Ambush

[Nightingale]

Sabal

Ajay vain hymähti vastaukseksi hänen tiedusteluunsa tämän yöunien laadusta. Ilmeisesti toinen oli yhä vähän unenpöpperössä. Tai ehkei tämä vain ollut heti aamusta puhetuulella. Sabal ei ollut nähnyt ystäväänsä koskaan ennen heti tämän herättyä, joten hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, millainen tämä oli aamulla. Esimerkiksi Sabalin pitkään tuntemista Kultaisen Polun jäsenistä Pranav oli aamulla äreä kuin takamukseen ammuttu karhu ja Sulav täysin hyödytön ensimmäisen tunnin heräämisen jälkeen, joten kenties myöskään Ajay ei ollut parhaimmillaan heti herättyään.

Vointia koskevaan kysymykseen Ajay vastasi hieman raajojaan liikuteltuaan lyhyesti: "Äkkiliikkeet sattuvat olkapäähän, muuten on vain isoja mustelmia." Sabal hymyili. "Olen iloinen siitä, veli." Vaikka Kultaisen Polun johtaja tiesi ystävänsä selvinneen Kyratissa ollessaan paljon pahemmista vammoista kuin nyt kolarissa saamistaan, niin häntä ilahdutti ja helpotti tieto siitä, että tämä voi nyt paremmin kuin eilen. Ajayn hyvinvointi oli hänelle tärkeämpää kuin Ajay itse todennäköisesti tajusikaan.

Ehkä sinun pitäisi tehdä se useammin selväksi hänelle, ei hän muuten voi tietää sitä, Sabal opasti itseään mielessään. Tämä oli ehdottomasti yksi niistä asioista, joissa hänen pitäisi yrittää tehdä paremmin jatkossa, mikäli todella tahtoi olla aiempaa parempi ystävä Ajaylle tulevaisuudessa. Oli tärkeää, että toinen tiesi, kuinka paljon hänelle merkitse. Liian usein hän oli kohdellut Ajayta kuin tämä olisi ollut hänelle pelkkä väline tavoitteiden saavuttamiseen, vaikkei hän oikeasti ajatellut niin. Hän oli vain niin tavoiteorientoitunut ihminen, että hän usein unohti osoittaa läheisilleen, ettei näiden arvo riippunut siitä, paljonko apua näistä hänelle oli.

"Hieno juttu", Ajay kommentoi melkein tylyn kuuloisesti hänen parantunutta vointiaan ja nousi ylös venyttelemään kunnolla vartaloaan. Sabal rypisti kulmiaan. Hänestä alkoi jostain syystä tuntua, ettei Ajayn lyhytsanaisuus johtunut vain aikaisesta kellonajasta vaan että sen takana oli jotain muutakin. Vaikutti melkein siltä kuin nuorempi mies olisi ollut ärtynyt hänelle. Sabal ei kuitenkaan tiennyt, miksi, koska mielestään hän ei ollut tehnyt viimeisen vuorokauden sisään mitään sellaista, mikä olisi oikeuttanut moisen asenteen Ajayn puolelta.

Ajay asteli mitään sanomatta joen luokse ja rupesi kauhomaan kädellään vettä suuhunsa. Sabal tuijotti kulmat yhä kurtussa tämän selkää yrittäen keksiä, mistä toinen oli suutahtanut hänelle. Ja sitten hänellä äkkiä välähti. Kyse täytyi olla siitä, kuinka Sabal oli pakkautunut kylmän takia nukkumaan ystäväänsä vasten. Mitä ilmeisimmin Ajay oli kokenut olonsa hyvin epämukavaksi huomattuaan aamulla, että oli saanut yön aikana seuraa.

Sabal tunsi ikävän tunteen leviävän vatsassaan, eikä tuolla tunteella ollut mitään tekemistä nälän kanssa, vaikka sekin luonnollisesti vaivasi häntä jo melkein vuorokauden kestäneen syömättömyyden vuoksi. Hänen olisi pitänyt harkita kahdesti, ennen kuin hän tunki nukkumaan aivan kiinni Ajayhin. Hän oli kyllä ollut puoliunessa silloin, mutta silti hänen olisi pitänyt tajuta, ettei hänen Amerikassa kasvanut ystävänsä ilahtuisi löytäessään hänet aamulla sylistään. Vaikka suurimmasta osasta kyratilaisia oli aivan normaalia, että kaksi heteromiestä nukkui kylmällä ilmalla sylikkäin, hän oli kuullut, että Yhdysvalloissa miesten väliseen fyysiseen läheisyyteen suhtauduttiin paljon epäluuloisemmin ja sen tulkittiin usein olevan kytköksissä homoseksuaalisuuteen. Kaikeksi onneksi Ajay ei sentään tiennyt, että Sabal todella oli naisten sijaan kiinnostunut toisista miehistä, muuten tämä olisi varmaan vetänyt häntä turpaan. Nyt Ajay oli vain siinä käsityksessä, ettei Sabalilla ollut mitään käsitystä henkilökohtaisesta tilasta ja soveliaisuuden rajoista.

Hetken epäröityään Sabal nousi jaloilleen ja käveli Ajayn luokse joen rannalle. Vaikka hänellä oli koko jutusta paha maku suussaan, hänen oli pakko edes yrittää korjata tilanne. Niinpä hän kyykistyi ystävänsä viereen, ammensi kämmenellään hieman vettä suuhunsa, nielaisi ja sanoi sitten: "Olen pahoillani yöllisestä. En tarkoittanut mitään sillä, minulla oli vain helvetin kylmä. Täällä Kyratissa ei ole tavatonta, että kaksi miestä nukkuu kylmällä säällä lähekkäin, mutta minun olisi pitänyt ymmärtää, että Amerikassa se on epänormaalia. Anteeksi, että aiheutin sinulle epämukavan olon ajattelemattomalla käytökselläni. Se ei missään nimessä ollut tarkoitukseni."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Veden juomisesta huolimatta Ajay tunsi vatsanpohjassaan voimakasta kurinaa. Mitä pikimmiten he löytäisivät jostain auton, sitä parempi. Suuri lykky olisi, jos he löytäisivät ihmisen, joka voisi kyyditä kaksi loukkaantunutta sotilasta takaisin Banapuriin. Joen toiselle puolelle ja siitä kaukaisuuteen tähystellessään Ajay pohti paljonko heillä oli vielä käveltävää. Raa'an heittoarvion mukaan menisi jokunen tunti ennen kuin he saapuisivat tielle.

Ajay näki sivusilmällään liikettä vieressään. Sabal oli tullut myös juomaan vettä. "Olen pahoillani yöllisestä. En tarkoittanut mitään sillä, minulla oli vain helvetin kylmä. Täällä Kyratissa ei ole tavatonta, että kaksi miestä nukkuu kylmällä säällä lähekkäin, mutta minun olisi pitänyt ymmärtää, että Amerikassa se on epänormaalia. Anteeksi, että aiheutin sinulle epämukavan olon ajattelemattomalla käytökselläni. Se ei missään nimessä ollut tarkoitukseni", Sabal sanoi yllättäen.

Ajay irvisti mielessään Sabalin sanojen jälkeen, kun hän tajusi kuinka tökerösti oli vastaillut vanhemmalle miehelle äskettäin, vaikkei hänen todellakaan olisi pitänyt päästää omia harmistuksiaan ilmoille. Sabal oli selvästi käsittänyt hänet aivan väärin, eikä ihme, kun Ajaylla ei ollut tapana avautua suurimmista harmeista, jotka hänen mieltään painoivat. Tämä hänen mieltään painava asia oli sellainen, jota hän ei ihan heti lähtisi edes kännissä suustaan laukomaan.

Sabal näytti todella katuvalta ja harmistuneelta, mikä sai Ajayn omantunnon kolkuttamaan. Jos hänen mieletään painoi jokin asia, hän myös antoi sen ilmi, mutta ihan väärin keinoin. Hän oli harmistuspäissään mennyt tiuskimaan Sabalille, joka ei todellakaan ollut ansainnut sellaista kohtelua häneltä. Sabal oli vain tehnyt kaiken selviytymisen merkeissä eikä Ajay todellakaan ollut suuttunut toisen toimista.

"Ei tarvitse pyytää anteeksi, en minä sinulle ole vihainen. Anteeksi, jos tiuskin, se ei ollut tarkoitukseni", Ajay vastasi Kultaisen Polun johtajan anteeksipyynnölle. Hän voisi joskus yrittää olla purkamatta turhautumistaan muihin, se voisi olla kaikkien kannalta ihan hyvä idea.

[Nightingale]

Sabal

Hänen sanansa saivat jostain syystä Ajayn näyttämään katuvalta. "Ei tarvitse pyytää anteeksi, en minä sinulle ole vihainen. Anteeksi, jos tiuskin, se ei ollut tarkoitukseni", tämä sanoi. Sabal pudisti hämmentyneenä päätään. "Et sinä ole tässä väärin tehnyt vaan minä. On ymmärrettävää, että jokin minulle normaalia saa sinun olosi epämukavaksi, koska olet kasvanut eri kulttuurissa kuin minä."

Hetkellisen epäröinnin jälkeen Sabal laski jo tutuksi tulleeseen tapaan kätensä Ajayn olkapäälle. Hän arveli, ettei toinen panisi sitä nyt pahakseen, kun ei ollut pannut aiemminkaan. "Tahdon, että kerrot minulle heti, jos jokin sanomani tai tekemäni asia ei tunnu sinusta mukavalta. En aina itse tajua, varsinkaan jos kyse on jostain sellaisesta asiasta, joka on täällä Kyratissa arkipäiväistä. Haluan, että sinun on mukava olla seurassani."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"Et sinä ole tässä väärin tehnyt vaan minä. On ymmärrettävää, että jokin minulle normaalia saa sinun olosi epämukavaksi, koska olet kasvanut eri kulttuurissa kuin minä", Sabal vastasi päätään pudistellen. Se ei kylläkään ollut epämukavaa, Ajay korjasi mielessään, muttei sanonut sitä ääneen. Hän ei tiennyt miten Kyratissa ihmiset suhtautuivat seksuaalivähemmistöön, tai miten Sabal heihin suhtautui. Mitähän vanhempi mies mahtaisi tuumata, jos saisi tietää pyörivänsä Ajayn unissa silloin tällöin - muutenkin kuin pelkästään ystävän merkeissä.

Sabal laski vanhan tapansa mukaan kätensä Ajayn olkapäälle ja sanoi: "Tahdon, että kerrot minulle heti, jos jokin sanomani tai tekemäni asia ei tunnu sinusta mukavalta. En aina itse tajua, varsinkaan jos kyse on jostain sellaisesta asiasta, joka on täällä Kyratissa arkipäiväistä. Haluan, että sinun on mukava olla seurassani." Ajay nyökkäsi vastaukseksi. Vaikka hänellä varmasti olikin sanomista yhdestä jos toisestakin asiasta, nyt ei ollut oikea hetki alkaa ladella niitä, sillä heidän pitäisi olla jo matkalla.

Ajay nousi seisaalteen ja venytteli vielä selkäänsä nojautumalla taaksepäin. "Pitäisi varmaan jatkaa matkaa. En vietä mielelläni toista yötä metsän keskellä petojen armoilla", Ajay totesi jo kevyempään sävyyn. Vaikka hän oli jo melkein tottunut ulkosalla nukkumiseen, oma sänky oli kuitenkin kaikkein paras. Sitä paitsi Banapurissa oli turvallisempaa. Kylässä oli yövartiointi vihollisten ja isojen petoeläinten varalta, joten saattoi nukkua huoletta sikeästikin.

[Nightingale]

Sabal

Ajay nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi mutta ei sanonut mitään. Sabal oli vähän toivonut, että tämä olisi ottanut mieltään painavan asian puheeksi, sillä jokin ilmiselvästi vaivasi tätä. Ilmeisesti Ajay ei kuitenkaan kokenut, että nyt olisi ollut oikea hetki siihen. Toivon mukaan tämä kuitenkin avautuisi vielä jossain vaiheessa. Toinen tuntui olleen tavallistakin vaitonaisempi ja sulkeutuneempi viime aikoina.

Koska Ajay ei selvästikään tahtonut puhua enempää, Sabal keskittyi juomiseen. Kylmä jokivesi maistui raikkaalta mutta ei juuri täyttänyt nälästä kurnivaa vatsaa. Toivon mukaan he pääsisivät kuitenkin ennen iltaa takaisin Banapuriin. Siellä he saisivat paitsi tarvitsemaansa sairaanhoitoa myös lämmintä ruokaa.

Ajay oli ilmeisesti juonut tarpeekseen, sillä tämä nousi seisomaan. "Pitäisi varmaan jatkaa matkaa. En vietä mielelläni toista yötä metsän keskellä petojen armoilla", nuorempi mies virkkoi venytellessään selkäänsä. Tämän äänensävy oli kevyempi kuin aiemmin, mikä ilahdutti Sabalia. Ilmeisesti Ajay ei aikonut kantaa hänelle kaunaa yöllisestä.

"En minäkään", Sabal vastasi. He olivat olleet onnekkaita, kun olivat selvinneet yöstä ehjin nahoin, vaikka nuotio oli sammunut jo ennen aamuyötä. Ei kannattanut leikkiä onnellaan viettämällä toista yötä peräkkäin luontoäidin helmassa. "Onko sinulla jokin käsitys oikeasta suunnasta? Pelkään nimittäin pahoin, että olin eilen sen verran sekaisin, etten yhtään tiedä, missä olemme tällä hetkellä."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"En minäkään", Sabal virkkoi vastaukseksi. "Onko sinulla jokin käsitys oikeasta suunnasta? Pelkään nimittäin pahoin, että olin eilen sen verran sekaisin, etten yhtään tiedä, missä olemme tällä hetkellä", vanhempi mies sanoi seuraavaksi. Ajayllakaan ei ollut tarkkaa käsitystä, missä he olivat, hänellä oli vain olettamuksia. Toivon mukaan hän ei olisi täysin väärässä suuntavalinnastaan, sillä se olisi ollut todella noloa.

"Luulen että meidän kannattaa lähteä kulkemaan etelää kohti viistosti länteen, niin tulemme jossain välissä jollekin tielle. Siellä suunnassa on varmaankin myös Banapur", Ajay vastasi hetken joen yli katsottuaan. Hän oli tänne tultuaan mennyt monesti kartta kädessä suunnistaen, koska kaupunkilaisena hän ei ollut osannut suunnistaa ilman karttaa maastossa. Kolmen kuukauden aikana oli oppinut aika paljon sitä sun tätä, mm. ilman suunnat ja maamerkit.

Joen yli vietti heidän onnekseen isot kivenlohkareet, joita pitkin he saattoivat hyppiä veden yli. Ylitys saattaisi tehdä kipeää etenkin Sabalin kipeälle kyljelle, mutta vanhempi mies varmasti kestäisi sen. "Minulla on vielä niitä lehtiä jäljellä taskussani. Jos tulee särkyjä, niin pyydä", Ajay ilmoitti ennen kuin hyppäsi varovasti ensimmäiselle kivelle.

Joki ei ollut onneksi leveä eikä sen virtaus ollut yhtä kova kuin koskessa, joten he pääsivät sen yli helposti. Seuraavaksi oli luvassa lisää mäkiä, kallioita ja metsää. Ajay oli varma, että tämän vaelluksen jälkeen Sabal pysyttelisi johtajan asemassaan turvallisesti Banapurissa eikä lähtisi yhtämätkään uusiin kenttätaisteluihin. Sabal ei voisi muutenkaan lähteä minnekään ainakaan muutamaan viikkoon kylkiluumurtumisensa kanssa. Ajaykin kyllä tarvitsi sairaslomaa tämän reissun jälkeen. Kipeällä olkapäällä ei hirveästi juostu raskaan aseen kanssa.

[Nightingale]

Sabal

Ajay tähyili hetken joen yli, ennen kuin vastasi: "Luulen että meidän kannattaa lähteä kulkemaan etelää kohti viistosti länteen, niin tulemme jossain välissä jollekin tielle. Siellä suunnassa on varmaankin myös Banapur." Vaikutti siltä, ettei toinenkaan ollut ihan varma siitä, missä he olivat. Sabal luotti kuitenkin enemmän ystävänsä arvioon kuin omaansa, koska kuten hän oli äsken sanonutkin, hän oli ollut eilen melkoisen sekaisin päästään saamansa tällin vuoksi.

"Tehdään niin", Sabal totesi päättäväisesti ääneen. Hänen päättäväisyytensä kuitenkin horjui, kun hän tajusi, että heidän pitäisi ylittää joki päästäkseen haluamaansa suuntaan. Joen yli oli kyllä mahdollista päästä kuivin jaloin hyppimällä kiveltä toiselle, mutta Sabal oli valmis vannomaan, että hyppyjen aiheuttamat tärähdykset sattuisivat pirusti murtuneen kylkiluun vuoksi. "Minulla on vielä niitä lehtiä jäljellä taskussani. Jos tulee särkyjä, niin pyydä", Ajay tokaisi, ennen kuin hyppäsi lähimmälle kivelle.

Sabal huokaisi syvään mutta päätti kuitenkin yrittää joen ylittämistä kivien kautta, koska häntä ei erityisemmin huvittanut kastua läpimäräksi. Hieman vauhtia otettuaan hän hypähti samalle kivelle, jota Ajay oli hetki sitten hyödyntänyt. Heti, kun hän laskeutui kivelle, kipu kuitenkin räjähti hänen vasemmassa kyljessään. "Saatana!" Sabal kirosi taittuen kivusta melkein kaksinkerroin. Hän piteli molemmin käsin kylkeään, vaikka ei se tietenkään mitään auttanut.

"Ei tästä tule mitään näin. Uin yli", Sabal ilmoitti Ajaylle saatuaan kivun jotenkuten aisoihin. Jos hän yrittäisi ylittää joen kiviä pitkin, he olisivat tässä vielä huomennakin. Sitä paitsi kipu saisi todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin hänet menettämään tasapainonsa, jolloin hän päätyisi joka tapauksessa veteen. Hänen oli siis sama säästää itseään vaivalta ja valita itse uiminen.

Sen enempää aikaa tuhlaamatta Sabal laskeutui kiveltä virtaavaan veteen. Se oli epämiellyttävän kylmää, kuten hän oli tiennytkin sen olevan, koska oli juonut sitä vain hetki sitten. Ilmeisesti tämä kyseinen joki sai alkunsa vuorilta. Sabal kiroili matalalla äänellä itsekseen samalla, kun ui joen poikki vastarannalle. Uiminenkin tuotti kipua, mutta oli se sentään vähemmän tuskallinen vaihtoehto kuin hyppiminen.

Vastarannalle päästyään hän nousi ylös vedestä ja rupesi puristamaan vettä pois vaatteistaan. Ei siitä paljoa apua ollut, kun hän oli alushousujaan myöten läpimärkä, mutta jotain oli pakko yrittää. Hänen ihonsa oli kylmästä kananlihalla, mutta toivon mukaan reipas kävely auttaisi häntä lämpeämään hieman. Ja kyllähän vaatteetkin ennen pitkää kuivuisivat, siinä vain kestäisi oma aikansa.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Sabalin ilme ei ollut kovin innostunut joen ylittämisen suhteen, varsinkaan kiviä pitkin hyppimisestä. Joka tapauksessa Kultaisen Polun johtaja päätti yrittää ja hyppäsi ensimmäiselle kivelle. Ajay oli puoli välissä jokea, kun kuuli takaansa raivoisan kiroilun. Nuorempi mies kääntyi katsomaan taakseen ja näki Sabalin pitävän kyljestään molemmin käsin kasvot kivusta irvistäen. Hyppiminen taisi sattua todenteolla, enemmän kuin Ajay oli alunperin ajatellut sen sattuvan.

"Ei tästä tule mitään näin. Uin yli", Sabal sanoi, kun oli päässyt valtavan kipuaaltonsa yli. Ajay ei ehtinyt sanomaan omaa mielipidettään, kun Sabal oli jo laskeutunut veteen ja lähtenyt uimaan rantaan päin. Uiminen sujui vanhemmalta mieheltä paremmin kuin hyppiminen, joten Ajay ei sitten sanonut mitään vaan jatkoi omaa hyppelyään toiselle rannalla. Vesi yli hyytävän kylmää, joten hän ei ollut siksi ehdottanut uimista. Hän ei olisi muutenkaan kyennyt kipeän olkapäänsä takia uimaan eteenpäin.

Ajay oli nopeammin toisella puolen jokea, joten meni avittamaan ystäväänsä vedestä nousemisen kanssa. Tämä oli uinut vaatteineen päivineen, joten pystyyn nouseminen oli aika raskasta, etenkin kylkiluumurtuman takia. "Pärjäätkö?" Ajay kysyi vettä ravistelevalta Sabalilta. Kultaisen Polun johtajalla tulisi olemaan kylmä jonkin aikaa päivästä. Nuorempi mies katsahti taivaalle. Tänään olisi tulossa kirkas sää, ja aurinko saattaisi auttaa Sabalin vaatteiden kuivumisessa. Tovihan siinä menisi.

Kun Ajay oli varma, että Sabalkin oli kykeneväinen jatkamaan, hän kohdisti askeleensa kohti etelää. "Ei tainnut kenttätaistelu mennä niin hyvin kuin olit odottanut", Ajay sanoi, kun he olivat kävelleet jonkin aikaa hiljaisuudessa. Ironista oli se, että juuri silloin kun Sabal halusi olla taistelussa mukana, kävi näin. "Amitallakin on varmaan tällä hetkellä vuosisadan bileet, kun tajuaa meidän kadonneen."

[Nightingale]

Sabal

Koska Ajay oli ollut häntä ennen rannalla, tämä oli auttanut häntä nousemaan pois vedestä. Nyt nuorempi mies seisoi hieman huolestuneen näköisenä hänen vierellään ja tarkkaili hänen yritystään saada enin osa vedestä pois vaatteistaan. "Pärjäätkö?" tämä kysyi. Sabal nyökkäsi. "En minä pieneen kipuun kuole. Olen ennenkin murtanut kylkiluuni ja selvinnyt siitä hengissä. Kiitos kuitenkin huolenpidosta."

Kun Sabal oli saanut suurimman osan vedestä puristettua pois vaatteistaan, he lähtivät kohti etelää. Jonkin aikaa he etenivät hiljaisuuden vallitessa, mutta sitten Ajay puhkesi puhumaan. "Ei tainnut kenttätaistelu mennä niin hyvin kuin olit odottanut. Amitallakin on varmaan tällä hetkellä vuosisadan bileet, kun tajuaa meidän kadonneen", tämä tokaisi.

Ajayn sanat saivat Sabalin suun painumaan tiukaksi viivaksi. "Ei todellakaan mennyt. En ymmärrä, miten olemme saattaneet saada noin virheellistä ja puutteellista tiedustelutietoa. Kenties joku syötti tahallaan väärää informaatiota. Täytyy selvittää asia perinpohjin, kunhan pääsemme takaisin Banapuriin, ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Mitä taas Amitaan tulee, niin siitä ei ole epäilystäkään, etteikö hän olisi mielissään. Mutta eiköhän hymy hyydy, kun palaamme molemmat yhtenä kappaleena takaisin."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"Ei todellakaan mennyt. En ymmärrä, miten olemme saattaneet saada noin virheellistä ja puutteellista tiedustelutietoa. Kenties joku syötti tahallaan väärää informaatiota. Täytyy selvittää asia perinpohjin, kunhan pääsemme takaisin Banapuriin, ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Mitä taas Amitaan tulee, niin siitä ei ole epäilystäkään, etteikö hän olisi mielissään. Mutta eiköhän hymy hyydy, kun palaamme molemmat yhtenä kappaleena takaisin", Sabal vastasi kyrsiintyneen kuuloisena.

"Odotan innolla näkeväni Amitan ilmeen, kun palaamme elossa", Ajay sanoi vahingoniloisena. Hän ei ollut aiemmin miettinyt, mikä tässä vastarintapesäkkeen tuhoamisessa oli mennyt mönkään. Nyt hän tajusi Sabalin sanojen myötä epäillä, että heidän joukossaan oli saattanut olla petturi, joka oli vuotanut tietoja viholliselle ja sitä vastoin Sabalin sanojen mukaan väärää informaatiota heille. Tämä oli todellakin vakava asia ja se pitäisi perin pohjin selvittää. Ajay oli varma, että kiinni jäätyään tietoja vuotanut petturi saisi ankaran rangaistuksen, ellei jopa kuolemantuomion. Kyratissa oli sellainen ankara laki.

"Oletatko, että Banapurin sotilaiden joukossa olisi joku petturi?" Ajay tiedusteli ääneen vanhemmalta mieheltä. Hän ei osannut epäillä oikein ketään, koska ei ollut näiden kanssa useinkaan tekemisissä. Hän oli joskus ollut sotasuunnitelmissa mukana, mutta ei ollut kiinnitänyt mitään huomiota taustalla seisoviin miehiin. Näköjään nyt pitäisi olla valppaana ja tarkkailla jokaista, joka käyttäytyisi epäilyttävästi.

[Nightingale]

Sabal

"Odotan innolla näkeväni Amitan ilmeen, kun palaamme elossa", Ajay kommentoi kuulostaen vahingoniloiselta. Sabalin tiukka ilme lieveni, kun hän tajusi ystävänsä ajattelevan Amitasta samansuuntaisesti kuin hän. Ajay oli Pagan Ministä saadun voiton jälkeen käyttäytynyt sen verran etäisesti häntä kohtaan, että hänen mielessään oli käynyt mahdollisuus siitä, että tämä katui hänen puolelleen asettumista. Ilmeisesti siitä ei kuitenkaan ollut kysymys, kun ajatus Amitan naaman venähtämisestä kerran ilahdutti tätä.

"Oletatko, että Banapurin sotilaiden joukossa olisi joku petturi?" Ajay kysyi seuraavaksi häneltä. Sabal pudisti päätään. "En tiedä. Pidän sitä epätodennäköisenä, joskin toki mahdollisena. Enemmän epäilen, että joku tavallinen kyratilainen on antanut muka-avuliaana tahallaan väärää tietoa meille. Vaikka ei uskoisi, niin tavallisen kansan joukossa on jonkin verran Pagan Minin kannattajia. Täytyy selvittää, mitä kautta tieto tästä vastarintapesäkkeestä on Kultaiselle Polulle tullut."

Äkillinen tuulenpuuska sai Sabalin värisemään. Vaikka aurinko paistoi melko lämpimästi, hänen vaatteensa eivät olleet vielä ehtineet juurikaan kuivua. "Olit oikeassa siinä, ettei minun olisi kannattanut lähteä tälle reissulle mukaan. Tämä on ollut pelkkää epäonnea epäonnen perään. Ensi kerralla kuuntelen sinua", Sabal totesi ääneen.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"En tiedä. Pidän sitä epätodennäköisenä, joskin toki mahdollisena. Enemmän epäilen, että joku tavallinen kyratilainen on antanut muka-avuliaana tahallaan väärää tietoa meille. Vaikka ei uskoisi, niin tavallisen kansan joukossa on jonkin verran Pagan Minin kannattajia. Täytyy selvittää, mitä kautta tieto tästä vastarintapesäkkeestä on Kultaiselle Polulle tullut", Sabal vastasi.

Ajay nyökkäsi. Heidän pitäisi tehdä vähän etsivän töitä, jotta löytäisivät väärää tietoa levittäneen henkilön. "Olit oikeassa siinä, ettei minun olisi kannattanut lähteä tälle reissulle mukaan. Tämä on ollut pelkkää epäonnea epäonnen perään. Ensi kerralla kuuntelen sinua", Sabal sanoi ääni hiukan vilusta väristen. Äskeinen viileämpi tuulenpuuska oli ilmeisesti tuntunut inhottavalta pyyhkäistessään märän Sabalin yli.

"Nämä reissut ovat todella riskialttiita. Kyratin johtajana sinulla olisi ollut velvollisuus pysyä Banapurtissa", Ajay totesi, muttei mitenkään tuomitsevasti tai ylimielisesti, vaikka oli ollutkin oikeassa siinä, ettei Sabalin ollut kannattanut lähteä mukaan alunperinkään. Hän olisi luultavasti siinä tapauksessa yksin pudonnut vuorelta auton kera eikä kukaan olisi silloin ollut vetämässä hänen olkapäätään paikoilleen.

"Olen silti iloinen, että olet täällä, vaikka kävikin näin huonosti", Ajay tunnusti hetken hiljaisuuden jälkeen.

[Nightingale]

Sabal

"Nämä reissut ovat todella riskialttiita. Kyratin johtajana sinulla olisi ollut velvollisuus pysyä Banapurtissa", Ajay vastasi. Tämä ei kuitenkaan kuulostanut tuomitsevalta. Sabalista oli mukavaa, ettei Ajay hangannut hänen virhettään hänen naamaansa, toisin kuin Amita teki aina tilaisuuden tullen. Tosin oli myönnettävä, että hänkin teki niin Amitalle silloin, kun tämä oli vuorostaan mokannut. Heillä oli tapana olla melkoisen armottomia toisiaan kohtaan.

"Olen silti iloinen, että olet täällä, vaikka kävikin näin huonosti", Ajay jatkoi lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Sabal yllättyi hieman toisen tunnustuksesta, tämä kun ei yleensä puhunut kovin avoimesti tunteistaan, mutta hymyili sitten ilahtuneena. "Minäkin nautin seurastasi. On ikävää, ettemme ole ehtineet juuri viettää aikaa yhdessä viime aikoina. Kaikki on ollut niin hektistä. Mutta yritetään löytää enemmän aikaa yhdessäoloon jatkossa. En halua, että etäännymme toisistamme."

Sabal ei muistanut, että olisi aiemmin tehnyt näin selväksi, kuinka paljon Ajayn seuraa arvosti. Kun hän oli Banapurissa, hänellä oli aina kädet töitä ja pää suunnitelmia täynnä, ja kaikki muu kuin Kultaiseen Polkuun liittyvä tuppasi jäämään sivuosaan. Siinä mielessä kahdestaan luonnon helmaan juuttuminen oli ollut hyvä asia. Nyt hänellä oli mahdollisuus keskittyä Ajayhin ja heidän ystävyyteensä kapinallisorganisaation johtamisen sijaan. Toivon mukaan hän kuitenkin muistaisi itse itselleen tekemänsä lupauksen olla parempi ystävä Ajaylle myös Banapuriin paluun jälkeen.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"Minäkin nautin seurastasi. On ikävää, ettemme ole ehtineet juuri viettää aikaa yhdessä viime aikoina. Kaikki on ollut niin hektistä. Mutta yritetään löytää enemmän aikaa yhdessäoloon jatkossa. En halua, että etäännymme toisistamme", Sabal vastasi hänen tunnustukseensa. "Kuulostaa ihan hyvältä", Ajay hymähti. Hän oli sisäisesti ilahtunut vanhemman miehen sanoista, sillä ei ollut kuullut toisen suusta mitään tuon kaltaista. Oli aina tuntunut siltä, että Sabal vertasi häntä hänen isäänsä, Mohan Ghaleen ja yritti samalla täyttää idolinsa jättämän tyhjän aukon hänen avullaan.

Ajayta oli aina harmittanut, miten vähän aikaa oli saanut viettää Sabalin kanssa täällä olonsa aikana. Sabal oli niin kiireinen, ettei tätä ollut tuntunut kiinnostavan mikään muu kuin tehtävien jakaminen. Vaikka Ajayta ei olisi ollut kiinnostanut joutua synnyinmaansa sisällissotaan, hän oli silti ajautunut mukaan. Sabal oli pikku hiljaa onnistunut jotenkin joka tapaamiskerralla hurmaamaan Ajayn. Lopulta nuorempi mies oli mennyt ihastumaan Kultaisen Polun johtajaan. Vaikka sota oli perseestä ja tappaminen vieläkin syvemmältä, Ajay oli tilaisuuden tullen mennyt hakemaan uutta tehtävää sen varjolla, että pääsisi näkemään edes vilahduksen toisen ponihännästä. Ajayta nolotti olla pihkassa näin pahasti, mutta minkäs teki.

Yhdysvalloissa hän oli kyllä ollut ihastunut sekä miehiin että naisiin, mutta suurin osa oli ollut lyhytaikaisia ihastuksia. Hämärissä piireissä vietettyään aikaansa hän oli monien ryyppyhetkien jälkeen löytänyt itsensä aamuisin vieraan naisen tai miehen vuoteesta. Yhden yön jutut eivät olleet olleet kovin harvinaisia hänen tapauksessaan. Hän oli hakenut seuraa tylsyyteensä, turhautumiseensa sekä yksinäisyyteensä. Hän ei voinut kylläkään kieltää tunteneensa itsensä yksinäiseksi ja eksyneeksi Kyratissa ollessaan. Synnyinmaa osasi vieläkin olla kovin vieras paikka. Ei se täysin kodiltakaan tuntunut nytkään.