What Worries Does The Hero Carry?

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Ajaylla oli tarkoitus mennä keräämään ajatuksiaan vanhempiensa vanhalle kotitilalle melkein heti sen jälkeen, kun hän ja Sabal olivat palanneet takaisin Banapuriin, mutta hän halusi varmistaa, ettei Sabal rasittanut itseään liikaa johtajan töillään kylkiluu murtuneena. Sabalia oli pitänyt useinkin patistaa takaisin lepäämään, kun ei ollut malttanut pysyä aina paikallaan. Onneksi tämä oli ennen pitkää sitten totellut.

Viikko oli vierähtänyt nopeasti. Ajaysta tuntui, että hän oli ollut koko sen ajan pelkän hulinan keskellä eikä saanut omaa rauhaa ollenkaan, joten hän ajatteli nyt olevan korkea aika sille. Oli sunnuntai-ilta, kun Ajay oli poistunut neuvottelutalosta ja kävellyt maastoautonsa luokse. Hän oli juuri avaamassa auton ovea, kun kuuli takaansa naisen äänen. "Ajay. Voitaisiinko jutella?" Mies kääntyi katsomaan taakseen ja näki Amitan seisovan viiden metrin päässä hänestä kädet ristittyinä rintakehälle, kuten tavallista.

Ajay ei ollut vähään aikaa puhunut Amitan kanssa kahden kesken, joten hän ihmetteli mitä asiaa naisella oli yhtäkkiä hänelle. Ajay kohautti harteitaan vastaukseksi. "Miten vain", mies lausui välinpitämättömästi. Tuskinpa Amitan kanssa puhuminen mitään sotaa aiheuttaisi, joten miksipä ei. Plus, Ajay oli tavallaan utelias kuulemaan mitä asiaa naisella hänelle oli. Tämä varmasti haluaisi puhua taas Sabalista pahaa. "Mutta jos aiot mustamaalata taas Sabalia, saat unohtaa koko jutun", Ajay sanoi tylysti ja avasi jo auton ovea. "Ei, en halua puhua Sabalista", Amita lausui.

Uteliaisuus heräsi Ajayssa, joten hän seurasi naista taloon, jota toinen piti kotinaan. Ajay oli käynyt siellä vain pari kertaa aikaisemmin. Ajay käveli ovesta peremmälle taloon ja katseli ympärilleen. Sisustus oli yksinkertainen vailla sen kummempaa omaisuutta, kuten kaikilla muillakin Kyratilaisilla yleisesti ottaen. "No, mistä halusit puhua?" Ajay kysyi tökerösti. Häntä ei kiinnostaisi jakaa aikaansa Amitan kanssa kovinkaan kauaa. Hän halusi pian päästä kotitiloilleen omaan rauhaan.

Amita liikehti levottoman oloisesti Ajayn edustalla, kuin hakien sanojaan. "Tämä on minulle todella vaikeaa, mutta haluan pyytää anteeksi aiempaa käytöstäni sinua kohtaan", nainen sanoi lopulta, katsoen Ajayta suoraan syvälle silmiin. "Se johtui ainoastaan siitä, etten ikinä kannattanut isääsi Mohan Ghalea tai ihainnoinut hänen toimintatapojaan, kuten Sabal. Luulin, että sinut kasvatettiin hänen tapojensa mukaisesti, mutta olet osoittanut olevasi täysin hänen vastakohtansa." Amita piti pienen tauon ennen kuin jatkoi: "En halua sinun kantavan kaunaa minulle sen takia, miten tyly olen sinua kohtaan joskus ollut."

Ajay ei ollut odottanut nuoremmalta naiselta mitään tunnustusta. Se tuntui todella Amitan luonteen vastaiselta laskea ylpeyttä ja pyytää anteeksi. Siksi Ajay ei osannut vastata mitään vaan katsoi toista pitkään hiljaa toinen kulma koholla. "Älä katso minua noin!" Amita sanoi kuulostaen harmistuneelta. "Minun oli pakko päästä puhumaan sinulle kahden, koska minulla on ollut ikävä sinua! Et ole varmastikaan huomannut, mutta olen rakastunut sinuun, Ajay," Amita heitti ilmoille. Sanojensa jälkeen nainen lähestyi häntä pää kainosti vinossa tummia ripsiään räpsytellen.

Nainen asetti kätensä Ajayn rintakehälle ja painautui hennosti häntä vasten. Sitten Amitan kohottautui suutelemaan Ajayta työntäen tätä samalla hitaasti taaksepäin. Jossain vaiheessa Ajay tunsi jonkin kolahtavan polvitaipeisiinsa ja tajusi sen olevan sänky. Amita katsoi häntä flirttailevasti, tuuppasi hänet toisella kädellään selälleen sängylle ja heittäytyi hajareisin hänen päälleen, suudellen intohimoisesti. Nainen avasi Ajayn turkoosin värisen takin vetoketjun ja siirtyi sitten ruskean hupparin vetoketjun pariin.

Ajay tiesi Amitan valehtelevan tunteistaan ja tiesi myöskin tämän yrittävän saada hänet puolelleen seksin avulla. Naisen motiivit paistoivat tämän läpi kuin kuuma hehkulamppu. Ajaylla ei ollut minkäänlaisia tunteita Amitaa kohtaan, mutta seksi ei olisi ollut pahitteeksi, olihan hän ollut selipaatissa jo yli kolme kuukautta, mikä olisi ollut fiasco Yhdysvalloissa. Ajaylla ei Amerikassa asuessaan mennyt viikkoakaan ilman jonkinsortin seksikumppania. Joten oli lievästi sanottu, että hän oli seksin puutteessa. Sisällissodan loputtua se oli enemmänkin kuin tervetullutta.

Ajay olisi helposti pystynyt makaamaan Amitan kanssa valumatta tämän ilkeään juoneen, mutta oli joku henkilö, jonka kuva ilmestyi hänen mieleensä, kun Amitan käsi oli ujuttautumassa hänen farkkujensa sisään. Sabal. Ajay pomppasi istualleen ja riuhtaisi Amitan pois päältään. "Tiedän mitä sinä yrität", Ajay sanoi tokaisi ja loi naiselle kylmän katseen. "Miten niin? En minä yritä mitään! Pidän sinusta liikaa, Ajay", Amita ruikutti kyynelsilmin. Se tiedettiin, että ne oli vain tekaistu.

"Olet sinä vajonnut aika alas, Amita. Ei olisi uskonut sinusta", Ajay sanoi happamasti. Uskomatonta, miten alas nainen saattoi vajota saadakseen itselleen valtaa ja kannattajia. Ties kuinka monen Kyratilaisen miehen Amita oli hurmannut puolelleen seksin avulla. Mitään sen enempiä sanomatta Ajay nousi ylös ja marssi ovelle. Hän ehti tarttua vain ovenkahvaan, kun Amita avasi suunsa hetken hiljenemisensä jälkeen. "En voinut muuta! Haluan sinut puolelleni, Ajay! Minun kannattajani hylkäävät minut ja menevät Sabalin puolelle. Haluan vain Kyratin parasta, en muuta!"

Ajay vilkaisi Amitaa olkansa yli. Nainen oli täysin epätoivon partaalla. Amita ei tavallisesti näyttänyt heikkouttaan miehille, mutta nyt tämä näytti oikeasti murtuneelta. "Ajattelin, että jos sinä, Kyratin sankari, seisoisit rinnallani, kansa kannattaisi minua enemmän. Olet ulkopuolinen, etkä Kyratin kansalainen. Sellaisena ihmiset sinua pitävät, ja siksi juuri olet niin kiehtova, Ajay." Ajay painoi huulensa viivaksi Amitan sanojen jälkeen, ja hänen katseensa tummui suuttumuksesta. Hänen olisi tehnyt mieli kuristaa Amitaa noiden kuulemiensa sanojensa jälkeen, muttei pystynyt vasen käsi vieläkin olkasiteessä.

Sanomatta mitään Ajay riuhtaisi oven selälleen ja marssi autolleen. Hän käynnisti moottorin ja kaasutti kylästä hiekka pöllyten. Amitan sanat soivat hänen mielessään kaikuna. Hän tarvitsisi hyvin paljon omaa aikaa selvittääkseen päänsä. Häntä kyrsi nyt niin paljon, ettei aikoisi tavata ketään ainakaan muutamaan päivään.

[Nightingale]

Sabal

Vain puolitoista viikkoa väijytykseen joutumisen ja sitä seuranneen metsässä vaeltelun jälkeen Sabal oli jälleen autossa matkalla pois tutulta ja turvalliselta Banapurin alueelta. Tällä kertaa hän oli kuitenkin liikkeellä yksin, ja reissun syykin oli aivan eri. Kuninkaallisen Armeijan rippeiden sijaan hänet oli nimittäin saanut hyppäämään auton ratin taakse Ajay. Nuoremmasta miehestä ei ollut kuulunut mitään kolmeen päivään, ja kun Sabal oli yrittänyt ottaa tähän yhteyttä radiopuhelimella, tämä ei ollut vastannut. Se ei ollut Ajayn tapaista, sillä yleensä tämä piti tarkasti huolta tavoitettavuudestaan ja vastasi tiukassakin paikassa ollessaan radiopuhelimeensa, vaikka sitten vain sanoakseen, että juuri nyt oli huono aika puhua.

Sabal ei voinutkaan kieltää, etteikö hän olisi ollut huolissaan. Yritettyään kerran toisensa jälkeen tuloksetta tavoittaa Ajaytä hän oli joutunut myöntämään, että uusi suunnitelma oli tarpeen. Jonkin aikaa asiaa pohdittuaan hän oli päätynyt siihen, että olisi parasta lähteä katsomaan, olisiko Ajay mahdollisesti vanhempiensa kotitilalla. Nuorempi mies oli nimittäin maininnut, että aikoi käväistä jossain välissä siellä. Ajay oli ollut aika harvasanainen asian suhteen, mutta Sabal oli saanut rivien välistä sen käsityksen, että toinen kaipasi omaa rauhaa.

Oman rauhan kaipuu ei kuitenkaan selittänyt sitä, miksei Ajay ollut ilmoittanut lähtöaikeistaan etukäteen hänelle tai vastannut hänen yhteydenottoyrityksiinsä. Sabal pelkäsikin, ettei Ajaylla ollut kaikki kunnossa. Erityisesti hän oli huolissaan ystävänsä henkisestä tilasta. Pagan Minin päihittämisestä lähtien Ajay oli ollut vaitonainen ja etäisenoloinen, ikään kuin tämän mieltä olisi painanut jokin vakava asia. Sabalista olikin alkanut tuntua, että kohtaamisessa Pagan Minin kanssa oli tapahtunut jotain, mistä hän tai kukaan muukaan Kultaisessa Polussa ei ollut tietoinen.

Oli kuitenkin toinenkin mahdollinen syy Ajayn omituiseen katoamistemppuun: Amita. Shankar oli nimittäin nähnyt Ajay poistuvan ovet paukkuen Amitan luota ja kaasuttavan sitten tiehensä yhdellä Kultaisen Polun autoista. Sabal oli kysynyt suoraan Amitalta, miksi Ajay oli ollut tämän luona, mutta nainen ei tietenkään ollut suostunut kertomaan, koska kyseinen asia oli kuulemma vain tämän ja Ajayn välinen. Sabal oli kuitenkin melkein varma, että Amita oli yrittänyt saada Ajayn vaihtamaan puolta. Vihaisen poistumisen perusteella se ei onneksi ollut onnistunut.

Siitä huolimatta Sabalin oli myönnettävä, että hän oli hieman huolissaan. Amita osasi halutessaan olla yllättävän vakuuttava ja vetoava. Ajay ei olisi ensimmäinen mies, joka sortui naisen räpsyviin ripsiin, sieviin kasvoihin ja krokotiilinkyyneliin. Amita oli kuin hämähäkki, joka kutoi yhtä aikaa sekä kehollaan että sanoillaan verkkoa, jonka vangiksi oli vaikea olla jäämättä. Mitä muka oli Sabalin ystävyys verrattuna kauniin Amitan kiitollisuuteen?

Sabal huokaisi syvään ja käänsi auton oikealle risteyksestä. Hänen ei varmaan auttaisi muu kuin kysyä Ajaylta suoraan, mitä Amitan kanssa oli tapahtunut. Ja jos nuoremmalla miehellä olisi epäilyksiä mielessään, hänen täytyisi vain tehdä parhaansa niiden hälventämiseksi. Hän ei aikonut menettää Ajaytä Amitalle. Nuorempi mies oli hänelle tärkeä paitsi strategisesti myös - ja tätä nykyä ehkä jopa ennen kaikkea - ystävänä.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Ajay oli saapunut perille vanhempiensa vanhalle kotitilalle vasta keskiyöllä. Hän oli raivostuksissaan ajanut holtittomasti ja tehnyt uhkarohkeita kaasutuksia kapeilla teillä välittämättä siitä, että siinä olisi voinut käydä huonosti. Ajay ei todellakaan jaksanut välittää enää kohtalostaan. Hän tavallaan teki uhkarohkeita asioita kuolemisen uhalla. Hän uhmasi kuolemaa, koska ei välittänyt siitä, mitä hänelle tapahtuu. Hänen elämänsä oli aika palasina tällä hetkellä. Totuus hänen perheestään, josta Pagan Min oli hänelle kertonut, oli pistänyt hänen mielensä hulluuden partaalle.

Hän oli tappanut monia Kuninkaallisen Armeijan sotilaita ja raivannut tiensä Pagan Minin linnoitukseen vain sen tiedon takia, että hänen äitinsä oli pettänyt Mohan Ghalea Kyratin kuninkaan kanssa ja saanut tämän kanssa lapsen, jonka taas Mohan oli kylmäverisesti mennyt murhaamaan. Pagan Min oli antanut lähtiessään Kyratin hänelle ja tehnyt hänestä vieläpä Kuninkaan. Miten helvetissä hän selittäisi tämän kaiken Sabalille sekä Kyratin kansalaisille? Oliko hän sitten enää mikään suuri sankari? Hän oli vain petturin poika, joka ei loppujen lopuksi saanut päättää omasta kohtalostaan yhtään mitään! Hän todellakin oli ulkopuolinen, kuten Amita oli sanonutkin.

Kuten Ajay oli mielessään uhannutkin, hän ei ottanut kehenkään yhteyttä eikä ottanut puheluita vastaan kolmeen päivään. Hän halusi rauhoittua yksinään ja sulatella asioita hiljaisuudessa. Hänen seuranaan olivat vain kotitilan possut ja vuohet, joita Ajay kävi ruokkimassa päivittäin. Samalla hän saattoi viimeinkin keskittyä talon tutkimiseen, mitä hän ei ollut kunnolla ehtinyt vielä tekemään. Talossa oli paljon kunnostettavaa jäljellä, mutta hän ei voisi tarttua vasaraan ja naulaan vielä hetkeen, koska hänen kätensä oli vieläkin kantositeessä. Niinpä hän oli vain siivoillut ja tutkinut paikkoja.

Tutkiessaan hän oli löytänyt isänsä vanhan alkoholivaraston. Kellarissa oli erilaisia viinejä ja sekä niitäkin vahvempia viinaksia. Ajay oli bonganut viskihyllyn ja tarttunut yhteen pulloista toisena iltanaan kotitilalla. Loppu aika olikin mennyt yksin raivotessa ja känneillessä. Nytkin mies istui keittiön pöydän ääressä viskipullo ja -lasi nenänsä edessä. Hän oli ristinyt käsivartensa pöytätasolle ja painanut otsansa niitä vasten.

Hän ei ollut ollut näin hukassa edes Yhdysvalloissa, vaikka hän oli tuntenut itsensä irralliseksi sielläkin. Amerikassa hän oli viettänyt suurimman osan ajastaan baareissa 'kaveriensa' kanssa ja hukuttanut itsensä melkein viinaan. Juominen oli auttanut häntä rentoutumaan, samoin huumeet, joita oli myös käyttänyt päästäkseen eroon ikävistä tunteistaan. Eihän sellainen sekoilu auttanut kuin hetkellisesti, parempi sekin oli kuin ryvetä itsesäälissä vuorokauden ympäri. Äidin kuoleman jälkeen hän oli päättänyt jättää huumeet, mutta alkoholi oli jäänyt. Eihän hän ollut toviin juonutkaan, mutta nyt hänellä oli taas sellainen fiilis, ettei jaksanut käsitellä asioitaan selvinpäin.

[Nightingale]

Sabal

Iltapäivä oli jo lopuillaan, kun Sabal saapui Ghalen kotitilalle. Kuten hän oli vähän uumoillutkin, Ajayn Kultaiselta Polulta lainaama maastoauto oli pihassa. Sabal parkkeerasi oman ajoneuvonsa sen viereen. Noustuaan autosta hän katsahti pikaisesti ympärilleen, ennen kuin lähti astelemaan talon ulko-ovea kohti. Ajay näytti kunnostaneen hieman paikkoja sitten hänen edellisen käyntinsä, joka oli ollut sen jälkeen, kun hän oli löytänyt Durgeshin vankilasta paenneen Ajayn jäätymiskuoleman partaalta Himalajalta.

Talon kunnostaminen sai Sabalin mielialan nousemaan, sillä jos Ajay oli valmis näkemään aikaa ja vaivaa vanhempiensa kotitilan takia, sen täytyi tarkoittaa, että toinen aikoi jäädä Kyratiin. Vanhempi mies oli nimittäin miettinyt viime aikoina aina silloin tällöin, mitä nuorempi oli aikeissa tehdä nyt, kun Pagan Min oli voitettu. Siinä pelossa, että Ajay sanoisi haluavansa palata Amerikkaan, hän ei kuitenkaan ollut uskaltanut kysyä asiasta. Yleensä hän koetti olla pahemmin edes ajattelematta koko asiaa, sillä ei se murehtimisella sen kummemmaksi tulisi. Ajay tekisi niin kuin tahtoisi, eikä hänellä ollut nokan koputtamista siinä asiassa, olihan kyse Ajayn omasta elämästä.

Silti Sabal ei voinut kieltää iloinneensa salaa siitä, että viikko toisensa jälkeen meni ilman, että Ajay osoitti lähtöaikeita. Hän oli kiintynyt Ajayhin kovasti niiden kuukausien aikana, jotka tämä oli toistaiseksi Kyratissa viettänyt. Hän piti Ajayta hyvänä ystävänään, ehkä jopa parhaana ystävänään, ja hän uskoi, että nyt kun sota oli ohi, heillä oli mahdollisuus tulla entistäkin läheisemmiksi keskenään. Siksi ajatus siitä, että Ajay palaisi Amerikkaan eivätkä he näkisi toisiaan enää ikinä, tuntui ikävältä. Jos se kuitenkin olisi sitä, mitä Ajay todella tahtoisi, ei olisi Sabalin paikka puuttua asiaan, sillä ystävän kuului ajatella oman parhaansa sijaan ystävänsä parasta silloin, kun nuo kaksi asiaa olivat ristiriidassa keskenään.

Ulko-ovelle tultuaan Sabal epäröi hetken mutta päätti sitten koputtaa. Vaikka hän oli melko varma, ettei Ajay olisi pannut pahakseen, jos hän olisi vain avannut oven ja marssinut sisään, hänestä oli parempi kunnioittaa toista koputtamalla ensin. Ghalen tila oli nyt Ajayn koti, eikä kenenkään kotiin ollut sopivaa vain paukata kutsumatta sisään, varsinkaan kun Sabal ei ollut aivan varma, oliko hän tällä hetkellä tervetullut vieras. Ajay vaikutti tahtovan olla omissa oloissaan ilman häiriötekijöitä, tuskin tämä muuten olisi ajanut aina syrjäiselle kotitilalleen asti ja jättänyt vastaamatta yhteydenottoyrityksiin. Ellei tälle sitten ollut sattunut jotain, mikä oli juuri se syy, jonka nojalla Sabal katsoi olevansa oikeutettu häiritsemään toisen yksityisyyttä.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Ajay oli jossain välissä kerennyt hakemaan uuden viskipullon kellarista, koska edellinen oli loppunut kuin seinään. Hänestä tuntui, ettei ollut vieläkään tarpeeksi humalassa, joten oli siksi hakenut toisen pullollisen. Ajay tarttui puolitettuun viskipulloon ja kaatoi siitä lasiin. Viski piti yleensä nauttia jäiden kanssa, mutta Kyratissa ei pahemmin ollut jääkonetta. Jos halusi jäätä, sitä piti hakea Himalajalta asti.

Ajay oli viettänyt tovin aikaa pohdinnalle. Sille, miksi hänen isällään oli sellainen varasto viinaksia talonsa alapuolella. Olikohan hänen isänsä ollut taipuvainen juomaan? Olikohan tämä ollut alkoholin vaikutuksen alaisena murhatessaan hänen siskopuoltaan, Lakshmanaa? Ei kukaan normaali ihminen voisi noin vain kylmäverisesti murhata viatonta lasta! Mohan Ghalen päiväkirjojen mukaan mies oli ollut suuren raivon partaalla, kun Ishiwarin petos oli tullut ilmi.

Miehen ajatukset katkesivat kuullessaan napakan koputuksen ulko-oven suunnalta. Ajay kohdisti katseensa olan yli ovelle. Kuka siellä mahtoi olla? Hän ei todellakaan ollut odottanut ketään vieraita. Kukaan siviili se ei voinut olla, koska eihän kellään Kyratin kansalaisista ollut hänelle mitään sanottavaa, elleivät olleet avun tarpeessa. Mutta nämä pitivät häntä legendaarisen Mohan Ghalen poikana, Kyratin sankarina, että tuskin tohtivat ängetä hänen pihalleen noin vain.

Tulijan oli pakko siis olla joku Kultaisen Polun jäsenistä, todennäköisimmin Amita tai Sabal. Ajay toivoi jälkimmäistä, koska ei tosiaankaan haluaisi nähdä naisen naamaa vähään aikaan. Toisaalta taas hän ei halunnut vanhemman miehen näkevän häntä tällaisena. Hän ei ollut kasannut ajatuksiaan tarpeeksi kokoon, että olisi voinut kohdata toisen normaalisti. Niinpä Ajay ei noussut tuolistaan ja mennyt avaamaan ovea. Oven takana olija luovuttaisi ennen pitkää, kun tajuaisi, ettei hän ollut paikalla.

[Nightingale]

Sabal

Koputuksen jälkeen ei tapahtunut mitään. Sabal koputti toisen kerran ja odotti, mutta kukaan ei vieläkään tullut avaamaan ovea. Ehkä Ajay oli nukkumassa, eikä ollut siksi kuullut hänen koputuksiaan. Sabal päätti koputtaa vielä kerran. "Ajay! Täällä on Sabal", hän huusi oven läpi havahduttaakseen toisen tämän mahdollisilta nokosilta.

Talosta ei edelleenkään kuulunut liikkumisen ääniä. Ilmeisesti Ajay ei sittenkään ollut kotona, vaikka tämän lainaama auto olikin pihassa. Ehkä toinen oli lähtenyt kävelylle. Jos Ajayllä oli tosiaan ollut tarve selvittää ajatuksiaan, niin luonnon helmaan kävelylle lähteminen olisi ollut ymmärrettävää. Kun Sabal halusi ajatella jotain rauhassa, hän lähti usein metsään Banapurin ulkopuolelle. Koska alue oli niin tiheästi asutettu, petoeläinten kohtaamisen vaara oli varsin vähäinen.

Ghalen kotitilan lähettyvillä tilanne oli kuitenkin eri. Koska Ajayn vanhemmat olivat asuneet syrjäseudulle, näiden talon läheisissä metsissä hiiviskeli paljon petoja. Toisaalta Ajay kyllä osasi pitää itsestään huolen paremmin kuin hyvin ja tehdä vihollisista selvän, olivatpa nämä ihmisiä tai eläimiä. Siksi Sabal ei ollutkaan kovin huolissaan sen vuoksi, että Ajay oli lähtenyt yksinään vaeltelemaan metsään.

Sabal päätti, että kun oli kerran tullut näin kauas, hänen kannatti jäädä odottelemaan Ajayn paluuta eikä lähteä takaisin Banapuriin. Koska sisällä oli paljon mukavampi odottaa kuin ulkona, varsinkin kun näytti siltä, että pian sataisi, hän päätti kutsua itse itsensä Ajayn kotiin. Tuskin nuorempi mies pahastuisi. Luultavasti tämä ainoastaan yllättyisi, kun löytäisi kävelyltä palatessaan Kultaisen Polun johtajan talostaan.

Noin järkeillen Sabal työnsi ulko-oven auki ja asteli sisään taloon. Heti kynnyksen yli astuttuaan hän kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Ajay oli kuin olikin kotona, eikä edes sängyssä nukkumassa, mikä olisi selittänyt sen, ettei tämä ollut tullut avaamaan ovea, vaan pöydän ääressä istumassa. Tämän edessä oli puolitäysi lasi sekä kaksi viskipulloa, joista toinen oli tyhjä.

Sabal rypisti kulmiaan näylle ja kysyi: "Mikset tullut avaamaan ovea?" Pikainen Ajayn olemuksen tarkastelu paljasti, että tämä oli humalassa. Sabal pisti myös merkille lattialla seinän vieressä olevat pullot, jotka nuorempi mies oli ilmeisesti tyhjentänyt edellisinä päivinä. Näytti huolestuttavasti siltä, että Ajayllä oli meneillään ryyppyputki. "Mitä täällä oikein tapahtuu?" Sabal jatkoi kyselyään terävään sävyyn. Hän ei ollenkaan pitänyt siitä, miltä tilanne vaikutti.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"Ajay! Täällä on Sabal", kuului ääni ulko-oven takaa. Ajay huokaisi. Sabalin olisi pitänyt olla toipumassa Banapurissa kylkiluumurtumastaan eikä täällä. Tänne päin meni autolla muutama tunti eikä se ollut varmastikaan ollut hyväksi vanhemmalle miehelle. Ajay ei kuitenkaan halunnut tulla häirityksi, joten ei edelleenkään suostunut avaamaan ovea.

Olisihan Ajayn pitänyt Sabalin tuntien arvata, ettei tämä poistuisi, vaikkei kukaan tulisikaan avaamaan ovea - tämä änkesi itse sisään. Sabal pysähtyi äkisti nähdessään Ajayn istumassa viskilasi kädessä pöydän ääressä. Tämä näytti ensin varsin yllättyneeltä, mutta sitten vanhemman miehen kulmat kurtistuivat. "Mikset tullut avaamaan ovea?" Kultaisen Polun johtaja kysyi.

Ajay kohautti hartioitaan vastaukseksi. "Mitä täällä oikein tapahtuu?" Sabal kysyi seuraavaksi terävään sävyyn. Nuorempi mies ei oikein pitänyt Sabalin äänensävystä, koska se kuulosti jossain määrin toruvalta. Se taas sai Ajayn tuntemaan itsensä noloksi. Hän ei olisi tosiaankaan halunnut Sabalin näkevän häntä tässä kunnossa.

"Miltäs näyttää?" Ajay tokaisi ääni käheänä. Huomasi ettei hän ollut puhunut ääneen pariin päivään. Sabalin kysymys oli muutenkin ollut aika turha, sillä tämä kyllä itse osasi päätellä, mitä täällä tapahtui. Ajay oli ottanut pari lasillista viskiä parin päivän lomallaan. "Eikös sinun pitäisi olla Banapurissa?" Ajay kysyi vanhemmalta mieheltä ääni sopertaen. Hän huomasi, että puheen muodostaminen oli muuttunut juomisen myötä vaikeammaksi, hän piti todella miettiä, mitä sanoi.

[Nightingale]

Sabal

Ajay vain kohautti hartioitaan vastaukseksi. Sabal ei pitänyt toisen asenteesta. Ei ollut kohteliasta jättää vastaamatta koputukseen. Ilmeisesti Ajay oli toivonut, että hän luulisi tämän olevan poissa ja lähtisi pois. Se oli kuitenkin ollut turha toivo, sillä Sabal ei ollut helposti luovuttavaa tyyppiä. Jos hän oli päättänyt etsiä Ajayn käsiinsä, hän myös tekisi sen, halusi toinen sitä tai ei.

Ajay ei vaikuttanut pitävän hänen jälkimmäisestä kysymyksestään, sillä tämä vastasi ivalliseen sävyyn: "Miltäs näyttää?" Sabalin suu painui tiukaksi viivaksi. Hän ei pitänyt siitä, että kukaan vastaili hänelle sarkastisesti. Enemmän kuin ärtynyt hän oli kuitenkin huolestunut. Jokin oli pahasti pielessä, kun Ajay käyttäytyi noin epätyypillisesti.

"Eikös sinun pitäisi olla Banapurissa?" Ajay heitti seuraavaksi vastakysymyksen. Sabal pani merkille tämän äänen puuroisuuden. Ajay oli todellakin enemmän kuin hieman humalassa. "He pärjäävät kyllä hetken ilman minua. En saanut sinua kiinni radiopuhelimella, joten en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ajaa tänne etsimään sinua. Pelkäsin, ettei sinulle ole kaikki hyvin. Huomaan nyt, ettei huoleni ollut aiheeton", Sabal vastasi ja katsahti paheksuvasti tyhjiä viskipulloja.

Sabal tunsi itsensä typeräksi seisoessaan oviaukossa kuin olisi ollut aikeissa kääntyä kannoillaan hetkellä millä hyvänsä, joten hän asteli päättäväisesti huoneen poikki ja istuutui pöydän ääreen Ajayta vastapäätä. Koska tiukka lähestymistapa tuntui saavan Ajayn vetäytymään vain entistä syvemmälle kuoreensa, vanhempi mies päätti vaihtaa taktiikkaa. Vedettyään syvään henkeä hän sanoi aiempaa selvästi pehmeämpään sävyyn: "Olet juonut huomattavasti enemmän kuin sinun pitäisi, eikä se ole sinun tapaistasi. Olen huolissani vuoksesi, veli. Ole kiltti ja kerro, mistä on kyse."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"He pärjäävät kyllä hetken ilman minua. En saanut sinua kiinni radiopuhelimella, joten en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ajaa tänne etsimään sinua. Pelkäsin, ettei sinulle ole kaikki hyvin. Huomaan nyt, ettei huoleni ollut aiheeton", Sabal vastasi silmäillessään lattialla lojuvia viinapulloja. Ajay tuhahti. Hän oli elossa, joten toisen ei tarvinnut olla enää huolissaan. Radiopuhelimeen vastaamatta jättäminen ei aina tarkoittanut sitä, että hän olisi potkaissut tyhjää.

Sabal ei kääntynyt kannoillaan ja lähtenyt ajamaan takaisin kotikyläänsä, kuten Ajay oli toivonut. Vanhempi mies käveli huoneen poikki ja istuutui pöydän ääreen nuorempaa vastapäätä. "Olet juonut huomattavasti enemmän kuin sinun pitäisi, eikä se ole sinun tapaistasi. Olen huolissani vuoksesi, veli. Ole kiltti ja kerro, mistä on kyse", Sabal kysyi nyt paljon pehmeämmällä äänensävyllä.

Ajay kohotti katseensa pöydästä Kultaisen Polun johtajan kasvoihin, mutta laski sen heti alas, kun ei kehdannut kohdata toisen katsetta. Ajay olisi tahtonut kertoa kaiken, muttei tiennyt mistä aloittaisi. Sitä paitsi oli edelleen tiettyjä asioita, joita Sabal ei tiennyt. Pitäsikö tämä häntä vihollisenaan, jos saisi kuulla Pagan Minin olevan hänen isäpuolensa?

"Tiedätkö, tämä ei kauheasti poikkea siitä, miten vietin aikaani Amerikassa", Ajay mumisi. Joten tämä ryyppyputki oli aikalailla hänen tapaistaan. Sabal ei vain tuntenut häntä niin hyvin kuin itse luuli. Ajay ei odottanut kommenttiinsa vastausta vaan huokaisi. Hänen kai oli hyvä sanoa sentään jotain, muuten vanhempi mies ei antaisi ikinä periksi. "Amita yritti vietellä minut ja saada sänkyyn kanssaan", nuorempi mies lopulta tunnusti.

Amitan luona käyminen oli viimeinen niitti, joka oli katkaissut kamelin selän ja saanut Ajayn romahtamaan näin. "On asioita, joita en voi kertoa kenellekään, edes sinulle."

[Nightingale]

Sabal

Ajay kohotti katseensa hänen kasvoihinsa pöydästä, jota oli siihen asti tuijottanut, mutta laski melkein saman tien sen takaisin alas. Nuorempi mies vaikutti häpeävältä. Ilmeisesti tätä nolotti jäädä kiinni päättömästä juopottelusta. Vaikka Sabalkin nautti silloin tällöin alkoholia, hän ei koskaan juonut itseään sammumispisteeseen asti, ja hän paheksui kaikkia, jotka niin tekivät, ja Ajay tiesi sen. Sabalille kontrolli ja itsehillintä olivat kaikki kaikessa, ja Ajayn tämänhetkinen käytös oli kaukana noiden hyveiden viitoittamasta tiestä.

"Tiedätkö, tämä ei kauheasti poikkea siitä, miten vietin aikaani Amerikassa", Ajay mumisi. Sabalin kulmat rypistyivät uudemman kerran. Hän ei ollut odottanut kuulevansa tuollaista. Ajay oli aina vaikuttanut kunnolliselta, joskin sulkeutuneelta, eikä miltään vastuuttomalta pullonkallistelijalta. Ilmeisesti vaikutelmat pettivät. Toisaalta Kyratissa ollessaan Ajay ei ollut tätä ennen antanut Sabalille aihetta kunnioituksen puutteeseen, joten hänen tuskin kannatti ristiinnaulita tätä tämän entisten syntien tähden. Mennyt oli mennyttä.

Merkityksetön Ajayn paljastus ei kuitenkaan ollut, sillä se toi esiin sen tosiasian, ettei Sabal tiennyt paljoakaan ystävänsä menneisyydestä. Ajayn sanat saivatkin vanhemman miehen miettimään, mitä muuta hän ei tiennyt. Millaista elämää nuorempi mies oli yleisesti viettänyt Amerikassa asuessaan? Ja mikä oli saanut tämän turvautumaan alkoholiin? Siihen oli ollut pakko olla muukin syy kuin ajattelemattomuus tai nautinnonhalu.

Ennen kuin Sabal ehti kuitenkaan kysyä tarkemmin asiasta, Ajay jatkoi puhumista. "Amita yritti vietellä minut ja saada sänkyyn kanssaan", tämä tunnusti. "Se käärme!" Sabal sihahti samaan aikaan kun Ajay lisäsi: "On asioita, joita en voi kertoa kenellekään, edes sinulle."

Sabal oli ollut aikeissa päivitellä Amitan häpeämättömyyttä ja olematonta moraalia, mutta Ajayn lisäys pysäytti aiotut sanat hänen huulilleen. Mitä Ajay oikein tarkoitti? Oliko tämä sittenkin sortunut Amitan suloihin? Shankar oli tosiaan väittänyt Ajay poistuneen vihaisena naisen luota, mutta mitä jos se oli tapahtunut vasta sen jälkeen, kun nämä olivat maanneet yhdessä? Amita oli kaunis ja seksikäs nainen, joten ei ollut mahdotonta, että tämä olisi onnistunut viettelemään Ajayn, vaikka nuorempi mies tiesikin vallan hyvin, millainen peto piili viehättävän ulkokuoren alla. Kenties Ajay oli ajatellut, että se oli vain seksiä.

Ajatus Ajaystä Amitan vuoteessa teki Sabalin irrationaalisen vihaiseksi. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti upota kunnolla tuohon tunteeseen, hänen mieleensä juolahti toinen, edellistäkin pahempi ajatus, joka sai jäätävän tunteen korvaamaan polttavan vihan hänen rintakehässään. Mitä jos Ajay oli rakastunut Amitaan? Se olisi ehdottomasti sellainen asia, jota nuorempi mies epäröisi kertoa hänelle, sillä tämä tiesi hyvin, kuinka paljon hän Amitaa inhosi. Toisaalta Ajay tuskin haluaisi paljastaa tunteitaan Amitallekaan, tämä kun epäilemättä käyttäisi niitä hyväkseen ja murskaisi samalla Ajayn sydämen.

Itselleen epätyypillisesti Sabal epäröi hyvän tovin, ennen kuin vastasi mitään. Hänen teki mieli hukuttaa Ajay myrkyllisiin sanoihin ja katkeriin syytöksiin, sen verran loukatuksi ja petetyksi hän tunsi itsensä. Hän kuitenkin tajusi, ettei se auttaisi mitään. Jos hän purkaisi tunteensa Ajayhin, hän luultavasti menettäisi tämän täysin. Niinpä hänen oli pakko niellä väkisin kirvelevät tunteet ja yrittää käyttäytyä mahdollisimman ymmärtäväisesti. Kenties hän pystyisi siten osoittamaan, että hänen ystävyytensä oli arvokas asia, vaikka se saattoikin vaikuttaa rakkauden rinnalla vähäpätöiseltä.

"Jos kyse on siitä, että makasit Amitan kanssa, myönnän, etten iloitse siitä. Tiedät kyllä, mitä minä hänestä ajattelen. Ymmärrän kuitenkin, että kun kaunis nainen tarjoaa seksiä, siitä on vaikea kieltäytyä", Sabal aloitti varovasti, yrittäen pitää äänensä ja kasvonsa mahdollisimman tyyninä. "Jos taas kyse on enemmästä kuin vain lihallisille haluille antautumisesta ja fyysisten tarpeiden tyydyttämisestä, olen kieltämättä entistäkin vähemmän tyytyväinen. En kuitenkaan oikein voi vihoitella sinulle siksi, että satuit rakastumaan kilpailijaani, sillä tiedän, ettei ihminen voi päättää siitä, kehen rakastuu. Jos siis on kyse jälkimmäisestä vaihtoehdosta, niin lupaan yrittää suhtautua asiaan kypsästi ja olla syyllistämättä sinua siitä. En tahdo menettää ystävyyttäsi tämän asian tähden."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Sabal oli Ajayn sanojen jälkeen tovin hiljaa ennen kuin puhui jälleen. "Jos kyse on siitä, että makasit Amitan kanssa, myönnän, etten iloitse siitä. Tiedät kyllä, mitä minä hänestä ajattelen. Ymmärrän kuitenkin, että kun kaunis nainen tarjoaa seksiä, siitä on vaikea kieltäytyä", vanhempi mies lopulta sanoi. Kultaisen Polun johtajan sanat saivat nuoremman miehen kohottomaan katseensa tähän.

Ajay ei kerennyt korjata sitä, minkä Sabal oli käsittänyt väärin, koska tämä jatkoi: "Jos taas kyse on enemmästä kuin vain lihallisille haluille antautumisesta ja fyysisten tarpeiden tyydyttämisestä, olen kieltämättä entistäkin vähemmän tyytyväinen. En kuitenkaan oikein voi vihoitella sinulle siksi, että satuit rakastumaan kilpailijaani, sillä tiedän, ettei ihminen voi päättää siitä, kehen rakastuu. Jos siis on kyse jälkimmäisestä asiasta, niin lupaan yrittää suhtautua asiaan kypsästi ja olla syyllistämättä sinua siitä. En tahdo menettää ystävyyttäsi tämän asian tähden."

Ajay tuijotti vanhempaa miestä epäuskoisena. Luuliko tämä oikeasti hänen rakastuneen Amitaan? "Mitä helvettiä, Sabal?" Ajay päästi hämmentyneenä. Miten ihmeessä toinen oli vetänyt sellaiset johtopäätökset hänen sanomisistaan? Hänkö muka rakastunut Amitaan? Sabalin reaktio oli todella rauhallinen siihen nähden, ettei tämä pitänyt Ajayn veljeilystä Amitan kanssa. Vanhempi mies oli käsittänyt hänet täysin väärin! Ajay hieraisi kasvojaan turhautuneena. Toisaalta toisen väärinkäsitys oli hyvä asia, hänen ei tarvitsisi edes vahingossa möläyttää mitään perheeseensä liittyen.

"Helvetti, Sabal, se nainen yritti saada minut puolelleen, ihan kuin muka minä menisin pettämään luottamustasi! En ole rakastunut häneen, jos sitä luulet. Näyttääkö muka siltä, häh? Jos olisin rakastunut häneen, olisin valinnut hänet sinun ylitsesi koko tämän ajan." Sanojensa päätteeksi Ajay otti tukea pöydästä ja nousi seisaalleen. Hän ei ollut toviin liikkunut minnekään, joten hän ei tajunnutkaan kuinka humalassa oli. Nuorempi mies yritti ottaa askeleen eteenpäin, mutta rupesi kaatumaan eteenpäin. Hän kuitenkin sai lopulta läheisesti kattoa tukevasta tolpasta tukea.

Pystyssä pysyminen oli joka tapauksessa vaikeaa, joten Ajay valui tolppaa pitkin lattialle istumaan polvet koukkuun. "Amita sanoi äänen asioita, jotka... äh, antaa olla..." Nuorempi mies mumisi painaessaan otsaansa käsivarteensa. Häntä kyrsi liikaa tämä kaikki. Hänen tunteensa Sabaliin olivat estäneet häntä menemästä sänkyyn Amitan kanssa. Hän ei välittänyt tippaakaan Amitasta, mutta ilmainen seksi ei olisi ollut pahitteeksi.

[Nightingale]

Sabal

Ajay oli hänen puhuessaan kohottanut katseensa häneen, ja nyt tämä tuijotti jostain syystä häntä kuin hän olisi kasvattanut itselleen toisen pään. "Mitä helvettiä, Sabal?" tämä älähti ääneen. Sabal sävähti tuskin havaittavasti. Hän tiesi kyllä, ettei yleensä ollut kovin ymmärtäväinen, kun kyse oli häntä suututtavasta asiasta, mutta ei Ajayn silti olisi tarvinnut käyttäytyä ihan noin yllättyneesti. Hän osasi kyllä tarpeen tullen jättää tunteensa omaan arvoonsa ja käyttäytyä hillitysti ja järkevästi, vaikka hänen sisällään kävisikin myrsky.

Vaikka Ajay ei sitä voinutkaan tietää, Sabal oli joutunut tekemään niin ennenkin tilanteissa, joissa Kultaisen Polun hyvä ja hänen omat tunteensa olivat olleet ristiriidassa. Paras esimerkki sellaisesta tilanteesta oli ollut sivistynyt kanssakäyminen Janakin kanssa heidän eronsa jälkeen. Koska Janak oli ollut tiedustelutiimin johtaja, Sabal oli joutunut yli kahden vuoden ajan olemaan jatkuvasti tekemisissä tämän kanssa. Hän olisi tahtonut huutaa ja paiskoa tavaroita, mutta sen sijaan hänen oli ollut pakko puhua exälleen kuin kenelle tahansa muulle ja käyttäytyä niin kuin hänen sydämensä ei olisi ollut palasina, sillä Janak oli ollut työssään erinomainen ja siksi arvokas Kultaiselle Polulle. Normaali käytös Janakin seurassa oli ollut sanoinkuvaamattoman vaikeaa mutta jotenkin hän oli kyennyt siihen, vaikka hän olikin joka kerta joutunut kokoamaan itsensä sekä ennen että jälkeen entisen poikaystävänsä kohtaamisen.

Sabal olisi silti valehdellut, jos olisi väittänyt, ettei olisi tuntenut surun ohella helpotusta kuultuaan Janakin menehtyneen pieleen menneellä tiedusteluretkellä. Oli ollut enemmän kuin huojentavaa tietää, ettei hänen tarvinnut enää koskaan nähdä miestä, jota hän oli rakastanut koko sydämestä ja joka oli loppujen lopuksi palkinnut tuon rakkauden pettämisellä. Jokainen eron jälkeinen tapaamiskerta Janakin kanssa oli repinyt uudelleen auki haavan, joka oli ollut vasta alkamassa umpeutua, minkä vuoksi jokainen tämän seurassa vietetty hetki oli tuottanut vielä kahden vuoden jälkeenkin tuskaa. Ja silti Sabal oli onnistunut käyttäytymään niin, ettei kukaan ollut arvannut, että he olivat aiemmin olleet rakastavaisia. Siihen verrattuna ymmärtäväinen suhtautuminen Ajayn Amitaan rakastumiseen oli pikkujuttu.

Sabal ei kuitenkaan ollut aikeissa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Hän ei vieläkään, monta vuotta jälkeenpäin, mielellään ajatellut Janakia saati sitten puhunut tästä jonkun muun kanssa. Sitä paitsi tuskin Ajayta olisi edes kiinnostanut kuulla hänen surkeasti päättyneestä entisestä parisuhteestaan. Luultavasti moinen avautuminen olisi vain tehnyt Ajayn olon epämukavaksi. Toinenhan ei edes tiennyt, että hän oli homoseksuaali, ja nyt ei todellakaan ollut oikea aika paljastaa sitä.

Niinpä Sabal pysytteli vaiti ja katseli, kun Ajay hieraisi kasvojaan. Nuorempi mies vaikutti jostain syystä hieman turhautuneelta. Sabal pohti, pitäisikö hänen kysyä toiselta, mikä tätä vaivasi. Äkisti Ajay kuitenkin jatkoi oma-aloitteisesti puhumista: "Helvetti, Sabal, se nainen yritti saada minut puolelleen, ihan kuin muka minä menisin pettämään luottamustasi! En ole rakastunut häneen, jos sitä luulet. Näyttääkö muka siltä, häh? Jos olisin rakastunut häneen, olisin valinnut hänet sinun ylitsesi koko tämän ajan."

Ajayn sanat yllättivät Sabalin niin täysin, ettei hän osannut kuin tuijottaa, kun nuorempi mies nousi pöydästä tukea ottaen seisomaan ja yritti lähteä astelemaan jonnekin mutta joutui tukeutumaan kattotolppaan ja päätyi loppujen lopuksi istumaan lattialle samaisen tolpan juureen. Kultaisen Polun johtaja oli ollut niin varma, että kyse oli ollut Amitaan rakastumisesta, sillä kaikki oli tuntunut viittaavan siihen suuntaan. Ajayn mielestä koko ajatus oli kuitenkin selvästi ollut pähkähullu, eikä tämä tuntunut lainkaan tajuavan, mistä hän oli sen keksinyt.

Sabal tunsi itsensä noloksi, kun oli mennyt ymmärtämään Ajayn sanat aivan väärin. Nolous jäi kuitenkin voimakkuudessa kirkkaasti toiseksi helpotukselle, joka hiljalleen valtasi hänet, kun hän sisäisti ystävänsä sanat. Ajay ei sittenkään haikaillut Amitan perään, eikä Sabalin tarvitsisi yrittää suhtautua asiaan järkevästi. Hänen ei edes tarvitsisi olla huolissaan siitä, että fyysinen läheisyys Amitan kanssa saisi aikaa myöten Ajayn harkitsemaan puolen vaihtamista, sillä nuoremman miehen sanat olivat tehneet selväksi, ettei nainen ollut onnistunut yrityksessään vietellä tätä.

Se, miten epäuskoisesti Ajay oli suhtautunut pelkkään ajatukseen hänen luottamuksensa pettämisestä, puolestaan todisti, että tämä oli uskollisempi hänelle kuin hän oli uskaltanut toivoakaan. Sabal oli kyllä luottanut Ajayhin, mutta jossain mielensä sopukassa hän oli aina pitänyt mahdollisena, että tämä vaihtaisi vielä jossain vaiheessa Amitan puolelle. Kuten sanottu, Sabalin ystävyys oli köyhä palkinto verrattuna viehättävän naisen kiitollisuuteen. Vaikka Sabal ei yleensä ajatellutkaan Ajayta ulkopuolisena, hän oli kuitenkin tietoinen siitä, ettei Kyratin tulevaisuus kiinnostanut tätä yhtä henkilökohtaisella tasolla kuin häntä itseään. Siksi hän olikin pelännyt, ettei ollut onnistunut tarjoamaan Ajaylle tarpeeksi painavia syitä kannattaa itseään ja että toinen sortuisi siitä syystä vielä jossain vaiheessa kuuntelemaan penistään. Hän ei ollut ajatellut niin siksi, että oli pitänyt Ajayta jotenkin heikkotahtoisena - hän oli vain nähnyt aikuiselämänsä aikana useammankin kerran, kuinka kova motivaattori sukupuolivietti saattoi heteromiehillä olla.

Nyt Sabal saattoi kuitenkin viimein heittää pois mielestään huolen siitä, että Ajay vaihtaisi puolta, mikä tuntui enemmän kuin huojentavalta. "En voi kieltää, etten olisi helpottunut kuullessani tuon", Sabal totesi ääneen. "En todellakaan odottanut innolla sitä, että pääsen kuuntelemaan Amitaa koskevia rakkaushuoliasi." Sanojensa päätteeksi hän naurahti kevyesti osoittaakseen, ettei oli tarkoittanut jälkimmäisen lausumansa puoliksi vitsillä. Hän ei uskonut, että Ajay olisi avautunut mitenkään vuolaasti tunteistaan Amitaa kohtaan hänelle, vaikka tämä olisikin ollut rakastunut Kultaisen Polun naarastiikeriin.

Sabal kuitenkin vakavoitui, kun hän kuuli Ajayn seuraavat sanat. "Amita sanoi äänen asioita, jotka... äh, antaa olla..." toinen mumisi otsa toista käsivartta vasten painettuna. Vaikka Sabal ei nähnytkään ystävänsä kasvoja, tämän äänensävy paljasti, että tämä oli kaikkea muuta kuin hyvässä mielentilassa. Samassa vanhempi mies myös muisti, ettei ollut sittenkään saanut vielä selville, mihin Ajay oli viitannut aiemmilla sanoillaan asioista, joista ei voinut kertoa kenellekään.

Sabal nousi seisomaan, käveli ystävänsä luokse ja laskeutui istumaan aivan tämän viereen. "Veli", hän sanoi ja laski rohkaisevasti kätensä tämän olkapäälle. "Huomaan, että jokin painaa mieltäsi, ja toivoisin sinun itsesi vuoksi, että jakaisit sen kanssani, sillä puhuminen auttaa. Vaikka sinusta saattaisi muulta tuntuakin, ei ole mitään sellaista asiaa, josta et voisi kanssasi puhua. Tiedän, etten ole tähän mennessä ollut kovin kummoinen ystävä, mutta vannon, että voit turvallisesti uskoa minulle minkä tahansa salaisuuden. Ystävyyteni sinua kohtaan ei ole niin heppoinen, että muutama sana kykenisi sen särkemään. Avaa siis huoletta sydämesi minulle."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"En voi kieltää, etten olisi helpottunut kuullessani tuon. En todellakaan odottanut innolla sitä, että pääsen kuuntelemaan Amitaa koskevia rakkaushuoliasi", Sabal oli heittänyt puoliksi vitsillä, mutta Ajay ei ollut reagoinut siihen mitenkään. Häntä ei juuri nyt jaksanut naurattaa mikään. Hyvä kuitenkin, että Sabalin väärinymmärrys oli saatu korjattua eikä tämä kuvitellut enää omituisia asioita.

Ajay kuuli vanhemman miehen nousevan seisomaan ja kävelevän hänen viereensä istuutuakseen. "Veli", Sabal sanoi ja laski kätensä Ajayn olkapäälle. "Huomaan, että jokin painaa mieltäsi, ja toivoisin sinun itsesi vuoksi, että jakaisit sen kanssani, sillä puhuminen auttaa. Vaikka sinusta saattaisi muulta tuntuakin, ei ole mitään sellaista asiaa, josta et voisi kanssani puhua. Tiedän, etten ole tähän mennessä ollut kovin kummoinen ystävä, mutta vannon, että voit turvallisesti uskoa minulle minkä tahansa salaisuuden. Ystävyyteni sinua kohtaan ei ole niin heppoinen, että muutama sana kykenisi sen särkemään. Avaa siis huoletta sydämesi minulle."

Sabalin käytös oli ristiriidassa sen kanssa, mitä Ajayn kuvitteli toisen hänestä ajattelevan. Hän ei uskonut olevansa oikea ystävä Sabalille, pelkkä isän korvike, jota tämä koitti vaalia viimeiseen asti senkin takia, ettei hän mennyt pelkän seksin varjolla Amitan puolelle. Millaisena idioottina vanhempi mies häntä oikein piti? Hän ei tarvinnut kenenkään sääliä ongelmistaan, ei ollut koskaan tarvinnut. Hän oli tähänkin asti pärjännyt omillaan, miksei nytkin?

"Vaikka sanot noin, miksi silti epäilen sinua, Sabal?" Ajay lausui ja kohotti sitten viinasta sumean katseensa Kultaisen Polun johtajaan. "En ole sellainen mies, jonka minun kuvittelet olevan. En ole lähimainkaan isäni kaltainen, vaikka tunnut sisimmässäsi toivovan", Ajay lausui ja kömpi sitten jaloilleen huojunnasta ja epätasapainoisuudesta huolimatta. Hän nojautui tuolin selkänojaan terveellä kädellään. "Koko Kyrat luulee minun olevan sankari tai jokin samperin legenda. 'Oi suuri Mohan Ghalen poika on tullut pelastamaan meidät, tiesin että voin luottaa sinuun, oi Mohanin poika. Mohanin poika sitä ja Mohanin poika tätä! Totta kai sinä autat, olethan kuuluisan Kultaisen Polun luojan poika!' Mutta arvaa mitä, Sabal? Uskon heidän heti kääntävän selkänsä minulle, kun kuulevat millainen juoppo narkkari olin ollut toisella puolella maapalloa! Tulin tänne vain äitini tuhkien takia enkä tekemään palveluksia! Toki se oli kiva auttaa aluksi, mutta lopulta kaikki vain sysättiin mitään kysymättä syliini!" Ajay henkäisi sanojensa jälkeen, koska oli puhunut enemmän kerralla kuin yleensä.

Sabalin oli aika tietää, ettei hän ollut mikään pyhmys tai synnitön. Tuskinpa tämä sitten kohtelisi häntä suurena Mohanin poikana. Hän ei halunnut mitään tekopyhää ystävyyttä, hän ei kaivannut kenenkään sääliä. Hän oli monesti joutunut todistamaan, kuinka hauraita ihmissuhteet olivat. Amerikassa monet naiset olivat langenneet hänen mystiseen ja hiljaiseen olemukseensa ja kuvitelleen voivansa 'parantaa hänet'. Kun loppujen lopuksi Ajay ei ollut ollutkaan sellainen kuin nämä olivat kuvitelleet, he olivat lähteneet mitään sanomatta. Eivät olleet enää vastanneet puheluihin ja olivat vältelleet, jos olivat sattuneet kohtaamaan samoissa piireissä uudelleen.

Ajay ei enää jaksanut seistä, joten laskeutui polvilleen lattialle huokaisten. "Äitini ei koskaan kertonut mitään Kyratista tai isästäni. Hän ei ikinä kertonut mistä olen peräisin. Tunsin itseni irralliseksi ja yksinäiseksi, siksi olen maannut niin monen ihmisen kanssa kuin muistan, sekä miesten että naisten, jotka kaikki lopulta käänsivät takkinsa minulle, kun saivat tietää, etten ollutkaan sellainen, kun he olivat kuvitelleet minun olevan. Saavuttuani tänne sain kuulla pala palalta tarinoita isästäni ja perheestäni, jotka kaikki ovat lopuksi kuolleet. Mihin luulet minun tuntevan kuuluvani? Amitakin sanoi minun olevan ulkopuolinen ja että tarvitsisi vierelleen Ikonin, jotta voisi tulla suurempaan suosioon Kyratin keskuudessa."

[Nightingale]

Sabal

"Vaikka sanot noin, miksi silti epäilen sinua, Sabal?" Ajay vastasi odottamattoman viileästi ja kohotti sanojensa päätteeksi alkoholin sumentaman katseensa häneen. Tämän silmissä ei näkynyt hiventäkään lämpöä, joka olisi lieventänyt kysymyksen terävyyttä, vaan pelkkää kyynisyyden sekaista vihamielisyyttä. Sabal ei ollut kuvitellut koskaan näkevänsä tuollaista katsetta ystävällään, ei ainakaan häneen suunnattuna. Se saikin hänet järkyttymään niin paljon, että hän veti vaistomaisesti kätensä pois Ajayn olkapäältä.

"En ole sellainen mies, jonka minun kuvittelet olevan. En ole lähimainkaan isäni kaltainen, vaikka tunnut sisimmässäsi toivovan sitä", Ajay jatkoi ja kömpi jaloilleen, ikään kuin haluten kauemmaksi hänestä. Vetäytyvä ele satutti Sabalia melkein yhtä paljon kuin toisen lausumat syytökset. Ajay ei kuitenkaan ollut vielä lopettanut. "Koko Kyrat luulee minun olevan sankari tai jokin samperin legenda. 'Oi suuri Mohan Ghalen poika on tullut pelastamaan meidät, tiesin että voin luottaa sinuun, oi Mohanin poika. Mohanin poika sitä ja Mohanin poika tätä! Totta kai sinä autat, olethan kuuluisan Kultaisen Polun luojan poika!' Mutta arvaa mitä, Sabal? Uskon heidän heti kääntävän selkänsä minulle, kun kuulevat millainen juoppo narkkari olin ollut toisella puolella maapalloa! Tulin tänne vain äitini tuhkien takia enkä tekemään palveluksia! Toki se oli kiva auttaa aluksi, mutta lopulta kaikki vain sysättiin mitään kysymättä syliini!"

Ajay henkäisi syvään viimeisen lauseen jälkeen, selvästi tottumattomana puhumaan noin paljon kerralla. Laskeutui painostava hiljaisuus. Ajayn monipolvinen vuodatus oli saanut Sabalin ajatukset täydelliseen sekasortoon, eikä hän tiennyt, mihin olisi ensimmäisenä tarttunut vastausyrityksessään. Nuorempi mies oli ymmärtänyt niin monta asiaa väärin. Toisaalta tämä oli myös ymmärtänyt valitettavan monta oikein, ja noiden asioiden kommentoiminen oli vielä vaikeampaa kuin väärin menneiden, jotka hän sentään saattoi oikaista. Jotenkin hänen olisi kuitenkin kyettävä lieventämään katkeruuden ja vihamielisyyden taakse piiloutunutta ahdistusta, epäluottamusta ja toivottomuutta, jotka uhkasivat syödä hänen ystävänsä sisältä päin elävältä.

Sabalin vielä kuumeisesti pohtiessa, millä tavalla lähtisi ratkomaan tulenarkaa tilannetta, Ajay laskeutui takaisin lattialle, ilmeisesti liian humaltuneena seisomaan pitkään. "Äitini ei koskaan kertonut mitään Kyratista tai isästäni", nuorempi mies totesi nyt jo enemmän surulliseen kuin syyttävään sävyyn. "Hän ei ikinä kertonut mistä olen peräisin. Tunsin itseni irralliseksi ja yksinäiseksi, siksi olen maannut niin monen ihmisen kanssa kuin muistan, sekä miesten että naisten, jotka kaikki lopulta käänsivät takkinsa minulle, kun saivat tietää, etten ollutkaan sellainen, kun he olivat kuvitelleet minun olevan. Saavuttuani tänne sain kuulla pala palalta tarinoita isästäni ja perheestäni, jotka kaikki ovat lopuksi kuolleet. Mihin luulet minun tuntevan kuuluvani? Amitakin sanoi minun olevan ulkopuolinen ja että tarvitsisi vierelleen Ikonin, jotta voisi tulla suurempaan suosioon Kyratin keskuudessa."

Sabal tunsi sydämensä särkyvän Ajayn puolesta. Tämän sanat kertoivat syvästä yksinäisyydestä, lapsuudesta asti jatkuneesta ulkopuolisuuden tunteesta ja aivan liian monesti koetusta hylkäämisestä. Erityisesti Ajayn maininta siitä, kuinka romanttiset kumppanit olivat kääntäneet tälle selkänsä siksi, ettei tämä ollutkaan sellainen kuin nämä olivat kuvitelleet, osui ja upposi suoraan Sabalin sisimpään. Hänelle itselleen oli näet sanottu jotain samantapaista. "Tiedätkö, halusin oppia tuntemaan sinut paremmin kuin kukaan muu, koska olin varma, että vakavan ulkokuoren alla on jotain muuta, jotain näkemisen ja kaiken vaivannäön arvoista. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen kuitenkin hiljalleen tajunnut, että olin väärässä. Porautuupa sinuun kuinka syvälle tahansa, vastassa on vain sama iloton, fanaattisen uskonnollinen ja omiin näkökantoihinsa toivottomasti juuttunut työnarkomaani, jonka rakastamisessa on yhtä vähän järkeä kuin kiven rakastamisessa."

Sabal veti terävästi henkeä ja pudisti päätään karkoittaakseen vielä kuuden vuoden jälkeenkin elävästi muistissa olevat sanat pois mielestään. Nyt ei ollut oikea aika miettiä niitä ja antautua niiden tuottamalle tuskalle, jos sellaista aikaa ylipäätään oli. Ajay tarvitsi häntä, ja hänen oli pystyttävä vastaamaan toisen tarpeeseen. Nuoremman miehen sanat olivat paljastaneet, että hän oli ollut huonompi ystävä kuin oli itse tajunnutkaan, ja jos hän tahtoi toisen vielä jonain päivänä pitävän häntä todellisena ystävänään, hän ei voinut tuottaa tälle pettymystä enää yhtäkään kertaa. Hän oli luvannut, että Ajay voisi puhua hänelle mistä tahansa, ja nyt hänen oli todistettava, ettei lupaus ollut ollut pelkkää sanahelinää.

"Olen pahoillani. Sanasi tekevät selväksi, että olen epäonnistunut pahasti ystävänäsi. Olen hyvin surullinen kuullessani, ettet kykene luottamaan minuun", Sabal aloitti hiljaa. "Haluaisin sinun kuitenkin tietävän, etten oikeasti pidä sinua pelkkänä isäsi varjona. On totta, että parin ensimmäisen täällä viettämäsi viikon ajan olit minulle lähinnä suuren idolini poika, mutta sen jälkeen aloin nähdä, että sinä olet paljon muutakin. En olekaan enää pitkään aikaan pitänyt sinua minään muuna kuin omana persoonanasi eikä arvosi silmissäni ole riippunut sukulaisuussuhteistasi. Vaikka selvästi sitä pelkäät, en ole ystävystynyt kanssasi siksi, että isäsi oli Mohan Ghale vaan siksi, että pidän sinusta itsestäsi ja että olet osoittanut olevasi ystävyyteni ja kunnioitukseni arvoinen."

Sabal piti pienen tauon, jonka aikana kokosi ajatuksiaan, ja jatkoi sitten: "Tiedän, ettet pyytänyt joutua vedetyksi mukaan sisällissotaamme tai tulla kohdelluksi sankarina todellisen ihmisen sijaan. Ymmärrän, että se on vaikea asema, erityisesti kun koet, ettet ole oikeasti sellainen kuin he kuvittelevat. On pakko myöntää, että osa ihmisistä luultavasti pettyisi pahasti, jos kuulisi, millaista elämää vietit Amerikassa. Uskon kuitenkin, että moni kunnioittaisi sinua vielä noiden paljastusten jälkeenkin, sillä he ajattelisivat minun laillani, että väliä on vain sillä, mitä olet tehnyt täällä Kyratissa ollessasi. Ja täällä sinä olet käyttäytynyt kuin sankari."

"En voi kieltää, ettenkö olisi järkyttynyt kuullessani tuollaisia asioita menneisyydestäsi, sillä en osannut lainkaan odottaa niitä", Sabal tunnusti seuraavaksi. "Ystävyyteni tai kunnioitukseni sinua kohtaan ei kuitenkaan vähene niiden vuoksi. Vaikka pidän huumeita, alkoholia ja irtosuhteita huonoina pakokeinoina yhtään mistään, ymmärrän, miksi turvauduit niihin. Sitä paitsi varsinkaan irtosuhteiden kohdalla minulla ei ole juuri varaa paheksuntaan, sillä harrastin itsekin niitä enemmän kuin oli hyväksi erityisesti nuorempana. Saatan vaikuttaa hyvin vastuulliselta, mutta aina en ole sitä ollut."

Sabal ei olisi mielellään muistellut nuoruutensa virheitä, ei varsinkaan sitä pari vuotta kestänyttä ajanjaksoa Badrista eroamisen jälkeen, jolloin hän oli vaihtanut vuodetta kuin vaatteita ja hakenut epätoivoisesti seksistä asioita, joita siitä ei ollut mahdollista saada. Hän kuitenkin arveli, että Ajaytä helpottaisi kuulla, että hänkin oli tehnyt tyhmiä ratkaisuja elämässään. Nuorempi mies nimittäin tuntui kuvittelevan, että hän oli aina toiminut järkevästi ja oikein, minkä vuoksi tämä luultavasti oli huolissaan hänen reaktiostaan. Sabalilla oli kuitenkin omat syntinsä, eikä hän ollut siksi kykenevä heittämään ensimmäistä kiveä.

Oli vielä yksi asia, josta Sabal halusi puhua. "Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteesi tekevät sydämeni painavaksi. En tiennyt, että olet kokenut yhteenkuulumattomuutta täällä, mutta pidän yhtä kaikki pahaa oloasi tässä asiassa omana syynäni. Minun olisi pitänyt varmistaa, että koet olevasi kotonasi Kyratissa, eikä vain olettaa, että niin tapahtuu automaattisesti. Minä en ole ikinä ajatellut sinun olevan ulkopuolinen, minkä vuoksi en osannut edes harkita sitä mahdollisuutta, että sinä tekisit niin. Mutta usko minua, kun sanon, että sinä kuulut tänne yhtä paljon kuin kuka tahansa täällä koko ikänsä viettänyt, väitti Amita mitä tahansa. Sinä olet paitsi synnyinoikeuden myös urheiden tekojesi kautta kyratilainen, Ajay, ja toivottavasti onnistun vielä jossain vaiheessa saamaan sinut itsesikin ajattelemaan niin. Lupaan yrittää parhaani."