The Dream of Darrette

Sabal

Kun Sabal heräsi aamulla, hänen selkänsä oli jumissa. Olen ihan liian vanha nukkumaan lattialla, hän totesi mielessään kömpiessään irvistyksen saattelemana jaloilleen. Hänen olisi varmaankin kannattanut vallata Ajayn vuode, se kun oli ollut vapaana nuoremman miehen koisatessa lattialla keittiönpöydän vieressä. Illan tapahtumien jälkeen Ajayn sängyssä nukkuminen oli kuitenkin tuntunut huonolta ajatukselta, joten hän oli päätynyt sijaamaan itselleen pedin alakerran lattialle seinän viereen, suuren ja näyttävän thangkan alapuolelle. Tuossa puuvillalle maalatussa teoksessa oli kuvattu legendaarisen Kalinag-soturin seikkailuja tarunhohtoisessa Shangri-Lassa, ja sen katseleminen oli jostain syystä rauhoittanut Sabalin vielä kitkemisen jälkeenkin tavallista levottomampaa mieltä.

Venytellessään murtunutta kylkiluutaan varoen selkäänsä ja jäseniään Sabal loi jälleen katseensa thangkaan. Se näytti aamun valossa aivan yhtä upealta kuin se oli näyttänyt keinovalossa hänen mennessään nukkumaan edellisenä iltana. Thangkan oli täytynyt maksaa pitkä penni. Sabal pohti, mistä Ajayn vanhemmat olivat sen saaneet, sillä hänen käsittääkseen nämä eivät olleet olleet poikkeuksellisen hyvissä varoissa, vaikka Ishwari olikin ollut Tarun Matara. Kenties se oli annettu häälahjaksi. Mahdollista oli myös, että papit olivat lahjoittaneet sen Ishwarille silloin, kun tämä oli valittu Kyran maanpäälliseksi ruumiillistumaksi.

Vielä hetken aikaa venyteltyään ja thangkaa ihailtuaan Sabal asteli yhä unten mailla olevan Ajayn ohi keittiöön ja alkoi etsiä keittiön kaapeista ruokatarvikkeita. Kuten hän oli vähän pelännytkin, mitään tuoreita elintarvikkeita ei löytynyt. Hän onnistui kuitenkin löytämään puolillaan olevan pussin kaurahiutaleita, joten hän päätti keittää kaurapuuroa. Paremman puutteessa se varmaankin kelpaisi Ajaylle aamiaiseksi, mikäli tämä nyt krapulaltaan pystyisi mitään syömään. Jos ei, niin Sabal söisi sitten yksin.

Ajay oli onneksi pilkkonut puita hellaa varten, joten Sabalin ei tarvinnut aloittaa ruoanlaittoa polttopuiden tekemisellä vaan hän saattoi vain ottaa muutamia halkoja puukorista, työntää ne tulipesään ja sytyttää valkean. Tulenteon jälkeen Sabal etsi käsiinsä sopivan kokoisen kattilan, kävi täyttämässä sen vedellä pihan kaivosta ja asetti sen hellan takorautaiselle levylle. Kesti jonkin aikaa, että vesi alkoi kiehua. Sitä odotellessaan Sabal kattoi pöydän kahdelle. Kun vesi sitten oli saavuttanut kiehumispisteen, hän lisäsi hiutaleet. Sen jälkeen hän antoi puuron kiehua. Hän sekoitteli puurontekelettään aina välillä, mutta muutoin hän keskittyi katselemaan ikkunasta ulos. Eilisestä sateen uhkasta ei ollut tänään tietoakaan, vaan tulossa näytti olevan erittäin kaunis päivä, mikä ilahdutti häntä.

Ajay Ghale

Ajay havahtui hereille tuntiessaan kuinka kankea olo hänellä oli. Oikea kylki oli puutunut, samoin olkapää, niskakin tuntui jäykältä. Kankean olon lisäksi hänellä oli jäätävä päänsärky. Mies kurtisti kulmiaan valtavalle jomotukselle ja raotti silmiään varovasti auki. Vasta nyt hän tajusi nukkuvansa lattialla tyynyn ja peiton kera. Miten hän lattialle oli oikein päätynyt nukkumaan?

Ajay kohottautui terveen käden varassa istumaan ja katseli ympärilleen. Päänsäryn vuoksi hän yritti välttää liian äkkipikaisia liikkeitä, jottei yrjö yllättäisi. Mies pohti hetken, miksi oli viettänyt yönsä keittiönpöydän vieressä lattialla, mutta muisti sitten miten oli ryypännyt kaksi päivää putkeen melkein tauotta. Ei ihme, että hänellä oli näin kova päänsärky.

Kuullessaan ääniä keittiön suunnalta Ajay kohdisti katseensa siihen suuntaan ja näki Sabalin muuratun hellan luona kokkaamassa. Sabalin nähdessään nuorempi mies muisti pääpiirteisesti mitä eilisiltana oli tapahtunut. Ajay hautasi kasvonsa käteensä muistellessaan, kuinka kännissä oli ollut eilen ja vaahtonut murheitaan ilmi vanhemmalle miehelle. Hänen ei ollut todellakaan tarkoitus näyttää sellaista heikkoutta Kultaisen Polun johtajan edessä. Hän oli varmasti näyttänyt aivan naurettavalta!

Sättiessään itseään huonosta käytöksestä Sabalia kohtaan Ajay nousi seisomaan ja taapersi tokkuraisena vanhemman miehen seuraan. "Huomenta", Ajay tervehti avatessaan yhden keittiön kaapeista, jossa säilytti särkylääkkeitään. Vaikka hän oli tottunut käyttämään keltaisen kasvin terälehtiä erilaisiin särkyihin, oli pillerien vetäminen hyvää vaihtelua. Ei ainakaan tarvitsisi kärsiä lehtien kitkerästä mausta, joka varmasti krapulassa aiheuttaisi vain lisää päänsärkyä.

Vedettyään pari pilleriä veden kera alas kurkustaan nuorempi mies tähysti, mitä Kultaisen Polun johtaja oli valmistamassa. Puuroa. "Anteeksi, ettei minulla ole kummemmin ruokaa kaapissani, en ole ehtinyt hankkimaan..." Ajay pahoitteli. Hyvä että Sabalilla olisi jotain syötävää sentään, ettei tämän tarvitsisi ajaa monen tunnin matkaa takaisin Banapuriin. "Anteeksi vielä se eilinen. En olisi halunnut sinun näkevän minua niin humalassa. Tiedän, ettet arvosta sellaista perseilyä viinan kanssa. Mutta olen silti kiitollinen sinun sanoistasi."

Sabal

Puuro oli ehtinyt kiehua kymmenisen minuuttia, kun Ajayn suunnalta alkoi kuulua liikettä. Sabal kääntyi katsomaan ystäväänsä, joka oli kohottautunut toisen kätensä varaan ja katseli nyt jokseenkin pöllämystyneen näköisenä ympärilleen. Kultaisen Polun johtaja oli melko varma, että Ajayllä oli päänsärky eilisen ryyppäämisen jäljiltä. Hän uskoi kuitenkin toisen pärjäävän sen kanssa, varsinkin kun krapula ei ollut tälle mikään uusi tuttavuus. Niinpä hän kääntyi takaisin puuron puoleen ja hämmensi sitä hitaasti muutaman kerran pohjaa myöten.

Hetken kuluttua Ajay kömpi jaloilleen ja liittyi hoippuen hänen seuraansa keittiöön. "Huomenta", tämä toivotti samalla, kun rupesi penkomaan yhtä keittiön kaapeista. Sabal ehti miettiä hetken, mitä toinen oikein etsi, ennen kuin näkyviin ilmestyi lääkepurkki. Särkylääkettä, niin tietenkin. "Sitä samaa", Sabal vastasi hieman jälkijunassa samalla, kun nuorempi mies kulautti pillerit veden kera kurkustaan alas.

Saatuaan itsensä lääkittyä Ajay kurkisti uteliaana hänen kattilaansa. Ilmeisesti tämän krapula ei siis ollut niin paha, ettei aamiainen maittaisi tälle. "Anteeksi, ettei minulla ole kummemmin ruokaa kaapissani, en ole ehtinyt hankkimaan..." Ajay pahoitteli häpeävän kuuloisena. Sabal pudisti päätään. "Ei se mitään. Puuro kelpaa minulle hyvin, toivottavasti sinullekin", hän vakuutti ja hämmensi jälleen keitostaan pari kertaa, jotta se ei palaisi pohjaan. Pohjaanpalanut puuro ei nimittäin ollut mitään herkkua.

"Anteeksi vielä se eilinen. En olisi halunnut sinun näkevän minua niin humalassa. Tiedän, ettet arvosta sellaista perseilyä viinan kanssa. Mutta olen silti kiitollinen sinun sanoistasi", Ajay sanoi seuraavaksi entistäkin häpeävämpään sävyyn. Sabal pudisti toistamiseen päätään. "Älä turhaan murehdi sitä. Me kaikki teemme virheitä. Eikä muutenkaan ole minun asiani paheksua sinun alkoholin käyttöäsi. Olet aikuinen ihminen ja sinulla on täysi oikeus päättää itse omista asioistasi, mukaan lukien juominen."

Tavallisesti Sabal ei olisi suhtautunut asiaan niin, koska kuten Ajay oli todennut, hän ei arvostanut holtitonta alkoholinkäyttöä. Se, miten nuorempi mies vaikutti odottavan hänen paheksuntaansa, kuitenkin häiritsi häntä niin paljon, ettei hän kyennyt sillä hetkellä olemaan normaali tuomitseva itsensä. Oli jokseenkin masentavaa huomata, että Ajaylla oli hänestä täsmälleen samanlainen kuva kuin kaikilla muilla. Hän olisi toivonut, että edes Ajay olisi nähnyt hänet toisin. Mutta ehkä Janak oli tosiaan ollut oikeassa ja hän vain huijasi itseään, kun hän ajatteli olevansa jotakin muutakin kuin miltä hän päällepäin vaikutti.

"Mutta hyvä, jos sanani auttoivat", Sabal jatkoi yrittäen parhaansa mukaan työntää Janakin ja tämän sanat pois mielestään. "Tarkoitin todella sitä, mitä sanoin. Tahdon yrittää olla sinulle parempi ystävä jatkossa ja varmistaa, että tunnet olosi kotoisaksi Kyratissa." Sanojensa päätteeksi Sabal veti kasvoilleen pienen hymyn, koska hän ei halunnut Ajayn ajattelevan, että jokin oli pielessä, koska ei mikään ollut. Vaikkei hänestä sillä hetkellä oikein siltä tuntunutkaan, niin kaikki oli itse asiassa paremmin kuin aiemmin nyt, kun Ajay oli saanut purettua sydäntään. Tämä oli heidän uuden ja paremman ystävyytensä ensimmäinen päivä.

Ajay Ghale

Sabal pudisti päätään. "Älä turhaan murehdi sitä. Me kaikki teemme virheitä. Eikä muutenkaan ole minun asiani paheksua sinun alkoholin käyttöäsi. Olet aikuinen ihminen ja sinulla on täysi oikeus päättää itse omista asioistasi, mukaan lukien juominen." Sanojensa jälkeen Kultaisen Polun johtaja hämmensi puuroa, jottei se palaisi pohjaan.

Ajay katsoi vanhempaa miestä vaivihkaa kummaksuen kääntyessään yläkaapille ottaakseen sieltä kaksi syvää kulhoa. Oli vähän outoa, miten löysästi Sabal suhtautui Ajayn juomiseen repsahtamisen. Tällä oli ollut eilen täysin erilainen asenne hänet nähtyään ensimmäistä kertaa kolmeen päivään eikä tämä ollut ollut ollenkaan mielissään näkemästään. Normaalisti Sabal olisi varmasti antanut hänelle edes jonkinlaisia toruja ja neuvoja. Tällä hetkellä vanhempi mies antoi asian mennä sormiensa läpi ja antoi anteeksi. Ajay oli ehkä salaa toivonut toisen olevan hänelle edes vähän vihaisempi.

"Mutta hyvä, jos sanani auttoivat. Tarkoitin todella sitä, mitä sanoin. Tahdon yrittää olla sinulle parempi ystävä jatkossa ja varmistaa, että tunnet olosi kotoisaksi Kyratissa", Sabal sanoi ja veti kasvoilleen pienen hymyn. Ajay laski hellan viereen kulhot vierekkäin, jotta Sabal saattoi kaataa ruoan niihin, kunhan se olisi valmista. "Älä ota siitä turhia paineita, eiköhän kaikki järjesty omalla painollaan. Se mikä minulle merkitsi eniten oli se, etten ole sinulle pelkkä isäni varjo", Ajay vastasi. Hänestä nyt tuntui nyt paljon paremmalta, kun tiesi Sabalin ajatukset hänestä.

Tällä hetkellä häntä ei vaivannut enää yhtään se, miten Kyratin kansa hänen narkkarivuosiin tulisi reagoimaan. Kunhan Sabal hyväksyi hänet, se oli tärkeintä. Hän ei ollut halunnut tuottaa pettymystä miehelle, jota kohtaan hänellä oli vahvoja tunteita. Hänen onnekseen vanhempi mies ei ollut tuominut häntä vaan halunnut ymmärtää ja lohduttaa. Vaikka Sabal sanoi olevansa sujut hänen eilisestä käytöksestään, Ajaystä silti tuntui, että jokin kaihersi Kultaisen Polun johtajan mieltä. Toivottavasti hän ei ollut tehnyt mitään typerää eilen, koska hän ei todellakaan muistanut kaikkea. Etenkään sitä, miten hän oli päätynyt sammumaan lattialle.

Sabal

Sabal oli huomannut Ajayn katsovan häntä vaivihkaa kummastuneesti samalla, kun tämä otti kaapista esiin kulhoja. Mitä ilmeisimmin tämä oli hämmentynyt siitä, ettei ollutkaan saanut osakseen paheksuntaa. Tuskin Ajayn maailma kuitenkaan siihen kaatuisi, että hän toimi kerrankin toisin kuin tämä oli luullut. Luultavasti toinen oli vain salaa tyytyväinen, kun ei sittenkään ollut joutunut torujen ja nuhteiden kohteeksi, sillä kukapa niistä olisi nauttinut.

"Älä ota siitä turhia paineita, eiköhän kaikki järjesty omalla painollaan. Se mikä minulle merkitsi eniten oli se, etten ole sinulle pelkkä isäni varjo", Ajay vastasi laskettuaan löytämänsä kaksi syvää kulhoa hellan viereen. "Et todellakaan ole", Sabal vakuutti. "Olen iloinen, että saimme sen väärinkäsityksen selvitettyä eilen. En tahdo, että ystävyyttämme rasittavat moiset asiat."

Sen sanottuaan Sabal keskittyi jälleen hetkeksi puuron hämmentämiseen. "Tässä menee vielä hetki. Ehdit käydä peseytymässä, jos haluat", hän totesi sitten. Hän toivoi salaa, että Ajay tarttuisi hänen ehdotukseensa. Vaikka hän tavallisesti nautti nuoremman miehen seurassa, sillä hetkellä hän olisi tahtonut olla mieluummin yksin. Hän oli nimittäin koko ajan häiritsevän tietoinen Ajayn kehosta aivan vieressään, ja vaikka hänellä ei yleensä ollut minkäänlaisia ongelmia fyysisen läheisyyden kanssa, juuri nyt se oli jotenkin liikaa. Hänestä tuntui, ettei hän pystynyt ajattelemaan kunnolla, kun Ajay seisoi melkein kiinni hänessä.

Peseytymisessä ei kestäisi kauaa, mutta edes hetki aikaa yksin auttaisi toivon mukaan häntä järjestämään ajatuksiaan sen verran, että hän kykenisi työntämään kaiken tarpeettoman sivuun ja keskittymään iloitsemaan siitä, että heillä oli nyt mahdollisuus todelliseen, syvään ystävyyteen. Hän oli nimittäin aidosti iloinen siitä. Tällä hetkellä ilon tunne oli kuitenkin hautautunut jonnekin muiden, vaikeasti tunnistettavien ja vielä vaikeammin oikeutettavien tunteiden alle, jotka liittyivät tavalla tai toisella eiliseen läheltä-piti-suudelmaan, jonka Ajay vaikutti autuaasti unohtaneen mutta jota Sabal ei ollut yrityksistään huolimatta saanut missään vaiheessa kunnolla pois mielestään.

Ajay Ghale

"Et todellakaan ole. Olen iloinen, että saimme sen väärinkäsityksen selvitettyä eilen. En tahdo, että ystävyyttämme rasittavat moiset asiat", Sabal vakuutti, mille Ajay nyökkäsi pienesti hymyillen. Hän tunsi itsensä pirteämmäksi ja kuin pitkään aikaan. Hän oli iloinen, että saattoi nyt huoletta luottaa Sabalin ystävyyteen.

"Tässä menee vielä hetki. Ehdit käydä peseytymässä, jos haluat", Sabal sanoi jatkaessaan puuron hämmentämistä. Ajay kohotti oikean kätensä hihaa nenälleen ja nuuhkaisi. "Taisi olla vihje siitä, että haisen pahalle", Ajay naurahti huvittuneesti. "Olet oikeassa, minun kannattaa käydä kylppärin puolella", hän totesi ja taputti toverillisesti pari kertaa Sabalia selkään tämän ohi kävellessään. Oliko se vain hän, vai kuvitteliko hän Sabalin haluavan päästä hetkeksi eroon hänestä?

Ajay sulki kylpyhuoneeseen päästyään oven ja ryhtyi riisumaan vaatteitaan. Ensin hän keplotteli vasemman käden kantositeen pois ennen kuin pääsi riisumaan turkoosia takkiaan ja ruskeaa hupparia päältään. Saatuaan kaiken pois päältään hän tarttui pesusieneen ja kastoi sen vesisaavissa, jonka hän oli jossain vaiheessa täyttänyt valmiiksi seuraavaa pesukertaa varten. Sen jälkeen hän ryhtyi pesemään itseään, hieroen sienellä nopeasti kaikki paikat. Vasemman olkapään kohdalla hänen täytyi hangata varoen, jottei sen paraneminen viivästyisi senkään takia, että peseytyi liian väkivaltaisesti. Hän kyllä testasi kuntoa pyörittämällä pienesti olkapäätään. Se oli paranemaan päin, mutta hän ei voinut vääntää olkaansa sen pahemmin. Kantosidettä siis tarvittiin vielä, muttei olisi pitkä aika siihen, kun hän saisi viimeinkin liikkua ilman sitä. Yhdellä kädellä toimiminen oli aika hankalaa.

Samalla kun peseytyi, nuorempi mies ei voinut olla pohtimatta, miksi Sabal oli vaikuttanut äsken jokseenkin etäiseltä. Tämän mieltä painoi jokin asia, vaikka he olivat saaneet välejään parannettua. Jos mikään hänen sanomansa ei ollut kerta jäänyt kaihertamaan Sabalin mieltä, sen täytyi olla jotain, mitä hän oli tehnyt. Mutta mitä? Äh, ärsyttävää viinassa on se, että se vie lähimuistin, Ajay kirosi mielessään ja kumartui vesisaavin luokse huuhdellakseen kasvonsa viileässä vedessä. Se ainakin virkistäisi hänen krapulaista oloaan.

Peseydyttyään Ajay puki vaatteet takaisin päälle, mutta jätti takin pois. Ruskea huppari riitti tälle päivälle mainiosti. Tänään oli aurinkoisen sään mukaan tulossa mukava ilma. Pukeuduttuaan Ajay palasi viimeinkin takaisin keittiöön, jossa tässä ajassa ruoka olisi varmasti valmista. Hänellä oli krapulasta ja fyysisestä paskamaisesta olosta huolimatta nälkä, koska ei ollut syönyt kunnolla mitään pariin päivään. Krapula muistutti aina siitä, ettei viinan kanssa läträäminen kannattanut. Olihan hän ollut tottunut krapulan olotilaan Amerikassa asuessaan, koska olihan se ollut arkipäivää hänelle. Taukoa oli kuitenkin ollut muutama kuukausi, joten krapula tuntui entistä pahemmalta kuin tavallisesti olisi pitänyt.

Sabal

Hänen sanansa saivat Ajayn kohottamaan toisen hihansa nenälleen ja nuuhkaisemaan sitä arvioivasti. "Taisi olla vihje siitä, että haisen pahalle", tämä sitten totesi. Sabal ei todellisuudessa ollut tarkoittanut vihjata mitään, mutta koska Ajay kuulosti loukkaantuneen sijaan huvittuneelta, hän ei vaivautunut oikaisemaan tämän käsitystä. Nuorempi mies oli tänä aamuna hyväntuulisempi kuin minä Sabal oli tämän ikinä ennen nähnyt. Ilmeisesti edellisiltainen keskustelu oli todella saanut taakan vierähtämään pois tämän harteilta.

"Olet oikeassa, minun kannattaa käydä kylppärin puolella", Ajay jatkoi ja otti Sabalin salaisen toiveen mukaisesti suunnan kohti kylpyhuonetta. Kun Ajay ohitti hänet, Sabal kuitenkin tunsi yllättäen pari toverillista taputusta selässään. Taputukset saivat hänet jähmettymään, koska hän ei ollut lainkaan osannut odottaa niitä. Ajay ei tavallisesti tehnyt aloitteita fyysisen läheisyyden suhteen. Tämä oli selvästi krapulastaan huolimatta aivan poikkeuksellisen kepeällä tuulella, kun tämä meni nyt tekemään niin. Harmi vain, ettei Sabal kyennyt nykyisessä mielentilassaan arvostamaan harvinaista elettä sen ansaitsemalla tavalla vaan se pikemmin pahensi hänen levotonta oloaan.

Kun Sabal kuuli kylpyhuoneen oven sulkeutuvan Ajayn perässä, hän siirtyi pois hellan äärestä, laski kyynärpäänsä keittiön työtasolle, nojasi otsansa kämmeniinsä ja sulki huokaisten silmänsä. Hän tunsi yhä selässään taputusten haamun. Silmien sulkeminen puolestaan sai eilisillan melkein-suudelman palautumaan elävästi hänen mieleensä. Hän näki filminauhan tavoin, kuinka Ajay nojautui hitaasti lähemmäs häntä vain sammuakseen juuri ennen kuin heidän huulensa olisivat koskettaneet toisiaan.

Sabal avasi silmänsä, nosti päänsä käsistään ja pudisti sitä terävästi. Hän ei voinut muistella eilisiltaista, jos tahtoi pysyä järjissään. Hänen oli pakko työntää koko asia pois mielestään ja olla kuin mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei olisi tapahtunut. Se oli ainoa keino.

Hän keskittyisi vain ja ainoastaan heidän ystävyyteensä. Hän ei antaisi itselleen lupaa ajatella edes ohimennen Ajayta missään muussa mielessä. Hän pitäisi huolta siitä, että olisi Ajaylle paras ystävä, mikä tällä oli ikinä ollut. Samalla Ajaystä toivon mukaan tulisi hänen paras ystävänsä. Ja se riittäisi. Sen olisi yksinkertaisesti pakko riittää, koska muutakaan ei ollut tarjolla.

Se riittää, jos päätät, että se riittää. Kaikki on itsestäsi kiinni, Sabal sanoi päättäväisesti itselleen, suoristautui ja palasi takaisin hellan ääreen. Puuro ei ollut onneksi ruvennut pohjautumaan sinä aikana, kun hän oli käynyt kamppailua itsensä kanssa. Vielä muutama minuutti, sitten se olisi valmista. Kylpyhuoneen suunnasta kuului vesisaavin kolahdus. Ajayn peseytyminen vaikutti olevan vielä kesen.

Sabal päätti puuroa hämmentäessään, että kun Ajay palaisi keittiöön, hän ei antaisi tunteidensa häiritä heidän kanssakäymistään. Hän oli ennenkin joutunut työntämään ne syrjään ja keskittymään käsillä olevaan asiaan, joten hän tiesi pystyvänsä siihen. Jos hyvin kävisi, tunteet häviäisivät, kun hän riittävän kauan teeskentelisi, ettei niitä ollut. Nehän olivat ilmaantuneet yhtäkkiä, joten ehkä ne myös häviäisivät yhtä lailla yhtäkkiä, varsinkin kun kyse oli pelkästä ihastuksesta, vaikkakin voimakkaasta sellaisesta. Jos hän ei siis ruokkisi tunteitaan, niin kenties ne tukahtuisivat kuin liekki, joka ei saanut happea.

Puuro valmistui. Sabal oli paraikaa kauhomassa sitä kulhoihin, kun Ajay ilmaantui kylpyhuoneesta poikkeuksellisesti ilman vihreää takkiaan. "Tulit juuri sopivasti, aamiaistarjoilu on alkamaisillaan", hän totesi hymyillen ja kieltäytyi visusti ajattelemasta yhtään mitään nuoremman vastapestystä olemuksesta. "Toivottavasti peseytyminen virkisti ja sai sinut tuntemaan itsesi jälleen ihmiseksi."

Täytettyään kummankin kulhon Sabal kantoi ne pöytään ja asetti ne aiemman kattamiensa lusikoiden viereen, toisen toiselle puolelle pöytää. Sitten hän istuutui tuolille pöydän vasemmalle puolelle ja alkoi syödä. Puuro ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta mieluummin sitä söi kuin selkäänsä otti. Sabal lohduttautui myös sillä, ettei se ollut palanut pohjaan, vaikka hän oli jättänyt sen hetkeksi oman onnensa nojaan. Pieniä voittoja.

Ajay Ghale

Sabal oli juuri jakamassa puuroa Ajayn antamiin syviin kulhoihin, kun nuorempi mies saapui keittiöön. "Tulit juuri sopivasti, aamiaistarjoilu on alkamaisillaan", Sabal sanoi hymyillen. "Toivottavasti peseytyminen virkisti ja sai sinut tuntemaan itsesi jälleen ihmiseksi", vanhempi mies jatkoi. Ajay nyökkäsi. "Kuta kuinkin."

Saatuaan puuron jaettua Sabal kantoi molemmat kulhot jo etukäteen katettuun pöytään. Ajay istuutui Sabalia vastapäätä, tarttui puulusikkaan ja upotti sen puuroon. Sabal oli myös jo aloittanut syömisen täydessä hiljaisuudessa, joten Ajaykin päätti tehdä niin. Hän tosin kauhoi ruokaa hitaammin, koska ei halunnut antaa vahingossakaan ylen. Hän pystyi nielemään puuroa vain hitaammalla tahdilla.

"Onko Banapurissa tapahtunut näiden kolmen päivän aikana mitään ihmeellistä?" Ajay kysyi luodakseen jotain keskustelunaihetta. Sabal oli hyvin vaitonainen, normaalistihan tämä selittäisi ummet ja lammet kaikesta siitä, mitä suunnitteli jatkossa tai mitä oli puuhaillut. Tuntui siltä kuin vanhempi mies kantaisi hänelle kaunaa jostakin. Ajayn oli siis väkisin mietittävä, mitä eilen oli tapahtunut. Hän ei selvästikään muistanut kaikkea. Hänen siis kannatti miettiä illan kulku perin pohjin saadakseen selville Sabalia mieltä painava asia.

Sabal oli löytänyt hänet keittiönpöydän äärestä ryyppäämästä ja kysynyt tiukkaan, mitä oikein oli meneillään. Sen jälkeen tämä oli kysynyt lempeämmin, mikä oli vinossa ja Ajay oli antanut kuulua vihaiseen sävyyn. Hän muisti suht tarkkaan, mitä kaikkea vanhempi mies oli hänelle sanonut, ja hän oli ollut liikuttunut ja huojentunut sen jälkeen. Siihen asti hän muisti kaiken melko tarkasti, koska sen jälkeen kaikki oli tuntunut unelta. Hän oli varmasti sammunut lattialle ja nähnyt unta siitä, miten Sabal oli halannut häntä. Hän muisti unessa katsoneensa toista lähietäisyydeltä ja...ja... yrittänyt suudella?.

Mitä jos se ei ollut ollutkaan unta? Hän oli niin monesti nähnyt unta Sabalista tuon kaltaisissa merkeissä, joten oli automaattisesti pitänyt sitä unena. Mutta mitä enemmän hän asiaa ajatteli, sitä järkevämmältä Sabalin äkkinäinen jäykkyys ja hiljentyminen vaikutti. Täysijärkisenä hän ei olisi yrittänyt mitään suutelemisen kaltaista, mutta alkoholi oli ollut selvästi sumentanut hänen harkintakyvyn. Eikä hän ollut ollenkaan miettinyt tekojensa seurauksia. Ei mikään ihme, että Sabal oli niin vaitonainen.

Ajay ei ollut koskaan raaskinut kysyä, mitä Kyratin kansa ja uskonto ajatteli homoseksuaaleista. Heillä saattoi olla jyrkkäkin mielipide asiasta, mikä selittäisi Kultaisen Polun johtajan nihkeän käytöksen. Vaikka Sabalin ystävyys oli todellista, tälle saattoi olla vaikea hyväksyä homoseksuaalisuutta, varsinkin jos se oli sillä tavalla yllättäen kohdistunut tähän päin. Ajay halusi vajota häpeissään maan alle, miksi hänen oli pitänyt antaa tunteillensa sellainen valta? Hän oli pitänyt itsessään sellaista itsekuria, jotta pystyisi olla normaalisti vanhemman miehen seurassa. Hän ei halunnut Sabalin alkavan välttelemään itseään tämän kohtauksen takia.

Sabal

Ajay istuutui häntä vastapäätä, tarttui lusikkaansa ja alkoi syödä hitaasti, ilmeisesti peläten, että liian nopea syöminen aiheuttaisi oksettavan olon. Tai ehkä puuro ei ollut tämän makuun. Jos niin oli, Sabal ei voinut juuri syyttää toista, sillä hänkään ei erityisemmin nauttinut annoksestaan. Puuro oli jokseenkin mautonta. Tai ehkä vika oli vain hänen suussaan, ja mikä tahansa olisi sillä hetkellä maistunut pahvilta.

"Onko Banapurissa tapahtunut näiden kolmen päivän aikana mitään ihmeellistä?" Ajay kysäisi. Nuoremman miehen kysymys sai Sabalin tajuamaan äkisti, että hän oli ollut jo hyvän tovin ajan hiljaa, ja hän kirosi mielessään. Päätöksestään huolimatta hän ei tuntunut kykenevän käyttäytymään normaalisti Ajayn seurassa. Jos hän ei muistellut läheltä-piti-suudelmaa, niin sitten hän unohtui muihin yhdentekeviin ajatuksiin, tässä tapauksessa tekemänsä puuron analysointiin. Moinen hajamielisyys ei ollut hänelle tyypillistä, ja hän arvelikin sen johtuvan siitä, että hän yritti niin kovasti olla ajattelematta tunteitaan.

"Ei oikeastaan. Et ole jäänyt paljosta paitsi", Sabal vastasi. Koska hän harvoin oli kovin lyhytsanainen, kun oli kyse Kultaisen Polun asioista, hän pakottautui tarkentamaan: "Saimme kuulla parista uudesta Kuninkaallisen Armeijan vastarintapesäkkeistä, mutta ne on jo kukistettu. Lisäksi Kuninkaallisen Palatsin inventaario on edennyt, ja tällä hetkellä Kyratin taloustilanne näyttää kohtalaiselta. Meidän pitäisi pystyä luopumaan kokonaan huumekaupasta, vaikka se toki tekee rahatilanteesta todella tiukan. Toisin kuin Amita, minä uskon, että se on pitkässä juoksussa oikea päätös, vaikka se nyt kirpaiseekin."

Sabal piti lyhyen tauon ja jatkoi sitten: "Kokoonnuimme myös kertaalleen vaalien tiimoilta. Emme kuitenkaan päättäneet mitään uutta. Lähinnä puhuimme käytännön järjestelyistä ja niiden vaatimasta ajasta. Kuten aiemminkin on ollut puhetta, emme luultavasti pysty järjestämään vaaleja ennen ensi kevättä, vaikka olisin sitä toivonut. Vaalikelpoisten kansalaisten rekisteröinnissä menee nykyisissä oloissa niin kauan, että ensilumi ehtii kaikella todennäköisyydellä laskeutua, ennen kuin se on tehty, ja lumiseen aikaan ei voi järjestää vaaleja, koska varsinkaan Pohjois-Kyratissa kaikki eivät pääsisi äänestyspaikoille ajoteiden tuiskuttua umpeen."

Kerrottuaan tuon kaiken Sabal keskittyi jälleen puuroonsa. Hän ehti kuitenkin pistää vain pari lusikallista suuhunsa, ennen kuin hän yhtäkkiä tajusi, miksei puurossa ollut makua. "Unohdin kokonaan lisätä suolan", hän totesi ääneen. Päätään pudistaen hän nousi ylös, asteli kuiva-ainekaapille, otti esiin suolaa sisältävän puupurkin ja kantoi sen pöytään. "Ei ihme, että puuro on ollut niin mautonta. Olen pahoillani. Huomaan, että minun on tänä aamuna vaikea saada pidettyä ajatuksiani koossa."

Ajay Ghale

"Ei oikeastaan. Et ole jäänyt paljosta paitsi. Saimme kuulla parista uudesta Kuninkaallisen Armeijan vastarintapesäkkeistä, mutta ne on jo kukistettu. Lisäksi Kuninkaallisen Palatsin inventaario on edennyt, ja tällä hetkellä Kyratin taloustilanne näyttää kohtalaiselta. Meidän pitäisi pystyä luopumaan kokonaan huumekaupasta, vaikka se toki tekee rahatilanteesta todella tiukan. Toisin kuin Amita, minä uskon, että se on pitkässä juoksussa oikea päätös, vaikka se nyt kirpaiseekin" Sabal vastasi, mutta pienen lyhyen tauon jälkeen jatkoi: "Kokoonnuimme myös kertaalleen vaalien tiimoilta. Emme kuitenkaan päättäneet mitään uutta. Lähinnä puhuimme käytännön järjestelyistä ja niiden vaatimasta ajasta. Kuten aiemminkin on ollut puhetta, emme luultavasti pysty järjestämään vaaleja ennen ensi kevättä, vaikka olisin sitä toivonut. Vaalikelpoisten kansalaisten rekisteröinnissä menee nykyisissä oloissa niin kauan, että ensilumi ehtii kaikella todennäköisyydellä laskeutua, ennen kuin se on tehty, ja lumiseen aikaan ei voi järjestää vaaleja, koska varsinkaan Pohjois-Kyratissa kaikki eivät pääsisi äänestyspaikoille ajoteiden tuiskuttua umpeen."

Ajay nyökkäili puolikorvalla kuulemaalleen. Hän ei pahemmin keskittynyt Sabalin selostukseen, koska oli keskittynyt eilisillan tapahtumiin. Mutta ainakin hänelle selvisi, että oli jäänyt jostakin paitsi. Hän olisi halunnut olla mukana tuhoamassa Kuninkaallisen Armeijan vastarintapesäkkeitä eikä lepuuttamassa vasenta olkapäätään. Taisteluissa hän saattoi purkaa turhan aggressionsa vihollisiin, niin oli kaikkein helpointa käsitellä vahvoja tuntemuksia. Toivon mukaan hän parantuisi pian ja pääsisi taas riehumaan vihollisen alueelle, hänellä oli tunne, että hän oli sen tarpeessa pian.

"Unohdin kokonaan lisätä suolan", Sabal totesi hetken hiljaisuuden jälkeen. Ajay oli aikomassa todeta, ettei itse ainakaan kaivannut suolaa tällä hetkellä, mutta Sabal oli jo ehtinyt nousta ylös ja kävellä keittiöon hakemaan kaapista suolapurkin. Sabal palasi pöydän luokse, laski purkin pöydälle ja sanoi: "Ei ihme, että puuro on ollut niin mautonta. Olen pahoillani. Huomaan, että minun on tänä aamuna vaikea saada pidettyä ajatuksiani koossa." Sabalin sanat kuullessaan Ajayn puurolusikka jäi puolitiehen.

Nuorempi loi arvioivan katseen vanhempaan mieheen. Ennemmin kuin vihaiselta, Sabal vaikutti olevan tänään erittäin hajamielinen. Mahtoiko tämä miettiä niin paljon sitä eilistä Ajayn mokaa, että unohti laittaa suolaa puuroon? Ajay oli käsittänyt, että Sabal olisi jonkinmoisen ylpeä kokkaustaidoistaan eikä unohtaisi niin vain suolan laittoa. Tai sitten Sabalilla oli jotain muuta mielessä, mutta se olisi ollut epätodennäköistä. Ajay oli kahdeksankymmenen prosentin varma, että Sabalia vaivasi eilinen Ajayn suudelma tai sen yritys, kumpi se sitten olikaan ollut. Hän haluaisi kysyä asiasta, mutta ei ollut aivan varma, kehtasiko.

"Ei se mitään, en olisi kaivannutkaan suolaa tällä hetkellä, älä huoli", Ajay vastasi ja puristi huulensa viivaksi. "J-johtuuko hajamielisyytesi siitä eilisestä?" Ajay kysyi vaivihkaa tökkien samalla jännittyneenä puuronsa pohjia. Lopulta uteliaisuus oli vienyt häneltä voiton. Hänen oli pakko kysyä. Hän halusi tietää mitä Sabal ajatteli siitä.

Sabal

Hänen sanansa saivat Ajayn jähmettymään lusikka ilmassa. Sabal tajusi melkein välittömästi tehneensä virheen ottaessaan esiin oudon käytöksensä. Mitä ihmettä hän oli oikein ajatellut nostaessaan sen puheenaiheeksi? Oliko hän kuvitellut, että jos hän itse kommentoisi kepeään sävyyn asiaa, niin sitten Ajay tietäisi olla antamatta sille painoarvoa? No, jos se oli tosiaan ollut hänen kuvitelmansa, niin hän ei olisi voinut olla enempää väärässä. Ajay nimittäin tuijotti nyt häntä arvioivasti, selvästi pohtien hänen hajamielisyytensä syytä.

"Ei se mitään, en olisi kaivannutkaan suolaa tällä hetkellä, älä huoli", nuorempi mies totesi lopulta ääneen ja puristi huulensa yhteen. "No hyvä", Sabal vastasi ikään kuin ei olisi huomannut ystävänsä tiivistä tuijotusta, istuutui takaisin paikalleen ja rupesi lisäämään suolaa puuroonsa. Hän toivoi, että Ajay antaisi asian olla eikä kysyisi mitään siitä. Se osoittautui kuitenkin turhaksi toivoksi, sillä lyhyen hiljaisuuden jälkeen toinen avasi suunsa. "J-johtuuko hajamielisyytesi siitä eilisestä?" tämä tiedusteli varovaisesti tökkien samalla puuroaan lusikallaan.

Sabal tunsi pohjan putoavan pois vatsastaan. Muistiko toinen sittenkin eilisen suuteluyrityksensä? Vai viittasiko tämä vain eilen käytyyn intensiiviseen ja tunnepitoiseen keskusteluun?

"En voi väittää, ettei eilisessä olisi paljon ajattelemisen aihetta", Sabal vastasi tahallisen epämääräisesti. Jos Ajay ei muistanut melkein-suudelmaa, hän ei todellakaan tahtonut muistuttaa tätä siitä. "Älä kuitenkaan huoli, sillä en kanna sinulle kaunaa mistään", hän lisäsi, sillä ei halunnut Ajayn murehtivan sen paremmin suorasanaista avautumistaan kuin suuteluyritystäänkään. Hän tiesi hyvin, että kummastakin oli syyttäminen alkoholia.

Sen sanottuaan Sabal käänsi huomionsa takaisin puuroonsa. Sekoitettuaan lisäämänsä suolan sen joukkoon hän maistui sitä uudemman kerran. Valitettavasti se maistui edelleen pahvilta. Sabal ei kuitenkaan edes harkinnut laittavansa vielä lisää suolaa, sillä hän tiesi, ettei mauttomuus johtunut tällä kertaa suolan vähyydestä.

Ajay Ghale

Ajay odotti jännittyneenä vanhemman miehen vastausta, mutta ei saanut siitä sen enempää irti kuin ennen hänen esittämää kysymystään. "En voi väittää, ettei eilisessä olisi paljon ajattelemisen aihetta", Sabal vastasi epämääräisesti. Kultaisen Polun johtaja oli muotoillut vastauksen siten, että se oli vastaanottajan tulkinnan varassa. "Älä kuitenkaan huoli, sillä en kanna sinulle kaunaa mistään", Sabal lopetti.

"Aha. Okei." Vanhempi mies oli liian taitava vastauksissaan, tämä vastaili kysymyksiin kuin poliitikko. Vaikka Ajayta jäi kaihertamaan tämä asia, hänen oli pakko myöntää tappionsa. Jos Sabal halusi, tämä pystyi kiertämään suoraa vastausta kuin kissa kuumaa puuroa. Eikä Ajay kehdannut puhua suoraan, koska ei ollut täysin varma oliko ylipäätään nähnyt unta vai ei. Asia pitäisi jättää siis omaan arvoonsa, ainakin toistaiseksi. Mistä sitä koskaan tiesi, jos se tulisi joskus uudestaan puheen aiheeksi.

Sabal ei myöskään näyttänyt siltä, että olisi kamalan vaivaantunut asiasta, joten Ajay päätti vaihtaa puheenaihetta. "Miten kylkiluusi jaksaa?" Nuorempi mies kysyi ja lappasi loput puurosta suuhunsa. Oli hyvää saada jotain vatsantäytettä, mutta puuro ei pitäisi nälkää kauaa poissa, joten hänen täytyisi joka tapauksessa jossain vaiheessa hankkia syötävää.

Hän harkitsi palaamista takaisin Banapuriin tänään. Eiköhän hän ollut lomaillut aivan riittävästi näiden kolmen päivän aikana. Sitä paitsi hän tarvitsisi jotain järkevää tekemistä, jottei tulisi hulluksi. Sitä paitsi hän halusi nähdä Sabalia useammin, mikä onnistuisi vain ja ainoastaan Banapurissa.

Sabal

"Aha. Okei", Ajay vastasi. Tämä vaikutti pettyneeltä saamaansa vastaukseen. Ilmeisesti Ajay olisi halunnut hänen kertovan tarkemmin, mikä eilisessä mietitytti häntä. Sabal ei kuitenkaan ymmärtänyt, mitä toinen olisi sillä tiedolla tehnyt. Luulisi, että tälle olisi riittänyt kuulla, että kaikki oli kunnossa heidän välillään, sillä sehän oli kaikkein tärkeintä.

"Miten kylkiluusi jaksaa?" Ajay kysyi lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Sabal huokaisi mielessään helpotuksesta. Onneksi nuorempi mies oli päättänyt antaa asian olla ja vaihtaa puheenaihetta. Hän ei nimittäin todellakaan ollut tahtonut joutua alkamaan vakuutella Ajaylle, että tiesi suuteluyrityksen johtuneen vain humalasta ja olevan siten täysin merkityksetön. Vielä sitäkin vähemmän hän oli tahtonut kuulla toisen kertovan, ettei tämä voinut kuvitella missään universumissa näkevänsä häntä romanttisessa tai seksuaalisessa valossa. Vaikka hän olikin siitä tietoinen, sen kuuleminen suoraan toisen suusta ei olisi ollut mitenkään piristävää.

"Ihan hyvin. Eilinen kasvimaan kitkeminen oli huono ajatus, mutta yleisesti se tuntuu päivä päivältä vähän paremmalta", Sabal vastasi. "Entä sinun olkapääsi? Huomaan, että pidät yhä kantosidettä", hän jatkoi vastakysymyksellä.

Ajay Ghale

"Ihan hyvin. Eilinen kasvimaan kitkeminen oli huono ajatus, mutta yleisesti se tuntuu päivä päivältä vähän paremmalta", Sabal vastasi. Ajay kohotti toista kulmaansa. "Miksi ihmeessä sinä kitkit rikkaruohoja?" nuorempi mies kysyi kummastuneena. Sabalin pitäisi vielä levätä, vaikka kylkiluu olikin parempi kuin vähän aikaa sitten. Ei pitäisi rasittaa kylkeä liikaa parantumisvaiheessa.

"Entä sinun olkapääsi? Huomaan, että pidät yhä kantosidettä", Sabal teki vastakysymyksen. "Paljon paremmin. Pidän kantosidettä vielä muutaman päivän ja sitten pärjään jo ilman sitä. Toki pitää vähän varoa, ettei joudu käyttämään sitä", Ajay vastasi. Hän oli iloinen siitä, ettei hänen muutaman päivän jälkeen tarvitsisi käyttää enää kantosidettä. Välillä tuntui avuttomalta, kun oli vain yksi käsi käytössä. Molemmat kädet vapaana hän saattaisi päästä mukaan tuhoamaan Kuninkaallisen Armeijan vihollispesäkkeitä.

Kun Ajay oli saanut puuron syötyä, hän laski kulhon lusikan keran pöydälle. Oli hyvä, että hän sai nyt muutakin vatsantäytettä kuin vain alkoholia. Krapula ei kyllä ollut ollenkaan hyvä juttu, se muistutti aina siitä, miksei kannattanut juoda itseään sammumispisteeseen asti. Menisi kyllä tovi ennen kuin hän vetäisi tällaiset kännit. Hänestä kyllä tuntui paljon kevyemmältä nyt, kun oli päässyt purkamaan mieltään Sabalille, ja vielä parempi oli se, miten vanhempi mies oli suhtautunut hänen raivariinsa.