The future of friendship (Richmond Park)

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Junya oli pitkään hiljaa. Toinen vaikutti punnitsevan tarkkaan, oliko valmis puhumaan asiasta. Hajime toivoi, että tämä päätyisi myönteiseen vastaukseen, koska vaikutti siltä, ettei Junya ollut käsitellyt välejään pikkuveljeensä kenenkään kanssa. Kuten hän itse oli hiljattain saanut huomata, asioista puhuminen auttoi, vaikka se saattoikin olla vaikeaa ja vaatia paljon rohkeutta. Hän olikin tyytyväinen, että oli päättänyt puhua Kazuhiron kanssa seksuaalisesta suuntautumisestaan ja tunteistaan Junyaa kohtaan, vaikkei tuo keskustelu ollutkaan aiheuttanut yksinomaan hyviä seurauksia.

Lopulta Junya onneksi päätti avautua. "Lapsena olimme läheisempiä, voisin sanoa, että parhaita ystävyksiä keskenämme. Äidin kuoleman jälkeen kaikki kuitenkin perheessämme muuttui. Isä teki yhä pidempiä päiviä ja isoveljemme Haruki muutti omilleen aikuisiän kynnyksellään. Kazu oli silloin vasta 9-vuotias, olisi ollut minun tehtäväni huolehtia hänestä. En kuitenkaan tehnyt niin..." Junya käänsi päänsä pois katuvan ja häpeävän näköisenä, ennen kuin jatkoi: "Sen sijaan käperryin itseeni ja murheisiini, lakkasin olemasta isoveli, jota Kazu olisi juuri silloin kipeimmin tarvinnut. Kun tapasin Kimin ja rakastuin häneen, käytin tilannetta pelastuslauttanani ja muutin pois kotoa. Jätin Kazun aivan yksin selviämään ja pärjäämään elämässä."

Junyan kertomus auttoi Hajimea ymmärtämään ainakin jossain määrin paremmin Kazuhiroa. Rumpali oli kyllä viitannut heidän keskusteluissaan myös ikäviin seurustelukokemuksiin, mutta varmasti perheen hylkäämäksi tuleminen oli osaltaan vaikuttanut siihen, että tästä oli tullut niin sulkeutunut, kylmä ja epäluottavainen. Toisin kuin Junya itse, Hajime ei kuitenkaan nähnyt Junyaa pääsyyllisenä tilanteeseen, ja hän halusi myös tuoda sen esiin.

"Sinäkään et ollut silloin vielä aikuinen, joten ei ollut oikeasti sinun velvollisuutesi huolehtia Kazuhirosta. Isäsi tai edes isoveljesi olisi pitänyt tehdä se. Sitä paitsi jouduit itsekin käsittelemään surua äitisi kuolemasta. En voi edes kuvitella, kuinka rankkaa aikaa tuo sinulle oli", Hajime sanoi ääni myötätuntoa tihkuen ja rupesi silittämään lohduttavasti ystävänsä käsivartta. "Älä siis ole itsellesi liian ankara. Olen varma, että vaikka Kazuhiro olisi katkera tapahtuneesta, hän myös ymmärtää ainakin jollain tasolla, ettet tehnyt niin itsekkyyttäsi."

Hajime epäröi hetken mutta päätti sitten vielä jatkaa: "Ei ole minun asiani kertoa sinulle pikkuveljesi yksityisasioista, mutta sen perusteella, mitä olen hänen kanssaan puhunut, hänen elämässään on tapahtunut muutakin negatiivista kuin sinun lähtösi. Muutkin tekijät ovat siis vaikuttaneet siihen, että hän on nykyään sellainen kuin on. Kaikki ei ole sinun syytäsi."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


"Sinäkään et ollut silloin vielä aikuinen, joten ei ollut oikeasti sinun velvollisuutesi huolehtia Kazuhirosta. Isäsi tai edes isoveljesi olisi pitänyt tehdä se. Sitä paitsi jouduit itsekin käsittelemään surua äitisi kuolemasta. En voi edes kuvitella, kuinka rankkaa aikaa tuo sinulle oli. Älä siis ole itsellesi liian ankara. Olen varma, että vaikka Kazuhiro olisi katkera tapahtuneesta, hän myös ymmärtää ainakin jollain tasolla, ettet tehnyt niin itsekkyyttäsi", Hajime sanoi ja lohduttavasti hieroi miehen käsivartta.

Junya oli jutellut pikkuveljensä kanssa asiat halki. Hän oli kertonut oman osansa ja tämä omansa. Asia oli käsitelty eikä Kazukaan ollut halunnut puhua asiasta sen enempää. Junya ei voinut kuitenkaan ikinä antaa itselleen anteeksi, vaikka Kazu joskus hamassa tulevaisuudessa leppyisikin ja he lähentyisivät uudestaan.

"Ei ole minun asiani kertoa sinulle pikkuveljesi yksityisasioista, mutta sen perusteella, mitä olen hänen kanssaan puhunut, hänen elämässään on tapahtunut muutakin negatiivista kuin sinun lähtösi. Muutkin tekijät ovat siis vaikuttaneet siihen, että hän on nykyään sellainen kuin on. Kaikki ei ole sinun syytäsi", Hajime jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen.

"Olisin silti voinut olla hänen tukenaan eikä hänen olisi tarvinnut kokea kaikkea ikävää yksin", Junya vastasi tuntien kyynteltensä nousevan silmiinsä. Hän ei halunnut ruveta itkemään, joten hän painoi sormillaan suljettuja silmäluomia estääkseen kyyneliä valumasta. Hänen mieleensä oli ikuisesti syöpynyt pikkuvelin ilme, kun hän viimeisen kerran oli sulkenut ulko-oven perässään. Hän muisti aina peittäneensä korvansa, kun Kazu oli pienenä koputtanut hänen huoneensa oveen ja kutsunut nimeä. Sekö ei ollut itsekkyyttä?

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Olisin silti voinut olla hänen tukenaan eikä hänen olisi tarvinnut kokea kaikkea ikävää yksin", Junya sanoi. Tämä näytti olevan itkun partaalla ja painoikin sormillaan silmäluomiaan estääkseen kyyneleitä valahtamasta poskilleen. Hajimesta tuntui hirvittävän pahalta nähdä yleensä niin positiivinen ystävänsä noin surullisena. Jos hän olisi sillä hetkellä voinut ottaa toisen pahan olon itselleen, hän olisi tehnyt sen. Junya ei ansainnut tuntea itseään surkeaksi.

Paremman puutteessa Hajime kietoi kätensä Junyan ympärille ja halasi tätä, kuten tämä oli tehnyt vajaa viikko sitten taidemuseon lähellä olevalla sivukujalla hänen kerrottuaan homoseksuaalisuudestaan. Halaus oli silloin saanut hänen olonsa ainakin vähän paremmaksi, joten toivottavasti se helpottaisi Junyankin oloa. Välillä fyysinen kontakti kykeni siihen, mihin sanat eivät.

"Menneisyyttä ei voi muuttaa, joten täytyy yrittää keskittyä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Olet nyt Kazuhiron tukena tarvittaessa ja voit varmistaa, ettei hän enää jää yksin huolineen. Luottamuksen palauttaminen vie toki aikaa, mutta olet varmasti jo ottanut askeleita oikeaan suuntaan. Kazuhiro ei ole puhunut sinusta mitenkään negatiiviseen sävyyn, joten luulen, että hän on jo alkanut antamaan anteeksi ja menemään eteenpäin. Sinun kannattaa antaa itsesikin tehdä niin", Hajime totesi.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


Junya tunsi Hajimen kietovan kätensä hänen ympärilleen. Junya nojasi vaistomaisesti toista vasten. "Menneisyyttä ei voi muuttaa, joten täytyy yrittää keskittyä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Olet nyt Kazuhiron tukena tarvittaessa ja voit varmistaa, ettei hän enää jää yksin huolineen. Luottamuksen palauttaminen vie toki aikaa, mutta olet varmasti jo ottanut askeleita oikeaan suuntaan. Kazuhiro ei ole puhunut sinusta mitenkään negatiiviseen sävyyn, joten luulen, että hän on jo alkanut antamaan anteeksi ja menemään eteenpäin. Sinun kannattaa antaa itsesikin tehdä niin", nuorempi sanoi lohduttavaan sävyyn.

Mies ei voinut estää muutamaa kyyneltä karkaamasta hänen poskilleen. Hän oli sen verran liikuttunut Hajimen eleestä ja sanoista. Vaikka hän oli alusta asti ollut asennoitunut Hajimen sanojen mukaan, ei hän voinut välillä olla ajattelematta menneitä, niihin liittyi niin paljon voimakkaita tunteita.

"Mm. Olet oikeassa, Hajime, kiitos", Junya sanoi hiljaa toisen korvanjuuressa. "Pelästyin vain, kun unohdin hänen syntymäpäivänsä. En vain halunnut takapakkia meille. Kazu osaa välillä olla todella ankara. Toivotan hänelle onnittelut sitten kun pääsen kotiin."

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Halaus oli selvästi ollut tervetullut, sillä Junya oli nojautunut häntä vasten. "Mm. Olet oikeassa, Hajime, kiitos", vanhempi vastasi hiljaa. Toisen sanat tuntuivat tahattoman intiimeiltä, sillä tämän suu oli aivan hänen korvansa vieressä niin, että kun tämä puhui, ilmavirta pyyhki kevyesti hänen korvanlehteään. Hajime sai vaivoin estettyä itseään värisemästä. Junyan läheisyys tuntui niin hyvältä. Nyt ei kuitenkaan todellakaan ollut oikea aika ajatella ei-kaverillisia ajatuksia.

"Pelästyin vain, kun unohdin hänen syntymäpäivänsä. En vain halunnut takapakkia meille. Kazu osaa välillä olla todella ankara. Toivotan hänelle onnittelut sitten kun pääsen kotiin", Junya jatkoi. "Se kuulostaa hyvältä. Olen varma, ettei hän ota unohdustasi kovin pahasti", Hajime vastasi rohkaisevasti ja vetäytyi hieman kauemmaksi, jotta ei koettelisi itsehillintäänsä liiaksi.

"Kotiin palaamisesta puheen ollen meidän pitäisi varmaan lähteä kävelemään takaisin päin. Kello on jo yli kuusi, enkä ole vielä aloittanut läksyjä. Alkaa myös olla illallisaika."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


"Se kuulostaa hyvältä. Olen varma, ettei hän ota unohdustasi kovin pahasti", Hajime sanoi ja vetäytyi halauksesta. Voi olla, että Junya ylireagoi hieman liikaa pelätessään Kazun suuttumista tai sitä, että tämä pettyisi häneen taas jälleen kerran.

"Kotiin palaamisesta puheen ollen meidän pitäisi varmaan lähteä kävelemään takaisin päin. Kello on jo yli kuusi, enkä ole vielä aloittanut läksyjä. Alkaa myös olla illallisaika", nuorempi sanoi. Junya nyökkäsi, kello oli jo paljon, ja hänelläkin olisi huomenna töitä.

"Olet oikeassa, vielä on puuhasteltavaa tänään," Junya sanoi ja kääntyi ympäri ja osoitti askeleensa kohti puiston uloskäyntiä. He eivät olleet ehtineet kauas, joten he saapuivat pian pisteeseen, josta he olivat lähteneetkin. "Kiitos kun kuuntelit. Puhuminen kyllä helpottaa", mies sanoi lämpimästi hymyillen.

Jun vilkutti ystävälleen ja käveli pyörälleen. Hän asetti kypärän päähänsä, käynnisti kevarinsa ja käänsi keulan kohti kotia kohti.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Junya nyökkäsi ja myönsi: "Olet oikeassa, vielä on puuhasteltavaa tänään." Niinpä he kääntyivät ympäri ja palasivat samaa tietä takaisin puiston portille. Matkassa ei kestänyt kovin kauaa, sillä he olivat ehättäneet kävellä verrattain lyhyen matkaa, ennen kuin Hajime oli tahattomasti muistuttanut Junyaa Kazuhiron eilisestä syntymäpäivästä.

"Kiitos kun kuuntelit. Puhuminen kyllä helpottaa", Junya sanoi portin ulkopuolella. Kättään heilautettuaan tämä asteli kevytmoottoripyörälleen, pisti kypärän päähänsä, nousi pyörän selkään, käynnisti moottorin ja lähti ajamaan kohti kotiaan. Hajime katseli hetken ystävänsä loittonevaa selkää, ennen kuin lähti itse kävelemään toiseen suuntaan kohti metroasemaa. Ystävyyden ylittävien tunteiden hautaaminen tuskin tulisi olemaan helppoa, mutta hänen ei auttanut muu kuin yrittää parhaansa.