Ambush

[Nightingale]

Sabal

"Kuulostaa ihan hyvältä", Ajay vastasi. Vaikka toisen sanat olivat melkein välinpitämättömät, tämän ilme paljasti, että tämä oli mielissään hänen sanoistaan. Ilmeisesti Sabalin pitäisi myös vastaisuudessa tehdä selväksi, ettei hän pitänyt Ajayta tai tämän ystävyyttä itsestäänselvyytenä, vaikka siltä ehkä joskus saattoikin vaikuttaa. Hänellä oli paha tapa keskittyä Kultaiseen Polkuun kaiken muun kustannuksella, mukaan lukien ihmissuhteet.

Vaikka Sabal olisikin ollut kiinnostunut naisista, hän ei uskonut, että hän olisi naimisissa tai seurustelisi vakituisesti kenenkään kanssa. Hän oli omistanut elämänsä Kultaiselle Polulle. Nyt, kun Kyrat oli vihdoin uuden aamunkoiton kynnyksellä, hänen pitäisi kuitenkin miettiä, mitä elämällään tekisi. Toki hän voisi jatkossakin käyttää kaiken aikansa ja energiansa kotimaansa hyväksi, mutta hän ei ollut varma, takaisiko se tyydyttävän elämän. Hän ei halunnut joskus vanhana katua valintojaan.

Toisaalta hän ei kyllä keksinyt, mitä muutakaan elämällään tekisi kuin palvelisi Kyratia parhaansa mukaan. Hänellä ei ollut mitään muuta kuin alkeellinen peruskoulutus, ja hän oli aivan liian vanha palaamaan koulunpenkille. Perheen perustaminen oli luonnollisesti myös poissa pelistä, eikä hän suoraan sanottuna kyllä edes uskonut, että olisi mitenkään poikkeuksellisen hyvä vanhempi. Vaikka lapset olivat sinäänsä ihan mukavia, hän ei uskonut, että hänen kärsivällisyytensä riittäisi omien kaitsemiseen ja kasvattamiseen.

Kenties hänen olisi kuitenkin mahdollista löytää itselleen vakituinen kumppani, jos hän todella yrittäisi. Olisi mukavampi vanheta, jos rinnalla olisi joku, joka aidosti välittäisi hänestä. Hän oli muutenkin tympääntynyt jo ajat sitten irtoseksiin. Nuorempana oli tuntunut jännältä tulla pikaisesti pannuksi ladossa tai ottaa pimeyden turvin toiselta mieheltä suihin Banapurin laitamilla, mutta mitä vanhemmaksi hän oli tullut, sitä vähäisemmäksi moisten asioiden houkuttavuus oli käynyt. Nykyään hän etsikin itselleen seuraa vain silloin, kun oma käsi ei enää riittänyt tyydyttämään fyysisiä tarpeita.

Viimeisestä sellaisesta kerrasta oli nyt jo lähemmäs puoli vuotta aikaa. Vaikka Sabal ei enää harrastanutkaan säännöllisesti yhdenillanjuttuja, hän kyllä tiesi, mistä löytää muita kaltaisiaan miehiä tarpeen tullen. Hän osasi myös valita seksikumppaninsa niin, ettei hänen tarvinnut pelätä näiden myöhemmin lavertelevan tapahtuneesta. Tietysti sitä asiaa edisti myös se, että jos nämä avaisivat suunsa, myös näiden poikkeava seksuaalinen suuntautuminen paljastuisi. Niinpä Sabal olikin saattanut antautua nautinnon valtaan ilman kovin isoa huolta siitä, että hänen puuhansa paljastuisivat muille Kultaisen Polun jäsenille.

Silti hän ei ollut seksin jälkeen tuntenut oloaan kovinkaan tyytyväiseksi. Toki pakottava fyysinen tarve oli ollut poissa, ja hänen olonsa oli pakostakin orgasmin jälkeen ollut rennompi kuin ennen sitä. Henkisesti hänellä oli kuitenkin ollut lähinnä tyhjä olo. Seksi vailla minkäänlaista kiintymystä oli pelkkää lihallisille himoille antautumista, ja siksi pohjimmiltaan epätyydyttävää. He eivät olleet edes vaihtaneet nimiä, joskin hänen senkertainen kumppaninsa - ruskeahiuksinen mies, jolla oli kapeat viikset ja pieni leukaparta - oli hyvinkin saattanut tunnistaa hänet Kultaisen Polun johtajaksi.

"Jos haluat, voit joskus tulla luokseni syömään", Sabal tarjosi hetken mielijohteesta. "En ole kovin kaksinen kokki, mutta eivätköhän minun kokkaukseni sentään vatsan täytä. Nuudeliwokkiani joku on jopa joskus kehunut." Yksin asuminen oli pakottanut hänet oppimaan laittamaan ruokaa edes kohtuullisesti, mutta hyväksi kokiksi tuleminen olisi vaatinut enemmän aikaa ja vaivannäköä kuin mihin hänellä oli ollut Kultaiseen Polkuun liittymisensä jälkeen mahdollisuus.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Jos Ajay olisi palannut kaiken Kyratissa tapahtuneen jälkeen takaisin Yhdysvaltoihin, hän olisi luultavasti ennen pitkää ajautunut vanhoihin tapoihinsa. Hän olisi taas etsinyt ne samat piirit, joissa oli pyörinyt ja sekstaillut milloin kenenkin kanssa. Mutta kuten hän aiemmin oli mielessään todennut, Amerikalla ei ollut enää mitään tarjottavaa hänelle. Hän oli saanut viimeinkin kuulla syntyperästään, minne hän kuului. Sekään ei kylläkään ollut mikään unelmatapaus, mutta parempi vaihtoehto kuin olisi ajelehtinut tyhjyydessä. Ajay ei vieläkään oikein tiennyt mitä tahtoi elämältään, tahtoiko mitään.

"Jos haluat, voit joskus tulla luokseni syömään", Sabal ehdotti yllättäen. Ajay kääntyi katsomaan vanhempaa miestä yllättyneenä. "En ole kovin kaksinen kokki, mutta eivätköhän minun kokkaukseni sentään vatsan täytä. Nuudeliwokkiani joku on jopa joskus kehunut", Kultaisen Polun johtaja jatkoi.

"J-joo, voin vaikka tullakin", Ajay vastasi edelleen vähän hämmentyneenä. Hän ei ollut oikein tiennyt miten olisi reagoinut vanhemman miehen ehdotukseen. Sabalista pois päin kääntyessään nuorempi mies tunsi kasvoilleen nousevan pienen hymynpoikasen. Sabal aina jotenkin onnistui aina piristämään hänen mieltään jollain ihme keinoilla. Sabal pohjimmiltaan oli niin vilpitön ja rehellinen ihminen, että Ajay luotti tähän edes vähän. Toinen puoli luottamuksesta ei ollut niin syvää. Hän ei luottanut siihen, että todella olisi Sabalin ystävä, vaan pelkkä korvike isästään.

[Nightingale]

Sabal

Ajay näytti yllättyvän todenteolla hänen ehdotuksestaan, vaikka ei se Sabalista mitenkään ennenkuulumaton toki. Hän oli joskus aiemminkin kutsunut ihmisiä luokseen syömään, vaikkei se mikään vakituinen tapa ollutkaan. Ruoan ääressä oli mukava jutella paitsi työasioista myös kuulumisista. Ehkä Amerikassa oli kuitenkin tapana mennä kavereiden kanssa yhdessä syömään vain ravintolaan. Kyratissa ei kuitenkaan juuri ravintoloita ollut, koska kaikki laittoivat yleensä itse ruokansa eikä melkein kellään ollut ylimääräistä rahaa, jolla maksaa jollekulle muulle ruoan valmistamisesta.

"J-joo, voin vaikka tullakin", Ajay hyväksyi lopulta hänen tarjouksensa yhä hieman hämmentyneeltä kuulostaen. Sitten tämä käänsi jälleen kasvonsa menosuuntaan päin. Sabal hymyili itsekseen. Ajay oli jotenkin herttainen, kun tämä hämmentyi jostakin niin tavallisesti kuin illalliskutsusta.

Seuraavan vajaan tunnin ajan he vaelsivat metsän halki vaiti. Sabalista tuntui, että Ajay tahtoi syventyä omiin ajatuksiinsa, joten hän ei vaivannut tätä yhdentekevällä small talkilla. Sitä paitsi häntä itseään ei hiljaisuus haitannut. Ajayn upotessa omiin aatoksiinsa hän keskittyikin nauttimaan viehättävistä näkyvistä ja luonnon äänistä ympärillään. Onneksi vuosikymmeniä kestänyt sisällissota ei ollut onnistunut tuhoamaan Kyratin ainutlaatuista kauneutta kuin paikka paikoin.

Äkisti metsä kuitenkin loppui ja näkyviin tuli heidän etsimänsä tie. He astuivat pois puiden katveesta ja kuulostelivat sitten, kuuluisiko mistään ihmisten tai ajoneuvojen ääniä. Kaikkialla oli kuitenkin hiljaista. "Kumpaan suuntaan tahdot lähteä? Minulle ei suoraan sanottuna ole aavistustakaan, kummasta suunnasta löytäisimme nopeammin tarvitsemamme", Sabal tunnusti.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Kakikko käveli pitkään hiljaa metsän halki. Ajay oli omissa ajatuksissaan ja ilmeisesti myös Sabalkin. He eivät seuraavan tunnin sisään vaihtaneet sanaakaan. Ajay kuulosteli välillä tiheämpään metsään päin petojen varalta. Koskaan ei voinut tietää, milloin joku tiikeri vaani pusikossa. Isot kissaeläimet osasivat olla petollisia. Niiden hyökätessä oli mahdotonta melkeinpä tehdä mitään. Viimeinen asia jonka kuuli, oli tiikerin karjaisu.

Ajay helpottui heidän nähdessään tietä. He kuulostelivat tulevien autojen varalta, mutta ketään ei kuulunut eikä näkynyt. Edes hylättyä autoa ei näkynyt missään. No, olisihan se ollut liian hyvä tuuri, jos olisimme heti törmänneet johonkin. Kyratin maateillä liikkui harvoin ketään. Kyrat oli suuri ja eikä täällä asunut kuin lähinnä vain maanviljelijöitä.

"Kumpaan suuntaan tahdot lähteä? Minulle ei suoraan sanottuna ole aavistustakaan, kummasta suunnasta löytäisimme nopeammin tarvitsemamme", Sabal kysyi ääneen. Ajay huokaisi mietteliäänä. Totta puhuen hän ei ollut varma minne heidän kannattaisi jatkaa löytääkseen ajoneuvon. "Kannattaa varmaan jatkaa länteen, jonka suunnalla Banapur pitäisi olla." Ajaylla ei ollut tarkkaa karttaa päänsä sisällä, mutta hän oli katsonut karttaa sen verran paljon, että tiesi missä ilmansuunnassa oli mitäkin.

"Jossain vaiheessa on kai pakko tulla vastaan jonkinlainen ajoneuvo", nuorempi mies sanoi kohdistaessaan askeleensa kohti länttä. Vaikkeivat he löytäisikään ajoveuvoa, heidän kannatti silti suunnata määränpäätä kohden. Ajay pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Aurinko oli ehtinyt nousta korkeimmalle ja paahtoi nyt kuumasti hiekkatiellä. Metsässä oli ollut vilpoisampi kävellä puiden antaessa heille varjoa. Ainakin Sabal pääsisi lämpenemään auringonvalossa.

[Nightingale]

Sabal

Ajay huokaisi ja mietti hetken. Sitten tämä sanoi: "Kannattaa varmaan jatkaa länteen, jonka suunnalla Banapur pitäisi olla." Sabal nyökkäsi. Ajayn ehdotus kuulosti järkevältä. Ei ollut varmaa, tulisiko vastaan hylättyjä autoja, joten heidän kannatti tosiaan kulkea mieluummin oikeaan kuin väärään suuntaan siltä varalta, että he joutuisivat kävelemään koko matkan.

"Jossain vaiheessa on kai pakko tulla vastaan jonkinlainen ajoneuvo", Ajay pohdiskeli lähtiessään harppomaan tietä pitkin alamäkeen. Sabalkin toivoi, että he löytäisivät jonkin kulkuneuvon itselleen, koska lähimpään ihmisasutukseen saattoi olla pitkäkin kävelymatka. Vaikka hän oli tänään paljon paremmassa kunnossa kuin eilen, niin hän ei tosiaankaan olisi pannut pahakseen sitä, että olisi päässyt auton kyytiin kävelemisen sijaan. Vasenta kylkeä oli jomottanut tasaisesti heräämisestä asti, eivätkä askelten aiheuttamat pienet tärähdykset varsinaisesti helpottaneet kipua.

Ajay pyyhki hikeä otsaltaan. Tiellä suorassa auringonpaisteessa kävellessä tuli tosiaan kuumempi kuin metsässä puiden varjossa. Sabal oli kuitenkin ainakin toistaiseksi vain hyvillään lämmöstä, koska hänen vaatteensa olivat yhä kosteat. Hänellä ei ainakaan vielä ollutkaan yhtään liian lämmin, toisin kuin ilmeisesti Ajaylla.

Sabal vilkaisi kädellään silmiään varjostaen taivaalle. Auringon asennosta päätellen oli suunnilleen puolipäivä. Valoisaa aikaa pitäisi siis olla vielä monen monta tuntia. Ellei mitään todella epäonnista tapahtuisi, heidän pitäisi päästä takaisin ihmisten ilmoille hyvissä ajoin ennen hämärän laskeutumista. Hyvä niin, toinen yö taivasalla kun ei erityisemmin houkutellut.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Sabal ei pistänyt poikkisanaa Ajayn pohdinnoille vaan nyökkäsi sen merkiksi, että oli samaa mieltä hänen kanssaan. Molemmat taapersivat hiekkatietä pitkin eteenpäin. Ajay toivoi, ettei saisi nestehukkaa tässä auringonpaahteessa. Veden juominen olisi ollut tarpeessa tällaisessa kuumuudessa, mutta nytpä ei ollut pulloa, jossa kantaa vettä mukana. Hän kuitenkin uskoi pärjäävänsä, hän oli ennenkin pärjännyt. Eikä hän niin helposti pyörtyisi.

Ajay tunsi jalkojansa särkevän ja kolottavan. Vaikka hän oli aika hyväkuntoinen ihminen, koko päivän kävely alkoi tuntua raajoissa. Heidän kannattaisi varmasti jossain välissä istahtaa tienposkeen lepäämään. Luulisi, ettei Sabalkaan pistäisi viiden minuutin lepohetkeä pahakseen.

Juuri kun nuorempi mies oli avaamassa suutaan ehdottaakseen lepäämistä, hän kuuli jostain kaukaa lähestyvää moottorin hyrinää. Ajayn ilme kirkastui toiveikkuudesta. Auto oli tulossa heidän suuntaansa! Valitettavasti Ajay ei voinut tähystää kovinkaan pitkälle, koska he olivat juuri ylämäessä eikä sen yli nähnyt juuri mitään. Auton äänet tulivat heitä vastaan. Sitä ei kuitenkaan tiennyt, oliko auto Kultaisen Polun vai Kuninkaallisen Armeijan. Jälkimmäinen vaihtoehto oli todella epätodennäköinen, sillä Kuninkaan Armeija ei täällä mielellään enää liikkuisi. Se olisi näiltäkin jo liian uhkarohkea veto.

Auton puskuri pilkotti ylämäen laella. Ajay huokaisi helpotuksesta, että auto kuului Kultaiselle Polulle. Vaaleansininen auto oli todellakin tervetullut näky. Ajay heilutti tervettä kättään kiinnittääkseen kuskin huomion. Kuski jarrutti auton juuri heidän eteensä ja näytti erittäin hämmentyneeltä. Kuski ja muutama muu kyydissä oleva Kultaisen Polun sotilas nousivat autosta jokaisen kasvoilla ilahtuneen ja hämmentyneen sekainen ilme. "Sabal! Ajay! Olette elossa!"

[Nightingale]

Sabal

He olivat kävelleet tietä pitkin jo hyvän aikaa näkemättä vilaustakaan muista ihmisistä, asutuksesta tai autoista. Sabalin vaatteet olivat nyt jo täysin kuivat, ja jatkuva auringonporotus alkoi tehdä hänenkin olonsa epämukavaksi. Hiki virtasi pitkin selkää ja jano kuristi kurkkua. Valitettavasti heillä ei ollut mukanaan mitään juotavaa. Ei siis auttanut muu kuin sinnitellä ja toivoa, että joki tai puro tulisi pian vastaan. Niitä oli Kyratissa aika paljon, joten luulisi, että he kohtaisivat sellaisen pikemmin ennemmin kuin myöhemmin.

Vaikka Sabal oli varsin hyvässä fyysisessä kunnossa, monen tunnin tauoton kävely oli kipeyttänyt hänen jalkansa. Lisäksi kylkeen oli ruvennut hiljalleen sattumaan enemmän. Kylkiluumurtuman kanssa ei ollut tarkoitus marssia ympäriinsä. Sabalilla ei kuitenkaan oikein ollut vaihtoehtoja, koska ei hän voinut istahtaa maahankaan odottamaan, jos vaikka joku sattuisi tulemaan pelastamaan hänet ja Ajayn.

Pelastuksesta puheen ollen edestäpäin alkoi äkisti kuulua lähestyvän auton ääntä. Sabal tunsi mielialansa kohoavan toivosta. Toki oli mahdollista, että kyseessä oli vihollisen auto, mutta se oli hyvin epätodennäköistä, koska he olivat melko lähellä Banapuria. Paljon todennäköisempää oli, että auto kuului joko Kultaiselle Polulle tai siviileille.

Koska he olivat parhaillaan kävelemässä mäkeä ylöspäin, he eivät näkisi, keitä tulijat olivat, ennen kuin nämä ylittäisivät mäen laen. Sabal oli kuitenkin sen verran uuvuksissa, että hän oli valmis ottamaan sen pienen riskin, että kyseessä oli kuin olikin Kuninkaallisen Armeijan ajoneuvo. Kauaa hän ei kuitenkaan joutunut viettämään epätietoisuuden vallassa, sillä puolen minuutin kuluttua auto ilmestyi näkyviin mäen korkeimman kohdan takaa. Sinikeltainen väritys paljasti, että auto oli Kultaisen Polun. Sabal huokaisi syvään helpotuksesta.

Ajay heilautti kättään kiinnittääkseen autossaolijoiden huomion, vaikka nämä olivat varmaan muutenkin huomanneet heidät, he kun olivat parhaillaan keskellä tietä. Auto pysähtyi heidän eteensä, ja sen matkustajat purkautuivat ulos kuin muurahaiset kedosta. "Sabal! Ajay! Olette elossa!" miehet huudahtelivat yhteen ääneen kuulostaen yhtä aikaa ilahtuneilta ja hämmentyneiltä.

"Jotenkuten", Sabal vastasi kuivasti mutta hymyili sen merkiksi, että kyse oli vain huulenheitosta. Hän halasi vuoron perään kaikkia, sillä nämä olivat hänen pitkäaikaisia luottomiehiään. "Ei kellään sattuisi olemaan vettä mukana? Kuolen janoon, eikä Ajaykään varmaan pistäisi juotavaa pahakseen", hän jatkoi.

Hari ojensi välittömästi melkein täyden vesipullon hänelle. Sabal otti kiittäen pullon vastaan, joi siitä pitkään ja ojensi sen sitten Ajaylle. "Jouduimme väijytykseen. Kaikki muut paitsi me ovat luullakseni kuolleet. Vihollisella oli melkoinen tuliylivoima. Mekin olisimme epäilemättä päässeet hengestämme, ellei automme olisi suistunut tieltä. Selvisimme kaiken huomioon ottaen lievillä vammoilla: minä sain iskun päähäni ja mursin kylkiluuni, ja Ajayltä meni olkapää sijoiltaan."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"Jotenkuten", Sabal vastasi kuivasti Kultaisen Polun sotilaiden ilahtuneisiin huudahduksiin ja halasi jokaista vuoron perään selkään taputellen. "Ei kellään sattuisi olemaan vettä mukana? Kuolen janoon, eikä Ajaykään varmaan pistäisi juotavaa pahakseen", Sabal kysyi seuraavaksi, minkä jälkeen yksi miehistä ojensi heti täyden vesipullon Kultaisen Polun johtajalle. Sabal otti sen vastaan ja joi pitkään. Nestehukka oli uhannut tällä matkalla myös Sabalia.

Juotuaan tarpeeksi vanhempi mies ojensi puolitetun vesipullon Ajaylle ja alkoi kertoa tapahtuneesta. Sabalin puhuessa Ajay joi omaa osuuttaan vedestä. "Jouduimme väijytykseen. Kaikki muut paitsi me ovat luullakseni kuolleet. Vihollisella oli melkoinen tuliylivoima. Mekin olisimme epäilemättä päässeet hengestämme, ellei automme olisi suistunut tieltä. Selvisimme kaiken huomioon ottaen lievillä vammoilla: minä sain iskun päähäni ja mursin kylkiluuni, ja Ajayltä meni olkapää sijoiltaan."

"Ihmettelimmekin, miksi teistä ei kuulunut mitään, joten lähdimme katsomaan tilannetta. Emme ehtineet edes teidän onnettumuuspaikallenne, kun tulitte vastaan. Voi Kyran ihme! Olemme niin iloisia nähdessämme teidät elossa! Tulemme kuitenkin suremaan menetettyjä miehiämme", kuskina ollut mies selitti. Onneksi kolmikko ei ollut ehtinyt tämän pidemmälle. Jos nämä olisivat saapuneet paikkaan, jossa Sabalin ja Ajayn joukot oli tuhottu, nämä olisivat varmasti kokeneet saman kohtalon, jos vihollinen oli päättänyt jäädä lähistölle uuteen väijytykseen.

"Mutta ei tässä vain seistä! Tarvitsette molemmat sairaanhoitoa. Hypätkää auton lavalle, siellä on teille tilaa", toinen miehistä sanoi ja ohjasi Sabalin ja Ajayn auton perälle. Kolme miestä veivät lava-autosta koko etupenkkitilan, joten heidän kannatti mennä lavalle. Ajaylle se kävi liiankin hyvin, sillä hän oli rättiväsynyt.

Ajay hyppäsi lavalle ensimmäisen ja ojensi sitten kätensä auttaakseen Sabalin ylös vetämällä tätä käsivarresta. Lavalle ponnistaminen sattuisi vähemmän, jos vanhempi mies sai siihen apua. Nuorempi mies mönki lavan perälle ja nojasi helpottuneena seinää vasten. Hän suoristi kipeät jalkansa ja huokaisi. Sabalin istuuduttua hänen viereensä auto käynnistettiin. Kuski kääntyi hiekkatiellä varovasti U-käännöksen ja kaasutti sitten tulosuuntaansa.

Auton tasainen hurina ja nopeasta vauhdista tuleva viileä ilmavirta pistivät Ajaytä nukuttamaan. Hän yritti kovasti sinnitellä nukahtamista vastaan, mutta joutui lopulta luovuttamaan voiton sille. Nuoremman miehen pää notkahti etukenoon nukahtamisen johdosta. Hän oli lopulta antanut luvan itselleen ottaa matkan aikana pienet torkut. He olivat kävelleet haavoittuneina ja mustelmilla puoli päivää, ei ollut mikään ihme, että turvan löydettyään häntä pisti väsyttämään. Jossain vaiheessa auto poukkoili niin paljon, ettei Ajay pysynyt pystyssä. Auto kaarsi jossain kurvissa oikealle, minkä takia Ajay kaatui sivulle, pää vasten Sabalin olkapäätä.

[Nightingale]

Sabal

"Ihmettelimmekin, miksi teistä ei kuulunut mitään, joten lähdimme katsomaan tilannetta. Emme ehtineet edes teidän onnettumuuspaikallenne, kun tulitte vastaan. Voi Kyran ihme! Olemme niin iloisia nähdessämme teidät elossa! Tulemme kuitenkin suremaan menetettyjä miehiämme", Pranav vastasi.

Sabal nyökkäsi. "Kyra on tosiaan ollut minulle ja Ajaylle hyvin armollinen. Olisin vain toivonut, että muutkin joukostamme olisivat saaneet pitää henkensä. Menetimme monta hyvää ja uskollista sotilasta. Sellaista sota kuitenkin on, ja heidät tullaan muistamaan sankareina. He kuolivat Kyratin ja sen kansan vapauden puolesta."

Miehet nyökyttelivät sen näköisinä, että olivat samaa mieltä hänen kanssaan. Sitten Bishal kuitenkin rupesi hoputtamaan kaikkia liikkeelle. "Mutta ei tässä vain seistä! Tarvitsette molemmat sairaanhoitoa. Hypätkää auton lavalle, siellä on teille tilaa", samana vuonna Sabalin kanssa Kultaiseen Polkuun liittynyt mies kehotti.

Ajay ja Sabal tekivät työtä käskettyä. Ajay kiipesi ensimmäisenä lavalle ja ojensi sitten kätensä auttaakseen hänetkin ylös. Sabal oli kiitollinen avusta, sillä sen ansiosta hänen ei tarvinnut rasittaa niin paljon kipeää kylkeään ponnistamalla kokonaan omin voimin lavalle. Kun he molemmat olivat päässeet kyytiin, Ajay ryömi lavan perälle, asettui istumaan selkä vasten lavan reunaa ja suoristi huokaisun säestyksellä jalkansa. Sabal otti ystävästään mallia.

Pranav käänsi auton ympäri ja lähti ajamaan kohti Banapuria. Sabal katseli ohikiitäviä maisemia ja pohti samalla, miten hänen kannattaisi menetellä saadakseen selville, kuka oli vastuussa virheellisestä tiedustelutiedosta. Hän kuitenkin havahtui äkisti ajatuksistaan, kun Ajay lysähti tiukassa kurvissa häntä vasten. Käännyttyään yllättyneenä katsomaan ystäväänsä Sabal huomasi tämän nukahtaneen jossain vaiheessa matkaa. Ajayn täytyi olla melkoisen väsynyt, kun tämä nukahti tuolla tavalla kesken kaiken. Sabal päättikin olla herättämättä tätä ennen kuin he olisivat perillä Banapurissa. Häntä ei haitannut, että Ajay lepuutti päätään hänen olallaan.

Reilun tunnin ajomatkan jälkeen Banapurin talot ja niiden välissä kulkevat värikkäiden lippujen nauhat ilmestyivät näkyviin. Sabal hymyili alitajuisesti tutulle näylle. Paljon ennalta-arvioitua pidemmäksi ja raskaammaksi venyneen reissun jälkeen oli hyvä palata kotiin. Kultaisen Polun johtaja kumartui edelleen häntä vasten nukkuvan ystävänsä puoleen ja ravisti tätä kevyesti vahingoittumattomasta olkapäästä. "Herää, Ajay. Olemme ihan kohta Banapurissa."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Ajay nukkui aika levollisesti. Tasainen ja paikoitellen töyssyinen automatka tuuditti häntä koko ajan syvempään uneen. Hän ei nähnyt juurikaan unia sen tunnin aikana, jonka he viettivät auton lavalla. Jossain vaiheessa Ajay havahtui siihen, että häntä ravisteltiin kevyesti terveestä olkapäästä. "Herää, Ajay. Olemme ihan kohta Banapurissa", kuului Sabalin lempeä ääni. Nuorempi mies raotti silmiään ja huomasi nojaavansa päätään vanhemman miehen olkapäähän.

"Olen hereillä..." Ajay vastasi vielä vähän tokkuraisena ja suoristautui istumaan. Hän katseli maisemia, jotka alkoivat näyttää jo paljon tutummilta. Tästä hänkin osaisi jo suunnistaa takaisin Banapuriin vaikka silmät sidottuina. Kohta heidän matkansa olisi lopullisesti ohi. Ristiriitaisin tuntein Ajay palaisi takaisin perus rutiineihin, tosin eihän hänellä enää mitään rutiinia ollutkaan.

Sabal joutuisi joksikin aikaa vuoteenomaksi ja palaisi parannuttuaan takaisin johtajan tehtäviinsä. Ajayn ei tarvitsisi tehdä juuri mitään, ellei sitten häntä kutsuttaisi mukaan taisteluun, jota tuskin heti olisi tulossa. Sisällissota oli ohi, joten hänellä ei periaatteessa ollut mitään järkeä pysyä Banapurissa kovinkaan kauaa. Hän voisi palata vanhempiensa vanhalle kotitilalle, jota oli kunnostanut paremmaksi aina vapaa-aikanaan. Hän oli iloinen, että rasittavat Yogi ja Reggie olivat muuttaneet pois asumasta hänen takapihaltaan.

Auto parkkeerasi Banapurin sotilaiden neuvottelutalon edustalle. Auton pysähdyttyä Ajay mönki pois auton lavalta ja hyppäsi maan tasalle. Ajay huomasi kylän siviilien kurkistavan uteliaana talojen takaa tulijoita. Ihmiset näyttivät aidosti iloisilta heidät nähdessään. Joukko ihmisiä tuli tervehtimään kahta turmasta selviytynyttä ja toivottivat tervetulleeksi. Ajay nyökkäili tervehdyksiä aina kun sai sellaisia. Hän oli hieman häkeltynyt, miten iloisia ihmiset olivat heidän paluustaan.

Kun Ajay kohotti katseensa ihmisjoukon läpi, hän näki Amitan seisovan kädet puuskassa neuvottelumökin oviaukossa. Tämän ilmeestä saattoi nähdä järkytyksen ja pettymyksen heidät nähdessään. Nainen ei ollut selkeästikään ollut odottanut heidän näkemistään elossa. Järkytyksen jälkeen Amita tuijotti heitä vihaisesti kulmiensa alta. Hetken kuluttua nainen käveli Sabalin ja Ajayn luokse. "Hienoa nähdä teidät elossa! Lähetin etsimään teitä, kun teistä ei ollut kuulunut mitään", Amita sanoi. Tämä oli onnistunut peittämään pettymyksen tunteen kasvoiltaan, mutta Ajay ja varmastikin myös Sabal, tiesivät tämän vain näyttelevän.

[Nightingale]

Sabal

Kevyt ravistelu sai Ajayn avaamaan silmänsä. "Olen hereillä..." nuorempi mies mutisi silmiään räpytellen. Tämä näytti vielä melko tokkuraiselta, mutta eiköhän tämä pian heräisi kunnolla. Sabal oli herättänyt Ajayn hyvissä ajoin juuri siksi, ettei tämä olisi ihan unenpöpperössä, kun he pääsisivät perille.

Reilun viiden minuutin kuluttua he kurvasivat Banapuriin. Pranav pysäköi auton sen talon edustalle, jossa Kultaisen Polun jäsenillä oli tapana käydä neuvotteluja. Ajay kömpi ensimmäisenä alas auton lavalta, ja Sabal seurasi perässä. Ei kestänyt kauaakaan, ennen kuin heidän luokseen oli kerääntynyt melkoinen joukko ihmisiä iloitsemaan heidän paluustaan. Sabal vastaili iloisena ihmisten "tervetuloa takaisin" -toivotuksiin ja halasi muutamaa pitkään tuntemaansa Kultaisen Polun sotilasta. Oli mukava nähdä, että häntä oli kaivattu.

Myös Ajay sai osansa tervetulotoivotuksista, mistä tämä näytti varsin hämmentyneeltä. Ilmeisesti Ajay ei ollut vieläkään tajunnut, kuinka tärkeä oli monille kyratilaisille ja ennen kaikkea Kultaisen Polun jäsenille. Nuorempi mies oli sankari, jonka kuolemaa olisi jääty suremaan pitkäksi aikaa. Toivon mukaan Ajaykin ymmärtäisi sen jossain vaiheessa eikä pitäisi itseään yhdentekevänä tai ulkopuolisena. Paitsi Sabalin myös monen muun silmissä Ajay oli ihan yhtä paljon Kyratin kansalainen kuin nekin, jotka olivat eläneet koko elämänsä Himalajan varjossa.

Jossain vaiheessa Amitakin katsoi aiheelliseksi liittyä seuraan. "Hienoa nähdä teidät elossa! Lähetin etsimään teitä, kun teistä ei ollut kuulunut mitään", nainen sanoi. Tämän ääni ja ilme olivat vilpittömän oloisia, mutta vihainen ja pettynyt katse tämän silmissä paljasti tämän todelliset tunteet.

"Se kyllä tiedetään, mitä sinä meidän paluustamme ajattelet", Sabal vastasi ivallisesti. "Olen varma, että nautiskelit jo mielessäsi asemastasi Kultaisen Polun uutena johtajana, vaikka et vielä kehdannut julkisesti sellaiseksi julistautuakaan. Ei kuitenkaan kannattaisi nielaista, ennen kuin tipahtaa. Nyt, kun olen palannut yhtenä kappaleena takaisin, pidän huolen, että tiedät oman paikkasi. Sinä et tule ikinä johtamaan Kultaista Polkua."

Hänen sanansa saivat Amitan ilmeen synkistymään. "Siltä se saattaa vaikuttaa tällä hetkellä, mutta sinä et näe sen enempää tulevaisuuteen kuin minäkään. Mitä tahansa saattaa vielä tapahtua", nainen sylkäisi myrkylliseen sävyyn suustaan, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja marssi tiehensä. Vaikutti siltä, ettei tämä ollut vieläkään valmis hyväksymään tappiotaan. Sabal oli kuitenkin sillä hetkellä niin iloinen kotiinpaluun johdosta, ettei hän jaksanut juuri murehtia Amitan tulevien juonien vuoksi.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"Se kyllä tiedetään, mitä sinä meidän paluustamme ajattelet", Sabal sanoi Amitalle ivallisesti. "Olen varma, että nautiskelit jo mielessäsi asemastasi Kultaisen Polun uutena johtajana, vaikka et vielä kehdannut julkisesti sellaiseksi julistautuakaan. Ei kuitenkaan kannattaisi nielaista, ennen kuin tipahtaa. Nyt, kun olen palannut yhtenä kappaleena takaisin, pidän huolen, että tiedät oman paikkasi. Sinä et tule ikinä johtamaan Kultaista Polkua."

Amitan silme synkkeni Sabalin suorien sanojen jälkeen. "Siltä se saattaa vaikuttaa tällä hetkellä, mutta sinä et näe sen enempää tulevaisuuteen kuin minäkään. Mitä tahansa saattaa vielä tapahtua", Amita vastasi hampaitaan yhteen purren. Sen jälkeen nainen heitti niskojaan ja talsi pois vihaisin askelin.

Ajay hymyili mielessään vahingoniloisesti. Amita sai kuulla mitä ansaitsi. Sabal osasi hyvin pitää puoliaan käärmemäistä naista vastaan. Amita oli niin päällekäyvä ja manipuloiva, että tämän kanssa piti olla tarkkana, ettei vahingossakaan joutuisi mihinkään tämän juonitteleviin ansoihin. Sabal oli ainut, kuka pystyi pitämään Amitan aisoissa.

Syrjemmästä mökistä tuli kaksi lääkintämiestä heitä vastaan ja kehotti tulemaan tarkistuttaviksi luokseen. Ajay tiesi olevansa kunnossa, olkapääkin paranisi vain itsekseen eikä se tarvitsisi sen kummempia hoitotoimenpiteitä. Lääkintämies halusi kuitenkin välttämättä katsoa Ajayn ohimossa olevaa haavaa ja laittaa siihen ainakin laastarin tapaisen paikan. Ajay suostui, tehköön mitä halusi.

[Nightingale]

Sabal

Amitan mentyä matkoihinsa Sabal jatkoi ympärillään olevien ihmisten kanssa juttelua. Sitten sairaalana toimivasta rakennuksesta tuli kuitenkin pari lääkintämiestä, jotka kehottivat häntä ja Ajayta tulemaan mukaansa. Vaikka Sabal tiesikin, etteivät nämä voineet tehdä mitään hänen murtuneelle kylkiluulleen, hän lähti vastaanpanematta mukaan. Ainakin hän saisi vahvempia särkylääkkeitä, jos ei mitään muuta.

Sisällä sairaalarakennuksessa toinen lääkintämies otti hänet käsittelyynsä sillä aikaa, kun toinen tarkasti Ajayn vammat. Sabal vastaili päävammaa koskeviin kysymyksiin, minkä jälkeen lääkintämies totesi, ettei se vaikuttanut tarvitsevan enää hoitoa. Murtuneesta kylkiluusta kuullessaan tämä kehotti lepäämään ja syömään tarpeen mukaan särkylääkkeitä. Sabal lupasi tehdä niin. Viime kerrasta hän tiesi, että hänen kylkensä tuottaisi aina liikkuessa hänelle kipua ainakin seuraavan viikon ajan.

Samalla, kun lääkintämies puhdisti hänen kolarissa saamiaan pintanaarmuja, Sabal katseli toisen lääkintämiehen työskentelyä Ajayn parissa. Paikattuaan tämän otsan lääkintämies tutki tämän sijoiltaan menneen olkapään ja totesi, että se oli vedetty oikein takaisin paikoilleen. Sabal oli mielissään kuullessaan sen. Koska Ajayn takistaan tekemä kantoside oli lähinnä hätäavuksi tarkoitettu, lääkintämies teki tälle kunnon tarvikkeista paremman sen tilalle. Nyt Ajay pystyi jälleen käyttämään takkiaan siihen tarkoitukseen, mihin se oli oikeasti tehty, eli lämpimänä ja tuulelta ja sateelta suojassa pysymiseen.

Kun lääkintämiehet olivat puhdistaneet kaikki heidän haavansa ja laastaroineet tai sitoneet ne, jotka sellaista hoitoa kaipasivat, nämä päästivät heidät vihdoin menemään. Sabal kääntyi vinosti hymyillen Ajayn puoleen ja totesi: "Että sellainen seikkailu. Koetetaan olla ottamatta moista ihan heti uusiksi." Pienen tauon jälkeen hän jatkoi: "Minun täytyy varmaan alkaa selvittää, kuka oli sen väärän tiedon takana, joka melkein maksoi meille henkemme. Pitää myös lähettää tarpeeksi hyvin aseistautunut partio hoitelemaan se vastarintapesäke, joka melkein hoiteli meidät. Nyt, kun tiedämme, minkälainen vastus on odottamassa, päihitämme sen kyllä."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Lääkintämiehet johdattivat heidät sairaalarakennukseen, jossa näillä oli kaikki tarvittavat lääkintätarvikkeet. Toinen miehistä otti Sabalin käsittelyynsä ja toinen taas johdatti Ajayn oman työpisteensä luokse. Ajay istuutui potilaille tarkoitettuun tuoliin ja antoi lääkintämiehen tehdä tehtävänsä. Tämä tutki tarkasti hänen ohimon haavan ja totesi sen olevan vaaraton. Ihon lävistänyt terävä kulma autossa, vai mikä siihen oli ikinä osunutkaan, ei ollut lävistänyt mitään muuta kuin pintaihoa. Vaikkei haava enää vuotanut, lääkintämies puhdisti sen desifiointi aineella ja laittoi siihen sitten laastarin. Lääkäri puhdisti myös muut pintanaarmut, joita oli kolarissa tullut.

Viimeisenä mies rupesi tutkimaan hänen olkapäätään. Tämä otti pois takista tehdyn väliaikaissiteen pois ja avasi Ajayn hupparia saadakseen paljaan olkapään näkyviin. Ajayn kasvot värähtivät hiukan kivusta, kun lääkintämies kopeloi tarkoin hänen olkapäätään. "Olkapääsi on vedetty ammattitaidolla takaisin paikoilleen, joten tälle ei tarvitse tehdä enää mitään. Sinun pitää pitää vain kantosidettä parisen viikkoa ja tarpeen tullen syödä särkylääkkeitä", lääkäri selosti, mille Ajay vain nyökkäsi. Hän oli jo ennen tutkintaa tiennyt Sabalin osanneen hommansa, koska olka ei ollut tuntunut paikoilleen vedon jälkeen inhottavalta.

Lääkäri kaivoi tarpeistolaukustaan oikeanlaisen kantositeen ja asetti sen Ajayn ylle. "No niin valmista tuli", lääkäri sanoi lopetellen toimenpiteensä. "Kiitos", Ajay kiitti, nousi tuolistaan ja asteli oven suulle, jossa tapasi myöskin vapaaksipäästetyn Sabalin. "Että sellainen seikkailu. Koetetaan olla ottamatta moista ihan heti uusiksi", Sabal totesi vino hymy kasvoillaan. Ajay tyrskähti huvittuneena: "Olen samaa mieltä."

"Minun täytyy varmaan alkaa selvittää, kuka oli sen väärän tiedon takana, joka melkein maksoi meille henkemme. Pitää myös lähettää tarpeeksi hyvin aseistautunut partio hoitelemaan se vastarintapesäke, joka melkein hoiteli meidät. Nyt, kun tiedämme, minkälainen vastus on odottamassa, päihitämme sen kyllä", Sabal sanoi seuraavaksi. Ajay nyökkäsi. "Ilmoita heti, jos tarvitset apua jossain. Autan mielelläni." Eihän Ajaylla ollut muuta kuin vapaata aika. Tosin hän uskoi, ettei Sabal lähettäisi häntä pariin viikkoon mihinkään taistelutehtävään olkapäävamman takia.