Let's go to the countryside!

[Nightingale]

Niya Fujiwara

"Sata kilometriä, viisisataa metriä ja kuusikymmentä senttimetriä. Parisentuntia. En tiedä ja ei varmaankaan. Ja en usko", Ben vastasi lyhyesti vilkaisemattakaan häntä. Moinen välinpitämättömyys ärsytti Niyaa, sillä hän oli tottunut siihen, että hänet huomioitiin tilanteessa kuin tilanteessa. Ei ollut mikään salaisuus, että hän nautti huomiosta ja oli tarvittaessa valmis tekemään töitä saadakseen sitä, ellei sitä muuten herunut. Yleensä hänen ei kuitenkaan tarvinnut nähdä paljonkaan vaivaa tullakseen huomioiduksi, sillä hänen ulkonäkönsä ja persoonallisuutensa vetivät tehokkaasti huomiota puoleensa. Ja niin oli hyvä, sillä Niyan tavat kerjätä huomiota eivät aina kaikkien mielestä olleet aivan sopivia - ei sillä, että paheksunta olisi pienikokoista japanilaisnuorukaista itseään häirinnyt.

Niya mutristi suutaan ja oli juuri alkamaisillaan kitistä, kun Ben päätti kääntää katseensa häneen ja jatkaa: "Jos sattuu olemaan tylsää, laita vaikka napit korville. Nykyään kaikilla nuorilla on jonkinlainen soitin laukunpohjalla, joten viihdytä itseäsi vaikka sillä." Managerin sanat eivät kuitenkaan parantaneet tilannetta kovinkaan paljoa, sillä laulajanalkua ei pahemmin huvittanut kuunnella mp3-soitinta, vaikka hänellä oli kuin olikin sellainen mukana. Hän oli päässyt koko viikonlopuksi pois Black knightista bändikavereidensa seuraan, joten hän ei nähnyt mitään syytä tuhlata kallisarvoista vapautta musiikin kuuntelemiseen kuulokkeilla. Hän ehtisi tekemään sitä mielen määrin palattuaan takaisin sisäoppilaitokseen. Sitä paitsi Niya vastusti yleensä periaatteesta kaikkia neuvoja, jotka oli suunnattu hänelle.

"En mä haluu. Musiikin kuuntelu on ihan tylsää", Niya ilmoitti. Sen sanottuaan hän kääntyi istuimellaan ympäri katsoakseen, mitä bänditoverit puuhasivat. Kuten hän oli etukäteen osannut arvata, Shou ja Hika istuivat keskimmäisellä penkkirivillä lähekkäin kuin rakastuneet kyyhkyset oksalla. Kazu luki jotakin epäilemättä tappavan tylsää romaania, joka kertoi varmasti jostakin syvällisestä aiheesta, joka ei olisi voinut kiinnostaa Niyaa vähempää. Rumpalin vieressä takapenkillä istuva Aki puolestaan tuijotteli ärtyneesti ulos auton ikkunasta. Kazu oli taas kerran onnistunut kiristämään Akin pinnan niin tiukalle, ettei basistista olisi mitään seuraa hänelle.

Niya huokaisi traagisesti ja kääntyi jälleen katsomaan menosuuntaan. Kaikki olivat tänään ihan tyhmiä. Bändikavereiden olisi pitänyt viihdyttää häntä eikä keskittyä toisiinsa (kuten Shou ja Hika), lukea puuduttavaa tekstiä (kuten Kazu) tai murjottaa (kuten Aki). Suutaan mutristellen Niya käänsi katseensa sivuikkunaan. Ikkunan toisella puolella ei kuitenkaan näkynyt mitään mielenkiintoista. Itse asiassa yksitoikkoisen peltomaiseman katsominen sai Niyan vain haukottelemaan toistuvasti. Kymmenennen haukotuksen jälkeen vokalisti päätti, että koska kukaan ei selvästikään aikonut viihdyttää häntä mitenkään, hän voisi yhtä hyvin koisata koko matka-ajan. Niinpä Niya nojautui ikkunalasiin, sulki silmänsä ja oli muutamassa minuutissa sikeässä unessa.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Sata kilometriä, viisisataa metriä ja kuusikymmentä senttimetriä. Parisentuntia. En tiedä ja ei varmaankaan. Ja en usko", manageri vastasi Niyaan katsomatta, mikä ei pientä laulajaa näyttänyt tyydyttävän. "Jos sattuu olemaan tylsää, laita vaikka napit korville. Nykyään kaikilla nuorilla on jonkinlainen soitin laukunpohjalla, joten viihdytä itseäsi vaikka sillä", mies jatkoi ja vilkaisi nyt Niyaan, joka ei näyttänyt yhtään sen tyytyväisemmältä kuin äskenkään. "En mä haluu. Musiikin kuuntelu on ihan tylsää", Niya kertoi miehelle vastalauseeksi. Toivon mukaan nuorin heistä keksisi jonkinlaista tekemistä, jottei natisisi koko matkaa ja häiritsisi kuskia.

Shou kiinnitti nyt huomionsa Niyasta Hikaan ja hymyili tälle lempeästi ja puristi aavistuksen tiukemmin Hikan kättä, jonka sormet hän oli lomittanut omiinsa jokin aika sitten. Sitten hän kumartui kumppaniaan kohti ja antoi tälle hellän suukon huulille. Matka sujuisi heidän suhteen rattoisasti, koska olihan heillä toisensa seuranaan. Heidän tuskin kannatti rupea häiritsemään muita, etenkään takapenkin rivistöä. Kazuhiro näytti lukevan jotain kirjaa ja Aki... no Aki teki Akimaisia asioita, kuten näytti murjottavan ikkunasta ulos katsellen ja haukotellen. Lopulta näytti siltä, että sekä laulaja että basisti nukahtivat samaan aikaan pää nojautuneena ikkunaa vasten.

Shou tunsi itsensä varsin pirteäksi, koska oli nukkunut yönsä erittäin hyvin, vaikkei ollutkaan kovin innoissaan kuultuaan, että heidän matkankohteenaan oli jokin syrjäinen farmi, jossa luultavasti olisi eläimiä, ensinnäkin lehmiä, hevosia ja kanoja. Hän ei ollut koskaan perustanut maatiloista, koska ei tuntenut itseään kovin kotoisaksi niillä. Hän oli syntynyt ja elänyt kaupungissa, jonne hän tunsi kuuluvansa. Ei maatilalle. Mutta hänen oli tultava, jos hän halusi auttaa bändin etenemisessä. Benjirolla oli suuret valttikortit itsellään, jos halusi heidän tekevän jotain jonkin eteen. Jopa Niya, joukon itsepäisin ja lapsellisin henkilö suostui kuullessaan sanan 'työnteko'.

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

"Sata kilometriä, viisisataa metriä ja kuusikymmentä senttimetriä. Parisentuntia. En tiedä ja ei varmaankaan. Ja en usko", Ben vastasi lyhyesti Niyan kysymyksiin. Manageria ei äänensävystä päätellen mitenkään erityisesti kiinnostanut käydä small-talkia Darretten keulakuvan kanssa. Benin seuraavat sanat vahvistivat tämän olettamuksen, sillä mies tokaisi: "Jos sattuu olemaan tylsää, laita vaikka napit korville. Nykyään kaikilla nuorilla on jonkinlainen soitin laukunpohjalla, joten viihdytä itseäsi vaikka sillä."

"En mä haluu. Musiikin kuuntelu on ihan tylsää", Niya protestoi. Hika tiesi laulajan äänensävyn perusteella, että tällä oli suu tyytymättömästi mutrussa, sillä hän oli nähnyt lukemattomia kertoja vastaavissa tilanteissa, kuinka kyseinen ilme ilmaantui nuorimmaisen kasvoille. Ei se kylläkään häntä ärsyttänyt, sillä hänen puolestaan Niya sai olla ajoittain vähän lapsellinen, jos haluaisi. Kyllä vokalisti vielä varttuisi. Tämä ehtisi olla aikuinen koko loppuelämän ajan, joten ei tällä ollut mitään syytä kiirehtiä jättämään lapsuutta taakse. Pikemminkin nuoruusvuosista kannatti ottaa kaikki irti, sillä ne eivät palaisi enää koskaan.

Hikan huomio kiinnittyi äkisti Niyan sijaan Shouhun, kun ykköskitaristi puristi hänen sormiaan kevyesti. Sen tuntiessaan Hika käänsi katseensa poikaystävänsä hymyileviin kasvoihin ja vastasi iloisesti hymyyn. Ikään kuin palkkioksi suomastaan huomiosta hän sai lempeän suukon huulilleen, mikä sai hänen hymynsä levenemään entisestään. Hika rakasti Shoun tapaa jakaa pieniä, helliä huomionosoituksia ilman mitään erityistä syytä. Tyytyväisenä kakkoskitaristi nojautui tiiviimmin vasten rakastaan ja laski päänsä tämän olkapäälle.

Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen Hikan mieleen muistui äkisti asia, joka hänen oli pitänyt ottaa puheeksi jo muutaman päivän ajan. Ei sillä, että kyseessä olisi ollut jotenkin vastenmielinen puheenaihe, ei toki. Hän oli vain yksinkertaisesti unohtanut, kun oli ollut niin paljon puuhaa. Viime viikko oli ollut varsin hektinen töissä, ja lisäksi oli pitänyt pakata tätä maaseutureissua varten. Koska Hikalla oli paha tapa hukata kaikki tavaransa, pakkaaminen oli vienyt yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Totta puhuen hän ei ollut ollut aivan valmis vielä silloin, kun häntä tultiin hakemaan. Onneksi Shou ei kuitenkaan ollut pahastunut vaan oli vain ystävällisesti tarjoutunut auttamaan häntä, jotta he pääsisivät nopeammin jatkamaan matkaa.

"Shou?" Hika lausahti pehmeästi. Saatuaan poikaystävänsä huomion hän sanoi: "Tuli mieleen, että sinä et ole vieläkään tavannut vanhempiani, vaikka olemme seurustelleet jo useamman kuukauden. Äiti on sanonut jo vaikka kuinka monta kertaa, että haluaisi palavasti nähdä sinut, ja viime viikolla isäkin tokaisi, että voisit käydä näyttäytymässä. Hän vitsaili tapansa mukaan 'tarkastavansa' sinut, niin kuin hänellä on tapana sanoa, kun tuon poikaystäväni ensimmäistä kertaa käymään. Ei hän kuitenkaan ole mitenkään hankala, kunhan vain pilailee, eli älä huolehdi siitä. Haluaisitko siis tulla vaikka ensi viikon lauantaina lounaalle vanhempieni luokse?"

[OtakuCroco]

Benjiro Nomishi

"En mä haluu. Musiikin kuuntelu on ihan tylsää", Niya vastasi hänen ehdotukseensa ja kääntyi katsomaan ikkunasta ulos. Benjiro pudisti päätään ja pyöritti silmiään. Bändin laulaja käyttäytyi kuin mikäkin diiva ja kuvitteli että kaikki toisivat hopeisilla tarjottimella tälle jotain viihdykettä. Keksisi jotain itse, mikä pösilö... Manageri ajatteli mielessään ja puristi huuliaan tyytymättömästi yhteen. Hänen olisi ehkä sittenkin pitänyt tyrkätä Niya taakse, jottei tuo olisi tuossa vieressä raastamassa hänen hermojaan. No, virheistä oppi, niin tässäkin tapauksessa ja mies päätti heti näillä alkumetreillä että paluumatkalla Niya lentäisi oitis taaimmalle penkille.

Matka tulisi kestämään jonkin aikaa, koska sillä typerällä 20 vuotta vanhalla minibussilla ei päässyt kamalan kovaa vauhtia. Jos Ben olisi halunnut tuhlata ihania, kallisarvoisia rahojaan, hän olisi vuokrannut paremman bussin käyttöönsä. Mutta bändi ei ollut mitenkään kuuluisia, joten näiden mainekkaan ei kärsisi vaikka nämä kulkisivatkin tällaisella murjulla, hänet mukaan lukien. Sitten kun he olisivat kuuluisia ja rahaa olisi enemmän kuin koskaan, silloin olisi varaa kulkea hienousautoilla.

Ben vilkaisi leveähköä taustapeiliä ja vilkaisi mitä takana istuvat tekivät kuluttaakseen aikaansa. Hika ja Shou näyttivät juttelevan jostain onnellisen näköisinä, Kazuhiro luki tyynen oloisena jotain paksua kirjaa ja Aki näytti hakevan unta nojaten päätään ikkunaan. Mies vilkaisi vieressään istuvaan Niyaan, joka näytti nukahtaneen myös. Hyvä, onpahan hiljaa hetken aikaa...

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

"En mä haluu. Musiikin kuuntelu on ihan tylsää", Niya kuului kitisevän Benjirolle vastaukseksi tämän ehdotukseen kuunnella ajan kuluksi mp3-soitinta. Kazuhiro pyöräytti romaaninsa takana kyllästyneesti silmiään. Kunpa Niya ei nyt järjestäisi täysimittaista kohtausta sen vuoksi, ettei kukaan halunnut viihdyttää tätä. Silloin Kazu ei pystyisi keskittymään lukemiseen, vaikka kuinka yrittäisi. Pieni laulaja osasi hankkia huomiota, jos vain todella tahtoi, sen rumpali oli huomannut jo ajat sitten. Valitettavasti.

Yllättävää kyllä Niya ei sanonut muuta, toisin kuin Kazuhiro oli olettanut. Ilmeisesti vokalisti oli valinnut murjotuslinjan. Se ei kuitenkaan Kazua häirinnyt, hänen mielestään noin oli itse asiassa hyvä. Ainakaan bändin nuorimmainen ei häiritsisi muita leikkiessään mykkäkoulua. Viimeistään perille päästessään Niya sitä paitsi unohtaisi koskaan edes olleensa loukkaantunut bänditovereilleen, kun jotakin mielenkiintoista ilmaantuisi näköpiiriin. Kuten kaikki Niyan kaverit tiesivät, laulaja ei ollut mikään pitkäjänteisyyden perikuva.

Kazuhiro kuuli Hikan ja Shou juttelevan keskenään, mutta onneksi kaksikko tajusi pitää äänensä sen verran hiljaisina, että hän pystyi helposti sulkemaan näiden äänet tajunnastaan. Romaani kiinnosti häntä enemmän kuin kyyhkyläisten sokerihuuruisten lepertelyjen salakuunteleminen. Hikan ja Shoun keskustelun kuunteleminen tapasi vain lisätä hänen ärsytystään, jos hän oli huonolla tuulella, kuten nyt. Kiitos siitä kuului tietysti Akille, jonka oli pitänyt jälleen kerran olla oma tökerö itsensä ja työntää nenänsä asioihin, jotka eivät kuuluneet tälle vähäisimmässäkään määrin.

Minibussi heilahti varoittamatta varsin rajusti oikealle, kun Benjiro väisti jotakin edessä tiellä olevaa asiaa. Rajun ohjausliikkeen seurauksena Aki heilahti Kazuhiron kylkeen kiinni. Rumpali käänsi päänsä aikeenaan vilkaista basistia pahasti, mutta valitettavasti tuuma jäi aikomusasteelle, kun hän havaitsi bänditoverinsa olevan unten mailla. Kazu huokaisi ärtyneesti. Tämä tästä nyt vielä puuttui!

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Aki oli sen verran sikeäuninen, ettei häntä saanut koskaan hereille, jos hän oli sikeässä unessa ja vieläpä hyvin väsynyt. Joten hän ei herännyt hiukan kovempiinkaan ääniin tai töytäisyihin, ne toivat yleensä hänen uniinsa vain lisää eloa, ja joskus hänellä oli tapana myös reagoida niihin erikoisilla tavoilla. Niinpä hän ei nytkään herännyt, kun auto kaarsi tiukassa mutkassa ja heilautti hänet toiselle sivulle Kazun kylkeä vasten. Aki vain jatkoi nukkumistaan. Ja koska hän oli täydessä unessa, hänen kehonsa veltostui, mikä taas aiheutti sen, että hän valui takapenkille kyljelleen. Tietysti hän valui nukkumaan juuri Kazun syliin tajuamatta ollenkaan sitä itse. Basisti mutisi unissaan jotain epämääräistä äskeisen liikkeen johdosta ja kietoi kätensä rumpalin ympärille. Vuoteessa nukkuessaan Akilla oli tapana nukkua levottomasti pyörien ja lopulta päätyi halaamaan aina lähimpänä olevaa möykkyä, joka yleensä oli joko tyyny tai myttyyn mennyt peitto, mutta tässä tapauksessa sen tilalle joutui Kazu.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Shou käänsi äsken ulos käännetyn katseensa takaisin poikaystäväänsä tämän lausuessa lempeästi hänen nimensä. Hän katsoi toista kysyvästi ja nosti pienesti kulmiaan ylös päin. Pieni kysyvä hymy leijaili hänen kasvoillaan, kun hän kohtasi Hikan katseen.

"Tuli mieleen, että sinä et ole vieläkään tavannut vanhempiani, vaikka olemme seurustelleet jo useamman kuukauden. Äiti on sanonut jo vaikka kuinka monta kertaa, että haluaisi palavasti nähdä sinut, ja viime viikolla isäkin tokaisi, että voisit käydä näyttäytymässä. Hän vitsaili tapansa mukaan 'tarkastavansa' sinut, niin kuin hänellä on tapana sanoa, kun tuon poikaystäväni ensimmäistä kertaa käymään. Ei hän kuitenkaan ole mitenkään hankala, kunhan vain pilailee, eli älä huolehdi siitä. Haluaisitko siis tulla vaikka ensi viikon lauantaina lounaalle vanhempieni luokse?"

Ykköskitaristin suu raottui aavistuksen yllätyksestä, koska tajusi nyt vasta, ettei ollut tavannut Hikan vanhempia vielä ollenkaan. Hika oli kyllä tavannut hänen äitinsä ja veljensä, kun oli käymässä heidän kotonaan. Silloin äiti oli ottanut Hikasta mittoja tämän esiintymisasua varten. Tapaaminen oli mennyt hyvin ainakin Shoun mielestä ja äitikin oli ottanut hänen poikaystävänsä lämpimästi vastaan. Shou toi seurustelukumppaneitaan harvoin näytille, koska ei halunnut tehdä asiasta niin suurta numeroa, jos ei ollut aivan varma suhteen kestävyydestä.

Hika oli kertonut, että tämän vanhemmat olivat mukavia, varsinkin tämän äiti ja Shou tapaisi nämä joskus oikein mielellään, mutta nyt äkillinen ehdotus hiukan jäädytti hänet. Totta kai hän halusi suostua toisen pyyntöön, mutta jännitti aina toisen vanhempien tapaamista. Mitä jos nämä eivät pitäisikään hänestä? Mitä jos hän mokaisi jotenkin ja nolaisi Hikan tämän vanhempien edessä? Shou pudisti mielessään päätään ja muodosti kasvoilleen jälleen lempeän hymyn. "Kuulostaa hyvältä, ensi viikon lauantai käy loistavasti. Toivottavasti vanhempasi pitävät minusta."

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Hänen ehdotuksensa näytti yllättäneen Shoun, sillä tämän suu raottui aavistuksen, minkä Hika oli oppinut tunnistamaan hämmennyksen merkiksi. Totta puhuen kakkoskitaristi ei ollut kummoinen ihmistuntija, ei missään nimessä ainakaan poikaystävänsä veroinen, joka tuntui aina vaistoavan, jos hän oli jotenkin alakuloinen. Hän oli kuitenkin oppinut jossakin määrin lukemaan Shoun elekieltä heidän seurustelunsa aikana, niin että hän havaitsi ainakin silloin tällöin, jos toinen oli jotenkin surumielinen. Toki hänellä oli vielä harjoiteltavaa poikaystävänsä sanattoman viestinnän ymmärtämisessä, mutta toivon mukaan hänellä olisi myös vielä paljon aikaa harjoitella.

Yllättyneisyyden jälkeen Shoun kasvoille hiipi aavistus epävarmuutta. Hika ei ollut aivan varma, mistä se johtui, mutta oletti, että toista hermostutti tavata hänen vanhempansa ensimmäistä kertaa. Olihan häntäkin hermostuttanut tavata Shoun äiti ensimmäistä kertaa. Onneksi kaikki oli kuitenkin sujunut hyvin. Shoun äiti oli osoittautunut hyvin mukavaksi naiseksi, joka vaikutti hyväksyvän heidän seurustelunsa täysin. Niin hyvä tuuri ei ollut ollut kaikkien hänen entisten seurustelukumppaneittensa kohdalla, vaan kerran Hika oli jopa heitetty ulos silloisen poikaystävänsä kotoa.

Shou vastasi loppujen lopuksi hymyillen: "Kuulostaa hyvältä, ensi viikon lauantai käy loistavasti. Toivottavasti vanhempasi pitävät minusta." Hika hymyili iloisena myöntävän vastauksen kuultuaan. Ilmeisesti hänen vanhempiensa tapaaminen ei pelottanut Shouta liikaa.

"Olen ihan varma, että he pitävät. Äitini on pitänyt melkein kaikista poikaystävistäni, eikä isänikään yleensä ole mitenkään vaikea pähkinä purtavaksi. Kunhan jää on rikottu, hän on todella mukava. Sitä paitsi se, että olemme seurustelleet näin kauan, on merkki siitä, että todella rakastan sinua. Suurin osa entisistä suhteistani jäi aika lyhyiksi", Hika vastasi. Hän toivoi, että sanat rauhoittaisivat Shoun mieltä.

[OtakuCroco]

Benjiro Nomishi

Ben oli eilisena iltana katsonut kartasta mukavan tuntuisen reitin kämäisellä minibussilla ajettavaksi. Hän ei ollut valinnut isoja teitä, koska tämä kämänen nuhjus pääsisi moottoritiellä kovin kovaa. Ja niin kuin oli käynyt jo ilmi, häntä hävetti ajaa tällaista autoa. Mitä pikemmin he kuuluisuuteen pääsisivät sitä nopeammin hän saisi menopelin, jota ei tarvinnut hävetä edes kuningaskunnan alueella. Niinpä nykyinen tie oli hyvin mutkainen ja kuhmurainen, sitä paitsi se oli oikotie maatilalle, jonne he olivat nyt matkalla.

Mies keskittyi ajamiseen, koska joutui ajoittain väistämään isompia asvaltilla olevia lommoja. Eihän hän halunnut matkan tyrehtyvän heti siihen, että rengas puhkeaisi tai he juuttuisivat kuoppaan. Nytkin hän väisti äkisti mutkan takaa ilmestyvän suuren kuopan ja käänsi nopeasti oikealle. Tämän käännöksen jälkeen onneksi tie hiukan tasoittui, joten hänkin pystyi kiinnittämään huomionsa muualle.

Hän muisti, ettei ollut syönyt aamulla mitään kunnolla, ja hänen vatsansa huusi ruokaa. Onneksi hän oli kuitenkin edellisenä päivänä ostanut itselleen täytetyn patongin pienestä kahvilasta. Se oli ollut tarpeeksi halpa hänen makuunsa ja kelpasi ihan loistavasti matkaevääksi. Ben kaivoi oikealle puolelle asettamastaan repusta paperiin käärityn paketin, kuori sen auki ja alkoi mussuttaa suuhunsa. Että pitkät matkat oli tylsiä ajaa tylsällä autolla...

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro oli juuri aikeissa tönäistä Akin irti itsestään, nukkuipa tämä tai ei, kun basisti päätti, että olisi hyvä idea valua uinumaan hänen syliinsä. Sen lisäksi Aki keksi vielä kiertää käsivartensa hänen lantionsa ympärille. Se sai luonnollisestikin Kazun jännittymään kuin viulunkieli. Kuka muka tekee tuollaista unissaan? Miksi minun pitää saada vierustoverikseni se maailman ainoa heteropoika, jolla on tapana halailla toisia miehiä nukkuessaan? Mitä pahaa minä muka olen tehnyt ansaitakseni tämän?

Koska huonon tuurin ja kohtalon syyttäminen ei ollut erityisen palkitsevaa, Kazuhiro päätyi pian kohdistamaan ärtymyksensä Benjiroon. Juuri managerin puutteellisten ajotaitojen syytä oli, että hän oli saanut Akin syliinsä - kirjaimellisesti. Miten ihmeessä Benjiro oli oikein onnistunut saamaan ajokortin tuollaisilla ajotaidoilla? Oliko tämän ajokokeen valvoja ollut kolmen promillen humalassa vai mistä oli ollut kyse? Ja miksi he edes köryyttelivät pitkin jotain kuoppaista kärrypolkua? Eikö sille kovan onnen maatilalle muka vienyt yhtään parempikuntoista tietä? Jos Benjiro kohta toteaa, että olemme eksyksissä, kuristan hänet.

Aki tiukensi äkisti aavistuksen verran otettaan hänen lantionsa ympäriltä, jolloin Kazuhiro tiedosti jälleen basistin käsien sijainnin. Valitettavasti tiukentuva ote herätti myös vähemmän negatiivisia mutta juuri siksi niin kovin ei-toivottuja tuntemuksia. Rumpali manasi mielessään sitä, että hänen piti sattua nauttimaan vahvoista käsivarsista lantionsa ympärillä. Varsinkin silloin, kun häntä naitiin. Hän ei todellakaan olisi pannut pahakseen, jos Aki olisi päättänyt pitää hänestä tuolla tavalla kiinni, kun he molemmat olisivat alasti ja...

Voi helvetti sentään! Nyt hän jo fantasioi basistista keskellä kirkasta päivää samassa bussissa kolmen muun bänditoverin ja ajotaidottoman managerin kanssa. Oli tarpeeksi paha, että hän oli nähnyt Akista pari kertaa vähemmän siveää unta kotonaan ollessaan. Tämä tilanne meni jo enemmän kuin vähän yli hänen sietokykynsä, mistä kertoi se, että hän harkitsi nyt paitsi Benjiron myös kaikkien bänditoveriensa murhaamista ihan vain siksi, ettei maailmaan jäisi ketään todistamaan tätä häpeällistä hetkeä. Erityisen tuskallisen kuoleman hän oli luonnollisesti varannut Akille.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Hikan ilme kirkastui iloiseksi kuullessaan myöntävän vastauksen. "Olen ihan varma, että he pitävät. Äitini on pitänyt melkein kaikista poikaystävistäni, eikä isänikään yleensä ole mitenkään vaikea pähkinä purtavaksi. Kunhan jää on rikottu, hän on todella mukava. Sitä paitsi se, että olemme seurustelleet näin kauan, on merkki siitä, että todella rakastan sinua. Suurin osa entisistä suhteistani jäi aika lyhyiksi."

Lämmin aalto kulki Shoun lävitse, kun hän kuuli Hikan kertovan rakastavansa häntä. Toisen sanat todella rauhoittivat hänet ja tekivät hyvin onnellisiksi. Vaikka he jakoivat rakkaudentunnustuksia melkein joka päivä, tämänkertaiset Hikan sanat upputuivat häneen syvälle. Tällä kertaa hänestä todellakin tuntui siltä, että heille tulisi eroa tuskin koskaan. Shou pelkäsi aina suhteidensa alussa toisen menettämistä, siksi hän eteni varoen ja rauhallisesti niin kauan kunnes oli todella varma suhteen kestosta.

Shou hymyili poikaystävälleen. Hänen silmänsä kiilsivät onnesta ja rakkaudesta toista kohtaan. Hän tunsi vahvoja tunteita Hikaa kohtaan ja jokin hänen sisimmässään tiesi, että toinen oli se oikea hänelle. Se mitä hän oli etsinyt jo jonkin aikaa. Toisille etsiminen kesti puoli ikuisuutta, mutta hän oli löytänyt etsimänsä hyvin nopeasti.

Ykköskitaristi kääntyi kunnolla Hikaa kohden ja otti tämän hellään ja lujittuneeseen syleilyynsä. "Minäkin rakastan sinua hyvin paljon. Ehkä vanhempasi tulevat huomaamaan sen ensi lauantaina", Shou kuiskasi toisen korvaan lempeästi, niin ettei kukaan muu kuin Hika kuullut sitä.

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Hänen sanansa näyttivät tosiaan rauhoittavan Shouta. Ja ehkä jopa vähän enemmänkin kuin vain rauhoittavan. Ellei Hika aivan erehtynyt, Shou katseli häntä vielä hieman rakastuneemmin kuin tavallisesti. Hänen sanansa olivat tainneet liikuttaa ykköskitaristia enemmän kuin hän oli osannut arvata ne lausuessaan. Toisaalta niinhän vilpittömimmät ja tärkeimmät sanat yleensä lausuttiin: suunnittelematta, melkein kuin vahingossa. Spontaani rakkaudentunnustus oli se kaikkein ihanin tapa kertoa, että välitti.

Shou kääntyi kokonaan hänen puoleensa ja veti hänet hellästi käsivarsiensa suojaan. Hika suli rakastavaan syleilyyn kuin jäätelö auringossa. Oliko näin upea suhde mahdollinen? Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tällaisen ylimaallisen onnen? Monet ihmiset kuluttivat koko elämänsä rakkautta etsien, kunnes joutuivat vanhoina luovuttamaan ja toteamaan, että kaikki heidän ponnistelunsa olivat olleet turhia. Sen sijaan Hika oli löytänyt Shoun alle kaksikymmenvuotiaana sen kummemmin etsimättä. Toinen oli vain astunut hänen elämäänsä, ja siitä kaikki oli sitten lähtenyt kulkemaan oikeaan suuntaan kuin itsestään. Kuinka sellainen saattoi olla mahdollista?

"Minäkin rakastan sinua hyvin paljon. Ehkä vanhempasi tulevat huomaamaan sen ensi lauantaina", Shou kuiskasi pehmeästi hänen korvaansa. Hika ei osannut kuin hymyillä tyhmästi, niin kertakaikkisen onnellinen hän sillä hetkellä oli. Elämä oli kovin ihmeellistä ja arvaamatonta mutta juuri siksi niin ihanaa. Kunpa tämä hetki voisi jatkua ikuisesti...

[OtakuCroco]

Benjiro Nomishi

Patonki hupeni aikuisen miehen vatsaan nopeasti eikä jäljelle jäänyt kuin tahmainen ja majoneesinen paperinpala, jonka Ben heitti ikkunasta ulos. Maailma tuskin siihen kuolisi, jos luonnossa olisi vain yksi roska lisää. Benjiro nuoli majoneesitahrat sormenpäistään ja sulki sitten ikkunan. Miksi ihmeessä ihmisten piti tunkea täytteeksi majoneesia? Se oli varmaankin maailman ihraisin mauste minkä hän tiesi. Tässä tapauksessa hänen oli pakko syödä majoneesinen patonki välttääkseen näläntunteen, joka varmasti palaisi jonkin ajan kuluttua. Tämän nuhjuisen tienposkessa tuskin tulisi vastaan mitään pikku ruokaputiikkia.

Täytyi siis odottaa, kunnes pääsisi perille. Siksi Ben painoi kaasun kunnolla pohjaan suoralla tiellä ja antoi minibussin mennä niin kovaa kuin se vain pystyi pääsemään. Mitä pieni ylinopeus haittoi? Pollareita täällä päin tuskin tulisi näkemään. Jonkin pitkän tuntuisen ajan kuluttua Ben vilkaisi rannekelloaan ja totesi matkan kestäneet jo vähän yli tunnin. Kylläpä aika meni nopeasti, vaikka hän katsoi vain edessä näkyvää tietä. Kartankin mukaan he eivät olleet kaukana maatilasta, joten enää ei menisi kauaa. Kuhmuisen oikoreitin valitseminen oli sittenkin ollut oikea teko. No, milloinkahan hän muka oli päätöksissään ja suunnitelmissaan epäonnistunut? Ei koskaan, eikä pieniä sattumuksia laskettu mukaan.

Hetken kuluttua näkyviin ilmestyi pienehkö kylä, jossa näytti olevan juhlavalmistelut kesken. Jos Ben oikein muisti, täällä pidettiin joka vuosi jonkinlaiset sadonkorjuunjuhlat, joihin hekin pääsisivät osallistumaan. Ehkä hän löytäisi juhlista myös jotain hyödyllistä itselleen. Ajaessaan kylän läpi ja katsoessaan koristeiden asetteluja, hänelle tuli ennemminkin teemaksi mieleen joku festivaali. Sadonkorjuun festivaalit? Ei kuulostanut kovin pahalta.

Vielä hetken joutui ajamaan kylästä päästyä pientä kapeaa soratietä ennen kuin he olivat perillä. Maatila oli todellakin tilava, ties kuinka monta hehtaaria pinta-alaltaan. Näkyi sekä lehmiä että hevosia, itse talon pihan edessä hääri tusinan verran kanoja. Paikka oli jotenkin rupsahtaneen näköinen, ilmankos tilanomistaja kaipasi apua korjauksissa ja oli valmis maksamaan avunsaannista. Täällä ei edes voisi Niyalta loppua tekeminen kesken, tämän olisi turha tulla valittamaan, ettei olisi mitään tekemistä. Voi kyllä, täällä oli paljonkin tekemistä. Bändiläiset saisivat raataa oikein kunnolla puhtaan rahan eteen. Ai entäpä Ben? Hän ei tullut tänne raatamaan vaan keräämään kahisevaa tuohta.

Manageri pysäytti minibussin talon eteen ja veti käsijarrun päälle. Sitten hän nousi autosta tervehtimään tilanomistajaa, joka oli tullut sisältä heitä vastaan. Ben kätteli lyhyttä ja keski-ikäistä laihahkoa miestä ja esitteli itsensä. Vanhus näytti olevan mielissään heidän tulostaan ja aikoi heti johdattaa heidät ensin kahden hengen makuuhuoneisiin.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Harvinaista kyllä, Kazuhiro ei sillä hetkellä tiennyt, mitä tehdä. Hän oli samaan aikaan sekä uskomattoman vihainen että epämääräisesti hyvillään tilanteesta. Akin käsivarsien ote hänen lantionsa ympärillä synnytti hänen mielesssään tutun halun heittäytyä täysin toisen armoille, mutta hän vastusti sitä parhaansa mukaan. Basistin silmille ei kannattanut paljastaa heikompaa ja pehmeämpää puolta, tai lopputulos olisi katastrofaalinen. Hän oli aivan varma, että toinen halveksisi häntä ikuisesti, jos näkisi, millaisia tunteita hän sisällään kantoi.

Ainoa, millä Kazuhiro saattoi lohduttautua, oli se seikka, ettei hän sentään ollut fyysisesti kiihottunut. Vaikka hänen mielessään purjehtikin erilaisia häiritseviä visioita, ne eivät juuri näkyneet hänen kehonkielessään. Hyvä itsehillintä oli arvokas ominaisuus, sen Kazu oli todennut jo monta kertaa aiemminkin. Ties mistä kaaoksesta hän olisi löytänyt itsensä, jos ei olisi omistanut niin hyvää itsehillintää kuin omisti. Tosin oli hänenkin itsehillinnässään yhä kehittämisen varaa. Jos hänen itsehillintänsä olisi ollut niin täydellinen kuin hän olisi toivonut sen olevan, hän olisi päässyt Akista yli jo ajat sitten eikä nyt tuntisi heikotusta vain sen vuoksi, että tämä oli sattunut unissaan kietaisemaan käsivartensa hänen lantionsa ympäri.

Unohtaakseen tukalan tilanteensa Kazuhiro katsahti ulos auton sivuikkunasta. He näyttivät parhaillaan ajavan jonkin pienehkön kylän läpi, jossa kävi kova kuhina. Ihmiset säntäilivät touhukkaasti ympäriinsä kuka mitäkin kantaen ja ripustelivat maanviljelysaiheisia koristeita pitkin kylänraittiaan. Ilmeisesti tekeillä oli jonkinlainen sadonkorjuujuhla. Kazu oli toki kuullut sellaisia järjestettävän maaseudulla mutta ei kaupunkilaislapsena ollut koskaan osallistunut sellaiseen. Todennäköisesti hän ei kuitenkaan ollut jäänyt paljostakaan paitsi, sillä hän ei yleisesti ottaen erityisemmin pitänyt melusta ja väentungoksesta.