Hajime Aizawa
Junya oli pitkään hiljaa. Toinen vaikutti punnitsevan tarkkaan, oliko valmis puhumaan asiasta. Hajime toivoi, että tämä päätyisi myönteiseen vastaukseen, koska vaikutti siltä, ettei Junya ollut käsitellyt välejään pikkuveljeensä kenenkään kanssa. Kuten hän itse oli hiljattain saanut huomata, asioista puhuminen auttoi, vaikka se saattoikin olla vaikeaa ja vaatia paljon rohkeutta. Hän olikin tyytyväinen, että oli päättänyt puhua Kazuhiron kanssa seksuaalisesta suuntautumisestaan ja tunteistaan Junyaa kohtaan, vaikkei tuo keskustelu ollutkaan aiheuttanut yksinomaan hyviä seurauksia.
Lopulta Junya onneksi päätti avautua. "Lapsena olimme läheisempiä, voisin sanoa, että parhaita ystävyksiä keskenämme. Äidin kuoleman jälkeen kaikki kuitenkin perheessämme muuttui. Isä teki yhä pidempiä päiviä ja isoveljemme Haruki muutti omilleen aikuisiän kynnyksellään. Kazu oli silloin vasta 9-vuotias, olisi ollut minun tehtäväni huolehtia hänestä. En kuitenkaan tehnyt niin..." Junya käänsi päänsä pois katuvan ja häpeävän näköisenä, ennen kuin jatkoi: "Sen sijaan käperryin itseeni ja murheisiini, lakkasin olemasta isoveli, jota Kazu olisi juuri silloin kipeimmin tarvinnut. Kun tapasin Kimin ja rakastuin häneen, käytin tilannetta pelastuslauttanani ja muutin pois kotoa. Jätin Kazun aivan yksin selviämään ja pärjäämään elämässä."
Junyan kertomus auttoi Hajimea ymmärtämään ainakin jossain määrin paremmin Kazuhiroa. Rumpali oli kyllä viitannut heidän keskusteluissaan myös ikäviin seurustelukokemuksiin, mutta varmasti perheen hylkäämäksi tuleminen oli osaltaan vaikuttanut siihen, että tästä oli tullut niin sulkeutunut, kylmä ja epäluottavainen. Toisin kuin Junya itse, Hajime ei kuitenkaan nähnyt Junyaa pääsyyllisenä tilanteeseen, ja hän halusi myös tuoda sen esiin.
"Sinäkään et ollut silloin vielä aikuinen, joten ei ollut oikeasti sinun velvollisuutesi huolehtia Kazuhirosta. Isäsi tai edes isoveljesi olisi pitänyt tehdä se. Sitä paitsi jouduit itsekin käsittelemään surua äitisi kuolemasta. En voi edes kuvitella, kuinka rankkaa aikaa tuo sinulle oli", Hajime sanoi ääni myötätuntoa tihkuen ja rupesi silittämään lohduttavasti ystävänsä käsivartta. "Älä siis ole itsellesi liian ankara. Olen varma, että vaikka Kazuhiro olisi katkera tapahtuneesta, hän myös ymmärtää ainakin jollain tasolla, ettet tehnyt niin itsekkyyttäsi."
Hajime epäröi hetken mutta päätti sitten vielä jatkaa: "Ei ole minun asiani kertoa sinulle pikkuveljesi yksityisasioista, mutta sen perusteella, mitä olen hänen kanssaan puhunut, hänen elämässään on tapahtunut muutakin negatiivista kuin sinun lähtösi. Muutkin tekijät ovat siis vaikuttaneet siihen, että hän on nykyään sellainen kuin on. Kaikki ei ole sinun syytäsi."
