What Worries Does The Hero Carry?

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Kun Ajay oli lopettanut vuodatuksensa, Sabal oli pitkän tovin hiljaa. Vanhempi mies ilmeisesti yritti sulatella kaikkea Ajayn sanomia asioita. Sabal oli sanonut hänen voivan puhua mistä vain, ja hän oli tehnyt niin. Tämä oli testi Kultaisen Polun johtajalle, joka saisi todistaa ystävyytensä vahvuuden tässä ja nyt. Jos ei, niin Ajay oli varma, ettei tulisi koskaan luottamaan kehenkään tämänkään vertaa.

Jonkin hetken kuluttua Sabal veti terävästi henkeä ennen kuin vastasi hiljaa: "Olen pahoillani. Sanasi tekevät selväksi, että olen epäonnistunut pahasti ystävänäsi. Olen hyvin surullinen kuullessani, ettet kykene luottamaan minuun. Haluaisin sinun kuitenkin tietävän, etten oikeasti pidä sinua pelkkänä isäsi varjona. On totta, että parin ensimmäisen täällä viettämäsi viikon ajan olit minulle lähinnä suuren idolini poika, mutta sen jälkeen aloin nähdä, että sinä olet paljon muutakin. En olekaan enää pitkään aikaan pitänyt sinua minään muuna kuin omana persoonanasi eikä arvosi silmissäni ole riippunut sukulaisuussuhteistasi. Vaikka selvästi sitä pelkäät, en ole ystävystynyt kanssasi siksi, että isäsi oli Mohan Ghale vaan siksi, että pidän sinusta itsestäsi ja että olet osoittanut olevasi ystävyyteni ja kunnioitukseni arvoinen."

"Tiedän, ettet pyytänyt joutua vedetyksi mukaan sisällissotaamme tai tulla kohdelluksi sankarina todellisen ihmisen sijaan. Ymmärrän, että se on vaikea asema, erityisesti kun koet, ettet ole oikeasti sellainen kuin he kuvittelevat. On pakko myöntää, että osa ihmisistä luultavasti pettyisi pahasti, jos kuulisi, millaista elämää vietit Amerikassa. Uskon kuitenkin, että moni kunnioittaisi sinua vielä noiden paljastusten jälkeenkin, sillä he ajattelisivat minun laillani, että väliä on vain sillä, mitä olet tehnyt täällä Kyratissa ollessasi. Ja täällä sinä olet käyttäytynyt kuin sankari", Sabal jatkoi pienen tauon jälkeen.

Ajay tuijotti vanhempaa miestä koko tämän puhumisen ajan ja näki tämän puhuvan täydestä sydämestään. Sabal ei ollut valehdellut mitään vastatessaan hänelle ja se teki Ajayn liikuttuneeksi. Sydämessään hän tunsi helpotusta ja iloa siitä, ettei Sabal katsonut häntä halveksivasti tai tuomitsevasti. Kultaisen Polun johtaja oli vastannut hänen suurimpiin epäilyksiinsä, mikä sai Ajayn tuntemaan itsensä varsin kevyeksi. Voisiko olla, että ensimmäistä kertaa elämässään hänellä oli oikea ystävä, joka välitti hänestä sellaisenaan kuin hän oli?

"En voi kieltää, ettenkö olisi järkyttynyt kuullessani tuollaisia asioita menneisyydestäsi, sillä en osannut lainkaan odottaa niitä. Ystävyyteni tai kunnioitukseni sinua kohtaan ei kuitenkaan vähene niiden vuoksi. Vaikka pidän huumeita, alkoholia ja irtosuhteita huonoina pakokeinoina yhtään mistään, ymmärrän, miksi turvauduit niihin. Sitä paitsi varsinkaan irtosuhteiden kohdalla minulla ei ole juuri varaa paheksuntaan, sillä harrastin itsekin niitä enemmän kuin oli hyväksi erityisesti nuorempana. Saatan vaikuttaa hyvin vastuulliselta, mutta aina en ole sitä ollut." Sabalin seuraavat sanat olivat vastaus Ajayn toiveikkaaseen aatokseen oikeasta ystävästä. Toinen selvästi halusi palavasti osoittaa ystävyytensä kestävyyden.

Ajay kuitenkin yllättyi Sabalin viimeisimmästä paljastuksesta itsestään. Ajay ei ollut pahemmin ajatellut toisen menneisyyttä, koska vanhempi mies ei ollut koskaan antanut aihetta siihen. Sabal oli niin itsevarma ja jääräpäinen johtaja, että oli vaikea kuvitella tämän tehneen joskus virheitä elämässään. Mutta olihan se inhimillistä, se oli ymmärrettävää. Nuorempi mies oli iloinen siitä, että Sabal ymmärsi häntä jollain tasolla.

"Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteesi tekevät sydämeni painavaksi. En tiennyt, että olet kokenut yhteenkuulumattomuutta täällä, mutta pidän yhtä kaikki pahaa oloasi tässä asiassa omana syynäni. Minun olisi pitänyt varmistaa, että koet olevasi kotonasi Kyratissa, eikä vain olettaa, että niin tapahtuu automaattisesti. Minä en ole ikinä ajatellut sinun olevan ulkopuolinen, minkä vuoksi en osannut edes harkita sitä mahdollisuutta, että sinä tekisit niin. Mutta usko minua, kun sanon, että sinä kuulut tänne yhtä paljon kuin kuka tahansa täällä koko ikänsä viettänyt, väitti Amita mitä tahansa. Sinä olet paitsi synnyinoikeuden myös urheiden tekojesi kautta kyratilainen, Ajay, ja toivottavasti onnistun vielä jossain vaiheessa saamaan sinut itsesikin ajattelemaan niin. Lupaan yrittää parhaani", kultaisen polun johtaja lopetti.

Oli varmasti hänen nauttimansa alkoholin vika, mikä sai Ajayn tuntemaan ilonkyynelten kirvelevän silmäkulmissa. Hän ei tavallisesti ollut mikään vetistelijä, mutta Sabal oli sanonut ääneen asioita, jotka hän oli koko tämän ajan sisimmässään halunnut kuulla. "Kiitos, Sabal. Olen iloinen kuullessani epäilykseni olleen turhia", Ajay vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen. "En halunnut olla tökerö sinua kohtaan, olen vain ollut niin pitkään vihainen enkä ollut enää varma edes, että
kenelle. Totta puhuen sinä olet ollut ainoa, joka on ollut ystävällinen minulle alusta lähtien, kiitos siitä. Siksi olen mielissäni kuullessani nuo asiat juuri sinulta. Se merkitsee minulle paljon, koska aion jäädä pysyvästi Kyratiin. Amerikassa ei ole enää mitään jäljellä minulla, Kyratissa minulla on sentään sinut", Ajay tunnusti.

[Nightingale]

Sabal

Ajay oli tuijottanut häntä tiiviisti koko sen ajan, kun hän oli puhunut. Sabal toivoi, että tämä oli havainnut hänen sanojensa vilpittömyyden. Hän ei voinut kuvitellakaan, että olisi valehdellut Ajaylle. Nuorempi mies ansaitsi vain ja ainoastaan rehellisyyttä. Sitä paitsi hän oli varma, että jos hän olisi valehdellut edes jostain pienestä asiasta ja toinen olisi huomannut sen, heidän ystävyytensä olisi ollut ohi. Sabal ei ollut varma, mistä hän oli sellaisen käsityksen saanut, mutta hän oli joka tapauksessa melkein valmis vannomaan, että Ajayllä oli nollatoleranssi valehtelun suhteen.

Sabal yllättyi nähdessään kyynelten kohoavan äkisti ystävänsä silmiin. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti kysyä, mikä Ajayllä oli hätänä, tämä avasi suunsa. "Kiitos, Sabal. Olen iloinen kuullessani epäilykseni olleen turhia. En halunnut olla tökerö sinua kohtaan, olen vain ollut niin pitkään vihainen enkä ollut enää varma edes, että kenelle. Totta puhuen sinä olet ollut ainoa, joka on ollut ystävällinen minulle alusta lähtien, kiitos siitä. Siksi olen mielissäni kuullessani nuo asiat juuri sinulta. Se merkitsee minulle paljon, koska aion jäädä pysyvästi Kyratiin. Amerikassa ei ole enää mitään jäljellä minulla, Kyratissa minulla on sentään sinut."

Kyyneleet johtuivatkin helpotuksesta ja liikutuksesta, eivätkä surusta. Sabal huokaisi mielessään huojennuksesta tajutessaan sen. Hän oli pelännyt sanoneensa jotain väärää ja aiheuttaneensa siten Ajaylle entistäkin pahemman olon. Nuoremman miehen sanoista päätellen hän oli kuitenkin päinvastoin onnistunut valitsemaan oikeat sanat ja kohentamaan toisen olotilaa, mikä teki hänet iloiseksi. Ehkä hän todella onnistuisi vielä tulemaan sellaiseksi ystäväksi, jonka Ajay ansaitsi.

Sabal hymyili rauhoittavasti. "Älä turhaan pahoittele tökeröyttäsi. Kun on pitkään hautonut yksin mielessään jotain asiaa, se usein purkautuu rajusti. Sitä paitsi koen ansainneeni kovat sanasi. Olen vasta hiljattain alkanut tajuta, etten ole ollut kovinkaan kummoinen ystävä. Lupaan kuitenkin yrittää hyvittää virheeni ja menetellä jatkossa paremmin. Vaikken ole tainnut osoittaa sitä, ystävyytemme on minulle kallisarvoinen."

"Mitä aikomukseesi jäädä tänne, minun on myönnettävä, että se ilahduttaa minua suuresti", Sabal jatkoi lyhyen tauon jälkeen. "Olen viime aikoina miettinyt aina silloin tällöin, aiotko palata Amerikkaan. Ymmärrän kyllä, että sinulla on siihen oikeus, mutta silti ajatus siitä, ettemme näkisi enää koskaan, on ollut minulle vastenmielinen. Siksi en voikaan väittää, ettei olisi helpottavaa kuulla, että olet päättänyt jäädä Kyratiin, vaikka toivoisinkin, ettei syy siihen olisi se, ettei Amerikassa ole enää mitään sinulle. Aion kuitenkin tehdä parhaani sen eteen, että kokisit jonain päivänä Kyratin yhtä paljon kodiksesi kuin minä koen."

Lopetettuaan puhumisen Sabal katseli hetken harkitsevasti Ajaytä. Sitten hän nousi sitten ylös, käveli parin askeleen matkan ystävänsä luokse, laskeutui polvilleen tämän viereen lattialle ja kietoi käsivartensa tämän ympärille. Hän toivoi, ettei Ajay pahastuisi äkillisestä hellyydenosoituksesta, vaikka se saattoi olla amerikkalaisessa kulttuurissa kasvaneen mielestä melkoisen intiimi. Sabalista nimittäin tuntui, että toinen oli kipeästi halauksen tarpeessa.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"Älä turhaan pahoittele tökeröyttäsi. Kun on pitkään hautonut yksin mielessään jotain asiaa, se usein purkautuu rajusti. Sitä paitsi koen ansainneeni kovat sanasi. Olen vasta hiljattain alkanut tajuta, etten ole ollut kovinkaan kummoinen ystävä. Lupaan kuitenkin yrittää hyvittää virheeni ja menetellä jatkossa paremmin. Vaikken ole tainnut osoittaa sitä, ystävyytemme on minulle kallisarvoinen", Sabal sanoi hymyillen rauhoittavasti.

Ajay nyökkäsi aavistuksen ymmärtämisen merkiksi. Oli totta, ettei Sabal ollut osoittanut heidän ystävyyden merkitystä sen kummemmin aikaisemmin. Oli ymmärrettävää, ettei sisällissodan aikana ollut ehtinyt pahemmin keskittyä muuhun kuin sodankäyntiin. Silloin ei mietitty pahemmin ystävyyden laatua vaan perehdyttiin kunnolla vastapuolen voittamiseen. Ajay oli iloinen, ettei Sabalin käyttäytyminen ollut johtunut siitä, etteikö tämä olisi pitänyt häntä oikeasti ystävänään ja arvostanut sellaisenaan kuin hän oli.

"Mitä aikomukseesi jäädä tänne, minun on myönnettävä, että se ilahduttaa minua suuresti. Olen viime aikoina miettinyt aina silloin tällöin, aiotko palata Amerikkaan. Ymmärrän kyllä, että sinulla on siihen oikeus, mutta silti ajatus siitä, ettemme näkisi enää koskaan, on ollut minulle vastenmielinen. Siksi en voikaan väittää, ettei olisi helpottavaa kuulla, että olet päättänyt jäädä Kyratiin, vaikka toivoisinkin, ettei syy siihen olisi se, ettei Amerikassa ole enää mitään sinulle. Aion kuitenkin tehdä parhaani sen eteen, että kokisit jonain päivänä Kyratin yhtä paljon kodiksesi kuin minä koen", Sabal jatkoi pienen tauon jälkeen.

Ajayn sydämessä värähti. Oli epäreilua miten kaikki Sabalin sanat ja teot onnistuivat aina kasvattamaan hänen ihastustaan. Hän pelkäsi miten suureksi hänen tunteensa saattoivat kasvaa jatkossa, ja oliko hän kykenevä salaamaan ne Kultaisen Polun johtajalta? Toisaalta taas Ajay epäili aavistuksen tuntemuksiaan. Tämä oli ensimmäinen kerta hänen elämässään, kun hän tunsi jotain näin vahvasti. Oliko tunne aitoa vai johtuiko se vain innostuksesta siitä, että Sabal oli ensimmäinen, joka tahtoi ymmärtää ja olla oikea ystävä?

Sabal silmäili pienen hetken Ajayta ennen kuin nousi ylös ja polvistui nuoremman miehen vierelle. Sitten vanhempi mies sulki Ajayn tiukkaan halaukseen ja veti itseään vasten. Ajay vastasi halaukseen kietomalla terveen ja vapaan kätensä Sabalin selälle. Sabalin antama halaus ei voinut tulla yhtään huononpaan aikaan, sillä hän todellakin oli kaivannut pitkään toisen ihmisen kosketusta. Hän saattoi upottaa kasvonsa Kultaisen Polun johtajan olkapäähän ja hengittää tämän ominaistuoksua. Ajay ei voinut kieltää, etteikö häntä olisi nyt haluttanut olla paljon lähemmin Sabalin kanssa.

Alkoholi oli sumentanut Ajayn mielen niin sumeaksi, ettei hän osannut sanoa enää, oliko hereillä vai ei, joten hän ei sen pahemmin ruvennut ajattelemaan tekojaan. Mitään sen kummempia miettimättä Ajay vetäytyi halauksesta ollakseen kasvotusten Sabalin kanssa. Sitten hän asetti oikean kätensä Sabalin niskaan ja hivutti kasvojaan lähemmäs vanhemman miehen kasvoja. Mutta ennen kuin heidän huulensa ehtivät juuri ja juuri koskettaa toisiaan, Ajay valahti veltoksi ja tunsi mielensä sammuvan unten maille.

[Nightingale]

Sabal

Sabalin helpotukseksi Ajay vastasi epäröimättä hänen halaukseensa kietomalla vasemman kätensä hänen ympärilleen ja hautaamalla kasvonsa hänen olkapäähänsä. Mitä ilmeisimmin Sabal ei sittenkään ollut ylittänyt mitään soveliaisuuden rajaa, kun kerran Ajay vastasi noin auliisti hänen hellyydenosoitukseensa. Tai sitten nuorempi mies oli vain niin pahasti läheisyydentarpeessa, ettei tämä sillä hetkellä välittänyt siitä, mikä oli sopivaa ja mikä ei. Henkilökohtaiset puheenaiheet olivat epäilemättä saaneet toisen haavoittuvaisemman puolen esiin. Lisäksi Sabalista vaikutti siltä, ettei kukaan ollut halannut Ajaytä pitkään aikaan, vaikka hän ei osannutkaan sanoa, mistä tuo vaikutelma tarkalleen ottaen kumpusi.

Ajay ei kuitenkaan ollut ainoa, joka nautti halauksesta, sillä myös Sabalista tuntui hyvältä halata ensimmäistä kertaa ystäväänsä. Hän ei ollut koskaan kaihtanut fyysistä läheisyyttä ystävyyssuhteissaan, sillä hänestä läheisyyttä oli luontevaa osoittaa paitsi sanoin myös teoin. Ennen Ajayn tapaamista hän ei ollut ajatellut, että kahden miespuolisen ystävän väliset kosketukset olivat jotenkin outoja, sillä Kyratissa toveruuden tunteita saatettiin osoittaa varsin avoimesti. Kun hän oli ensimmäisen kerran asettanut kätensä Ajayn olkapäälle ja puhunut tälle lähietäisyydeltä, nuoremman miehen hämmentynyt ilme ja tämän vartalon kivettyminen olivat kuitenkin paljastaneet, ettei miesten välinen fyysinen läheisyys ollut kaikissa kulttuureissa yhtä ongelmatonta. Siksi Sabal olikin tähän asti pidättäytynyt halaamasta Ajayta ja tyytynyt sen sijaan vain laittamaan kätensä tämän olalle aina, kun halusi ilmentää veljeyden tunteitaan toista kohtaan. Olkapääkosketukseen Ajay oli onneksi tottunut kohtalaisen nopeasti, vaikkei tämä itse yleensä vieläkään vastavuoroisesti tehnyt sitä hänelle.

Sabal olisi siis mielellään halannut Ajaytä pidempään nyt, kun toinen oli kerrankin oikeassa mielentilassa siihen. Melko pian Ajay kuitenkin nosti päänsä ja alkoi vetäytyä kauemmas. Sabal irrotti välittömästi käsivartensa ystävänsä ympäriltä, sillä hän ei halunnut aiheuttaa tälle epämukavaa oloa liian tuttavallisella käytöksellä. Jos hän tahtoi parantaa heidän ystävyytensä laatua, hänen piti olla tarkkana toisen rajojen kunnioittamisen suhteen, sillä liiallinen fyysinen läheisyys saisi taatusti tämän pitämään etäisyyttä häneen.

Sen sijaan, että olisi ottanut kunnolla etäisyyttä häneen, niin kuin Sabal luuli tämän aikovan, Ajay kuitenkin siirsi oikean kätensä hänen niskaansa. Sabalin silmät laajenivat hämmästyksestä, kun toisen kasvot rupesivat lähestymään hänen kasvojaan. Viime hetkellä, juuri ennen kuin tämän huulet olisivat koskettaneet hänen huuliaan, Ajay kuitenkin valahti veltoksi ja tämän pää retkahti sivulle tämän omaa olkapäätä vasten. Nuorempi mies oli sammunut.

Sabal vetäisi terävästi henkeä. Hänen sydämensä takoi hänen rintakehässään kuin hän olisi juuri joutunut juoksemaan tiikeriä pakoon, ja hänen aivoissaan kiersi hetken aikaa vain yksi ajatus: Hän aikoi suudella minua. Niin epätodennäköiseltä ja uskomattomalta kuin tuo mahdollisuus tuntuikin, Ajayn teot eivät olleet jättäneet sijaan muille tulkinnoille. Jos nuorempi mies ei olisi sattunut sammumaan juuri kriittisellä hetkellä, heidän suunsa olisivat olleet tällä hetkellä painettuina toisiaan vasten.

Oli kuitenkin parempi, että tilanne oli keskeytynyt viime hetkellä eikä edennyt kliimaksiinsa asti. Sabal ei nimittäin ollut varma, olisiko kyennyt olemaan vastaamatta Ajayn suudelmaan, vaikka juuri niin hänen olisi heidän ystävyytensä varjelemiseksi pitänyt tehdä. Ajay oli umpihumalassa eikä tiennyt, mitä teki. Vaikka tämä olikin vuodatuksensa lomassa paljastanut, että oli harrastanut seksiä sekä miesten että naisten kanssa, mikä oli tullut melkoisena yllätyksenä Sabalille, se ei tarkoittanut sitä, että tämä olisi todella ollut kiinnostunut hänestä. Ei, kaikella todennäköisyydellä kyse oli ollut humalatilan ja emotionaalisen haavoittuvuuden aiheuttamasta läheisyydenkaipuusta sekä ystävyyden tunteiden ja seksuaalisen kiinnostuksen hetkellisestä toisiinsa sekoittamisesta. Oli täysin luonnollista, että saatuaan häneltä kipeästi kaipaamaansa lohtua ja hyväksyntää Ajay oli erehtynyt kuvittelemaan, että haluaisi muutakin, vaikka ei selvänä ja normaalissa mielentilassa olisi ikimaailmassa ajatellut niin.

Sabal veti muutaman kerran syvään henkeä saadakseen sykkeensä tasaantumaan. Hänen ei pitänyt lähteä kuvittelemaan omiaan, koska siitä ei seuraisi mitään hyvää. Ajay ei ollut oikeasti tarkoittanut mitään suuteluyrityksellään, ja hän olisi typerys, jos uskottelisi itselleen jotain muuta. Todennäköisesti nuorempi mies ei edes muistaisi koko asiaa aamulla, ja jos Sabal ottaisi sen esiin, tämä olisi kauhistunut, pahoittelisi vuolaasti tekoaan sekä tekisi selväksi, että se oli johtunut vain humalasta. Niinpä olisi parempi, että hän pitäisi suunsa kiinni ja yrittäisi parhaansa mukaan unohtaa koko läheltä-piti-suudelman. Tosiasiahan oli, että se oli ollut pelkkä vahinko, jota ei olisi tapahtunut ilman alkoholia.

Mutta vaikka Sabal kuinka tolkutti noita asioita itselleen, hän ei mahtanut mitään sisällään kytevälle pettymykselle. Ajayn suuteluyritys oli nostanut esiin tunteet ja toiveet, jotka hän oli tähän asti onnistunut pitämään visusti piilossa itseltäänkin. Vastahakoisesti Sabal joutuikin nyt myöntämään, että oli ollut kiinnostunut Ajaystä ensitapaamisesta asti ja että hänen halukkuutensa panostaa heidän ystävyyteensä johtui osittain muustakin kuin puhtaista ystävyyden tunteista, toisin kuin hän oli onnistuneesti itselleen väittänyt.

Äkillisen levottomuuden vallassa Sabal laski Ajayn varovasti makaamaan kyljelleen lattialle, nousi jaloilleen ja suuntasi ovelle. Pihalle päästyään hän alkoi astella edestakaisin kuin häkkiin teljettu petoeläin. Nyt kun hänen tunteensa ja toiveensa olivat päässeet pakoon siitä laatikosta, johon ne olivat tähän asti olleet teljettyinä, hän ei ollut varma, saisiko millään keinolla niitä enää tungettua takaisin samaan laatikkoon. Ja jos hän ei siinä onnistuisi, mitä se merkitsisi? Pystyisikö hän millään tämän jälkeen enää olemaan pelkkä ystävä Ajaylle?

Hetken aikaa rauhattomasti askellettuaan Sabal pysähtyi, veti hitaasti oikein syvään henkeä ja pakottautui rauhoittumaan. Hätäilet turhasta. Mikään ei ole todellisuudessa muuttunut, vaikka sinusta tuntuukin siltä. Samat syyt, jotka alun perin estivät sinua antautumasta tunteillesi, ovat pohjimmiltaan yhä voimassa. Vaikka Ajay onkin ainakin jossain määrin kiinnostunut myös toisista miehistä, toisin kuin luulit, hän on yhä poissa mahdollisuuksiesi rajoista, Kultaisen Polun johtaja sanoi itselleen.

Tuota seikkaa ei ollut mukava myöntää, mutta Sabal tiesi, että se oli totta. Ajay oli nuori, komea ja hyväsydäminen. Tämä saattoi saada kenet tahansa, joten oli päivänselvää, ettei tämä valitsisi Sabalia, joka ei ollut mitään noista asioista. Ei Sabalkaan olisi valinnut, jos olisi ollut Ajayn kengissä. "En etsi vakituista kumppania, ja vaikka etsisinkin, se et olisi sinä. Olet hyvä sängyssä, sen myönnän, mutta siihen se sitten jääkin. Et ole fyysisesti mitenkään erityisen puoleensavetävä, ja luonteesi on kaikkea muuta kuin houkutteleva. Ei, saan kyllä parempaakin kuin sinut."

Sabal huokaisi ja loi katseensa kohti vuoria. Hänen rintakehäänsä kivisti, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen kipuun, joka seuraisi, jos hän antaisi itsensä rakastua Ajayhin ja tulisi sitten torjutuksi. Niinpä oli parempi, että pyrkisi parhaansa mukaan pitämään tosiasiat mielessään ja olemaan kuvittelematta mahdottomia. Hän ja Ajay eivät ikinä tulisi olemaan enempää kuin ystäviä, ja siihen hänen oli tyytyminen.

Tuijotettuaan hyvän tovin verran kaukana häämöttäviä Himalajan huippuja Sabal huokaisi toistamiseen ja palasi sitten sisälle. Ajay makasi yhä taju kankaalla siinä, mihin vanhempi mies oli tämän jättänyt. Sabal pakottautui irrottamaan katseensa ystävästään melkein heti, kun oli sen tähän luonut, ja siirtyi sisemmälle. Arvellen, että toisen olisi ikävä nukkua humalaansa pois kovalla ja kylmällä lattialla, hän kävi hakemassa tämän sängystä peiton ja tyynyn. Niiden kera hän palasi Ajayn luokse, levitti peiton tämän päälle sekä kohotti tämän päätä niin, että sai asetettua tyynyn sen alle.

Koska toimettomana Ajayn seurassa oleminen ei tuntunut sillä hetkellä kovin hyvältä idealta, Sabal siirtyi toisen mukavuudesta huolehdittuaan takaisin ulos ja suuntasi askeleensa kohti kasvimaata. Hänen yhä paranemassa oleva kylkiluunsa tuskin arvostaisi erityisemmin kitkemistä, mutta hän tarvitsi jotain tekemistä, jotta ei tulisi hulluksi. Niinpä hän kyykistyi hienoisesti irvistäen multaan ja alkoi nyppiä pois rikkakasveja, joita kasvoi hyötykasvien lomassa. Toivon mukaan tunnin tai parin kitkeminen saisi hänet sen verran rauhalliseksi, että hän voisi sen jälkeen palata sisään.