölyisessä tilassa, joten hän pelkäsi saavansa astmakohtauksen kuorimisen yhteydessä.

Ennen kuin nuorukainen avasi raskaan oven, hän veti inhalaattorilla pari henkäystä ja meni sitten sisään nostaen ensin kyynärpäihin harmaanmustan pitkähihaisen paidan hihat. Perunoita oli iso kasa. Liian paljon, ainakin tuhat, näytti miljoonalta. Perunatilassa haisi pahalle ja ummehtuneelle, täälläkö hänen kuuluisi viettää miljoona tuntia pottuja kuorien? Mihin hän oli lupautunutkaan. Taas jälleen kerran hän oli suutuspäissään tehnyt väärän valinnan. Aikaansa hän olisi yhtä hyvin voinut kuluttaa vaikka lukemalla jossain ladon nurkassa aurinkoa ottaen.

Vasta nyt Kyo huomasi, ettei ollut tullut vajaan yksin. Pottuvuoren takaa nimittäin paljastui laiha ja pieni poika, joka oli kuorimassa perunoita, tosin kovin innottoman näköisesti. "Millaiset ihmiset pistävät kymmenvuotiaita näin isoon urakkaan?" Kyo kysyi viitaten sanoillaan mustapunahiuksiseen poikaan. No, ainakin hän saisi auttaa tuota raukkaa...

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Tähän mennessä maatilalla oleminen oli ollut ihan siedettävää. Hika oli päässyt majoittumaan samaan huoneeseen Shoun kanssa, ruoka oli ollut mukiinmenevää ja Kazu ja Aki olivat onnistuneet olemaan tappelematta tavallista enempää. Kakkoskitaristi kuitenkin epäili, etteivät rumpalin ja basistin välit pysyisi koko viikonloppua noinkaan hyvinä, varsinkin kun näiden piti jakaa huone toistensa kanssa. Hika ihmetteli vähän, miksi Ben oli halunnut juuri Kazun ja Akin samaan huoneeseen. Eikö manageri ollut muka huomannut vielä, kuinka kireät välit kaksikolla oli?

Kazun ja Akin tilannetta tuskin helpottaisi, että nämä joutuisivat yhdessä maalaamaan vajaa koko loppuiltapäivän. Maatilan omistaja oli nimittäin juuri suorittanut työnjaon heidän puolestaan. Hika ja Shou oli määrätty korjaamaan lehmien aitausta, kun taas Niya oli komennettu perunateatteriin. Kuten arvata saattoi, pienikokoinen laulaja ei ollut mielissään kohdalleen osuneesta työtehtävästä vaan protestoi äänekkäästi vastaan. Loppuviimeksi Niya kuitenkin suuntasi askeleensa maakellaria kohti, vaikka vaikuttikin kiukkuiselta kuin ampiainen. Ilmeisesti tieto siitä, että tienatut rahat tulisivat bändin hyväksi, riitti saamaan vokalistin nöyrtymään.

Aki ja Kazu olivat jo ottaneet suunnan kohti uutta maalia kaipaavaa vajaa, joten myös Hika ja Shou lähtivät omaa työpistettään kohti saatuaan käsiinsä kaksi vasaraa ja purkillisen pitkiä nauloja. Hika toivoi kovasti, ettei kömpelyyksissään iskisi vasaralla sormeensa tai satuttaisi sormenpäätään naulan kärkeen. Hän ei edes muistanut, koska viimeksi oli joutunut naulaamaan jotakin. Ehkä joskus 12-vuotiaana koulussa? He olivat rakentaneet linnunpönttöjä jotakin luonnonsuojelukamppanjaa varten, jos hän muisti oikein.

Aitauksen luokse päästyään Hika jäi tuijottamaan hieman kauempana märehtiviä lehmiä, jotka näyttivät vähät välittävän hänen ja Shoun läsnäolosta. "Tiedätkö, en ole tainnut koskaan ennen nähdä lehmää näin läheltä. Toivottavasti ne ovat lauhkeita eivätkä ärsyynny metelistä. Onneksi meillä kummallakaan ei ole kirkkaanpunaista päällämme. Aki määrättiin maalaamaan vajaa varmaan sen vuoksi, että hänellä on päällään punainen t-paita", Hika totesi poikaystävälleen.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Shou oli onneksi tottunut nopeasti maatilan hajuihin, joihin ei kaupungissa pahemmin törmännyt, niinpä täällä oleminen ei ollut tuntunut niin harmilliselta kuin hän oli aluksi kuvitellut. Hän oli päässyt samaan huoneeseen Hikan kanssa, mikä oli iso plussa. Olisi ollut todella outoa, jos he olisivat joutuneet nukkumaan eri huoneissa. Niya oli joutunut samaan huoneeseen Benjiron kanssa, jota ei taaskaan näykynyt mailla eikä halmeilla. Managerilla oli todellakin taitoa kadota kuin tuhka tuuleen. Kazuhiro ja Aki olivat taas joutuneet tyytymään toistensa seuraan. Benillä taisi olla sadistisia mieltymyksiä, kun asetti koko ajan rumpalin ja basistin samoihin tiloihin, vaikka tiesi, etteivät nämä tulleet toimeen keskenään erityisen hyvin. Ehkä oli pelkkää kohtalon ivaa, että kaksikko joutui vielä maajussin määräämänä maalaamaan yhdessä maalipinnan menettäneen vajan.

"Hienoo Niya, pääset kuorii perunoita!" Aki nauroi ja taputti nuorinta selkään vahingoniloisesti. "Miksi mä muka joudun kuorimaan jotain pottuja? Mä haluun kanssa mennä maalaamaan latoo!" Niya intti vastaan muttei saanut maajussia muuttamaan mieltä. "Olet pienikokoisin ja nuorin, joten sinulle pitää antaa kevyimmät työt. Alapas nyt vain mennä, että saadaan potut ajoissa juhliin." Tämän jälkeen basisti lähti Kazuhiron kanssa maalitölkkeineen ja pensseleineen kohti omaa työpistettään. Shou ja Hikakin alkoivat hivuttautua oikeaan paikkaan myöskin.

Lehmäaita todellakin oli kunnostamisen tarpeessa. Laudat repsottivat miten sattuu ja osat olivat tipahtaneet maahan. Ihme etteivät lehmät olleet vielä karanneet aitauksesta. "Tiedätkö, en ole tainnut koskaan ennen nähdä lehmää näin läheltä. Toivottavasti ne ovat lauhkeita eivätkä ärsyynny metelistä. Onneksi meillä kummallakaan ei ole kirkkaanpunaista päällämme. Aki määrättiin maalaamaan vajaa varmaan sen vuoksi, että hänellä on päällään punainen t-paita", Hika totesi katsellessaan lehmiä.

Shou naurahti hyväntahtoisesti ja mitään pahaa tarkoittamatta toisen sanoille. "Lehmät ovat lauhkeita eläimiä eivätkä ne ärsyynny juuri mistään. Härät sen sijaan ovat niitä, jotka ärsyyntyvät helposti punaisesta väristä", hän sanoi Hikalle hymyillen ja kumartui sitten sen jälkeen koskettamaan aitaa kokeillakseen oliko se kovin laho. Hän ei koskaan pahemmin harrastanut korjaustöitä, joten ei hänkään ollut pidellyt pitkään aikaan vasaraa kädessään, saati sitten naulanut naulaa puuhun.

"Olisi aika mukava käydä silittämässä noita, mutta ei oikein viitsi näissä vaatteissa, ottaen huomioon, että lehmien laiduntama alue on paikoitellen täynnä lantaa..." Shou totesi katsoessaan yhtä lehmää, joka katseli heidän suuntaansa uteliaana.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Ilmeisesti kohtalo oli sitä mieltä, ettei hänen päivänsä ollut vielä tarpeeksi huono, sillä maatilan omistaja määräsi hänet maalaamaan vajaa yhdessä Akin kanssa. Kazuhiron teki kovasti mieli ilmaista kriittinen mielipiteensä asiasta, mutta valitettavasti Niya ehti kitisemään ensin. Pienikokoinen laulaja oli saanut urakakseen kuoria perunoita koko kylän tarpeisiin, mistä tämä ei luonnollisestikaan ollut erityisen innoissaan. Asiaa ei varsinaisesti auttanut, että Aki päätti alkaa nauraa vahingoniloisesti ja läimäyttää bändin nuorimmaista muka-kannustavasti selkään. "Hienoo Niya, pääset kuorii perunoita!"

"Miksi mä muka joudun kuorimaan jotain pottuja? Mä haluun kanssa mennä maalaamaan latoo", Niya vastusteli kädet kiukkuisessa puuskassa. "Olet pienikokoisin ja nuorin, joten sinulle pitää antaa kevyimmät työt", maanviljelijä vastasi ja kehotti sitten laulajaa ryhtymään työhön. Kazuhiron pienoiseksi yllätykseksi Niya totteli kuin tottelikin, vaikka näyttikin avoimen tyytymättömältä työnjakoon. Ilmeisesti Darretten etu oli vokalistin mielestä tarpeeksi suuri syy jättää kiukkukohtaus väliin. Tavallisissa olosuhteissa Niyaa ei olisi saanut millään suostumaan työhön, jota tämä ei ollut halukas tekemään.

Niya lapsellisen kitinän jälkeen Kazuhiro ei ollut enää halukas protestoimaan ihan vain siitä syystä, ettei halunnut tulla leimatuksi samalla leimasimella kuin pienikokoinen kaverinsa. Niinpä hän tyytyi pitämään mielipiteensä omana tietonaan ja seuraamaan katseellaan Akia, joka kävi hakemassa pari maalipurkkia ja pensselit maalausurakkaa varten. Palattuaan takaisin muiden luokse basisti tyrkkäsi pensselit hänelle ja lähti marssimaan kohti kipeästi uutta maalia kaipaavaa vajaa. Kazuhiro tuhahti hiljaa, ennen kuin seurasi bänditoverinsa esimerkkiä. Aki olisi voinut antaa hänen maalipurkkinsa hänelle ja kantaa itse oman pensselinsä, mutta siihen tämän aivokapasiteetti tai vaihtoehtoisesti miehuus ei selvästikään riittänyt.

Vajan luokse päästyään Kazuhiro nappasi toisen maalipurkeista itselleen ja ojensi ylimääräisen pensselin ivallisen kohteliaasti basistille. Sitten hän avasi maalipurkin kannen, kastoi pensselinsä vaaleanruskeaa maaliin ja ryhtyi ripeästi työhön. Mitä pikemmin tämä urakka olisi ohi, sitä pikemmin hän pääsisi eroon Akista.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

"Miksi mä muka joudun kuorimaan jotain pottuja? Mä haluun kanssa mennä maalaamaan latoo", Niya kitisi vastaan. "Olet pienikokoisin ja nuorin, joten sinulle pitää antaa kevyimmät työt. Alapas nyt vain mennä, että saadaan potut ajoissa juhliin", keski-ikäinen patisi ja laulaja lähti sadatellen kävelemään kohti perunakellaria. Aki oli olettanut tuon kitisevän vähän pidemmän aikaa, muttei niin ollutkaan käynyt. Bändin rahankeruu ja kuuluisuuden haaliminen ilmeisesti esti tekemästä niin. Ihan hyvä niin.

Vajan luona Aki laski ämpärit alas ja otti vastaan pensselin aina-niin-happamalta Kazulta, joka tälläkin kertaa ojensi maalausvälineen kuin hän olisi jokin bakteeripesäke. Basisti kumartui maaliämpärinsä puoleen ja avasi kannen ennen kuin kastoi pensselin vaaleanruskeaan aineeseen. Olipas mies valinnut tylsän värin vajalle, olisi voinut vaikka ostaa punaista tai mustaa maalia. Maatilojen rakennukset olivat yleensä punaisia, vihreitä tai jotain sen tapaisia eikä tylsän vaaleita. Makunsa kullakin, mutta silti...

Kazun tavoin Aki ryhtyi hommiin ja teki leveällä seinäpensselillä pitkiä vetoja seinää vasten. Hän oli aloittanut vajan toisen puoleisesta seinästä. Parempi että he tekisivät homman puoliksi, ettei tulisi mitään perhanan valitusta siitä, että kumpi joutui tekemään suurimman osan työstä. Huonokuntoisemmat vaatteet olivat tarpeen, koska maalia roiskui aina välillä ja vahingossakin likaisia käsiä rupesi pyyhkimään johonkin kankaaseen. Taivas oli kirkas ja aurinko lämmitti aukeaa niin paljon, että hommassa tuli ihan kuuma.

Basisti laski hetkeksi pensselin ämpäriin heittääkseen paitansa maahan. Sitä paitsi sellaisella lämpimällä säällä oli mukavampi työskennellä paidatta. Turhan kuuma siinä tuli, ja Kazulla oli vielä musta paita päällään, ei olisi ihme jos tämä pökräisi kuumuuteen. Kazusta puheen ollen, Aki kävi uteliaisuuttaan kurkkaamassa rumpalin puolta. "Tonko verran sä oot vaan maalannu? Mä oon paljon pidemmällä ja saan varmana nopeemmin homman tehtyy ku sä", Aki virnisti ilkikurisen haastavasti bändikaverilleen ja palasi omalle puolelleen maalaamaan nopeaa tahtia. Kazu varmaan vittuuntuisi lisää, muttei se haitannut, hän oli tottunut tämän mulkoiluihin jo tarpeeksi hyvin. Parempi vain vittuilla takaisin, jos oli tarvetta.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Niya veti maakellarin raskaan oven auki, painoi ovensuussa olevaa katkaisijaa ja astui sitten sisään ahtaaseen, pölyiseen tilaan. Kattovalo syttyi särähdellen mutta alkoi sitten palaa tasaisesti. Sähkövalo paljasti kellarin lattialla olevan jättimäisen kopan, joka oli ääriään myöten täynnä multaisia perunoita. Kopan vieressä oli pesusoikko, juuriharja, kuorimaveitsi ja kaksi tyhjää astiaa: toinen pestyjä ja kuorittuja perunoita varten ja toinen kuoria varten.

"Voi vittu", Niya kirosi itsekseen katsellessaan edessä olevaa urakkaa. Hän kuorisi noita saatanan pottuja vielä ensi viikollakin. Kevyttä työtä nuorimmalle, joopa joo! Miten se maajussi oikein odotti hänen kuorivan yhdessä iltapäivässä perunoita koko kylälle? Luuliko mies, että hänellä oli kymmenen kättä?

Kiukkuisesti itsekseen jupisten Niya istuutui maalattialle pesusoikon viereen, otti ensimmäisen perunan käteensä ja rupesi puhdistamaan sitä mullasta. Kun hän oli tehnyt sen, hän kuori perunan ja pisti sen valmiille potuille tarkoitettuun koriin. Yksi pesty ja kuorittu, noin miljoona edessä. Erinäisiä kirosanoja hiljaa toistellen Niya valitsi seuraavan perunan korista ja kävi sen kimppuun.

Niya oli kuorinut laskujensa mukaan parikymmentä perunaa, kun maakellarin ovi avautui. Hän nosti toiveikkaana katseensa potusta, jota oli paraikaa hitaasti kuorimassa. Ehkä maajussi oli lähettänyt jonkun hänen bänditovereistaan hänelle apuun tajuttuaan, että urakka oli aivan kohtuuton pienikokoiselle japanilaispojalle.

Kazun, Akin, Niya tai Hikan sijaan ovensuussa seisoi kuitenkin Niyalle tuntematon nuorukainen. Tämä oli piirteiden perusteella japanilaista sukujuurta ja pari-kolme vuotta häntä itseään vanhempi. Niya kallisti ihmettelevästi päätään. Mistä ihmeestä tänne jumalan hylkäämälle maatilalle oli yhtäkkiä ilmestynyt vielä yksi japanilaissyntyinen poika? Ja mitä tuo ventovieras oikein toimitti maakellarissa?

"Millaiset ihmiset pistävät kymmenvuotiaita näin isoon urakkaan?" tuntematon poika kysäisi häneltä. Niya suutahti välittömästi. "En mä oo kymmenvuotias! Et sä itse taida olla mua kuin pari vuotta vanhempi, joten älä elvistele! Kuka sä edes oot? Ja mitä vittua sä täällä kellarissa toimitat?"

[OtakuCroco]

Kyousuke Nomishi

"En mä oo kymmenvuotias! Et sä itse taida olla mua kuin pari vuotta vanhempi, joten älä elvistele! Kuka sä edes oot? Ja mitä vittua sä täällä kellarissa toimitat?" Punamustahiuksinen poika vastasi, jonka äänestä kuuli tämän olevan jo murrosiässä. Jotkut sitten olivat nuoremman näköisiä kuin todellisuudessa olivatkaan. Nuoremman äänensävy oli hyvin äkäinen, tuo oli kuin vihainen terrieri. Kyo kohautti harteitaan välinpitämättömästi. "Varmaan samaa kuin säkin..." Hän totesi välittämättä toisen äreästä asenteesta. Hänellä ei ollut syytä olla vihainen tuntemattomille, joten ei haastanut riitaakaan.

Nuorukainen laski reppunsa ja takkinsa lähelle ovensuuta ja käveli tumman paitansa hihoja nostellen perunakasan luokse. Huokaus karkasi japanilaisnuorukaisen huulten välistä, kun hän katsoi urakan määrää. Ja ennen iltaa näiden pitäisi olla valmiina? "Helpointa olisi, jos veisimme perunat tyypeille, jotka niitä tarvitsevat ja sitten he kuorisivat ne itse..." Kyo puheli ajatuksiaan ääneen ja samalla sanoi jotain, jottei heidän välillään olisi pitkää hiljaisuutta.

Ennen kuin Kyo istuutui hän tarkkaili uteliaana punamustahiuksisen pojan ulkomuotoa. Tämä taisi olla syntymäperältään kokonaan japanilainen, koska oli niin pieni ja lyhyt, niin kuin japanilaiset yleensäkin olivat. Tällä oli kyllä ihan hyvä englanninkielen taito, joten tämän oli pitänyt asua Englannissa pidemmänkin ajan. Pojan vaatetus oli rokahtava ja tämän hiuksetkin näyttivät siltä kuin niissä olisi käytetty paljon vaivaa, aikaa ja lakkaa.

Kyo otti käteensä perunaharjan ja ryhtyi jynssäämään juureksen kuorta. Sitten hän kuori ja huuteli sen, heitti kuorittujen perunoiden astiaan, jossa oli jo parisenkymmentä perunaa. Jälleen kerran raskas huokaus pääsi keuhkoista ulos. "Miksi ihmeessä mä teen tällaista, vaikken hyödy siitä yhtään mitään? No... tuskinpa tällä on parempaakaan tekemistä ajankuluksi..." nuorukainen puheli hiljaa itsekseen ääneen. Hänellä oli tapana puhella itsekseen vaikka paikalla olisi muitakin, varsinkin jos hän oli täysin ajatuksissaan tai tylsistynyt. Kuten vaikka nyt.

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Shou naurahti hänen sanoilleen. "Lehmät ovat lauhkeita eläimiä eivätkä ne ärsyynny juuri mistään. Härät sen sijaan ovat niitä, jotka ärsyyntyvät helposti punaisesta väristä", ykköskitaristi oikaisi hymyillen hänen erheellisen käsityksensä ja kumartui sitten tutkimaan aitaa. Hika naurahti aavistuksen nolona ja vastasi: "Oho, taisin sekoittaa lehmät ja härät toisiinsa. Molemmat ovat melkein samannäköisiä, sarvet ja kaikki, joten niitä on vaikea erottaa. Kiitos, kun korjasit."

"Olisi aika mukava käydä silittämässä noita, mutta ei oikein viitsi näissä vaatteissa, ottaen huomioon, että lehmien laiduntama alue on paikoitellen täynnä lantaa..." Shou totesi seuraavaksi kauempana laiduntavia märehtijöitä katsellen. Hikakin käänsi katseensa nautaeläimiin, ennen kuin kommentoi: "Ei tosiaan viitsi. Lannanhaju voi tarttua vaatteisiin, mikä ei olisi kovin kivaa. Sitä paitsi ne eivät näytä kaipaavan meidän seuraamme."

Hika otti oikeaan käteensä vasaran ja jatkoi hetken mietittyään: "Lehmien sijaan haluaisin käydä silittämässä hevosia. Ehkäpä ehdimme tehdä sen illalla tai sitten huomenna." Kakkoskitaristi tarkasteli tuokion ajan vaiti huonokuntoista aitausta, ennen kuin tunnusti: "En yhtään tiedä, mistä meidän pitäisi aloittaa. En ole käyttänyt vasaraa pitkään aikaan. Pitäisikö meidän vain yrittää naulata repsottavat laudat tukevammin kiinni vai mikä on homman nimi?"

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"Oho, taisin sekoittaa lehmät ja härät toisiinsa. Molemmat ovat melkein samannäköisiä, sarvet ja kaikki, joten niitä on vaikea erottaa. Kiitos, kun korjasit", Hika sanoi tajuttuaan oman pikku kömmähdyksensä. Shou hymyili anteeksi antavasti toiselle. Toisen tietämättömyys oli tavallaan suloista, joten ei hän pistänyt sitä pahakseen. "Ei tosiaan viitsi. Lannanhaju voi tarttua vaatteisiin, mikä ei olisi kovin kivaa. Sitä paitsi ne eivät näytä kaipaavan meidän seuraamme", Hika vastasi sitten hänen pohdiskeluistaan lehmien silittämisestä. "Parasta siis jättää vain rauhaan", Shou hymyili ja otti vasaran oikeaan käteensä.

"Lehmien sijaan haluaisin käydä silittämässä hevosia. Ehkäpä ehdimme tehdä sen illalla tai sitten huomenna." Shou nosti katseensa poikaystäväänsä. "Pidätkö sinä hevosista? Oletko koskaan ratsastanut?" ykköskitaristi kysyi uteliaana. "Uskoisin, että meillä on huomenna aikaa käydä silittelemässä." Shou ei koskaan itse ollut pahemmin lähelläkään hevosta, joten tulisi olemaan niin suuren eläimen lähellä epävarma.

"En yhtään tiedä, mistä meidän pitäisi aloittaa. En ole käyttänyt vasaraa pitkään aikaan. Pitäisikö meidän vain yrittää naulata repsottavat laudat tukevammin kiinni vai mikä on homman nimi?" Lilahiuksinen poikaystävä kysyi, selvästi eksyneenä tehtävän tarkoituksesta.

Shou antoi katseensa taas kiertää aidan kunnossa. "Uskoisin, että me naulaamme vain irronneet laudat takaisin paikalleen, koska tilanomistaja ei antanut meille uusia lautoja mukaan", hän sitten vastasi tilannetta tarkkailtuaan ja otti ensimmäisen naulan käteensä ja löi sen paikoilleen. Hänen täytyi lyödä hyvin varovasti, koska ei kuitenkaan halunnut saada turvonnutta peukaloa.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki kiersi maalipurkkeineen ja pensseleineen vajan toiselle puolelle, mihin Kazuhiro oli luonnollisesti tyytyväinen. Oli tarpeeksi ärsyttävää, että he joutuivat maalaamaan samaa rakennusta, ei heidän tarvinnut enää lisäksi tehdä työtä vieri vieressä. Sitä paitsi kun kummallakin oli oma puoli maalattavanaan, ei tarvinnut kiistellä työnjaosta tai valittaa, että toinen oli saanut vähemmän aikaan. Kunhan Kazu saisi oman puolensa vajasta maalattua, hän voisi hyvällä omallatunnolla häipyä matkoihinsa. Aki hoitakoon oman urakkansa ja hän omansa.

"Tonko verran sä oot vaan maalannu? Mä oon paljon pidemmällä ja saan varmana nopeemmin homman tehtyy ku sä", Aki äkkiä tokaisi jostakin läheltä. Kazuhiro kääntyi katsomaan bänditoveriaan, joka seisoi virnistellen vajan nurkalla. Basistilla ei ollut enää paitaa päällään, mikä sai Kazun sykkeen kohoamaan hetkellisesti. Hän ei ollut nähnyt monellakaan nuorella miehellä niin upeaa kroppaa kuin Akilla. Tämä oli juuri sopivan lihaksikas, huolettomalla tavalla treenatun näköinen, samaan aikaan poikamainen ja miehekäs. Sanalla sanoen basisti osui rumpalin miesmaun kanssa aivan liian hyvin yhteen.

Kun Kazuhiro registeröi Akin sanojen sisällön, hänen sykkeensä nousi kuitenkin aivan muusta syystä kuin himosta. Siinä vaiheessa bänditoveri oli onnekseen jo ehtinyt kadota takaisin omalla puolelle, joten vain vajan kulmaus joutui Kazun pistävän katseen uhriksi. Miten Aki kehtasi tulla tuolla tavalla pilkkaamaan häntä aikaisempien tapahtumien jälkeen? Ja miten niin tämä oli muka pidemmällä maalausurakassaan kuin hän? Ihan kuin hän muka olisi laiskotellut! Saisi mokoma nähdä, että hän olisi ensin valmiina. Siinä kyllä virne hyytyisi toisen kasvoilta.

Kazuhiro ryhtyi maalaamaan aikaisempaakin ripeämpään tahtiin. Hän keskittyi silti tekemään hyvää jälkeä, sillä ei halunnut kuulla valituksia lopputuloksesta. Sitä paitsi parempi tehdä kerralla hyvin kuin kahdesti huonosti. Akin nopeus johtui varmaan vain siitä, ettei tämä keskittynyt katsomaan, minne maalia suti. Basisti oli ylipäätään niin rento ihminen, ettei tämän maalausjälkikään voinut olla kovin kehuttavaa.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Kazu ei ollut sanonut mitään hänen 'haasteeseensa', jonka hän oli heittänyt pelkällä läpällä. Toiselta puolelta kyllä kuului tahdikasta maalaamista, että kaipa rumpali jotenkin oli nopeuttanut tahtiaan. Akikin oli koventanut sanojensa jälkeen hetkeksi maalaamisnopeuttaan, mutta hiljensi sitten vähän, hommassahan tuli kuumempi entisestään. Basisti pyyhki otsaansa kämmensyrjällään, jolloin vaaleanruskeaa maalia tipahti pensselistä hänen rinnalleen. Hän pyyhki läikän pois toisella kädellään ja heitti pensselin hetkeksi takaisin maalipurkkiin.

Aki kaivoi farkkujensa taskua ja kaivoi sieltä tupakka-askin ja sytkärin. Nyt kun hän muisteli, hän ei ollut polttanut vielä yhtäkään koko päivänä. Aamulla oli tullut äkkilähtö eikä autossakaan ollut voinut polttaa, sitä paitsi hän oli nukkunut koko matkan ajan. Tosin... hän oli tehnyt sen Kazun sylissä, mikä hävetti häntä jonkin verran vieläkin. Olikohan Kazu vieläkin katkera tapahtuneesta? Tämä veti herneet nenään mistä vain.

Kun basisti oli saanut sätkän sytytettyä, hän jatkoi maalaamista rennoin ranneliikkein. Vaja oli sen verran korkea, että hänen täytyi kurottaa varpaisillaan korkeimpiin kohtiin. Jos Shou olisi ollut maalaamassa, tämä olisi luultavasti yltänyt, olihan ykköskitaristi heistä kaikista pisin. Mitenkähän Kazu pärjäsi omalla puolellaan tässä osuudessa? Uteliaisuuttaan Aki kiersi toiselle puolelle ja kurkkasi salavihkaa nurkan takaa. Rumpali oli jo melkein maalannut kokonaan oman puolensa. "Et kai sä tosissaan ottanu? Se oli pelkkä vitsi", Aki näytti kieltään virneensä lomasta ilkikurisesti.