Sabal
Ajay nyökkäsi vastaukseksi. "Ilmoita heti, jos tarvitset apua jossain. Autan mielelläni", tämä lupasi. "Kiitos, veli. Tiedän, että sinuun jos keneen voi luottaa missä asiassa tahansa. Tällä hetkellä kuitenkin haluan vain, että lepäät ja parantelet vammojasi. Palataan asiaan sitten, kun olkapääsi voi paremmin", Sabal totesi.
Vaikka Sabal arvostikin Ajayn tarjousta, hän ei tahtonut lähettää tätä taisteluun ennen tämän parantumista. Hän ei yleensäkään leikkinyt miestensä hengellä, mutta Ajayn hengestä hän tahtoi mahdollisuuksien rajoissa pitää tavallistakin tarkempaa huolta. Paitsi että tämä oli Kyratin sankari, tämä oli myös hänen ystävänsä. Olisi niin kovin väärin, jos Ajay menettäisi henkensä jostakin vähäpätöisestä syystä, kuten siksi, ettei ollut levännyt tarpeeksi tai saanut aikaa parannella aiemmin saamiaan vammoja.
"Nähdään myöhemmin", Sabal sanoi, hymyili ja lähti kävelemään poispäin. Ennen kuin hän oli ehtinyt ottaa montaakaan askelta, hän pysähtyi ja kääntyi vielä hetkeksi takaisin Ajayn puoleen. "Ai niin, muista lunastaa jossain välissä illalliskutsusi." Sen sanottuaan Sabal käännähti kannoillaan ja jatkoi reippaasti matkaansa kohti neuvottelutilana käytettyä mökkiä. Hänellä oli vielä paljon tehtävää, ennen kuin hän pääsisi lepäämään ystävänsä lailla, mutta siinä ei ollut mitään uutta.
