The Morning After

[Nightingale]

Sabal

"Miksi ihmeessä sinä kitkit rikkaruohoja?" Ajay kysyi toista kulmaansa kohottaen. Sabal kohautti olkapäitään. "Halusin tehdä jotain hyödyllistä. En ole hyvä olemaan toimeton." Vastaus oli puolitotuus, mutta sille ei nyt mahtanut mitään. Hän ei oikein voinut mennä sanomaan, että oli tarvinnut eilen muuta ajateltavaa ystävänsä suuteluyrityksen jälkeen.

"Paljon paremmin. Pidän kantosidettä vielä muutaman päivän ja sitten pärjään jo ilman sitä. Toki pitää vähän varoa, ettei joudu käyttämään sitä", Ajay vastasi olkapään kuntoa koskevaan kysymykseen. Sabal hymyili. "Se on mukava kuulla."

Sabal oli luvannut olla parempi ystävä Ajaylle, ja yksi osa sitä oli pitää huolta sekä tämän henkisestä että fyysisesti terveydestä. Siksi hän lisäsi: "En kuitenkaan ole päästämässä sinua osallistumaan taisteluihin, ennen kuin se on parantunut täysin." Sabal ei ollut varma, olisiko Ajay edes saanut päähänsä tehdä moista, mutta hän halusi tehdä asian varmuuden vuoksi selväksi. Hän ei antaisi ystävänsä leikkiä terveydellään.

Ajay lusikoi loput puurosta suuhunsa ja laski sitten kulhon lusikan kera pöydälle. Sabal otti vielä muutaman lusikallisen omasta annoksestaan mutta antoi sitten olla. Hän oli herännyt nälkäisenä, mutta sittemmin ruokahalu oli kaikonnut. Onneksi hän oli toiminut kokkina eikä Ajay. Jos nuorempi nimittäin olisi valmistanut puuron, häntä olisi hävettänyt jättää puolet annoksesta syömättä ja hän olisi luultavimmin pakottautunut syömään kaiken. Tässä tapauksessa hän saattoi kuitenkin suuremmitta tunnontuskitta nirsoilla aamiaisen suhteen.

Sabal nousi ylös ja vei sekä omat astiansa että Ajay astiat hellan lähelle. "Voin tiskata, kun kerran tein näin ala-arvoisen aamiaisen", hän ilmoitti. Hän naurahti osoittaakseen, ettei ollut tosissaan häpeissään puuron laadun takia, mutta naurahdus tuli hieman väkinäisesti ulos. "Käyn hakemassa vettä", hän jatkoi, otti kaapista puhtaan kattilan ja lähti sanojensa mukaisesti noutamaan siihen vettä pihakaivosta. Mielessään hän kirosi epäluontevaa käytöstään.

Saatuaan kattilan täyteen vettä hän palasi sisälle ja laittoi sen hellalle. Tulipesässä paloi yhä iloinen valkea, joten veden lämpenemisessä ei pitäisi mennä kovin kauaa. "Minun täytynee palata Banapuriin tänään. Aiotko sinä jäädä tänne vai lähdetkö mukaan?" hän kysyi Ajayn puoleen kääntyen. "Ymmärrän kyllä, jos tarvitset vielä omaa aikaa ja rauhaa", hän lisäsi tehdäkseen selväksi, että olisi okei, jos nuorempi tahtoisi pysyä vanhempiensa kotitilalla Banapurin hulinaan palaamiseen sijaan.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"Se on mukava kuulla", vanhempi mies vastasi hymyillen. "En kuitenkaan ole päästämässä sinua osallistumaan taisteluihin, ennen kuin se on parantunut täysin", Sabal jatkoi heti perään. Ajay näytti pettynyttä naamaa. Hän oli juuri aikeissa kysyä Kultaisen Polun johtajalta pääsemistä mukaan tuleviin taisteluihin. Perhanan olkapää, parani liian hitaasti! Hänhän voisi sniikata vaivihkaa mukaan johonkin autoon Sabalin huomaamatta, tosin tämä tuskin ottaisi sitä kovin hyvällä. Periaatteessahan se olisi hänen oma valintansa, hänhän kun ei ollut täysin Sabalin komennuksen alaisena.

Sabal jätti oman puuronsa kesken, nousi ylös ja keräsi heidän molempien astiat vieden ne sitten hellan lähelle. "Voin tiskata, kun kerran tein näin ala-arvoisen aamiaisen", Sabal sanoi ja naurahti jotenkin kuivasti. "Käyn hakemassa vettä", vanhempi mies ilmoitti sitten ja lähti hakemaan pihakaivosta vettä. Palattuaan kattila täynnä vettä Sabal laittoi astian liedelle kuumenemaan. Ajay oli edelleen sitä mieltä, että kotitalousasiat hoituivat täällä Kyratissa liian alkeellisesti verrattuna Yhdysvaltoihin. Siellä sentään oli ollut tiskikoneet.

Ajay nousi itsekin ylös ja asteli vanhemman miehen seuraksi keittiön puolelle. Tuntui hassulta antaa Sabalin tehdä kaikki siivoamiset hänen puolestaan, vaikka oli melkein vieraana hänen talossaan. "Minun täytynee palata Banapuriin tänään. Aiotko sinä jäädä tänne vai lähdetkö mukaan? Ymmärrän kyllä, jos tarvitset vielä omaa aikaa ja rauhaa", Sabal kysyi kääntyen nuorempansa puoleen.

"Voisin lähteä mukaan. Enköhän ole saanut olla rauhassa ihan tarpeeksi", Ajay vastasi. Sitä paitsi oli kätevämpää lähteä samalla kyydillä. Banapuriin kestäisi ajaa sen kolme tuntia, joten heillä molemmilla olisi ainakin seuraa toisistaan. Tosin Sabal oli sen verran nihkeä tänä aamuna, että tästä tuskin olisi niitä näitä asioita höpöttäväksi juttumieheksi. Vanhempi saisi luvan kestää häntä automatkan ajan.

Ajay kuitenkin pohti seuraavaksi, miten kehtaisi kohtaa Amitan. Hän oli suuttunut tälle ja näyttänyt vielä, mikä hänen mielensä heikkous oli. Amita saattaisi käyttää sitä hyväkseen jossain vaiheessa, niin juonitteleva muija tämä oli. Mutta se olisi sitten sen ajan murhe. Amitan puheet yleensäkin menivät häneltä ohi korvien eikä häntä yleisesti ottaen kiinnostanut, mitä tällä oli ikinä sanottavanaan.

[Nightingale]

Sabal

"Voisin lähteä mukaan. Enköhän ole saanut olla rauhassa ihan tarpeeksi", Ajay vastasi. "Hyvä", Sabal vastasi nyökäten. Vaikka hän olisikin ymmärtänyt toisen tarpeen olla yksin, hän oli tyytyväinen, että tämä halusi lähteä hänen kanssaan samaa matkaa Banapuriin. Jos nuorempi olisi jäänyt vanhempiensa tilalle, hän olisi kantanut tästä huolta. Vaikka Ajay vaikutti nyt olevan paremmassa mielentilassa kuin aikaisemmin, ei voinut tietää, repsahtaisiko tämä uudestaan ryyppäämään hänen lähtönsä jälkeen.

Sen perusteella, mitä Ajay oli eilen kertonut elämästään Amerikassa, nuoremmalla tuntui olevan hankaluuksia kohtuullisen alkoholinkäytön suhteen. Sabal aikoikin pitää jatkossa silmällä ystäväänsä. Tämä oli aivan liian nuori alkoholisoitumaan. Muutenkin elämän tuhlaaminen pelkkään pullojen kallisteluun oli Sabalista erittäin typerää. Ihmiselämä oli lahja, eikä sitä sopinut käyttää johonkin niin tyhjänpäiväiseen kuin viinan kittaaminen.

Kattilassa oleva vesi oli lämmennyt riittävästi, joten Sabal nosti kattilan pois hellalta, laittoi astiat sinne ja ryhtyi tiskaamaan. Hän oli tiskannut koko elämänsä käsipelillä, joten se sujui häneltä ripeästi. Sitä paitsi tiskattavana oli vain kaksi kulhoa, kaksi lusikkaa ja kauha. Kun ne oli hoidettu, Sabal kaatoi kuuman veden puurokattilaan ja hankasi senkin puhtaaksi. Sitten hän nosti kulhot, lusikat ja kauhan kuivumaan astiakaappiin, käväisi pihalla kaatamassa tiskiveden pois ja asetti myös kattilat kuivamaan.

"Oletko valmis lähtemään vai onko sinulla vielä jotain tehtävää?" Sabal kysyi Ajaylta kuivatessaan käsiään keittiöpyyhkeeseen. Hänen puolestaan he olivat valmiita lähtemään, mutta kenties Ajayn pitäisi pakata tavaroita tai jotain vastaavaa. Tosin nuorempi olisi hyvin voinut tehdä sen sillä aikaa, kun hän tiskasi, mutta jostain syystä tämä vaikutti halunneen pitää hänelle seuraa tiskaamisen ajan. Ilmeisesti Ajay tunsi olonsa kotoisaksi hänen kanssaan, mikä oli tietysti mukavaa. Harmi vain, että hän ei tällä hetkellä ollut niin hyvää seuraa kuin yleensä.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Sabal vaikutti tyytyväiseltä siihen, että Ajay lähtisi tämän matkassa Banapuriin. Ainakaan vanhemman miehen ei tarvitsisi katsoa hänen peräänsä, mikä oli ajatuksenkin tasolla hiukan noloa. Ajay oli aikuinen mies ja osasi kyllä pitää huolen itsestään. Sabal ei sanonut enää mitään vaan ryhtyi tottunein ottein tiskaamaan, mikä kävi varsin nopeasti, sillä tiskattavaa oli vain muutama astia. Tiskauksen jälkeen vanhempi mies kävi heittämässä pesuveden ulos.

"Oletko valmis lähtemään vai onko sinulla vielä jotain tehtävää?" Sabal kysyi. "Olen valmis. Suurin osa tavaroistani jäi Banapuriin, joten minun ei tarvitse pakatakaan", Ajay vastasi. Hän tosiaan oli lähtenyt sen verran kiireessä, ettei ollut silloin ajatellutkaan tavaroidensa mukaan ottamista.

"Voidaan siis lähteä vaikka heti", Ajay totesi seuraavaksi ja kohdisti askeleensa kohti ulko-ovea. Sabalillakaan oli tuskin mitään, mikä estäisi tätä heti lähtemästä. Kotitilan pihalla oli nyt kaksi autoa, mutta nuorempi mies ajatteli heidän ajavan yhdellä autolla. Sabal luutavasti olisi kuskina, sillä tällä oli kaksi kättä vapaana, toisin kuin hänellä. Toinen auto saattoi jäädä siis odottamaan jotain toista kertaa. Jos hän liikkuisi jalan lähistöllä ja haluaisi poiketa vanhempiensa kotitilalla, pihalla oli ainakin auto odottamassa lähtöä varten. Ajay siis istuutui Sabalin auton pelkääjän paikalle ja sulki oven.

[Nightingale]

Sabal

"Olen valmis. Suurin osa tavaroistani jäi Banapuriin, joten minun ei tarvitse pakatakaan. Voidaan siis lähteä vaikka heti", Ajay vastasi. Sabal nyökkäsi. "Tehdään niin. Mitä pikemmin lähdemme paluumatkalle, sitä aikaisemmin olemme perillä ja sitä enemmän ehdimme vielä tänään tehdä Banapurissa."

Sabal halusi palata mahdollisimman pian Banapuriin myös Amitan takia, mutta siitä hän ei viitsinyt nuoremmalle sanoa johtuen tämän ja Amitan välillä tapahtuneesta välikohtauksesta. Sitä paitsi eiköhän Ajay jo valmiiksi tiennyt varsin hyvin, kuinka epäluuloisesti hän suhtautui naiseen. Nyt hänen epäluulonsa olivat vahvistuneet entisestään. Jos Amita oli niin epätoivoinen, että yritti viekoitella Ajayn puolelleen naisellisilla avuillaan, kuka tiesi, mitä muuta tämä oli valmis tekemään syrjäyttääkseen hänet Kultaisen Polun johdosta. Olikin syytä pitää naista tiukasti silmällä, jotta tämä ei pääsisi yllättämään häntä juonillaan.

Sen enempää aikaa tuhlaamatta Ajay asteli ulko-ovelle ja siitä pihalle. Sabal seurasi ystäväänsä ja sulki ulko-oven perässään. Hän ei todellakaan halunnut, että kukaan saisi päähänsä ryöstää Ajayn kodin. Vaikka nuorempi mies oli jokseenkin kansallissankarin asemassa tätä nykyä, aina oli niitä, jotka eivät kunnioittaneet ketään eivätkä mitään.

Sabal oli aikeissa ehdottaa, että he menisivät molemmat hänen autollaan, koska hänellä oli ystävästään poiketen kaksi kättä käytössään. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä sitä, sillä Ajay suuntasi oma-aloitteisesti hänen kulkuneuvolleen. Ilmeisesti tämä oli ajatellut samoin kuin hän. Ajay asettui pelkääjänpaikalle ja Sabal puolestaan kuskin penkille. Kiinnitettyään turvavyönsä vanhempi mies käynnisti auton, ja niin paluumatka Banapuriin saattoi alkaa.