Kirjoittaja Nightingale » 25.10.2015 00:52
Sabal
"Kuulostaa ihan hyvältä", Ajay vastasi. Vaikka toisen sanat olivat melkein välinpitämättömät, tämän ilme paljasti, että tämä oli mielissään hänen sanoistaan. Ilmeisesti Sabalin pitäisi myös vastaisuudessa tehdä selväksi, ettei hän pitänyt Ajayta tai tämän ystävyyttä itsestäänselvyytenä, vaikka siltä ehkä joskus saattoikin vaikuttaa. Hänellä oli paha tapa keskittyä Kultaiseen Polkuun kaiken muun kustannuksella, mukaan lukien ihmissuhteet.
Vaikka Sabal olisikin ollut kiinnostunut naisista, hän ei uskonut, että hän olisi naimisissa tai seurustelisi vakituisesti kenenkään kanssa. Hän oli omistanut elämänsä Kultaiselle Polulle. Nyt, kun Kyrat oli vihdoin uuden aamunkoiton kynnyksellä, hänen pitäisi kuitenkin miettiä, mitä elämällään tekisi. Toki hän voisi jatkossakin käyttää kaiken aikansa ja energiansa kotimaansa hyväksi, mutta hän ei ollut varma, takaisiko se tyydyttävän elämän. Hän ei halunnut joskus vanhana katua valintojaan.
Toisaalta hän ei kyllä keksinyt, mitä muutakaan elämällään tekisi kuin palvelisi Kyratia parhaansa mukaan. Hänellä ei ollut mitään muuta kuin alkeellinen peruskoulutus, ja hän oli aivan liian vanha palaamaan koulunpenkille. Perheen perustaminen oli luonnollisesti myös poissa pelistä, eikä hän suoraan sanottuna kyllä edes uskonut, että olisi mitenkään poikkeuksellisen hyvä vanhempi. Vaikka lapset olivat sinäänsä ihan mukavia, hän ei uskonut, että hänen kärsivällisyytensä riittäisi omien kaitsemiseen ja kasvattamiseen.
Kenties hänen olisi kuitenkin mahdollista löytää itselleen vakituinen kumppani, jos hän todella yrittäisi. Olisi mukavampi vanheta, jos rinnalla olisi joku, joka aidosti välittäisi hänestä. Hän oli muutenkin tympääntynyt jo ajat sitten irtoseksiin. Nuorempana oli tuntunut jännältä tulla pikaisesti pannuksi ladossa tai ottaa pimeyden turvin toiselta mieheltä suihin Banapurin laitamilla, mutta mitä vanhemmaksi hän oli tullut, sitä vähäisemmäksi moisten asioiden houkuttavuus oli käynyt. Nykyään hän etsikin itselleen seuraa vain silloin, kun oma käsi ei enää riittänyt tyydyttämään fyysisiä tarpeita.
Viimeisestä sellaisesta kerrasta oli nyt jo lähemmäs puoli vuotta aikaa. Vaikka Sabal ei enää harrastanutkaan säännöllisesti yhdenillanjuttuja, hän kyllä tiesi, mistä löytää muita kaltaisiaan miehiä tarpeen tullen. Hän osasi myös valita seksikumppaninsa niin, ettei hänen tarvinnut pelätä näiden myöhemmin lavertelevan tapahtuneesta. Tietysti sitä asiaa edisti myös se, että jos nämä avaisivat suunsa, myös näiden poikkeava seksuaalinen suuntautuminen paljastuisi. Niinpä Sabal olikin saattanut antautua nautinnon valtaan ilman kovin isoa huolta siitä, että hänen puuhansa paljastuisivat muille Kultaisen Polun jäsenille.
Silti hän ei ollut seksin jälkeen tuntenut oloaan kovinkaan tyytyväiseksi. Toki pakottava fyysinen tarve oli ollut poissa, ja hänen olonsa oli pakostakin orgasmin jälkeen ollut rennompi kuin ennen sitä. Henkisesti hänellä oli kuitenkin ollut lähinnä tyhjä olo. Seksi vailla minkäänlaista kiintymystä oli pelkkää lihallisille himoille antautumista, ja siksi pohjimmiltaan epätyydyttävää. He eivät olleet edes vaihtaneet nimiä, joskin hänen senkertainen kumppaninsa - ruskeahiuksinen mies, jolla oli kapeat viikset ja pieni leukaparta - oli hyvinkin saattanut tunnistaa hänet Kultaisen Polun johtajaksi.
"Jos haluat, voit joskus tulla luokseni syömään", Sabal tarjosi hetken mielijohteesta. "En ole kovin kaksinen kokki, mutta eivätköhän minun kokkaukseni sentään vatsan täytä. Nuudeliwokkiani joku on jopa joskus kehunut." Yksin asuminen oli pakottanut hänet oppimaan laittamaan ruokaa edes kohtuullisesti, mutta hyväksi kokiksi tuleminen olisi vaatinut enemmän aikaa ja vaivannäköä kuin mihin hänellä oli ollut Kultaiseen Polkuun liittymisensä jälkeen mahdollisuus.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.