Kirjoittaja Nightingale » 30.01.2016 19:43
Niya Fujiwara
Tom kohautti harteitaan vastaukseksi hänen kysymykseensä. Ei siis auttanut muu kuin kiivetä ylemmäs tutkailemaan asiaa. Juuri ennen kuin he ehättivät portaikon yläpäähän, kuului kimakko, kovaääninen kirkaisu. Niya oli vähällä kirkaista itsekin, koska säikähti äkillistä ääntä. Onneksi hän sai kuitenkin pidettyä äänen sisällään, sillä muuten Tom olisi varmasti nauranut hänelle ja haukkunut häntä pelkuriksi. Sitä paitsi sitten kirkaisija ja tämän kaveri olisivat saaneet tietää, etteivät olleet yksin rakennuksessa. Seuraavaksi alkoi nimittäin kuulua kahden ihmisen puhetta.
"Hullu, älä pelästyttele, se oli vain rotta!" pojan ääni valitti. "Mutta kun se käveli mun jalkojen alta!" tytön ääni vastasi. Tyttö kuulosti itkuiselta. Ilmeisesti tätä pelotti olla hylätyssä mielisairaalassa. Jotkut olivat niin vauvoja. Tosin ei Niya itsekään olisi tykännyt, jos rotta olisi vilistänyt jaloissa. Rotat olivat aika ällöjä. Sitä paitsi ne kantoivat kaiken maailman tauteja.
"Tylsää, ne äänet olikin aiheuttanu noi kolme nuorta tuolla", Tom kuiskasi pettyneen kuuloisena kurkattuaan sisään portaiden yläpäässä olevasta oviaukosta. Ai nuoria oli peräti kolme! Hän oli ajatellut, että kyseessä oli teinipariskunta, mutta jos nuoria oli kerran kolme, niin nämä olivat luultavasti vain kaveruksia. Paitsi tietysti jos seurueen kolmas jäsen oli kolmantena pyöränä mukana, mutta se olisi ehkä vähän outoa. Niya ei ainakaan olisi halunnut olla se ylimääräinen.
"Joo, ei täällä taidakaan kummitella. Mälsää", Niya vastasi. Hänen kaverin kaverilleen oli tainnut olla vain ylivilkas mielikuvitus, kun tämä oli väittänyt mielisairaalassa kummittelevan. Darretten laulaja olisi halunnut edes kerran elämässään kohdata oikean kummituksen, mutta ei näköjään sitten.
"Noi kolme kyllä näyttää olevan aika paskat housussa täällä", Tom jatkoi. "Joo, niin näyttää", Niya myönsi ja nousi toisen perässä loput askelmat ylös. Nyt he seisoivat neljättä kerrosta halkovassa käytävässä. Teinikolmikko oli ilmeisesti noussut portaita pitkin ylimpään kerrokseen, sillä heidän yläpuoleltaan kuului askelten ääniä ja vaimeaa puhetta.
"Noi kyllä pilaa meidän tutkimusretken tyystin", Tom tokaisi katkeran kuuloisena. Niya oli pakko myöntää, ettei hänkään ollut hirveän iloinen siitä, että jotkut muut olivat ehtineet tänne ennen heitä. Hänen kaverinsa kaveri ei selvästikään ollut ainoa, joka tiesi tästä paikasta. Ennen kuin Niya ehti alkaa myötäillä Tomia, tämä kuitenkin sai vuosisadan idean. "Ne ei ilmeisesti oo vielä huomannu meitä. Mitä sanot jos pelotellaan niiltä paskat pihalle? Silleen että ne oikeesti luulee, että täällä kummittelee", vanhempi ehdotti silmät innosta välkkyen.
"Joo!" Niya innostui välittömästi Tomin suunnitelmasta. "Toi kuulostaa ihan parhaalta idikseltä. Saadaan vähän jännitystä, kun ei tääl taida oikeesti kummitella. Mutta miten me tehään se?"
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.