xxx

[Nightingale]

Sabal

Sabal marssi ripeästi Banapurin poikki kotitaloaan kohti. Hän oli aiemmin päivällä olleen palaverin päätteeksi kutsunut Ajayn päivälliselle luokseen, ja nyt hänellä oli kiire valmistelemaan sitä. Vielä harjoituskentälle uusien sotilaiden koulutusta valvomaan mennessään hän oli ollut aikataulussa, mutta sitten Pranav oli liittynyt hänen seuraansa ja hän oli unohtunut juttelemaan turhaan pitkään luottomiehensä kanssa. Toivon mukaan Ajaytä ei kuitenkaan kamalasti haittaisi, jos ruoka olisi vielä hieman kesken tämän saapuessa.

Banapuriin paluun jälkeen Sabalilla oli ollut paljon tehtävää, ja hän olikin ehtinyt nähdä Ajaytä vain Kultaisen Polun palaverien yhteydessä. Se oli ollut sikäli hyvä, että hän oli saanut tilaisuuden järjestää nuorempaa miestä koskevat ajatuksensa. Nyt hän pystyikin käyttäytymään jälleen entiseen tapaan ystävänsä seurassa. Sen kunniaksi hän oli päättänyt kutsua Ajayn luokseen syömään päivällistä. Toinen oli vaikuttanut aidosti ilahtuneelta kutsusta, joten ilmeisesti Sabal ei ollut ainoa, joka tahtoi viettää aiempaa enemmän aikaa ystävänsä seurassa ja oppia tuntemaan tämän paremmin.

Sabal oli jo saanut kotinsa näköpiiriinsä, kun Amita keskeytti äkisti hänen matkansa. "Sabal", nainen huikkasi läheisen rakennuksen ovenraosta ja asteli lanteitaan keikutellen ja maireasti hymyillen hänen luokseen. Sabal kirosi mielessään. Amitan olemus toi mieleen saalistaan vaanivan kissapedon, mikä ei hänen kokemustensa mukaan koskaan luvannut hyvää. Silloin kun nainen oli tyytyväinen, Sabalille oli varmuudella luvassa harmeja.

"Minulla on kiire. Ellei sinulla ole mitään tulenpalavaa asiaa, niin se saa jäädä toiseen kertaan", Sabal tokaisi epäystävällisesti. "En tiennytkään, että Ajaylle kokkaaminen on sinulle noin tärkeää", Amita kommentoi toista kulmakarvaansa pilkallisesti kohottaen. Sabal jähmettyi. "Niin, pikkulintu kertoi, että kutsuit tänään Ajayn luoksesi päivälliselle", nainen jatkoi entistä maireammin hymyillen.

"Se ei liene rikos", Sabal vastasi toivuttuaan yllätyksestään. Hän olisi halunnut tietää, keneltä Amita oli kuullut hänen ja Ajayn päivällissuunnitelmista, sillä paikalla oli ollut ollut vain hänen luotettavina pitämiään Kultaisen Polun jäseniä, kun hän oli esittänyt kutsun nuoremmalle miehelle. Hän ei kuitenkaan aikonut suoda naiselle sitä tyydytystä, että kysyisi asiasta. Sitä paitsi Amita ei varmasti paljastaisi tietolähdettään hänelle. Tämä saattoi olla montaa asiaa, mutta tyhmä ei valitettavasti ollut yksi niistä.

"Jos sinulle ei ollut mitään oikeaa asiaa, niin jatkaisin matkaani", Sabal ilmoitti tylysti. Ennen kuin hän ehti ottaa montaakaan askelta, Amita kuitenkin tiedusteli teennäisen herttaiseen sävyyn: "Kai sinä tiedät, että vaivannäkösi menee hukkaan? Ajay unohtaa päivällisesi heti, kun näkee kunnolla avuni. Ystävyys ei yksinkertaisesti vedä vertoja intohimoiselle seksille."

Sabal käännähti naisen sanat kuullessaan kannoillaan. "Tiesin aina, että sinulla on kyseenalainen moraali, mutta en arvannut, että olet tuollainen huora", hän sylkäisi suustaan. Amita ei kuitenkaan värähtänytkään loukkauksen edessä, kuten hän oli olettanut tämän tekevän, vaan vastasi tyynesti: "Olen valmis käyttämään kaikkia vaadittavia keinoja saadakseni haluamani. Jos se tekee minusta huoran, niin tehköön."

Amitan asenne yllätti Sabalin sen verran pahasti, ettei hän osannut hetkeen vastata mitään, vaikka tavallisesti hän ei koskaan jäänyt sanattomaksi naisen seurassa. Amita käytti tietysti tilaisuutta hyväkseen ja totesi itsetyytyväisesti hymyillen: "Olisitpa nähnyt, kuinka vaikeaa Ajayn oli vastustaa minua. Seuraavalla kerralla hän sortuu takuuvarmasti. Ajayn saattaa olla poikkeuksellisen urhea, mutta hän on silti mies, ja kaikki miehet ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Kun on tarjolla kauniin naisen tulinen syleily, he unohtanut niin ystävyyden kuin uskollisuudenkin."

"En halua kuulla enää sanaakaan myrkyllisestä suustasi. Olet alhaisempi kuin olisin ikinä kuvitellut", Sabal tiuskaisi, käänsi selkänsä Amitalle ja jatkoi matkaansa. Nainen vain nauroi. Tämä oli selvästi huomannut osuneensa sanoillaan maalitauluun, eikä siksi välittänyt tippaakaan hänen sanoistaan. Sabalia kismitti, että Amita oli onnistunut tavoitteessaan ja saanut voiton hänestä, mutta hän tajusi, että tilanne menisi vain pahemmaksi, jos hän jäisi riitelemään naisen kanssa. Hänellä ei ollut mitään, millä satuttaa Amitaa, kun taas tällä oli aivan liikaa, jolla satuttaa häntä. Että tämän oli pitänytkin mennä tajuamaan, että Ajay oli hänen heikko kohtansa! Amita käyttäisi taatusti juuri löytämäänsä asetta jatkossakin.

Kotinsa luokse saavuttuaan Sabal tempaisi ulko-oven auki ja marssi sisään kuin piru olisi ollut perässä. Keittiössä hän alkoi tempoa kaappien ovia auki ja paiskoa tavaroita kuin pahantuulinen lapsi. Hän oli kuitenkin ainakin yhtä paljon pettynyt itseensä kuin vihainen Amitalle. Siinä ei ollut mitään uutta, että nainen yritti nakertaa sanoillaan hänen itseluottamustaan, mutta tavallisesti hän ei antanut tämän sanojen vaikuttaa itseensä. Nyt Amitan sanomat asiat eivät kuitenkaan suostuneet poistumaan hänen mielestään, vaikka hän kuinka yritti työntää ne helvettiin.

Kyse ei ollut siitä, ettei Sabal olisi luottanut Ajayhin, sillä kyllä hän luotti. Amita oli kuitenkin oikeassa siinä, että seksi tuppasi viemään voiton ystävyydestä ja lojaaliudesta silloin, kun ne asetettiin vastakkain. Kun yhtälöön vielä lisättiin se, ettei Sabal ollut toistaiseksi ollut kummoinenkaan ystävä Ajaylle, ei olisi mikään ihme, jos tämä todella sortuisi Amitan suloihin. Ketäpä naisista pitävää miestä ei olisi imarrellut, että viehättävä nainen yritti toistuvasti viekoitella kanssaan seksiin? Jos Ajay todella oli ollut vähällä antaa periksi jo ensimmäisellä viettely-yrityksellä, kuten Amita oli väittänyt, niin tämä tuskin pystyisi vastustamaan kiusausta toisella tai ainakaan enää kolmannella kerralla.

Sabal asetti vaadittua huomattavasti rajummin pannun hellalle. Tyrkättyään muutamia halkoja tulipesään hän sytytti tulen ja paiskasi sitten tulipesän luukun kiinni. Sillä aikaa, kun hella lämpeni, hän ryhtyi pesemään vihanneksia lattialla olevassa vesiämpärissä. Hänen liikkeensä olivat sen verran raivokkaita, että vettä roiskui ämpärin reunojen yli lattialle.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Ajay oli iloinen, että oli viimeinkin pari päivää sitten saanut kantositeensä pois. Elämä oli niin paljon helpompaa ilman sitä. Hän saattoi nyt kunnolla osallistua Kultaisen Polun palavereihin eikä hänellä ollut niin hyödytön olo niissä. Nyt hän näytti jopa taistelukuntoiselta mieheltä, harmi vain, ettei Sabal vieläkään suostunut päästämään häntä mukaan vastarintapesäkkeiden tuhoamisryhmiin. Ehkä muutama päivä ja sitten hän voisi todistaa Sabalille pystyvänsä liittymään taistelujoukkoihin. Ajayta turhautti istua vain toimettomana, kun voisi yhtä hyvin olla hyödyksikin.

Ei kuitenkaan mahtanut mitään jääräpäiselle Kultaisen Polun johtajalle, joten Ajay oli tyytynyt osallistumaan palavereihin, jottei jäisi mistään jälkeen. Hän halusi kuitenkin olla perillä kaikesta, mitä keskusteltiin ja suunniteltiin. Palaverit saattoivat kuitenkin olla välillä kiusallisia, sillä Ajay oli aina vilkaistessaan huomannut Amitan silmäilevän häntä ja hymyilevän viehättävästi. Nainen yritti selvästi pitää silmäpeliä hänen kanssaan, mutta hän yritti kaikin tavoin olla välittämättä tästä.

Ajay oli ilahtunut tämän päiväisen kokouksen jälkeen, kun Sabal oli kutsunut hänet luokseen päivälliselle. Vanhempi mies oli pitänyt lupauksensa päivälliskutsunsa kanssa. Nyt hän pääsisi oikeasti maistamaan Sabalin paljon kehuttua kasviswokkia, jota vanhempi mies itsekin kovasti kehui. Mahtoi siis olla hyvääkin ruokaa, sitä siis parani odottaa mielenkiinnolla.

Koska päivälliseen olisi vielä muutama tunti, Ajay päätti käyttää aikansa hyväksi ja käydä vaeltamassa lähivuoristossa. Hän oli ollut pari päivää paikoillaan ja tarvitsi nyt raitista ilmaa. Ilmakin oli sen verran selkeä, että se houkutteli häntä poistumaan hetkeksi kylästä. Mies otti varmuuden vuoksi mukaansa AK47:n, jota saattoi kantaa olallaan. Koskaan ei tiennyt, jos vaikka leopardi päättäisi hyökätä kimppuun.

Näihin aikoihin Sabal olisi varmasti valvomassa uusien sotilaiden koulutusta, joten nuoremmalla miehellä oli aikaa itselleen. Hän ei mennyt kovin kauas, koska tahtoi kuitenkin ehtiä ajoissa takaisin. Sitä paitsi hänellä alkoi olla hirmuinen nälkä.

[Nightingale]

Sabal

Se, että Ajay sortuu seksiin Amitan kanssa, ei välttämättä tarkoita, että hän vaihtaisi puolta, Sabal yritti vakuutella itselleen. Vakuuttelu ei kuitenkaan ollut kovin vakuuttavaa, sillä hän tiesi Ajayn kaipaavan kovasti läheisyyttä ja välittämistä. Se oli tullut selväksi nuoremman miehen Amerikassa vietettyä elämää koskeneesta kertomuksesta. Ajay oli tuntenut koko elämänsä itsensä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, eikä kukaan ollut yhtä altis sekoittamaan rakkautta ja seksiä toisiinsa kuin emotionaalisesti haavoittuvaisessa tilanteessa oleva ihminen, sen Sabal tiesi liiankin hyvin henkilökohtaisesta kokemuksesta. Vaikkei Ajay siis alun perin aikoisi antaa Amitalle sydäntään, niin siten saattaisi kuitenkin hyvin ennen pitkää tahattomasti käydä. Kaikki asiat eivät valitettavasti olleet pelkästä tahdonvoimasta kiinni.

Oli myös toinen syy siihen, ettei vakuuttelulla ollut mitään vaikutusta Sabalin mielentilaan. Hän ei nimittäin ollut kiinnostunut Ajayn ja Amitan välillä tapahtuvista asioista vain siksi, että hän pelkäsi nuoremman miehen loikkaavan naarastiikerin kelkkaan. Niin nöyryyttävää kuin sitä olikin myöntää, Sabal oli myös mustasukkainen itse seksistä. Pelkkä ajatus Ajaysta ja Amitasta pyörimässä yhdessä lakanoissa sai hänen kätensä puristumaan nyrkkiin.

Sabal tiesi luonnollisesti, ettei hänellä ollut mitään vaadetta Ajayhin ja että tällä oli täysi oikeus harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa tahtoi. Tuo tieto ei kuitenkaan tehnyt tyhjäksi epämukavaa tunnetta hänen rintakehässään. Toki hänen olisi helpompi hyväksyä asia, jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin hänen arkkivihollisensa, mutta vaikka kyseessä olisi ollut yksi hänelle uskollisista naispuolisista Kultaisen Polun sotilaista, hän tuskin olisi pystynyt suhtautumaan asiaan neutraalisti. Tahtoi Sabal myöntää sitä tai ei, totuus oli, että hän tahtoi Ajayn itselleen paitsi ystävänä myös rakastettuna.

Sabal päästi harjan putoamaan kädestään vesiämpäriin loiskahduksen saattelemana. Hän oli kutsunut Ajayn luokseen syömään juhlistaakseen sitä, että oli päässyt selvemmille vesille tunteidensa kanssa, ja tässä hän nyt oli, kärvistelemässä mustasukkaisuuden kourissa Amitan tarkoitushakuisten sanojen tähden. Häneltä pääsi iloton naurahdus. Hän oli vähintään yhtä säälittävä kuin Amita, joka oli valmis huoraamaan saadakseen tahtonsa läpi. Hänen olisi pitänyt olla huomattavasti vahvempi, varsinkin jos hän todella tahtoi sanojensa mukaisesti olla aiempaa parempi ystävä Ajaylle.

Minun on pakko ryhdistäytyä. Jos jatkan tätä rataa, menetän aivan varmasti Ajayn Amitalle, enkä edes voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. Minun on lakattava antamasta tunteilleni niin paljon valtaa. Ne eivät tee minulle mitään palveluksia, ainoastaan tekevät oloni kurjaksi ja antavat Amitalle valtaa ylitseni, Sabal totesi tiukasti itselleen.

Sabal tarttui uudemman kerran harjaan ja jatkoi päättäväisesti mutta aiempaa rauhallisemmin vihannesten puhdistamista mullasta. Samalla hän muistutti itseään tosiasiasta, jota hän ei mielellään olisi ajatellut mutta joka hänen oli varsinkin tällaisella mustasukkaisuuden hetkellä tärkeä pitää mielessä: Ajay löytäisi ennemmin tai myöhemmin itselleen tyttöystävän. Ja kun niin kävisi, hänen olisi pakko olla kannustava ja iloinen toisen puolesta, muutoin hän saisi sanoa hyvästit heidän ystävyydelleen. Ajay ei kuulunut hänelle, eikä hän voinut käyttäytyä, niin kuin olisi kuulunut. Hänen piti olla enemmän kuin kiitollinen siitä, että toinen tahtoi olla edes hänen ystävänsä. Kyra tiesi, ettei hän ollut ansainnut sitä.

Saatuaan vihannekset pestyä, Sabal lisäsi öljyä pannulle, joka alkoi hiljalleen lämmetä, sekä nosti toiselle liedelle vesikattilan. Sitten hän rupesi pilkkomaan kasviksia tottumuksen tuomalla ripeydellä. Kun kaikki tarvittava oli pilkottu, hän lisäsi palaset pannulle, joka oli siihen mennessä ehtinyt lämmetä paistolämpötilaan. Pian kattilassa oleva vesikin alkoi kiehua, ja hän pääsi lisäämään nuudelit suolan kera keitinveteen.

Odotellessaan nuudelien ja vihannesten kypsymistä Sabal siivoili hieman. Hänellä oli niin harvoin tyhjää aikaa, että hänen kotinsa oli kaikkea muuta kuin hyvässä järjestyksessä. Hän piti kyllä huolen siitä, ettei pölyä, hiekkaa tai muuta likaa päässyt kasaantumaan, mutta tavaroiden järjesteleminen olikin sitten aivan toinen juttu. Nytkin ruokapöytä oli lähes peittynyt erilaisiin papereihin, joiden joukossa oli niin karttoja, raportteja kuin taloudellisia laskelmiakin. Ennen kuin hän saattoi harkitakaan pöydän kattamista, hänen oli siirrettävä ne jonnekin muualle.

Saatuaan ruokapöydän tyhjennettyä tarpeettomasta tavarasta Sabal kattoi pikaisesti pöydän ja palasi sitten ruoanlaiton pariin. Nuudelit olivat kypsyneet, joten hän kaatoi ylimääräisen veden pois ja lisäsi ne pannulle yhä puoliraakojen vihannesten joukkoon. Wokkiaan hämmentäessään hän kuitenkin tajusi äkisti unohtaneensa yhden tärkeän ainesosan: vesikastanjat. Puoliääneen kiroten Sabal kaivoi ne esiin ja rupesi hätäisesti pilkkomaan niitä. Vesikastanjoilla kesti hyvä tovi kypsyä, joten hänen ei olisi todellakaan pitänyt mennä unohtamaan niitä. Tältäkin oltaisiin vältytty, jos hän olisi keskittynyt olennaiseen eli ruoanlaittoon tunteidensa sijaan.

Sabal oli viimeisen kastanjan kohdalla, kun veitsen terä lipesi ja viilsi häntä sormeen. "Ah!" Kultaisen Polun johtaja älähti ja nosti sormensa silmiensä eteen. Tämänpäiväisen epäonnen mukaisesti terä oli tietysti tehnyt luuhun asti yltävän haavan. Sabal kirosi toistamiseen viiden minuutin sisään ja lisäsi yhdellä kädellä kastanjan palaset pannulle, sillä hän olisi kirottu, jos antaisi itseaiheutetun haavan viivästyttää ruoan valmistumista entisestään. Sitten hän marssi ensiapulaukulleen ja ryhtyi puhdistamaan sekä sitomaan haavaa.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Ajaylla kun oli paljon omaa aikaa nykyään, hän saattoi tutkia Kyratin maastoa ja pistää merkille uusia alueita. Vaikka Kyratilla oli oma karttansa, siihen ei oltu merkitty läheskään kaikkia paikkoja, joita saattoi vielä löytää. Muutaman paikan Ajay olikin löytänyt tutkimusmatkoillaan ja pitänyt niitä kiehtovina. Oli aina mielenkiintoista löytää vanhoja raunioita ja asutuksia, jotka olivat jostain syytä tuhoutuneet. Joskus hän saattoi löytää luurankoituneen ruumiin vierestä kirjeen. Toki se oli Kyratin kansalliskielellä kirjoitettu. Kaikkea mies ei lukemastaan ymmärtänyt, mutta pääkäsityksen hän kirjeistä yleensä sai. Täällä ollessaan hän oli väkisinkin rupenut oppimaan kansalaisten kieltä, sillä kaikki eivät todellakaan osanneet puhua englantia.

Tällä kertaa Ajay ei lähtenyt kovinkaan kauas, joten ei sattunut löytämäänkään mitään uutta. Petojakaan ei ollut lähistöllä, joten asettakaan ei tarvinnut käyttää kertaakaan. Pari tapiiria oli tullut yllättäen vastaan, mutta ne olivat niin vaarattomia eläimiä, ettei niitä tarvinnut pelätä. Ne juoksivat automaattisesti ihmistäkin karkuun.

Parin tunnin patikoinnin jälkeen Ajay palasi Banapuriin ja vei vaelluskamppeensa majataloon, jossa asusteli. Se oli pieni mökki, mutta kävi hänelle hyvin. Hän ei ollut kummoinen ruuanlaittajakaan, että olisi tarvinnut hellaa tai tiskiallasta. Hän kävi yleisesti ottaen vain nukkumassa siellä. Ruuan hän valmisti yleensä nuotiolla metsästämästään peurasta. Lihaa hän paistoi usein poissa ihmisten ilmoilta, sillä hän oli kuullut Kyratilaisten olevan pääasiassa kasvissyöjiä, joten ei halunnut järkyttää ketään omalla ruokavaliollaan, jos se nyt ylipäätään saattoi järkyttää ketään.

Tavaransa jätettyään mies vilkaisi rannekelloaan ja huomasi sen olevan sen verran, että hänen täytyisi olla jo matkalla Sabalin luokse. Niinpä hän kohdisti askeleensa kohti vanhemman miehen asuntoa. Alkumatkasta kuitenkin Ajay huomasi kaukaa Amitan tulevan häntä vastaan. Nainen hymyili epämääräisen tyytyväisenä, ihan kuin tietäisi jostakin asiasta enemmän kuin kukaan muu. Amitan ohi kävellessään Ajay piti katseensa visusti eteenpäin suunnattuna, koska ei halunnut antaa naiselle tilaisuutta päästä piikittelemään mistään.

Toisin kuitenkin kävi, sillä Amita avasi suunsa Ajayn välinpitämättömyydestä huolimatta. "Toivottavasti nautitte päivällisestänne. Pahoittelen kuitenkin, jos tunnelma on jokseenkin kireä. Taisin lipsauttaa jotain suustani Sabalille aiemmin", nainen sanoi hänen ohi kävellessään. Ajay kurtisti kulmiaan jatkaessaan matkaansa, mutta muutaman askeleen jälkeen kääntyi katsomaan taakseen ja näki Amitan jatkavan matkaansa lantiotaan ketkutellen. Mitä ihmettä tämä oli mennyt Sabalille sanomaan? Siitä täytyi ottaa selvä.

Viimeinkin Ajay päätyi Kultaisen Polun johtajan kuistille ja koputti kevyesti kolme kertaa oveen. Toivottavasti vanhemmalla miehellä ei olisi kokkailut kovin kesken. Tosin se ei häntä itseään haittaisi, hän voisi pitää toiselle seuraa odottaessaan ruuan valmistumista.

[Nightingale]

Sabal

Puhdistettuaan haavan desinfiointiaineeseen kastetulla kankaanpalalla Sabal rupesi käärimään sideharsoa sormensa ympärille. Hän teki kääreestä tiukan, koska sormesta valui vuolaasti verta. Oikeasti se olisi ehkä pitänyt tikata, mutta hänellä ei ollut nyt aikaa mennä vierailemaan Kultaisen Polun sairastuvalla. Ja vaikka hänellä ei olisikaan ollut juuri nyt parempaa tekemistä, niin hän tuskin olisi kehdannut mennä näyttämään itsetekemäänsä haavaa lääkintämiehille. Oli hemmetin noloa leikata itseään veitsellä sormeen kuin pahainen lapsi.

Kun haava oli sidottu, Sabal palasi hellan ääreen hämmentämään wokkiaan. Se tuoksui hyvältä, vaikka mukana ei vielä edes ollut mausteita. Niiden lisääminen olikin seuraavaksi vuorossa. Sabal otti erilaisia maustepurkkeja ylähyllyltä ja lisäsi suolaa, pippuria, paprikaa, curryä ja muita mausteita käsivaralla. Hän oli tehnyt nuudeliwokkia niin monta kertaa ennenkin, että hän olisi osannut maustaa sen oikein unissaankin. Ja onneksi maustaminen onnistui yhdellä kädelläkin.

Ovelta kuului kolme kevyttä koputusta. Ajay oli varmaankin saapunut. Toivottavasti tätä ei tosiaan haittaisi, että ruoanlaitto oli yhä kesken. Onneksi hän oli sentään ehtinyt jo siivota ja kattaa ruokapöydän, niin ei näyttänyt siltä, että kaikki oli puolitiessä.

Sabal asteli ovelle ja avasi sen. Kuten hän oli arvellutkin, sen takana odotteli Ajay. Nuoremman miehen näkeminen palautti hänen mieleensä Amitan sanat, jotka haavan saaminen oli hetkeksi saanut unohtumaan. Sabal päätti kuitenkin visusti olla antamatta naisen pilata heidän illanviettoaan. "Hei. Tule peremmälle", hän sanoikin mahdollisimman normaaliin sävyyn ja viittoi Ajaytä astumaan sisään ovesta. "Ruoka ei valitettavasti ole ihan vielä valmista. Lisäsin vesikastanjat vähän myöhässä, ja niissä menee hetki kypsyä."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Mökin sisästä kuului askeleita, jotka johtivat oven avaamiseen. "Hei. Tule peremmälle", Sabal sanoi tervehtien ja osoitti nuoremmalleen tietä. "Ruoka ei valitettavasti ole ihan vielä valmista. Lisäsin vesikastanjat vähän myöhässä, ja niissä menee hetki kypsyä", Kultaisen Polun johtaja jatkoi Ajayn astellessa peremmälle asuntoon. "Ei se mitään, voin hyvin odottaa", nuorempi mies vastasi.

Ajay saapui keittiöön, jossa oli täysi kokkaus päällä. Ruoka tuoksui erittäin hyvältä ja sai veden nousemaan hänen kielelleen. Jos wokki tuoksui noin hyvältä, se varmastikin maistuikin myös hyvältä. Ajay istuutui katetun pöydän ääreen tuolille ja silmäili Sabalin asuntoa. Hän ei ollut pahemmin käynytkään vanhemman miehen luona tällä tavalla. Ensimmäistä kertaa nähdessään miten Sabal asusteli sai hänen vatsanpohjansa kutiamaan. Asunnossa oli toisen ominaistuoksu, joka veti häntä puoleensa kuin hunaja mehiläistä. Jostain syystä hän alkoi yhtäkkiä tuntemaan olonsa hermostuneeksi.

Nuorempi mies pudisti aavistuksen päätään ja rupesi seuraamaan Sabalin tekemisiä. Hetken toisen toimia seurattuaan hän huomasi vanhemman toisen käden sormessa verehtyneen laastarin tapaisen. "Leikkasitko sormeen?" Ajay kysyi. Ainakin veri näytti tuoreelta, se ei ollut vielä tummunut tyrehtymisen merkiksi.

[Nightingale]

Sabal

"Ei se mitään, voin hyvin odottaa", Ajay vastasi hyväntuulisesti matkallaan kohti keittiötä. Sabal sulki ulko-oven ystävänsä perässä ja seurasi sitten tätä keittiöön. Ajay istuutui pöydän ääreen, kun taas Sabal meni hämmentämään pannulla tirisevää wokkia. Mausteiden lisäämisen jälkeen ruoka tuoksui entistäkin paremmalta. Toivon mukaan sekä haju että maku miellyttäisivät myös Ajaytä.

"Leikkasitko sormeen?" Ajay kysyi äkisti. Sabal kääntyi katsomaan ensin ystäväänsä ja sitten sormessaan olevaa sidettä. Hän oli melkein unohtanut haavan, vaikka sitä särkikin. Hän oli niin tottunut työntämään kivun mielestään ja keskittymään tärkeämpiin asioihin.

"Kyllä, kastanjoita pilkkoessani. Tämä ei ole minun päiväni", Sabal vastasi päätään pudistaen. Tajuttuaan, kuinka masentavilta sanat kuulostivat, hän jatkoi kepeämpään sävyyn: "Luulet varmaan minun pistäneen omiani, kun sanoin olevani ihan hyvä kokki. Ensin unohdin puurosta suolan ja nyt sitten viilsin itseäni veitsellä sormeen pilkkoessani kastanjoita, jotka melkein unohdin. Maineeni kohtuullisena kokkina taitaa olla peruuttamattomasti mennyttä."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Sabal katsoi sormessaan olevaa sidettä kuin olisi nyt vasta muistanut sen olemassaolon. "Kyllä, kastanjoita pilkkoessani. Tämä ei ole minun päiväni", Sabal vastasi pudistellen päätään. Sabal ei kuulostanut kovin pirteältä, vaikka oli aiemmin päivällä vaikuttanut kovin hyväntuuliselta. Ilmeisesti tässä välissä vanhempi mies oli kohdannut Amitan, joka oli 'lipsauttanut' jotain johtajatoverilleen. Ajayta rupesi tosiaan häiritsemään, mitä se nainen oli mennyt Sabalille möläyttämään. Ainut asia mistä nainen saattoi Ajayhin liittyen irvailla, oli se hänen ja tämän viimekertainen kohtaaminen Amitan mökissä. Toivottavasti se käärme ei ollut mennyt sanomaan mitään puutaheinää.

Ajay ehtinyt kysyä asiasta mitään, koska Sabal jatkoi lausettaan kevyempään sävyyn: "Luulet varmaan minun pistäneen omiani, kun sanoin olevani ihan hyvä kokki. Ensin unohdin puurosta suolan ja nyt sitten viilsin itseäni veitsellä sormeen pilkkoessani kastanjoita, jotka melkein unohdin. Maineeni kohtuullisena kokkina taitaa olla peruuttamattomasti mennyttä."

"Kaikkihan tekee virheitä joskus. Luulen, että sinulla oli silloin muuta mielessä. Hajamielisuuden alaisena töpeksii vaikka mitä", Ajay vastasi. Hän ei enää halunnut peitellä epäilyksiään siitä, että Sabalia vaivasi jokin asia. Ei tämä olisi tänäänkään leikannut sormeensa, jos olisi keskittynyt kunnolla siihen mitä teki.

[Nightingale]

Sabal

"Kaikkihan tekee virheitä joskus. Luulen, että sinulla oli silloin muuta mielessä. Hajamielisuuden alaisena töpeksii vaikka mitä", Ajay lohdutti häntä. Sabal katsahti terävästi ystäväänsä. Tämä kuulosti pikemmin tietävän kuin arvaavan, että hänellä oli ollut häiritseviä ajatuksia mielessään, kun hän oli laittanut ruokaa. Tai ehkä hän vain kuvitteli niin.

"Kiireestä se pikemmin johtui kuin hajamielisyydestä. Halusin saada kastanjat mahdollisimman äkkiä pannulle, jottei ruoka viivästyisi enempää. Olin alun perinkin jäljessä aikataulusta, koska jäin suustani kiinni Pranavin kanssa", Sabal vastasi. Tavallaan hän olisi halunnut ottaa kohtaamisensa Amitan kanssa puheeksi, mutta hän ei nähnyt, mitä hyötyä siitä olisi. Lisäksi hän pelkäsi, että hänen mustasukkaisuutensa nousisi uudemman kerran pintaan, jos hän toistaisi Ajaylle naisen sanomat asiat.

Sabal kääntyi takaisin wokin puoleen ja hämmensi sitä rajummin kuin olisi ollut tarve. Helvetin Amita, kun oli taas mennyt pilaamaan kaiken! Ennen naisen kohtaamista Sabal oli odottanut hyvillä mielin sitä, että pääsisi viettämään aikaa Ajayn kanssa luonaan. Nyt kaikki oli kuitenkin taas kiusallista, eikä Kultaisen Polun johtaja tiennyt, miten olisi palauttanut asiat takaisin raiteilleen.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Sabal loi Ajayihin terävän katseen. Nuorempi mies ei ollut ihan varma mitä se tarkoitti. Ihan kuin Sabal olisi varoittanut häntä katseellaan arvailemasta tämän ajatuksista enempää. "Kiireestä se pikemmin johtui kuin hajamielisyydestä. Halusin saada kastanjat mahdollisimman äkkiä pannulle, jottei ruoka viivästyisi enempää. Olin alun perinkin jäljessä aikataulusta, koska jäin suustani kiinni Pranavin kanssa", Kultaisen Polun johtaja vastasi. Sanojensa päätteeksi tämä kääntyi hellan puoleen ja alkoi hämmentää nuudeleita kovin ottein.

Sanoi Sabal mitä tahansa, tämän oli ollut pakko törmätä Amitaan tänään. Amita näytti sen verran tyytyväiseltä, ettei tämän sanat voineet olla bluffausta. Nainen tuntui todella kerskuvan aikaansaannoksestaan. Ja sen Ajay tiesi, että Amita nautti siitä, kun sai Sabalin vihaiseksi tai jotenkin tolaltaan. Mutta mitä ilmeisimmin vanhempi mies ei halunnut puhua kohtaamisestaan Amitan kanssa, joten se sai luvan odottaa myöhempään. Ajay halusi kuitenkin tietää, mitä Amita oli mennyt puhumaan hänen selkänsä takanaan.

"Kiireestäsi huolimatta, tunnut onnistuneen ruuan suhteen. Ainakin hyvän tuoksun perusteella. Minulla on kiljuva nälkä", Ajay sanoi. Sabal tuntui olevan sen verran tuohtunut, ettei tältä kannattanut aivan heti kysyä Amitasta. Ties vaikka raivostuessaan vanhempi mies viskaisi wokkipannun ruokineen seinään. Parempi vain odottaa toisen rauhoittumista. Ajay ei ottanut sitä riskiä, että saisi tulikuumat nuudelit naamaansa.

[Nightingale]

Sabal

"Kiireestäsi huolimatta, tunnut onnistuneen ruuan suhteen. Ainakin hyvän tuoksun perusteella. Minulla on kiljuva nälkä", Ajay vastasi sovittelevaan sävyyn. Ilmeisesti tämä oli pannut merkille hänen kireytensä. Sabalia hävetti, ettei hän kyennyt pitämään tunteitaan paremmin omana tietonaan. Vaikka hän kuinka yritti käyttäytyä niin kuin kaikki olisi ollut kunnossa, jotenkin hänen turhautumisensa tilanteeseen pääsi jatkuvasti pilkahtelemaan esiin.

"Se on mukava kuulla. Toivottavasti makukin on kunnossa. En halua, että joudut lähtemään nälkäisenä", Sabal vastasi kääntyen katsomaan ystäväänsä. "Onneksi olen tehnyt tätä ruokaa lukuisia kertoja. Toisaalta niin minä olen kyllä tehnyt puuroakin, joten tuttuus ei välttämättä ole laadun tae." Sanojensa päätteeksi Kultaisen Polun johtaja pakottautui hymyilemään siinä toivossa, että hymy normalisoisi ilmapiirin.

Sabal kääntyi jälleen hämmentämään wokkia, joka tarvitsi enää muutaman minuutin verran kypsymisaikaa. Sitten hän kysyi ensimmäisen mieleensä juolahtaneen kysymyksen: "Miten vietit iltapäiväsi?" Toivon mukaan niiden näiden rupattelu rentouttaisi heitä molempia niin, että he kykenisivät todenteolla nauttimaan illanvietosta.