KLICKNimi: Thomas
Kutsumanimi: Tom
Ikä: 17
Syntymäaika: -
Suuntautuminen: vähän kaikki :D mutta homo ehkäpä, luulisin
Ulkonäkö: Pituutta on kertynyt noin 179.55 cm ja painoa suunnilleen 60 kg. Pojalla on vaaleat paksut hiukset, jotka reunustavat kapeita kasvoja. Suurehkot siniset silmänsä kertovat yleensä hänen sen hetkisestä mielentilasta. Häntä on siis melko helppo lukea, jos oikein silmiä jaksaa seurailla. Mutta yleensä hänen silmänsä kuvastavat elämänhalua ja innokkuutta. Tomin käyttämät vaatteet ovat kuluneita ja likaisia. Hän on pöllinyt niitä vaatekeräyksistä sun muista paikoista. Kasvoilla saattaa olla tuhkatahroja, koska tämä asuu erään tehtaan katolla.
Luonne: Thomas kaipaa elämäänsä jännitystä, joten hakeutuu tahallaan erilaisiin vaaroihin ja jännittäviin tilanteisiin. Hän harrastaa paljon ryöstelyä, köyhä kun on. Hän on yleensä melko rento, mutta hänellä on melko usein mielialanvaihteluita, mitkä voivat tulla milloin vain ja missä vain. Syy niihin voi olla hänen ainainen yksinäisyytensä ja seurankaipuu. Hän on tylsistyneenä melko huomionkipeä, joten hakee sitä ihan mistä vain. Tom ei luota helposti ihmisiin, sillä on tullut petetyksi liian monta kertaa. Hän tietää että kilttiä esittävät ihmiset ovat kaikkein pahimpia vihollisia.
Thomas tuntee kaupungin joka kolkan kuin omat taskunsa ja tietää mihin paikkohin kannattaa mennä ja mihin taas ei. Hän on kuitenkin onnistunut keräämään joidenkin katujengien vihoja päälleen.
Rock: Rock on Thomaksen lemmikki ja uskollinen sekarotuinen rikostoveri. Se on älykäs ja täysin leimautunut Tomiin ja seuraa häntä kaikkialle. Se on luonteeltaan fiksu ja melko samanlainen kuin isäntänsäkin.
Jorfan: Jorfan löysi Thomaksen, kun tämä oli pieni vauva. Thomaksen vanhemmat olivat jättäneet puolen vuoden ikäisen vauvan kadulle pahvilaatikkoon kuin koiranpennun ikään. Jorfan itse oli työtön kolmekymppinen mies, joka asusti tehtaan katolla, jossa sitten kasvatti Tomia kuin omaa poikaansa. Hän opetti pojalle kaiken tiedon, mitä kadulla tarvittiin, jos halusi selvitä hengissä jäämättä kiinni yhteiskunnan kynsiin. Tomin ollessa 10 vuotta Jorfan sairastui vakavaan keuhkotautiin ja kuoli, kun ei voinut saada mistään hoitoa.
Mitenköhän se meni ihan oikeasti?
Jorfanin kirje Thomasille:
”Hei Thomas,
Jos saat tietää tämän kirjeen sisällön, olet luultavasti oppinut lukemaan tai sitten löytänyt jonkun, joka lukee sitä sinulle tällä hetkellä.
Tiedän kuolevani tähän sairauteen lähiviikkoina, mutten halua jättää näitä sanoja ajan varaan, joten päätin kirjoittaa, sillä en pystyisi kertomaan tätä kaikkea kasvotusten.
Ensiksi minun on kerrottava, etten ole niin hyvä ihminen kuin olet kuvitellut minun olevan. Ja luultavasti olet huomannut jotkin huonot piirteeni, sillä jätin sinut yksin vaikeimpina aikoinasi enkä ollut sinua auttamassa, kun olisit eniten minua tarvinnut. Olen petturi eikä minulla olisi ollut oikeutta kasvattaa sinua kuin omaa poikaani.
Se, mitä halusin kertoa tässä kirjeessä, liittyy vanhempiisi, jotka eivät oikeasti sinua jättäneet pahvilaatikkoon kuolemaan. Synnyttyäsi tähän karuun maailmaan vanhempasi olivat velkaa minulle enemmän kuin tarpeeksi. Olisin juuri silloin tarvinnut rahaa, koska bisnekseni eivät enää toimineet ja olin lain jahtaama rikollinen. Joten, tein sen minkä koin pahimmaksi kostoksi äidillesi Alicelle ja isällesi Timmylle – varastin sinut, kun olit muutaman kuukauden ikäinen. Kerroin sinulle valheita vanhemmistasi, jotta vain alkaisit vihata heitä.
Kadun syvästi sitä, sillä alkamalla rakastaa sinua kuin omaa poikaa, tajusin ettei katuelämä ollut sinua varten. Olisit ansainnut parempaa eikä sinun tarvitsisi olla yhteiskunnan ulkopuolella. Tekoani ei voi pyytää anteeksi, mutta olen pahoillani siitä huolimatta. Ainoa, viimeinen hyvä teko, minkä sinulle teen, on antaa vanhempiesi osoite tähän, joskin se saattaa olla vanhentunut, mutta toivoisin, että se olisi jonkinlainen alku isäsi ja äitisi etsimiseen.
En kyennyt koskaan kertomaan tätä sinulle suoraan, sillä minua pelotti liikaa. En halunnut nähdä ilmettäsi, kun tajuat vihaavasi loppujen lopuksi minua, joka riisti sinut sieltä minne oikeasti kuuluisit.
Vielä kerran, olen pahoillani. –Jorfan-”
Nykyisyys
Shoun avulla Thomas löysi oikean perheensä. Vanhemmat ottivat hänet avosylin vastaan, olivat todella iloisia kun kuolleeksi luultu poika olikin elossa. Kävi myös ilmi, että Tomilla oli tummatukkainen 9-vuotias pikkuveli Jon. Alice ja Timmy järjestivät kotiopetusta Tomille. Tämä onkin oppinut aavistuksen lukemaan ja kirjoittamaan. Laskutaitokin parantui mukavasti opiskelun myötä. Selvisi, että hänellä oli lukihäiriö, mutta se saattoi johtua myös siitä, että hän oppi lukemaan niin myöhällä iällä. Hän on saanut ylleen parempia siistimpiä vaatteita ja jopa oman kännykän, jota on opetellut käyttämään. Kaikenlaiset paperityöt on myös tehty jonnekin rekisteriin ja Thomas oli nyt virallisesti perheen ja yhteiskunnan jäsen.
