Kirjoittaja Nightingale » 18.05.2020 14:32
Hajime Aizawa
Hajime nousi metroasemalta maan pinnalle muiden ihmisten mukana ja lähti sitten kävelemään kohti Richmond Parkin sisäänkäyntiä, jonka luona oli sopinut tapaavansa Junyan. Richmond Park oli sama puisto, jossa he olivat käyneet kuvaamassa peuroja vajaa kolme kuukautta aikaisemmin, viime vuoden marraskuun alussa. Nyt luvassa oli kuitenkin hauskan kuvausreissun mukaan vakavasävyinen keskustelu. Hajime olisi valehdellut, jos olisi väittänyt, ettei ollut hermostunut. Tänään ratkaistaisiin heidän ystävyytensä tulevaisuus.
Hänen rakkaudentunnustuksensa jälkeen oli kulunut useampi päivä ilman, että Junyasta kuului mitään. Hajime oli jo alkanut olla vakuuttunut, että heidän ystävyytensä oli ohitse. Hän oli sättinyt itseään siitä, että oli kuunnellut Kazuhiron neuvoa ja mennyt tunnustumaan tunteensa. Jos hän vain olisi pitänyt ne omana tietonaan, Junya olisi yhä halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä. Mitä ihmettä hän oikein oli ajatellut, kun oli kuvitellut tunnustuksesta seuraavan jotain hyvää?
Oli ollut typerää luulla, että Junya ottaisi tiedon hänen tunteistaan vastaan hyvällä tai edes neutraalisti. Tietenkään Hajimen rakkaus ei ollut tervetullutta, sillä Junyalla oli mahdollisuus niin paljon parempaan kuin hän. Toinen oli hyvännäköinen ja seksuaalisesti kokenut aikuinen, jolla oli ammatti ja työpaikka, kun taas hän oli hintelä, tyttömäinen ja kokematon lukiolaispoika, jolla oli ylikontrolloivat, rasistiset ja homofobiset vanhemmat ja sen seurauksena ongelmia seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Ei hän itsekään olisi Junyan kengissä kyennyt näkemään itseään romanttisessa valossa. Ei siis mikään ihme, että hänen tunnustuksensa oli tuntunut toisesta niin kiusalliselta.
Kun Kazuhiro oli tiistaina soittanut ja kysynyt, mitä Junyan ja hänen välillä oli tapahtunut lauantaina, Hajime ei ollut aluksi halunnut kertoa paitsi siksi, että häntä hävetti, myös siksi, että asia kosketti myös Junyaa. Kazuhiro oli kuitenkin tapansa mukaan arvannut, mistä oli kyse, mikä oli tehnyt asian salailun turhaksi. Sitä paitsi hän oli kaivannut kipeästi jotakuta, jonka kanssa puhua asiasta. Kazuhiro oli parhaansa mukaan rauhoitellut häntä ja sanonut, että Junya tuskin halusi katkaista heidän välejään vaan todennäköisemmin kaipasi vain aikaa prosessoida asiaa. Lisäksi rumpali oli tuonut esiin sen, että nyt kun hän tiesi tunteidensa olevan yksipuoliset, hän voisi alkaa päästä yli Junyasta. Se oli kuitenkin ollut laiha lohtu, eikä hän ollut vakuuttunut siitä, että Junya todella vain tarvitse ajatteluaikaa.
Seuraavana päivänä eli eilen Junya oli kuitenkin laittanut viestiä ja halunnut tavata. Kun Hajime oli kysynyt asiasta, Kazuhiro oli myöntänyt puhuneensa isoveljensä kanssa. Tämä ei kuitenkaan ollut suostunut kertomaan, mitä Junya oli sanonut. Kuulemma tämä oli Hajimen ja Junyan välinen asia, johon Kazuhiro oli jo sekaantunut tarpeeks. Niinpä Hajime ei nyt tiennytkään, missä aikeissa Junya oli saapumassa tapaamaan häntä: sanomaan hyvästit vai normalisoimaan heidän välinsä?
Päästyään perille Hajime jäi seisoskelemaan porttien luokse. Hän oli hermostuksissaan kävellyt niin nopeasti, ettei ollut ihmekään, ettei Junya ollut vielä paikalla. Hän otti kännykkänsä taskustaan ja yritti selailla Facebookia ajankuluksi mutta ei kyennyt keskittymään somevirtaan, vaikkei se edes vaatinut kovin paljoa aivokapasiteettia. Niinpä hän pisti puhelimensa pois ja tyytyi vain odottelemaan sydän rummuttaen Junyan saapumista.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.