Sabal
"Miksi ihmeessä sinä kitkit rikkaruohoja?" Ajay kysyi toista kulmaansa kohottaen. Sabal kohautti olkapäitään. "Halusin tehdä jotain hyödyllistä. En ole hyvä olemaan toimeton." Vastaus oli puolitotuus, mutta sille ei nyt mahtanut mitään. Hän ei oikein voinut mennä sanomaan, että oli tarvinnut eilen muuta ajateltavaa ystävänsä suuteluyrityksen jälkeen.
"Paljon paremmin. Pidän kantosidettä vielä muutaman päivän ja sitten pärjään jo ilman sitä. Toki pitää vähän varoa, ettei joudu käyttämään sitä", Ajay vastasi olkapään kuntoa koskevaan kysymykseen. Sabal hymyili. "Se on mukava kuulla."
Sabal oli luvannut olla parempi ystävä Ajaylle, ja yksi osa sitä oli pitää huolta sekä tämän henkisestä että fyysisesti terveydestä. Siksi hän lisäsi: "En kuitenkaan ole päästämässä sinua osallistumaan taisteluihin, ennen kuin se on parantunut täysin." Sabal ei ollut varma, olisiko Ajay edes saanut päähänsä tehdä moista, mutta hän halusi tehdä asian varmuuden vuoksi selväksi. Hän ei antaisi ystävänsä leikkiä terveydellään.
Ajay lusikoi loput puurosta suuhunsa ja laski sitten kulhon lusikan kera pöydälle. Sabal otti vielä muutaman lusikallisen omasta annoksestaan mutta antoi sitten olla. Hän oli herännyt nälkäisenä, mutta sittemmin ruokahalu oli kaikonnut. Onneksi hän oli toiminut kokkina eikä Ajay. Jos nuorempi nimittäin olisi valmistanut puuron, häntä olisi hävettänyt jättää puolet annoksesta syömättä ja hän olisi luultavimmin pakottautunut syömään kaiken. Tässä tapauksessa hän saattoi kuitenkin suuremmitta tunnontuskitta nirsoilla aamiaisen suhteen.
Sabal nousi ylös ja vei sekä omat astiansa että Ajay astiat hellan lähelle. "Voin tiskata, kun kerran tein näin ala-arvoisen aamiaisen", hän ilmoitti. Hän naurahti osoittaakseen, ettei ollut tosissaan häpeissään puuron laadun takia, mutta naurahdus tuli hieman väkinäisesti ulos. "Käyn hakemassa vettä", hän jatkoi, otti kaapista puhtaan kattilan ja lähti sanojensa mukaisesti noutamaan siihen vettä pihakaivosta. Mielessään hän kirosi epäluontevaa käytöstään.
Saatuaan kattilan täyteen vettä hän palasi sisälle ja laittoi sen hellalle. Tulipesässä paloi yhä iloinen valkea, joten veden lämpenemisessä ei pitäisi mennä kovin kauaa. "Minun täytynee palata Banapuriin tänään. Aiotko sinä jäädä tänne vai lähdetkö mukaan?" hän kysyi Ajayn puoleen kääntyen. "Ymmärrän kyllä, jos tarvitset vielä omaa aikaa ja rauhaa", hän lisäsi tehdäkseen selväksi, että olisi okei, jos nuorempi tahtoisi pysyä vanhempiensa kotitilalla Banapurin hulinaan palaamiseen sijaan.
