The ball is in Your hands

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Luonto kiittää teitä ruoan haaskaamisesta", Kazuhiro totesi. Tämän äänensävy ei ollut tuomitseva, vaan toteava. Junya tyrsähti aavistuksen huvitteena. "Varmasti, mutta onneksi epäonnistumisten jälkeen meni aina paljon paremmin", mies totesi lisänä.

Ruoka näytti olevan valmista. Mausteetkin olivat mukavasti ehtineet kypsyä ruoka-ainesten seassa. "Nyt näyttäisi olevan valmista", Junya ilmoitti ja sammutti lieden. Hän nappasi keittiönpöydältä lautasensa ja otti pari kauhallista ruokaa siihen. Ruuan kanssa hän oli tottunut juomaan vettä, joten otti sitä hanasta ja asettui sitten pöydän ääreen istumaan.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Hänen sanansa saivat Junyan nauramaan. "Varmasti, mutta onneksi epäonnistumisten jälkeen meni aina paljon paremmin", isoveli kommentoi. "Toivottavasti", Kazuhiro tokaisi itsekin vastoin tahtoaan hivenen huvittuneena. Junya osasi olla aika tohelo, kun sille päälle sattui, mutta ei tämä silti onneksi mikään täystuho ollut.

"Nyt näyttäisi olevan valmista", Junya ilmoitti seuraavaksi ja väänsi lieden pois päältä. Otettuaan lautasensa pöydältä tämä palasi hellan ääreen ja kauhoi siihen ruokaa. Lasinsa tämä täytti vedellä. Kazuhiro seurasi toisen esimerkkiä, joskin hän otti hieman vähemmän ruokaa kuin veljensä. Isoveli oli fyysisesti häntä kookkaampi ja teki melko raskasta työtä, joten oli luonnollista, että tämä söi enemmän kuin hän, joka vain istui päivät pitkät pulpetin ääressä koulussa.

Kazuhiro istui Junyaa vastapäätä ja maistoi ruokaa. Ei lainkaan hullumpaa. Selvästi kaikki Kimin kanssa harjoitettu sekoilu keittiössä oli lopulta tuottanut tulosta. Junyan seuraava poikaystävä olisi varmaan tyytyväinen, kun saisi kumppanin, joka ei ollut täysi tumpelo ruoanlaiton suhteen. Liian monet miehet, myös homoseksuaalit miehet, olivat aivan avuttomia keittiössä. Hän ja Junya olivat poikkeuksia yleissäännöstä.

Syötyään tovin hiljaa Kazuhiro tuumi, että voisi yrittää virittää jonkinlaisen ruokapöytäkeskustelun. Niin normaalit ihmiset kai tekivät, ja kun he nyt kerran olivat jälleen jonkinlaisissa väleissä, hän voisi koettaa saada isoveljensä tuntemaan olonsa kotoisammaksi. "Oletko saanut viime aikoina mielenkiintoisia tilaustöitä?"

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Junyasta tuntui hyvältä, kun Kazukin tuntui nyt ottavan häneen enemmän kontaktia. Se todisti tosiaan sen, että tämä oli antanut hänelle uuden mahdollisuuden olla kunnon isoveli. Toisen sanat eivät olleet pelkkää muodon vuoksi lausuttuja sanoja. Hän olisi varmasti itkenyt onnesta, jos olisi ollut yksin huoneessaan. Vaikkei pikkuveli ollut antanut anteeksi menneitä, olo tuntui nyt paljon kevyemmältä.

Kazuhiro kävi ottamassa myös ruokaa lautaselleen ja istuutui Junyaa vastapäätä. Kauhoessaan haarukallaan ruokaaa suuhunsa hän vilkaisi huomaamattomasti veljensä ilmettä, kun tämä maistoi ruokaa. Toisen kasvot eivät antaneet mitään ilmi, mutta ruoka tuntui maistuvan. Jos ruuassa olisi ollut jotain vikaa, Kazu olisi varmasti sanonut siitä.

He söivät hetken hiljaa, kunnes Kazu aloitti uuden puheenaiheen. "Oletko saanut viime aikoina mielenkiintoisia tilaustöitä?" tämä kysyi. "Pari tilaustyötä on tullut. Eräs nuorimies tuli tekemään tilaustyötä vanhempiensa puolesta. He halusivat erikoiskaiverretun olohuoneenpöydän. Tämänhetkinen tilaustyö on vielä kesken. Yksi vanha rouva halusi, että entisöisin hänen antiikkisen keittiöpöytäsettinsä." Junya kertoi mielellään työstään, koska todellakin piti siitä.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

"Pari tilaustyötä on tullut. Eräs nuorimies tuli tekemään tilaustyötä vanhempiensa puolesta. He halusivat erikoiskaiverretun olohuoneenpöydän. Tämänhetkinen tilaustyö on vielä kesken. Yksi vanha rouva halusi, että entisöisin hänen antiikkisen keittiöpöytäsettinsä", Junya selitti. Tämä vaikutti todella pitävän työstään, sen verran auliisti tämä siitä kertoi. Hyvä, että isoveli oli löytänyt oman alansa, vaikka se ei ollutkaan akateeminen.

Junya tuntui olevan ylen onnellinen siitä, että he olivat jälleen puheväleissä. Vaikkei toinen sanonutkaan mitään, Kazuhiro kyllä huomasi sen tämän ilmeistä ja eleistä. Junyan olemus oli paljon rennompi kuin aikaisemmin, ja tällä oli hymy herkemmässä. Ilmeisesti isoveli oli ottanut heidän välirikkonsa vakavammin kuin Kazu oli arvellut.

Kazuhiro ei keksinyt mitään kommentoitavaa Junyan sanoihin, joten hän ei sanonut mitään vaan jatkoi vain syömistä. Ruoan jälkeen hän päästäisi Louisin ja Lestatin juoksentelemaan ja tekisi läksynsä. Luvassa oli kymmenkunta matematiikan tehtävää, saman verran kemian laskuja sekä 500 sanan ranskan essee. Läksyjen jälkeen hän lähtisi juoksulenkille ja tekisi sitten vähän lihaskuntoharjoituksia sekä venyttelisi. Ennen nukkumaanmenoa hän ehtisi luultavasti vielä lukea ainakin hieman eteenpäin Cormac McCarthyn romaania Kaikki kauniit hevoset, jonka hän oli lainannut muutama päivä sitten kirjastosta.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Kazu ei vastannut mitään hänen kertomukseensa vaan jatkoi syömistään. Eipä toisella varmasti ollutkaan mitään kommentoimista asiaan, joten se ei Junyaa haitannut. Hän arveli, että seuraavaksi olisi hänen vuoronsa ottaa jokin asia puheeksi, vaikkei pikkuveli sitä varsinaisesti ehkä odottanutkaan. Junya kuitenkin halusi keskutella enemmän Kazun kanssa. Hän halusi tietää tästä enemmän. Hän halusi tutustua uudelleen.

"Oletko miettinyt, mitä aiot opiskella lukion jälkeen?" Junya kysyi. Hän ei ollut mielestään koskaan saanut tietää veljensä tulevaisuuden suunnitelmista. Kyllä hän varmasti nyt pikku hiljaa pääsisi kyselemään asioita. Ei ollut mitään järkeä kysyä kaikkea kerralla. Junyastakin se olisi ollut epämiellyttävää, jos kasa erilaisia kysymyksiä tulisi kerralla. Se vain ärsyttäisi Kazuhiroa.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

"Oletko miettinyt, mitä aiot opiskella lukion jälkeen?" Junya kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Kazuhiro nosti katseensa melkein tyhjästä lautasestaan veljeensä. "Haen yliopistoon opiskelemaan ranskan kääntämistä. Ja ei, en valinnut kääntämistä siksi, että äiti oli kääntäjä. Pidän ranskalaisesta kirjallisuudesta ja ranskan kielestä yleensä."

Kazuhiro ei halunnut isoveljensä kuvittelevan, että hän oli yhä niin kiinni heidän kuolleessa äidissään, että valitsi saman ammatin. Hän oli vain sattunut kiinnostumaan käännösalasta. Se oli sopivan haastavaa ja itsenäistä työtä - juuri sopivaa hänenlaiselleen ihmiselle, joka ei halunnut olla koko ajan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sitä paitsi ranskasta englantiin käännettiin sen verran paljon sekä kirjoja että bisnesasiakirjoja, että työnsaannin pitäisi olla kohtalaisen varmaa.

"Luultavasti opiskelen myös japania, mutta vain sivuaineena. Työtä on helpompi saada, jos kykenee kääntämään yhden sijasta kahta kieltä", Kazu jatkoi vielä. Hän oli kyllä harkinnut, että olisi mennyt ensisijaisesti opiskelemaan japanin kieltä, mutta se oli tuntunut liian ennalta-arvattavalta valinnalta. Sitä paitsi hän todella piti ranskan kielestä ja ranskalaisesta kirjallisuudesta. Jokin siinä puhutteli häntä.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Kazu nosti katseensa lautaseltaan. "Haen yliopistoon opiskelemaan ranskan kääntämistä. Ja ei, en valinnut kääntämistä siksi, että äiti oli kääntäjä. Pidän ranskalaisesta kirjallisuudesta ja ranskan kielestä yleensä", pikkuveli kertoi ja korjasi samalla asian, ettei Junya rupeaisi vetämään omia johdopäätöksiä. Junyasta oli kuitenkin hauskaa, että Kazu seurasi äidin jalanjäljissä, vaikkei tehnytkään sitä siksi, koska äitikin oli ollut kääntäjä.

"Luultavasti opiskelen myös japania, mutta vain sivuaineena. Työtä on helpompi saada, jos kykenee kääntämään yhden sijasta kahta kieltä", Kazu jatkoi, mille Junya nyökkäsi. "Kääntäjän ammatti todellakin sopisi sinulle. Olet yhtä hyvä oppimaan kieliä, kuten äitikin oli", Junya hymyili vinosti. Vaikka äiti ja Kazu olivat persoonaltaan erilaisia, näissä oli kuitenkin jotain yhteistä. Kummallakin oli rauhallinen luonne, ja kun pääsi tuntemaan paremmin, näiden läsnäolo sai tuntemaan itsensä turvalliseksi.

Junya kauhoi vielä pari haarukallista suuhunsa, minkä jälkeen ruokalautanen olikin tyhjä. Hän joi vesilasillisen päälle. Sitten olikin jo kylläinen olo. Mies nousi pöydän äärestä ja laittoi astiansa astianpesukoneeseen. Koneessa olikin sen verran tiskiä, että olisi järkevää laittaa se päälle sitten kun Kazukin olisi lopettanut ruokansa.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Junya nyökkäsi hänen sanoilleen. "Kääntäjän ammatti todellakin sopisi sinulle. Olet yhtä hyvä oppimaan kieliä, kuten äitikin oli", isoveli kommentoi hymyillen. Kazuhiro kohotti hienoisesti kulmiaan. Mikäköhän sai Junyan kuvittelemaan, että tämä pystyi arvioimaan, sopiko kääntäjän ammatti hänelle vai ei? Ja mistä tämä oli päätellyt, että hän oli perinyt äitinsä kielipään? Hän oli ollut vasta yläasteella, kun isoveli oli muuttanut pois kotoa, eikä tämä kotona asuessaankaan ollut tiennyt mitään hänen asioistaan, saati sitten arvosanoistaan.

"Älä viitsi mielistellä. Tiedän itse, missä olen hyvä ja missä en. En tarvitse sinua kertomaan sitä minulle", Kazu ilmoitti kylmästi. Häntä ärsytti, kun Junya yritti olla niin rohkaiseva ja esitti tuntevansa hänet kuin omat taskunsa. Todellisuudessa isoveli ei tiennyt hänestä melkein mitään oltuaan fyysisesti poissa hänen elämästään useamman vuoden ajan ja henkisesti vieläkin pidempään. Junya oli tuntenut hänet hyvin viimeksi silloin, kun hän oli ollut ala-asteella, ja nyt hän oli täysi-ikäinen. Väliin jäi monen monta vuotta, joiden aikana hän oli muuttunut enemmän kuin Junya osasi arvatakaan.

Kazuhiro haarukoi kireä ilme kasvoillaan viimeiset haarukalliset ruokaa suuhunsa ja joi vesilasinsa tyhjäksi. Sitten hän nousi ylös pöydän äärestä ja vei lautasensa, lasinsa ja ruokailuvälineensä tiskikoneeseen, kuten Junya oli tehnyt hetkeä aiemmin. Vaikka isoveljellä oli ollut isompi annos kuin hänellä, tämä oli ollut ennen häntä valmis ruokansa kanssa. No, Kazu ei harrastanut hotkimista. Se oli epäterveellistä eikä sopinut yhteen hänen moitteettomien pöytätapojensa kanssa.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Vaikka Junya oli tarkoittanut pelkkää hyvää sanoillaan, Kazu ei ollut ottanut niitä vastaan, kuten hän oli ne tarkoittanut. "Älä viitsi mielistellä. Tiedän itse, missä olen hyvä, ja missä en. En tarvitse sinua kertomaan sitä minulle", tämä tokaisi kylmästi, mille Junya kohotti toista kulmaansa. "Anteeksi. En ollut kyllä tarkoittanut sitä mielistelynä, mutta ei mahda mitään, jos otit sen sillä tavalla", Junya totesi.

Ehkä hänellä oli väärä lähestymistapa tässä asiassa. Kazu oli ottanut hänen sanansa syvästi itseensä. Ehkä hän todella olikin kuulostanut mielistelijältä, kuin olisi tiennyt Kazusta enemmän kuin todellisuudessa tiesi. Vaikkei hän tiennyt mitään, hänellä oli omanlaisensa vaisto ihmisten suhteen, mutta sitä tuskin kannatti ruveta ärtyneelle pikkuveljelle selittämään.

Syötyään Kazu nousi myös pöydästä ja laittoi astiansa tiskikoneeseen. Toisen eleet olivat ärtyneitä ja tämä kasvoilla oli kireä ilme. Junya ei voinut oikein sanoa mitään lepytelläkseen toista. Kazu oli ihminen, joka rypesi kiukussaan niin pitkään kuin itse halusi.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Junya näytti yllättyvän hänen reaktiostaan. Näemmä tämä ei ollut itse tajunnut, miltä tämän sanat kuulostivat. Kazuhiron mielestä isoveljen olisi kyllä pitänyt vähän miettiä, mitä meni suustaan ulos päästämään. Yleensä Junya oli hyvä sanojen kanssa, mutta nyt tämä oli ilmeisesti ollut niin innoissaan heidän sovinnostaan, että oli mennyt puhumaan ihan mitä sattui.

"Anteeksi. En ollut kyllä tarkoittanut sitä mielistelynä, mutta ei mahda mitään, jos otit sen sillä tavalla", Junya totesi. Kazuhiro tuhahti. Vai että oli vika hänessä. Hän oli muka suutahtanut ihan tyhjästä ja tulkinnut toisen sanat tahallaan väärin. Niinpä tietenkin. Ikään kuin Junya ei ikinä tekisi virheitä.

"Menen tekemään läksyjä", Kazu ilmoitti. Sen sanottuaan hän poistui taakseen katsomatta keittiöstä, nousi portaita pitkin yläkertaan ja meni omaan huoneeseensa. Hän sulki ovensa takanaan merkiksi siitä, ettei halunnut Junyan tulevan häiritsemään itseään. Hän oli juuri nyt sen verran käärmeissään isoveljelleen, ettei tahtonut nähdä tämän naamaa pariin seuraavaan tuntiin. Ei hän kuitenkaan aikonut pysyvästi palata kohtelemaan Junyaa kylmästi. Hän oli sanonut antavansa toiselle uuden tilaisuuden, ja hän oli ihminen, joka piti sanastaan kiinni.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Menen tekemään läksyjä", Kazu ilmoitti ja poistui ripein askelin keittiöstä. Yläkerrasta kuului oven napakka sulkeutumisääni. Junya huokaisi. Että hänen piti mennä möhlimään tuolla tavalla. Ei hän todellakaan halunnut suututtaa Kazua. Hänen olisi pitänyt ajatella ennen kuin sanoi mitään, joskus hän vain unohti tehdä niin. Hän oli laskenut liikaa varautuneisuuttaan Kazun seurassa.

Ehkä pikkuveli siitä leppyisi, kun saisi olla rauhassa. Junya toivoi, ettei tämä kina vaikuttaisi radikaalisti heidän sovintoon. Jos vaikuttaisi, heidän välinsä olivat sitten todella hauraat. Hän huokaisi uudemman kerran ja painoi kasvonsa kämmeneensä. Asiat eivät voineet sitten ikinä mennä niin kuin hän oli toivonut, aina jokin meni pieleen jossain vaiheessa. Kimin kanssa oli mennyt pieleen, sitten Hajimen, ja nyt toisen kerran Kazun kanssa.

Junya kuitenkin päätti, ettei antaisi tämän välikohtauksen lannistaa itseään. Hän antaisi Kazun leppyä jonkin aikaa, ja tämä saisi itse tulla puhumaan hänelle, jos siltä tuntui. Ei hän kuitenkaan mykkäkoulua aikonut ruveta pitämään vaan olla normaalisti.

Näitä asioita miettiessään Junya laittoi kaikki ruuanlaitossa käyttämänsä astiat tiskikoneeseen, jonka sitten laittoi pyörimään tunnin ohjelmalla. Hän ei ollut suunnitellut ruuanlaittoa lukuun ottamatta sen kummemmin, joten ei tiennyt miten kuluttaisi iltansa tänään. Ehkä hän voisi käydä tervehtimässä Hajimea, jos vaikka tämä olisi paikalla Facebookissa.