The future of friendship (Richmond Park)

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Hajime nousi metroasemalta maan pinnalle muiden ihmisten mukana ja lähti sitten kävelemään kohti Richmond Parkin sisäänkäyntiä, jonka luona oli sopinut tapaavansa Junyan. Richmond Park oli sama puisto, jossa he olivat käyneet kuvaamassa peuroja vajaa kolme kuukautta aikaisemmin, viime vuoden marraskuun alussa. Nyt luvassa oli kuitenkin hauskan kuvausreissun mukaan vakavasävyinen keskustelu. Hajime olisi valehdellut, jos olisi väittänyt, ettei ollut hermostunut. Tänään ratkaistaisiin heidän ystävyytensä tulevaisuus.

Hänen rakkaudentunnustuksensa jälkeen oli kulunut useampi päivä ilman, että Junyasta kuului mitään. Hajime oli jo alkanut olla vakuuttunut, että heidän ystävyytensä oli ohitse. Hän oli sättinyt itseään siitä, että oli kuunnellut Kazuhiron neuvoa ja mennyt tunnustumaan tunteensa. Jos hän vain olisi pitänyt ne omana tietonaan, Junya olisi yhä halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä. Mitä ihmettä hän oikein oli ajatellut, kun oli kuvitellut tunnustuksesta seuraavan jotain hyvää?

Oli ollut typerää luulla, että Junya ottaisi tiedon hänen tunteistaan vastaan hyvällä tai edes neutraalisti. Tietenkään Hajimen rakkaus ei ollut tervetullutta, sillä Junyalla oli mahdollisuus niin paljon parempaan kuin hän. Toinen oli hyvännäköinen ja seksuaalisesti kokenut aikuinen, jolla oli ammatti ja työpaikka, kun taas hän oli hintelä, tyttömäinen ja kokematon lukiolaispoika, jolla oli ylikontrolloivat, rasistiset ja homofobiset vanhemmat ja sen seurauksena ongelmia seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Ei hän itsekään olisi Junyan kengissä kyennyt näkemään itseään romanttisessa valossa. Ei siis mikään ihme, että hänen tunnustuksensa oli tuntunut toisesta niin kiusalliselta.

Kun Kazuhiro oli tiistaina soittanut ja kysynyt, mitä Junyan ja hänen välillä oli tapahtunut lauantaina, Hajime ei ollut aluksi halunnut kertoa paitsi siksi, että häntä hävetti, myös siksi, että asia kosketti myös Junyaa. Kazuhiro oli kuitenkin tapansa mukaan arvannut, mistä oli kyse, mikä oli tehnyt asian salailun turhaksi. Sitä paitsi hän oli kaivannut kipeästi jotakuta, jonka kanssa puhua asiasta. Kazuhiro oli parhaansa mukaan rauhoitellut häntä ja sanonut, että Junya tuskin halusi katkaista heidän välejään vaan todennäköisemmin kaipasi vain aikaa prosessoida asiaa. Lisäksi rumpali oli tuonut esiin sen, että nyt kun hän tiesi tunteidensa olevan yksipuoliset, hän voisi alkaa päästä yli Junyasta. Se oli kuitenkin ollut laiha lohtu, eikä hän ollut vakuuttunut siitä, että Junya todella vain tarvitse ajatteluaikaa.

Seuraavana päivänä eli eilen Junya oli kuitenkin laittanut viestiä ja halunnut tavata. Kun Hajime oli kysynyt asiasta, Kazuhiro oli myöntänyt puhuneensa isoveljensä kanssa. Tämä ei kuitenkaan ollut suostunut kertomaan, mitä Junya oli sanonut. Kuulemma tämä oli Hajimen ja Junyan välinen asia, johon Kazuhiro oli jo sekaantunut tarpeeks. Niinpä Hajime ei nyt tiennytkään, missä aikeissa Junya oli saapumassa tapaamaan häntä: sanomaan hyvästit vai normalisoimaan heidän välinsä?

Päästyään perille Hajime jäi seisoskelemaan porttien luokse. Hän oli hermostuksissaan kävellyt niin nopeasti, ettei ollut ihmekään, ettei Junya ollut vielä paikalla. Hän otti kännykkänsä taskustaan ja yritti selailla Facebookia ajankuluksi mutta ei kyennyt keskittymään somevirtaan, vaikkei se edes vaatinut kovin paljoa aivokapasiteettia. Niinpä hän pisti puhelimensa pois ja tyytyi vain odottelemaan sydän rummuttaen Junyan saapumista.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


Junya oli hypännyt kevytmoottoripyöränsä selkään, vaikka oli kylmä tammikuinen ilma. Sää oli kuitenkin selkeä, joten ei ollut mitään ongelmaa mennä kevarilla. Piti vain pukeutua tavallista lämpimämmin. Hän oli niin tottunut matkustamaan ennemmin yksin kuin julkisissa muiden ihmisten seassa. Sitä paitsi hän saattoi liikkua näin nopeammin eikä tarvinnut mennä julkisen liikenteen aikataulun mukaan.

He olivat sopineet Hajimen kanssa tapaavansa Richmond Parkissa, jossa he olivat jokin aika sitten käyneet kuvaamassa ja katsomassa peuroja. Nyt heillä olisi ihan eri meininki menossa, hieman vakavampi keskustelu, joka käsittelisi heidän ystävyyttään. Junya oli valmis jatkamaan sitä, oli eri asia mitä mieltä Hajime olisi. Olisiko tälle liian kivuliasta olla ystävä ihmisen kanssa, johon oli syvempiäkin tunteita. Junya oli viivytellyt tätä keskustelua liian pitkään omissa ajatuksissaan vain velloen. Hän oli Hajimelle velkaa, toinen oli ansainnut kuulla, mitä hän tästä ajatteli.

Puisto häämötti jo näkyvissä, eikä aikaakaan, kun hän bongasi ystävänsä pääsisäänkäynniltä. Mies pysäköi pyöränsä sisäänkäynnin lähettyvillä olevaan parkkiruutuun. Hän riisui kypärän ja asetti sen kevytmoottoripyörän käsikahvaan roikkumaan. Sen jälkeen hän suunnisti ripein askelin Hajimen luokse.

Miehen sydäntä särki, kun hän näki Hajimen huolestuneen oloisen ilmeen. Hän sätti itseään, että oli aiheuttanut huolta ystävälleen. "Hei", Junya tervehti toista. Toivottavasti Hajime ei ollut odottanut kauaa, tämä oli aina etuajassa paikalla. "Olen pahoillani, etten ottanut yhteyttä aiemmin." Vaikka mies oli pahoitellut käytöstään jo eilisessä viestissä, oli hänen pakko päästä sanomaan se vielä ääneen.

Junya viittoi kädellään, että he voisivat mennä puiston portista sisään. Luonnossa kävely tekisi hyvää, ei olisi liikaa meteliä, ja he saisivat olla täysin rauhassa ilman mitään häiriötekijöitä. Junya oli päättänyt, mitä sanoisi Hajimelle, mutta kun hetki tuli, hän ei oikein tiennyt miten aloittaisi olematta liian kiusallinen tai tökerö. "Tahtoisin jatkaa ystävyyttämme", hän lopulta sanoi. "Olen iloinen siitä, että lauantaina uskaltauduit avautumaan minulle. Vaikken näyttänyt ehkä siltä, tunnustuksesi ilahdutti minua, se vain yllätti. Tahtoisinkin kysyä, että onko sinulle liian kivuliasta jatkaa ystävyyttämme." Junya aikoisi kyllä avautua lisää omista tuntemuksistaan, mutta hän halusi tietää halusiko Hajime samaa kuin hän.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Lopulta Junya kurvasi näkyviin kevytmoottoripyörällään. Hajime katseli, kun tämä pysäköi ajokkinsa sekä riisui kypäränsä ja asetti sen toiseen pyörän kahvaan roikkumaan. Junya näytti yhtä hyvältä kuin aina. Hajime puraisi alahuultaan. Hänen olisi pakko saada pidettyä tunteensa kurissa, vaikka mikä olisi. Jos toinen hänen helpotuksekseen haluaisikin jatkaa ystävinä, hän ei saisi pilata sitä.

"Hei. Olen pahoillani, etten ottanut yhteyttä aiemmin", Junya sanoi harpottuaan hänen luokseen. "Ei se mitään", Hajime kuittasi ikään kuin ei olisi kärvistellyt epätietoisuudessa heidän ystävyytensä tilasta viime päiviä. Hän ei halunnut olla syyttävä, eikä hän oikeastikaan syyttänyt vanhempaa vaan itseään.

Junyan ehdotuksesta he astuivat sisään puiston portista ja lähtivät kävelemään. Heidän käyttämänsä sisäänkäynti oli puiston hiljaisella puolella ja oli torstai-iltapäivä, joten ainoa näköpiirissä oleva ihminen oli nuori naishölkkääjä, joka liikkui heistä poispäin. "Tahtoisin jatkaa ystävyyttämme. Olen iloinen siitä, että lauantaina uskaltauduit avautumaan minulle. Vaikken näyttänyt ehkä siltä, tunnustuksesi ilahdutti minua, se vain yllätti. Tahtoisinkin kysyä, että onko sinulle liian kivuliasta jatkaa ystävyyttämme", Junya virkkoi.

Hajimen polvet olivat pettää alta helpotuksesta, kun hän kuuli, että Junya halusi sittenkin jatkaa hänen ystävänään. "Ei, pärjään kyllä. En halua luopua ystävyydestämme tämän takia", hän vakuutti. Hän ottaisi sen, mitä saisi, sillä hän ei tahtonut Junyan katoavan kokonaan elämästään. Sitä paitsi olihan hän ollut tyytyväinen heidän ystävyyteensä. Hänen täytyisi vain parhaansa mukaan yrittää unohtaa ystävyyden ylittävät tunteensa. Kyllä hän pystyisi siihen. Toivottavasti.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


"Ei, pärjään kyllä. En halua luopua ystävyydestämme tämän takia", Hajime vastasi. Junya havaitsi toisen äänessä helpottuneisuutta, jota Junyakin tunsi toisen vastauksen jälkeen. "Mukava kuulla", mies lausui silmät hymyillen. "Olen kiitollinen sinulle. Ansiostasi olen päässyt elämässäni paljon paremmin eteenpäin. Muistat kai, kun kerroin eronneeni jokin aika sitten poikaystävästäni. Ero oli ollut rankka minulle. Ystävyytesi avulla olen alkanut päästä yli siitä."

Lontooseen takaisin tultuaan Junyalla ei ollut ollut ketään muuta kuin vihainen ja katkeroitunut pikkuveli. Hajime oli pelastanut hänet, nyt kun tarkalleen ajateltiin. "Minun on ollut helpompi nauraa ja olla positiivinen. Sinusta on tullut tärkeä ihminen elämässäni. Kun mietin, etten saisi enää viettää aikaa kanssasi, elämä tuntuisi tyhjältä", Junya jatkoi. "Joten enemmän kuin mitään muuta, tahtoisin vaalia ystävyyttämme."

Junyalla olisi varmasti ollut paljon muutakin sanottavaa, mutta päätti pitää tauon.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Junya vaikutti paitsi ilahtuvan myös helpottuvan hänen vastauksestaan, mitä Hajime vähän ihmetteli. Oliko toinen todella kuvitellut, että hän sanoisi ei ystävyyden jatkamiselle? Hänhän olisi menettänyt siinä paljon enemmän kuin vanhempi. "Mukava kuulla. Olen kiitollinen sinulle. Ansiostasi olen päässyt elämässäni paljon paremmin eteenpäin. Muistat kai, kun kerroin eronneeni jokin aika sitten poikaystävästäni. Ero oli ollut rankka minulle. Ystävyytesi avulla olen alkanut päästä yli siitä", Junya selitti.

Hajime tosiaan muisti hyvin sen, kun Junya oli maininnut tässä samaisessa puistossa erostaan ja siitä, että se otti koville. Toinen oli myöhemmin puhunut erostaan hieman tarkemminkin, kun he olivat tulleet läheisemmiksi, mutta kovin yksityiskohtaisesti he eivät olleet aihetta puineet. Asia olikin päässyt unohtumaan Hajimelta tyystin tässä jupakassa. Ei ihme, että Junya oli suhtautunut niin kiusaantuneesti hänen tunnukseensa, kun tällä kerran oli vielä edellinen poikaystävä mielessään. Hajime tunsi syyllisyyttä siitä, että oli mennyt tuputtamaan tunteitaan ihmiselle, joka vasta toipui erosta.

"Minun on ollut helpompi nauraa ja olla positiivinen. Sinusta on tullut tärkeä ihminen elämässäni. Kun mietin, etten saisi enää viettää aikaa kanssasi, elämä tuntuisi tyhjältä. Joten enemmän kuin mitään muuta, tahtoisin vaalia ystävyyttämme", Junya jatkoi. Tämä yritti selvästi vakuuttaa hänet siitä, että välitti hänestä ystävänä. Ilon sijaan Hajime kuitenkin tunsi huonoa omaatuntoa. Hän sanoikin: "Olin ihan unohtanut sinun ja Kimin eron. Anteeksi. Oli todella ajattelematonta minulta kertoa sinulle tunteistani."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


"Olin ihan unohtanut sinun ja Kimin eron. Anteeksi. Oli todella ajattelematonta minulta kertoa sinulle tunteistani", Hajime sanoi.

"Älä pyydä anteeksi. En halunnut sanoillani sinun kokevan huonoa omaatuntoa", Junya sanoi kulmat aavistuksen kurtussa. Hän olisi halunnut vain toisen ymmärtävän miten tärkeä tästä oli tullut hänelle. Toki ehkä rakkaudentunnustus oli tullut aika aikaisin, ties mitä Junya olisi alkanut myöhemmin tuntemaan toista kohtaan. Olihan hän alussakin ollut hieman kiinnostunut, mutta kuultuaan toisen olleen hetero hän oli jarruttanut fiiliksiä, jotka olivat jääneet hyllylle.

Sitä paitsi Junya oli ollut ajatellut itsestään pitkään huonoa. Sekä suhteen lopussa, että sen jälkeen, ja kaiken lisäksi hän oli syyttänyt ja rankaissut itseään siitä, mitä oli tehnyt Kazulle. Hän ei ollut ajatellut itseään hyvänä ihmisenä, joten hän ei ollut kuvitellut, että joku voisi vielä rakastua häneen.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Älä pyydä anteeksi. En halunnut sanoillani sinun kokevan huonoa omaatuntoa", Junya vastasi kulmiaan kurtistaen. Tämän mielestä hän oli selvästi tarttunut väärään asiaan. Hänen oli kuitenkin ollut mahdotonta sivuuttaa syyllisyyttä, joka oli herännyt, kun hän oli tajunnut unohtaneensa omiin tunteisiinsa keskittyessään täysin, mitä toinen kävi parhaillaan läpi. Hän halusi olla hyvä ystävä Junyalle, mutta rakkauden tunnustaminen erosta toipuvalle ihmiselle ei todellakaan ollut asia, jonka hyvä ystävä teki. Kunpa hän vain olisi muistanut Junyan eron ennen kuin oli päättänyt pamauttaa tunteensa.

He olivat hetken aikaa hiljaa ja vain kävelivät hiekkaista polkua eteenpäin. Sitten Hajime sanoi: "En halua, että koet, ettet voi enää puhua minulle niin kuin ennen. Jos sinun tekee mieli puhua Kimistä, tee niin. En halua, että asiat muuttuvat peruuttamattomasti meidän välillämme. Jos mahdollista, unohda, mitä sanoin. Yritetään palata entiseen."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


Heidän hetken hiljaisuudessaan kävellessään Junya katseli oravaa, joka hiukan kauempana pomppi heinikossa tammenterho suussa. Pikkuinen eläin nousi sitten puunrunkoa pitkin isolle oksalle saalistaan kuorimaan. Hajime ei ollut vastannut mitään hänen sanoihinsa. Mitähän toinen mahtoi miettiä? Oliko hän ollut liian tökerö?

"En halua, että koet, ettet voi enää puhua minulle niin kuin ennen. Jos sinun tekee mieli puhua Kimistä, tee niin. En halua, että asiat muuttuvat peruuttamattomasti meidän välillämme. Jos mahdollista, unohda, mitä sanoin. Yritetään palata entiseen", nuorempi sanoi lopulta.

Junyakin halusi palata entiseen, mutta kuinka hän ikinä pystyisi unohtamaan, mitä Hajime oli sanonut? Mahdotonta, etenkin kun se oli ollut tehnyt hänet osittain iloiseksi. Mutta koska heidän välilleen syntyisi muuten kiusallisia tilanteita, oli ehkä parempi unohtaa lauantain takainen juttu, vaikkei se reilua Hajimea kohtaan ollutkaan.

"Hyvä on, yritetään, jos olet sitä mieltä", Junya vastasi. Vain aika näyttäisi enää miten heidän kävisi.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Hyvä on, yritetään, jos olet sitä mieltä", Junya myöntyi hänen ehdotukseensa. Hajime tunsi olonsa puolittain helpottuneeksi ja puolittain pettyneeksi. Tavallaan hän oli halunnut enemmän kuin mitään muuta, että asiat palaisivat tismalleen ennalleen, mutta tavallaan se tuntui epätyydyttävältä. Rakkauden tunnustaminen oli vaatinut häneltä paljon rohkeutta, ja jos he vain teeskentelisivät, ettei sitä ollut koskaan tapahtunut, tuntui, että koko tunnustus oli ollut yhdentekevä. Hän ei kuitenkaan nähnyt, miten muutenkaan he voisivat toimia, kun halusivat jatkaa ystävinä. Hän ei yksinkertaisesti voinut voittaa tässä tilanteessa.

"Tehdään siis niin", Hajime totesi ääneen ja koetti hymyillä mahdollisimman aidosti. Oli parasta pyrkiä normalisoimaan heidän välinsä niin pian kuin mahdollista. "Miten töissä on mennyt? Ja teittekö Kazuhiron kanssa eilen jotain erityistä? En ole vielä ehtinyt kysymään häneltä, lähetin vain synttärionnitteluviestin."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


"Tehdään siis niin", Hajime sanoi ja yritti hymyillä. Hymy vaikutti liian väkinäiseltä Junyan mielestä. Hajimella oli pakko olla jonkinlainen tunnemyrsky sisällään. Toisen pettymys oli melkein käsinkosketeltavaa. He eivät voineet asialle tämän enempää. Junya ei ollut täysin toipunut Kimistä, joten hän ei pystynyt muutenkaan miettimään rakkautta tällä hetkellä. Ja Hajime oli tullut vasta kaapista, tälläkin olisi paljon prosessoitavaa itsensä kanssa.

"Miten töissä on mennyt? Ja teittekö Kazuhiron kanssa eilen jotain erityistä? En ole vielä ehtinyt kysymään häneltä, lähetin vain synttärionnitteluviestin", Hajime sanoi seuraavaksi.

Junya pysähtyi kuin seinään ja tuijotti ystäväänsä kalpeana, kuin hän olisi nähnyt haamun. Hän heitti käden kauhuissaan suunsa eteen ettei olisi huutanut. "Unohdin hänen synttärinsä.." Kuinka hän saattoi unohtaa? Mikä veli hän oli kun ei muistanut pikkuveljensä syntymäpäiviä? Hän oli ollut liian käpertynyt taas itseensä, ettei ollut tajunnut. Mitähän Kazu hänestä nyt ajatteli?

Sydän pamppaillen Junya kaivoi kännykän taskustaan ja avasi hänen ja Kazun viestiketjun. Mitä hän kirjoittaisi? 'Anteeksi että unohdin syntymäpäiväsi?' Ei hän niin voinut sanoa! Mies huomasi kätensä tärisevän ja hän hengitti hiljaa mutta katkonaisesti. Ei synttäreiden unohdus yleensä ollut näin dramaattista, mutta pelko siitä että hän ottaisi pikkuveljensä kanssa takapakkia, sai hänet pois tolaltaan.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Junya pysähtyi äkisti, kuin olisi osunut näkymättömään seinään, ja tuijotti häntä kauhuissaan. Hajime oli juuri aikeissa kysyä, mikä hänen sanoissaan oli ollut noin järkyttävää, kun toinen parkaisi: "Unohdin hänen synttärinsä." Sitten tämä rupesi kädet täristen ja katkonaisesti hengittäen kaivamaan puhelintaan esiin, ilmeisesti aikeissa laittaa pikkuveljelleen viestiä.

Hetkeen Hajime ei osannut kuin tuijottaa hämmentyneenä ja huolestuneena Junyaa. Tämä vaikutti olevan aivan poissa tolaltaan Kazuhiron syntymäpäivän unohtamisesta. Miksi ihmeessä? Unohduksia tapahtui, eikä syntymäpäivä vaikuttanut olevan Kazuhirolle kovinkaan tärkeä. Tietysti oli ikävää, ettei oma isoveli ollut muistanut merkkipäivää, mutta ei maailman siihen pitäisi kaatua.

"Hei, en usko, että se on noin paha", Hajime sanoi rauhoittavasti ja laski kätensä Junyan käsivarrelle. Sillä hetkellä hän ei pysähtynyt ajattelemaan, oliko hänen kosketuksensa tervetullut vai ei. "Hän tuskin on sinulle vihainen. Ei kaikkea voi muistaa. Juhlitte sitten vaikka ensi viikonloppuna."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


Entä jos hän kotimatkalla kävisi ostamassa Kazun herkkuruokaa? Pikkuveli ei ollut makean perään, joten hän ei kakkuakaan voisi ostaa. Lahjaakaan hän tähän hätään ei keksinyt. Kazu ei ollut materialisti, joten mitään turhaa tämä ei halunnut omistaa.

"Hei, en usko, että se on noin paha", Hajime rauhoitteli asettaen kätensä hänen käsivarrelleen. Junya nosti katseensa puhelimen tyhjästä viestikentästä Hajimeen, joka jatkoi: "Hän tuskin on sinulle vihainen. Ei kaikkea voi muistaa. Juhlitte sitten vaikka ensi viikonloppuna."

Junya pudisti päätään hengitys väristen. "En usko, että Kazu haluaa juhlia kanssani yhtään mitään", mies tokaisi. "Olen tuottanut hänelle liikaa pettymyksiä muutenkin. En tiedä onko hän kertonut mitään väleistämme, mutta ne eivät ole mitä parhaimmat tällä hetkellä ja se on täysin oma vikani."

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Junya vain pudisti päätään toivottoman näköisenä. "En usko, että Kazu haluaa juhlia kanssani yhtään mitään. Olen tuottanut hänelle liikaa pettymyksiä muutenkin. En tiedä onko hän kertonut mitään väleistämme, mutta ne eivät ole mitä parhaimmat tällä hetkellä ja se on täysin oma vikani", tämä selitti.

Hajime kurtisti kulmiaan. Kazuhiro ei ollut puhunut oikeastaan mitään Junyasta, eikä kyllä Junyakaan Kazuhirosta, minkä vuoksi olikin mennyt niin pitkään, että oli käynyt ilmi näiden olevan veljeksiä. Koska kumpikaan ei ollut puhunut toisesta, hän ei ollut myöskään tullut ajatelleeksikaan, että hänen ystävillään oli huonot välit. Hän oli itse asiassa kuvitellut näiden olevan melko läheisiä, varsinkin kun hän tiesi, että näiden isä oli paljon poissa kotoa ja äiti kuollut.

"Ei hän ole kertonut mitään. Olen pahoillani", Hajime sanoi vilpittömästi. "Haluaisitko puhua siitä, mikä välejänne hiertää? En tiedä, osaanko neuvoa, mutta kuuntelen ainakin mielelläni."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


"Ei hän ole kertonut mitään. Olen pahoillani", Hajime sanoi. "Haluaisitko puhua siitä, mikä välejänne hiertää? En tiedä, osaanko neuvoa, mutta kuuntelen ainakin mielelläni."

Junya katsoi Hajimen huolestuneisiin silmiin. Ei mikään ihme, että toinen oli noin huolissaan, eihän tämä ollut ollut koskaan nähnyt häntä tällaisena. Junya oli aina näyttänyt sen reippaan, iloisen ja vahvan puolensa, johon luultavasti Hajime oli mennytkin rakastumaan. Mitähän tämä mahtaisi hänestä ajatella, kun kuulisi, että hän oli itsekäs ihminen, joka oli mennyt hylkäämään pikkuveljensä, kun asiat olivat menneet pieleen?

Junya mietti pitkään miten kertoisi asian, vai kertoisiko ylipäätään. Hän häpesi tekoaan niin paljon, ettei olisi halunnut kenenkään kuulevan siitä. Ehkä hän kuitenkin oli velkaa sen, olihan Hajimekin avautunut hänelle lauantaina kauan salaamastaan huolestaan.

"Lapsena olimme läheisempiä, voisin sanoa, että parhaita ystävyksiä keskenämme. Äidin kuoleman jälkeen kaikki kuitenkin perheessämme muuttui. Isä teki yhä pidempiä päiviä ja isoveljemme Haruki muutti omilleen aikuisiän kynnyksellään. Kazu oli silloin vasta 9-vuotias, olisi ollut minun tehtäväni huolehtia hänestä. En kuitenkaan tehnyt niin..." Junya kertoi katuvalla äänellä. Hänen oli pakko kääntää katseensa pois Hajimesta, häntä hävetti liikaa. "Sen sijaan käperryin itseeni ja murheisiini, lakkasin olemasta isoveli, jota Kazu olisi juuri silloin kipeimmin tarvinnut. Kun tapasin Kimin ja rakastuin häneen, käytin tilannetta pelastuslauttanani ja muutin pois kotoa. Jätin Kazun aivan yksin selviämään ja pärjäämään elämässä."