Kirjoittaja Nightingale » 25.02.2022 22:34
Minho Park
Shou vastasi hänen halaukseensa, mikä osoitti ilman epäilyksen häivää, että hänen halauksensa oli tosiaan ollut tervetullut. Minho myös huomasi, että tähän asti pidätellyt kyyneleet alkoivat virrata toisen poskille. Korealainen tiukensi hieman otettaan ystävästään. Hänestä oli hyvä, että Shou pystyi päästämään tunteensa valloilleen hänen kanssaan. Välillä oli parempi antaa itkun tulla, jos se oli tullakseen, sillä itkeminen saattoi tehdä hyvää ja olla puhdistava kokemus. Yleensä haittaa oli nimenomaan tunteiden patoamisesta, ei niiden näyttämisestä.
"Kiitos. Olet ensimmäinen pitkään aikaan, jonka seurassa uskallan olla täysin oma itseni", Shou tunnusti tukahtuneesti. "Tunteissa ei ole mitään väärää", Minho vastasi hellästi. Hän tarkoitti sanoillaan sekä eron tuottamaa surua että sitä rakkautta, jota Shou oli tuntenut Hikaa kohtaan. Hänestä oli ikävä kuulla, ettei Shou ollut tuntenut voivansa olla oma itsensä muiden kuin hänen seurassa. Oli raskasta tuntea olevansa jotenkin vääränlainen ja joutua teeskentelemään muuta kuin oli.
Vielä hetken häntä takaisin halattuaan Shou vetäytyi hiukan kauemmaksi, pyyhkäisi kyyneleet pois poskiltaan ja laski kitaransa takaisin telineeseen. Tovin sitä tuijotettuaan toinen virkkoi: "En varmaan laita bändin listoille tätä biisiä. Se on niin henkilökohtainen, etten varmaan voisi täysin kohdata bänditovereideni arvostelua. Kukaan ei ole sanonut sitä ääneen, mutta tiedän parikin ihmistä, ketkä ajattelevat minun velloneen erosuruissa liiankin pitkään. He eivät oikein pitäneet Hikasta." Shoun sanat vahvistivat Minhon epäilyksen, että Shou oli saanut bänditovereiltaan pikemmin arvostelua kuin tukea. Hän myös muisti Shoun sanoneen aiemminkin, ettei Hika ollut ollut muiden suosiossa.
"Siinä tapauksessa on varmaan ihan oikea päätös, että pidät tuon kappaleen vain omana tietonasi. On kyllä ikävä kuulla, etteivät muut ole olleet ymmärtäväisiä sinua kohtaan tässä asiassa. Vaikka Hika ei ollutkaan heidän mieleensä, heidän pitäisi ymmärtää, että sinä näit hänet eri tavalla, koska kerran rakastit häntä", Minho vastasi ja jatkoi: "Tiedän, millaista on seurustella ihmisen kanssa, josta muut eivät pidä. Välillä he saattavat olla arvostelussaan oikeassa, sillä rakkaus voi olla sokeaa, niin kuin sanotaan. Silti jokaisen meistä on saatava tehdä omat virheemme ja surtava niitä niin kauan ja syvään kuin on meille itsellemme tarpeen. Ja aina muut eivät myöskään tiedä paremmin, sillä kukaan ulkopuolinen ei voi nähdä toisen suhteen koko kirjoa. Joskus jokin suhde voi olla oikea ja hyvä, vaikka kaikki muut tuomitsisivat sen."
Kun Minho ajatteli omaa suhdehistoriaansa, hän myönsi, että Taewonin ja Cheolin kanssa Jihye oli ollut oikeassa. Ne suhteet olivat tosiaan olleet virheitä, joista hän oli maksanut sen mukaisesti. Kenties myös Jaeyong oli perusluonteeltaan pettäjä, kuten Jihye oli väittänyt, mutta oli myös mahdollista, että jos Minho ei olisi yhä haikaillut Siwonin perään Jaen kanssa seurustellessaan, heidän suhteensa ei olisi ollut sellainen katastrofi kuin se oli ollut. Mitä taas tuli Siwoniin ja Sangjuniin, Minho kieltäytyi näkemästä näissä pelkkää huonoa pikkusiskonsa tavoin. Toki Junissa oli ollut omat vikansa, mutta niin oli ollut hänessäkin, eikä välimatkankaan osuutta heidän eroonsa voinut olla ottamatta huomioon. Siwon oli vielä kompleksisempi, sillä tämä oli valinnut kulissisuhteen naisen kanssa hänen ylitseen, mikä oli todella satuttanut häntä. Pohjimmiltaan siitä oli kuitenkin syyttäminen korealaista yhteiskuntaa, joka ei tukenut seksuaalivähemmistöjen oikeutta onneen. Oli Siwonissa toki ollut muitakin vikoja, mutta jälleen kerran niin oli ollut myös hänessä. Minho uskoikin, että oikeissa olosuhteissa sekä hänen suhteensa Siwoniin että hänen suhteensa Juniin olisi voinut päättyä onnellisestikin. Siwonin suhteen hänellä ei myöskään ollut epäilystäkään siitä, ettei tämä olisi rakastanut häntä, eihän tämä muutoin olisi ollut hänen kanssaan yhdessä niin pitkään ja pyytänyt vielä uutta mahdollisuuttakin.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.