Kirjoittaja Nightingale » 25.05.2020 20:57
Hajime Aizawa
Seuraavaksi Hajime sekoitti voin ja sokerin sähkövatkaimella. Vähennettyään vatkaimen nopeutta hän lisäsi yksi kerrallaan munat. Taikinaan lisättiin myös sitruunamehua, aiemmin tehty jauhoseos sekä piimää. Oli oltava tarkkana, ettei vatkannut taikinaa liikaa mutta ei myöskään liian vähän, koska ainekset oli saatava sekoittumaan hyvin.
Kun taikina oli valmis, Hajime kaatoi sen kakkuvuokaan ja laittoi uuniin. Sillä aikaa, kun kakku paistui, hän valmisti limekreemin. Se oli melko yksinkertainen, vaikkakin sekoittamisessa oli oltava tarkkana, jotta koostumuksesta tulisi oikeanlainen. Hajime oli kuitenkin ennenkin tehnyt kreemejä, joten se ei tuottanut hänelle vaikeuksia. Koska hän piti niin paljon ruoanlaitosta ja leipomisesta, hän oli joskus jopa vähän haaveillut ruoanvalmistusalalle lähtemisestä. Hän kuitenkin tiesi, etteivät hänen vanhempansa ikinä hyväksyisi sellaista ammattivalintaa. Luultavasti keittiössä häärimisen ilo myös säilyisi paremmin, jos kokkaaminen ja leipominen olisivat vain hänen harrastuksensa eivätkä työnsä.
"Millä mallilla kakku on?" Junya kysyi. "Ruoka on kohta valmis, mutta ei haittaa vaikkei kakku ennätäkään samaan aikaan, sillä se on jälkiruoka", toinen lisäsi. "Otan sen kohta pois uunista. Sen jälkeen sen täytyy kuitenkin jäähtyä kunnolla, ennen kuin voin levittää kreemin, koska muuten kreemi sulaa ja rupeaa valumaan", Hajime vastasi. "Voin kuitenkin koristella kakun vasta pääruoan syömisen jälkeen samalla, kun te muut valitsette meille katsottavaa. Laitan kreemin siksi aikaa jääkaappiin, ettei se pääse lämpenemään liikaa." Kazuhiron ja Junyan perheen jääkaappi oli onneksi tilava eikä läheskään täynnä, joten kreemikulho mahtui sinne oikein mainiosti.
"Katan pöydän sillä aikaa, kun viimeistelet ruokaa", Hajime ilmoitti ja rupesi tuumasta toimeen. Vaikka hänen ja Junyan välit eivät olleetkaan aivan normaalit, hän oli hyvällä tuulella. Oli ollut mukavaa leipoa samalla, kun toinen kokkasi vieressä. Se oli ollut kodikasta. Sitä ei kuitenkaan kannattanut ajatella liikaa, sillä he eivät koskaan tulisi asumaan saman katon alla. Piti pitää mielessä, että tämä oli ollut kertaluontoinen juttu.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.