Kirjoittaja Nightingale » 15.11.2013 21:15
Hirotaka Yoshida
Akin isoveli ei näyttänyt pitävän heistä lainkaan. Hikan mielestä mies oli itse asiassa melkoisen pelottava kylmän pistävine katseineen ja halveksine sanoineen, joilla tämä vastasi veljensä kysymykseen. Kakkoskitaristi kiitti onneaan, ettei hänellä ollut tuollaista veljeä vaan herttainen pikkusisko, jonka mielestä oli ihanaa, kun isoveli pukeutui persoonallisesti, värikkäästi ja naisellisesti. Lisäksi Sayu oli hyväksynyt täysin hänen homoseksuaalisuutensa, mikä oli Hikasta todella upea asia, sillä nyt hänen ei tarvinnut piilotella poikaystäviään perheenjäseniltään. Hika olikin kaavaillut vievänsä Shou piakkoin näytille kotiinsa. Hän oli varma, että toisen ystävällisyys, kohteliaisuus ja rauhallisuus hurmaisivat hänen vanhempansa.
”Varokaakin sotkemasta, saatte muuten nuolla lian kontallanne”, Akin isoveli sanoi uhkaavaan sävyyn, ennen kuin otti kaksi viinilasia ja viinipullon pöydältä ja lähti ne otteessaan kipuamaan kohti yläkertaa. Hika ihmetteli hetken, miksi mies oli vienyt kaksi lasia yhden sijaan, mutta sitten hän tajusi, että tällä oli varmaankin naisvieras yläkerrassa odottamassa. Ehkäpä Akin isoveli oli kireä juuri siksi, että tahtoi tehdä hyvän vaikutuksen seuralaiseensa. Kumppanin pitäisi kyllä minun mielestäni hyväksyä meidät sellaisena kuin olemme.
”Ollaan keittiössä, Neron ei pitäis käydä koko ajan härnäämässä”, Aki tokaisi ja johdatti bänditoverinsa perässään keittiönpöydän ääreen istuutumaan. Hika istuutui toiselle puolelle pöytää kuin Kazuhiro, koska ei vieläkään erityisemmin nauttinut tämän lähellä olemisesta. Rumpalin vieressä istuminen teki hänet aina jotenkin varovaiseksi ja hermostuneeksi, sillä hän pelkäsi sanovansa tai tekevänsä vahingossa jotakin sellaista, mikä ärsyttäisi toista. Akin vieressä istumisella oli vähän samanlainen vaikutus. Siksi Hika olikin helpottunut, kun tuttu ja turvallinen Shou asettui hänen vieressään sijaitsevalle tuolille.
”Mistä meiän pitikään puhuu? Shou alota sä”, Aki pyysi. Shou katsahti basistia jotenkin hämmentyneen näköisenä ja joutui hakemaan hetken sanojaan, ennen kuin sai punaisesta langasta kiinni. Ilmeisesti toinen oli jälleen kerran ollut ihan omissa maailmoissaan, mikä oli Hikasta suloista mutta muista ihmisistä toisinaan vähän häiritsevää. ”Ah, juu… Piti varmaankin keskustella uusista biiseistä ja sävellyksistä. Benjiro ei kyllä ole vielä ilmoittanut seuraavasta keikasta, joten emme voi suunnitella tulevaa koreografiaakaan…”
Koska Hika ei ollut säveltänyt vielä yhtäkään kappaletta Darrettelle, hänellä ei ollut liiemmin sanottavaa sävellysasiaan. Sen sijaan seuraava keikka kyllä kiinnosti häntä. Viime kerta oli mennyt Kazuhiron ja Akin esiintymisen jälkeistä riitaa lukuun ottamatta paremmin kuin hyvin, joten Hika odotti jo malttamattomana pääsevänsä jälleen yleisön eteen. "Toivottavasti Benjiro saa meille uuden keikan mahdollisimman pian. Tahtoisin jo kovasti nousta lavalle soittamaan", kakkoskitaristi lausahti innokkaaseen sävyyn.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.