Kirjoittaja Nightingale » 12.11.2013 00:46
Hirotaka Yoshida
"Sata kilometriä, viisisataa metriä ja kuusikymmentä senttimetriä. Parisentuntia. En tiedä ja ei varmaankaan. Ja en usko", Ben vastasi lyhyesti Niyan kysymyksiin. Manageria ei äänensävystä päätellen mitenkään erityisesti kiinnostanut käydä small-talkia Darretten keulakuvan kanssa. Benin seuraavat sanat vahvistivat tämän olettamuksen, sillä mies tokaisi: "Jos sattuu olemaan tylsää, laita vaikka napit korville. Nykyään kaikilla nuorilla on jonkinlainen soitin laukunpohjalla, joten viihdytä itseäsi vaikka sillä."
"En mä haluu. Musiikin kuuntelu on ihan tylsää", Niya protestoi. Hika tiesi laulajan äänensävyn perusteella, että tällä oli suu tyytymättömästi mutrussa, sillä hän oli nähnyt lukemattomia kertoja vastaavissa tilanteissa, kuinka kyseinen ilme ilmaantui nuorimmaisen kasvoille. Ei se kylläkään häntä ärsyttänyt, sillä hänen puolestaan Niya sai olla ajoittain vähän lapsellinen, jos haluaisi. Kyllä vokalisti vielä varttuisi. Tämä ehtisi olla aikuinen koko loppuelämän ajan, joten ei tällä ollut mitään syytä kiirehtiä jättämään lapsuutta taakse. Pikemminkin nuoruusvuosista kannatti ottaa kaikki irti, sillä ne eivät palaisi enää koskaan.
Hikan huomio kiinnittyi äkisti Niyan sijaan Shouhun, kun ykköskitaristi puristi hänen sormiaan kevyesti. Sen tuntiessaan Hika käänsi katseensa poikaystävänsä hymyileviin kasvoihin ja vastasi iloisesti hymyyn. Ikään kuin palkkioksi suomastaan huomiosta hän sai lempeän suukon huulilleen, mikä sai hänen hymynsä levenemään entisestään. Hika rakasti Shoun tapaa jakaa pieniä, helliä huomionosoituksia ilman mitään erityistä syytä. Tyytyväisenä kakkoskitaristi nojautui tiiviimmin vasten rakastaan ja laski päänsä tämän olkapäälle.
Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen Hikan mieleen muistui äkisti asia, joka hänen oli pitänyt ottaa puheeksi jo muutaman päivän ajan. Ei sillä, että kyseessä olisi ollut jotenkin vastenmielinen puheenaihe, ei toki. Hän oli vain yksinkertaisesti unohtanut, kun oli ollut niin paljon puuhaa. Viime viikko oli ollut varsin hektinen töissä, ja lisäksi oli pitänyt pakata tätä maaseutureissua varten. Koska Hikalla oli paha tapa hukata kaikki tavaransa, pakkaaminen oli vienyt yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Totta puhuen hän ei ollut ollut aivan valmis vielä silloin, kun häntä tultiin hakemaan. Onneksi Shou ei kuitenkaan ollut pahastunut vaan oli vain ystävällisesti tarjoutunut auttamaan häntä, jotta he pääsisivät nopeammin jatkamaan matkaa.
"Shou?" Hika lausahti pehmeästi. Saatuaan poikaystävänsä huomion hän sanoi: "Tuli mieleen, että sinä et ole vieläkään tavannut vanhempiani, vaikka olemme seurustelleet jo useamman kuukauden. Äiti on sanonut jo vaikka kuinka monta kertaa, että haluaisi palavasti nähdä sinut, ja viime viikolla isäkin tokaisi, että voisit käydä näyttäytymässä. Hän vitsaili tapansa mukaan 'tarkastavansa' sinut, niin kuin hänellä on tapana sanoa, kun tuon poikaystäväni ensimmäistä kertaa käymään. Ei hän kuitenkaan ole mitenkään hankala, kunhan vain pilailee, eli älä huolehdi siitä. Haluaisitko siis tulla vaikka ensi viikon lauantaina lounaalle vanhempieni luokse?"
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.