Be Scared, Don't Be Scared

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

”Kai sinun pitäisi tietää, ettei menemiseni kuulu sinulle ollenkaan. Aki”, Nero lausui äänellä, joka ärsytti Akia kovasti. Neron elämässä hän oli pelkkä kylkiäinen, ei veli, ei sinnepäinkään. Mies kohteli häntä kuin roskaa jatkuvasti, ja se oli ottanut häntä päähän jo monta vuotta, mutta se miten Nero myös katsoi hänen kavereitaan, ei ollut mitään mukavaa. Kumpaahan Akin piti hävetä; sitä että Nero oli hänen veljensä ja kohteli toisia häpeämättömällä tavalla vai sitä että hän oli olemassa?

”Varokaakin sotkemasta, saatte muuten nuolla lian kontallanne”, isoveli vielä käski inhoavasti heitä katsoen sanattoman tuijotuksensa jälkeen, otti viinipullon ja painui yläkertaan. Aki kiristeli hampaitaan ja siristeli ruskeita mantelin muotoisia silmiään. Lopulta hän huokaisi kiukun ulos keuhkoistaan ja kääntyi bändikavereidensa puoleen.

”Ollaan keittiössä, Neron ei pitäis käydä koko ajan härnäämässä”, basisti tokaisi ja johdatti toiset keittiönpöydän ääreen. Kuinka vieraita kuuluisi kohdella? Hänen luonaan kävi Neron takia niin vähän kavereita, ettei nyt oikein tiennyt kuinka olisi pitänyt olla. Kaikki vanhat koulukaverit, joita oli tuonut joskus kotiinsa, olivat pelästyneet isoveljen luonnetta ja katsomista, että olivat lakanneet tulemasta. Nero pilasi osittain hänen elämänsä.

Hetken menneisyyttään sadateltuaan Aki tajusi, mitä varten he olivatkaan tulleet tänne. Neron läsnä ollessa olisi vaikea olla, mutta aivan sama. Ei sen tarvinnut olla aina tiellä. ”Mistä meiän pitikään puhuu? Shou alota sä”, Aki siirsi vuoron ykköskitaristille, jolla pitäisi olla jotain mielikuvaa tästä päivästä.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiron suuhun nousi paha maku. Nuorukaisen teki mieli kiiruhtaa lähimpään vessaan, kumartua pöntön ylle, työntää sormet kurkkuun ja oksentaa sisällään vellova huono olo pois. Hän tiesi kuitenkin, ettei sellainen auttaisi, sillä kuvotus ei ollut fyysistä vaan psyykkistä alkuperää. Henkinen ahdistus kanavoitui fyysiseksi pahoinvoinniksi, aivan kuten kaikissa kriisipsykologian oppikirjoissa kerrottiin. Kazu ei ollut kuitenkaan koskaan osannut kuvitella, että pääsisi vielä joskus omakohtaisesti todistamaan tuon psykologisen havainnon paikkansapitävyyttä.

Kazuhiro tajusi hämärästi Neron sanovan jotakin, mutta sanojen sisältö meni häneltä täysin ohi. Hän ei kyennyt keskittymään muuhun kuin vanhemman miehen katseeseen, joka paljasti, että tämä muisti, mitä heidän välillään oli tapahtunut. Mikä kamalinta, katseessa ei näkynyt minkäänlaista katumusta vaan pelkkää ivallista nautintoa. Niin sairaalta kuin se kuulostikin, Nero päivänselvästi nautti siitä, että sai nähdä verhoamattoman pelon loistavan hänen silmistään.

Loputtoman tuntuisen ajan kuluttua Nero viimein irrotti jääkylmien silmiensä katseen hänestä, otti viinipullon, jonka olemassaolon Kazu havaitsi vasta nyt, ja lähti kohti yläkertaa. Osa Kazuhirosta ei halunnut muuta kuin valahtaa säälittäväksi mytyksi lattialle ja alkaa nyyhkyttää pelosta, häpeästä ja ahdistuksesta. Rumpalissa oli kuitenkin vielä sen verran omaa tavallista itseä jäljellä, että hän hillitsi heikkoudesta kielivän mielitekonsa ja seurasi sen sijaan Akia keittiönpöydän ääreen, vaikka olisi vain halunnut juosta ulko-ovesta ulos ja olla koskaan enää tulematta lähellekään Neron kotia.

Kazuhiro painoi katseensa keittiönpöydän kiiltävään puupintaan ja keskittyi kokoamaan itseään ääneti. Hitaasti koko kieroutunut tilanne rekisteröityi hänen tajuntaansa. Minä makasin Akin veljen kanssa päästäkseni yli ihastuksestani Akiin. Tuo seikka olisi jo yksinään tarpeeksi paha, mutta sen lisäksi henkilö, joka on samaa lihaa ja verta kuin ihastukseni, satutti minua pahemmin kuin olisin voinut kuvitella mahdolliseksi. Minuun sattui Akin takia, ja satuttaja oli hänen oma veljensä. Kuinka sairaalloisen ironiseksi maailma voi oikein mennä? Mitä niin pahaa olen muka voinut elämäni aikana tehdä, että olen ansainnut tämän?

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Jopa Shoun oli pakko kavahtaa mielessään Akin isoveljen katsetta, kun tämä silmäili heidät jokaisen päästä varpaisiin. Miehen silmissä ei näkynyt vilahdustakaan välittämisestä, tämän katseessa näkyi vain ja ainoastaan omaa suurta ylpeyttä ja välinpitämättömyyttä, tunteettomuutta. ”Kai sinun pitäisi tietää, ettei menemiseni kuulu sinulle ollenkaan. Aki”, Nero vastasi pikkuveljelleen kuin olisi aivan pakko avata suu ja kertoa ilmiselvä asia ääneen.

Shou siirsi katseensa odottavasti Akiin, kuin haluaisi tämän sanovan jotain takaisin, mutta basisti vain tyytyi nielemään ärtymyksensä, mikä näkyi niin selvästi, että sitä oli vaikea olla havaitsematta. Nero oli siis luonne, jolle Akikaan ei sanonut mitään vastaan. Pelottavaa… ”Varokaakin sotkemasta, saatte muuten nuolla lian kontallanne”, mies varoitti äänellä, joka oli myös tosissaan. Hän on ihminen, joka toteuttaa uhkauksensa… Shou pohti mielessään ja seurasi katseellaan, kun Nero nousi yläkertaan kahden lasin ja viinipullon kanssa. Hän ei ole ehkä yksin… Hänellä on varmaankin vieras.

”Ollaan keittiössä, Neron ei pitäis käydä koko ajan härnäämässä”, Aki sanoi isoveljen lähdettyä ja johdatti bändikaverinsa peremmälle keittiöön. Shou pysyi ihan mielellään alhaalla, hänen ei tehnyt edes mieli mennä yläkertaan, sillä se vaikutti jo nyt liian pyhältä paikalta. Hän istuutui Hikan viereen keittiönpöydän ääreen ajatuksissaan seilaillen. Hänen ilmeensä oli pohtiva, miltei ankaran pohtiva. Katse tavoitti Kazuhiron, jonka Shou oli havainnut käyttäytyvän hyvin omituisesti, vaikkakin se oli huonosti havaittavissa, mutta kun hän tutki tarkemmin rumpalin silmiä, hän huomasi tässä muutoksen, joka poikkesi tavallisesta käyttäytymisestä. Hän ei vain osannut vielä sanoa tarkasti, mitä se oli.

”Mistä meiän pitikään puhuu? Shou alota sä”, Aki siirsi pallon hänelle. Shou nosti katseen Akiin hämillään, koska oli juuri herännyt ajatuksistaan. Olo oli kuin hän olisi kävellyt juuri unissaan. ”Ah, juu… Piti varmaankin keskustella uusista biiseistä ja sävellyksistä. Benjiro ei kyllä ole vielä ilmoittanut seuraavasta keikasta, joten emme voi suunnitella tulevaa koreografiaakaan…”

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Akin isoveli ei näyttänyt pitävän heistä lainkaan. Hikan mielestä mies oli itse asiassa melkoisen pelottava kylmän pistävine katseineen ja halveksine sanoineen, joilla tämä vastasi veljensä kysymykseen. Kakkoskitaristi kiitti onneaan, ettei hänellä ollut tuollaista veljeä vaan herttainen pikkusisko, jonka mielestä oli ihanaa, kun isoveli pukeutui persoonallisesti, värikkäästi ja naisellisesti. Lisäksi Sayu oli hyväksynyt täysin hänen homoseksuaalisuutensa, mikä oli Hikasta todella upea asia, sillä nyt hänen ei tarvinnut piilotella poikaystäviään perheenjäseniltään. Hika olikin kaavaillut vievänsä Shou piakkoin näytille kotiinsa. Hän oli varma, että toisen ystävällisyys, kohteliaisuus ja rauhallisuus hurmaisivat hänen vanhempansa.

”Varokaakin sotkemasta, saatte muuten nuolla lian kontallanne”, Akin isoveli sanoi uhkaavaan sävyyn, ennen kuin otti kaksi viinilasia ja viinipullon pöydältä ja lähti ne otteessaan kipuamaan kohti yläkertaa. Hika ihmetteli hetken, miksi mies oli vienyt kaksi lasia yhden sijaan, mutta sitten hän tajusi, että tällä oli varmaankin naisvieras yläkerrassa odottamassa. Ehkäpä Akin isoveli oli kireä juuri siksi, että tahtoi tehdä hyvän vaikutuksen seuralaiseensa. Kumppanin pitäisi kyllä minun mielestäni hyväksyä meidät sellaisena kuin olemme.

”Ollaan keittiössä, Neron ei pitäis käydä koko ajan härnäämässä”, Aki tokaisi ja johdatti bänditoverinsa perässään keittiönpöydän ääreen istuutumaan. Hika istuutui toiselle puolelle pöytää kuin Kazuhiro, koska ei vieläkään erityisemmin nauttinut tämän lähellä olemisesta. Rumpalin vieressä istuminen teki hänet aina jotenkin varovaiseksi ja hermostuneeksi, sillä hän pelkäsi sanovansa tai tekevänsä vahingossa jotakin sellaista, mikä ärsyttäisi toista. Akin vieressä istumisella oli vähän samanlainen vaikutus. Siksi Hika olikin helpottunut, kun tuttu ja turvallinen Shou asettui hänen vieressään sijaitsevalle tuolille.

”Mistä meiän pitikään puhuu? Shou alota sä”, Aki pyysi. Shou katsahti basistia jotenkin hämmentyneen näköisenä ja joutui hakemaan hetken sanojaan, ennen kuin sai punaisesta langasta kiinni. Ilmeisesti toinen oli jälleen kerran ollut ihan omissa maailmoissaan, mikä oli Hikasta suloista mutta muista ihmisistä toisinaan vähän häiritsevää. ”Ah, juu… Piti varmaankin keskustella uusista biiseistä ja sävellyksistä. Benjiro ei kyllä ole vielä ilmoittanut seuraavasta keikasta, joten emme voi suunnitella tulevaa koreografiaakaan…”

Koska Hika ei ollut säveltänyt vielä yhtäkään kappaletta Darrettelle, hänellä ei ollut liiemmin sanottavaa sävellysasiaan. Sen sijaan seuraava keikka kyllä kiinnosti häntä. Viime kerta oli mennyt Kazuhiron ja Akin esiintymisen jälkeistä riitaa lukuun ottamatta paremmin kuin hyvin, joten Hika odotti jo malttamattomana pääsevänsä jälleen yleisön eteen. "Toivottavasti Benjiro saa meille uuden keikan mahdollisimman pian. Tahtoisin jo kovasti nousta lavalle soittamaan", kakkoskitaristi lausahti innokkaaseen sävyyn.

[OtakuCroco]

Nero Higa

Brian oli parhaillaan lukemassa hänen muistiinpanovihkoaan, jonka oli ilmeisesti löytänyt työpöydän kulmalta. Vanhempi nosti huvittuneen oloisena katseensa Neroon. ”Olet todella pelottava vastustajillesi. Täällä on kaikkea tietoa heistä, joita käytät kiristykseen. Olisin todella jo laskenut housuuni, jos olisin sinua vastassa”, tämä totesi ja laski vihon kädestään. Nero hymyili ilkikurisesti ja istuutui toisen viereen vuoteelle. ”Jos olisit viholliseni, et pääsisi laisinkaan asuntooni”, nuorempi lausui matalalla äänellä ja katsoi poikaystäväänsä kiinteästi silmiin.

”Onneksi en ole”, Brian kuiskasi ja vilkaisi Neron käsissä olevia laseja. ”Toit sitä juotavaa.”
”Punaviiniä, parasta, mitä löytyy.” Nero kaatoi lasit puolilleen kallista punaviiniä ja ojensi sen jälkeen toisen lasin hellästi Brianille, joka otti sen hienostuneesti vastaan. Yhdessä he maistoivat viiniä ja totesivat sen olevan hyvin laadukasta. ”Sinulle annan vain parasta”, Nero sanoi käheästi, laski lasin pöydänkulmalle ja asettui Brianin päälle hajareisin.

Hän kumartui ja antoi toiselle syvän, hartaan suudelman. Brian hymähti ja alkoi hyväillä nuoremman selkää ja ujutti nyt kätensä tämän tiukan harmaan paidan alle. Hän tunsi Neron kiinteät vatsalihakset ja ihon, joka tuntui sametilta ja ihanan viileältä hänen kuumien sormien päissä. Hän kiihottui pelkästä Neron koskettamisesta, eikä edes nuoremman tarvinnut tehdä paljon mitään saadakseen hänet intohimon valtaan.

Nero oli tyytyväinen saamastaan huomiosta. Silloin kun hän halusi, hän myös sai sitä, ilman että hänen täytyi liikuttaa sormenpäätäkään. Hän tiesi olevansa arvovaltainen ihminen, hänellä oli vaikutusvaltaa ja karismaa, jotka riittivät saamaan vanhemmat miehet palvomaan hänen olemustaan. Vaikka saattoi tuntuakin siltä, ei hän leikkinyt vanhemmilla miehillä kuten nuoremmilla. Nuoret olivat pahasta eivätkä tienneet mitään, alakerrassa oleilevat pennut olivat todiste siitä. Varsinkin Kazuhiro, joka kuvitteli olevansa jotain mitä ei ollut.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Näytti kuin Shou olisi jälleen kerran uiskentelemassa mielensä sopukoissa, koska katsoi häntä sanojensa jälkeen hämmentyneenä ja mietti mitä hän oli sanonut. Lopulta ykköskitaristi pääsi takaisin kärryihin, joilta oli pudonnut hetki sitten. ”Ah, juu… Piti varmaankin keskustella uusista biiseistä ja sävellyksistä. Benjiro ei kyllä ole vielä ilmoittanut seuraavasta keikasta, joten emme voi suunnitella tulevaa koreografiaakaan…” tämä sanoi, kuulostaen kuitenkin hiukka hajamieliseltä. Mitähän se oikein mietti tällaisella hetkellä?

"Toivottavasti Benjiro saa meille uuden keikan mahdollisimman pian. Tahtoisin jo kovasti nousta lavalle soittamaan", Hika sanoi toiveikkaana ja näytti haaveilevalta. Hika tuntui aina uneksivat liiankin toiveikkaasti tulevista asioista. Kuitenkin kakkoskitaristi ja Niya olivat bändin sinisilmäisimmät tyypit, sillä nämä eivät olleet kamalan realistisia. Vaikka Akikin haaveili keikoista sun muista, hän kuitenkin tajusi olla varautunut, ettei niin kävisikään.

”Ei kannata odottaa liikoja, ei Ben mikään taikalampun henki oo. Sekään ei saa mitään ihmeitä aikaan viikos…” Aki totesi Hikalle ja palasi sitten Shoun sanoihin. ”Mä muuten tein uuden biisin joku aika sitten. Käyn hakee sen.” Aki nousi pöydästä ja kävi hakemassa huoneestaan paperinpalasen, johon oli kirjoittanut omalla huteralla käsialallaan nuotit ja sanat. Ei se ollut kummoinen, mutta ainakin he saisivat yhden biisin lisää omiin kokoelmiin eikä tarvitsisi elellä pelkkien coverien kanssa. Hänen mielestään cover-biisien soittaminen ja laulaminen oli niin amatöörimäistä kuin olla voi.

Basisti palasi paikalleen ja ojensi biisin muille nähtäväksi. ”Teillä muilla ei taida olla mitään… Vai ooksä Kazu tehny mitään?” Aki totesi kaikille mutta kääntyi lopuksi Kazun puoleen, joka oli ollut ihmeen vaitonainen koko tämän ajan, jonka he olivat olleet täällä.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Bänditoverit alkoivat keskustella uusista biiseistä ja mahdollisista tulevista keikoista. Kazuhiro seurasi keskustelua puolella korvalla, kiinnostumatta puheenaiheista tai ottamatta niihin millään lailla kantaa. Hänellä oli levoton ja keskittymiskyvytön olo, mikä oli hänen tapauksessaan hyvin epätavallista, hän kun yleensä oli se oppilas, joka jaksoi kuunnella tylsimmätkin oppitunnit tarkkaavaisesti opiskelutoverien keskittyessä kaikkeen muuhun paitsi opetukseen. Nyt viileä levollisuus oli kuitenkaan tiessään, minkä saattoi paitsi aistia, jos oli tarkkavaistoinen, myös nähdä, jos kurkisti pöydän alle. Kazu nimittäin naputteli vasemmalla kädellään reittään rauhattomasti yrittäen siten turhaan saada hermostuneisuutensa purettua.

Aki ilmoitti säveltäneensä uuden biisin ja käväisi hakemansa sen nuotit huoneestaan. Kazuhiro jatkoi pöydän pinnan tuijottamista ja reitensä naputtelua. Normaalioloissa hän olisi ollut hyvin kiinnostunut siitä, minkälaisia rumpukuvioita Aki oli biisiin suunnitellut, ja valmis kritisoimaan niitä ja esittämään kärkeviä parannusehdotuksia. Tällä hetkellä Kazu ei kuitenkaan tuntenut kykenevänsä miettimään rumpukuvioita tai mitään muutakaan musiikkiin liittyvää. Hän toivoikin, että muut antaisivat hänen vain olla omissa oloissaan ja hoitaisivat tämän alun perinkin idioottimaisen tapaamisen pois alta mahdollisimman nopeasti.

Kuten tavallista, Kazuhiron toive kaikui kuitenkin kuuroille korville. ”Teillä muilla ei taida olla mitään… Vai ooksä Kazu tehny mitään?” Kazu nosti vastahakoisesti katseensa pöydän pinnasta ilme yhtä viileänä ja sulkeutuneena kuin tavallisesti ja pudisti päätään. Sormien liike farkkujen kangasta vasten kiihtyi kärsimättömäksi. Eikö Aki nyt vain voisi esitellä sitä typerää sävellystään, ettei heidän tarvitsisi viettää tässä kirotussa talossa koko päivää?

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"Toivottavasti Benjiro saa meille uuden keikan mahdollisimman pian. Tahtoisin jo kovasti nousta lavalle soittamaan", Hika totesi innokkaan oloisena hänen sanojensa jälkeen. Shoukin toivoi samaa yhtä odottavaisena, mutta oli kuitenkin jossain määrin samaa mieltä Akin seuraavien sanojen kanssa. ”Ei kannata odottaa liikoja, ei Ben mikään taikalampun henki oo. Sekään ei saa mitään ihmeitä aikaan viikos…” Aki totesi kakkoskitaristille. Shousta tuntui nykyään hieman omituiselta, että suurin osa rankoista hommista oli siirtynyt Benjirolle, sillä hän oli tottunut tekemään niitä jo niin kauan. Ja koska heidän managerinsa oli tuore ja uusi, tähän luottaminen oli hieman varauksellista.

”Mä muuten tein uuden biisin joku aika sitten. Käyn hakee sen”, basisti jatkoi, nousi pöydän äärestä ja kävi jostain huoneesta, ilmeisesti omastaan, hakemassa paperinpalasen. Aki antoi sen kaikkien nähtäväksi, ja Shou kumartui eteenpäin uteliaana näkemään, mitähän basisti oli keksinyt heille. Tämä oli jo valmiiksi sanoittanut biisin sekä suunnitellut jokaiselle omat nuotit. Vähän ykköskitaristi joutui yllättymään, sillä ei ollut ollut uskonut Akin kykenevän tällaiseen, paitsi olisihan se pitänyt olla odotettavissa, koska olihan vanhin heistä käynyt musiikkikoulua. Vaikka basisteja pidettiin tyhminä, ei Aki näköjään ollut niin tyhmä kuin olisi voinut kuvitella.

”Teillä muilla ei taida olla mitään… Vai ooksä Kazu tehny mitään?” Aki totesi ja lopuksi kääntyi Kazuhiron puoleen. Rumpali näytti vastahakoiselta katsomaan bänditoveriaan ja vaikutti Shoun mielestä jokseenkin poissaolevalta. Nyt kun Shou rupesi sitä miettimään, Kazuhiro ei ollut ollut oikein mukana koko tämän ajan, jonka he olivat olleet täällä. Shou katseli rumpalia pohtivasti ja sisimmässään hän tunsi että jotain oli oltava vialla. Shou vaistosi ihmisistä paljon erilaisia auroja, vaikka näiden kasvot olivatkin tyynen etäiset, kuten Kazuhirolla nyt.

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

”Ei kannata odottaa liikoja, ei Ben mikään taikalampun henki oo. Sekään ei saa mitään ihmeitä aikaan viikos…” Aki tokaisi pessimistisesti vastaukseksi Hikan keikkailua koskeviin haaveisiin. Kakkoskitaristi mutristi pienesti suutaan. Miksi Akin piti aina olla noin negatiivinen? Eiväthän he pääsisi minnekään, jos eivät uskoisi itseensä ja bändiinsä ja jaksaisi unelmoida tiestä tähtiin. Sitä paitsi ei kai pieni ylioptimismi pahasta ollut, eihän?

”Mä muuten tein uuden biisin joku aika sitten. Käyn hakee sen", Aki ilmoitti ja hävisi hetkeksi jonnekin, varmaankin huoneeseensa. Pian basisti liittyi kuitenkin jälleen heidän seuraansa, tällä kertaa sävellyksen sisältävän paperiarkin kera. Hika unohti samassa hetkessä äskeisen mielipahansa ja kumartui uteliaana katsomaan paperia, jota Aki ojensi heidän nähtäväkseen. Biisi vaikutti aika raskaalta, synkältä ja aggressiiviselta, mikä ei kyllä ollut ihme säveltäjän huomioon ottaen. Hika oli jo oppinut, etteivät Aki ja Kazuhiro tykänneet sellaisesta hilpeästä poprockista, jota hän itse mieluiten kuunteli.

”Teillä muilla ei taida olla mitään… Vai ooksä Kazu tehny mitään?” Aki kysäisi Kazuhirolta käyttäen jälleen kerran rumpalin lempinimeä, vaikka tämä oli tehnyt selväksi, että vain Niyalla oli lupa käyttää muuta kuin hänen koko etunimeään. Aki tuntui kuitenkin olevan ihminen, joka ei välittänyt seurata kovin orjallisesti muiden ihmisten toiveita, joten ei tainnut olla kovinkaan suuri ihme, että tämä vähät välitti Kazuhiron närkästyksestä. Rumpalia basistin asenne ei tietenkään miellyttänyt, mutta hiljalleen tämä vaikutti sopeutuneen siihen kuin välttämättömään pahaan.

Kazuhiro pudisti päätään kysymykselle ilme yhtä torjuvana kuin tavallisestikin. Ehkä jopa hieman tavallistakin torjuvampana, mutta tästä havainnosta Hika ei ollut valmis menemään valalle. Rumpalia oli niin vaikeaa lukea, että kakkoskitaristi oli luovuttanut jo aikoja sitten. Tuntui olevan parasta vain yrittää olla työntämättä nokkaansa toisen asioihin ja jättää tämä mahdollisimman hienovaraisesti rauhaan.

[OtakuCroco]

Nero Higa

Brian tarttui käsillään Neron paidanhelmaan ja vetäisi sen pois hänen yltään, pudottaen sen sitten vuoteen viereen lattialle. Nero painoi itseään entistä lähemmäksi toisen huulia vasten ja kumartui suutelemaan kiihkeästi vanhemman lihaksikasta kaulaa, jota hän himoitsi melkein kaikkein eniten. Brian hymäili mieltyneeä nuoremman toimintaan ja nautti saamistaan kosketuksista ja intohimoisista suudelmista.

"Haittaako, kun nuoret ovat alakerrassa? Häiritsemmekö heitä?" vanhempi kysyi käheästi ja tavoitteli poikaystävänsä katsetta.
Nero tuhahti happamasti. "Sillä ei ole väliä häiritsemmekö heitä, vaan sillä häiritsevätkö he meitä. Akilla ei ole yleensä tapana tulla tänne, koska olen käskenyt häntä pysymään poissa yläkerrasta."
"Olet asettanut selvät rajat näköjään", Brian virnisti huvittuneena.
"Totta kai, hänhän täällä asuu siivellä, joten on parasta elää sääntöjeni mukaan." Sen sanottuaan Nero ei enää halunnut keskustella alakerran penikoista vaan keskittyä jälleen siihen, mitä oli ennen tuota lyhyttä keskustelua tehnyt. Hän suuteli kielarin kera poikaystäväänsä ja hyväili käsillään tämän lihaksista rintakehää. Hän sitten osasi aina valita oikeanlaiset miehet, jotka olivat tehneet työtä seksikkään vartalon eteen.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Ei ollut mitenkään yllättää, kun Kazu nosti katseensa pöydänpinnasta häneen ja pudisti kylmin katsein päätään. Sanoi hän mitä tahansa, milloin tahansa, rumpali joka kerta kohteli häntä kylmästi, kylmemmin kuin ketään muuta. Senkin hän oli jo aikoja sitten huomannut, että tämä nälvi häntä kolme kertaa enemmän kuin muita bänditovereitaan. Mikä helvetti Kazun ongelma oikein oli? Mitä perkelettä hän oli tehnyt tälle, että oli ansainnut melkeinpä yhtä kylmän käytöksen kuin hänen veljeltäänkin.

Kukaan muu ei sanonut mitään, ilmeisesti kukaan muu ei ollut saanut myöskään mitään aikaan. Olihan heillä tässä aikaa... Aki olisi vain halunnut nähdä muidenkin tekemiä biisejä, mutta ehkä nuo joskus viitsisivät jotain luoda. Basistin piti olla vain kärsivällinen, missä hän oli niin helvetin huono.

Hika ja Shou kuitenkin tutkivat uteliaana hänen säveltämään biisiä, johon hän oli valmistanut jokaiselle omat nuotit. Olisi voinut luulla, että Kazu olisi pää kolmantena jalkana ollut kritisoimassa omia rumpuosuuksiaan, mutta tämä oli ihmeen vaiti. Kylmän vaiti... No ihan sama...

"Mä käyn vaikka ottamas tästä kopion teille kaikille, typerää kattoo samasta paperista..." Aki totesi, otti paperin takaisin käteensä ja kääntyi yläkertaa johtavia portaita kohden. Yläkertaan hänellä ei ollut asiaa koskaan, mutta talon ainut ja käyttökelpoisin kopiokone oli Neron huoneessa, jossa tämä piti myös kaikkia työhönsä tarvittavia tavaroitaan. Aki nousi ketterästi portaat ylös, olihan hän silti tottunut siihen, sillä aina Neron poissa ollessa hän kuitenkin oli käyttänyt jotain tämän tavaroita, esimerkiksi juuri sitä kopiokonetta.

Basisti tarttui kahvaa ja aukaisi oven. "Nero mä tarviin sun -------" Aki oli juuri astumassa huoneeseen yhdellä harppauksella, mutta jähmettyi paikoilleen kuin olisi joutunut -100 asteiseen pakastimeen. Silmät ja suu levisivät järkytyksestä ammolleen. Näky, joka oli kaksihenkisen sängyn päällä, sai veren pakenemaan hänen kasvoiltaan. Nero makasi puoliksi, ilman paitaa jonkun randomin miehen päällä. Molemmat näyttivät olevan himosta sekaisin, sen näki pölvästikin!

Kykenemättömänä sanomaan mitään Aki puristi ovenkahvaa kovempaa ja yritti saada jäykistyneen kehonsa tottelemaan. Mikään jäsen ei totellut, eikä silmätkään kääntyneet muualle Nerosta ja tämän alla makaavasta vanhemmasta miehestä. Viimeinkin basisti kuitenkin sai aivotoimintansa takaisin, paiskasi oven kiinni hyvin kovaa kiinni, kuin olisi voinut murtaa tuon muiston mielestään ikiajoiksi.

Se oli kuitenkin mahdotonta. Hän perääntyi kaidetta vasten ja valui sitä pitkin lattialle istumaan polvet vedettyinä rintaa vasten.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro huomasi äkkiä, että Shou katseli häntä tutkivasti. Kazu kurtisti kulmiaan aavistuksen verran kitaristille viestittääkseen sanoitta, ettei pitänyt itseensä kohdistuvasta tuijotuksesta. Sitten hän käänsi katseensa kohti keittiön ikkunaa. Ulkona näytti yhä paistavan aurinko, eli sääennustus piti kerrankin paikkansa. Ihme sinäänsä, sillä yleensä sääennustajat olivat aivan pihalla siitä, minkälaista keliä sopi odottaa. Oli siinäkin ammattikunta.

"Mä käyn vaikka ottamas tästä kopion teille kaikille, typerää kattoo samasta paperista..." Aki tokaisi yhtäkkiä ja kuului nousevan ylös. Kazuhiro vilkaisi välinpitämättömästi basistin suuntaan. Tämä näkyi kiirehtivän yläkertaan johtaviin portaisiin nuottipaperi kädessään. Kazun vatsassa muljahti pienesti. Nerohan oli hetkeä aiemmin mennyt yläkertaan. Toivottavasti Aki ja Nero eivät kohtaisi toisiaan. Ei sillä, että rumpalia olisi huolettanut se, että nämä saattaisivat saada riidan pystyyn. Pikemminkin häntä huolestutti, että Nero sanoisi jotakin häneen liittyvää, joka paljastaisi Akille, että he kaksi tunsivat toisensa ennestään.

Kazuhiro käänsi katseensa takaisin keittiönpöydän pintaan. Hetkeen ei kuulunut mitään poikkeavaa, mutta sitten joku paiskasi oven voimalla kiinni yläkerrassa. Kazun sormien naputtelu mustien farkkujen kangasta vasten kiihtyi. Hän toivoi kovasti, että ovien paiskomisella ei ollut mitään tekemistä hänen kanssaan. Aki oli viimeinen ihminen, jolle hän oli halukas alkamaan selittää, mitä Neron kanssa oli tapahtunut.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Shou huomasi, että Kazuhiro kurtisti hänelle kulmiaan. Rumpali oli siis huomannut hänen tutkivan katseensa. Joskus Shou ei itsekään huomannut, kun katseli jotakuta liian pitkään ajatuksiinsa vaipuneena. Kazuhiro käänsi katseensa keittiön ikkunaan ja lujitti katseensa siihen suuntaan. Ei ykköskitaristikaan viitsinyt vaivata bänditoveriaan katseellaan, joten kiinnitti katseensa johonkin muuhun.

"Mä käyn vaikka ottamas tästä kopion teille kaikille, typerää kattoo samasta paperista..." Aki tokaisi ja lähti reippain askelin yläkertaan. Shou katsoi basistin menoa, vilkaisi sitten Hikaa ja hymyili tälle lempeästi. Hika tuntui olevan melkein aina vähän ulkopuolisen oloinen yhteisissä tapahtumissa. Tai ainakin tämä oli hiljaa eikä puhunut paljon. Se varmaankin sitten johtui Kazuhirosta tai Akista, ehkäpä molemmista. Rumpalilla ja basistilla oli niin vahvat luonteet että peittivät Hika-raukan niiden alle.

Yläkerrasta kuuluva voimakas ovenpamaus sai Shoun säpsähtämään pienesti ja siirtämään katseensa portaikkoon. Mitähän nyt oli tapahtunut? Oliko pamauttaja Aki vai tämän isoveli Nero? Olikohan ylhäällä tullut kinaa jostain niin lyhyessä ajassa? Ei voinut tietää.

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Hika nosti katseensa nuottipaperista ja huomasi Kazuhiron tuijottavan keittiön ikkunasta pihalle. Kakkoskitaristi kallisti ihmetellen päätään. Mistäs nyt tuuli? Eikö Kazuhiroa muka kiinnostanut tuon enempää, millaisia kappaleita he soittaisivat tulevilla keikoilla? Tavallisesti hän vaikuttaa niin tarkasti bändiin liittyvissä asioissa...

"Mä käyn vaikka ottamas tästä kopion teille kaikille, typerää kattoo samasta paperista..." Aki totesi äkisti, nousi pois pöydän äärestä ja lähti kohti yläkertaa. Hika katsoi hetken aikaa basistin perään, kunnes vaistosi Shoun katseen itsessään. Kääntyessään katsomaan poikaystäväänsä Hika sai kohdata lempeän hymyn, joka paransi hänen mielialaansa välittömästi. Kakkoskitaristi hymyili iloisesti takaisin. Shou oli aina niin kultainen kaikkine pienine, suloisine eleineen, joilla osoitti välittämistään.

Yläkerrasta yhtäkkiä kuuluva kovaääninen oven pamahdus sai Hikan hätkähtämään ja suuntaamaan katseensa jälleen portaikkoa kohti. Mistä oikein oli kyse? Eivät kai Aki ja Nero vain olleet alkaneet riidellä?