Kirjoittaja Nightingale » 07.04.2016 01:51
Kazuhiro Tanaka
Kuten Kazuhiro oli arvellutkin, Hajime tajusi, mitä hän vihjaili. Rumpali katseli mielenkiinnolla, kuinka tunteet vaihtelivat nopeasti hänen ystävänsä maskin takana. Pelkoa, paniikkia, epätoivoa, kiukkua... Kaikki odotettuja tunteita. Samoja tunteita Hajime oli ilmentänyt myös heidän ensimmäisessä kahdenkeskisessä tapaamisessaan luomukahvilassa.
Hetken Kazuhiro pohti, oliko sittenkään tehnyt järkevästi, kun oli ajanut Hajimen nurkkaan. Tämä ei ollut viimeksi suhtautunut mitenkään hyvin asiaan. Sitten Kazu kuitenkin heitti asian mielestään, sillä hänen halunsa saada tietää totuus oli niin polttava. Hän oli viime aikoina vastustanut useamman kerran halua painostaa Hajimea, kunnes sai ongittua totuuden esiin, eikä hän kyennyt tekemään niin enää tällä kertaa. Maksoi mitä maksoi, hän halusi saada tietää, mistä nyt oli kysymys.
Kazuhiron oli pakko myöntää, että Hajime pystyi kätkemään tunteensa varsin hyvin. Niin paljon kuin tämän sisällä kuohuikin, tämä vain kohautti olkiaan ja vastasi melkein uskottavan keveään sävyyn: "Sinua ja minua yhdistää kiinnostus kirjallisuuteen ja Junyaa ja minua puolestaan rakkaus valokuvaamiseen. Ylipäätään minulla on monenlaisia kavereita. On silti liioittelua sanoa, että tulisin kenen tahansa kanssa toimeen. Ei sellaista ihmistä olekaan."
Sanoja seurasi tiivis katse, joka pyysi Kazuhiroa jättämään Hajimen rauhaan. Katse sinäänsä ei tullut yllätyksenä mutta sen takana oleva tunnelataus kyllä. Hajimen silmät suorastaan anoivat häntä antamaan olla. Niistä loistava epätoivo saikin Kazun pysähtymään ja punnitsemaan tilannetta uudelleen. Miksi Hajime käyttäytyi kuin tämän maailma sortuisi, jos Junya saisi tietää totuuden tästä? Vaikka kitaristi oli miellyttämishaluinen, niin reaktio oli liian vahva. Melko tuoreen uuden kaverin menettämisen ei todellakaan olisi pitänyt pelottaa toista noin paljoa.
Äkisti Kazuhiron mieleen nousi muisto nuoresta miehestä, jota Hajime oli tuijottanut vähän liian pitkään ja vähän liian intensiivisesti kauppakeskuksessa, ja silloin hän tajusi, mistä oli kyse. Junya ei ollut pelkkä kaveri Hajimelle. Ei, Hajimella oli tunteita Junyaa kohtaan, ja kaikesta päätellen vieläpä voimakkaita sellaisia. Jos hän olisi aiemmin tajunnut, ketä nuori mies kauppakeskuksessa oli muistuttanut, hän olisi tajunnut asian oikean laidan jo pikemmin. Nyt asia tuntui niin selvältä, että Kazuhiroa melkein nauratti, kuinka kauan häneltä oli mennyt tajuta se. No, Hajimen kunniaksi oli sentään myönnettävä, että tämä oli tehnyt kovasti töitä kätkeäkseen tunteensa Junyaa kohtaan häneltä.
Vai oli Hajime ihastunut hänen isoveljeensä. Eikä selvästikään ollut kertonut asiasta Junyalle. Ja nyt tämä sitten pelkäsi kuollakseen, että hän saisi asian selville ja kertoisi sen eteenpäin isoveljelleen. Kumpaakohan tämä mahtoi pelätä enemmän: sitä, että Junya ei vastaisi tämän tunteisiin, vai sitä, että tämä vastaisi? Hajime oli niin pahasti kaapissa, että kumpikin vaihtoehto tuntui yhtä todennäköiseltä.
Niin, mitäköhän Junya itse asiassa mahtoi tuntea Hajimea kohtaan? Kazuhiro ei tiennyt, miltä Junyan exä oli näyttänyt, joten hän ei kyennyt arvioimaan, olisiko Hajime hänen isoveljensä tyyppiä vai ei. Hänen pitäisi selvästi ottaa seuraavaksi tehtäväkseen selvittää, olivatko Hajimen tunteet yksipuoliset vai eivät. Sitä ennen hänen täytyisi kuitenkin päättää tämä tilanne ja päästä keskustelemaan Hajimen kanssa kahden kesken. Edes Kazu ei ollut niin julma, että olisi alkanut kuulustella ystäväänsä tämän tunteista niiden kohteen edessä.
"Kirjallisuudesta puheen ollen minun piti näyttää sinulle kahta kirjaa, jotka ostin antikvariaatista samalla kertaa kuin Kuin surmaisi satakielen", Kazuhiro valehteli sulavasti. "Ota se mukaasi, ettet unohda sitä, ja mennään sitten huoneeseeni katsomaan niitä. Saat samalla tavata Louisin ja Lestatin." Sen sanottuaan hän kääntyi kannoillaan ja lähti ripeästi kohti yläkerrassa sijaitsevaa huonettaan. Hän ei epäillyt, etteikö Hajime seuraisi perässä, vaikka tämä epäilemättä tajuaisikin, mistä todellisuudessa oli kysymys.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.